Kuudesluokkainen poikani on luvallani huomenna "sairaana", koska itsenäisyyspäivätanssit
Juhlissa olisi tanssipakko ja minusta se on kyllä väärin.
Kommentit (295)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnet varmasti oman poikasi parhaiten. Mahdollisesti säästit hänet yhdeltä ahdistavalta kokemukselta ja pitkäaikaiselta traumalta. Kaikelta ei voi suojella, mutta tämä olisi ns täysin turha henkinen turpiin otto.
Tuon täytyy olla naiseton palstamies. Mikä ihmeen turpiin otto on tanssiminen? Meillä opettajat määräsi pareja, jos joku jäi syrjään. Kaikki siellä keskittyy omiin jalkoihinsa, ei sen tiiraamiseen miten jollakulla muulla menee.
Niinpä! Opettaja määräsi parin, jota inhosi ja jota sitten porukalla kiusattiin, koska "vaatteet haisee kamalalle", "on hirveä läski", "luukasa".... yms... Varmasti kivaa tanssia paritanssia raakojen luokkakavereiden kanssa.
No niin oli ihan kivaa, vaikka lapsen tietysti aluksi uutta ja outoa. Jos vaatteet haisee kamalalle, ratkaisu ei ole tanssimisesta kieltäytyminen.
Meillä tehtiin kaksia jonoa pituusjärjestyksessä, siinä oli pari jokaiselle. Mitä ihmeen kiusattavaa tuossa on? Kaikki ymmärsi ettei paria valittu itse, sen sai minkä sai, piste.
Se on hyvää harjoitusta työelämään, sielläkin pitää osata käyttäytyä niidenkin ihmisten kanssa, joista ei niin tykkää.
Alkaa paljastua, miten niitä mieslapsia kasvatetaan. Juuri näin, ei ole vielä edes käynyt mitään kamalaa, mutta jäädään jo yksin kotiin pelkäämään. Seuraava vaihe on ruikuttaa naisenpuutetta palstoilla.
Tätä voisi soveltaa aikuistenkin maailmaan. Valtion viranomainen määräisi pareiksi tekemään lisää veronmaksajia ja sitten pari eläisi elämänsä loppuun asti yhdessä. Viis omasta tahdosta ja rakkaussuhteista ...
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on kutosluokkalainen tyttö kotona tänään, juuri tanssien takia. Nelosella oli opettaja pakottanut tytön tanssimaan itsenäisyyspäivätansseissa yksin, kun kukaan saman ikäluokan pojista ei ollut suostunut tanssimaan tytön kanssa. Ja kaikilla muilla tytöillä oli pari. Meillä tyttö on tosi kiltti ja hiljainen, ei lainkaan suosittu, mutta tosi tunnollinen ja hyvä kouluaineissa, sekä kielissä että matematiikassa.
Tyttö oli sitten heilunut siinä itsekseen yhden tanssin ajan naama punaisena ja kutosluokan pojat olivat kuvanneet koko shown. Sen jälkeen olivat whatsuppit laulaneet ja tytöstä oli tehty koko koulun naurun aihe. Tästä on jo kaksi vuotta ja pahin savu on jo laskenut, mutta edelleenkin tyttöä kiusataan myös tästä spektaakkelista, esim. imitoimalla koulun käytävillä ja pihoilla hänen tanssiaan.
Meidän tyttö ei enää näihin osallistu. Minusta on arvokasta opettaa lapsille, että ihan kaikkeen ei tarvitse suostua autoriteettienkaan edessä. Elämässä saa ja pitää olla oma arvomaailma ja oma moraali, jonka mukaan toimia.
Opettaja toimi väärin. Toivottavasti pyysi anteeksi. Mutta se, että opetat lapsellesi, että nyt ei tarvitse enää osallistua juhliin, on myös väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä paritanssipakkoa koulussa, kuuluu opetussuunnitelmaan. Olen koulussa töissä.
Lapset lintsaa yläkoulussa todella paljon tanssipäivinä ja yleensä sitten koko päivän.
Ajatelkaa nyt murrosikäisiä jotka itsestään epävarmoja.
Onko 9 luokalla nämä tanssit vai joka toinen vuosi?
Kaksi kertaa lukuvuodessa yläkoulussa. Lisäksi ysien tanssit.
Tanssipäivät haittaa muuta opetusta, kun niin iso osa oppilaista niinä päivinä pois.
Ymmärrän hyvin, että on joillekin murrosikäisille liian vaikeaa monista eri syistä.
Yläkouluikäisillä on todella paljon psyykkistä oireilua
Minusta tanssiin pakottaminen on melkein sama kuin pakottaminen rakastelemaan. Liian intiimiä kanssakäymistä suurimmalle osalle suomalaisista. Meillä kaikilla on vähintään metrin reviiri, yleensä kaksi m.
Medän tyttö on jo yläkoulussa mutta luokalla oli neljännestä kuudenteen luokkaan uusi opettaja. Vanha irtisanoutui jossain kohtaa syyslukukautta ja uusi ope vaan joku päivä tupsahti luokkaan. Muutaman häirikköpojan vanhemmat ilmoittivat saman tien opelle, että vanhan open kanssa on sovittu, että meidän poika ei tanssi, eu osallistu mitenkään mutta juhlat kelpaavat- Niinpä nämä kolme kaverusta terrorisoivat suurinta osaa tanssitunneista kun uusi ope ei uskaltanut jättää näitä ohjaajan kanssa luokkaan eikä ohjaaja saanut open avustuksella heitä rauhoittumaan edes kännykän peluuseen liikuntasalissa.
Pojista yksi oli ilmoittanut, että juhlakaan ei kelpaa, mutta koska opettaja ei ollut pakottanut tai patistanut toista vaan kysynyt muutaman kerran, jäi poika koululle. Äiti oli tästä kuulemma hurjistunut. Kaksi pojista lähti Finlandia-talolle, lopulta molemmat huomasivat, että edes toisten koulujen coolit kiusaajapojat eivät olleet jääneet pois tai kieltäytyneet, ja olivat ruikuttaneet opelta paria näteimmistä tytöistä tanssipareiksi. Ope oli lopulta kysynyt, onko pareissa vapaaehtoisia ja kundit saivat (onneksi) jotkut "keskivertotytöt" pareikseen.
Kundeilla oli tämä kyllä nimenomaan portti siihen, että jatkossa kieltäydyttiin kevätjuhlasta, valinnaisaineessta, uskonnontunneista, päivänavauksista, liikuntatuneista, musiikintunneista, ruotsinopiskelusta ym yhdessä. Ainoastaan, jos jotain kivaa kaikille mieluisaa löytyi, niin siihen osallistuivat. Lopulta opettajakin väsyi, kun ilmeisesti vanhemmat kerta toisensa jälkeen kyseenalaistivat ko. toiminnan ja keksivät verukkeita, joilla pojat poissa. Koulu jousti uskomattoman paljon ja nyt pojat kaikki erityisluokalla...
Ilmoittakaa opettajalle, jos lapsi ei voi osallistua. Ilmoittakaa, jos hänen kanssaan on mahdollista keskustella juurikin jostain avustavasta tehtävästä, ettei joutuisi jäämään syrjään. Olkaa rehellisiä opettajalle, koska hän ensisijaisesti haluaa auttaa ja on se, joka ottaa hurjistuneiden vanhempien puhelut vastaan kun AnniPrinsessan pari ei tullutkaan kouluun ja Annille riipaistiin tanssipariksi Merja vaikka piti olla komea poika. Itse tein ko. karjuista parikin lasua ja soittelin sinne tänne kun vanhemmilla ei mitään tajua heidän touhuistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta vuotta kestää ennen kuin ap:n kultapoju on palstalla uikuttamassa kun ei "saa naista"?
Ehkä 8, max 10 vuotta?
Elämä on valintoja. Ja kyllä, tanssitaitoisilla miehillä riittää kysyntää.
Ja naisen saa vaikka ei osaa tanssia.
Eikä tarvitse tulla uikuttamaan. Ihan oma juttusi tuo on.Toki saa. Mutta tunnetko yhtään peräkammarinpoikaa joka osaisi tanssia?
Minä tunnen. Ei siihen naisen saamiseen todellakaan vaikuta osaako tanssia vai ei.
Ja ennen kuin alat vaahtoamaan että joo vaikuttaahan siihen moni muukin asia koulutus, ulkonäkö ,hygienia, varakkuus, ym. ym. niin voin todeta ettei se silti ihan niin mene.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Välillä törmää näihin vanhempiin, jotka kasvattavat lapsia valehtelemaan ja lintsaamaan. Luulisin, että tanssimattomuus olisi ok, tässä opetat nyt lapsellesi suurempaa asiaa, nimittäin työmoraalin puutetta. Aikuisena voi sitten valheen varjolla olla töistä pois. Seuraavaksi pois matikan teemapäivästä/retkipäivästä/kuvataidepäivästä/liikuntapäivästä jos jotain epämieluista. Näin niitä sluibailijoita kasvatetaan.
... ja sitten otetaan omaa lomaa kesken kouluvuoden, kun lähdetään halvalla Malediiveille. Ei sillä väliä, että lapsi jää parilla viikolla opetuksessa muista jälkeen. Onhan se lomailu sentään tärkeää ihmisellle.
Paritanssipakko alakoulussa on sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Kivat sille parille! Kunnon itsekeskeisiä paskoja. Oisitte vaan etukäteen ilmoittanut ettette tanssi. Monet jättävät uskonnollisiin syihin vedoten tanssimatta, mutta ois kiva tietää etukäteen jotta tanssiparit tiedettäisiin. Nimimerkillä äiti jonka lapsi jäi ilman paria eikä voinut osallistua paritansseihin itsenäisyyspäivän tanssiaisissa.
Hirveät traumat tulee tytölle joka hylätään tanssiaisissa. Ja saa tietää vasta siellä tansseissa. Nolo poika.
Nykypennuilla on kaikilla puhelimet taskuissa, joten kynnys lähteä tanssimaan on suurempi. Voi vielä joutua nettiin meemiksi.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on kutosluokkalainen tyttö kotona tänään, juuri tanssien takia. Nelosella oli opettaja pakottanut tytön tanssimaan itsenäisyyspäivätansseissa yksin, kun kukaan saman ikäluokan pojista ei ollut suostunut tanssimaan tytön kanssa. Ja kaikilla muilla tytöillä oli pari. Meillä tyttö on tosi kiltti ja hiljainen, ei lainkaan suosittu, mutta tosi tunnollinen ja hyvä kouluaineissa, sekä kielissä että matematiikassa.
Tyttö oli sitten heilunut siinä itsekseen yhden tanssin ajan naama punaisena ja kutosluokan pojat olivat kuvanneet koko shown. Sen jälkeen olivat whatsuppit laulaneet ja tytöstä oli tehty koko koulun naurun aihe. Tästä on jo kaksi vuotta ja pahin savu on jo laskenut, mutta edelleenkin tyttöä kiusataan myös tästä spektaakkelista, esim. imitoimalla koulun käytävillä ja pihoilla hänen tanssiaan.
Meidän tyttö ei enää näihin osallistu. Minusta on arvokasta opettaa lapsille, että ihan kaikkeen ei tarvitse suostua autoriteettienkaan edessä. Elämässä saa ja pitää olla oma arvomaailma ja oma moraali, jonka mukaan toimia.
Ihmetyttää nämä kiusaamistapaukset. Miten ei kukaan huomaa tällaista ”hyi vttu en tanssi TON kaa!” -juttuja? Eikö kiusattu kerro kenellekään aikuiselle kotona/koulussa? Eikö kukaan opettaja huomaa tuollaista käytöstä ryhmässä?
Jos minä olisin opettaja ja tällaiseen törmäisin, niin pitäisin asianosaisille julkisen puhuttelun ja räppäisin jälki-istuntoa päälle niin monta kertaa, että opittaisiin normaalin sosiaalisuuden säännöt ja käytöstavat.
Koulukiusaamisesta pitäisi tehdä rikosasia. Vain sakot opettaa kovapäisimpiä sosiopaatteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnet varmasti oman poikasi parhaiten. Mahdollisesti säästit hänet yhdeltä ahdistavalta kokemukselta ja pitkäaikaiselta traumalta. Kaikelta ei voi suojella, mutta tämä olisi ns täysin turha henkinen turpiin otto.
Tuon täytyy olla naiseton palstamies. Mikä ihmeen turpiin otto on tanssiminen? Meillä opettajat määräsi pareja, jos joku jäi syrjään. Kaikki siellä keskittyy omiin jalkoihinsa, ei sen tiiraamiseen miten jollakulla muulla menee.
Niinpä! Opettaja määräsi parin, jota inhosi ja jota sitten porukalla kiusattiin, koska "vaatteet haisee kamalalle", "on hirveä läski", "luukasa".... yms... Varmasti kivaa tanssia paritanssia raakojen luokkakavereiden kanssa.
No niin oli ihan kivaa, vaikka lapsen tietysti aluksi uutta ja outoa. Jos vaatteet haisee kamalalle, ratkaisu ei ole tanssimisesta kieltäytyminen.
Meillä tehtiin kaksia jonoa pituusjärjestyksessä, siinä oli pari jokaiselle. Mitä ihmeen kiusattavaa tuossa on? Kaikki ymmärsi ettei paria valittu itse, sen sai minkä sai, piste.
Se on hyvää harjoitusta työelämään, sielläkin pitää osata käyttäytyä niidenkin ihmisten kanssa, joista ei niin tykkää.
Alkaa paljastua, miten niitä mieslapsia kasvatetaan. Juuri näin, ei ole vielä edes käynyt mitään kamalaa, mutta jäädään jo yksin kotiin pelkäämään. Seuraava vaihe on ruikuttaa naisenpuutetta palstoilla.
Tätä voisi soveltaa aikuistenkin maailmaan. Valtion viranomainen määräisi pareiksi tekemään lisää veronmaksajia ja sitten pari eläisi elämänsä loppuun asti yhdessä. Viis omasta tahdosta ja rakkaussuhteista ...
Eihän nuo koulutanssit ole mikään rakastumiseen perustuva juttu. Minäkin sanoin tansseja pelkäävälle pojalleni, että ”herrasmies pitää pokkansa, vaikka saisikin pariksi epäkiintoisan daamin. Ei teidän naimisiin kuitenkaan tarvitse mennä. Se on tanssimista vaan.”
Vierailija kirjoitti:
Jaa.
Meillä 9lk osallistuu huomisiin tansseihin ja laittaa jopa tumman puvun päällensä kera siniristilipun värisen krakan.
Ja lukion 2lk laittaa myös puvun kouluun vaikkei ole edes tansseja vaan ainoastaan rehtorin toive siististä/juhlavasta pukeutumisesta. Syksyn abien juhla on kyllä.
Sellaiset kakarat kuin vanhemmat. Aivottomat koulukiusaajaidiootit. Juuri tuollaisia homppeleita pitää kuonoon vetää.
Kuinka usein koulussa nykyään näitä tanssiaisia on ?
Omani kouluaikana oli itsenäisyyspäivänä 4:llä ja vanhojen tanssit, joihin kumpaakaan ei osallistunut.
Ja ihan yhteiskuntakelpoinen tuli.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joutuu elämänsä aikana tuhansia kertoja pois mukavuusalueeltaan ja tekemään ei-niin-kivoja asioita. Mielestäni ap teit hallaa lapsellesi opettamalla että kaikesta voi lintsata hyvällä omallatunnolla jos ei vaan huvita.
Oma teini-ikäinen kuopukseni menee täysillä näitä kokemuksia päin vaikka on dissaamista ja kiusaamistakin. Hän mm inhoaa esitelmien pitoa mutta nyt lukiossa tekee niitä pari kertaa kuukaudessa. Tietää että työelämässä ne tulee eteen kuitenkin muissa kuin duunariammateissa. Olen tosi ylpeä hänestä.
No voi mukavuusalue...esitelmän pito on aivan eri asia kuin tanssiminen.
Oppilaat osallistuisivat paljon mieluummin juhliin, jos käytäntö olisi sellainen että ne tanssivat jotka haluavat. Toiset voivat katsella tai jutella keskenään, kuten täysi-ikäisten tanssipaikoissa toimitaan.
Mihin koulun juhlissa tarvitaan kännyköitä? Ne voisi hyvin kerätä talteen juhliin saapuessa ja antaa takaisin sieltä poistuessa. Kuvia kavereista puvuissaan voi ottaa ennen juhlia tai sen jälkeen. Aivan älytöntä, että koulun juhlissa saa vapaasti kuvata muita osallistujia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnet varmasti oman poikasi parhaiten. Mahdollisesti säästit hänet yhdeltä ahdistavalta kokemukselta ja pitkäaikaiselta traumalta. Kaikelta ei voi suojella, mutta tämä olisi ns täysin turha henkinen turpiin otto.
Tuon täytyy olla naiseton palstamies. Mikä ihmeen turpiin otto on tanssiminen? Meillä opettajat määräsi pareja, jos joku jäi syrjään. Kaikki siellä keskittyy omiin jalkoihinsa, ei sen tiiraamiseen miten jollakulla muulla menee.
Niinpä! Opettaja määräsi parin, jota inhosi ja jota sitten porukalla kiusattiin, koska "vaatteet haisee kamalalle", "on hirveä läski", "luukasa".... yms... Varmasti kivaa tanssia paritanssia raakojen luokkakavereiden kanssa.
No niin oli ihan kivaa, vaikka lapsen tietysti aluksi uutta ja outoa. Jos vaatteet haisee kamalalle, ratkaisu ei ole tanssimisesta kieltäytyminen.
Meillä tehtiin kaksia jonoa pituusjärjestyksessä, siinä oli pari jokaiselle. Mitä ihmeen kiusattavaa tuossa on? Kaikki ymmärsi ettei paria valittu itse, sen sai minkä sai, piste.
Se on hyvää harjoitusta työelämään, sielläkin pitää osata käyttäytyä niidenkin ihmisten kanssa, joista ei niin tykkää.
Alkaa paljastua, miten niitä mieslapsia kasvatetaan. Juuri näin, ei ole vielä edes käynyt mitään kamalaa, mutta jäädään jo yksin kotiin pelkäämään. Seuraava vaihe on ruikuttaa naisenpuutetta palstoilla.
Tätä voisi soveltaa aikuistenkin maailmaan. Valtion viranomainen määräisi pareiksi tekemään lisää veronmaksajia ja sitten pari eläisi elämänsä loppuun asti yhdessä. Viis omasta tahdosta ja rakkaussuhteista ...
Eihän nuo koulutanssit ole mikään rakastumiseen perustuva juttu. Minäkin sanoin tansseja pelkäävälle pojalleni, että ”herrasmies pitää pokkansa, vaikka saisikin pariksi epäkiintoisan daamin. Ei teidän naimisiin kuitenkaan tarvitse mennä. Se on tanssimista vaan.”
Siksihän ne tanssit juuri on hyvät, että saa ohjatusti ja valvotusti kontaktin toiseen ihmiseen. Ei mennä kädestä pitämistä pidemmälle, mutta opitaan että ei tytöt/pojat pure, on selvät säännöt miten kuuluu toimia. Juuri ujo tarvitsee tämmöistäkin ohjattua toimintaa, ne sosiaaliset ja itsevarmat pärjäisi ilmankin.
En usko että on paljon niin huonoja opettajia, että eivät uskalla selkeästi paheksua lasten mahdollista huonoa käytöstä.
Jonkin verran on ilmeisesti vanhempia, jotka ovat liian hölmöjä käsittääkseen mistä tässä on kyse. Jos on itse aina alisuoriutunut ja vältellyt kaikkea uutta ja yhtään pelottavaa, niin saman esimerkin helposti välittää lapsilleenkin. Pääsee hetkellisesti helpommalla, ei tarvitse hankkia juhlavaatteitakaan, mutta pitkällä tähtäimellä tekee karhunpalveluksen lapselleen.
En sano etteikö tämä voisi olla pojan parhaaksi. Jos ei vaikka ole ketään paria ja on tosi kömpelö ja niin edelleen. Jos siis on mahdollisuus turhaan nolaantumiseen.
Jos muuten vaan ei halua, niin sitten en ymmärrä.
Kukahan mulle olis kirjoittanut aina liikkatunneille poissaolon kun oli koripalloa?
Olin 150 senttinen tyttö.
Vierailija kirjoitti:
En sano etteikö tämä voisi olla pojan parhaaksi. Jos ei vaikka ole ketään paria ja on tosi kömpelö ja niin edelleen. Jos siis on mahdollisuus turhaan nolaantumiseen.
Jos muuten vaan ei halua, niin sitten en ymmärrä.Kukahan mulle olis kirjoittanut aina liikkatunneille poissaolon kun oli koripalloa?
Olin 150 senttinen tyttö.
Lisään, jos joku tarttuu tuohon että eihän pituus merkitse. Ei niin, mutta se on tuossa lajissa ratkaiseva tekijä.
Lisäksi olin todella ujo, minut valittiim joukkueisiin viimeisenä, enkä todellakaan tykännyt koripallosta, joka oli minusta täysin turhaa. En osannut tehdä mitään kunnollista siinä pelissä. Kerran silmälasit vääntyi kun pallo tuli naamaan.
Sen sijaan TYKKÄSIN aina TANSSISTA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa.
Meillä 9lk osallistuu huomisiin tansseihin ja laittaa jopa tumman puvun päällensä kera siniristilipun värisen krakan.
Ja lukion 2lk laittaa myös puvun kouluun vaikkei ole edes tansseja vaan ainoastaan rehtorin toive siististä/juhlavasta pukeutumisesta. Syksyn abien juhla on kyllä.Sellaiset kakarat kuin vanhemmat. Aivottomat koulukiusaajaidiootit. Juuri tuollaisia homppeleita pitää kuonoon vetää.
Sossurottako se on kömpinyt kivensä alta?
Meilläkin on kutosluokkalainen tyttö kotona tänään, juuri tanssien takia. Nelosella oli opettaja pakottanut tytön tanssimaan itsenäisyyspäivätansseissa yksin, kun kukaan saman ikäluokan pojista ei ollut suostunut tanssimaan tytön kanssa. Ja kaikilla muilla tytöillä oli pari. Meillä tyttö on tosi kiltti ja hiljainen, ei lainkaan suosittu, mutta tosi tunnollinen ja hyvä kouluaineissa, sekä kielissä että matematiikassa.
Tyttö oli sitten heilunut siinä itsekseen yhden tanssin ajan naama punaisena ja kutosluokan pojat olivat kuvanneet koko shown. Sen jälkeen olivat whatsuppit laulaneet ja tytöstä oli tehty koko koulun naurun aihe. Tästä on jo kaksi vuotta ja pahin savu on jo laskenut, mutta edelleenkin tyttöä kiusataan myös tästä spektaakkelista, esim. imitoimalla koulun käytävillä ja pihoilla hänen tanssiaan.
Meidän tyttö ei enää näihin osallistu. Minusta on arvokasta opettaa lapsille, että ihan kaikkeen ei tarvitse suostua autoriteettienkaan edessä. Elämässä saa ja pitää olla oma arvomaailma ja oma moraali, jonka mukaan toimia.