Kuudesluokkainen poikani on luvallani huomenna "sairaana", koska itsenäisyyspäivätanssit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivat sille parille! Kunnon itsekeskeisiä paskoja. Oisitte vaan etukäteen ilmoittanut ettette tanssi. Monet jättävät uskonnollisiin syihin vedoten tanssimatta, mutta ois kiva tietää etukäteen jotta tanssiparit tiedettäisiin. Nimimerkillä äiti jonka lapsi jäi ilman paria eikä voinut osallistua paritansseihin itsenäisyyspäivän tanssiaisissa.

Varmistin pojalta, että siellä ei ole paritansseja.

-ap

Epäuskottavaa. Noissa juhlissa nimenomaan on paritanssia. Ja jos ei olisi, niin mikä syy on jättää menemättä? Silloinhan ei nimenomaan tarvitse tanssia. Jengiä riittää eikä kukaan ala tarkkailemaan kuka seisoksii ja kuka tanssii. Kaikesta pitää tehdä ongelma.

Vierailija kirjoitti:

... eli opetat lapsellesi, että on ok valehdella ja pitää rokulia? Siinä meillä vuoden mutsi.

Juuri tämä. Ei ole olennaista pitääkö tanssimisesta vai ei. Ei ole olennaista edes se pyrkiikö välttelemään asioita joista ei pidä vai ei. Olennaista on ne keinot jota äiti tässä lapselleen opettaa.

Saikuttelukulttuuri, vastuunpakoilu ja epärehellisyys ovat suuria ongelmia esim. työelämässä. Ei ole ihme, kun lapset totutetaan niihin jo kymmenvuotiaasta lähtien...

Minä jouduin koulussa mm. pelaamaan pesäpalloa. En voinut sietää sitä ja usein lintsasinkin niiltä tunneilta joissa pesäpalloa oli odotettavissa. Mutta en sentään saanut kotoani mallia että lintsaaminen olisi hyväksyttävää.

Vanhojen tansseihinkaan en osallistunut, koska tanssiminen ei silloin kiinnostanut (osallistumattomuudestani eivät vanhempani tienneet mitään). Sittemmin on vähän harmittanut ettei tullut tanssimaan opeteltua sen paremmin, koska tanssiminen on osa kehon hallintaa ja kehonsa hallitseminen on mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:n poika ensinnäkään kiusattu? Vai onko vaan aivopesty ajattelemaan että tanssi on perseestä, neitien hommaa? Isä kenties samanlainen? Masentavaa...

Voihan myös olla, että poika halusi jäädä pois tansseista, koska hänelle osui pariksi se luoka "epäsuosituin" tyttö. Onko silti muiden mielestä oikeus lintsata?

Vierailija kirjoitti:

Teit oikein jos lapsesi ei oikeasti halua tanssia/osaa/ei ole paria

Oma tykkäs kovasti kun sai tanssia ihastuksen kanssa ja ihan hymyssä suin tuli kotiin

Eihän kukaan osaisi mitään, jos ei koskaan uskaltaisi edes yrittää opetella. Mielestäni tuo, että ei muka osaa jotain, on erittäin huono syy jättäytyä pois tilanteesta, jossa ko. taitoa on tarkoitus harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mukamas olemassa mitään viranomaistahoa, johon voi ottaa yhteyttä, jos jotakin tuollaista tapahtuu niinkuin tuolle tytölle oli tapahtunut? Kantelu opettajan toiminnasta tms? Kun asiat tuntuvat vuosikymmenet junnaavan samoina.

Minne siitä voisi kannella?

Eihän nyt kukaan opettaja myönnä, että on katsonut kiusaamista läpi sormien.

Lapsen sana aikuisen sanaa vastaan.

Itse kestin peruskoulun läpi sillä ajatuksella, että tämä loppuu joskus.

Lukiossa kukaan ei kiusannut enää. Lukioomme vaadittiin korkea keskiarvo, joten suurin osa oppilaista oli meitä ”nörttejä”.

Miten niin sana sanaa vastaan, jos tilanteesta on kerran levitetty videoita pitkin somea?

Poikani ei karsastanut tanssimista, oman luokan tyttöjä ei voinut sietää. Ratkaisi tilanteen hakemalla muiden luokkien tyttöjä tanssiin ja sai puhuttelun kun nämä ilkimykset olivat kannelleet opettajalleen. Kivaa oli ollut, konfliktista huolimatta.

Ihan ok, älkää ottako asiasta enempää stressiä tai poteko hirveitä syyllisyydenpuuskia. Korosta pojallesi myös tätä. Meillä on ollut sama juttu kaikkien lasten kohdalla.

Samaistun

Olen aina inhonut tanssia kun en ymmarra sita alkuunkaan.

Kuuntelen musiikissa selvasti eri asioita kuin muut.

Tanssimista en ole koskaan ymmartanyt. Miten se taphtuu Rummun, vookali savelen vai minka soitimen perusteella.

Loistavaa kirjoittaa tata. Tajusin juuri, etta koulu on suurin syyllinen miksen ymmarra tanssimista. Rumpu kun antaa rytmin mutta pikku mankka jolla koulussa moista on soitetu ei ole kykeneva alhaisiin tajuuksiin ja nain tahtia on melko hankala saada.

En ole tanssinut, eika siita ole ollut mulle haitttaa. Naisia on aina riittanyt, vaikka olenkin nortti. (Olen kylla paha nortti mm LSDta olen valmistanut, vaikken ole kemisti. Halusin todistaa itselleni etta osaan.)

M44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linkittäkää tähän kohta valtakunnallisesta opsista jossa sanotaan että tanssiminen kuuluu opetussuunnitelmaan, kiinnostaa nähdä.

Mikä tanssimisesta tekee kansalaistaidon? Mikä siinä on niin hienoa ja miksi sitä ylipäätään harrastetaan? Mun mielestä lähinnä typerän näköistä touhua.

Tanssitaito on erittäin hyvä tapa löytää tulevaisuudessa elämänkumppani juuri aloittajan pojan kaltaiselle syrjäytyneelle ja toistaitoiselle peräkammarin pojalle. Hyvällä tanssitaidolla pystyy reppanampikin mammanpoika saamaan itselleen naisen.

Ei ole 1950-luku ja lavakulttuuri.Harva nuori osaa tanssia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo opeta sinä vaan nihilistinen arvomaailmasi jälkikasvullesi. Muut hankkii mukavia muistoja, sun poikasi istuu päivän koneella pelaamassa.

Kuulepas negailija. Eipähän jää lapselle traumoja. Helpommalla lapsi pääsee henkisesti, kun vanhempi antaa jäädä kotiin. Eiköhän niitä mukavia muistoja saa ihan muista asioista kuin pakkotanssimisesta.

Itse en halunnut lukiossa osallistua Vanhojen tansseihin. Eikä kuule kaduta tippaakaan. Mukava muisto jäi siitä, että uskalsin kieltäytyä, vaikka "kaikki muut" osallistuivat.

Jotkut tietää aina paremmin kuin asianosainen henkilö itse mikä on "hauskaa"...

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku nyt selventää että mikä siinä tanssimisessa on nyt niin hirveää, että valeverukkeella pitää olla pois?

Se on vaan niin noloa ja typerää hommaa. Eikä siitä ole mitään hyötyä kenellekkään.

Vierailija kirjoitti:

Juhlissa olisi tanssipakko ja minusta se on kyllä väärin.

Silti, ei vois vähempää kiinnostaa teidän perheen draama.

Jaa. Anna pelata lisää, tuskin sitä kukaan siellä kaipaa, joten kukaan ei menetä mitään.

No jos yhtään "peräkamarin poikien" äitejä lohduttaa, niin olen yliopistoa käyvä, urheileva parikymppinen nainen ja inhoan sydämeni pohjasta paritansseja. En ollut kiusattu tai syrjitty, mutta silti ujo introvertti. Jalkapallo on minun juttuni, sen sijaan tanssi tuntuu kiusalliselta ja epämiellyttävältä.

Eli minulle kumppanin tanssitaidottomuus on plussaa, olisi oikea painajainen jos kumppanini rakastaisi tanssia ja haluaisi käydä säännöllisesti tanssimassa. Me olemme kaikki erilaisia, ja kaikki liikunnan muodot vaan eivät sovi kaikille.

Jaa-a, mitä tähänkin nyt sit sanois.