Lue keskustelun säännöt.
Nainen, oletko iän myötä tullut enemmän tai vähemmän valikoivaksi miesten suhteen?
Kommentit (487)
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AlfaRomeo69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.
1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.
2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.
Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.
Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.
Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)
Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.
Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.
Niinhän tämän ketjun naiset tekevät. Kukaan ei tyydy. Naisen ei yksinkertaisesti kannata tyytyä. Nyt sitten jos joku mies kertoisi, miksi miehet tyytyvät?
Mutta miksi ei kannata tyytyä? Mikä siinä on niin kamalaa? Täytyykö kaikesta saada aina maksimaalinen voitto?
Koska ei onneksi ile pakko jakaa itseään ja elämäänsä henkilön kanssa, joka on vain "ihan ok". Naisen lähtökohta on hyvä elämä yksin, joten ei kannata päätyä parisuhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa ("ihan ok" -kumppanin kanssa) eli heikentää elämänlaatua. Täältä saa sen käsityksen, että minkälainen parisuhde tahansa on miehelle parempi kuin yksinolo, ilmeisesti se siis "ihan ok"kin aina antaa enemmän kuin ottaa?
Ja täältä saa kuvan, että naiselle parisuhde on hirveä uhraus, jota ei kannata tehdä, ellei satu joku uskomaton ja epätodellinen sattuma, jossa mies antaa suhteeseen paljoin enemmän kuin nainen.
Minulle on joskus joku fiksu opettanut, että parisuhteen ja elämänkumppanin ajatus on tuoda yksilön elämään jonkinlaista lisäarvoa, helppoutta ja iloa verrattuna yksin olemiseen. Jos toinen sen sijaan syö energiaa, tuottaa lisätyötä ja hänen vuokseen joutuu luopumaan itselleen tärkeistä asioista, niin saa olla melkoisen uskomaton ja epätodellinen sattuma, että hänen kanssaan kannattaa olla.
Joo, mutta naisilla on mennyt tuo hyötyajattelu jo liian pitkälle. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pitää olla todella menestynyt mies tai vastaavasti heikkotasoinen nainen, jotta puoliso toisi jotain lisäarvoa elämään. Kun ottaa huomioon, että naisten koulutustaso nousee koko ajan tulee puolison löytämisestä yhä vaikeampaa. Eikö se riitä, että on joku joka rakastaa jakamassa perusarkea?
-ohis
Ahaa okei nyt ymmärrän ongelman "hyötymisestä". Ajattelit että se tarkoittaa rahaa.
En tarkoittanut. Se on vaan yksi osa-alue. Jopa perusarjen suhteen ollaan tosi nirsoja eli jos mies ei ole kliseisen komea ja sujuvasanainen hurmuri niin elämään ei tule tarpeeksi lisäarvoa kun ei voi onnitella itseään ja päteä kanssasiskoille.
Monella naisella muuttuisi ajatusmaailma nopeasti jos irtoseksin saaminen olisi heille yhtä vaikeaa kuin useimmille miehille ja en tässä edes ottanut huomioon sitä, että miehillä on yleensä vielä suurempi libido.
Suurin osa tämänkin ketjun naisista on kertonut, että irtoseksin "saaminen" ei ole keskimäärin naiselle mitenkään toivottava asia ja suurin osa, kuten minäkin, on ennemmin selibaatissa kuin menee sänkyyn tuntemattoman kanssa.
Luulisi muuten, että Suomi olisi jo maailmalla tunnettu komeista miehistä, kun kerran kaikki parisuhteessa olevat miehet ovat kliseisen komeita, sujuvasanaisia hurmureita.
Sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan yhä kiihtyvällä tahdilla. Suomessa sinkkutalouksen suhteellinen osuus on Euroopan kärkeä. Mistä se kertoo? Siitä että naiset nirsoilevat ja yhä harvempi joukko miehiä pääsee parisuhteeseen. Naiset mieluummin odottavat omaa vuoroaan niiden kärkimiesten luokse kuin tinkivät vaatimuksistaan. Melko irvokasta kun otetaan huomioon, että myös niiden huvipuiston ulkopuolelle jäävien miesten on pakko rakentaa tätä yhteiskuntaa joka nykyisellään on osa tätä ongelmaa.
Oletko sinä siis sitä mieltä, että naiset ovat syyllisiä siihen, että sinkkutalouksien määrä kasvaa? Tajuatko kuinka halveksivasti sinä naisista puhut? Sinä puhut naisista niinkuin me olisimme jotain täysin moraalittomia "huvipuistoa" pitäviä olentoja, ja miehistä kuten te vain haluaisitte parisuhteen ja olla uskollisia ja ihania elämänne loppuun asti.
Onko oikeasti ihme, jos ei tuolla asenteella naisia löydy? Haluaisitko itse olla ihmisen kanssa, joka halveksii sinua siksi että olet mies?
Eikö silloin oikea ongelma ole ne miehet, jotka pyörittää sitä kuuluisaa kalukarusellia kuin naiset joita siinä (vasten tahtoaankin) pyöritetään? Nimittäin just kun nämä miehet lopettaa kalukarusellinsa pyörittämisen niin tadaa, yksikään nainen ei sellaisessa enää pyöri.
Ratkaisu on kyllä ihan miesten omissa käsissä.
Niin. Missä miesten kyky ja halu toistensa tukemiseen ja aseveljeyteen? Miksette mene puhumaan niille "alfoille" ja koeta saada heidätkin ymmärtämään, että heidän toimintansa on epäreilua teitä kohtaan? Miksi vika on naisten? Jos saisitte vaikka yhteistyösopimuksen aikaan, että hekin valitsisivat naisista vain yhden mieluisan, eivätkä kahmisi koko pottia.
Ensinnäkin, ne naiset tuntuvan nauttivan siitä karusellin kyydistä. Eli kysyntää on, joten tarjontaakin löytyy.
Toisekseen, eihän ne karusellin pyörittäjät ole valmiita luopumaan saavutetuista eduista. Vähän sama kuin menisi jääkiekko-ottelussa puhumaan vastustajille, että pelatkaapas nyt alle tasonne, että mekin pärjätään tässä ottelussa.
Kolmanneksi, naisethan haluavat vain sitä parasta (tai minkä kuvittelevat parhaaksi), eivätkä ota mitään ok:ta, vaikka sitä olisi tarjolla.
Ihanaa, että nainen on jälleen kerran esine, saavutettu etu.
Ja naisethan ei sitten puhu eduista mitään? Täällä jankutetaan jatkuvasti, kuinka miehen pitää parantaa naisen elämänlaatua, muuten mies on turhaa roskaa ja vaivaa.
Tässä ketjussa on puhuttu siitä, että PARISUHTEEN pitäisi parantaa elämänlaatua. Kyllähän tuo nyt hyvänen aika kai pätee miehiin ihan yhtä lailla kuin naisiinkin! Mitä ihmeen järkeä olisi olla parisuhteessa, jossa on niin onneton että olisi yksin onnellisempi?
Niin, parisuhteessa molemmat hakevat etua. Molemmat hyötyvät jollain tavalla siitä parisuhteesta. Täällä vaan jotkut naiset jeesustelevat, että miehet esineellistävät naisia, jos ajattelevat parisuhdetta jonain etuna. Ihan samalla tavalla naiset jatkuvasti järkeistävät omaa haluaan parisuhteeseen sillä, että siitä pitää saada itselleen hyötyä. Ihan tarkoituksenhakuista vastakkainasettelua, vailla edes yritystä ymmärtää toista osapuolta. Onneksi livenä tapaamani naiset osaavat yleensä keskustella ihan normaalisti. Täällä palstalla näkee paljon jankuttavia vastakkainasettelijoita.
Ja kyllä, tiedän että seuraavassa kommentissa tulee: "Miehet sitä ja miehet tätä..."
Olkaa hyvät.
Se k*llikaruselli ei tosiaan ole parisuhde ja se oli se saavutettu etuus, josta miehet ei vaan voi luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AlfaRomeo69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.
1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.
2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.
Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.
Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.
Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)
Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.
Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.
Niinhän tämän ketjun naiset tekevät. Kukaan ei tyydy. Naisen ei yksinkertaisesti kannata tyytyä. Nyt sitten jos joku mies kertoisi, miksi miehet tyytyvät?
Mutta miksi ei kannata tyytyä? Mikä siinä on niin kamalaa? Täytyykö kaikesta saada aina maksimaalinen voitto?
Koska ei onneksi ile pakko jakaa itseään ja elämäänsä henkilön kanssa, joka on vain "ihan ok". Naisen lähtökohta on hyvä elämä yksin, joten ei kannata päätyä parisuhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa ("ihan ok" -kumppanin kanssa) eli heikentää elämänlaatua. Täältä saa sen käsityksen, että minkälainen parisuhde tahansa on miehelle parempi kuin yksinolo, ilmeisesti se siis "ihan ok"kin aina antaa enemmän kuin ottaa?
Ja täältä saa kuvan, että naiselle parisuhde on hirveä uhraus, jota ei kannata tehdä, ellei satu joku uskomaton ja epätodellinen sattuma, jossa mies antaa suhteeseen paljoin enemmän kuin nainen.
Minulle on joskus joku fiksu opettanut, että parisuhteen ja elämänkumppanin ajatus on tuoda yksilön elämään jonkinlaista lisäarvoa, helppoutta ja iloa verrattuna yksin olemiseen. Jos toinen sen sijaan syö energiaa, tuottaa lisätyötä ja hänen vuokseen joutuu luopumaan itselleen tärkeistä asioista, niin saa olla melkoisen uskomaton ja epätodellinen sattuma, että hänen kanssaan kannattaa olla.
Joo, mutta naisilla on mennyt tuo hyötyajattelu jo liian pitkälle. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pitää olla todella menestynyt mies tai vastaavasti heikkotasoinen nainen, jotta puoliso toisi jotain lisäarvoa elämään. Kun ottaa huomioon, että naisten koulutustaso nousee koko ajan tulee puolison löytämisestä yhä vaikeampaa. Eikö se riitä, että on joku joka rakastaa jakamassa perusarkea?
-ohis
Ahaa okei nyt ymmärrän ongelman "hyötymisestä". Ajattelit että se tarkoittaa rahaa.
En tarkoittanut. Se on vaan yksi osa-alue. Jopa perusarjen suhteen ollaan tosi nirsoja eli jos mies ei ole kliseisen komea ja sujuvasanainen hurmuri niin elämään ei tule tarpeeksi lisäarvoa kun ei voi onnitella itseään ja päteä kanssasiskoille.
Monella naisella muuttuisi ajatusmaailma nopeasti jos irtoseksin saaminen olisi heille yhtä vaikeaa kuin useimmille miehille ja en tässä edes ottanut huomioon sitä, että miehillä on yleensä vielä suurempi libido.
Suurin osa tämänkin ketjun naisista on kertonut, että irtoseksin "saaminen" ei ole keskimäärin naiselle mitenkään toivottava asia ja suurin osa, kuten minäkin, on ennemmin selibaatissa kuin menee sänkyyn tuntemattoman kanssa.
Luulisi muuten, että Suomi olisi jo maailmalla tunnettu komeista miehistä, kun kerran kaikki parisuhteessa olevat miehet ovat kliseisen komeita, sujuvasanaisia hurmureita.
Sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan yhä kiihtyvällä tahdilla. Suomessa sinkkutalouksen suhteellinen osuus on Euroopan kärkeä. Mistä se kertoo? Siitä että naiset nirsoilevat ja yhä harvempi joukko miehiä pääsee parisuhteeseen. Naiset mieluummin odottavat omaa vuoroaan niiden kärkimiesten luokse kuin tinkivät vaatimuksistaan. Melko irvokasta kun otetaan huomioon, että myös niiden huvipuiston ulkopuolelle jäävien miesten on pakko rakentaa tätä yhteiskuntaa joka nykyisellään on osa tätä ongelmaa.
Oletko sinä siis sitä mieltä, että naiset ovat syyllisiä siihen, että sinkkutalouksien määrä kasvaa? Tajuatko kuinka halveksivasti sinä naisista puhut? Sinä puhut naisista niinkuin me olisimme jotain täysin moraalittomia "huvipuistoa" pitäviä olentoja, ja miehistä kuten te vain haluaisitte parisuhteen ja olla uskollisia ja ihania elämänne loppuun asti.
Onko oikeasti ihme, jos ei tuolla asenteella naisia löydy? Haluaisitko itse olla ihmisen kanssa, joka halveksii sinua siksi että olet mies?
Eikö silloin oikea ongelma ole ne miehet, jotka pyörittää sitä kuuluisaa kalukarusellia kuin naiset joita siinä (vasten tahtoaankin) pyöritetään? Nimittäin just kun nämä miehet lopettaa kalukarusellinsa pyörittämisen niin tadaa, yksikään nainen ei sellaisessa enää pyöri.
Ratkaisu on kyllä ihan miesten omissa käsissä.
Niin. Missä miesten kyky ja halu toistensa tukemiseen ja aseveljeyteen? Miksette mene puhumaan niille "alfoille" ja koeta saada heidätkin ymmärtämään, että heidän toimintansa on epäreilua teitä kohtaan? Miksi vika on naisten? Jos saisitte vaikka yhteistyösopimuksen aikaan, että hekin valitsisivat naisista vain yhden mieluisan, eivätkä kahmisi koko pottia.
Ensinnäkin, ne naiset tuntuvan nauttivan siitä karusellin kyydistä. Eli kysyntää on, joten tarjontaakin löytyy.
Toisekseen, eihän ne karusellin pyörittäjät ole valmiita luopumaan saavutetuista eduista. Vähän sama kuin menisi jääkiekko-ottelussa puhumaan vastustajille, että pelatkaapas nyt alle tasonne, että mekin pärjätään tässä ottelussa.
Kolmanneksi, naisethan haluavat vain sitä parasta (tai minkä kuvittelevat parhaaksi), eivätkä ota mitään ok:ta, vaikka sitä olisi tarjolla.
Ihanaa, että nainen on jälleen kerran esine, saavutettu etu.
Ja naisethan ei sitten puhu eduista mitään? Täällä jankutetaan jatkuvasti, kuinka miehen pitää parantaa naisen elämänlaatua, muuten mies on turhaa roskaa ja vaivaa.
Ja sillä tarkoitetaan sitä, että mieheen pitää olla oikeasti rakastunut. Se on se laatua nostava asia.
Jos vakavasti puhutaan, parisuhde lisää miehen onnellisuutta ja elämän pituutta tutkitusti, mutta ei naisen. Naisella se tutkitusti lisää arjen työn määrää. Joten parisuhde itsessään on miehelle etu, naiselle rasite. Nainen suostuu siihen, jos oikeasti rakastuu. Miten tämä voi olla jonkun mielestä väärin?
Okei. Palataan sitten takaisin pari kommenttia, jossa kehoitettiin beetoja yrittämään aseveljeyttä alfojen kanssa. Johon totesin, ettei alfat luovu eduistaan. Se etu on juuri se, että naiset rakastuvat heihin, vaikka he kohtelisivat huonosti. Onhan se nyt heille etu, vaikka se epäreilulta tuntuukin. Enkä ihmettele yhtään, ettei se lopulta lisää naisten onnellisuutta niissä tapauksissa.
Rakastuvat? Oliko alfat siis nyt näitä nuoruuden säätöjä ja panoja joista naiset ovat täällä puhuneet etteivät sellaisia halua loppu elämän kumppaniksi vaan siksi valikoivat saadakseen paremman. Onko se rakkautta?
Eiköhän se usein ole rakkautta, kunnes sitten jälkeenpäin toteavat, ettei se ollutkaan rakkautta.
Vihjaatko että sinä anonyymi nettikeskustelija tiedät paremmin tuntemattomien ihmisten tunteet? Vai koitatko väkisin vääntää asiat sopimaan sinun maailmankuvaasi viis veisäten asiantuntijoiden sanomisista? Tuleeko tähän taas väite että naiset sanoo ja tekee eri asioita joilla koitat kuitata pois kaiken mikä voi horjuttaa maailmaasi?
Emme kumpikaan tiedä totuutta heidän motiiveistaan. Tiedämme vain sen, miten he ovat toimineet. He eivät myöskään ole yksi joukko, joilla on kaikilla samat fiilikset. Ja jotkut heistä voivat olla myös jälkiviisaita ja mitätöidä jälkeenpäin kokemansa tunteet, jotka he silloin kokivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AlfaRomeo69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.
1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.
2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.
Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.
Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.
Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)
Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.
Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.
Niinhän tämän ketjun naiset tekevät. Kukaan ei tyydy. Naisen ei yksinkertaisesti kannata tyytyä. Nyt sitten jos joku mies kertoisi, miksi miehet tyytyvät?
Mutta miksi ei kannata tyytyä? Mikä siinä on niin kamalaa? Täytyykö kaikesta saada aina maksimaalinen voitto?
Koska ei onneksi ile pakko jakaa itseään ja elämäänsä henkilön kanssa, joka on vain "ihan ok". Naisen lähtökohta on hyvä elämä yksin, joten ei kannata päätyä parisuhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa ("ihan ok" -kumppanin kanssa) eli heikentää elämänlaatua. Täältä saa sen käsityksen, että minkälainen parisuhde tahansa on miehelle parempi kuin yksinolo, ilmeisesti se siis "ihan ok"kin aina antaa enemmän kuin ottaa?
Ja täältä saa kuvan, että naiselle parisuhde on hirveä uhraus, jota ei kannata tehdä, ellei satu joku uskomaton ja epätodellinen sattuma, jossa mies antaa suhteeseen paljoin enemmän kuin nainen.
Minulle on joskus joku fiksu opettanut, että parisuhteen ja elämänkumppanin ajatus on tuoda yksilön elämään jonkinlaista lisäarvoa, helppoutta ja iloa verrattuna yksin olemiseen. Jos toinen sen sijaan syö energiaa, tuottaa lisätyötä ja hänen vuokseen joutuu luopumaan itselleen tärkeistä asioista, niin saa olla melkoisen uskomaton ja epätodellinen sattuma, että hänen kanssaan kannattaa olla.
Joo, mutta naisilla on mennyt tuo hyötyajattelu jo liian pitkälle. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pitää olla todella menestynyt mies tai vastaavasti heikkotasoinen nainen, jotta puoliso toisi jotain lisäarvoa elämään. Kun ottaa huomioon, että naisten koulutustaso nousee koko ajan tulee puolison löytämisestä yhä vaikeampaa. Eikö se riitä, että on joku joka rakastaa jakamassa perusarkea?
-ohis
Ahaa okei nyt ymmärrän ongelman "hyötymisestä". Ajattelit että se tarkoittaa rahaa.
En tarkoittanut. Se on vaan yksi osa-alue. Jopa perusarjen suhteen ollaan tosi nirsoja eli jos mies ei ole kliseisen komea ja sujuvasanainen hurmuri niin elämään ei tule tarpeeksi lisäarvoa kun ei voi onnitella itseään ja päteä kanssasiskoille.
Monella naisella muuttuisi ajatusmaailma nopeasti jos irtoseksin saaminen olisi heille yhtä vaikeaa kuin useimmille miehille ja en tässä edes ottanut huomioon sitä, että miehillä on yleensä vielä suurempi libido.
Suurin osa tämänkin ketjun naisista on kertonut, että irtoseksin "saaminen" ei ole keskimäärin naiselle mitenkään toivottava asia ja suurin osa, kuten minäkin, on ennemmin selibaatissa kuin menee sänkyyn tuntemattoman kanssa.
Luulisi muuten, että Suomi olisi jo maailmalla tunnettu komeista miehistä, kun kerran kaikki parisuhteessa olevat miehet ovat kliseisen komeita, sujuvasanaisia hurmureita.
Sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan yhä kiihtyvällä tahdilla. Suomessa sinkkutalouksen suhteellinen osuus on Euroopan kärkeä. Mistä se kertoo? Siitä että naiset nirsoilevat ja yhä harvempi joukko miehiä pääsee parisuhteeseen. Naiset mieluummin odottavat omaa vuoroaan niiden kärkimiesten luokse kuin tinkivät vaatimuksistaan. Melko irvokasta kun otetaan huomioon, että myös niiden huvipuiston ulkopuolelle jäävien miesten on pakko rakentaa tätä yhteiskuntaa joka nykyisellään on osa tätä ongelmaa.
Oletko sinä siis sitä mieltä, että naiset ovat syyllisiä siihen, että sinkkutalouksien määrä kasvaa? Tajuatko kuinka halveksivasti sinä naisista puhut? Sinä puhut naisista niinkuin me olisimme jotain täysin moraalittomia "huvipuistoa" pitäviä olentoja, ja miehistä kuten te vain haluaisitte parisuhteen ja olla uskollisia ja ihania elämänne loppuun asti.
Onko oikeasti ihme, jos ei tuolla asenteella naisia löydy? Haluaisitko itse olla ihmisen kanssa, joka halveksii sinua siksi että olet mies?
Eikö silloin oikea ongelma ole ne miehet, jotka pyörittää sitä kuuluisaa kalukarusellia kuin naiset joita siinä (vasten tahtoaankin) pyöritetään? Nimittäin just kun nämä miehet lopettaa kalukarusellinsa pyörittämisen niin tadaa, yksikään nainen ei sellaisessa enää pyöri.
Ratkaisu on kyllä ihan miesten omissa käsissä.
Niin. Missä miesten kyky ja halu toistensa tukemiseen ja aseveljeyteen? Miksette mene puhumaan niille "alfoille" ja koeta saada heidätkin ymmärtämään, että heidän toimintansa on epäreilua teitä kohtaan? Miksi vika on naisten? Jos saisitte vaikka yhteistyösopimuksen aikaan, että hekin valitsisivat naisista vain yhden mieluisan, eivätkä kahmisi koko pottia.
Ensinnäkin, ne naiset tuntuvan nauttivan siitä karusellin kyydistä. Eli kysyntää on, joten tarjontaakin löytyy.
Toisekseen, eihän ne karusellin pyörittäjät ole valmiita luopumaan saavutetuista eduista. Vähän sama kuin menisi jääkiekko-ottelussa puhumaan vastustajille, että pelatkaapas nyt alle tasonne, että mekin pärjätään tässä ottelussa.
Kolmanneksi, naisethan haluavat vain sitä parasta (tai minkä kuvittelevat parhaaksi), eivätkä ota mitään ok:ta, vaikka sitä olisi tarjolla.
Ihanaa, että nainen on jälleen kerran esine, saavutettu etu.
Ja naisethan ei sitten puhu eduista mitään? Täällä jankutetaan jatkuvasti, kuinka miehen pitää parantaa naisen elämänlaatua, muuten mies on turhaa roskaa ja vaivaa.
Tässä ketjussa on puhuttu siitä, että PARISUHTEEN pitäisi parantaa elämänlaatua. Kyllähän tuo nyt hyvänen aika kai pätee miehiin ihan yhtä lailla kuin naisiinkin! Mitä ihmeen järkeä olisi olla parisuhteessa, jossa on niin onneton että olisi yksin onnellisempi?
Niin, parisuhteessa molemmat hakevat etua. Molemmat hyötyvät jollain tavalla siitä parisuhteesta. Täällä vaan jotkut naiset jeesustelevat, että miehet esineellistävät naisia, jos ajattelevat parisuhdetta jonain etuna. Ihan samalla tavalla naiset jatkuvasti järkeistävät omaa haluaan parisuhteeseen sillä, että siitä pitää saada itselleen hyötyä. Ihan tarkoituksenhakuista vastakkainasettelua, vailla edes yritystä ymmärtää toista osapuolta. Onneksi livenä tapaamani naiset osaavat yleensä keskustella ihan normaalisti. Täällä palstalla näkee paljon jankuttavia vastakkainasettelijoita.
Ja kyllä, tiedän että seuraavassa kommentissa tulee: "Miehet sitä ja miehet tätä..."
Olkaa hyvät.
Se k*llikaruselli ei tosiaan ole parisuhde ja se oli se saavutettu etuus, josta miehet ei vaan voi luopua.
Tuossa on aika paljon määrittelemätöntä sanastoa sinulla. Määrittele k*llikaruselli. Määrittele parisuhde. Sen jälkeen voidaan miettiä, mitä kukin saavuttaa ja mistä muut jää paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Osaatteko miten hyvin erottaa hyvän luonteenlaadun vähäpuheisista ja ujoista miehistä, ettei kaikki mene samaan lokeroon (rehti suomalainen mies, hellyttävä reppana yms.)? Kivoja trollipoikia, hakkereita ja muita netissä todelliset karvansa näyttäviä virnistelijöitä on tarjolla joka sormelle. Mahtaako imarrella, ja onkohan syytä imartua...?
Eikö siihen ole helppo testi. Ystävystyy ensin. Nettihullun mielestä ystävyys naisen kanssa on miehen hyväksikäyttöä ja friendzonettamista, ja katoaa maisemista, kun tajuaa, että tämä ei juuri nyt olekaan mikään seksisuhde. Oikeasti kunnollinen mies pitää ystävyyttä juuri tämän naisen kanssa arvokkaana asiana, joten hän on myös parisuhdemateriaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla teoilla on vaikutuksensa ja erehdyksistä on maksettava. Jos nainen on nuorena naiivi ja "sukupuoliviettinsä vietävissä" niin on turha itkeä jos ei vanhempana ja...kröhöm...viisaampana enää kelpaa kaikille miehille. Ei se voi olla niin, että menneisyys pyyhkiytyy pois kun yhtäkkiä valaistuukin. Ne nörttipojat jotka yrittivät kehittää itseään nuorena vaikeiden oppiaineiden parissa ja työelämässä kyllä muistavat ikuisesti ne pimeät yksinäiset illat jolloin ei oltu bilettämässä nuoruuden huumassa kun naisilta ei herunut minkäänlaista mielenkiintoa. Lasku lankeaa aina maksettavaksi, ennemmin tai myöhemmin. Moni hyvään asemaan päässyt alempitasoinen mies maksaa potut pottuina sitten vanhempana.
Katsotaanpa. Tässä menee jotain ristiin. Nuorena nörtti toivoi huomiota "viettinsä vietävissä" (lue normaaleilta) nuorilta naisilta. Koska niin ei ollut hän on pottuuntunut eikä halua antaa huomiota naisille jotka ovat olleet "viettinsä vietävissä" (normaaleja). No pääasia että on nyt pärjännyt ja voi etsiä käyttämätöntä tarviketta tarpeisiinsa. 90v-luokasta ehkä löytyy kun pitää kiirettä, asennemaailma on yhteinen.
Olette ymmärtäneet kostamisen hieman väärin. Sitä karusellityttöä ei kelpuuteta parisuhteeseen, mutta kyllä pari panoa nyt aina menee...ja sitten vaan kadotaan ja seuraavaa matoa koukkuun. Ette te sitä (kuvaannollista) luotia väistä vaan astutte täysin tietämättöminä suoraan tulilinjallle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla teoilla on vaikutuksensa ja erehdyksistä on maksettava. Jos nainen on nuorena naiivi ja "sukupuoliviettinsä vietävissä" niin on turha itkeä jos ei vanhempana ja...kröhöm...viisaampana enää kelpaa kaikille miehille. Ei se voi olla niin, että menneisyys pyyhkiytyy pois kun yhtäkkiä valaistuukin. Ne nörttipojat jotka yrittivät kehittää itseään nuorena vaikeiden oppiaineiden parissa ja työelämässä kyllä muistavat ikuisesti ne pimeät yksinäiset illat jolloin ei oltu bilettämässä nuoruuden huumassa kun naisilta ei herunut minkäänlaista mielenkiintoa. Lasku lankeaa aina maksettavaksi, ennemmin tai myöhemmin. Moni hyvään asemaan päässyt alempitasoinen mies maksaa potut pottuina sitten vanhempana.
Katsotaanpa. Tässä menee jotain ristiin. Nuorena nörtti toivoi huomiota "viettinsä vietävissä" (lue normaaleilta) nuorilta naisilta. Koska niin ei ollut hän on pottuuntunut eikä halua antaa huomiota naisille jotka ovat olleet "viettinsä vietävissä" (normaaleja). No pääasia että on nyt pärjännyt ja voi etsiä käyttämätöntä tarviketta tarpeisiinsa. 90v-luokasta ehkä löytyy kun pitää kiirettä, asennemaailma on yhteinen.
Olette ymmärtäneet kostamisen hieman väärin. Sitä karusellityttöä ei kelpuuteta parisuhteeseen, mutta kyllä pari panoa nyt aina menee...ja sitten vaan kadotaan ja seuraavaa matoa koukkuun. Ette te sitä (kuvaannollista) luotia väistä vaan astutte täysin tietämättöminä suoraan tulilinjallle.
Älä nyt viitti. Teikäläisiä haistaa jo mailien päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KULLIKARUSELLLI ON TOTTA!!!
Eipä muuta voi sanoa kun lukee tätä ketjua. Varmaan kiva ylläri sille tunnolliselle nörtille jolla kolmekymppisenä on di-paperit ja hyvä 5t/kk työpaikka ja sen takia paljon kysyntää noilta samoilta muijilta jotka yläasteella, lukiossa, ja yliopistossa kohtelivat kuin ilmaa ja keskittyivät bilettämään tatska-maken ja alkkis-paten kanssa.
Hyvin pieni osa yläkoululaisista tytöistä bilettää poikien kanssa. Suurin osa on pojille näkymättömiä. Lukiossa seurustelu pikkuhiljaa yleistyy, mutta hyvin moni tyttö on vielä neitsyt. Yliopistossa moni aiemmin näkymätön tyttö muuttuu sosiaalisesti aktiivisemmaksi, mutta yleensä juuri opiskelijabileissä, muiden yliopistotyyppien seurassa. Heitä kiinnostaa juuri ne nörtit.
Tv parikymppisenä oman elämänsä alfan (silloin vielä pelkän nörtin) löytänyt itsekin yläasteella nökymätön nörttityttö
Siis jos jotakuta faktat yhtään kiinnostaa.
Juupajoo. Sun omat kokemukset sitten ovat joku totuus kaikille.
Tytöt menettävät neitsyyden keskimäärin 15v ikäisinä. Tai menettivät silloin kun olin teini. Ihan lehdestä luin kun jonkun kyselyn olivat tehneet. Toivottavasti toi ei vielä alemmaksi ole siitä mennyt.
Kyllä jo yläasteella keskusteltiin kuka hoitaa viinat ja kenen luona bileet pidetään. Ja luokan jokseenkin kauniit tytöt hengasivat jännäpoikien kanssa. Hiljaisia nörttityttöjä jotka olivat kauniita oli vähän.
Hirveen epäkypsiä kakaroita kylläkin silloin kaikki olivat. Harva seurusteli ettei joutunut pilkan kohteeksi. Tai edes ollut paljon tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Siis koulussa. Mutta se näköjään ei estänyt kokeiluja kun neitsyys meni tytöillä noin aikaisin.
Yliopisto oli sitten yhtä hirveetä nakkibilettä. Ei noissa tiede- ja tietotekniikkalinjoilla juuri naisia ollut. Joskus katsoin luentosalissa että 5 tyttöä oli ja n. 800 poikaa. Eli tuskinpa ne nörttipojat naista saivat jolleivät keksineet hakeutua pois noista piireistä ja yöelämään. Mutta mistä sitten olisivat saaneet sosiaaliset taidot mennä pokaamaan yökerhosta naisia vaikka sinne olisivat löytäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla teoilla on vaikutuksensa ja erehdyksistä on maksettava. Jos nainen on nuorena naiivi ja "sukupuoliviettinsä vietävissä" niin on turha itkeä jos ei vanhempana ja...kröhöm...viisaampana enää kelpaa kaikille miehille. Ei se voi olla niin, että menneisyys pyyhkiytyy pois kun yhtäkkiä valaistuukin. Ne nörttipojat jotka yrittivät kehittää itseään nuorena vaikeiden oppiaineiden parissa ja työelämässä kyllä muistavat ikuisesti ne pimeät yksinäiset illat jolloin ei oltu bilettämässä nuoruuden huumassa kun naisilta ei herunut minkäänlaista mielenkiintoa. Lasku lankeaa aina maksettavaksi, ennemmin tai myöhemmin. Moni hyvään asemaan päässyt alempitasoinen mies maksaa potut pottuina sitten vanhempana.
Katsotaanpa. Tässä menee jotain ristiin. Nuorena nörtti toivoi huomiota "viettinsä vietävissä" (lue normaaleilta) nuorilta naisilta. Koska niin ei ollut hän on pottuuntunut eikä halua antaa huomiota naisille jotka ovat olleet "viettinsä vietävissä" (normaaleja). No pääasia että on nyt pärjännyt ja voi etsiä käyttämätöntä tarviketta tarpeisiinsa. 90v-luokasta ehkä löytyy kun pitää kiirettä, asennemaailma on yhteinen.
Olette ymmärtäneet kostamisen hieman väärin. Sitä karusellityttöä ei kelpuuteta parisuhteeseen, mutta kyllä pari panoa nyt aina menee...ja sitten vaan kadotaan ja seuraavaa matoa koukkuun. Ette te sitä (kuvaannollista) luotia väistä vaan astutte täysin tietämättöminä suoraan tulilinjallle.
Mistä tiedät ettei se tyttö hae vain seksiä, silloinhan teet hänelle palveluksen?
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AlfaRomeo69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.
1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.
2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.
Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.
Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.
Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)
Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.
Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.
Niinhän tämän ketjun naiset tekevät. Kukaan ei tyydy. Naisen ei yksinkertaisesti kannata tyytyä. Nyt sitten jos joku mies kertoisi, miksi miehet tyytyvät?
Mutta miksi ei kannata tyytyä? Mikä siinä on niin kamalaa? Täytyykö kaikesta saada aina maksimaalinen voitto?
Koska ei onneksi ile pakko jakaa itseään ja elämäänsä henkilön kanssa, joka on vain "ihan ok". Naisen lähtökohta on hyvä elämä yksin, joten ei kannata päätyä parisuhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa ("ihan ok" -kumppanin kanssa) eli heikentää elämänlaatua. Täältä saa sen käsityksen, että minkälainen parisuhde tahansa on miehelle parempi kuin yksinolo, ilmeisesti se siis "ihan ok"kin aina antaa enemmän kuin ottaa?
Ja täältä saa kuvan, että naiselle parisuhde on hirveä uhraus, jota ei kannata tehdä, ellei satu joku uskomaton ja epätodellinen sattuma, jossa mies antaa suhteeseen paljoin enemmän kuin nainen.
Minulle on joskus joku fiksu opettanut, että parisuhteen ja elämänkumppanin ajatus on tuoda yksilön elämään jonkinlaista lisäarvoa, helppoutta ja iloa verrattuna yksin olemiseen. Jos toinen sen sijaan syö energiaa, tuottaa lisätyötä ja hänen vuokseen joutuu luopumaan itselleen tärkeistä asioista, niin saa olla melkoisen uskomaton ja epätodellinen sattuma, että hänen kanssaan kannattaa olla.
Joo, mutta naisilla on mennyt tuo hyötyajattelu jo liian pitkälle. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pitää olla todella menestynyt mies tai vastaavasti heikkotasoinen nainen, jotta puoliso toisi jotain lisäarvoa elämään. Kun ottaa huomioon, että naisten koulutustaso nousee koko ajan tulee puolison löytämisestä yhä vaikeampaa. Eikö se riitä, että on joku joka rakastaa jakamassa perusarkea?
-ohis
Ahaa okei nyt ymmärrän ongelman "hyötymisestä". Ajattelit että se tarkoittaa rahaa.
En tarkoittanut. Se on vaan yksi osa-alue. Jopa perusarjen suhteen ollaan tosi nirsoja eli jos mies ei ole kliseisen komea ja sujuvasanainen hurmuri niin elämään ei tule tarpeeksi lisäarvoa kun ei voi onnitella itseään ja päteä kanssasiskoille.
Monella naisella muuttuisi ajatusmaailma nopeasti jos irtoseksin saaminen olisi heille yhtä vaikeaa kuin useimmille miehille ja en tässä edes ottanut huomioon sitä, että miehillä on yleensä vielä suurempi libido.
Suurin osa tämänkin ketjun naisista on kertonut, että irtoseksin "saaminen" ei ole keskimäärin naiselle mitenkään toivottava asia ja suurin osa, kuten minäkin, on ennemmin selibaatissa kuin menee sänkyyn tuntemattoman kanssa.
Luulisi muuten, että Suomi olisi jo maailmalla tunnettu komeista miehistä, kun kerran kaikki parisuhteessa olevat miehet ovat kliseisen komeita, sujuvasanaisia hurmureita.
Sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan yhä kiihtyvällä tahdilla. Suomessa sinkkutalouksen suhteellinen osuus on Euroopan kärkeä. Mistä se kertoo? Siitä että naiset nirsoilevat ja yhä harvempi joukko miehiä pääsee parisuhteeseen. Naiset mieluummin odottavat omaa vuoroaan niiden kärkimiesten luokse kuin tinkivät vaatimuksistaan. Melko irvokasta kun otetaan huomioon, että myös niiden huvipuiston ulkopuolelle jäävien miesten on pakko rakentaa tätä yhteiskuntaa joka nykyisellään on osa tätä ongelmaa.
Oletko sinä siis sitä mieltä, että naiset ovat syyllisiä siihen, että sinkkutalouksien määrä kasvaa? Tajuatko kuinka halveksivasti sinä naisista puhut? Sinä puhut naisista niinkuin me olisimme jotain täysin moraalittomia "huvipuistoa" pitäviä olentoja, ja miehistä kuten te vain haluaisitte parisuhteen ja olla uskollisia ja ihania elämänne loppuun asti.
Onko oikeasti ihme, jos ei tuolla asenteella naisia löydy? Haluaisitko itse olla ihmisen kanssa, joka halveksii sinua siksi että olet mies?
Eikö silloin oikea ongelma ole ne miehet, jotka pyörittää sitä kuuluisaa kalukarusellia kuin naiset joita siinä (vasten tahtoaankin) pyöritetään? Nimittäin just kun nämä miehet lopettaa kalukarusellinsa pyörittämisen niin tadaa, yksikään nainen ei sellaisessa enää pyöri.
Ratkaisu on kyllä ihan miesten omissa käsissä.
Niin. Missä miesten kyky ja halu toistensa tukemiseen ja aseveljeyteen? Miksette mene puhumaan niille "alfoille" ja koeta saada heidätkin ymmärtämään, että heidän toimintansa on epäreilua teitä kohtaan? Miksi vika on naisten? Jos saisitte vaikka yhteistyösopimuksen aikaan, että hekin valitsisivat naisista vain yhden mieluisan, eivätkä kahmisi koko pottia.
Ensinnäkin, ne naiset tuntuvan nauttivan siitä karusellin kyydistä. Eli kysyntää on, joten tarjontaakin löytyy.
Toisekseen, eihän ne karusellin pyörittäjät ole valmiita luopumaan saavutetuista eduista. Vähän sama kuin menisi jääkiekko-ottelussa puhumaan vastustajille, että pelatkaapas nyt alle tasonne, että mekin pärjätään tässä ottelussa.
Kolmanneksi, naisethan haluavat vain sitä parasta (tai minkä kuvittelevat parhaaksi), eivätkä ota mitään ok:ta, vaikka sitä olisi tarjolla.
Ihanaa, että nainen on jälleen kerran esine, saavutettu etu.
Ja naisethan ei sitten puhu eduista mitään? Täällä jankutetaan jatkuvasti, kuinka miehen pitää parantaa naisen elämänlaatua, muuten mies on turhaa roskaa ja vaivaa.
Tässä ketjussa on puhuttu siitä, että PARISUHTEEN pitäisi parantaa elämänlaatua. Kyllähän tuo nyt hyvänen aika kai pätee miehiin ihan yhtä lailla kuin naisiinkin! Mitä ihmeen järkeä olisi olla parisuhteessa, jossa on niin onneton että olisi yksin onnellisempi?
Niin, parisuhteessa molemmat hakevat etua. Molemmat hyötyvät jollain tavalla siitä parisuhteesta. Täällä vaan jotkut naiset jeesustelevat, että miehet esineellistävät naisia, jos ajattelevat parisuhdetta jonain etuna. Ihan samalla tavalla naiset jatkuvasti järkeistävät omaa haluaan parisuhteeseen sillä, että siitä pitää saada itselleen hyötyä. Ihan tarkoituksenhakuista vastakkainasettelua, vailla edes yritystä ymmärtää toista osapuolta. Onneksi livenä tapaamani naiset osaavat yleensä keskustella ihan normaalisti. Täällä palstalla näkee paljon jankuttavia vastakkainasettelijoita.
Ja kyllä, tiedän että seuraavassa kommentissa tulee: "Miehet sitä ja miehet tätä..."
Olkaa hyvät.
Saavutetulla edulla tässä keskustelussa miespuolinen kirjoittaja viittasi alfojen mahdollisuuteen harrastaa irtoseksiä useiden naisten kanssa. Se siis ei ollut parisuhteeseen viittava termi.
Sinänsä huomion arvoista minusta on sekin, kuinka ketjussa miehet ovat puhuneet irtoseksiä harrastavista naisista. Yllättäen "saavutettu etu" ei enää sisällykään näihin kuvauksiin. Tuollaista naista on luonnehdittu mm. "loppuun käytetyksi" ja hänen toimintaansa "irvokkaaksi". Siinä missä irtoseksi on miehelle saavutettu etu, naiselle se on jotain hyvin halveksittavaa k*llikarusellia. Ja tällaisille naisille uhotaan "maksaa potut pottuina".
Usko huviksesi, kyllä minäkin paljon mieluummin keskustelisin ilman tällaista tarkoitushakuista vastakkainasettelua. Onneksi en livenä juuri tuollaista kieltä käyttäviä miehiä tapaa.
TODELLA. Oksettaa ihmiset (niin miehet kuin naisetkin) jotka puhuu irtosuhteita harrastavista naisista tuolla tavalla ja ovat kaksinaismoralistisia aiheen suhteen, eli eivät paheksu samoin tekeviä miehiä.
Ja ei, ei ole oma lehmä ojassa kun en ole harrastanut irtosuhteita, mutta kannatan toki aikuisen ihmisen yksilönvapautta - johon sisältyy myös sosiaalinen vapaus, eli kunhan hoitaa hommansa vastuullisesti, niin tehkööt mitä tekee.
Näistä naisista tämän ketjun tasaisesti puhuvat miehet antavat itsestään todella sivistymättömän ja kylmän kuvan.
Onneksi ei tosiaan irl törmää tuollaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla teoilla on vaikutuksensa ja erehdyksistä on maksettava. Jos nainen on nuorena naiivi ja "sukupuoliviettinsä vietävissä" niin on turha itkeä jos ei vanhempana ja...kröhöm...viisaampana enää kelpaa kaikille miehille. Ei se voi olla niin, että menneisyys pyyhkiytyy pois kun yhtäkkiä valaistuukin. Ne nörttipojat jotka yrittivät kehittää itseään nuorena vaikeiden oppiaineiden parissa ja työelämässä kyllä muistavat ikuisesti ne pimeät yksinäiset illat jolloin ei oltu bilettämässä nuoruuden huumassa kun naisilta ei herunut minkäänlaista mielenkiintoa. Lasku lankeaa aina maksettavaksi, ennemmin tai myöhemmin. Moni hyvään asemaan päässyt alempitasoinen mies maksaa potut pottuina sitten vanhempana.
Katsotaanpa. Tässä menee jotain ristiin. Nuorena nörtti toivoi huomiota "viettinsä vietävissä" (lue normaaleilta) nuorilta naisilta. Koska niin ei ollut hän on pottuuntunut eikä halua antaa huomiota naisille jotka ovat olleet "viettinsä vietävissä" (normaaleja). No pääasia että on nyt pärjännyt ja voi etsiä käyttämätöntä tarviketta tarpeisiinsa. 90v-luokasta ehkä löytyy kun pitää kiirettä, asennemaailma on yhteinen.
Olette ymmärtäneet kostamisen hieman väärin. Sitä karusellityttöä ei kelpuuteta parisuhteeseen, mutta kyllä pari panoa nyt aina menee...ja sitten vaan kadotaan ja seuraavaa matoa koukkuun. Ette te sitä (kuvaannollista) luotia väistä vaan astutte täysin tietämättöminä suoraan tulilinjallle.
Mistä te entiset nörttipojat tiedätte, kuka on karusellityttö ja kuka ei?
Jos muijalla on ollut sen ja sen tutun kanssa joskus säätöä. Ei se kyllä vaikeata ole. Jopa stadissa on pienet piirit loppujen lopuksi.
Ja olemuksesta myös. Ei sitä noin vaan pysty peittämään. Vaikka naiset miten väittää ettei määrällä olisi väliä niin kyllä sillä kuitenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla teoilla on vaikutuksensa ja erehdyksistä on maksettava. Jos nainen on nuorena naiivi ja "sukupuoliviettinsä vietävissä" niin on turha itkeä jos ei vanhempana ja...kröhöm...viisaampana enää kelpaa kaikille miehille. Ei se voi olla niin, että menneisyys pyyhkiytyy pois kun yhtäkkiä valaistuukin. Ne nörttipojat jotka yrittivät kehittää itseään nuorena vaikeiden oppiaineiden parissa ja työelämässä kyllä muistavat ikuisesti ne pimeät yksinäiset illat jolloin ei oltu bilettämässä nuoruuden huumassa kun naisilta ei herunut minkäänlaista mielenkiintoa. Lasku lankeaa aina maksettavaksi, ennemmin tai myöhemmin. Moni hyvään asemaan päässyt alempitasoinen mies maksaa potut pottuina sitten vanhempana.
Katsotaanpa. Tässä menee jotain ristiin. Nuorena nörtti toivoi huomiota "viettinsä vietävissä" (lue normaaleilta) nuorilta naisilta. Koska niin ei ollut hän on pottuuntunut eikä halua antaa huomiota naisille jotka ovat olleet "viettinsä vietävissä" (normaaleja). No pääasia että on nyt pärjännyt ja voi etsiä käyttämätöntä tarviketta tarpeisiinsa. 90v-luokasta ehkä löytyy kun pitää kiirettä, asennemaailma on yhteinen.
Olette ymmärtäneet kostamisen hieman väärin. Sitä karusellityttöä ei kelpuuteta parisuhteeseen, mutta kyllä pari panoa nyt aina menee...ja sitten vaan kadotaan ja seuraavaa matoa koukkuun. Ette te sitä (kuvaannollista) luotia väistä vaan astutte täysin tietämättöminä suoraan tulilinjallle.
Miten sä ajattelit ne pari panoasi saada, jos nainen on nuoruuden hölmöilyistään viisastunut, eikä enää paneskele muuten kuin parisuhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla teoilla on vaikutuksensa ja erehdyksistä on maksettava. Jos nainen on nuorena naiivi ja "sukupuoliviettinsä vietävissä" niin on turha itkeä jos ei vanhempana ja...kröhöm...viisaampana enää kelpaa kaikille miehille. Ei se voi olla niin, että menneisyys pyyhkiytyy pois kun yhtäkkiä valaistuukin. Ne nörttipojat jotka yrittivät kehittää itseään nuorena vaikeiden oppiaineiden parissa ja työelämässä kyllä muistavat ikuisesti ne pimeät yksinäiset illat jolloin ei oltu bilettämässä nuoruuden huumassa kun naisilta ei herunut minkäänlaista mielenkiintoa. Lasku lankeaa aina maksettavaksi, ennemmin tai myöhemmin. Moni hyvään asemaan päässyt alempitasoinen mies maksaa potut pottuina sitten vanhempana.
Mitä nyt oon nähnyt noita muijia jotka kulllikarusellissä viihtyivät niin kyllä ne sitten onnistuvat asettumaan sen betan kanssa.
Joku sosiaalisesti kyvytön mies jolla ei ole menestystä muijien kaa kyllä ottaa heti ekan muijan joka tulee vastaan ja osoittaa mielenkiintoa. Että se siitä ylpeydestä.
Mutta siihen todelliseen voittajaan ton tyyppisillä naisilla ei kyllä ole mitään saumaa. Eli komea, menestyvä, sosiaalinen mies jota kiinnostaa parisuhde eikä satun naispanot. Noilla miehillä on tapana napata ne nuoret kokemattomat kauniit naiset joilla ei ole sitä menneisyyttä.
Totta, ja ne miehet ovat itsekin silloin nuoria ja kokemattomia ;)
Omassa lähipiirissä suurinosa pareista tällaisia (kaksi nuorta, kaunista ja kokematonta pariutui) ja eroja ei oikeastaan ole, suhteet onnellisia jne.
Ja suurinosa tämän palstan kriteereillä ulkoisesti ylempit a soisia, itselleni tavallisen näköisiä (tällä palstalla tavis = r u ma).
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla teoilla on vaikutuksensa ja erehdyksistä on maksettava. Jos nainen on nuorena naiivi ja "sukupuoliviettinsä vietävissä" niin on turha itkeä jos ei vanhempana ja...kröhöm...viisaampana enää kelpaa kaikille miehille. Ei se voi olla niin, että menneisyys pyyhkiytyy pois kun yhtäkkiä valaistuukin. Ne nörttipojat jotka yrittivät kehittää itseään nuorena vaikeiden oppiaineiden parissa ja työelämässä kyllä muistavat ikuisesti ne pimeät yksinäiset illat jolloin ei oltu bilettämässä nuoruuden huumassa kun naisilta ei herunut minkäänlaista mielenkiintoa. Lasku lankeaa aina maksettavaksi, ennemmin tai myöhemmin. Moni hyvään asemaan päässyt alempitasoinen mies maksaa potut pottuina sitten vanhempana.
Katsotaanpa. Tässä menee jotain ristiin. Nuorena nörtti toivoi huomiota "viettinsä vietävissä" (lue normaaleilta) nuorilta naisilta. Koska niin ei ollut hän on pottuuntunut eikä halua antaa huomiota naisille jotka ovat olleet "viettinsä vietävissä" (normaaleja). No pääasia että on nyt pärjännyt ja voi etsiä käyttämätöntä tarviketta tarpeisiinsa. 90v-luokasta ehkä löytyy kun pitää kiirettä, asennemaailma on yhteinen.
Olette ymmärtäneet kostamisen hieman väärin. Sitä karusellityttöä ei kelpuuteta parisuhteeseen, mutta kyllä pari panoa nyt aina menee...ja sitten vaan kadotaan ja seuraavaa matoa koukkuun. Ette te sitä (kuvaannollista) luotia väistä vaan astutte täysin tietämättöminä suoraan tulilinjallle.
Mistä te entiset nörttipojat tiedätte, kuka on karusellityttö ja kuka ei?
Jos muijalla on ollut sen ja sen tutun kanssa joskus säätöä. Ei se kyllä vaikeata ole. Jopa stadissa on pienet piirit loppujen lopuksi.
Ja olemuksesta myös. Ei sitä noin vaan pysty peittämään. Vaikka naiset miten väittää ettei määrällä olisi väliä niin kyllä sillä kuitenkin on.
Okei. Ja mitä pahaa nämä sun tuttaviesi entiset säädöt ovat sinulle tehneet? Ovatko he siis juuri niitä naisia, joiden perään silloin kouluaikana haikailit ja jotka eivät silloin olleet sinusta kiinnostuneita kun säätivät sinun tuttaviesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KULLIKARUSELLLI ON TOTTA!!!
Eipä muuta voi sanoa kun lukee tätä ketjua. Varmaan kiva ylläri sille tunnolliselle nörtille jolla kolmekymppisenä on di-paperit ja hyvä 5t/kk työpaikka ja sen takia paljon kysyntää noilta samoilta muijilta jotka yläasteella, lukiossa, ja yliopistossa kohtelivat kuin ilmaa ja keskittyivät bilettämään tatska-maken ja alkkis-paten kanssa.
Hyvin pieni osa yläkoululaisista tytöistä bilettää poikien kanssa. Suurin osa on pojille näkymättömiä. Lukiossa seurustelu pikkuhiljaa yleistyy, mutta hyvin moni tyttö on vielä neitsyt. Yliopistossa moni aiemmin näkymätön tyttö muuttuu sosiaalisesti aktiivisemmaksi, mutta yleensä juuri opiskelijabileissä, muiden yliopistotyyppien seurassa. Heitä kiinnostaa juuri ne nörtit.
Tv parikymppisenä oman elämänsä alfan (silloin vielä pelkän nörtin) löytänyt itsekin yläasteella nökymätön nörttityttö
Siis jos jotakuta faktat yhtään kiinnostaa.
Juupajoo. Sun omat kokemukset sitten ovat joku totuus kaikille.
Tytöt menettävät neitsyyden keskimäärin 15v ikäisinä. Tai menettivät silloin kun olin teini. Ihan lehdestä luin kun jonkun kyselyn olivat tehneet. Toivottavasti toi ei vielä alemmaksi ole siitä mennyt.
Kyllä jo yläasteella keskusteltiin kuka hoitaa viinat ja kenen luona bileet pidetään. Ja luokan jokseenkin kauniit tytöt hengasivat jännäpoikien kanssa. Hiljaisia nörttityttöjä jotka olivat kauniita oli vähän.
Hirveen epäkypsiä kakaroita kylläkin silloin kaikki olivat. Harva seurusteli ettei joutunut pilkan kohteeksi. Tai edes ollut paljon tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Siis koulussa. Mutta se näköjään ei estänyt kokeiluja kun neitsyys meni tytöillä noin aikaisin.
Yliopisto oli sitten yhtä hirveetä nakkibilettä. Ei noissa tiede- ja tietotekniikkalinjoilla juuri naisia ollut. Joskus katsoin luentosalissa että 5 tyttöä oli ja n. 800 poikaa. Eli tuskinpa ne nörttipojat naista saivat jolleivät keksineet hakeutua pois noista piireistä ja yöelämään. Mutta mistä sitten olisivat saaneet sosiaaliset taidot mennä pokaamaan yökerhosta naisia vaikka sinne olisivat löytäneet.
Tuo boldaus kertookin kaiken olennaisen. Tässäkin ketjussa on useampikin kertonut, että me tavallisen näköiset jäimme kyllä sivuun, kun kaikki pojat kuolasivat sen suosituimman parin tytön perään. Mikä muistuttaa kovasti sitä alfojen perässä juoksemista, jota täällä paheksuttiin naisten tekemänä. Toki on Ihan Eri asia jos mies juoksee parhaimman näköisten parin naisen perässä, vai miten selitätte tämän itsellenne?
On kyllä melko surkuhupaisaa, että tuo yo. asetelma on jotenkin muka meidän kaikkien naisten kollektiivinen vika. Teiniaikojen hottisbeibet eivät harrastaneet villiä seksiä juuri sinun kanssasi, vaikka miehellä on ilmeisesti palstamiesten mielestä OIKEUS kauniisiin teineihin. Pitäisi varmaan itse myös ulista netissä päivät pitkät, kun ne komeat pojat eivät tykänneet minusta. :,D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla teoilla on vaikutuksensa ja erehdyksistä on maksettava. Jos nainen on nuorena naiivi ja "sukupuoliviettinsä vietävissä" niin on turha itkeä jos ei vanhempana ja...kröhöm...viisaampana enää kelpaa kaikille miehille. Ei se voi olla niin, että menneisyys pyyhkiytyy pois kun yhtäkkiä valaistuukin. Ne nörttipojat jotka yrittivät kehittää itseään nuorena vaikeiden oppiaineiden parissa ja työelämässä kyllä muistavat ikuisesti ne pimeät yksinäiset illat jolloin ei oltu bilettämässä nuoruuden huumassa kun naisilta ei herunut minkäänlaista mielenkiintoa. Lasku lankeaa aina maksettavaksi, ennemmin tai myöhemmin. Moni hyvään asemaan päässyt alempitasoinen mies maksaa potut pottuina sitten vanhempana.
Katsotaanpa. Tässä menee jotain ristiin. Nuorena nörtti toivoi huomiota "viettinsä vietävissä" (lue normaaleilta) nuorilta naisilta. Koska niin ei ollut hän on pottuuntunut eikä halua antaa huomiota naisille jotka ovat olleet "viettinsä vietävissä" (normaaleja). No pääasia että on nyt pärjännyt ja voi etsiä käyttämätöntä tarviketta tarpeisiinsa. 90v-luokasta ehkä löytyy kun pitää kiirettä, asennemaailma on yhteinen.
Olette ymmärtäneet kostamisen hieman väärin. Sitä karusellityttöä ei kelpuuteta parisuhteeseen, mutta kyllä pari panoa nyt aina menee...ja sitten vaan kadotaan ja seuraavaa matoa koukkuun. Ette te sitä (kuvaannollista) luotia väistä vaan astutte täysin tietämättöminä suoraan tulilinjallle.
Miten sä ajattelit ne pari panoasi saada, jos nainen on nuoruuden hölmöilyistään viisastunut, eikä enää paneskele muuten kuin parisuhteessa?
Tämä muakin ihmetyttää. Lisäksi unohtui se, että nainen ei nyt välttämättä halua seksin jälkeen edes nähdä miestä, etenkään jos seksi on huonoa. Jää kyllä yhteen kertaan. Kostoretkellä oleva mies ei kuulosta miltään taidokkaalta rakastajalta. :D
Hmm, vähän mietityttää, osaako naisesta oikeasti nähdä päälle päin, onko hän kokematon vai ei. Itse meikkaan tosi vähän, pukeudun vaatimattomasti, tykkään luonnossa kävelemisestä, lukemisesta yms., olen hiukan introvertti ja herkkä luonteeltani yms. Ja muilta saamieni kommenttien mukaan näytän huomattavasti ikäistäni nuoremmalta ja kokemattomammalta. Silti lyhyempiä miesjuttuja on ollut enemmän kuin niillä kavereillani, jotka korostavat vahvasti seksuaalisuuttaan ja luovat sen vaikutelman, että mies on koko ajan mielessä. En vain ole nähnyt syytä luoda miesjuttujen määrästä pohjaa identiteetilleni.
Joten jos pelkän ulkomuodon perusteella aikoi päätellä naisen seksikumppanien määrän, niin lykkyä tykö. Aikamoista arpapeliä siinä saa pelailla.
Ketä nää palstalle kirjoittelevat on, tai missä niihin törmää?
Liioitellaanko täällä hieman näitä asioita?
Ihmettelen vaan, kun omassa elinpiirissä kellään naisella tai miehellä joka oikeasti haluaa parisuhteen, ei ole ollut vaikeuksia löytää sopivaa kumppania.
Riippumatta siitä, mitkä ovat henkilön taustat.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, vähän mietityttää, osaako naisesta oikeasti nähdä päälle päin, onko hän kokematon vai ei. Itse meikkaan tosi vähän, pukeudun vaatimattomasti, tykkään luonnossa kävelemisestä, lukemisesta yms., olen hiukan introvertti ja herkkä luonteeltani yms. Ja muilta saamieni kommenttien mukaan näytän huomattavasti ikäistäni nuoremmalta ja kokemattomammalta. Silti lyhyempiä miesjuttuja on ollut enemmän kuin niillä kavereillani, jotka korostavat vahvasti seksuaalisuuttaan ja luovat sen vaikutelman, että mies on koko ajan mielessä. En vain ole nähnyt syytä luoda miesjuttujen määrästä pohjaa identiteetilleni.
Joten jos pelkän ulkomuodon perusteella aikoi päätellä naisen seksikumppanien määrän, niin lykkyä tykö. Aikamoista arpapeliä siinä saa pelailla.
Kyllä se jutuista selviää jos ei ulkonäöstä. Jos ne on tasoa voi kun on vaikeata kun ei kuukauteen oo saanut munaa niin voi yhtä ja toista päätellä.
Vierailija kirjoitti:
Ketä nää palstalle kirjoittelevat on, tai missä niihin törmää?
Liioitellaanko täällä hieman näitä asioita?
Ihmettelen vaan, kun omassa elinpiirissä kellään naisella tai miehellä joka oikeasti haluaa parisuhteen, ei ole ollut vaikeuksia löytää sopivaa kumppania.
Riippumatta siitä, mitkä ovat henkilön taustat.
Tiedän ihmisiä, joille ujous ja luonteen "omituisuus" ovat olleet esteenä toimivan parisuhteen muodostamiselle (tai ylipäätään ihmisiin tutustumiselle).
Itse olen herkkänä naisena välillä kokenut, että miesten kanssa elämä on helposti stressaavampaa ja sydän vaarassa särkyä koko ajan. Hieman on tilanne helpottunut, kun on madaltanut odotuksia ja ottanut asiat vähemmän vakavasti.
Se, että joku viihtyy yksin, eikä edes halua parisuhdetta, ei kiinnosta minua oikeastaa ollenkaan. Nyt keskustelen parisuhteista, ja siitä minkälaiset ihmiset niihin kelpaavat. Jos joku haluaa olla yksin, niin kaikin mokomin, eikä tarvitse osallistua keskusteluun.