Lue keskustelun säännöt.
Minulla alkaa olla jo mitta täynnä päiväkodin "lastenvahtina" - nimikoikaa laiskat akat ne lastenne vaatteet!!!
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta näin vanhempana toivoisi, että päiväkodissa olisi vuorossa edes yksi lukutaitoinen. Silloin ei meidän Elvin repusta (nimi lukee todella isolla) otettaisin muille lapsille Elvin nimellä nimikoituja sukkia, housuja ja paitoja. Olen todella kyllästynyt siihen, että lasta hakiessa minulle valitetaan, että lapsella ei ole kumisaappaita. Minä ihmettelemään, että miksi ei ole, niitä pitäisi olla yksi pari jopa varavaatteissa ja sitten ilmenee, että Elvin vaatteet on annettu muille vain siksi, että lukutaidottomat hoitajat luulivat, että ne uudet saappaat ovat Riian kun hän niistä niin tykkäsi. Ai oliko niissä nimikin?
Miten sä nimikoit sukat? Itse en ole keksinyt, tahtoisin vinkkiä :)
En ole tämän viestin kirjoittaja mutta meillä ainakin on pesusta toiseen pysynyt Tarramonsterin nimitarrat kun olen liimannut ne sukan varteen, sisäpuolelle.
Kutittaa. Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei haittaa et lapsen vaatteet häviää? Silloin ei tartte nimikoida. Päiväkotivaatteet ostettu kirpparilta, et aivan sama jos joku sukka tai rukkanen joskus katoaa. Toista olis ehkä jos ostaisi ylikalliita merkkivaatteita päteäkseen muille...
Kyllä se vaan on vähän ikävää, jos pitäisi lähteä ulos pakkaseen ja ne kamppeet on hukassa, olivat kirppistä tai Gugguuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta näin vanhempana toivoisi, että päiväkodissa olisi vuorossa edes yksi lukutaitoinen. Silloin ei meidän Elvin repusta (nimi lukee todella isolla) otettaisin muille lapsille Elvin nimellä nimikoituja sukkia, housuja ja paitoja. Olen todella kyllästynyt siihen, että lasta hakiessa minulle valitetaan, että lapsella ei ole kumisaappaita. Minä ihmettelemään, että miksi ei ole, niitä pitäisi olla yksi pari jopa varavaatteissa ja sitten ilmenee, että Elvin vaatteet on annettu muille vain siksi, että lukutaidottomat hoitajat luulivat, että ne uudet saappaat ovat Riian kun hän niistä niin tykkäsi. Ai oliko niissä nimikin?
Miten sä nimikoit sukat? Itse en ole keksinyt, tahtoisin vinkkiä :)
En ole tämän viestin kirjoittaja mutta meillä ainakin on pesusta toiseen pysynyt Tarramonsterin nimitarrat kun olen liimannut ne sukan varteen, sisäpuolelle.
Kutittaa. Ohis.
Sitten laitat ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Älkää ny jumankauta lisääntykö kirjotustaidottomien ukkojen kaa!!!
Taasko joku plösö sai tämänkin vieriteltyä miesten syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, kun tuli muisto lasten päiväkotiajoista. Valtaosin meni kaikki mallikkaasti oli varavaatteet jne. MUTTA jos jotain sattui puuttumaan niin siitä jäkätettiin just mulle. Vaikka isä olisi hoitanut parin päivän viennit ja noudot, niin hänelle hymyiltiin vaan ja sanottiin että hyvin on mennyt, eikä mitään ihmeellistä. Sit kun minä ilmestyn näkyville, niin kerrotaan mitä kaikkea on edellisinä päivinä puuttunut ja miten olis pitänyt olla aikaisemmin tai muistaa tuoda joku lappu jne.
Mies nauroi asiaa kotona kun siitä puhisin, ettei hänelle kukaan mitään koskaan kommentoinut negatiivista. Mieheni ainakin ymmärtää kyllä kuulemansa, joten varmaan moni muukin mies, joten toivottavasti tänä päivänä viestit kulkee suoraan miehillekin. Jos ei, niin jo olis aika.
Heh, täysin sama kokemus. Meillä vielä päiväkoti oli isän työpaikan vieressä, matkaa alle 100 metriä, joten isä vei ja haki useammin kuin minä. Kun isä oli työmatkalla, minä vein ja hain, joskus myös haettiin yhdessä, sillä saatoin huvikseni kävellä omista töistäni päiväkodille - minulla matkaa oli kolmisen kilsaa töistä. Mulle saatettiin kertoa eilisestä päivästä silloinkin kun mies oli mukana, mutta miehelle ei edellisenä päivänä ollut asiaa kerrottu.
No vähättelettehän te itsekin miehiä, että miehet ei osaa tai tiedä mitään. Siksi ne päiväkodinkaan akat ei miehille mitään valita kun niilläkin on tuo teidän miehiä vähättelevä asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, kun tuli muisto lasten päiväkotiajoista. Valtaosin meni kaikki mallikkaasti oli varavaatteet jne. MUTTA jos jotain sattui puuttumaan niin siitä jäkätettiin just mulle. Vaikka isä olisi hoitanut parin päivän viennit ja noudot, niin hänelle hymyiltiin vaan ja sanottiin että hyvin on mennyt, eikä mitään ihmeellistä. Sit kun minä ilmestyn näkyville, niin kerrotaan mitä kaikkea on edellisinä päivinä puuttunut ja miten olis pitänyt olla aikaisemmin tai muistaa tuoda joku lappu jne.
Mies nauroi asiaa kotona kun siitä puhisin, ettei hänelle kukaan mitään koskaan kommentoinut negatiivista. Mieheni ainakin ymmärtää kyllä kuulemansa, joten varmaan moni muukin mies, joten toivottavasti tänä päivänä viestit kulkee suoraan miehillekin. Jos ei, niin jo olis aika.
Meillä sama juttu. Tosin kyseessä ei ole mikään muisto menneestä, vaan lapset ovat parhaillaan päiväkoti-ikäisiä.
Olemme ilmoittaneet jo alunperin, että mieheen otetaan ensisijaisesti yhteyttä, hänen puhelinnumeronsa on se mihin Pitäisi soittaa. Paitsi että päiväkodista silti soitetaan minulle jos lapsi on kipeä, lähetetään minulle viesti jos mies ei ole muistanut palauttaa jotain lupalappua jne. Kyllä minäkin lapsia vien ja haen, mutta työni luonteen vuoksi mies vie ja hakee useammin ja hän pystyy myös helpommin irtautumaan kesken työpäivän. Silti minä saan kaikki palautteet aina. Mies itsekin välillä ihmettelee, että eikö ne tädit uskalla sanoa sille mitään mistään. Muuten päiväkoti on todella hyvä paikka ollut ja lapset viihtyvät, mutta kommunikaatio saisi olla mallillaan miehenkin suuntaan.
Meilläkin on noin. Mies vie lapset hoitoon ja joskus eskarilainen myöhästyy. Eipä siinä olisi mitään ihmeellistä, mutta kun täti topakkana juoksee pihan poikki minut nähtyään ja haluaa jutella näistä myöhästymisistä. Kysyin häneltä, että miksi ihmeessä hän minulle niistä sanoo, kun asia ei ole minun kädessä. Minä lähden töihin ennen muita, enkä voi jäädä vahtimaan, että mies ja lapset olisivat ajoissa. Hän näkee joka aamu miehen kun hän tuo lapset, mutta ei ole hänelle sanonut kertaakaan mitään negatiivista. On pelkkää lirkun hymyä. Yllättäen hänen vastauksensa oli, että "no ei ne myöhästymiset haittaa, onhan lasten isä kuitenkin hyvä ja tekevä isä kun hän kuskaa lapset".
Kyllä minä ihmettelin. Ja edelleen ihmettelen. Tämä luutuneiden asenteiden hoitaja jäi vasta eläkkeelle, mutta toivoa ei ole koska sama meno jatkuu nuoremmillakin: isä on aina ihana ja hyvä kunhan tekee edes jotain, äiti on susipaska vaikka tekis mitä. Naisen pitäisi olla metatyön tekijä ja vastuussa lapsista ja miehestään. Vaikka itse yrittää murtaa tuota sukupuolitettua asennemaailmaa, niin väsyttävältä se tuntuu kun törmää jatkuvasti vastakkain päiväkodin asenteiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, kun tuli muisto lasten päiväkotiajoista. Valtaosin meni kaikki mallikkaasti oli varavaatteet jne. MUTTA jos jotain sattui puuttumaan niin siitä jäkätettiin just mulle. Vaikka isä olisi hoitanut parin päivän viennit ja noudot, niin hänelle hymyiltiin vaan ja sanottiin että hyvin on mennyt, eikä mitään ihmeellistä. Sit kun minä ilmestyn näkyville, niin kerrotaan mitä kaikkea on edellisinä päivinä puuttunut ja miten olis pitänyt olla aikaisemmin tai muistaa tuoda joku lappu jne.
Mies nauroi asiaa kotona kun siitä puhisin, ettei hänelle kukaan mitään koskaan kommentoinut negatiivista. Mieheni ainakin ymmärtää kyllä kuulemansa, joten varmaan moni muukin mies, joten toivottavasti tänä päivänä viestit kulkee suoraan miehillekin. Jos ei, niin jo olis aika.
Meillä sama juttu. Tosin kyseessä ei ole mikään muisto menneestä, vaan lapset ovat parhaillaan päiväkoti-ikäisiä.
Olemme ilmoittaneet jo alunperin, että mieheen otetaan ensisijaisesti yhteyttä, hänen puhelinnumeronsa on se mihin Pitäisi soittaa. Paitsi että päiväkodista silti soitetaan minulle jos lapsi on kipeä, lähetetään minulle viesti jos mies ei ole muistanut palauttaa jotain lupalappua jne. Kyllä minäkin lapsia vien ja haen, mutta työni luonteen vuoksi mies vie ja hakee useammin ja hän pystyy myös helpommin irtautumaan kesken työpäivän. Silti minä saan kaikki palautteet aina. Mies itsekin välillä ihmettelee, että eikö ne tädit uskalla sanoa sille mitään mistään. Muuten päiväkoti on todella hyvä paikka ollut ja lapset viihtyvät, mutta kommunikaatio saisi olla mallillaan miehenkin suuntaan.Meilläkin on noin. Mies vie lapset hoitoon ja joskus eskarilainen myöhästyy. Eipä siinä olisi mitään ihmeellistä, mutta kun täti topakkana juoksee pihan poikki minut nähtyään ja haluaa jutella näistä myöhästymisistä. Kysyin häneltä, että miksi ihmeessä hän minulle niistä sanoo, kun asia ei ole minun kädessä. Minä lähden töihin ennen muita, enkä voi jäädä vahtimaan, että mies ja lapset olisivat ajoissa. Hän näkee joka aamu miehen kun hän tuo lapset, mutta ei ole hänelle sanonut kertaakaan mitään negatiivista. On pelkkää lirkun hymyä. Yllättäen hänen vastauksensa oli, että "no ei ne myöhästymiset haittaa, onhan lasten isä kuitenkin hyvä ja tekevä isä kun hän kuskaa lapset".
Kyllä minä ihmettelin. Ja edelleen ihmettelen. Tämä luutuneiden asenteiden hoitaja jäi vasta eläkkeelle, mutta toivoa ei ole koska sama meno jatkuu nuoremmillakin: isä on aina ihana ja hyvä kunhan tekee edes jotain, äiti on susipaska vaikka tekis mitä. Naisen pitäisi olla metatyön tekijä ja vastuussa lapsista ja miehestään. Vaikka itse yrittää murtaa tuota sukupuolitettua asennemaailmaa, niin väsyttävältä se tuntuu kun törmää jatkuvasti vastakkain päiväkodin asenteiden kanssa.
Uliuliuli
En ole koskaan nimikoinut kuin ulkovaatteet ja kengät ja väliasut kuten villahaalarit. Myös jotkut kalliimmat tai muuten "paremmat" vaatteet nimikoin.
Lapseni on ollut pian 4 vuotta päiväkodissa, hukkaan on mennyt ainoastaan yksi kauluri (jossa muuten oli nimi). Vaihtovaatteet ovat repussa ja niitä hän on tarvinnut ehkä max 10 kertaa näiden vuosien aikana. Ei ole tuottanut ongelmia ottaa puhtaita vaatteita repusta ja laittaa likaisia tilalle. Miten tästäkin saadaan ongelma? Vaeltaako joillakin ne vaatteet pitkin poikin päiväkotia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedättekö te kadonneesta villasukasta valittajat millaista se arki päiväkodissa tänä päivänä on? Lapsiryhmät ovat tupaten täynnä ja joukkoon on integroitu tehostetun tuen lapsia useampia, jotka vaativat aikuisen jatkuvaa läsnäoloa ja se on muulta ryhmältä aina pois. Työntekijöitä sen sijaan ei ole lisätty, päinvastoin...Sijaisia ei saa/oteta. Pue siinä sitten 25 lapselle oikeat talvivaatteet kurahousuineen ja villasukkineen, kun suurin osa ei saa itse edes saapasta jalkaan. Puolelta puuttuu vaatteista nimet ja osalla ei ole ollenkaan hanskoja, saappaita tms. Ovat unohtuneet autoon, kotiin tai niitä ei ole hankittu ollenkaan. Haeskele siinä sitten päiväkodin varavaatteista milloin mitäkin, etteivät lapset palelisi tai kastuisi pihalla. Minimihenkilöstöllä yritetään hoitaa ja selvitä päivistä joten kuten hengissä. Ja kyllä, pidän työstäni ja lapsista. Resurssit ovat vaan tämä päivänä sellaiset, että aina joskus voi se villasukka kadota aivan vahingossa.
No mitä sitten, jos ulkoiluun lähtö viivästyy, kun sukka on hukassa? Päiväkodissa ollaan töissä ja tehdään, mitä päivän aikana ehditään. Sitten mennään kotiin tai mihin kukakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulipa paha mieli taas. Osaan lukea ja tervehtiä. Ulkona leikin lasten kanssa tai asetun pihalle niin, että näen valtaosan lasten touhuista.
Tämän lisäksi lohdutan itkut, kuuntelen ilot ja jännät tapahtumat, pyyhin räät ja peput, silittelen uneen. Sovittelen riitoja ja opetan parempia toimintamalleja, keksin tekemistä. Otan vastaan sylkäisyt ja nyrkiniskut. Kirjoitan tuen suunnitelmia, olen yhteydessä yhteistyötahoihin, järjestelen työvuoroja, autan naapuriryhmää, muistan lasten terapiat ja niihin liittyvät koritehtävät. Joustan omista työvuoroista ja sitä kautta omasta vapaa-ajasta.
Mutta olenhan vain täti, joka ei muista mikä sukka kuuluu kenellekin.
Ja moni vanhempi myös nimikoi lapsensa vaatteet eilä siltikään pahoittanut mieltään aloituksen akattelusta. Ei kannata ylireagoida - jos itse toimit oikein, ei kritiikki ollut sinuun kohdistettu.
Varsinkin sijaisena on kurjaa jäädä yksin pukemaan lapsia, jos vaatteita ei ole nimikoitu/ ne on nimikoitu väärin. Mistä mä voisin tietää, että "Tomi"-nimikoidut kumpparit ovat Teemun? En mistään, koska ryhmän ulkopuolisena en tiennyt, että Teemulla on Tomi- niminen veli, jonka saappaat hän on perinyt. Sitten voi olla, että Lillin saappaissa lukee "Ada", koska saappaat on ostettu kirpparilta. Toisaalta ryhmässä saattaa oikeastikin olla Ada, joten todennäköisemmin puen ne Adalle kuin Lillille. Sitten on vielä ne täysin nimettömät vaatteet, ja varmasti saa ulkona kuulla haukkuja, kun jollain on väärät vaatteet. Ja turha yrittää tuohtuneille vanhemmille selittää, että anteeksi, puin Jonille väärät hanskat, koska sijaisena en tiedä lasten vaatteista, varsinkaan jos niissä ei ole nimiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan parasta kaikille lapsille varmasti, jos vaihdat alaa ap! Sitten on onneksi yksi ilkeä ja kiukkuinen, muita ihmisiä
nimittelevä henkilö vähemmän siellä päiväkodissa "hoitamassa " lapsiamme.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten, jos ulkoiluun lähtö viivästyy, kun sukka on hukassa? Päiväkodissa ollaan töissä ja tehdään, mitä päivän aikana ehditään. Sitten mennään kotiin tai mihin kukakin.
Sitä se haittaa, että iltapäivisin ryhmässä on paikalla enää kaksi työntekijää, ja ulos pitää ehtiä ulos, ennen kuin aiemmin töihin tulleen työpäivä päättyy. Vai meinaatko, että se yksi työntekijä jää sitten etsimään Mikon sukkaa samalla, kun 20 muuta kiukkuista lasta odottelee ulkovaatteet päällä kuumissaan eteisessä?
Vierailija kirjoitti:
Ah, kun tuli muisto lasten päiväkotiajoista. Valtaosin meni kaikki mallikkaasti oli varavaatteet jne. MUTTA jos jotain sattui puuttumaan niin siitä jäkätettiin just mulle. Vaikka isä olisi hoitanut parin päivän viennit ja noudot, niin hänelle hymyiltiin vaan ja sanottiin että hyvin on mennyt, eikä mitään ihmeellistä. Sit kun minä ilmestyn näkyville, niin kerrotaan mitä kaikkea on edellisinä päivinä puuttunut ja miten olis pitänyt olla aikaisemmin tai muistaa tuoda joku lappu jne.
Mies nauroi asiaa kotona kun siitä puhisin, ettei hänelle kukaan mitään koskaan kommentoinut negatiivista. Mieheni ainakin ymmärtää kyllä kuulemansa, joten varmaan moni muukin mies, joten toivottavasti tänä päivänä viestit kulkee suoraan miehillekin. Jos ei, niin jo olis aika.
Heh, täällä sama. Meillä mies on kokonaan vastuussa hoitoon viennistä ja hakemisesta, minun työvuoroistani johtuen. Kaikkiin lappuihin ollaan myös pistetty miehen numero jaminun numeroni vasta varalle, jos mies jostain syystä ei vastaa, minä en voi töissä edes vastata puhelimeen. SILTI kaikki viestit ja puhelut tulee ensin minulle ja jos ja kun en vastaa vasta soitetaan miehelle?!
Aikoinaan kun omat lapseni olivat tarhassa, merkkasin heidän kaikki ulko-ja välivaatteensa, kengät, hanskat, pipot, heidän nimellään. Olin hyvin tarkka tästä. Ajatuksena oli ennen kaikkea helpottaa tarhantätien pukemisrumbaa. Eräs hoitaja kiittelikin tästä sittemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa paha mieli taas. Osaan lukea ja tervehtiä. Ulkona leikin lasten kanssa tai asetun pihalle niin, että näen valtaosan lasten touhuista.
Tämän lisäksi lohdutan itkut, kuuntelen ilot ja jännät tapahtumat, pyyhin räät ja peput, silittelen uneen. Sovittelen riitoja ja opetan parempia toimintamalleja, keksin tekemistä. Otan vastaan sylkäisyt ja nyrkiniskut. Kirjoitan tuen suunnitelmia, olen yhteydessä yhteistyötahoihin, järjestelen työvuoroja, autan naapuriryhmää, muistan lasten terapiat ja niihin liittyvät koritehtävät. Joustan omista työvuoroista ja sitä kautta omasta vapaa-ajasta.
Mutta olenhan vain täti, joka ei muista mikä sukka kuuluu kenellekin.
Ja moni vanhempi myös nimikoi lapsensa vaatteet eilä siltikään pahoittanut mieltään aloituksen akattelusta. Ei kannata ylireagoida - jos itse toimit oikein, ei kritiikki ollut sinuun kohdistettu.
Tiedän että kritiikki ei kohdistunut varsinaisesti minuun, mutta silti harmistun kun luen tällaisia tekstejä. Niitä kun saa lukea lähes päivittäin eri medioista.
Onhan se kurjaa kun omaa työtä ja osaamista ei arvosteta yleisellä tasolla. Lisäksi saan kuulla ja lukea yleisellä tasolla kritiikkiä, koska olen sosionomitaustainen lto enkä yliopiston käynyt kandi. Ei ole myöskään yksi tai kaksi kertaa, kun joku työkaverini on ihmetellyt minulle kuinka hyvä olen työssäni vaikka olen sosionomi. Tuntuu kurjalta, sillä tunnen monia erittäin hyviä sosionomitaustaisia lastentarhanopettajia. Kuten myös erittäin päteviä kandeja, hoitajia ja ohjaajia.
Minun lapsi oli päiväkodissa 1,5-vuotiaasta 7-vuotiaaseen saakka. (Eli eska oli saman päiväkodin yhteydessä ja eskaripäivän loputtua oli vielä kokopäivähoidossa. Täytti 7 v toukokuussa ja oli heinäkuun loppuun asti päivähoidossa kunnes alkoi 1.luokka. Nillittäjille tiedoksi.)
Ja koskaan ei vaatteita kadonnut tai vaihtunut. Aika jännä. Enkä edes kaikkia läheskään muistanut nimikoida.
Minulla on kokemusta vain sinunlaisistasi ammattilaisista, ei pelkistä tädeistä. Meitä arvostavia vanhempia löytyy myös. Se, että joku huolehtii lapsistamme, on maailman isoin asia. Joten kiitos sinulle.