"Minä en halua lapsia, koska en halua lapsia" - ei se ole mikään perustelu!
Se on kehäpäätelmä. Todellisuudessa sille on aina syvemmät taustasyyy.
https://yle.fi/uutiset/3-10540463
Minusta kukin on vapaa valitsemaan sellaisen perhemuodon tai sinkkuuden kuin haluaa. Kenelläkään ei ole oikeutta kyseenalaistaa YKSILÖIDEN ratkaisuja tai syyllistää.
Mutta kolumnisti Siltamäki on nyt syyllistynyt ja ottanut itseensä aivan turhaan.
Se, mistä uutisissa on keskusteltu, on YHTEISKUNNALLINEN ILMIÖ. Ei yksilöiden tekemiset.
Jos vaikkapa nuoret alkaisivat suuressa määrin muuttaa ulkomaille, sekin olisi yhteiskunnallinen ilmiö, jonka taustoja olisi syytä alkaa miettiä, ilman että syyllistettäisiin tai kiellettisiin nuorten oikeutta etsiä parempaa elämää.
Se, että vanhemmuus tuntuu epämiellyttävältä ja lapset ikäviltä ON ilmiö, jonka syitä on hyvä pohtia. Taustalla voi olla taloudellisia syitä ja vaikkapa asennesyitä, joihin voi ja kannattaa vaikuttaa. Esimerkikis nuorten naisten asema työmarkkinoilla ja yleinen moralisoiva ilmapiiri, joka edellyttää naisilta täydellistä elämänmuutosta äitiyden myötä.
Siltamäki rinnastaa utelut lapsettomuudesta uteluihin jaloviinan juomisesta. Vaikka minusta kumpaakaan ei sovi tivata, niin osaan kyllä ihan senkin jaloviinan juomattomuudenkin perustella jollakin muulla kuin "en vain halua".
Se on pahaa ja siitä tulee nopeasti kaatokänniin, mitä en halua. Näin, oliko kamalan vaikeaa?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n avaus on ihan hyvä kannanotto ihmisen kykyyn perustella mielipiteitään ja reflektoida toimintaansa. Tähän tulisi jokaisella aikuisella olla sisäinen valmius. On sitten taas eri asia, tuleeko syitään avata julkisesti: ei tarvitse, kun kyse on henkilökohtaisista asioista. Mutta totta on, että "en halua lapsia" ei kerro mitään esimerkiksi tutkijalle. Sen sijaan vaikka "en halua lapsia, koska en pidä lapsista" tai "en halua seksiä kanssasi, koska en pidä sinusta" selittää asian perusteen paljon paremmin.
Mitenkäs selität, jos ei ole selitystä? Kyllä minä lapsista pidän. En pelkää synnytystä, uraputken katkeamista tai toimeentulon riittämättömyyttä. Ei vain ole mitään kiinnostusta ruveta äidiksi.
En myöskään halua koiraa tai uutta Teslaa.Minusta on vain outoa, ettei jotain asiaa osaa selittää. Siis edes itselleen, muille ei tarvitse. Esim. minä en halua koiraa, koska en tahdo lenkittää sitä, enkä tahdo Teslaa, koska kesämökkini lähellä ei ole latausverkkoa. Paras ystäväni ei tahdo lasta, koska "vihaa" vauvoja.
No mutta selitykseksihän on annettu, että ei halua lasta, koska ei koe sitä itselleen sopivaksi/ei ole vauvakuumetta/ajatus on täysin vieras. Sinä sotket nyt järkiperäiset päätökset ja tunteeseen perustuvat päätökset keskenään.
Tunnesyy: Haluan lapsen, koska minulla on niin vahva tunne siitä, että HALUAN lapsen (vauvakuume)
Järkisyy: Haluan lapsen, koska pitäisi saada tälle tilalle/ammatille jatkaja, se kuuluu tähän vaiheeseen elämään eikä minulla ole mitään asiaa vastaan.
Tunnesyy: En halua lasta, koska minulla on vahva tunne siitä, että EN HALUA lasta
Järkisyy: En halua lasta, koska en pidä lapsista/maapallon tulevaisuus on kamala/minulla ei ole varaa lapseen/en ole tavannut sopivaa puolisoa.
Tähänhän voi vetää taas tämän "raiskauskortin" eli "Kyllä sulla nyt pitää olla jokin järkevä selitys sille, että et halua seksiä kanssani just nyt. Pelkkä EN HALUA ei riitä. Että perusteet nyt kehiin tai täältä pesee petipuuhia, koska on luonnotonta, ettei ole selitystä sille, miksei halua seksiä".
Pitääkö siinä sitten ruveta keksimään, että "No itse asiassa en halua tulla väkisin otetuksi, koska sä olet ruma/elän selibaatissa/inhoan seksiä/oma vakaumus kieltää/olen parisuhteessa/en harrasta seksiä tuntemattomien kanssa/kondomi jäi kotiin"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n avaus on ihan hyvä kannanotto ihmisen kykyyn perustella mielipiteitään ja reflektoida toimintaansa. Tähän tulisi jokaisella aikuisella olla sisäinen valmius. On sitten taas eri asia, tuleeko syitään avata julkisesti: ei tarvitse, kun kyse on henkilökohtaisista asioista. Mutta totta on, että "en halua lapsia" ei kerro mitään esimerkiksi tutkijalle. Sen sijaan vaikka "en halua lapsia, koska en pidä lapsista" tai "en halua seksiä kanssasi, koska en pidä sinusta" selittää asian perusteen paljon paremmin.
Mitenkäs selität, jos ei ole selitystä? Kyllä minä lapsista pidän. En pelkää synnytystä, uraputken katkeamista tai toimeentulon riittämättömyyttä. Ei vain ole mitään kiinnostusta ruveta äidiksi.
En myöskään halua koiraa tai uutta Teslaa.Minusta on vain outoa, ettei jotain asiaa osaa selittää. Siis edes itselleen, muille ei tarvitse. Esim. minä en halua koiraa, koska en tahdo lenkittää sitä, enkä tahdo Teslaa, koska kesämökkini lähellä ei ole latausverkkoa. Paras ystäväni ei tahdo lasta, koska "vihaa" vauvoja.
Ei mikään noista asioista vaadi selittämistä. Rakastan lenkkeilyä, pidän lapsista ja sähköäkin löytyy. Mutta pärjään varsin hyvin ilman Teslaa, koiraa ja lapsia. Ja miljoonaa muuta asiaa.
Miten pystyt tekemään mitään päätöksiä elämässä, jollet osaa selittää valintojasi? Jos ylipäänsä tarvitset uuden auton, miten perustelet sen, että se nimenomaan ei saa olla sähköauto? Onko sinulle se ja sama, onko sinulla koiraa, koska et osaa sanoa (edelleen, edes itsellesi) miksei sinulla olisi koira?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n avaus on ihan hyvä kannanotto ihmisen kykyyn perustella mielipiteitään ja reflektoida toimintaansa. Tähän tulisi jokaisella aikuisella olla sisäinen valmius. On sitten taas eri asia, tuleeko syitään avata julkisesti: ei tarvitse, kun kyse on henkilökohtaisista asioista. Mutta totta on, että "en halua lapsia" ei kerro mitään esimerkiksi tutkijalle. Sen sijaan vaikka "en halua lapsia, koska en pidä lapsista" tai "en halua seksiä kanssasi, koska en pidä sinusta" selittää asian perusteen paljon paremmin.
Mitenkäs selität, jos ei ole selitystä? Kyllä minä lapsista pidän. En pelkää synnytystä, uraputken katkeamista tai toimeentulon riittämättömyyttä. Ei vain ole mitään kiinnostusta ruveta äidiksi.
En myöskään halua koiraa tai uutta Teslaa.Minusta on vain outoa, ettei jotain asiaa osaa selittää. Siis edes itselleen, muille ei tarvitse. Esim. minä en halua koiraa, koska en tahdo lenkittää sitä, enkä tahdo Teslaa, koska kesämökkini lähellä ei ole latausverkkoa. Paras ystäväni ei tahdo lasta, koska "vihaa" vauvoja.
Yleensä pitäisi osata selittää, eli perustella, miksi haluaa jotain. Ei miksi ei halua jotain.
Miksi ei tarvitse osata perustella miksei halua jotain? Huom, edelleen itselleen, ei muille. Minusta on huolestuttavaa, jos ihminen voi todeta vaikka "en tahdo kätellä naista" tai "En halua syödä lounasta ho.mon työkaverin kanssa" ja tämä olisi ok, eikä muuta reflektiota voi pyytää.
Aika tylsäksi menee elämä, jos pitää pysähtyä perustelemaan itselleen kaikki valintansa ja mielihalunsa. Esim. miksi en syö tänään lounaaksi kanaa ja miksi puin siniset housut. Mitä väliä? Jokainen elää tyylillään ja kantaa vastuun omista tekemisistään. Mitäs se sinua liikuttaa, miten kukakin tekemisensä perustelee (vai perusteleeko lainkaan)?
Ja vaikka minulla olisikin perusteet lapsettomuudelleni, keskustelukumppaneille ei riitä vastaukseksi ”Minulla on syyni”, vaan aina ruvetaan tivaamaan näitä syitä ja perusteluja. Siinä mennään aivan liian henkilökohtaiselle alueelle.
6kyllä se nyt vaan on vaikka kuinka yrität trollata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n avaus on ihan hyvä kannanotto ihmisen kykyyn perustella mielipiteitään ja reflektoida toimintaansa. Tähän tulisi jokaisella aikuisella olla sisäinen valmius. On sitten taas eri asia, tuleeko syitään avata julkisesti: ei tarvitse, kun kyse on henkilökohtaisista asioista. Mutta totta on, että "en halua lapsia" ei kerro mitään esimerkiksi tutkijalle. Sen sijaan vaikka "en halua lapsia, koska en pidä lapsista" tai "en halua seksiä kanssasi, koska en pidä sinusta" selittää asian perusteen paljon paremmin.
Mitenkäs selität, jos ei ole selitystä? Kyllä minä lapsista pidän. En pelkää synnytystä, uraputken katkeamista tai toimeentulon riittämättömyyttä. Ei vain ole mitään kiinnostusta ruveta äidiksi.
En myöskään halua koiraa tai uutta Teslaa.Minusta on vain outoa, ettei jotain asiaa osaa selittää. Siis edes itselleen, muille ei tarvitse. Esim. minä en halua koiraa, koska en tahdo lenkittää sitä, enkä tahdo Teslaa, koska kesämökkini lähellä ei ole latausverkkoa. Paras ystäväni ei tahdo lasta, koska "vihaa" vauvoja.
No mutta selitykseksihän on annettu, että ei halua lasta, koska ei koe sitä itselleen sopivaksi/ei ole vauvakuumetta/ajatus on täysin vieras. Sinä sotket nyt järkiperäiset päätökset ja tunteeseen perustuvat päätökset keskenään.
Tunnesyy: Haluan lapsen, koska minulla on niin vahva tunne siitä, että HALUAN lapsen (vauvakuume)
Järkisyy: Haluan lapsen, koska pitäisi saada tälle tilalle/ammatille jatkaja, se kuuluu tähän vaiheeseen elämään eikä minulla ole mitään asiaa vastaan.Tunnesyy: En halua lasta, koska minulla on vahva tunne siitä, että EN HALUA lasta
Järkisyy: En halua lasta, koska en pidä lapsista/maapallon tulevaisuus on kamala/minulla ei ole varaa lapseen/en ole tavannut sopivaa puolisoa.Tähänhän voi vetää taas tämän "raiskauskortin" eli "Kyllä sulla nyt pitää olla jokin järkevä selitys sille, että et halua seksiä kanssani just nyt. Pelkkä EN HALUA ei riitä. Että perusteet nyt kehiin tai täältä pesee petipuuhia, koska on luonnotonta, ettei ole selitystä sille, miksei halua seksiä".
Pitääkö siinä sitten ruveta keksimään, että "No itse asiassa en halua tulla väkisin otetuksi, koska sä olet ruma/elän selibaatissa/inhoan seksiä/oma vakaumus kieltää/olen parisuhteessa/en harrasta seksiä tuntemattomien kanssa/kondomi jäi kotiin"?
Sinä taas et huomioi sitä, että puhun asian selittämisestä itselleen. On täysin OK sanoa, ettei halua seksiä. Syy ei kuulu muille, varsinkaan sille ukolle. Mutta outoa jos on oman päänsä sisällä niin eksyksissä, ettei pysty edes itselleen toteamaan, ettei tahdo seksiä koska mies on rumilus, joka ei mitenkään innosta. Tai joku muu motiivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n avaus on ihan hyvä kannanotto ihmisen kykyyn perustella mielipiteitään ja reflektoida toimintaansa. Tähän tulisi jokaisella aikuisella olla sisäinen valmius. On sitten taas eri asia, tuleeko syitään avata julkisesti: ei tarvitse, kun kyse on henkilökohtaisista asioista. Mutta totta on, että "en halua lapsia" ei kerro mitään esimerkiksi tutkijalle. Sen sijaan vaikka "en halua lapsia, koska en pidä lapsista" tai "en halua seksiä kanssasi, koska en pidä sinusta" selittää asian perusteen paljon paremmin.
Mitenkäs selität, jos ei ole selitystä? Kyllä minä lapsista pidän. En pelkää synnytystä, uraputken katkeamista tai toimeentulon riittämättömyyttä. Ei vain ole mitään kiinnostusta ruveta äidiksi.
En myöskään halua koiraa tai uutta Teslaa.Minusta on vain outoa, ettei jotain asiaa osaa selittää. Siis edes itselleen, muille ei tarvitse. Esim. minä en halua koiraa, koska en tahdo lenkittää sitä, enkä tahdo Teslaa, koska kesämökkini lähellä ei ole latausverkkoa. Paras ystäväni ei tahdo lasta, koska "vihaa" vauvoja.
Ei mikään noista asioista vaadi selittämistä. Rakastan lenkkeilyä, pidän lapsista ja sähköäkin löytyy. Mutta pärjään varsin hyvin ilman Teslaa, koiraa ja lapsia. Ja miljoonaa muuta asiaa.
Miten pystyt tekemään mitään päätöksiä elämässä, jollet osaa selittää valintojasi? Jos ylipäänsä tarvitset uuden auton, miten perustelet sen, että se nimenomaan ei saa olla sähköauto? Onko sinulle se ja sama, onko sinulla koiraa, koska et osaa sanoa (edelleen, edes itsellesi) miksei sinulla olisi koira?
En ole sanonut, ettei auto saa olla sähköauto. Tottakai saa olla, mutta ei ole mitään erityistä hinkua tai pakkomiellettä sellaiseen. Ei toki mitään sellaista vastaankaan. Ja itse asiassa minulle on se ja sama, onko minulla koira. Mutta koiran omistamiseenkaan en tunne mitään polttavaa halua, joten jätän koiran hankkimisen niille joilla sellainen halu on. Sama lasten kohdalla. Ei maailma ole niin mustavalkoinen että joko haluat lapsia tai vihaat lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n avaus on ihan hyvä kannanotto ihmisen kykyyn perustella mielipiteitään ja reflektoida toimintaansa. Tähän tulisi jokaisella aikuisella olla sisäinen valmius. On sitten taas eri asia, tuleeko syitään avata julkisesti: ei tarvitse, kun kyse on henkilökohtaisista asioista. Mutta totta on, että "en halua lapsia" ei kerro mitään esimerkiksi tutkijalle. Sen sijaan vaikka "en halua lapsia, koska en pidä lapsista" tai "en halua seksiä kanssasi, koska en pidä sinusta" selittää asian perusteen paljon paremmin.
Mitenkäs selität, jos ei ole selitystä? Kyllä minä lapsista pidän. En pelkää synnytystä, uraputken katkeamista tai toimeentulon riittämättömyyttä. Ei vain ole mitään kiinnostusta ruveta äidiksi.
En myöskään halua koiraa tai uutta Teslaa.Minusta on vain outoa, ettei jotain asiaa osaa selittää. Siis edes itselleen, muille ei tarvitse. Esim. minä en halua koiraa, koska en tahdo lenkittää sitä, enkä tahdo Teslaa, koska kesämökkini lähellä ei ole latausverkkoa. Paras ystäväni ei tahdo lasta, koska "vihaa" vauvoja.
Yleensä pitäisi osata selittää, eli perustella, miksi haluaa jotain. Ei miksi ei halua jotain.
Miksi ei tarvitse osata perustella miksei halua jotain? Huom, edelleen itselleen, ei muille. Minusta on huolestuttavaa, jos ihminen voi todeta vaikka "en tahdo kätellä naista" tai "En halua syödä lounasta ho.mon työkaverin kanssa" ja tämä olisi ok, eikä muuta reflektiota voi pyytää.
Aika tylsäksi menee elämä, jos pitää pysähtyä perustelemaan itselleen kaikki valintansa ja mielihalunsa. Esim. miksi en syö tänään lounaaksi kanaa ja miksi puin siniset housut. Mitä väliä? Jokainen elää tyylillään ja kantaa vastuun omista tekemisistään. Mitäs se sinua liikuttaa, miten kukakin tekemisensä perustelee (vai perusteleeko lainkaan)?
Ja vaikka minulla olisikin perusteet lapsettomuudelleni, keskustelukumppaneille ei riitä vastaukseksi ”Minulla on syyni”, vaan aina ruvetaan tivaamaan näitä syitä ja perusteluja. Siinä mennään aivan liian henkilökohtaiselle alueelle.
Tuosta olen samaa mieltä, että tivaaminen on väärin.
Ehkä olemme erilaisia. Minä pystyisin kysyttäessä kertomaan esim että kana maistuu mielestäni hyvältä ja sininen on lempiväri. En tietenkään mieti näitä arjessa. Mutta ase ohimolla osaisin kertoa syyn vaikka sille miksi haluan viettää aikaa vauvapalstalla :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n avaus on ihan hyvä kannanotto ihmisen kykyyn perustella mielipiteitään ja reflektoida toimintaansa. Tähän tulisi jokaisella aikuisella olla sisäinen valmius. On sitten taas eri asia, tuleeko syitään avata julkisesti: ei tarvitse, kun kyse on henkilökohtaisista asioista. Mutta totta on, että "en halua lapsia" ei kerro mitään esimerkiksi tutkijalle. Sen sijaan vaikka "en halua lapsia, koska en pidä lapsista" tai "en halua seksiä kanssasi, koska en pidä sinusta" selittää asian perusteen paljon paremmin.
Mitenkäs selität, jos ei ole selitystä? Kyllä minä lapsista pidän. En pelkää synnytystä, uraputken katkeamista tai toimeentulon riittämättömyyttä. Ei vain ole mitään kiinnostusta ruveta äidiksi.
En myöskään halua koiraa tai uutta Teslaa.Minusta on vain outoa, ettei jotain asiaa osaa selittää. Siis edes itselleen, muille ei tarvitse. Esim. minä en halua koiraa, koska en tahdo lenkittää sitä, enkä tahdo Teslaa, koska kesämökkini lähellä ei ole latausverkkoa. Paras ystäväni ei tahdo lasta, koska "vihaa" vauvoja.
Yleensä pitäisi osata selittää, eli perustella, miksi haluaa jotain. Ei miksi ei halua jotain.
Miksi ei tarvitse osata perustella miksei halua jotain? Huom, edelleen itselleen, ei muille. Minusta on huolestuttavaa, jos ihminen voi todeta vaikka "en tahdo kätellä naista" tai "En halua syödä lounasta ho.mon työkaverin kanssa" ja tämä olisi ok, eikä muuta reflektiota voi pyytää.
Aika tylsäksi menee elämä, jos pitää pysähtyä perustelemaan itselleen kaikki valintansa ja mielihalunsa. Esim. miksi en syö tänään lounaaksi kanaa ja miksi puin siniset housut. Mitä väliä? Jokainen elää tyylillään ja kantaa vastuun omista tekemisistään. Mitäs se sinua liikuttaa, miten kukakin tekemisensä perustelee (vai perusteleeko lainkaan)?
Ja vaikka minulla olisikin perusteet lapsettomuudelleni, keskustelukumppaneille ei riitä vastaukseksi ”Minulla on syyni”, vaan aina ruvetaan tivaamaan näitä syitä ja perusteluja. Siinä mennään aivan liian henkilökohtaiselle alueelle.
Tuosta olen samaa mieltä, että tivaaminen on väärin.
Ehkä olemme erilaisia. Minä pystyisin kysyttäessä kertomaan esim että kana maistuu mielestäni hyvältä ja sininen on lempiväri. En tietenkään mieti näitä arjessa. Mutta ase ohimolla osaisin kertoa syyn vaikka sille miksi haluan viettää aikaa vauvapalstalla :D
Minustakin kana on hyvää, mutta en syönyt sitä tänään. Sininen ei ole lempivärini, mutta silti laitoin siniset housut. Elämä on ihmeellistä! :)
Minulla ei koskaan ole ollut ns. vauvakuumetta. En ole koskaan haaveillut perhe-elämästä. En ole erityisesti halunnut lapsia. En ole ajatellut, että lasten tekeminen olisi jotenkin automaattinen asia, jota pitäisi jotenkin fundeerata.
Lapsiasia ei ollut relevantti vuosiin, eikä asia mitenkään mulle kuulunut. Kohottelis kulmiani jos kysyttiin, et mitenkäs jos. Yhtä ajankohtainen olisi ollut kysymyksen meinaanko juosta maratonin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n avaus on ihan hyvä kannanotto ihmisen kykyyn perustella mielipiteitään ja reflektoida toimintaansa. Tähän tulisi jokaisella aikuisella olla sisäinen valmius. On sitten taas eri asia, tuleeko syitään avata julkisesti: ei tarvitse, kun kyse on henkilökohtaisista asioista. Mutta totta on, että "en halua lapsia" ei kerro mitään esimerkiksi tutkijalle. Sen sijaan vaikka "en halua lapsia, koska en pidä lapsista" tai "en halua seksiä kanssasi, koska en pidä sinusta" selittää asian perusteen paljon paremmin.
Mitenkäs selität, jos ei ole selitystä? Kyllä minä lapsista pidän. En pelkää synnytystä, uraputken katkeamista tai toimeentulon riittämättömyyttä. Ei vain ole mitään kiinnostusta ruveta äidiksi.
En myöskään halua koiraa tai uutta Teslaa.Minusta on vain outoa, ettei jotain asiaa osaa selittää. Siis edes itselleen, muille ei tarvitse. Esim. minä en halua koiraa, koska en tahdo lenkittää sitä, enkä tahdo Teslaa, koska kesämökkini lähellä ei ole latausverkkoa. Paras ystäväni ei tahdo lasta, koska "vihaa" vauvoja.
Yleensä pitäisi osata selittää, eli perustella, miksi haluaa jotain. Ei miksi ei halua jotain.
Miksi ei tarvitse osata perustella miksei halua jotain? Huom, edelleen itselleen, ei muille. Minusta on huolestuttavaa, jos ihminen voi todeta vaikka "en tahdo kätellä naista" tai "En halua syödä lounasta ho.mon työkaverin kanssa" ja tämä olisi ok, eikä muuta reflektiota voi pyytää.
Aika tylsäksi menee elämä, jos pitää pysähtyä perustelemaan itselleen kaikki valintansa ja mielihalunsa. Esim. miksi en syö tänään lounaaksi kanaa ja miksi puin siniset housut. Mitä väliä? Jokainen elää tyylillään ja kantaa vastuun omista tekemisistään. Mitäs se sinua liikuttaa, miten kukakin tekemisensä perustelee (vai perusteleeko lainkaan)?
Ja vaikka minulla olisikin perusteet lapsettomuudelleni, keskustelukumppaneille ei riitä vastaukseksi ”Minulla on syyni”, vaan aina ruvetaan tivaamaan näitä syitä ja perusteluja. Siinä mennään aivan liian henkilökohtaiselle alueelle.
Tuosta olen samaa mieltä, että tivaaminen on väärin.
Ehkä olemme erilaisia. Minä pystyisin kysyttäessä kertomaan esim että kana maistuu mielestäni hyvältä ja sininen on lempiväri. En tietenkään mieti näitä arjessa. Mutta ase ohimolla osaisin kertoa syyn vaikka sille miksi haluan viettää aikaa vauvapalstalla :D
Huonosti perusteltu. Kana on mielestäsi hyvää, mutta ei se ole peruste. Miksi syöt tänään kanaa juuri tietyllä tyylillä valmistettuna etkä jollain toisella tavalla? Jos pidät jostain muustakin ruoasta, niin mikä on syysi olla syömättä sitä tänään? Pelkkä "kana on hyvää" ei kerro yhtään mitään.
Nykyisin lasten annetaan mellastaa ja mekastaa ihan miten sattuu. En ole ikinä pitänyt lapsista ja nykyisen löysän kasvatuksen takia olen alkanut suorastaan inhota lapsia. Sitäpaitsi en halua pilata elämääni sillä, että kahlitsisin itseni lapsella. Nautin elämästäni näin enkä kaipaa huutavaa pentua elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n avaus on ihan hyvä kannanotto ihmisen kykyyn perustella mielipiteitään ja reflektoida toimintaansa. Tähän tulisi jokaisella aikuisella olla sisäinen valmius. On sitten taas eri asia, tuleeko syitään avata julkisesti: ei tarvitse, kun kyse on henkilökohtaisista asioista. Mutta totta on, että "en halua lapsia" ei kerro mitään esimerkiksi tutkijalle. Sen sijaan vaikka "en halua lapsia, koska en pidä lapsista" tai "en halua seksiä kanssasi, koska en pidä sinusta" selittää asian perusteen paljon paremmin.
Mitenkäs selität, jos ei ole selitystä? Kyllä minä lapsista pidän. En pelkää synnytystä, uraputken katkeamista tai toimeentulon riittämättömyyttä. Ei vain ole mitään kiinnostusta ruveta äidiksi.
En myöskään halua koiraa tai uutta Teslaa.Minusta on vain outoa, ettei jotain asiaa osaa selittää. Siis edes itselleen, muille ei tarvitse. Esim. minä en halua koiraa, koska en tahdo lenkittää sitä, enkä tahdo Teslaa, koska kesämökkini lähellä ei ole latausverkkoa. Paras ystäväni ei tahdo lasta, koska "vihaa" vauvoja.
Ei mikään noista asioista vaadi selittämistä. Rakastan lenkkeilyä, pidän lapsista ja sähköäkin löytyy. Mutta pärjään varsin hyvin ilman Teslaa, koiraa ja lapsia. Ja miljoonaa muuta asiaa.
Miten pystyt tekemään mitään päätöksiä elämässä, jollet osaa selittää valintojasi? Jos ylipäänsä tarvitset uuden auton, miten perustelet sen, että se nimenomaan ei saa olla sähköauto? Onko sinulle se ja sama, onko sinulla koiraa, koska et osaa sanoa (edelleen, edes itsellesi) miksei sinulla olisi koira?
Aai sssaaatanaa, siusta tulee mieleen entinen työkaveri, joka vänkäsi joka hiton asiasta. Kaikki piti aina perustella ja loppujen lopuks kukaan ei halunnut tehdä töitä kyseisen vänkääjän kanssa. Kumma kyllä kyseinen tyyppi ei ole vielä tänäkään päivänä saanut vakituista työtä, koska kenelläkään ei kestä hermot. Mahtaa olla raskasta elää noin.
Minä en ainakaan ala selittelemään vapaaehtoista lapsettomuuttani kenellekään edes kysyttäessä. Kysyjät vetävät 99% tapauksista herneen nenään jos sanon mitä todella ajattelen, eikä asia muutenkaan erityisesti kuulu kenellekään.
Otsikko ei nyt ihan kuvasta aloitusviestin sisältöä.
Toisaalta ymmärrän ap:n pointin, mutta toisaalta en ymmärrä, kenen velvollisuus nyt olisi niitä perusteita antaa. Ja itse asiassa "en halua lapsia" on perustelu, mutta se ei ole perustelu väitteelle "en halua lapsia" vaan väitteelle "en aio tehdä lapsia". Eli otsikon ongelma ratkeaa sillä, kun perustellaankin omaa tekemistä eikä omaa haluamista. Mutta toisaalta voidaanhan niitä miksi-kysymyksiä esittää ikuisuuksiin kuten kyselyikäinen taapero ja aina sanoa, että hähää, et osannut perustella.
Kolumninhan pointti oli, että sille miksi joku ei hanki lapsia on useita syitä ja ne ovat henkilökohtaisia. Silti lapsettomuutta joutuu puolustelemaan muille, vaikka kyseessä on henkilökohtainen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n avaus on ihan hyvä kannanotto ihmisen kykyyn perustella mielipiteitään ja reflektoida toimintaansa. Tähän tulisi jokaisella aikuisella olla sisäinen valmius. On sitten taas eri asia, tuleeko syitään avata julkisesti: ei tarvitse, kun kyse on henkilökohtaisista asioista. Mutta totta on, että "en halua lapsia" ei kerro mitään esimerkiksi tutkijalle. Sen sijaan vaikka "en halua lapsia, koska en pidä lapsista" tai "en halua seksiä kanssasi, koska en pidä sinusta" selittää asian perusteen paljon paremmin.
Mitenkäs selität, jos ei ole selitystä? Kyllä minä lapsista pidän. En pelkää synnytystä, uraputken katkeamista tai toimeentulon riittämättömyyttä. Ei vain ole mitään kiinnostusta ruveta äidiksi.
En myöskään halua koiraa tai uutta Teslaa.Minusta on vain outoa, ettei jotain asiaa osaa selittää. Siis edes itselleen, muille ei tarvitse. Esim. minä en halua koiraa, koska en tahdo lenkittää sitä, enkä tahdo Teslaa, koska kesämökkini lähellä ei ole latausverkkoa. Paras ystäväni ei tahdo lasta, koska "vihaa" vauvoja.
Ei mikään noista asioista vaadi selittämistä. Rakastan lenkkeilyä, pidän lapsista ja sähköäkin löytyy. Mutta pärjään varsin hyvin ilman Teslaa, koiraa ja lapsia. Ja miljoonaa muuta asiaa.
Miten pystyt tekemään mitään päätöksiä elämässä, jollet osaa selittää valintojasi? Jos ylipäänsä tarvitset uuden auton, miten perustelet sen, että se nimenomaan ei saa olla sähköauto? Onko sinulle se ja sama, onko sinulla koiraa, koska et osaa sanoa (edelleen, edes itsellesi) miksei sinulla olisi koira?
Aai sssaaatanaa, siusta tulee mieleen entinen työkaveri, joka vänkäsi joka hiton asiasta. Kaikki piti aina perustella ja loppujen lopuks kukaan ei halunnut tehdä töitä kyseisen vänkääjän kanssa. Kumma kyllä kyseinen tyyppi ei ole vielä tänäkään päivänä saanut vakituista työtä, koska kenelläkään ei kestä hermot. Mahtaa olla raskasta elää noin.
Kuten olen monta kertaa sanonut, kenenkään ei pidä selittää minulle tai kenellekään muulle kuin itselleen(!!!) mitään. Ei minua kiinnosta muiden syyt, mutta pidän valitettavana jos syvällisin tunne- tai järkitason keskystelu oman itsen kanssa johon joku pystyy, on "en halua".
"En halua siirtyä tarjottuun esimiestason tehtävään." "En halua että mies menee kahville eksänsä kanssa." "En halua lapsia." "En halua tutustua ulkomaalaiseen naapuriini."
Yleensä ottaen voimakkaat reaktionsa kannattaa pyrkiä selvittämään. Itselleen. Ei muille. Sen jälkeen voi vaikka oppia jotain uutta itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan ala selittelemään vapaaehtoista lapsettomuuttani kenellekään edes kysyttäessä. Kysyjät vetävät 99% tapauksista herneen nenään jos sanon mitä todella ajattelen, eikä asia muutenkaan erityisesti kuulu kenellekään.
No yleensäkin näillä perustelujen ja selitysten vaatijoilla viiraa itsellään jotenkin päästä - eivät vaan jotenkin kykene selviytymään siitä, että muilla saattaa olla erilaisia käsityksiä kaikista elämään liittyvistä asioista ja, HERRAJUMALA, nämä eivät koe olevansa asiasta tilivelvollisia juuri heille!!!! PANIIKKI!!!!!!!!!
Ei mikään noista asioista vaadi selittämistä. Rakastan lenkkeilyä, pidän lapsista ja sähköäkin löytyy. Mutta pärjään varsin hyvin ilman Teslaa, koiraa ja lapsia. Ja miljoonaa muuta asiaa.