Nainen, oletko iän myötä tullut enemmän tai vähemmän valikoivaksi miesten suhteen?

Kaikilla teoilla on vaikutuksensa ja erehdyksistä on maksettava. Jos nainen on nuorena naiivi ja "sukupuoliviettinsä vietävissä" niin on turha itkeä jos ei vanhempana ja...kröhöm...viisaampana enää kelpaa kaikille miehille. Ei se voi olla niin, että menneisyys pyyhkiytyy pois kun yhtäkkiä valaistuukin. Ne nörttipojat jotka yrittivät kehittää itseään nuorena vaikeiden oppiaineiden parissa ja työelämässä kyllä muistavat ikuisesti ne pimeät yksinäiset illat jolloin ei oltu bilettämässä nuoruuden huumassa kun naisilta ei herunut minkäänlaista mielenkiintoa. Lasku lankeaa aina maksettavaksi, ennemmin tai myöhemmin. Moni hyvään asemaan päässyt alempitasoinen mies maksaa potut pottuina sitten vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AlfaRomeo69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies. kirjoitti:

Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.

Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.

Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.

Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.

No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.

Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.

1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.

2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.

Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.

Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.

Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)

Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.

Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.

Niinhän tämän ketjun naiset tekevät. Kukaan ei tyydy. Naisen ei yksinkertaisesti kannata tyytyä. Nyt sitten jos joku mies kertoisi, miksi miehet tyytyvät?

Mutta miksi ei kannata tyytyä? Mikä siinä on niin kamalaa? Täytyykö kaikesta saada aina maksimaalinen voitto?

Koska ei onneksi ile pakko jakaa itseään ja elämäänsä henkilön kanssa, joka on vain "ihan ok". Naisen lähtökohta on hyvä elämä yksin, joten ei kannata päätyä parisuhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa ("ihan ok" -kumppanin kanssa) eli heikentää elämänlaatua. Täältä saa sen käsityksen, että minkälainen parisuhde tahansa on miehelle parempi kuin yksinolo, ilmeisesti se siis "ihan ok"kin aina antaa enemmän kuin ottaa?

Ja täältä saa kuvan, että naiselle parisuhde on hirveä uhraus, jota ei kannata tehdä, ellei satu joku uskomaton ja epätodellinen sattuma, jossa mies antaa suhteeseen paljoin enemmän kuin nainen.

Minulle on joskus joku fiksu opettanut, että parisuhteen ja elämänkumppanin ajatus on tuoda yksilön elämään jonkinlaista lisäarvoa, helppoutta ja iloa verrattuna yksin olemiseen. Jos toinen sen sijaan syö energiaa, tuottaa lisätyötä ja hänen vuokseen joutuu luopumaan itselleen tärkeistä asioista, niin saa olla melkoisen uskomaton ja epätodellinen sattuma, että hänen kanssaan kannattaa olla.

Joo, mutta naisilla on mennyt tuo hyötyajattelu jo liian pitkälle. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pitää olla todella menestynyt mies tai vastaavasti heikkotasoinen nainen, jotta puoliso toisi jotain lisäarvoa elämään. Kun ottaa huomioon, että naisten koulutustaso nousee koko ajan tulee puolison löytämisestä yhä vaikeampaa. Eikö se riitä, että on joku joka rakastaa jakamassa perusarkea?

-ohis

Ahaa okei nyt ymmärrän ongelman "hyötymisestä". Ajattelit että se tarkoittaa rahaa.

En tarkoittanut. Se on vaan yksi osa-alue. Jopa perusarjen suhteen ollaan tosi nirsoja eli jos mies ei ole kliseisen komea ja sujuvasanainen hurmuri niin elämään ei tule tarpeeksi lisäarvoa kun ei voi onnitella itseään ja päteä kanssasiskoille.

Monella naisella muuttuisi ajatusmaailma nopeasti jos irtoseksin saaminen olisi heille yhtä vaikeaa kuin useimmille miehille ja en tässä edes ottanut huomioon sitä, että miehillä on yleensä vielä suurempi libido.

Suurin osa tämänkin ketjun naisista on kertonut, että irtoseksin "saaminen" ei ole keskimäärin naiselle mitenkään toivottava asia ja suurin osa, kuten minäkin, on ennemmin selibaatissa kuin menee sänkyyn tuntemattoman kanssa.

Luulisi muuten, että Suomi olisi jo maailmalla tunnettu komeista miehistä, kun kerran kaikki parisuhteessa olevat miehet ovat kliseisen komeita, sujuvasanaisia hurmureita. 

Sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan yhä kiihtyvällä tahdilla. Suomessa sinkkutalouksen suhteellinen osuus on Euroopan kärkeä. Mistä se kertoo? Siitä että naiset nirsoilevat ja yhä harvempi joukko miehiä pääsee parisuhteeseen. Naiset mieluummin odottavat omaa vuoroaan niiden kärkimiesten luokse kuin tinkivät vaatimuksistaan. Melko irvokasta kun otetaan huomioon, että myös niiden huvipuiston ulkopuolelle jäävien miesten on pakko rakentaa tätä yhteiskuntaa joka nykyisellään on osa tätä ongelmaa.

Mies voi yhä kehittää itseään ellei muuten kelpaa, onko liian vaikea asia? Mitä ilmeisemmin on ainakin kommentistasi päätellen.

Entä jos kaikki muutkin miehet päättävät kehittää itseään? Eli absoluuttisesti ottaen kehityt, mutta koska suhteellisesti ottaen et niin sama ongelma on silti edessä. Ymmärrätkö nyt mitäongelmia ehdotuksesi sisältää?

Minä olen yksi niistä lukuisista sinkkunaisista, joka jää mielummin yksin, kuin ottaa riipukseen jonkin naisia vihaavan kakaran, jonka elämän suurin nautinto on pleikkari ja joka vain haluaa olla jonkun kanssa jotta kaverit kunnioittaisivat ja saisi pildeäkin välillä. Toisaalta jos tarjolla olisi fiksuja ja aikaansaavia, tasa-arvoa kannattavia ja mukavia, huomaavaisia, kypsiä ja hurmaavia miehiä, voisin sellaisen kanssa pyrkiä molempia miellyttävään, tasapainoiseen ja erotiikantäyteiseen suhteeseen.

Tämän valossa, millaisia ongelmia aiempi ehdotus sisältää? T. Ohis

Suomessa on vaikka kuinka paljon kuvailemasi kaltaisia sinkkumiehiä. Jos et ole sellaista löytänyt niin se kertoo vain siitä, että olet nirso ja törmännyt tuohon esittämääni suhteellisuuden ongelmaan (kukaan ei tunnu selvästi erottuvan joukosta ja vaikuttavan paremmalta).

Kyllä olenkin muutaman miehen kanssa seurustellut elämäni aikana, mutta suhteet ovat sitten päättyneet erinäisistä syistä. Tässä vaiheessa olen huomannut, että ne parhaat ovat jo suhteissa ja vapailla markkinoilla olevissa on todellakin aika vähän potentiaalisia kumppaneita. Itse perustan oman näkemykseni omille kokemuksilleni dettailuelämässä. Mille sinä perustat oman näkemyksesi väitteellesi, että Suomessa kuvailemiani miehiä on paljon? Olen toki "nirso", eli haluan kumppanin, jonka kanssa minun on hyvä olla. Mikään vähäisempi ei kelpaa missään tapauksessa.

Perustan näkemykseni siihen, että kunnollisia, fiksuja, työssäkäyviä sinkkumiehiä on vaikka kuinka monta työpaikallani, harrastuspiireissä, sukulaisissa...he ovat vaan nirsoille naisille näkymättömiä kun joko ulkoiset puitteet ei riitä tai sitten ongelmana on vaikkapa ammatti tai sosiaaliset taidot.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla teoilla on vaikutuksensa ja erehdyksistä on maksettava. Jos nainen on nuorena naiivi ja "sukupuoliviettinsä vietävissä" niin on turha itkeä jos ei vanhempana ja...kröhöm...viisaampana enää kelpaa kaikille miehille. Ei se voi olla niin, että menneisyys pyyhkiytyy pois kun yhtäkkiä valaistuukin. Ne nörttipojat jotka yrittivät kehittää itseään nuorena vaikeiden oppiaineiden parissa ja työelämässä kyllä muistavat ikuisesti ne pimeät yksinäiset illat jolloin ei oltu bilettämässä nuoruuden huumassa kun naisilta ei herunut minkäänlaista mielenkiintoa. Lasku lankeaa aina maksettavaksi, ennemmin tai myöhemmin. Moni hyvään asemaan päässyt alempitasoinen mies maksaa potut pottuina sitten vanhempana.

Mä taas vanhempana ja kröhöm-viisaampana, kahden aviomiehen väsyttämisen jälkeen sanoisin, että antaa palaa, jos kerran haluttaa. Kaikkea voi kuulemma katua paitsi nuorena naimista. Tulee päivä, jolloin sekään ei oikein huvita, ja silloin kaipaa sitä nuoruuden intohimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AlfaRomeo69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies. kirjoitti:

Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.

Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.

Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.

Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.

No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.

Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.

1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.

2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.

Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.

Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.

Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)

Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.

Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.

Niinhän tämän ketjun naiset tekevät. Kukaan ei tyydy. Naisen ei yksinkertaisesti kannata tyytyä. Nyt sitten jos joku mies kertoisi, miksi miehet tyytyvät?

Mutta miksi ei kannata tyytyä? Mikä siinä on niin kamalaa? Täytyykö kaikesta saada aina maksimaalinen voitto?

Koska ei onneksi ile pakko jakaa itseään ja elämäänsä henkilön kanssa, joka on vain "ihan ok". Naisen lähtökohta on hyvä elämä yksin, joten ei kannata päätyä parisuhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa ("ihan ok" -kumppanin kanssa) eli heikentää elämänlaatua. Täältä saa sen käsityksen, että minkälainen parisuhde tahansa on miehelle parempi kuin yksinolo, ilmeisesti se siis "ihan ok"kin aina antaa enemmän kuin ottaa?

Ja täältä saa kuvan, että naiselle parisuhde on hirveä uhraus, jota ei kannata tehdä, ellei satu joku uskomaton ja epätodellinen sattuma, jossa mies antaa suhteeseen paljoin enemmän kuin nainen.

Minulle on joskus joku fiksu opettanut, että parisuhteen ja elämänkumppanin ajatus on tuoda yksilön elämään jonkinlaista lisäarvoa, helppoutta ja iloa verrattuna yksin olemiseen. Jos toinen sen sijaan syö energiaa, tuottaa lisätyötä ja hänen vuokseen joutuu luopumaan itselleen tärkeistä asioista, niin saa olla melkoisen uskomaton ja epätodellinen sattuma, että hänen kanssaan kannattaa olla.

Joo, mutta naisilla on mennyt tuo hyötyajattelu jo liian pitkälle. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pitää olla todella menestynyt mies tai vastaavasti heikkotasoinen nainen, jotta puoliso toisi jotain lisäarvoa elämään. Kun ottaa huomioon, että naisten koulutustaso nousee koko ajan tulee puolison löytämisestä yhä vaikeampaa. Eikö se riitä, että on joku joka rakastaa jakamassa perusarkea?

-ohis

Ahaa okei nyt ymmärrän ongelman "hyötymisestä". Ajattelit että se tarkoittaa rahaa.

En tarkoittanut. Se on vaan yksi osa-alue. Jopa perusarjen suhteen ollaan tosi nirsoja eli jos mies ei ole kliseisen komea ja sujuvasanainen hurmuri niin elämään ei tule tarpeeksi lisäarvoa kun ei voi onnitella itseään ja päteä kanssasiskoille.

Monella naisella muuttuisi ajatusmaailma nopeasti jos irtoseksin saaminen olisi heille yhtä vaikeaa kuin useimmille miehille ja en tässä edes ottanut huomioon sitä, että miehillä on yleensä vielä suurempi libido.

Suurin osa tämänkin ketjun naisista on kertonut, että irtoseksin "saaminen" ei ole keskimäärin naiselle mitenkään toivottava asia ja suurin osa, kuten minäkin, on ennemmin selibaatissa kuin menee sänkyyn tuntemattoman kanssa.

Luulisi muuten, että Suomi olisi jo maailmalla tunnettu komeista miehistä, kun kerran kaikki parisuhteessa olevat miehet ovat kliseisen komeita, sujuvasanaisia hurmureita. 

Sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan yhä kiihtyvällä tahdilla. Suomessa sinkkutalouksen suhteellinen osuus on Euroopan kärkeä. Mistä se kertoo? Siitä että naiset nirsoilevat ja yhä harvempi joukko miehiä pääsee parisuhteeseen. Naiset mieluummin odottavat omaa vuoroaan niiden kärkimiesten luokse kuin tinkivät vaatimuksistaan. Melko irvokasta kun otetaan huomioon, että myös niiden huvipuiston ulkopuolelle jäävien miesten on pakko rakentaa tätä yhteiskuntaa joka nykyisellään on osa tätä ongelmaa.

Mies voi yhä kehittää itseään ellei muuten kelpaa, onko liian vaikea asia? Mitä ilmeisemmin on ainakin kommentistasi päätellen.

Entä jos kaikki muutkin miehet päättävät kehittää itseään? Eli absoluuttisesti ottaen kehityt, mutta koska suhteellisesti ottaen et niin sama ongelma on silti edessä. Ymmärrätkö nyt mitäongelmia ehdotuksesi sisältää?

Minä olen yksi niistä lukuisista sinkkunaisista, joka jää mielummin yksin, kuin ottaa riipukseen jonkin naisia vihaavan kakaran, jonka elämän suurin nautinto on pleikkari ja joka vain haluaa olla jonkun kanssa jotta kaverit kunnioittaisivat ja saisi pildeäkin välillä. Toisaalta jos tarjolla olisi fiksuja ja aikaansaavia, tasa-arvoa kannattavia ja mukavia, huomaavaisia, kypsiä ja hurmaavia miehiä, voisin sellaisen kanssa pyrkiä molempia miellyttävään, tasapainoiseen ja erotiikantäyteiseen suhteeseen.

Tämän valossa, millaisia ongelmia aiempi ehdotus sisältää? T. Ohis

Suomessa on vaikka kuinka paljon kuvailemasi kaltaisia sinkkumiehiä. Jos et ole sellaista löytänyt niin se kertoo vain siitä, että olet nirso ja törmännyt tuohon esittämääni suhteellisuuden ongelmaan (kukaan ei tunnu selvästi erottuvan joukosta ja vaikuttavan paremmalta).

Kyllä olenkin muutaman miehen kanssa seurustellut elämäni aikana, mutta suhteet ovat sitten päättyneet erinäisistä syistä. Tässä vaiheessa olen huomannut, että ne parhaat ovat jo suhteissa ja vapailla markkinoilla olevissa on todellakin aika vähän potentiaalisia kumppaneita. Itse perustan oman näkemykseni omille kokemuksilleni dettailuelämässä. Mille sinä perustat oman näkemyksesi väitteellesi, että Suomessa kuvailemiani miehiä on paljon? Olen toki "nirso", eli haluan kumppanin, jonka kanssa minun on hyvä olla. Mikään vähäisempi ei kelpaa missään tapauksessa.

Perustan näkemykseni siihen, että kunnollisia, fiksuja, työssäkäyviä sinkkumiehiä on vaikka kuinka monta työpaikallani, harrastuspiireissä, sukulaisissa...he ovat vaan nirsoille naisille näkymättömiä kun joko ulkoiset puitteet ei riitä tai sitten ongelmana on vaikkapa ammatti tai sosiaaliset taidot.

Sosiaalisten taitojen puute ON ongelma. Mitä annettavaa sellaisella tyypillä on parisuhteeseen, joka on mölli ihmisten kanssa? Ihmissuhde se parisuhdekin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AlfaRomeo69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies. kirjoitti:

Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.

Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.

Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.

Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.

No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.

Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.

1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.

2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.

Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.

Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.

Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)

Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.

Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.

Niinhän tämän ketjun naiset tekevät. Kukaan ei tyydy. Naisen ei yksinkertaisesti kannata tyytyä. Nyt sitten jos joku mies kertoisi, miksi miehet tyytyvät?

Mutta miksi ei kannata tyytyä? Mikä siinä on niin kamalaa? Täytyykö kaikesta saada aina maksimaalinen voitto?

Koska ei onneksi ile pakko jakaa itseään ja elämäänsä henkilön kanssa, joka on vain "ihan ok". Naisen lähtökohta on hyvä elämä yksin, joten ei kannata päätyä parisuhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa ("ihan ok" -kumppanin kanssa) eli heikentää elämänlaatua. Täältä saa sen käsityksen, että minkälainen parisuhde tahansa on miehelle parempi kuin yksinolo, ilmeisesti se siis "ihan ok"kin aina antaa enemmän kuin ottaa?

Ja täältä saa kuvan, että naiselle parisuhde on hirveä uhraus, jota ei kannata tehdä, ellei satu joku uskomaton ja epätodellinen sattuma, jossa mies antaa suhteeseen paljoin enemmän kuin nainen.

Minulle on joskus joku fiksu opettanut, että parisuhteen ja elämänkumppanin ajatus on tuoda yksilön elämään jonkinlaista lisäarvoa, helppoutta ja iloa verrattuna yksin olemiseen. Jos toinen sen sijaan syö energiaa, tuottaa lisätyötä ja hänen vuokseen joutuu luopumaan itselleen tärkeistä asioista, niin saa olla melkoisen uskomaton ja epätodellinen sattuma, että hänen kanssaan kannattaa olla.

Joo, mutta naisilla on mennyt tuo hyötyajattelu jo liian pitkälle. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pitää olla todella menestynyt mies tai vastaavasti heikkotasoinen nainen, jotta puoliso toisi jotain lisäarvoa elämään. Kun ottaa huomioon, että naisten koulutustaso nousee koko ajan tulee puolison löytämisestä yhä vaikeampaa. Eikö se riitä, että on joku joka rakastaa jakamassa perusarkea?

-ohis

Ahaa okei nyt ymmärrän ongelman "hyötymisestä". Ajattelit että se tarkoittaa rahaa.

En tarkoittanut. Se on vaan yksi osa-alue. Jopa perusarjen suhteen ollaan tosi nirsoja eli jos mies ei ole kliseisen komea ja sujuvasanainen hurmuri niin elämään ei tule tarpeeksi lisäarvoa kun ei voi onnitella itseään ja päteä kanssasiskoille.

Monella naisella muuttuisi ajatusmaailma nopeasti jos irtoseksin saaminen olisi heille yhtä vaikeaa kuin useimmille miehille ja en tässä edes ottanut huomioon sitä, että miehillä on yleensä vielä suurempi libido.

Suurin osa tämänkin ketjun naisista on kertonut, että irtoseksin "saaminen" ei ole keskimäärin naiselle mitenkään toivottava asia ja suurin osa, kuten minäkin, on ennemmin selibaatissa kuin menee sänkyyn tuntemattoman kanssa.

Luulisi muuten, että Suomi olisi jo maailmalla tunnettu komeista miehistä, kun kerran kaikki parisuhteessa olevat miehet ovat kliseisen komeita, sujuvasanaisia hurmureita. 

Sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan yhä kiihtyvällä tahdilla. Suomessa sinkkutalouksen suhteellinen osuus on Euroopan kärkeä. Mistä se kertoo? Siitä että naiset nirsoilevat ja yhä harvempi joukko miehiä pääsee parisuhteeseen. Naiset mieluummin odottavat omaa vuoroaan niiden kärkimiesten luokse kuin tinkivät vaatimuksistaan. Melko irvokasta kun otetaan huomioon, että myös niiden huvipuiston ulkopuolelle jäävien miesten on pakko rakentaa tätä yhteiskuntaa joka nykyisellään on osa tätä ongelmaa.

Oletko sinä siis sitä mieltä, että naiset ovat syyllisiä siihen, että sinkkutalouksien määrä kasvaa? Tajuatko kuinka halveksivasti sinä naisista puhut? Sinä puhut naisista niinkuin me olisimme jotain täysin moraalittomia "huvipuistoa" pitäviä olentoja, ja miehistä kuten te vain haluaisitte parisuhteen ja olla uskollisia ja ihania elämänne loppuun asti.

Onko oikeasti ihme, jos ei tuolla asenteella naisia löydy? Haluaisitko itse olla ihmisen kanssa, joka halveksii sinua siksi että olet mies?

Eikö silloin oikea ongelma ole ne miehet, jotka pyörittää sitä kuuluisaa kalukarusellia kuin naiset joita siinä (vasten tahtoaankin) pyöritetään? Nimittäin just kun nämä miehet lopettaa kalukarusellinsa pyörittämisen niin tadaa, yksikään nainen ei sellaisessa enää pyöri.

Ratkaisu on kyllä ihan miesten omissa käsissä.

Niin. Missä miesten kyky ja halu toistensa tukemiseen ja aseveljeyteen? Miksette mene puhumaan niille "alfoille" ja koeta saada heidätkin ymmärtämään, että heidän toimintansa on epäreilua teitä kohtaan? Miksi vika on naisten? Jos saisitte vaikka yhteistyösopimuksen aikaan, että hekin valitsisivat naisista vain yhden mieluisan, eivätkä kahmisi koko pottia.

Ensinnäkin, ne naiset tuntuvan nauttivan siitä karusellin kyydistä. Eli kysyntää on, joten tarjontaakin löytyy.

Toisekseen, eihän ne karusellin pyörittäjät ole valmiita luopumaan saavutetuista eduista. Vähän sama kuin menisi jääkiekko-ottelussa puhumaan vastustajille, että pelatkaapas nyt alle tasonne, että mekin pärjätään tässä ottelussa.

Kolmanneksi, naisethan haluavat vain sitä parasta (tai minkä kuvittelevat parhaaksi), eivätkä ota mitään ok:ta, vaikka sitä olisi tarjolla.

Mitäs järkeä on haluta muuta kuin sitä parasta mahdollista? Parisuhde on elämän isoimpia asioita, ei siihen kannata suhtautua kuin työpaikkaruokailuun, "otanpa tuon ihan ok:n, kun sitä on tarjolla". Mieluummin yksin.

Ehkä oleellista on tuo, minkä kuvittelevat parhaaksi. Täälläkin moni on myöntänyt parikymppisenä pitäneensä parhaina ihan vääriä tyyppejä, ja vasta 30-40-vuotiaina muuttaneet mieltymyksiään. Se, mitä joku kuvittelee tylsäksi ok:ksi, voikin oikeasti olla erittäin hyvä, jos antaa sille mahdollisuuden. Nykyäänhän ei anneta mahdollisuutta, koska yksin on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AlfaRomeo69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies. kirjoitti:

Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.

Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.

Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.

Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.

No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.

Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.

1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.

2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.

Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.

Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.

Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)

Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.

Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.

Niinhän tämän ketjun naiset tekevät. Kukaan ei tyydy. Naisen ei yksinkertaisesti kannata tyytyä. Nyt sitten jos joku mies kertoisi, miksi miehet tyytyvät?

Mutta miksi ei kannata tyytyä? Mikä siinä on niin kamalaa? Täytyykö kaikesta saada aina maksimaalinen voitto?

Koska ei onneksi ile pakko jakaa itseään ja elämäänsä henkilön kanssa, joka on vain "ihan ok". Naisen lähtökohta on hyvä elämä yksin, joten ei kannata päätyä parisuhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa ("ihan ok" -kumppanin kanssa) eli heikentää elämänlaatua. Täältä saa sen käsityksen, että minkälainen parisuhde tahansa on miehelle parempi kuin yksinolo, ilmeisesti se siis "ihan ok"kin aina antaa enemmän kuin ottaa?

Ja täältä saa kuvan, että naiselle parisuhde on hirveä uhraus, jota ei kannata tehdä, ellei satu joku uskomaton ja epätodellinen sattuma, jossa mies antaa suhteeseen paljoin enemmän kuin nainen.

Minulle on joskus joku fiksu opettanut, että parisuhteen ja elämänkumppanin ajatus on tuoda yksilön elämään jonkinlaista lisäarvoa, helppoutta ja iloa verrattuna yksin olemiseen. Jos toinen sen sijaan syö energiaa, tuottaa lisätyötä ja hänen vuokseen joutuu luopumaan itselleen tärkeistä asioista, niin saa olla melkoisen uskomaton ja epätodellinen sattuma, että hänen kanssaan kannattaa olla.

Joo, mutta naisilla on mennyt tuo hyötyajattelu jo liian pitkälle. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pitää olla todella menestynyt mies tai vastaavasti heikkotasoinen nainen, jotta puoliso toisi jotain lisäarvoa elämään. Kun ottaa huomioon, että naisten koulutustaso nousee koko ajan tulee puolison löytämisestä yhä vaikeampaa. Eikö se riitä, että on joku joka rakastaa jakamassa perusarkea?

-ohis

Ahaa okei nyt ymmärrän ongelman "hyötymisestä". Ajattelit että se tarkoittaa rahaa.

En tarkoittanut. Se on vaan yksi osa-alue. Jopa perusarjen suhteen ollaan tosi nirsoja eli jos mies ei ole kliseisen komea ja sujuvasanainen hurmuri niin elämään ei tule tarpeeksi lisäarvoa kun ei voi onnitella itseään ja päteä kanssasiskoille.

Monella naisella muuttuisi ajatusmaailma nopeasti jos irtoseksin saaminen olisi heille yhtä vaikeaa kuin useimmille miehille ja en tässä edes ottanut huomioon sitä, että miehillä on yleensä vielä suurempi libido.

Suurin osa tämänkin ketjun naisista on kertonut, että irtoseksin "saaminen" ei ole keskimäärin naiselle mitenkään toivottava asia ja suurin osa, kuten minäkin, on ennemmin selibaatissa kuin menee sänkyyn tuntemattoman kanssa.

Luulisi muuten, että Suomi olisi jo maailmalla tunnettu komeista miehistä, kun kerran kaikki parisuhteessa olevat miehet ovat kliseisen komeita, sujuvasanaisia hurmureita. 

Sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan yhä kiihtyvällä tahdilla. Suomessa sinkkutalouksen suhteellinen osuus on Euroopan kärkeä. Mistä se kertoo? Siitä että naiset nirsoilevat ja yhä harvempi joukko miehiä pääsee parisuhteeseen. Naiset mieluummin odottavat omaa vuoroaan niiden kärkimiesten luokse kuin tinkivät vaatimuksistaan. Melko irvokasta kun otetaan huomioon, että myös niiden huvipuiston ulkopuolelle jäävien miesten on pakko rakentaa tätä yhteiskuntaa joka nykyisellään on osa tätä ongelmaa.

Oletko sinä siis sitä mieltä, että naiset ovat syyllisiä siihen, että sinkkutalouksien määrä kasvaa? Tajuatko kuinka halveksivasti sinä naisista puhut? Sinä puhut naisista niinkuin me olisimme jotain täysin moraalittomia "huvipuistoa" pitäviä olentoja, ja miehistä kuten te vain haluaisitte parisuhteen ja olla uskollisia ja ihania elämänne loppuun asti.

Onko oikeasti ihme, jos ei tuolla asenteella naisia löydy? Haluaisitko itse olla ihmisen kanssa, joka halveksii sinua siksi että olet mies?

Eikö silloin oikea ongelma ole ne miehet, jotka pyörittää sitä kuuluisaa kalukarusellia kuin naiset joita siinä (vasten tahtoaankin) pyöritetään? Nimittäin just kun nämä miehet lopettaa kalukarusellinsa pyörittämisen niin tadaa, yksikään nainen ei sellaisessa enää pyöri.

Ratkaisu on kyllä ihan miesten omissa käsissä.

Niin. Missä miesten kyky ja halu toistensa tukemiseen ja aseveljeyteen? Miksette mene puhumaan niille "alfoille" ja koeta saada heidätkin ymmärtämään, että heidän toimintansa on epäreilua teitä kohtaan? Miksi vika on naisten? Jos saisitte vaikka yhteistyösopimuksen aikaan, että hekin valitsisivat naisista vain yhden mieluisan, eivätkä kahmisi koko pottia.

Ensinnäkin, ne naiset tuntuvan nauttivan siitä karusellin kyydistä. Eli kysyntää on, joten tarjontaakin löytyy.

Toisekseen, eihän ne karusellin pyörittäjät ole valmiita luopumaan saavutetuista eduista. Vähän sama kuin menisi jääkiekko-ottelussa puhumaan vastustajille, että pelatkaapas nyt alle tasonne, että mekin pärjätään tässä ottelussa.

Kolmanneksi, naisethan haluavat vain sitä parasta (tai minkä kuvittelevat parhaaksi), eivätkä ota mitään ok:ta, vaikka sitä olisi tarjolla.

Ihanaa, että nainen on jälleen kerran esine, saavutettu etu.

Ja naisethan ei sitten puhu eduista mitään? Täällä jankutetaan jatkuvasti, kuinka miehen pitää parantaa naisen elämänlaatua, muuten mies on turhaa roskaa ja vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KULLIKARUSELLLI ON TOTTA!!!

 

Eipä muuta voi sanoa kun lukee tätä ketjua. Varmaan kiva ylläri sille tunnolliselle nörtille jolla kolmekymppisenä on di-paperit ja hyvä 5t/kk työpaikka ja sen takia paljon kysyntää noilta samoilta muijilta jotka yläasteella, lukiossa, ja yliopistossa kohtelivat kuin ilmaa ja keskittyivät bilettämään tatska-maken ja alkkis-paten kanssa.

Hyvin pieni osa yläkoululaisista tytöistä bilettää poikien kanssa. Suurin osa on pojille näkymättömiä. Lukiossa seurustelu pikkuhiljaa yleistyy, mutta hyvin moni tyttö on vielä neitsyt. Yliopistossa moni aiemmin näkymätön tyttö muuttuu sosiaalisesti aktiivisemmaksi, mutta yleensä juuri opiskelijabileissä, muiden yliopistotyyppien seurassa. Heitä kiinnostaa juuri ne nörtit.

Tv parikymppisenä oman elämänsä alfan (silloin vielä pelkän nörtin) löytänyt itsekin yläasteella nökymätön nörttityttö

Siis jos jotakuta faktat yhtään kiinnostaa.

Sama kokemus mullakin. Peruskoulussa ei edes suosituimmat ja villeimmät tapaukset seurustelleet. Lukiossa oli muutama tyttö joka seurusteli , mutta yleensä jonkun hieman vanhemman koulun ulkopuolisen tyypin kanssa. Itse olin ihan perussievä urheilullinen nuori nainen tuohon aikaan, mutta rasitteenani oli liian hyvä koulumenestys. Eipä ainakaan meidän koulussa näkynyt seuranpuutteessa riutuvia nörttipoikia, joille olisi edes kaverimielessä kelvannut. Lähdin opiskelemaan yliopistoon ja fuksivuonna tapasin laskareissa tulevan mieheni. Otin sitten tämän ensimmäisen tyypin joka oli minusta kiinnostunut.

Jeps. Olen itsekin ihmetellyt (ja kauhistellut), miten villeinä ja seksuaalisesti estottomina teinitytöt toisinaan esitetään. Omalla luokallani oli kyllä muutama tyttö, joilla oli astetta seksikkäämmät vaatteet ja säätöä eri-ikäisten miessukupolven edustajien kanssa mutta heillä ei totta puhuen tuntunut menevän kovin hyvin kotona ja oman seksikkyyden korostaminen tuntui olevan vain epätoivoinen tapa saada huomiota joltakulta.

Valtaosa ikäisistäni tytöistä opiskeli kiltisti koulussa ja harrasti vapaa-aikana lukemista, videopelejä, urheilua yms. Seksistä harvemmin puhuttiin, ja lähin kontakti miespuolisiin henkilöihin oli satunnainen pusu jossain abidiscossa. Suurin osa lähimmistä kavereistani on kuulemieni juttujen perusteella menettänyt neitsyytensä 19-23-vuotiaana, osa on neitsyitä vielä yli 25-vuotiainakin.

Eli se, ettei mies ole elämänsä aikana päässyt kokemaan seksiä teinitytön tai 18-22-vuotiaan naisen kanssa, ei välttämättä kerro mitään itse miehen viehätysvoimasta vaan siitä, ettei tuonikäisiä tyttöjä/naisia yksinkertaisesti kiinnosta seksi- tai seurusteluhommat niin paljon kuin mediassa annetaan ymmärtää. Itselläni ainakin kului mukavasti aika kirjoja lukien ja liikuntaa harrastaen. Vasta oikeastaan 23-24-vuotiaana tuli sellainen olo, että haluaisi elämään jotain humalaisia baarihalailuja vakavampaa.

- 332

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla teoilla on vaikutuksensa ja erehdyksistä on maksettava. Jos nainen on nuorena naiivi ja "sukupuoliviettinsä vietävissä" niin on turha itkeä jos ei vanhempana ja...kröhöm...viisaampana enää kelpaa kaikille miehille. Ei se voi olla niin, että menneisyys pyyhkiytyy pois kun yhtäkkiä valaistuukin. Ne nörttipojat jotka yrittivät kehittää itseään nuorena vaikeiden oppiaineiden parissa ja työelämässä kyllä muistavat ikuisesti ne pimeät yksinäiset illat jolloin ei oltu bilettämässä nuoruuden huumassa kun naisilta ei herunut minkäänlaista mielenkiintoa. Lasku lankeaa aina maksettavaksi, ennemmin tai myöhemmin. Moni hyvään asemaan päässyt alempitasoinen mies maksaa potut pottuina sitten vanhempana.

Toki jokainen voi itse vapaasti pilata elämänsä katkeruudellaan, vaikka se perustuisi minkälaisiin harhoihin tahansa. Iso osa tytöistä on kilttejä ei-bilettäjiä, jotka ovat opiskelleet paljon, ja joilla ei mitään irtosuhteita ole ollut. Mutta turha tätä on jauhaa. Teet mitä teet. Minä olen onnellinen oikeasti hyvän mieheni kanssa. Sinä saat olla onnellinen yksin vihassasi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla teoilla on vaikutuksensa ja erehdyksistä on maksettava. Jos nainen on nuorena naiivi ja "sukupuoliviettinsä vietävissä" niin on turha itkeä jos ei vanhempana ja...kröhöm...viisaampana enää kelpaa kaikille miehille. Ei se voi olla niin, että menneisyys pyyhkiytyy pois kun yhtäkkiä valaistuukin. Ne nörttipojat jotka yrittivät kehittää itseään nuorena vaikeiden oppiaineiden parissa ja työelämässä kyllä muistavat ikuisesti ne pimeät yksinäiset illat jolloin ei oltu bilettämässä nuoruuden huumassa kun naisilta ei herunut minkäänlaista mielenkiintoa. Lasku lankeaa aina maksettavaksi, ennemmin tai myöhemmin. Moni hyvään asemaan päässyt alempitasoinen mies maksaa potut pottuina sitten vanhempana.

Ensinnäkin, moniko nainen täällä on itkenyt ettei kaikille miehille kelpaa? Eihän nyt hyvänen aika kukaan kelpaa kaikille, vaikka eläisi selibaatissa siveysvyö päällään koko nuoruutensa aina aviovuoteeseen asti!

Toisekseen, kenelle nämä hyvään asemaan päässeet alempitasoiset miehet maksavat potut pottuina? Ja millä tavalla he sen tekevät? Ja ennen kaikkea, MIKSI he sellaiseen ryhtyvät? Pitäisikö meidän tavallisten naistenkin alkaa jotenkin kostamaan kaikille niille miehille, jotka eivät juuri meistä ole olleet kiinnostuneita nuoruudessa? Tekeekö tuo ihmisen onnelliseksi?

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän monilla miehillä tuntuu olevan harhakuvitelma, etä valikoiva nainen muka kuvittelee olevansa jokin yleisen himon kohde ja muita parempi ihminen, tai että se valikoiva sitten kärsii yksinäisyydessään.

Tämä ei useimmiten pidä paikkaansa. Valikoivuus ei lähde  yleensä toisten ylenkatsomisesta. valikoivuus lähtee siitä, että useimmat meistä varmaan ajattelevat että ollakseen vaivan arvoinen, parisuhteen pitää jollakin tavalla tehdä elämä paremmaksi kuin mitä se sinkkuna olisi. Ja jos iän myötä oppii koko ajan enemmän pärjäämään itsekseen ja löytämään sisältöä asioista, joihin ei tarvita puolisoa, niin totta kai ne vaatimukset parisuhteelle samalla kasvavat - kuka nyt vaihtaisi elämäntilanteensa huonompaan vapaehtoisesti? Valikoiva ei siis ole jäänyt yksin sen seurauksena että hän on valikoiva, vaan hän valikoi, koska yksinäisyys ei ole mikään tila josta pitää päästä eroon kiireellä ja millä hyvänsä.

Itse olen tullut valikoivammaksi iän myötä - nuorena itsetunto oli heikompi ja muutenkin kaipasi toista vierelle enemmän, nyt en enää kaipaa parisuhdetta tai miestä noin yleisesti ottaen, koska olen hyvin onnellinen omillanikin. Jos sopiva mies tulee vastaan niin hyvä - jos ei, niin sekin käy.

Vaikka yleisellä tasolla olen tullut kriittisemmäksi, niin toisaalta monessa asiassa olen suvaitsevaisempi. Nuorena miehen koulutus oli minulle tärkeää, nyt sillä ei itsessään ole minulle väliä. Olen vihdoin tajunnut, ettei koulutuksen ja sydämen sivistyksen välillä ole mitään yhteyttä. Arvostan nykyään paljon enemmän tekoja kuin sanoja - nuorena minulle olivat tärkeitä romanttiset eleet, nyt se, että arjen teot puhuvat puolestaan. Nuorempana kaipasin ihailua ja sitä, että mies kaipaa minua. Nyt en kestäisi enää miestä, joka ei olisi minun tavallani onnellinen omillaankin. Vihonviimeisenä uskon voivani kiinnostua miehestä, joka valittelee jatkuvasti ympäriinsä kun puolisoa ei löydy. Jos ei löydy, niin aikuisen miehen olisi pitänyt voida jo keksiä muutakin iloa elämäänsä, tai muuten me ei olla samalla aaltopituudella enkä uskaltaisi ottaa kontolleni tuollaisen miehen tarpeista huolehtimista.

En pidä niitä minulle "kelpaamattomia" miehiä pääosin mitenkään huonoina tai itseäni arvottomampina, ainoastaan itselleni epäsopivina. Tiedän hyvin, että minä puolestani en kelpaa suurimmalle osalle miehistä, sillä he etsivät jotain muuta kuin tällaista oman elämänsä wanna-be Indiana Jonesia, jonka mielestä on liioittelua vaatia, että reissuilta soitetaan kotiin joka viikko. Tiedän etten ole kaunotar, tiedän myös ettei haluttomuuteni hankkia lapsia (no, kohta se on jo mahdotontakin varmaan) lämmitä kaikkia miehiä. Tiedän etten kaunistu tästä enää. Tiedän, että osaan olla raivostuttava kärsimättömyydessäni. Silti minulla ei ole pienintäkään aikomusta ryhtyä vähemmän vaativaksi :)

Erinomaisesti jäsennelty! Niin samaa mieltä kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AlfaRomeo69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies. kirjoitti:

Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.

Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.

Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.

Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.

No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.

Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.

1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.

2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.

Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.

Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.

Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)

Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.

Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.

Niinhän tämän ketjun naiset tekevät. Kukaan ei tyydy. Naisen ei yksinkertaisesti kannata tyytyä. Nyt sitten jos joku mies kertoisi, miksi miehet tyytyvät?

Mutta miksi ei kannata tyytyä? Mikä siinä on niin kamalaa? Täytyykö kaikesta saada aina maksimaalinen voitto?

Koska ei onneksi ile pakko jakaa itseään ja elämäänsä henkilön kanssa, joka on vain "ihan ok". Naisen lähtökohta on hyvä elämä yksin, joten ei kannata päätyä parisuhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa ("ihan ok" -kumppanin kanssa) eli heikentää elämänlaatua. Täältä saa sen käsityksen, että minkälainen parisuhde tahansa on miehelle parempi kuin yksinolo, ilmeisesti se siis "ihan ok"kin aina antaa enemmän kuin ottaa?

Ja täältä saa kuvan, että naiselle parisuhde on hirveä uhraus, jota ei kannata tehdä, ellei satu joku uskomaton ja epätodellinen sattuma, jossa mies antaa suhteeseen paljoin enemmän kuin nainen.

Minulle on joskus joku fiksu opettanut, että parisuhteen ja elämänkumppanin ajatus on tuoda yksilön elämään jonkinlaista lisäarvoa, helppoutta ja iloa verrattuna yksin olemiseen. Jos toinen sen sijaan syö energiaa, tuottaa lisätyötä ja hänen vuokseen joutuu luopumaan itselleen tärkeistä asioista, niin saa olla melkoisen uskomaton ja epätodellinen sattuma, että hänen kanssaan kannattaa olla.

Joo, mutta naisilla on mennyt tuo hyötyajattelu jo liian pitkälle. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pitää olla todella menestynyt mies tai vastaavasti heikkotasoinen nainen, jotta puoliso toisi jotain lisäarvoa elämään. Kun ottaa huomioon, että naisten koulutustaso nousee koko ajan tulee puolison löytämisestä yhä vaikeampaa. Eikö se riitä, että on joku joka rakastaa jakamassa perusarkea?

-ohis

Ahaa okei nyt ymmärrän ongelman "hyötymisestä". Ajattelit että se tarkoittaa rahaa.

En tarkoittanut. Se on vaan yksi osa-alue. Jopa perusarjen suhteen ollaan tosi nirsoja eli jos mies ei ole kliseisen komea ja sujuvasanainen hurmuri niin elämään ei tule tarpeeksi lisäarvoa kun ei voi onnitella itseään ja päteä kanssasiskoille.

Monella naisella muuttuisi ajatusmaailma nopeasti jos irtoseksin saaminen olisi heille yhtä vaikeaa kuin useimmille miehille ja en tässä edes ottanut huomioon sitä, että miehillä on yleensä vielä suurempi libido.

Suurin osa tämänkin ketjun naisista on kertonut, että irtoseksin "saaminen" ei ole keskimäärin naiselle mitenkään toivottava asia ja suurin osa, kuten minäkin, on ennemmin selibaatissa kuin menee sänkyyn tuntemattoman kanssa.

Luulisi muuten, että Suomi olisi jo maailmalla tunnettu komeista miehistä, kun kerran kaikki parisuhteessa olevat miehet ovat kliseisen komeita, sujuvasanaisia hurmureita. 

Sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan yhä kiihtyvällä tahdilla. Suomessa sinkkutalouksen suhteellinen osuus on Euroopan kärkeä. Mistä se kertoo? Siitä että naiset nirsoilevat ja yhä harvempi joukko miehiä pääsee parisuhteeseen. Naiset mieluummin odottavat omaa vuoroaan niiden kärkimiesten luokse kuin tinkivät vaatimuksistaan. Melko irvokasta kun otetaan huomioon, että myös niiden huvipuiston ulkopuolelle jäävien miesten on pakko rakentaa tätä yhteiskuntaa joka nykyisellään on osa tätä ongelmaa.

Oletko sinä siis sitä mieltä, että naiset ovat syyllisiä siihen, että sinkkutalouksien määrä kasvaa? Tajuatko kuinka halveksivasti sinä naisista puhut? Sinä puhut naisista niinkuin me olisimme jotain täysin moraalittomia "huvipuistoa" pitäviä olentoja, ja miehistä kuten te vain haluaisitte parisuhteen ja olla uskollisia ja ihania elämänne loppuun asti.

Onko oikeasti ihme, jos ei tuolla asenteella naisia löydy? Haluaisitko itse olla ihmisen kanssa, joka halveksii sinua siksi että olet mies?

Eikö silloin oikea ongelma ole ne miehet, jotka pyörittää sitä kuuluisaa kalukarusellia kuin naiset joita siinä (vasten tahtoaankin) pyöritetään? Nimittäin just kun nämä miehet lopettaa kalukarusellinsa pyörittämisen niin tadaa, yksikään nainen ei sellaisessa enää pyöri.

Ratkaisu on kyllä ihan miesten omissa käsissä.

Niin. Missä miesten kyky ja halu toistensa tukemiseen ja aseveljeyteen? Miksette mene puhumaan niille "alfoille" ja koeta saada heidätkin ymmärtämään, että heidän toimintansa on epäreilua teitä kohtaan? Miksi vika on naisten? Jos saisitte vaikka yhteistyösopimuksen aikaan, että hekin valitsisivat naisista vain yhden mieluisan, eivätkä kahmisi koko pottia.

Ensinnäkin, ne naiset tuntuvan nauttivan siitä karusellin kyydistä. Eli kysyntää on, joten tarjontaakin löytyy.

Toisekseen, eihän ne karusellin pyörittäjät ole valmiita luopumaan saavutetuista eduista. Vähän sama kuin menisi jääkiekko-ottelussa puhumaan vastustajille, että pelatkaapas nyt alle tasonne, että mekin pärjätään tässä ottelussa.

Kolmanneksi, naisethan haluavat vain sitä parasta (tai minkä kuvittelevat parhaaksi), eivätkä ota mitään ok:ta, vaikka sitä olisi tarjolla.

Ihanaa, että nainen on jälleen kerran esine, saavutettu etu.

Ja naisethan ei sitten puhu eduista mitään? Täällä jankutetaan jatkuvasti, kuinka miehen pitää parantaa naisen elämänlaatua, muuten mies on turhaa roskaa ja vaivaa.

Ja sillä tarkoitetaan sitä, että mieheen pitää olla oikeasti rakastunut. Se on se laatua nostava asia.

Jos vakavasti puhutaan, parisuhde lisää miehen onnellisuutta ja elämän pituutta tutkitusti, mutta ei naisen. Naisella se tutkitusti lisää arjen työn määrää. Joten parisuhde itsessään on miehelle etu, naiselle rasite. Nainen suostuu siihen, jos oikeasti rakastuu. Miten tämä voi olla jonkun mielestä väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan off topic kommentti 332:lta: Olen huomannut näissä ihmissuhteita käsittelevissä keskusteluissa, että nuorten naisten kypsyysastetta tunnutaan liioittelevan monissa kommenteissa. Ihmetellään sitä, kun nuoret naiset "hairahtavat" jännittävien mutta ei-niin-luotettavien miesten matkaan, samalla kun hiljaisemmat ja kiltimmät miehet jäävät yksinään seuraamaan sivusta. News flash kaikille: Naisetkin osaavat olla sukupuoliviettinsä vietävissä ja tehdä vähemmän järkeviä ratkaisuja. Harvalla parikymppisellä naisella on parasta arvostelukykyä ihmissuhteiden suhteen tai kykyä suojella itseään tunne-elämän kolhuilta. Kokemus opettaa, ja vanhempana osaa arvostaa esimerkiksi luotettavuutta ja sitoutumista eri tavalla kuin nuorempana. Ja osaa myös itse olla luottamuksen arvoinen ja sitoutuneempi. Ainakin omassa kaveripiirissäni noita nuoruusaikojen säätöjä lähinnä kauhistellaan ja jopa hiukan hävetään.

Mä luulen, että se johtuu siitä ettei nämä täällä kirjoittelevat miehet osaa ajatella naisia ihmisinä. Täällä jauhetaan saavutetuista eduista ja puhutaan naisista lähinnä kulutushyödykkeinä, jotka he kokevat joutuvansa hankkimaan kirpputorilta, kun taas nämä "alfat" saavat "tuotteensa" uutena.

Tämän kaltainen ajatusmaailma ei tosiaan näe naisia yksilöinä, jotka elävät omaa ainutkertaista elämäänsä, kehittyvät ja kasvavat, sekä muuttuvat ihmisinä aikojen kuluessa. Nainen on heille vain tosiaan tavara, joka vanhetessaan kuluu ja huononee.

Siksi näihin keskusteluihin on typerää edes kommentoida, sillä mua ei tällaisten miesten ajatusmaailma kiinnosta. Jos omassa asenteessa ei näe mitään vikaa, vaikka tuntuukin pitävän jotenkin epäreiluna, että nämä "esineet" saavat tehdä omat valintansa ja tämän lisäksi kokee vielä olevansa "kiltti" ja "hyvä" ihminen, eiköhän olla jo sellaisella itsepetoksen tasolla, ettei muiden mielipiteet voi sitä muuttaa suuntaan tai toiseen.

Ja sinä haluat tarttua yksittäisiin lauseisiin jossain tämän ketjun väittelyissä. Yhtä hyvin voidaan sitten yleistää kommenttien perusteella, ettei naisia kiinnosta ollenkaan miehet ainutlaatuisina yksilöinä, vaan he tuomitsevat miehet esineellistävinä epäihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AlfaRomeo69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies. kirjoitti:

Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.

Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.

Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.

Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.

No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.

Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.

1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.

2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.

Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.

Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.

Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)

Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.

Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.

Niinhän tämän ketjun naiset tekevät. Kukaan ei tyydy. Naisen ei yksinkertaisesti kannata tyytyä. Nyt sitten jos joku mies kertoisi, miksi miehet tyytyvät?

Mutta miksi ei kannata tyytyä? Mikä siinä on niin kamalaa? Täytyykö kaikesta saada aina maksimaalinen voitto?

Koska ei onneksi ile pakko jakaa itseään ja elämäänsä henkilön kanssa, joka on vain "ihan ok". Naisen lähtökohta on hyvä elämä yksin, joten ei kannata päätyä parisuhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa ("ihan ok" -kumppanin kanssa) eli heikentää elämänlaatua. Täältä saa sen käsityksen, että minkälainen parisuhde tahansa on miehelle parempi kuin yksinolo, ilmeisesti se siis "ihan ok"kin aina antaa enemmän kuin ottaa?

Ja täältä saa kuvan, että naiselle parisuhde on hirveä uhraus, jota ei kannata tehdä, ellei satu joku uskomaton ja epätodellinen sattuma, jossa mies antaa suhteeseen paljoin enemmän kuin nainen.

Minulle on joskus joku fiksu opettanut, että parisuhteen ja elämänkumppanin ajatus on tuoda yksilön elämään jonkinlaista lisäarvoa, helppoutta ja iloa verrattuna yksin olemiseen. Jos toinen sen sijaan syö energiaa, tuottaa lisätyötä ja hänen vuokseen joutuu luopumaan itselleen tärkeistä asioista, niin saa olla melkoisen uskomaton ja epätodellinen sattuma, että hänen kanssaan kannattaa olla.

Joo, mutta naisilla on mennyt tuo hyötyajattelu jo liian pitkälle. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pitää olla todella menestynyt mies tai vastaavasti heikkotasoinen nainen, jotta puoliso toisi jotain lisäarvoa elämään. Kun ottaa huomioon, että naisten koulutustaso nousee koko ajan tulee puolison löytämisestä yhä vaikeampaa. Eikö se riitä, että on joku joka rakastaa jakamassa perusarkea?

-ohis

Ahaa okei nyt ymmärrän ongelman "hyötymisestä". Ajattelit että se tarkoittaa rahaa.

En tarkoittanut. Se on vaan yksi osa-alue. Jopa perusarjen suhteen ollaan tosi nirsoja eli jos mies ei ole kliseisen komea ja sujuvasanainen hurmuri niin elämään ei tule tarpeeksi lisäarvoa kun ei voi onnitella itseään ja päteä kanssasiskoille.

Monella naisella muuttuisi ajatusmaailma nopeasti jos irtoseksin saaminen olisi heille yhtä vaikeaa kuin useimmille miehille ja en tässä edes ottanut huomioon sitä, että miehillä on yleensä vielä suurempi libido.

Suurin osa tämänkin ketjun naisista on kertonut, että irtoseksin "saaminen" ei ole keskimäärin naiselle mitenkään toivottava asia ja suurin osa, kuten minäkin, on ennemmin selibaatissa kuin menee sänkyyn tuntemattoman kanssa.

Luulisi muuten, että Suomi olisi jo maailmalla tunnettu komeista miehistä, kun kerran kaikki parisuhteessa olevat miehet ovat kliseisen komeita, sujuvasanaisia hurmureita. 

Sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan yhä kiihtyvällä tahdilla. Suomessa sinkkutalouksen suhteellinen osuus on Euroopan kärkeä. Mistä se kertoo? Siitä että naiset nirsoilevat ja yhä harvempi joukko miehiä pääsee parisuhteeseen. Naiset mieluummin odottavat omaa vuoroaan niiden kärkimiesten luokse kuin tinkivät vaatimuksistaan. Melko irvokasta kun otetaan huomioon, että myös niiden huvipuiston ulkopuolelle jäävien miesten on pakko rakentaa tätä yhteiskuntaa joka nykyisellään on osa tätä ongelmaa.

Mies voi yhä kehittää itseään ellei muuten kelpaa, onko liian vaikea asia? Mitä ilmeisemmin on ainakin kommentistasi päätellen.

Entä jos kaikki muutkin miehet päättävät kehittää itseään? Eli absoluuttisesti ottaen kehityt, mutta koska suhteellisesti ottaen et niin sama ongelma on silti edessä. Ymmärrätkö nyt mitäongelmia ehdotuksesi sisältää?

Minä olen yksi niistä lukuisista sinkkunaisista, joka jää mielummin yksin, kuin ottaa riipukseen jonkin naisia vihaavan kakaran, jonka elämän suurin nautinto on pleikkari ja joka vain haluaa olla jonkun kanssa jotta kaverit kunnioittaisivat ja saisi pildeäkin välillä. Toisaalta jos tarjolla olisi fiksuja ja aikaansaavia, tasa-arvoa kannattavia ja mukavia, huomaavaisia, kypsiä ja hurmaavia miehiä, voisin sellaisen kanssa pyrkiä molempia miellyttävään, tasapainoiseen ja erotiikantäyteiseen suhteeseen.

Tämän valossa, millaisia ongelmia aiempi ehdotus sisältää? T. Ohis

Suomessa on vaikka kuinka paljon kuvailemasi kaltaisia sinkkumiehiä. Jos et ole sellaista löytänyt niin se kertoo vain siitä, että olet nirso ja törmännyt tuohon esittämääni suhteellisuuden ongelmaan (kukaan ei tunnu selvästi erottuvan joukosta ja vaikuttavan paremmalta).

Kyllä olenkin muutaman miehen kanssa seurustellut elämäni aikana, mutta suhteet ovat sitten päättyneet erinäisistä syistä. Tässä vaiheessa olen huomannut, että ne parhaat ovat jo suhteissa ja vapailla markkinoilla olevissa on todellakin aika vähän potentiaalisia kumppaneita. Itse perustan oman näkemykseni omille kokemuksilleni dettailuelämässä. Mille sinä perustat oman näkemyksesi väitteellesi, että Suomessa kuvailemiani miehiä on paljon? Olen toki "nirso", eli haluan kumppanin, jonka kanssa minun on hyvä olla. Mikään vähäisempi ei kelpaa missään tapauksessa.

Perustan näkemykseni siihen, että kunnollisia, fiksuja, työssäkäyviä sinkkumiehiä on vaikka kuinka monta työpaikallani, harrastuspiireissä, sukulaisissa...he ovat vaan nirsoille naisille näkymättömiä kun joko ulkoiset puitteet ei riitä tai sitten ongelmana on vaikkapa ammatti tai sosiaaliset taidot.

Oletko keskutellut näiden heidät torjuneiden naisten kanssa vai kuinka tiedät miksi ei juuri hänen kanssaan natsannut?

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla teoilla on vaikutuksensa ja erehdyksistä on maksettava. Jos nainen on nuorena naiivi ja "sukupuoliviettinsä vietävissä" niin on turha itkeä jos ei vanhempana ja...kröhöm...viisaampana enää kelpaa kaikille miehille. Ei se voi olla niin, että menneisyys pyyhkiytyy pois kun yhtäkkiä valaistuukin. Ne nörttipojat jotka yrittivät kehittää itseään nuorena vaikeiden oppiaineiden parissa ja työelämässä kyllä muistavat ikuisesti ne pimeät yksinäiset illat jolloin ei oltu bilettämässä nuoruuden huumassa kun naisilta ei herunut minkäänlaista mielenkiintoa. Lasku lankeaa aina maksettavaksi, ennemmin tai myöhemmin. Moni hyvään asemaan päässyt alempitasoinen mies maksaa potut pottuina sitten vanhempana.

Millä tavalla tällainen mies sitten maksaa "potut pottuina"? Ja kuinka kukaan mies voi kuvitella naisen kiinnostuvan hänestä, jos mies kuluttaa kaiken ajan kotona joko töitä tehden tai muuten itseään kehittäen? Ei ketään tulla kotoa hakemaan.

Itse ainakin sekä pidin nuorempana hauskaa että opiskelin ahkerasti. Kyllä molempia jaksaa, kun jättää videopelien pelaamiset yms. vähemmälle.

Jos joku mies pitää minua "saastuneena" tai "epäkunnollisena", kun en nuorempina vuosina suostunut kiltisti odottamaan "kunnollisten" nörttimiesten itsevarmuuden kasvamista ja henkistä kypsymistä, se on miehen oma ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AlfaRomeo69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies. kirjoitti:

Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.

Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.

Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.

Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.

No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.

Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.

1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.

2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.

Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.

Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.

Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)

Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.

Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.

Niinhän tämän ketjun naiset tekevät. Kukaan ei tyydy. Naisen ei yksinkertaisesti kannata tyytyä. Nyt sitten jos joku mies kertoisi, miksi miehet tyytyvät?

Mutta miksi ei kannata tyytyä? Mikä siinä on niin kamalaa? Täytyykö kaikesta saada aina maksimaalinen voitto?

Koska ei onneksi ile pakko jakaa itseään ja elämäänsä henkilön kanssa, joka on vain "ihan ok". Naisen lähtökohta on hyvä elämä yksin, joten ei kannata päätyä parisuhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa ("ihan ok" -kumppanin kanssa) eli heikentää elämänlaatua. Täältä saa sen käsityksen, että minkälainen parisuhde tahansa on miehelle parempi kuin yksinolo, ilmeisesti se siis "ihan ok"kin aina antaa enemmän kuin ottaa?

Ja täältä saa kuvan, että naiselle parisuhde on hirveä uhraus, jota ei kannata tehdä, ellei satu joku uskomaton ja epätodellinen sattuma, jossa mies antaa suhteeseen paljoin enemmän kuin nainen.

Minulle on joskus joku fiksu opettanut, että parisuhteen ja elämänkumppanin ajatus on tuoda yksilön elämään jonkinlaista lisäarvoa, helppoutta ja iloa verrattuna yksin olemiseen. Jos toinen sen sijaan syö energiaa, tuottaa lisätyötä ja hänen vuokseen joutuu luopumaan itselleen tärkeistä asioista, niin saa olla melkoisen uskomaton ja epätodellinen sattuma, että hänen kanssaan kannattaa olla.

Joo, mutta naisilla on mennyt tuo hyötyajattelu jo liian pitkälle. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pitää olla todella menestynyt mies tai vastaavasti heikkotasoinen nainen, jotta puoliso toisi jotain lisäarvoa elämään. Kun ottaa huomioon, että naisten koulutustaso nousee koko ajan tulee puolison löytämisestä yhä vaikeampaa. Eikö se riitä, että on joku joka rakastaa jakamassa perusarkea?

-ohis

Ahaa okei nyt ymmärrän ongelman "hyötymisestä". Ajattelit että se tarkoittaa rahaa.

En tarkoittanut. Se on vaan yksi osa-alue. Jopa perusarjen suhteen ollaan tosi nirsoja eli jos mies ei ole kliseisen komea ja sujuvasanainen hurmuri niin elämään ei tule tarpeeksi lisäarvoa kun ei voi onnitella itseään ja päteä kanssasiskoille.

Monella naisella muuttuisi ajatusmaailma nopeasti jos irtoseksin saaminen olisi heille yhtä vaikeaa kuin useimmille miehille ja en tässä edes ottanut huomioon sitä, että miehillä on yleensä vielä suurempi libido.

Suurin osa tämänkin ketjun naisista on kertonut, että irtoseksin "saaminen" ei ole keskimäärin naiselle mitenkään toivottava asia ja suurin osa, kuten minäkin, on ennemmin selibaatissa kuin menee sänkyyn tuntemattoman kanssa.

Luulisi muuten, että Suomi olisi jo maailmalla tunnettu komeista miehistä, kun kerran kaikki parisuhteessa olevat miehet ovat kliseisen komeita, sujuvasanaisia hurmureita. 

Sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan yhä kiihtyvällä tahdilla. Suomessa sinkkutalouksen suhteellinen osuus on Euroopan kärkeä. Mistä se kertoo? Siitä että naiset nirsoilevat ja yhä harvempi joukko miehiä pääsee parisuhteeseen. Naiset mieluummin odottavat omaa vuoroaan niiden kärkimiesten luokse kuin tinkivät vaatimuksistaan. Melko irvokasta kun otetaan huomioon, että myös niiden huvipuiston ulkopuolelle jäävien miesten on pakko rakentaa tätä yhteiskuntaa joka nykyisellään on osa tätä ongelmaa.

Oletko sinä siis sitä mieltä, että naiset ovat syyllisiä siihen, että sinkkutalouksien määrä kasvaa? Tajuatko kuinka halveksivasti sinä naisista puhut? Sinä puhut naisista niinkuin me olisimme jotain täysin moraalittomia "huvipuistoa" pitäviä olentoja, ja miehistä kuten te vain haluaisitte parisuhteen ja olla uskollisia ja ihania elämänne loppuun asti.

Onko oikeasti ihme, jos ei tuolla asenteella naisia löydy? Haluaisitko itse olla ihmisen kanssa, joka halveksii sinua siksi että olet mies?

Eikö silloin oikea ongelma ole ne miehet, jotka pyörittää sitä kuuluisaa kalukarusellia kuin naiset joita siinä (vasten tahtoaankin) pyöritetään? Nimittäin just kun nämä miehet lopettaa kalukarusellinsa pyörittämisen niin tadaa, yksikään nainen ei sellaisessa enää pyöri.

Ratkaisu on kyllä ihan miesten omissa käsissä.

Niin. Missä miesten kyky ja halu toistensa tukemiseen ja aseveljeyteen? Miksette mene puhumaan niille "alfoille" ja koeta saada heidätkin ymmärtämään, että heidän toimintansa on epäreilua teitä kohtaan? Miksi vika on naisten? Jos saisitte vaikka yhteistyösopimuksen aikaan, että hekin valitsisivat naisista vain yhden mieluisan, eivätkä kahmisi koko pottia.

Ensinnäkin, ne naiset tuntuvan nauttivan siitä karusellin kyydistä. Eli kysyntää on, joten tarjontaakin löytyy.

Toisekseen, eihän ne karusellin pyörittäjät ole valmiita luopumaan saavutetuista eduista. Vähän sama kuin menisi jääkiekko-ottelussa puhumaan vastustajille, että pelatkaapas nyt alle tasonne, että mekin pärjätään tässä ottelussa.

Kolmanneksi, naisethan haluavat vain sitä parasta (tai minkä kuvittelevat parhaaksi), eivätkä ota mitään ok:ta, vaikka sitä olisi tarjolla.

Ihanaa, että nainen on jälleen kerran esine, saavutettu etu.

Ja naisethan ei sitten puhu eduista mitään? Täällä jankutetaan jatkuvasti, kuinka miehen pitää parantaa naisen elämänlaatua, muuten mies on turhaa roskaa ja vaivaa.

Ja sillä tarkoitetaan sitä, että mieheen pitää olla oikeasti rakastunut. Se on se laatua nostava asia.

Jos vakavasti puhutaan, parisuhde lisää miehen onnellisuutta ja elämän pituutta tutkitusti, mutta ei naisen. Naisella se tutkitusti lisää arjen työn määrää. Joten parisuhde itsessään on miehelle etu, naiselle rasite. Nainen suostuu siihen, jos oikeasti rakastuu. Miten tämä voi olla jonkun mielestä väärin?

Okei. Palataan sitten takaisin pari kommenttia, jossa kehoitettiin beetoja yrittämään aseveljeyttä alfojen kanssa. Johon totesin, ettei alfat luovu eduistaan. Se etu on juuri se, että naiset rakastuvat heihin, vaikka he kohtelisivat huonosti. Onhan se nyt heille etu, vaikka se epäreilulta tuntuukin. Enkä ihmettele yhtään, ettei se lopulta lisää naisten onnellisuutta niissä tapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AlfaRomeo69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies. kirjoitti:

Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.

Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.

Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.

Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.

No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.

Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.

1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.

2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.

Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.

Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.

Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)

Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.

Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.

Niinhän tämän ketjun naiset tekevät. Kukaan ei tyydy. Naisen ei yksinkertaisesti kannata tyytyä. Nyt sitten jos joku mies kertoisi, miksi miehet tyytyvät?

Mutta miksi ei kannata tyytyä? Mikä siinä on niin kamalaa? Täytyykö kaikesta saada aina maksimaalinen voitto?

Koska ei onneksi ile pakko jakaa itseään ja elämäänsä henkilön kanssa, joka on vain "ihan ok". Naisen lähtökohta on hyvä elämä yksin, joten ei kannata päätyä parisuhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa ("ihan ok" -kumppanin kanssa) eli heikentää elämänlaatua. Täältä saa sen käsityksen, että minkälainen parisuhde tahansa on miehelle parempi kuin yksinolo, ilmeisesti se siis "ihan ok"kin aina antaa enemmän kuin ottaa?

Ja täältä saa kuvan, että naiselle parisuhde on hirveä uhraus, jota ei kannata tehdä, ellei satu joku uskomaton ja epätodellinen sattuma, jossa mies antaa suhteeseen paljoin enemmän kuin nainen.

Minulle on joskus joku fiksu opettanut, että parisuhteen ja elämänkumppanin ajatus on tuoda yksilön elämään jonkinlaista lisäarvoa, helppoutta ja iloa verrattuna yksin olemiseen. Jos toinen sen sijaan syö energiaa, tuottaa lisätyötä ja hänen vuokseen joutuu luopumaan itselleen tärkeistä asioista, niin saa olla melkoisen uskomaton ja epätodellinen sattuma, että hänen kanssaan kannattaa olla.

Joo, mutta naisilla on mennyt tuo hyötyajattelu jo liian pitkälle. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pitää olla todella menestynyt mies tai vastaavasti heikkotasoinen nainen, jotta puoliso toisi jotain lisäarvoa elämään. Kun ottaa huomioon, että naisten koulutustaso nousee koko ajan tulee puolison löytämisestä yhä vaikeampaa. Eikö se riitä, että on joku joka rakastaa jakamassa perusarkea?

-ohis

Ahaa okei nyt ymmärrän ongelman "hyötymisestä". Ajattelit että se tarkoittaa rahaa.

En tarkoittanut. Se on vaan yksi osa-alue. Jopa perusarjen suhteen ollaan tosi nirsoja eli jos mies ei ole kliseisen komea ja sujuvasanainen hurmuri niin elämään ei tule tarpeeksi lisäarvoa kun ei voi onnitella itseään ja päteä kanssasiskoille.

Monella naisella muuttuisi ajatusmaailma nopeasti jos irtoseksin saaminen olisi heille yhtä vaikeaa kuin useimmille miehille ja en tässä edes ottanut huomioon sitä, että miehillä on yleensä vielä suurempi libido.

Suurin osa tämänkin ketjun naisista on kertonut, että irtoseksin "saaminen" ei ole keskimäärin naiselle mitenkään toivottava asia ja suurin osa, kuten minäkin, on ennemmin selibaatissa kuin menee sänkyyn tuntemattoman kanssa.

Luulisi muuten, että Suomi olisi jo maailmalla tunnettu komeista miehistä, kun kerran kaikki parisuhteessa olevat miehet ovat kliseisen komeita, sujuvasanaisia hurmureita. 

Sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan yhä kiihtyvällä tahdilla. Suomessa sinkkutalouksen suhteellinen osuus on Euroopan kärkeä. Mistä se kertoo? Siitä että naiset nirsoilevat ja yhä harvempi joukko miehiä pääsee parisuhteeseen. Naiset mieluummin odottavat omaa vuoroaan niiden kärkimiesten luokse kuin tinkivät vaatimuksistaan. Melko irvokasta kun otetaan huomioon, että myös niiden huvipuiston ulkopuolelle jäävien miesten on pakko rakentaa tätä yhteiskuntaa joka nykyisellään on osa tätä ongelmaa.

Oletko sinä siis sitä mieltä, että naiset ovat syyllisiä siihen, että sinkkutalouksien määrä kasvaa? Tajuatko kuinka halveksivasti sinä naisista puhut? Sinä puhut naisista niinkuin me olisimme jotain täysin moraalittomia "huvipuistoa" pitäviä olentoja, ja miehistä kuten te vain haluaisitte parisuhteen ja olla uskollisia ja ihania elämänne loppuun asti.

Onko oikeasti ihme, jos ei tuolla asenteella naisia löydy? Haluaisitko itse olla ihmisen kanssa, joka halveksii sinua siksi että olet mies?

Eikö silloin oikea ongelma ole ne miehet, jotka pyörittää sitä kuuluisaa kalukarusellia kuin naiset joita siinä (vasten tahtoaankin) pyöritetään? Nimittäin just kun nämä miehet lopettaa kalukarusellinsa pyörittämisen niin tadaa, yksikään nainen ei sellaisessa enää pyöri.

Ratkaisu on kyllä ihan miesten omissa käsissä.

Niin. Missä miesten kyky ja halu toistensa tukemiseen ja aseveljeyteen? Miksette mene puhumaan niille "alfoille" ja koeta saada heidätkin ymmärtämään, että heidän toimintansa on epäreilua teitä kohtaan? Miksi vika on naisten? Jos saisitte vaikka yhteistyösopimuksen aikaan, että hekin valitsisivat naisista vain yhden mieluisan, eivätkä kahmisi koko pottia.

Ensinnäkin, ne naiset tuntuvan nauttivan siitä karusellin kyydistä. Eli kysyntää on, joten tarjontaakin löytyy.

Toisekseen, eihän ne karusellin pyörittäjät ole valmiita luopumaan saavutetuista eduista. Vähän sama kuin menisi jääkiekko-ottelussa puhumaan vastustajille, että pelatkaapas nyt alle tasonne, että mekin pärjätään tässä ottelussa.

Kolmanneksi, naisethan haluavat vain sitä parasta (tai minkä kuvittelevat parhaaksi), eivätkä ota mitään ok:ta, vaikka sitä olisi tarjolla.

Ihanaa, että nainen on jälleen kerran esine, saavutettu etu.

Ja naisethan ei sitten puhu eduista mitään? Täällä jankutetaan jatkuvasti, kuinka miehen pitää parantaa naisen elämänlaatua, muuten mies on turhaa roskaa ja vaivaa.

Ja sillä tarkoitetaan sitä, että mieheen pitää olla oikeasti rakastunut. Se on se laatua nostava asia.

Jos vakavasti puhutaan, parisuhde lisää miehen onnellisuutta ja elämän pituutta tutkitusti, mutta ei naisen. Naisella se tutkitusti lisää arjen työn määrää. Joten parisuhde itsessään on miehelle etu, naiselle rasite. Nainen suostuu siihen, jos oikeasti rakastuu. Miten tämä voi olla jonkun mielestä väärin?

Okei. Palataan sitten takaisin pari kommenttia, jossa kehoitettiin beetoja yrittämään aseveljeyttä alfojen kanssa. Johon totesin, ettei alfat luovu eduistaan. Se etu on juuri se, että naiset rakastuvat heihin, vaikka he kohtelisivat huonosti. Onhan se nyt heille etu, vaikka se epäreilulta tuntuukin. Enkä ihmettele yhtään, ettei se lopulta lisää naisten onnellisuutta niissä tapauksissa.

Rakastuvat? Oliko alfat siis nyt näitä nuoruuden säätöjä ja panoja joista naiset ovat täällä puhuneet etteivät sellaisia halua loppu elämän kumppaniksi vaan siksi valikoivat saadakseen paremman. Onko se rakkautta?

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla teoilla on vaikutuksensa ja erehdyksistä on maksettava. Jos nainen on nuorena naiivi ja "sukupuoliviettinsä vietävissä" niin on turha itkeä jos ei vanhempana ja...kröhöm...viisaampana enää kelpaa kaikille miehille. Ei se voi olla niin, että menneisyys pyyhkiytyy pois kun yhtäkkiä valaistuukin. Ne nörttipojat jotka yrittivät kehittää itseään nuorena vaikeiden oppiaineiden parissa ja työelämässä kyllä muistavat ikuisesti ne pimeät yksinäiset illat jolloin ei oltu bilettämässä nuoruuden huumassa kun naisilta ei herunut minkäänlaista mielenkiintoa. Lasku lankeaa aina maksettavaksi, ennemmin tai myöhemmin. Moni hyvään asemaan päässyt alempitasoinen mies maksaa potut pottuina sitten vanhempana.

Ensinnäkin, moniko nainen täällä on itkenyt ettei kaikille miehille kelpaa? Eihän nyt hyvänen aika kukaan kelpaa kaikille, vaikka eläisi selibaatissa siveysvyö päällään koko nuoruutensa aina aviovuoteeseen asti!

Toisekseen, kenelle nämä hyvään asemaan päässeet alempitasoiset miehet maksavat potut pottuina? Ja millä tavalla he sen tekevät? Ja ennen kaikkea, MIKSI he sellaiseen ryhtyvät? Pitäisikö meidän tavallisten naistenkin alkaa jotenkin kostamaan kaikille niille miehille, jotka eivät juuri meistä ole olleet kiinnostuneita nuoruudessa? Tekeekö tuo ihmisen onnelliseksi?

Varsinkin, kun ne, joille "näytetään potut pottuina" ovat ihan eri naisia kuin ne, jotka eivät 15 vuotta aiemmin kiinnostuneet. Loogista, not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te jotka tulette niin valikoiviksi ettei sitä miestä noin vain löydy hoidatte seksipuolen? Selibaatti, fwb, vai satunnaispanoja tinderistä/baarista?

Ihan kuule perinteisesti masturboimalla - joka muuten päihittää yhden illan jutut 6-0. 

Mikä tekee masturboinnin paremmaksi kuin yhden illan jutun?

Orgasmi?

Miksei tule orgasmia yhden illan jutusta?

Ei ne miehet osaa. Nainen vois osatakin.

Kummasti ne miehet kuitenkin osaavat itse saada orgasmin. Vai väitätkö, että sekin on sinun ansiotasi?

Kyllä, jos saavat ilman minun läsnäoloani, hieno juttu. Ei ole silloin minun ansiotani.

Voisihan nainenkin olla itsekäs, vaatii että mies hoitaa sormilla tai kielellä ja nousee sitten heti tyytyväisenä suihkuun. Mies jää nuolemaan näppejään kuten naiset yleensä.

Juuri sillä tavalla naisten tulisi alkaa käyttäytyä, kuten miehet tähän saakka ovat tehneet. Nuoret naiset osaavat jo tämän, osaavat olla hyvin itsekkäitä seksin suhteen. Hyvä, mimmit!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AlfaRomeo69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies. kirjoitti:

Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.

Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.

Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.

Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.

No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.

Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.

1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.

2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.

Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.

Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.

Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)

Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.

Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.

Niinhän tämän ketjun naiset tekevät. Kukaan ei tyydy. Naisen ei yksinkertaisesti kannata tyytyä. Nyt sitten jos joku mies kertoisi, miksi miehet tyytyvät?

Mutta miksi ei kannata tyytyä? Mikä siinä on niin kamalaa? Täytyykö kaikesta saada aina maksimaalinen voitto?

Koska ei onneksi ile pakko jakaa itseään ja elämäänsä henkilön kanssa, joka on vain "ihan ok". Naisen lähtökohta on hyvä elämä yksin, joten ei kannata päätyä parisuhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa ("ihan ok" -kumppanin kanssa) eli heikentää elämänlaatua. Täältä saa sen käsityksen, että minkälainen parisuhde tahansa on miehelle parempi kuin yksinolo, ilmeisesti se siis "ihan ok"kin aina antaa enemmän kuin ottaa?

Ja täältä saa kuvan, että naiselle parisuhde on hirveä uhraus, jota ei kannata tehdä, ellei satu joku uskomaton ja epätodellinen sattuma, jossa mies antaa suhteeseen paljoin enemmän kuin nainen.

Minulle on joskus joku fiksu opettanut, että parisuhteen ja elämänkumppanin ajatus on tuoda yksilön elämään jonkinlaista lisäarvoa, helppoutta ja iloa verrattuna yksin olemiseen. Jos toinen sen sijaan syö energiaa, tuottaa lisätyötä ja hänen vuokseen joutuu luopumaan itselleen tärkeistä asioista, niin saa olla melkoisen uskomaton ja epätodellinen sattuma, että hänen kanssaan kannattaa olla.

Joo, mutta naisilla on mennyt tuo hyötyajattelu jo liian pitkälle. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pitää olla todella menestynyt mies tai vastaavasti heikkotasoinen nainen, jotta puoliso toisi jotain lisäarvoa elämään. Kun ottaa huomioon, että naisten koulutustaso nousee koko ajan tulee puolison löytämisestä yhä vaikeampaa. Eikö se riitä, että on joku joka rakastaa jakamassa perusarkea?

-ohis

Ahaa okei nyt ymmärrän ongelman "hyötymisestä". Ajattelit että se tarkoittaa rahaa.

En tarkoittanut. Se on vaan yksi osa-alue. Jopa perusarjen suhteen ollaan tosi nirsoja eli jos mies ei ole kliseisen komea ja sujuvasanainen hurmuri niin elämään ei tule tarpeeksi lisäarvoa kun ei voi onnitella itseään ja päteä kanssasiskoille.

Monella naisella muuttuisi ajatusmaailma nopeasti jos irtoseksin saaminen olisi heille yhtä vaikeaa kuin useimmille miehille ja en tässä edes ottanut huomioon sitä, että miehillä on yleensä vielä suurempi libido.

Suurin osa tämänkin ketjun naisista on kertonut, että irtoseksin "saaminen" ei ole keskimäärin naiselle mitenkään toivottava asia ja suurin osa, kuten minäkin, on ennemmin selibaatissa kuin menee sänkyyn tuntemattoman kanssa.

Luulisi muuten, että Suomi olisi jo maailmalla tunnettu komeista miehistä, kun kerran kaikki parisuhteessa olevat miehet ovat kliseisen komeita, sujuvasanaisia hurmureita. 

Sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan yhä kiihtyvällä tahdilla. Suomessa sinkkutalouksen suhteellinen osuus on Euroopan kärkeä. Mistä se kertoo? Siitä että naiset nirsoilevat ja yhä harvempi joukko miehiä pääsee parisuhteeseen. Naiset mieluummin odottavat omaa vuoroaan niiden kärkimiesten luokse kuin tinkivät vaatimuksistaan. Melko irvokasta kun otetaan huomioon, että myös niiden huvipuiston ulkopuolelle jäävien miesten on pakko rakentaa tätä yhteiskuntaa joka nykyisellään on osa tätä ongelmaa.

Oletko sinä siis sitä mieltä, että naiset ovat syyllisiä siihen, että sinkkutalouksien määrä kasvaa? Tajuatko kuinka halveksivasti sinä naisista puhut? Sinä puhut naisista niinkuin me olisimme jotain täysin moraalittomia "huvipuistoa" pitäviä olentoja, ja miehistä kuten te vain haluaisitte parisuhteen ja olla uskollisia ja ihania elämänne loppuun asti.

Onko oikeasti ihme, jos ei tuolla asenteella naisia löydy? Haluaisitko itse olla ihmisen kanssa, joka halveksii sinua siksi että olet mies?

Eikö silloin oikea ongelma ole ne miehet, jotka pyörittää sitä kuuluisaa kalukarusellia kuin naiset joita siinä (vasten tahtoaankin) pyöritetään? Nimittäin just kun nämä miehet lopettaa kalukarusellinsa pyörittämisen niin tadaa, yksikään nainen ei sellaisessa enää pyöri.

Ratkaisu on kyllä ihan miesten omissa käsissä.

Niin. Missä miesten kyky ja halu toistensa tukemiseen ja aseveljeyteen? Miksette mene puhumaan niille "alfoille" ja koeta saada heidätkin ymmärtämään, että heidän toimintansa on epäreilua teitä kohtaan? Miksi vika on naisten? Jos saisitte vaikka yhteistyösopimuksen aikaan, että hekin valitsisivat naisista vain yhden mieluisan, eivätkä kahmisi koko pottia.

Ensinnäkin, ne naiset tuntuvan nauttivan siitä karusellin kyydistä. Eli kysyntää on, joten tarjontaakin löytyy.

Toisekseen, eihän ne karusellin pyörittäjät ole valmiita luopumaan saavutetuista eduista. Vähän sama kuin menisi jääkiekko-ottelussa puhumaan vastustajille, että pelatkaapas nyt alle tasonne, että mekin pärjätään tässä ottelussa.

Kolmanneksi, naisethan haluavat vain sitä parasta (tai minkä kuvittelevat parhaaksi), eivätkä ota mitään ok:ta, vaikka sitä olisi tarjolla.

Ihanaa, että nainen on jälleen kerran esine, saavutettu etu.

Ja naisethan ei sitten puhu eduista mitään? Täällä jankutetaan jatkuvasti, kuinka miehen pitää parantaa naisen elämänlaatua, muuten mies on turhaa roskaa ja vaivaa.

Ja sillä tarkoitetaan sitä, että mieheen pitää olla oikeasti rakastunut. Se on se laatua nostava asia.

Jos vakavasti puhutaan, parisuhde lisää miehen onnellisuutta ja elämän pituutta tutkitusti, mutta ei naisen. Naisella se tutkitusti lisää arjen työn määrää. Joten parisuhde itsessään on miehelle etu, naiselle rasite. Nainen suostuu siihen, jos oikeasti rakastuu. Miten tämä voi olla jonkun mielestä väärin?

Okei. Palataan sitten takaisin pari kommenttia, jossa kehoitettiin beetoja yrittämään aseveljeyttä alfojen kanssa. Johon totesin, ettei alfat luovu eduistaan. Se etu on juuri se, että naiset rakastuvat heihin, vaikka he kohtelisivat huonosti. Onhan se nyt heille etu, vaikka se epäreilulta tuntuukin. Enkä ihmettele yhtään, ettei se lopulta lisää naisten onnellisuutta niissä tapauksissa.

Rakastuvat? Oliko alfat siis nyt näitä nuoruuden säätöjä ja panoja joista naiset ovat täällä puhuneet etteivät sellaisia halua loppu elämän kumppaniksi vaan siksi valikoivat saadakseen paremman. Onko se rakkautta?

Eiköhän se usein ole rakkautta, kunnes sitten jälkeenpäin toteavat, ettei se ollutkaan rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te jotka tulette niin valikoiviksi ettei sitä miestä noin vain löydy hoidatte seksipuolen? Selibaatti, fwb, vai satunnaispanoja tinderistä/baarista?

Ihan kuule perinteisesti masturboimalla - joka muuten päihittää yhden illan jutut 6-0. 

Mikä tekee masturboinnin paremmaksi kuin yhden illan jutun?

Orgasmi?

Miksei tule orgasmia yhden illan jutusta?

Ei ne miehet osaa. Nainen vois osatakin.

Kummasti ne miehet kuitenkin osaavat itse saada orgasmin. Vai väitätkö, että sekin on sinun ansiotasi?

Kyllä, jos saavat ilman minun läsnäoloani, hieno juttu. Ei ole silloin minun ansiotani.

Voisihan nainenkin olla itsekäs, vaatii että mies hoitaa sormilla tai kielellä ja nousee sitten heti tyytyväisenä suihkuun. Mies jää nuolemaan näppejään kuten naiset yleensä.

Juuri sillä tavalla naisten tulisi alkaa käyttäytyä, kuten miehet tähän saakka ovat tehneet. Nuoret naiset osaavat jo tämän, osaavat olla hyvin itsekkäitä seksin suhteen. Hyvä, mimmit!!!

Tuota keskustelua jatkettiin jo monta sivua. Lue ne ensin, ja jatka sitten jos vielä jatkettavaa on.