Kuudesluokkainen poikani on luvallani huomenna "sairaana", koska itsenäisyyspäivätanssit

Nämä tanssit, varsinkin ala-asteen, kohottavat luokkahenkeä ja lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta, sääli niille jotka jäävät pois. Ovat sitten vähän aikaa ulkopuolisia kun muilla on mahtava yhteinen kokemus takana. Toki kiusatut eri asia, mutta ihan sen takia ettei tykkää tanssia, on typerää jäädä pois. Mäkään en tykkää leikata nurmikkoa tai käydä hammaslääkärissä mutta ne on vaan pakko tehdä. Lapsen kuuluu oppia tekemään asioita joista ei tykkää, tulee muuten tulevaisuudessa ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan monta vuotta kestää ennen kuin ap:n kultapoju on palstalla uikuttamassa kun ei "saa naista"?

Ehkä 8, max 10 vuotta?

Elämä on valintoja. Ja kyllä, tanssitaitoisilla miehillä riittää kysyntää.

Tai nöyryytystä kun saa pakkeja toistensa perään ja kaikki muut on tanssimassa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä sitten luokan hylkiöitä kiusataan. "Hyi, tuohon en kyllä edes koske"...

Tähän edelliselle lainaajalle vastausta kun oli laittanut kysymysmerkin. En aiempaa kirjoittanut, mutta itsellä tuosta kokemusta.

Olin koulukiusattu, ja nuo tanssit olivat ihan hirveitä. Aina muut pilkkasivat sitä, kuka joutui minun parikseni. Ei suostuttu myöskään pitämään edes kädestä, vaan 10cm hajurako piti olla. Siinä sitten olet tunnin pari muiden pilkattavana.

Omaa lastani en aio noihin pakottaa osallistumaan. Kuittaan hänet vaikka itse kipeäksi, jos ei halua mennä.

Siis siirrät omat traumasi suoraan lapsellesi?!

Arvattavasti olet hokenut kiusaamisesta lapsellesi jo siitä saakka, kun tämä on ensimmäisiä sosiaalisia kontakteja ottanut? Ja sitten kaikki onkin kiusaamista...

Surullista, että sua on kiusattu. Minusta siitä pitäisi tehdä rikollista. Mutta viisas vanhempi ei lietso kiusattuna olemisen mentaliteettia lapselleen.

Vau. Hienosti pystyit tuosta kommentista päättelemään miten lapseni kasvatan ja mitä hänelle opetan. En nyt oikein tiedä edes mistä kommenttisi repäisit, mutta suotakoon sinulle nyt oudot mietteesi.

Kaikkea pientä kiusoittelua ei pidä itseensä ottaa, vakava kiusaaminen taas pitää ottaa vakavasti. Jos lapseni joutuu uhriksi, yritän parhaani mukaan selvittää asian ja olla hänen tukenaan. Jos hän taas itse kiusaisi, siihen puuttuisin ankarasti.

Pakottaisitko sinä lapsesi tansseihin, jos hän itkisi kuinka ei halua mennä, ja tietäisit kiusaamisesta. Aika raakaa "rakkautta", vaikka haluaisikin opettaa tekemään epämieluisiakin asioita.

Itsehän sinä selitit, että sinua kiusattiin koulussa ja siksi et aio pakottaa lastasi tanssimaan.

-ohis

Näin niitä yksinäisiä nuoria syntyy. Eristyvät vanhempien tuella ikätovereidtaan. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä opettaa lapsia ajattelemaan omilla aivoilla. Asioista voi kieltäytyä, koko yhteiskunta täytyy kyseenalaistaa omassa mielessään vähintään kerran elämässä. Ei tarvitse mennä lammaslauman mukana, lohet ovat niitä jotka nousevat vastavirtaan ja muuttavat tätä maailmaa paremmaksi paikaksi.

No voi lol. Tanssiko on noin vaarallinen asia? Sitä paitsi patologinen jännittäminen ja sosiaalisesten tilanteiden pelko tuskin meinaa sitä, että on vastavirtaan nouseva lohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poikani jännitti noita nelosten tanssiaisia jo kolmosella. Kuulemma kamalaa, kun pitää tanssia ja vielä tytön kanssa.

MUTTA kun harjoitukset alkoivat ja tanssit on nyt tanssittu, poika haikeana mietti, että harmi kun se kaikki on jo ohitse. Oli kuulemma tosi kivaa ja juhlissa oli hieno tunnelma, tanssitkin helppoja. (Nehän tulee sitten vanhojentansseissa lukiossa taas.)

Yhdisti luokkaa todella paljon, luokkahenki parani merkittävästi.

Minusta tuo on hieno perinne, lapset oppivat käytöstapoja ja tanssimista.

Juuri näin se menee! Monet tanssit olen katsellut ja aina tuntuu, että pojat ovat kasvaneet ainakin kymmenen senttiä siellä tanssilattialla. Hymyileviä nuoria, jotka yhtäkkiä näyttävät aikuisilta, on ihana katsella. Mitään nöyryytystä en ole ikinä nähnyt.

Totta kai etukäteen vähän jännittää mutta sitähän se kasvaminen on. Lapsia ja nuoria pitää rohkaista elämään eikä auttaa piiloutumaan ja välttelemään ihan tavallisen elämän haasteita.

Aivan varmasti lapselle jää paljon parempi mieli ja muisto siitä, että tanssi muiden kanssa kuin siitä, että jätti uuden kokemuksen väliin.

Lisäksi voin todeta, että juhlat ja tanssit ja tapakulttuuri ovat olennainen osa opetussuunnitelmaa. Mitä vähemmän vanhemmat kotona näitä asioita arvostavat, sitä tärkeämpiä ne ovat oppilaalle.

T. Ope

Ei tässä ole mitään tekemistä vanhempien kanssa kun teini ei vaan suostu tanssimaan.

En pysty häntä pakottamaan siihen, yrittänyt olen joten voit opettajana tehdä sen.

Miehen kanssa käydään lavatansseissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa.

Meillä 9lk osallistuu huomisiin tansseihin ja laittaa jopa tumman puvun päällensä kera siniristilipun värisen krakan.

Ja lukion 2lk laittaa myös puvun kouluun vaikkei ole edes tansseja vaan ainoastaan rehtorin toive siististä/juhlavasta pukeutumisesta. Syksyn abien juhla on kyllä.

Lapsesi ovat varmaan itsevarmoja ja suosittuja? Sellaisille kaikki tuommoiset on kivoja tapahtumia joissa voi myös naureskella niille ei-suosituille.

Naureskella ei-suosituille. Siis missä maailmassa sinä elät?

Tiesitkö, että on olemassa sosiaalisia, suosittuja, itsevarmoja ja onnellisia lapsia, jotka ovat myös ystävällisiä muille.

Toki, mutta omina aikoina suositut oli myös pahimpia kiusaajia, etenkin tytöt.

Itselle kyllä esim vanhojentanssit oli todella traumaattinen tapahtuma, olisi pitänyt jättää väliin. Muistan edelleen vain valtavan häpeän siitä esiintymisestä (vaikkei siis tapahtunut mitään erityistä, olin/olen vain sairaalloisen ujo).

Itse tekisin varmaan samoin. Muistan kun yläkoulussa oli näitä tansseja ja niistä hyvin piinallisia muistoja. Olin ihan tavallinen tyttö, siistit vaatteet ja ihan ok näköinen sekä normipainoinen. Silti sain aina kärsiä siitä kuinka kaikki pojat aina arpoivat kuka joutuu kanssani tanssimaan. Olin se uusi ja hiljainen joka ei koskaan päässyt porukkaan. Monesti tanssinkin sitten jonkun tytön kanssa joka jäi myöskin ilman paria. Välillä olin sitten "sairas". Ymmärrän sen, että nämä päivät ovat monille hauskoja, mutta niille joilla on jo muutenkin vaikeaa niin nämä toivat vaan lisäharmia. Tanssia voi oppia muuallakin jos haluaa ilman koulunöyryytystä. Tuskin moni enää koskaan esim. hiihtäisi jos olisi jäänyt se opetus sinne kouluun. Itse ainakin tunnen monia, jotka ovat saaneet hiihdostakin hyviä kokemuksia vasta aikuisina ja omaan tahtiin opetellen. Tosin itse sain kyllä hyvää opetusta hiihtoon jo alakoulussa kiitos hyvän opettajan ja niinpä tästä ei tullut inhokkilajia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuuluu oppia tekemään asioita joista ei tykkää, tulee muuten tulevaisuudessa ongelmia.

Niin. Lapseni on ollut aktiivinen judoka 6-vuotiaasta asti, nyt 12v.

Noin niinku keskimäärin ajateltuna, montakohan kertaa hän on joutunut kohtaamaan itsekuria vaativia ja epämieluisia tilanteita verrattuna keskimääräiseen samanikäiseen, vaikkapa juuri siellä tanssilattialla pyörähtelevään ikäiseensä?

Ei, hän ei tanssi koska ei halua ja pitää touhua turhana. Niin yksinkertaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Itselle kyllä esim vanhojentanssit oli todella traumaattinen tapahtuma, olisi pitänyt jättää väliin. Muistan edelleen vain valtavan häpeän siitä esiintymisestä (vaikkei siis tapahtunut mitään erityistä, olin/olen vain sairaalloisen ujo).

Itse jätin nämä tanssit kokonaan väliin. Kukaan poika ei oikein kelpuuttanut minua. Opettajat kehottivat jotain ilman pareja olevia poikia valitsemaan muista tytöistä, jotka vielä ilman paria minä mukaan lukien. Muut sitten keskenään kuiskivat, etteivät nyt ainakaan tuon kanssa tanssi. Lopullinen niitti oli se kun vielä harkitsin meneväni kurssille mukaan niin se porukan katse, kun astuin sinne liikuntasalin aulaan, sellainen että mitä h*ttoa tuleeko tuokin tänne. Silloin tajusin onneksi lähteä ja luovuttaa. Itseäni olisin vaan piinannut, oli oikea päätös luovuttaa, vaikka olin aina ajatellut tanssia.

Oman tyttäreni mielestä paritanssit ovat kivointa koululiikunnassa. Tyttö 9. luokalla. Heidän luokassa ilmeisesti kaikki ovat tykänneet tanssia. Heillä poikia enemmän kuin tyttöjä eli muutama poika tanssinut keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa.

Meillä 9lk osallistuu huomisiin tansseihin ja laittaa jopa tumman puvun päällensä kera siniristilipun värisen krakan.

Ja lukion 2lk laittaa myös puvun kouluun vaikkei ole edes tansseja vaan ainoastaan rehtorin toive siististä/juhlavasta pukeutumisesta. Syksyn abien juhla on kyllä.

Lapsesi ovat varmaan itsevarmoja ja suosittuja? Sellaisille kaikki tuommoiset on kivoja tapahtumia joissa voi myös naureskella niille ei-suosituille.

Naureskella ei-suosituille. Siis missä maailmassa sinä elät?

Tiesitkö, että on olemassa sosiaalisia, suosittuja, itsevarmoja ja onnellisia lapsia, jotka ovat myös ystävällisiä muille.

Toki, mutta omina aikoina suositut oli myös pahimpia kiusaajia, etenkin tytöt.

Sama juttu minulla. Monet tytöt ja pojatkin osasivat näytellä hyvää käytöstä esim opettajien silmien alla. Kuitenkin välitunneilla ja muissa tilanteissa näyttivät todelliset kasvonsa. Monesti oli ikävää kuunnella kun saivat paljon kehuja kuinka mukavia ovat ja itse tiesit totuuden. Kuka minuakin silti olisi edes uskonut, kun oli vaan ne pari tyyppiä jotka sitten saivat kokea kaiken pahan. Muille he näyttelivät niin ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo opeta sinä vaan nihilistinen arvomaailmasi jälkikasvullesi. Muut hankkii mukavia muistoja, sun poikasi istuu päivän koneella pelaamassa.

No jaa, itse olin kiusattu ja hyljeksitty koulussa ja kaikki tällaiset tilanteet oikein ikuisti sen alitajuntaani. Että eipä kauheasti auttanut tuossa sosiaalisuudessa eikä tullut kovin mukavia muistoja. Se on tietty kenen näkökulmasta katsoo, suosituilla oli varmaan hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Oishan se ollut kamalaa saada onnistumisen kokemuksia.

Tai epäonnistumisen.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan monta vuotta kestää ennen kuin ap:n kultapoju on palstalla uikuttamassa kun ei "saa naista"?

Ehkä 8, max 10 vuotta?

Elämä on valintoja. Ja kyllä, tanssitaitoisilla miehillä riittää kysyntää.

Höpö höpö! Kauheaa olisi joutua tanssimaan.

Tällainen tanssipakko herkässä iässä oleville nuorille ei puolusta paikkaansa. Tanssiminen ja yleensä esittäminen tulisi olla vapaaehtoista,  kun se ei kuulu suoraan oppisisältöön.  Fiksu opettaja olisi keksinyt niille  nuorille, jotka eivät halua tanssia, jotain järjestely- tms. tehtävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo opeta sinä vaan nihilistinen arvomaailmasi jälkikasvullesi. Muut hankkii mukavia muistoja, sun poikasi istuu päivän koneella pelaamassa.

No jaa, itse olin kiusattu ja hyljeksitty koulussa ja kaikki tällaiset tilanteet oikein ikuisti sen alitajuntaani. Että eipä kauheasti auttanut tuossa sosiaalisuudessa eikä tullut kovin mukavia muistoja. Se on tietty kenen näkökulmasta katsoo, suosituilla oli varmaan hauskaa.

Itsellä ahdistuneisuushäiriö ja joskus ei vaan pysty. Tietysti itsekin joutunut joskus menemään omalle epämukavuusalueelle kun ei sitä kaikesta voi aina luistaa itsensäkin takia. Ap:n poikaa tuntematta on vaikeampi tämän enempää kommentoida, halusin vain huomauttaa ettei asiat aina ole niin mustavalkoisia. - sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein teit.

Julkinen nöyryytys pakollista?

Mikä siinä on nöyryyttävää?

Porukalla tanssivat ja ehkä puolet osaa askeleet ja rytmin jollain tavalla.

Loput törmäilevät päättömästi miten sattuu.

Eikä sitä kukaan arvostele.

Pojille tanssitaito on tärkeää siinä vaiheessa kun tytöt alkavat kiinnostamaan 😜 Siksikin pojat on hyvä päästää tanssimaan.

Itse olen tanssinut irkkutansseja täysin ummikkona. Vaan hyvin se meni kun muut ohjasivat ja neuvoivat koko ajan. Välillä tein omiani enkä osannut askeleita, mutta se oli todella hauskaa.

Ekstroverteille heittäytyjille varmasti helpompaa kuin introverteille ja jos on vielä herkkä ja huono itsetunto niin voi nolottaa vielä vuosienkin päästä nolot jutut.

Kyllä. Epäonnistumiset muistaa aina.

Poika tanssi itsenäisyystanssit aikoinaan finlandia talolla muttei ollut pikkufrakkia. (joillain oli) mutta sitten tanssi vanhaintanssit ja oli frakki valkoisine hanskoineen.