Lue keskustelun säännöt.
Minulla alkaa olla jo mitta täynnä päiväkodin "lastenvahtina" - nimikoikaa laiskat akat ne lastenne vaatteet!!!
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta näin vanhempana toivoisi, että päiväkodissa olisi vuorossa edes yksi lukutaitoinen. Silloin ei meidän Elvin repusta (nimi lukee todella isolla) otettaisin muille lapsille Elvin nimellä nimikoituja sukkia, housuja ja paitoja. Olen todella kyllästynyt siihen, että lasta hakiessa minulle valitetaan, että lapsella ei ole kumisaappaita. Minä ihmettelemään, että miksi ei ole, niitä pitäisi olla yksi pari jopa varavaatteissa ja sitten ilmenee, että Elvin vaatteet on annettu muille vain siksi, että lukutaidottomat hoitajat luulivat, että ne uudet saappaat ovat Riian kun hän niistä niin tykkäsi. Ai oliko niissä nimikin?
Lukutaito ei ilmeisesti ole vaatimus tuohon hommaan.
Minäkin nimikoin kaikki vaatteet paksulla mustalla tussilla. Silti sain kaivaa rukkasia harva se päivä sieltä löytövaatteiden laatikosta. Ei auttanut vaikka kirjoitin nimen niihin lappuihin kummallekin puolelle.Ja hoitajat valittivat jatkuvasti nimeämättömistä vaatteista.
Minä tein lopulta niin, että kaikissa lapsen vaatteissa roikkui narussa nimilappu sen suoraa vaatteeseen tehdyn nimikoinnin lisäksi. Opetin tarhan tädeille kädestä pitäen, että tämmöinen vaate, jossa on narun päässä laminoitu lappu nimellä "Eetu Salonen" on meidän pojan vaate eikä lappua saa poistaa. Siitä te voitte lukea, että kenen vaate on kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ah, kun tuli muisto lasten päiväkotiajoista. Valtaosin meni kaikki mallikkaasti oli varavaatteet jne. MUTTA jos jotain sattui puuttumaan niin siitä jäkätettiin just mulle. Vaikka isä olisi hoitanut parin päivän viennit ja noudot, niin hänelle hymyiltiin vaan ja sanottiin että hyvin on mennyt, eikä mitään ihmeellistä. Sit kun minä ilmestyn näkyville, niin kerrotaan mitä kaikkea on edellisinä päivinä puuttunut ja miten olis pitänyt olla aikaisemmin tai muistaa tuoda joku lappu jne.
Mies nauroi asiaa kotona kun siitä puhisin, ettei hänelle kukaan mitään koskaan kommentoinut negatiivista. Mieheni ainakin ymmärtää kyllä kuulemansa, joten varmaan moni muukin mies, joten toivottavasti tänä päivänä viestit kulkee suoraan miehillekin. Jos ei, niin jo olis aika.
Meillä sama juttu. Tosin kyseessä ei ole mikään muisto menneestä, vaan lapset ovat parhaillaan päiväkoti-ikäisiä.
Olemme ilmoittaneet jo alunperin, että mieheen otetaan ensisijaisesti yhteyttä, hänen puhelinnumeronsa on se mihin Pitäisi soittaa. Paitsi että päiväkodista silti soitetaan minulle jos lapsi on kipeä, lähetetään minulle viesti jos mies ei ole muistanut palauttaa jotain lupalappua jne. Kyllä minäkin lapsia vien ja haen, mutta työni luonteen vuoksi mies vie ja hakee useammin ja hän pystyy myös helpommin irtautumaan kesken työpäivän. Silti minä saan kaikki palautteet aina. Mies itsekin välillä ihmettelee, että eikö ne tädit uskalla sanoa sille mitään mistään. Muuten päiväkoti on todella hyvä paikka ollut ja lapset viihtyvät, mutta kommunikaatio saisi olla mallillaan miehenkin suuntaan.
Entä jos ei haittaa et lapsen vaatteet häviää? Silloin ei tartte nimikoida. Päiväkotivaatteet ostettu kirpparilta, et aivan sama jos joku sukka tai rukkanen joskus katoaa. Toista olis ehkä jos ostaisi ylikalliita merkkivaatteita päteäkseen muille...
On. Mahdotonta on. Yhtä mahdotonta kun päiväkodin ”tätien” on oppia tervehtimään aamuisin vanhempaa JA lasta tai osata oikeasti katsoa lasten perään eikä seisoa juoruringissä päiväkodin pihalla kun samaan aikaan 1-2-vuotiaat laskee toistensa päälle liukumäestä tai tippuu kiiepeilytelineeltä.
Eipä nimikointi auttanut. Lapsilla oli aina mitä sattuu päällä. Kumpparit eteisessä ja lapsi litimärissä lenkkareissa ulkona!! Onneksi päiväkotiaika on meidän kohdalta ohi ja lapset selviytyvät hoidosta ilman suurempia vammoja. Mitä nyt ikuiset arvet kasvoissa muistuttamassa niistä ajoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta näin vanhempana toivoisi, että päiväkodissa olisi vuorossa edes yksi lukutaitoinen. Silloin ei meidän Elvin repusta (nimi lukee todella isolla) otettaisin muille lapsille Elvin nimellä nimikoituja sukkia, housuja ja paitoja. Olen todella kyllästynyt siihen, että lasta hakiessa minulle valitetaan, että lapsella ei ole kumisaappaita. Minä ihmettelemään, että miksi ei ole, niitä pitäisi olla yksi pari jopa varavaatteissa ja sitten ilmenee, että Elvin vaatteet on annettu muille vain siksi, että lukutaidottomat hoitajat luulivat, että ne uudet saappaat ovat Riian kun hän niistä niin tykkäsi. Ai oliko niissä nimikin?
Miten sä nimikoit sukat? Itse en ole keksinyt, tahtoisin vinkkiä :)
Itse ainakin kirjoitan mustekynällä tai merkkaus tussilla sukan sisäpuolelle :) t. päiväkodin täti jonka lapsi on toisessa päiväkodissa
Minä nimikoin villasukatkin mutta voi vitalis.. juuri pari viikoa takaperin tarhasta ehdotettiin, että lapsen kenkiin laitettaisiin vaikka joku värillinen nauha. Näin ne eivät sekoittuisi toisiin samanlaisiin. Siitä huolimatta, että kengissä lukee nimi näkyvästi JA lapseni osaa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sinne päiväkotiin voisi laittaa muutaman 9 euroa päivä -ihmisen nimikoimaan vaatteita.
Hän aamuisin tarkistaisi kaikkien vaatteet. Tai he. Hairä voisi olla vaikka 10.
Vanhemmat velvotettaisiin heti alkuun maksamaan ommeltavista lapiista, joissa on nimi. Päiväkoti sitten tilaisi niitä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta näin vanhempana toivoisi, että päiväkodissa olisi vuorossa edes yksi lukutaitoinen. Silloin ei meidän Elvin repusta (nimi lukee todella isolla) otettaisin muille lapsille Elvin nimellä nimikoituja sukkia, housuja ja paitoja. Olen todella kyllästynyt siihen, että lasta hakiessa minulle valitetaan, että lapsella ei ole kumisaappaita. Minä ihmettelemään, että miksi ei ole, niitä pitäisi olla yksi pari jopa varavaatteissa ja sitten ilmenee, että Elvin vaatteet on annettu muille vain siksi, että lukutaidottomat hoitajat luulivat, että ne uudet saappaat ovat Riian kun hän niistä niin tykkäsi. Ai oliko niissä nimikin?
Miten sä nimikoit sukat? Itse en ole keksinyt, tahtoisin vinkkiä :)
Mä ostan apteekista sitä ruskeaa ”nimikoimis”laastaria. Laitan siitä pätkän sukan kauluksen sisäpuolelle ja varmuuden vuoksi vielä kiinnitän sen molemmista päistä muutamalla ompeleella. Kyllä pysyy vaikka pesussakin. En muista sitä laastarin nimeä. Mutta sellainen rulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, akkojen vika taas kerran, miten yllättävää.
En aio tehdä lapsia jos vielä kymmenen vuoden päästä KAIKKI lapseen liittyvä paska laitetaan äidin niskoille ja syyllinen on aina äiti.
Lapsi kuuluu äidilleen.
Eiköhän se nimikointi ole isien homma yhtälailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, akkojen vika taas kerran, miten yllättävää.
En aio tehdä lapsia jos vielä kymmenen vuoden päästä KAIKKI lapseen liittyvä paska laitetaan äidin niskoille ja syyllinen on aina äiti.Lapsi kuuluu äidilleen.
Höpö höpö. Lapsi kuuluu vanhemmille, lapsen asioiden hoito.
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa. Ammatin vaihto NYT!
Kannattaa tosiaan vaihtaa ammattia, jos noin vähän on ammattiylpeyttä ja muistikapasiteettiä käytössä ja asenteesta päätellen poljet perheen tasa-arvoa ja oletat lapsen hoitovastuun kuuluvan vain äidille.
Ihmettelen miksi nykyään ei hoitajat pysty erottamaan lasten vaatteita kenen on kunkin vaate, kun vielä 70-80-luvulla kukaan ei nimikoinut vaatteita, vaikka päiväkodit natisi liitoksistaan lapsia, kun lapsia oli paljon ja kaupungissa saattoi olla vain muutama päiväkoti. Eikä edes tekstiilitusseja ollut markkinoilla, eikä niitä edes kukaan kaivannut, kun hoitajat tiesi mikä on kenenkin vaate, eikä mitään ongelmaa ollut.
Eikä ainakaan meillä koskaan vaihtunut tai hävinnyt lasten vaatteita, toisin kun nykyään tuntuu tapahtuvan ja lapselle joudutaan ostamaan useat rukkaset, kun ne katoavat päiväkodissa. Ja ehkä pian nimikoidaan myös lapset, jotta hoitajat muistaisivat heidän läsnäolon, ettei lähde omille teilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun hoitaja alkaa nimitellä äitejä akoiksi niin on todellakin aika vaihtaa ammattia.
P.s meillä töissä on ihan oikeitakin ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Usein kun luen näitä päiväkotiin liittyviä aloituksia ja kommentteja täällä niin kiittelen itseäni siitä että olemme pystyneet tällä alueella vaikka asuntomme on liian pieni. Meidän lasten tarhassa tuntuu asiat luistavan aivan sairaan hyvin tai sitten olen vain sokea. Henkilökuntakin on pysynyt koko tämän ajan lähes samana.
Ja mä oon kiitellyt, kun meidän kolme lasta oli päiväkodissa 80-luvulla ja nimikoinnista ei kukaan ollut edes kuulutkaan, eikä tekstiilitusseja tai vastaavia ollut edes keksitty ja silti lapsilla oli aina omat vaatteet, eikä niitä kadonnut. Ja lapsia oli paljon, kun ryhmäkoosta ei tiedetty mitään.
Ainoastaan kumisaappaissa oli joku merkki, kun oli kymmeniä samankokoisia ja näköisiä "nokialaisia".
Vierailija kirjoitti:
Minä nimikoin villasukatkin mutta voi vitalis.. juuri pari viikoa takaperin tarhasta ehdotettiin, että lapsen kenkiin laitettaisiin vaikka joku värillinen nauha. Näin ne eivät sekoittuisi toisiin samanlaisiin. Siitä huolimatta, että kengissä lukee nimi näkyvästi JA lapseni osaa lukea.
Eli ne muut lapset eivät osaa lukea. Niitä varten se värillinen nauha on tarpeellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä nimikoin villasukatkin mutta voi vitalis.. juuri pari viikoa takaperin tarhasta ehdotettiin, että lapsen kenkiin laitettaisiin vaikka joku värillinen nauha. Näin ne eivät sekoittuisi toisiin samanlaisiin. Siitä huolimatta, että kengissä lukee nimi näkyvästi JA lapseni osaa lukea.
Eli ne muut lapset eivät osaa lukea. Niitä varten se värillinen nauha on tarpeellinen.
No näiden lasten vanhemmat jotka ei osaa vielä lukea vois laittaa kenkiin ne tunniste väri nauhat.. eikö?
Tulipa paha mieli taas. Osaan lukea ja tervehtiä. Ulkona leikin lasten kanssa tai asetun pihalle niin, että näen valtaosan lasten touhuista.
Tämän lisäksi lohdutan itkut, kuuntelen ilot ja jännät tapahtumat, pyyhin räät ja peput, silittelen uneen. Sovittelen riitoja ja opetan parempia toimintamalleja, keksin tekemistä. Otan vastaan sylkäisyt ja nyrkiniskut. Kirjoitan tuen suunnitelmia, olen yhteydessä yhteistyötahoihin, järjestelen työvuoroja, autan naapuriryhmää, muistan lasten terapiat ja niihin liittyvät koritehtävät. Joustan omista työvuoroista ja sitä kautta omasta vapaa-ajasta.
Mutta olenhan vain täti, joka ei muista mikä sukka kuuluu kenellekin.
Yleensä kyllä ollut isi pukemassa jos nimi ei näy vaatteissa, mutta tunnustan kyllä että kaikki sukat on jäänyt ilman nimilappuja meillä.
Ihme vaihtovaatteet loppu lappuja saanut vaikka lapsen päiväkoti kaappi niitä täynnä, välillä ei ole sukkia tossujen alla haetessa vaikka niitä löytyis kolmekin paria..
Heh, täysin sama kokemus. Meillä vielä päiväkoti oli isän työpaikan vieressä, matkaa alle 100 metriä, joten isä vei ja haki useammin kuin minä. Kun isä oli työmatkalla, minä vein ja hain, joskus myös haettiin yhdessä, sillä saatoin huvikseni kävellä omista töistäni päiväkodille - minulla matkaa oli kolmisen kilsaa töistä. Mulle saatettiin kertoa eilisestä päivästä silloinkin kun mies oli mukana, mutta miehelle ei edellisenä päivänä ollut asiaa kerrottu.