Kuudesluokkainen poikani on luvallani huomenna "sairaana", koska itsenäisyyspäivätanssit

Vierailija kirjoitti:

Ok. Mutta tanssitaito on ihan kansalaistaito. Ja kun sen nuorena oppii, ei vanhempana joudu kiertämään seinänvieruksia.

Ei ole mikään kansalaistaito mokoma tyhmän näköinen lihojen rytkyttely. Paljon tärkeämpiä kansalaistaitoja tarvittais sadoille tuhansille aikuisille tässä maassa.

Onneksi sain itse tanssia ysien tanssit kaverin kanssa vaikka olemme molemmat tyttöjä. En suostunut laittamaan mekkoakaan vaan housupuvun. Se tuntui enemmän omalta ja tykkäsin uhmata sitä konservatiivista etikettiä. Ihan mukava päivä oli vaikka sainkin aika pitkiä katseita. Kiitos opettajalle kun jousti sen verran

Olisi itsekin pitänyt olla noitten juhlien aikaan vain "kipeänä". Käteen jäi vain huonoja muistoja ja oma yksinäisyys vain korostui. Tunnollisesti kuitenkin osallistuin ja nojasin pari tuntia seinään tuijottaen miten muilla oli hauskaa. Sitten taas kerran kyynel silmässä kotiin

En mennyt koulun itsenäisyyspäivätansseihin. Ei sitä nyrpistelyä olisi kestänyt, sillä mun kanssa ei kukaan halunnut tanssia.

Ja sitten sitä toisten virnuilua niille raukoille, jotka mun pariksi joutuivat. Hyi, ei kiitos, enää koskaan en paritansseja tanssi.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin aikanaan tein samoin. Oma tyttäreni oli koulukiusattu ja tanssitreenejä käytettiin kiusaamisen välineenä. Ensin kukaan ei halunnut pariksi, sanottiin että yök, pistettiin niin ranttaliksi että ope lopulta vaihtoi pareja. Sitten kisattiin, että kuka uskaltaa läpsiä takapuolta tai kouria rintoja. Tönivät tyttöä tanssipariaan kohti, kun tämä muutenkin piti etäisyyttä.

No, seuraavana vuonna vaihtui jo koulu ja siellä ei tansseja ollutkaan.

Sama koettu koulukiusattuna tyttönä. Pojat yökittelivät ja halusivat pitää hajuraon, eivät suostuneet ottamaan kädestä ja ilveilivät muille pojille viestittääkseen miten etova tilanne on ja talloivat tahallaan varpailleni osoittaakseen mieltään. Todellakin antaisin lapseni jäädä kotiin tansseista jos tuollainen tilanne olisi vastassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnet varmasti oman poikasi parhaiten. Mahdollisesti säästit hänet yhdeltä ahdistavalta kokemukselta ja pitkäaikaiselta traumalta. Kaikelta ei voi suojella, mutta tämä olisi ns täysin turha henkinen turpiin otto.

Tuon täytyy olla naiseton palstamies. Mikä ihmeen turpiin otto on tanssiminen? Meillä opettajat määräsi pareja, jos joku jäi syrjään. Kaikki siellä keskittyy omiin jalkoihinsa, ei sen tiiraamiseen miten jollakulla muulla menee.

Niinpä! Opettaja määräsi parin, jota inhosi ja jota sitten porukalla kiusattiin, koska "vaatteet haisee kamalalle", "on hirveä läski", "luukasa".... yms... Varmasti kivaa tanssia paritanssia raakojen luokkakavereiden kanssa.

Opettajat on kyllä uskomattoman sokeita (tai sitten eivät välitä) kiusaamiselle ja syrjäyttämiselle. Lapset ovat melko avoimia tuossa "hyi nyt meni päivä pilalle kun joudun tuon ällötyksen pariksi" toiminnassa. Ja muut yleensä vahingoniloisina vieressä. Paskaltahan se tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on kutosluokkalainen tyttö kotona tänään, juuri tanssien takia. Nelosella oli opettaja pakottanut tytön tanssimaan itsenäisyyspäivätansseissa yksin, kun kukaan saman ikäluokan pojista ei ollut suostunut tanssimaan tytön kanssa. Ja kaikilla muilla tytöillä oli pari. Meillä tyttö on tosi kiltti ja hiljainen, ei lainkaan suosittu, mutta tosi tunnollinen ja hyvä kouluaineissa, sekä kielissä että matematiikassa. 

Tyttö oli sitten heilunut siinä itsekseen yhden tanssin ajan naama punaisena ja kutosluokan pojat olivat kuvanneet koko shown. Sen jälkeen olivat whatsuppit laulaneet ja tytöstä oli tehty koko koulun naurun aihe. Tästä on jo kaksi vuotta ja pahin savu on jo laskenut, mutta edelleenkin tyttöä kiusataan myös tästä spektaakkelista, esim. imitoimalla koulun käytävillä ja pihoilla hänen tanssiaan. 

Meidän tyttö ei enää näihin osallistu. Minusta on arvokasta opettaa lapsille, että ihan kaikkeen ei tarvitse suostua autoriteettienkaan edessä. Elämässä saa ja pitää olla oma arvomaailma ja oma moraali, jonka mukaan toimia. 

Ihmetyttää nämä kiusaamistapaukset. Miten ei kukaan huomaa tällaista ”hyi vttu en tanssi TON kaa!” -juttuja? Eikö kiusattu kerro kenellekään aikuiselle kotona/koulussa? Eikö kukaan opettaja huomaa tuollaista käytöstä ryhmässä?

Jos minä olisin opettaja ja tällaiseen törmäisin, niin pitäisin asianosaisille julkisen puhuttelun ja räppäisin jälki-istuntoa päälle niin monta kertaa, että opittaisiin normaalin sosiaalisuuden säännöt ja käytöstavat.

Koulukiusaamisesta pitäisi tehdä rikosasia. Vain sakot opettaa kovapäisimpiä sosiopaatteja.

Huomaa kyllä, että et ole itse ollut kiusattu.

Itse olin aikanaan kiusattu ja tein sen virheen, että kerroin opettajalle. Opettaja nauroi ja vastasi, että ”pojat vaan tykkäävät sinusta”.

Sen jälkeen en enää koskaan kertonut kiusaamisesta kenellekään.

Kiusaajat harvemmin kiusaavat opettajan nähden. Ei kukaan ollut valvomassa mitä tapahtuu, kun oppilaat odottavat käytävällä pääsyä seuraavalle oppitunnille. En tiedä oliko 90-luvulla välituntivalvonta pakollista, mutta pääsääntöisesti koulussamme ei sellaista ollut.

Eräänä ystävänpäivänä opettaja sai idean kortista, johon kerätään nimikirjoituksia kaikilta, joita on halannut. Tuo oli yhtä kamalaa kuin ne tanssitunnit. Kortissa oli muutaman oppilaan nimikirjoitus - suurin osa oli ”hyi yök en kyllä sua halaa”.

Rikokseni oli olla kiltti kympin tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on kutosluokkalainen tyttö kotona tänään, juuri tanssien takia. Nelosella oli opettaja pakottanut tytön tanssimaan itsenäisyyspäivätansseissa yksin, kun kukaan saman ikäluokan pojista ei ollut suostunut tanssimaan tytön kanssa. Ja kaikilla muilla tytöillä oli pari. Meillä tyttö on tosi kiltti ja hiljainen, ei lainkaan suosittu, mutta tosi tunnollinen ja hyvä kouluaineissa, sekä kielissä että matematiikassa. 

Tyttö oli sitten heilunut siinä itsekseen yhden tanssin ajan naama punaisena ja kutosluokan pojat olivat kuvanneet koko shown. Sen jälkeen olivat whatsuppit laulaneet ja tytöstä oli tehty koko koulun naurun aihe. Tästä on jo kaksi vuotta ja pahin savu on jo laskenut, mutta edelleenkin tyttöä kiusataan myös tästä spektaakkelista, esim. imitoimalla koulun käytävillä ja pihoilla hänen tanssiaan. 

Meidän tyttö ei enää näihin osallistu. Minusta on arvokasta opettaa lapsille, että ihan kaikkeen ei tarvitse suostua autoriteettienkaan edessä. Elämässä saa ja pitää olla oma arvomaailma ja oma moraali, jonka mukaan toimia. 

Komppaan kahta viimeistä lausetta! Tytön tapaus on ilkeä ja jokainen aikuinen voi kuvitella (jos on yhtään empatiakykyä) miltä tuollainen tuntuu. Moniko aikuinen kestäisi mieltään yhtään pahoittamatta sen, että vaikka pikkujouluissa kuvattaisiin hänen tanssiaan ja laitettaisiin video someen? Työkaverit naureskelisivat töissä vielä seuraavaan kesään saakka ja saattaisipa joku lähetellä videonpätkää sähköpostilla muistutuksena itse kohteellekin. Kestäisittekö, oikeasti?

Nyt tarkoitan juuri sellaista hiljaisempaa tyyppiä, joka ei yleensä repäise missään bileissä eikä muutenkaan.

Moniko nykyään aikuinen olisi kestänyt vastaavaa silloin, kun oli neljäsluokkalainen?

Oletteko te "kaikkeen on hyvä totutella" -tyypit itse joutuneet ala-asteella noloihin tilanteisiin ja haluatte siirtää traumaanne lapsillenne?

Ylipäätään kiinnostus esim. johonkin urheilulajiin voi syttyä paremmin, kun saa ensin katsoa muiden tekemistä. Ei niin, että pakotetaan osallistumaan.

Kommentteja lukiessa tuli ajatus, että vieläkö tätä kansalaistaitoa opetetaan yhtä vanhanaikaisilla metodeilla kuin nimenhuuto joukkueita laadittaessa.  Eikö tanssinopetuksessa ole tärkeintä oppia askeleet, viemään, seuraamaan, rytmitaju jne, kuin tehdä siitä kiusaamisen väline? Se ei saa olla niin. Tanssiparin voi valita satunnaisesti; otetaan pari rivistä oikealta. Kun tanssitaan pareittain ympäri salia, vaihdetaan välillä paria, esim. vastapäivään.

Lapsena harrastin kansantanhuja. Ryhmämme vieraili erilaisissa kansanmusiikkijuhlissa niinkuin muutkin harrastuspiirit ympäri Suomen. Jossain tanssimme jonkun randomiryhmän kanssa. Minua haki tanssimaan pyöreähkö poika. En halunnut pitää poikaa kädestä, vaikka tanssikuviossa niin tehtiin. Tuskin katsoin päällekään. Taustalla oli varmaan jotakin, että tutut ryhmäläiset irvailevat, miten sopiva pari oltiin (minäkin olin pyöreä). Säälittävää ja rumaa, mitä huono itsetunto voi teettää. En olisi ylpeä, jos mun lapset toimisivat samalla tavoin. En kehtaisi kenellekään kasvotusten kertoa tätä. Olen vuosikymmenet hävennyt tätä. 

Onneksi itsetunto on nykyään parempi, mutta se ei poista tapahtunutta. Ja miten paha mieli pojalle siitä saattoi tulla. Ehkä hän ei muista, mutta minä en ainakaan unohtaisi sellaista. Itsekin olen senverran ollut kiusattujen puolella, että kyllä minä osaan kuvitella, miltä se tuntuu. 

Tuli tosi paha mieli lukea ihmisten kommentteja. Ja näin pätö asiasta kuin tanssiminen. Ei. ole. pakko. jos. ei. halua.  Liikuntatunnilla voi jokainen kokeilla ja samalla harjoitella sen mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Mutta se tuskin palvelee ketään, että jää elinikäiset traumat. Pelkästään varhaiskasvatuslakikin sanoo, että lapsi on tultava kuulluksi. 

Eikö ole mukamas olemassa mitään viranomaistahoa, johon voi ottaa yhteyttä, jos jotakin tuollaista tapahtuu niinkuin tuolle tytölle oli tapahtunut? Kantelu opettajan toiminnasta tms? Kun asiat tuntuvat vuosikymmenet junnaavan samoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on kutosluokkalainen tyttö kotona tänään, juuri tanssien takia. Nelosella oli opettaja pakottanut tytön tanssimaan itsenäisyyspäivätansseissa yksin, kun kukaan saman ikäluokan pojista ei ollut suostunut tanssimaan tytön kanssa. Ja kaikilla muilla tytöillä oli pari. Meillä tyttö on tosi kiltti ja hiljainen, ei lainkaan suosittu, mutta tosi tunnollinen ja hyvä kouluaineissa, sekä kielissä että matematiikassa. 

Tyttö oli sitten heilunut siinä itsekseen yhden tanssin ajan naama punaisena ja kutosluokan pojat olivat kuvanneet koko shown. Sen jälkeen olivat whatsuppit laulaneet ja tytöstä oli tehty koko koulun naurun aihe. Tästä on jo kaksi vuotta ja pahin savu on jo laskenut, mutta edelleenkin tyttöä kiusataan myös tästä spektaakkelista, esim. imitoimalla koulun käytävillä ja pihoilla hänen tanssiaan. 

Meidän tyttö ei enää näihin osallistu. Minusta on arvokasta opettaa lapsille, että ihan kaikkeen ei tarvitse suostua autoriteettienkaan edessä. Elämässä saa ja pitää olla oma arvomaailma ja oma moraali, jonka mukaan toimia. 

Ihmetyttää nämä kiusaamistapaukset. Miten ei kukaan huomaa tällaista ”hyi vttu en tanssi TON kaa!” -juttuja? Eikö kiusattu kerro kenellekään aikuiselle kotona/koulussa? Eikö kukaan opettaja huomaa tuollaista käytöstä ryhmässä?

Jos minä olisin opettaja ja tällaiseen törmäisin, niin pitäisin asianosaisille julkisen puhuttelun ja räppäisin jälki-istuntoa päälle niin monta kertaa, että opittaisiin normaalin sosiaalisuuden säännöt ja käytöstavat.

Koulukiusaamisesta pitäisi tehdä rikosasia. Vain sakot opettaa kovapäisimpiä sosiopaatteja.

Lapselle on helvetinmoinen kynnys puhua asiasta. Lapsen ajattelumaailmassa jos saatat kiusaajat ongelmiin niin sinetöit sen että olet paskaa heidän silmissään ja voit joutua vielä pahempaan jamaan myöhemmin. Vanhemmat eivät ole tilanteissa paikalla joten he eivät tiedä ellei lapsi kerro. Opettajat ei joko tajua tai eivät välitä koska ei näihin tunnetusti puututa.

Mun koulussa oli kaksi tyttöä (oli siis muitakin kiusaajia) jotka oli niin julmia haukkumisissaan että huh (sain itsekin osani toiselta heistä). No, heidät erotettiin koulusta seiskaluokalla vasta kun he pahoinpitelivät yhden oppilaan niin että ambulanssin piti tämä hakea pois. Itse en nähnyt tätä tilannetta (meidän luokka sai kuulla vasta seuraavana päivänä) mutta reksi piti puhuttelun salissa koko koululle ja sanoi että valvontakameran mukaan lukuisia oppilaita oli kävellyt tilanteen ohi tekemättä mitään, korkeintaan nauranut. Että sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joutuu elämänsä aikana tuhansia kertoja pois mukavuusalueeltaan ja tekemään ei-niin-kivoja asioita. Mielestäni ap teit hallaa lapsellesi opettamalla että kaikesta voi lintsata hyvällä omallatunnolla jos ei vaan huvita.

Oma teini-ikäinen kuopukseni menee täysillä näitä kokemuksia päin vaikka on dissaamista ja kiusaamistakin. Hän mm inhoaa esitelmien pitoa mutta nyt lukiossa tekee niitä pari kertaa kuukaudessa. Tietää että työelämässä ne tulee eteen kuitenkin muissa kuin duunariammateissa. Olen tosi ylpeä hänestä.

No voi mukavuusalue...esitelmän pito on aivan eri asia kuin tanssiminen.

Oppilaat osallistuisivat paljon mieluummin juhliin, jos käytäntö olisi sellainen että ne tanssivat jotka haluavat. Toiset voivat katsella tai jutella keskenään, kuten täysi-ikäisten tanssipaikoissa toimitaan.

Mihin koulun juhlissa tarvitaan kännyköitä? Ne voisi hyvin kerätä talteen juhliin saapuessa ja antaa takaisin sieltä poistuessa. Kuvia kavereista puvuissaan voi ottaa ennen juhlia tai sen jälkeen. Aivan älytöntä, että koulun juhlissa saa vapaasti kuvata muita osallistujia.

Niinpä. Tanssiminen on todella pikkujuttu johonkin esitelmään verrattuna. Siksi siitä ei pitäisikään lintsata. Ja mitkä traumat tosiaan sille tytölle:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa.

Meillä 9lk osallistuu huomisiin tansseihin ja laittaa jopa tumman puvun päällensä kera siniristilipun värisen krakan.

Ja lukion 2lk laittaa myös puvun kouluun vaikkei ole edes tansseja vaan ainoastaan rehtorin toive siististä/juhlavasta pukeutumisesta. Syksyn abien juhla on kyllä.

Lapsesi ovat varmaan itsevarmoja ja suosittuja? Sellaisille kaikki tuommoiset on kivoja tapahtumia joissa voi myös naureskella niille ei-suosituille.

Naureskella ei-suosituille. Siis missä maailmassa sinä elät?

Tiesitkö, että on olemassa sosiaalisia, suosittuja, itsevarmoja ja onnellisia lapsia, jotka ovat myös ystävällisiä muille.

Kerro mistä sellaisia löytyy? Ei ollut minun kouluaikanani. Suositut olivat niitä kiusaajia.

Okei, kiva kun kerroit.

Ai että nää aikuiset jotka täällä vouhkaa siitä kuinka vanhemmat nyt pilaavat lapsensa sosiaaliset kyvyt tai aktiivisuuden kun antavat yhdestä asiasta jäädä pois.

Ei siitä ole kauaakaan kun nuori nainen pysäytti 9-vuotiasta koulukiusattua tekemästä itsemurhaa. Että ehkä lapsen henkinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin se osallistuuko joka helvetin aktiviteettin.

Itse en uskaltanut vanhemmilta kysyä lupaa, mutta olo oli koulussa välillä niin paha että teeskentelin itse kipeää (väitin vain olevani kipeä ja pistin kuumemittaria hetkeksi patteriin) jouduin kerran jopa sairaalaan verikokeisiin sun muihin koska vanhemmat huolestuivat että miten se noin usein on kipeä. Mutta eivät silti tajunneet kun testit tulivat takaisin ihan normaalina.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mukamas olemassa mitään viranomaistahoa, johon voi ottaa yhteyttä, jos jotakin tuollaista tapahtuu niinkuin tuolle tytölle oli tapahtunut? Kantelu opettajan toiminnasta tms? Kun asiat tuntuvat vuosikymmenet junnaavan samoina.

Minne siitä voisi kannella?

Eihän nyt kukaan opettaja myönnä, että on katsonut kiusaamista läpi sormien.

Lapsen sana aikuisen sanaa vastaan.

Itse kestin peruskoulun läpi sillä ajatuksella, että tämä loppuu joskus.

Lukiossa kukaan ei kiusannut enää. Lukioomme vaadittiin korkea keskiarvo, joten suurin osa oppilaista oli meitä ”nörttejä”.

Tämän takia nykyinen nuorisosukupolvi on tuollaista pullamössöä, kun ei kohtaa ikäviä tilanteita elämässä ja äidit suojelemassa kaikelta pahalta. On sitten kiva kun tulevat ekaa kertaa vaikka työhaastatteluun ja haastattelija onkin kovempi pala ja tulee pojalle paha mieli. Eikä kyllä naisetkaan katso hyvällä mitään lällyköitä, jotka asuvat kotona 20-vuotiaaksi asti, eivät osaa tanssia, saati jutella naisille.

Miettikää nyt naiset. Te kasvatatte tulevaisuuden johtajia ja päättäjiä. Haluatteko että ne ovat 100% jotain vihervasemmistolaisia tunteilijoita ja taiteellisia humanistihaihattelijoita? 

Tanssimisesta joutuu HELVETTIIN koska koskettelu!

Tuon ikäisille pojille nämä on pahoja paikkoja, toisen kehon kosketus aiheuttaa välittömän jopon keulumisen alakerrassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Mutta tanssitaito on ihan kansalaistaito. Ja kun sen nuorena oppii, ei vanhempana joudu kiertämään seinänvieruksia.

Ja missä nykyään joutuu aikuisenakaan pakolla tanssimaan? En ole eläessäni käynyt tanssipaikoissa, ja olen jo yli 50-vuotias.

Joo, mua kans kiinnostais tietää, missä tanssitaan.  Edes häissä ei ketään kiinnosta nykyään tanssia. Edes häävalssia ei ole muutama pari tanssinut, koska toinen ei ole tanssi-ihmisiä. Eikä liitto ole kaatunut -siihenkään.