Lue keskustelun säännöt.
Karvaasti pettynyt miehen toimintaan (kosinta)
04.12.2018 |
Olemme olleet viisi vuotta yhdessä, ja ehkä viimeisen vuoden aikana on tullut puhuttua yhdessä siitä, että naimisiin meno olisi ajankohtaista lähitulevaisuudessa. Jutut ovat edistyneet sille tasolle, että nyt 5-vuotispäivämme lähestyessä mies pyysi että menisimme tutustumaan kauppojen sormusvalikoimiin, tätä merkkipäivää ajatellen. Tuli hyvin selväksi että hän on ajatellut esittää sinä päivänä sen suuren kysymyksen.
Sormuksia käytiin katsomassa ja sopivat löydettiin. Myyjä kysyi laitetaanko tilaukseen heti, mies sanoi että ei. Tiedot saatiin paperille ylös, ja myyjä tiedusteli milloin sormukselle olisi tarvetta, sillä tilausaika on tietyn mittainen. Minä hätkähdin heti tässä kohtaa: mieheni on tunnetusti juuri tällaisissa tilanteissa hämmentävän saamaton. Siispä yritin vielä hienovaraisesti jälkikäteenkin muistuttaa, että sormuksen saamisessa sitten kestää se pari viikkoa.
Sen jälkeen asiasta ei puhuttu pariin viikkoon... ennen kuin tänään. Vuosipäivämme olisi nyt viikonloppuna, ja olen ollut kaikesta huolimatta jotenkin varma, että mies kosii kun kerran on aikeistaan jo ilmoittanutkin. Mutta nyt hän sitten tuli töistä kotiin maansa myyneen näköisenä ja sortui kertomaan, että olisi nyt käynyt sitä sormusta tilaamassa, jolloin hänelle ilmoitettiin että toimitusaika on yllättäen edelleen se parisen viikkoa. Sormus ei ehdi hänelle vuosipäivään mennessä, ja ilmeisesti ilman sitä hän ei ollut ajatellut kosia.
Miehelläni on paljon enemmän vahvuuksia kuin vikoja, ja siksi olen yleensä yrittänyt antaa tällaiset jutut anteeksi, mutta nyt on sanottava että pettymys on kova. Että ei hän sitten tuon enempää voinut yrittää tälläkään kertaa, vaikka kyseessä on kosinta, josta hän vielä on käytännössä kertonut etukäteen. Olisi edes ollut hiljaa sitten, niin etten olisi edes tiennyt että jotain aikeita oli mutta pieleen menivät. Ja ei, hän ei ole sellainen mies joka tässä nyt vain bluffaisi ja oikeasti sormus olisi jo takataskussa.
Niin että tällainen juttu. En ole juurikaan joutunut tuntemaan raskasta pettymystä parisuhteessa, mutta nyt kyllä pettymys painaa kovasti :( Miksei hän voinut edes yrittää...
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä haluaisi naimisiin miehen janssa, joka lupailee kaikenlaista, muttei pidä lupauksiaan. Luotettavuus ja vakaus on mulle todella tärkeä luonteenpiirre kumppanissa varsinkin, jos aikoo yrittää saada lapsia. Mutta ap tietysti itse tietään, mitä itse haluaa.
Minusta on kummallista valita sormus ennen kihlautumista. Eikä kosintaan kuulu sormus kuin amerikkalaisissa leffoissa.
Mä menin kihloihin niin, että sanoin yhtenä iltana kotona miehelle, että haluan mennä naimisiin hänen kanssaan. Sitten aloimme yhdessä etsiäsormuksia ja kiertelimme kauppoja. Kun löytyi mieleiset, ostimme ne ja kävimme juhlistamassa asiaa kuohuviinilasillisilla.
TÄYSIN samaa mieltä. Mun mielestä ap;n mies teki kaiken väärin. En pystyisi luottamaan tuollaiseen mieheen. Kihlaus on pilalla, ei sitä pysty enää paikkaamaan. Mitä muuta tämä mies pilaa? On dokaamassa kun vaimo synnyttää? Unohtaa lapsen tarhaan?
Joo, tämä asia ei mennyt putkeen mutta menee aika pitkälle puhua dokaamisesta synnytyksen aikana jne. Kyse on nyt hajamielisestä ja joissain tilanteissa ajattelemattomasta miehestä, joka ei ehkä kaikkia tilanteita hoida sulavasti, mutta sillä ei ole mitään automaattista yhteyttä siihen että olisi oikeasti paha ihminen.
ap
Ei kukaan sanonutkaan että paha ihminen. Mutta vaikuttaa sellaiselta marttyyri mieheltä, jolla menee asiat aina pieleen ja oma vaimo sitten lohduttaa. Vaikka vaimon pitäisi olla vihainen. Oletko sinäkin lohduttanut häntä, että ei se mitään, mutta sisimmissäsi olet täysin pettynyt. Olet varmasti. Itse en kestäisi tuollaista miestä laisinkaan, ei ole tarpeeksi maskuliininen minulle. Mutta sinä tiedät omat tarpeesi, ja niin edelleen. Mitään romanttista yllätystä on tuolta mieheltä turha odottaa. Miten kukaan edes pystyy pilaamaan kihlauksen? Onko hän siinä aidosti tunteella mukana, ei ainakaan vaikuta siltä??
Mielestäni on aika suoraa pahaksi ihmiseksi vihjailua, jos heti hypätään dokaamisjuttujen yms. povaamiseen :D
Olen kyllä valmistautunut siihen että esim. erilaisten merkkipäivälahjojen kanssa miehellä tulee varmaan olemaan ongelmia, enemmän tai vähemmän. Sen sijaan arkipäiväisempien juttujen kanssa ongelmia ei ole koskaan ollut. Jos alkaisi olla, pitäisi tietenkin miettiä uudelleen koko suhdetta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän aikaa sitten oli keskustelu, että mistä tietää että mies varmasti hoitaa lapsia yhtä paljon kuin nainenkin ja osallistuu arjen pyörittämiseen. Väittäisin, että ainakin riski siihen, että nainen joutuu hoitamaan kaiken kasvaa huomattavasti, jos mies on jo suhteen alussa saamaton. Olen aika varma, että joudut hakemaan lapset aina tarhasta, hoitamaan yöheräilyt, vanhempainillat ja huolehtimaan yksin että läksyt tulee tehtyä.
Ymmärrän kyllä että rakastat miestäsi, mutta kannattaa varautua tuommoisiin tulevaisuudennäkymiin. Saamattomuus on luonteenpiirre, eikä se miehesi tuosta miksikään muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenhan se voisi noin mennä joillakin pareilla, mutta se, että ap on kirjoittanut asiasta tänne, tekee siitä isomman jutun.
Meni pieleen kosinta. Onko uusi kosinta joskus tulossa, sen ilmeisesti tietää vain mies.
Miksi harmituksen purkaminen tänne tekee asiasta isomman? Eikö ole parempi purkaa se tänne kuin miehelle, joka ei tarkoittanut pahaa? Hän on hyvä mies, mutta joskus ei vain ajattele loppuun saakka. Siksi jopa muistutin sormuksen tilausajasta, kun osasin ennakoida missä kohtaa saattaa mennä pieleen.
ap
Hankaat vastaat vieraiden ihmisten mielipiteille? Nämä ovat erilaisten ihmisten mielipiteitä tässä ketjussa sinun aloitukseesi. MINUN mielestäni ei ole hyvä asia, että koet isoa mielipahaa näin tärkeässä asiassa, mutta itse toki tiedät suhteesi tilan.
En hangannut vastaan vaan KYSYIN miten se oleellisesti muuttaa asiaa että valitsin tämän kanavan pettymyksen puimiselle. Ilmeisesti tarkoitit että se on se ongelma, että joutuu tuntemaan pettymystä ylipäätään? Siihen sanoisin että pitkiä parisuhteita tuskin kovin yleisesti esiintyisi, jos kumpikaan osapuoli ei saisi anteeksi pieniä tai isompia mokia.
ap
Mielipahan purkaminen voi olla hyvä asia. Oma mielipiteeni on, että näin tärkeässä asiassa olisi kuitenkin hyvä keskustella sen (tulevan?) puolison kanssa.
Siis minun mielipiteeni.
Ja lisään vielä, että ymmärrän todella, että olet pettynyt ja että haluat purkaa mieltäsi. Mutta mielestäni olisi tärkeintä, että miehesi tietäisi tunnoistasi jollain tasolla.
No se tästä.
Kyllä hän tietää, ei minun tarvitse erikseen nostaa asiasta meteliä. Ja yhtä paha mieli on hänellä, kun tajusi että olisi pitänyt hoitaa asia ajoissa. Ymmärrän että hänellä on paljon mielessään, työasioita siis, mutta silti pieni tsemppaus ei varmaan olisi ollut täysin mahdoton ajatus.
ap
Eli selität asian itsellesi niin, että työasiat saavat olla tärkeämpiä kuin oman rakkaan kihlaaminen? Huomaatko itse missä mennään metsään nyt? Ja haluat elämän mittaisen suhteen tämän miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenhan se voisi noin mennä joillakin pareilla, mutta se, että ap on kirjoittanut asiasta tänne, tekee siitä isomman jutun.
Meni pieleen kosinta. Onko uusi kosinta joskus tulossa, sen ilmeisesti tietää vain mies.
Miksi harmituksen purkaminen tänne tekee asiasta isomman? Eikö ole parempi purkaa se tänne kuin miehelle, joka ei tarkoittanut pahaa? Hän on hyvä mies, mutta joskus ei vain ajattele loppuun saakka. Siksi jopa muistutin sormuksen tilausajasta, kun osasin ennakoida missä kohtaa saattaa mennä pieleen.
ap
Hankaat vastaat vieraiden ihmisten mielipiteille? Nämä ovat erilaisten ihmisten mielipiteitä tässä ketjussa sinun aloitukseesi. MINUN mielestäni ei ole hyvä asia, että koet isoa mielipahaa näin tärkeässä asiassa, mutta itse toki tiedät suhteesi tilan.
En hangannut vastaan vaan KYSYIN miten se oleellisesti muuttaa asiaa että valitsin tämän kanavan pettymyksen puimiselle. Ilmeisesti tarkoitit että se on se ongelma, että joutuu tuntemaan pettymystä ylipäätään? Siihen sanoisin että pitkiä parisuhteita tuskin kovin yleisesti esiintyisi, jos kumpikaan osapuoli ei saisi anteeksi pieniä tai isompia mokia.
ap
Mielipahan purkaminen voi olla hyvä asia. Oma mielipiteeni on, että näin tärkeässä asiassa olisi kuitenkin hyvä keskustella sen (tulevan?) puolison kanssa.
Siis minun mielipiteeni.
Ja lisään vielä, että ymmärrän todella, että olet pettynyt ja että haluat purkaa mieltäsi. Mutta mielestäni olisi tärkeintä, että miehesi tietäisi tunnoistasi jollain tasolla.
No se tästä.
Kyllä hän tietää, ei minun tarvitse erikseen nostaa asiasta meteliä. Ja yhtä paha mieli on hänellä, kun tajusi että olisi pitänyt hoitaa asia ajoissa. Ymmärrän että hänellä on paljon mielessään, työasioita siis, mutta silti pieni tsemppaus ei varmaan olisi ollut täysin mahdoton ajatus.
ap
Eli selität asian itsellesi niin, että työasiat saavat olla tärkeämpiä kuin oman rakkaan kihlaaminen? Huomaatko itse missä mennään metsään nyt? Ja haluat elämän mittaisen suhteen tämän miehen kanssa?
Se on ehdottomasti yksi syy miksi petyin, ja miksi täälläkin kirjoitan! Ja mm. siksi en edes harkitse asioiden ottamista omiin käsiin, kuten täällä on ehdotettu. Mies kosikoon, kun kerran ilmoitti haluavansa niin tehdä. Jos ei saa aikaiseksi... Niin en sittenkään tee sitä itse.
ap
On kahdenlaisia naisia, niitä joita kositaan ja niitä jotka vihjailevat, odottavat ja petaavat oman kosintansa valmiiksi sormuksia myöten, kas kun eivät kirjoita miehelle vuorosanoja valmiiksi. Jotkut kosivat itse kun mies ei saa aikaiseksi.
Minä kieltäydyin ensimmäisestä kosinnasta, tuli liian pian (oltiin seurusteltu puoli vuotta). Pari kk myöhemmin suostuin. 14 vuotta onnellisesti naimisissa, 3 lasta.
Ap, teidän tapauksessa kosinta=kihloihin meneminen tapahtui kun kävelitte sormuskauppaan. Turha sitä on jälkikäteen enää harmitella ja lavastaa. Sopikaa hääpäivä ja panostakaa häihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kahdenlaisia naisia, niitä joita kositaan ja niitä jotka vihjailevat, odottavat ja petaavat oman kosintansa valmiiksi sormuksia myöten, kas kun eivät kirjoita miehelle vuorosanoja valmiiksi. Jotkut kosivat itse kun mies ei saa aikaiseksi.
Minä kieltäydyin ensimmäisestä kosinnasta, tuli liian pian (oltiin seurusteltu puoli vuotta). Pari kk myöhemmin suostuin. 14 vuotta onnellisesti naimisissa, 3 lasta.
Ap, teidän tapauksessa kosinta=kihloihin meneminen tapahtui kun kävelitte sormuskauppaan. Turha sitä on jälkikäteen enää harmitella ja lavastaa. Sopikaa hääpäivä ja panostakaa häihin.
Tämä sopisi minulle kyllä. Ja tarkennettakoon että en ole koskaan yrittänyt saada miestä kosimaan! Ymmärtäisin siinä tapauksessa tämänhetkisen ongelman paljon paremmin, mutta en kyllä ole painostamiseen syyllistynyt.
ap
Hohhoijaa. Ehkä se mies ehtii ostaa ne sormukset jouluksi?
Joulukosinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se minusta nimenomaan yritti.
Miesparka, kuulee tuosta loppuelämänsä.
5 v yhdessä ja joku kosinnan muotoseikka on se tärkein.Miksi ihmeessä kuulisi? Ei kuulu tapoihini. En edes edellyttäisi mitään hienoa kosintaa, ihan yhtä hyvin asian voisi hoitaa sopimalla aamiaispöydässä keskustellen. Kyse on nyt siitä että lupailtiin jotain romanttista ja kaunista, ja sitten sen pohjustamisen jälkeen ei edes yritetty oikeasti toteuttaa sitä. Minulla ei ollut mitään odotuksia ennen niitä puheita, mutta tietenkin niitä sitten heräsi, ja nyt ne pitää taas unohtaa.
ap
Tuosta sun aloituksesta ei käy ilmi, että mitä mies oikeasti sanoi. Voi myös olla niin, että sinä näit asian lupauksena kun hän mielestään varovasti vihjaili. Me ihmiset ollaan niin erilaisia ja siksi tulkitsemme omia ja toisten tekoja niin eri tavalla. Mieti vielä kokositko suuret odotukset ihan itse.
Ja pakko kommentoida myös tuota asiasta kuulemista. Ei kuule sinulta, mutta entä muilta. Jos asia vaivaa sinua niin paljon että avaudut siitä myös tuntemattomille netissä, niin on vaikea uskoa ettet kertoisi siitä kenellekään tutulle. Ja vaikka et suoraan kertoisi, niin todennäköisesti syvä pettymyksesi vaikuttaa käytökseesi.
Ap:lla on sinisilmäinen näkemys maailmasta. Jos mies ei saa tuota aikaiseksi, mitä hän saa aikaiseksi sitten kun talossa huutaa vastasyntynyt vauva? Tulee vaan mieleen sellainen ihminen, joka ei kestä vastuullisia tilanteita ja pakenee aina. Karkaisi varmaan aina töihin, ja tulisi myöhään illalla takaisin. Ei tasan varmaan ole sellainen mies, joka ottaa reippaasti asiat omaan kätösiinsä, ja ottaa vaikka vauvan syliinsä ja sanoo että mene sinä kulta vaan nukkumaan hetkeksi. Avaa silmäsi ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap puolustaa miehen käytöstä, vaikka on itse pettynyt?
Jos se kosiminen on nyt niin jumalattoman tärkeää, mikset sinä ap kosi?
En tajua tätä että nykyaikana suomalaiset naisettaa odottaa jotain jenkkityylistä sormus-valmiina-polvillaan -kosintaa. Täällä on ollut tapana, että ENSIN sovitaan yhdessä siitä naimisiinmenosta ja sitten haetaan ne sormukset. Kihlaus alkaa siitä hetkestä kun on päätetty mennä naimisiin, ei siitä kun sormukset tulee kaiverruksineen kultasepältä.
Oikeasti jos tuollaisia elämyksiä kaipaa, aika helvetin väsynyttä on aikuisen ihmisen elämä.
Järjestäkää itse omat elämyksenne. Ei aikuinen ihminen voi olla sen varassa että mies viihdyttää ja järjestää romantiikkaa.
Eikä sillä vuosipäivälläkään ole mitään merkitystä. Ei. Niin. Mitään. Tällä päivällä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitaan koko kosintaa kun sormuksia on jo yhteistuumin katsottu? Kuulostaa teatterilta.
Juurikin näin. Pinnallinen kihlautuminen, josta romantiikka on kaukana. Missä rakkaus, suuret tunteet? Jännitys, että mitä toinen vastaa, ja jännitys kun toinen pyytää kihloihin? En ymmärrä ap:n asennetta tässä ollenkaan, enkä varsinkaan miestä joka ei saa aikaiseksi kihlata! Törppöä!
Vierailija kirjoitti:
Jos se kosiminen on nyt niin jumalattoman tärkeää, mikset sinä ap kosi?
En tajua tätä että nykyaikana suomalaiset naisettaa odottaa jotain jenkkityylistä sormus-valmiina-polvillaan -kosintaa. Täällä on ollut tapana, että ENSIN sovitaan yhdessä siitä naimisiinmenosta ja sitten haetaan ne sormukset. Kihlaus alkaa siitä hetkestä kun on päätetty mennä naimisiin, ei siitä kun sormukset tulee kaiverruksineen kultasepältä.
Oikeasti jos tuollaisia elämyksiä kaipaa, aika helvetin väsynyttä on aikuisen ihmisen elämä.
Järjestäkää itse omat elämyksenne. Ei aikuinen ihminen voi olla sen varassa että mies viihdyttää ja järjestää romantiikkaa.
Eikä sillä vuosipäivälläkään ole mitään merkitystä. Ei. Niin. Mitään. Tällä päivällä on.
Kerta kiellon päälle sitten vielä: kihlautuminen kuvaamallani tavalla oli miehen toive, ei minun. Minulle ajatus sopi enemmän kuin hyvin, koska se oli miehen ajatus meille kahdelle.
Toiseen kommenttiin: en aio kertoa asiasta kenellekään läheiselle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on edelleen parin vuoden jälkeen pieni paha mieli kun katson kihlasormustai. Mies ei olisi halunnut mitään sormuksia, ja asiasta tuli riita. Minä sanoin että hän ei halua että ulkopuoliset tietävät hänen suhdestatuksensa jo vilkaisemalla käteen, ja että hän varmaan häpeää minua. Hän sanoi että sormus ei muuta mitään(en tätä väittänytkään, ja kyllä se muuttaa sen että ihmiset näkevät jo kättelyssä että toinen on varattu), ja että hän on jo kerran ollut kihloissa(tämä ei varsinaisesti liity minuun mitenkään, joten mitä se aspekti tekee meidän kihlautumiskeskustelussa, tuodaan entisiä naisia siihen mukaan)
Noh, kävi kuitenkin niin että yllättäen se olikin mies joka oli onnensa kukkuloilla pojotettuaan sormuksen sormeeni. Itse hymyilin, vaikka se hetki oli minulta pilattu, ja mielessäni pyöri vain se että mies ei oikeasti halua tätä(vaikka on usein puhunut myöhemmin että oli aivan törppö kun ei heti suostunut.)
Naimisiinmenosta on puhuttu, tai lähinnä mies on puhunut, että olisiko ensi kesänä, syksynä, ja pidetäänkö vain kotona, vai pitääkö varata joku paikka. Sanon aina että katsellaan. Jäi niin paha maku tuosta kihlajutusta, että en taida haluta mennä naimisiin ikinä tämän miehen kanssa.
En halua ottaa riskiä että olen innoissani taas jostain, ja mies vetää mattoa jalkojen alta, että minulla on häissä ollut jo tällainen ja tuo, en halua niiitä enää.
Ehkäpä ensi naimisiinmenokeskustelussa ilmoitankin erohalustani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosintaa ei pidä etukäteen luvata eikä sitä kannata suunnitella yhdessä.
Tässä se on kiteytettynä. Ap maksaa nyt hintaa mielipahallaan (ehkä mieskin?).
Näinpä. Ja on otsikoinut "karvaasti pettynyt".
Sitten koko ketjun vähättelee asiaa ja puolustelee miestään. Vakka ja kansi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosintaa ei pidä etukäteen luvata eikä sitä kannata suunnitella yhdessä.
Tässä se on kiteytettynä. Ap maksaa nyt hintaa mielipahallaan (ehkä mieskin?).
Näinpä. Ja on otsikoinut "karvaasti pettynyt".
Sitten koko ketjun vähättelee asiaa ja puolustelee miestään. Vakka ja kansi?
Kyllä, olen oikeasti pettynyt että mies mokasi noin helpon asian. Siitä otsikko. Mutta jotkut eivät näy tiedostavan sitä että minä avaudun täällä mieheni ärsyttävimmästä piirteestä. Joillekin näköjään syntyy siitä mielikuva täysin kamalasta miehestä. Mitä muuta voin kuin yrittää kumota sellaisen vaikutelman, koska se ei pidä paikkaansa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on edelleen parin vuoden jälkeen pieni paha mieli kun katson kihlasormustai. Mies ei olisi halunnut mitään sormuksia, ja asiasta tuli riita. Minä sanoin että hän ei halua että ulkopuoliset tietävät hänen suhdestatuksensa jo vilkaisemalla käteen, ja että hän varmaan häpeää minua. Hän sanoi että sormus ei muuta mitään(en tätä väittänytkään, ja kyllä se muuttaa sen että ihmiset näkevät jo kättelyssä että toinen on varattu), ja että hän on jo kerran ollut kihloissa(tämä ei varsinaisesti liity minuun mitenkään, joten mitä se aspekti tekee meidän kihlautumiskeskustelussa, tuodaan entisiä naisia siihen mukaan)
Noh, kävi kuitenkin niin että yllättäen se olikin mies joka oli onnensa kukkuloilla pojotettuaan sormuksen sormeeni. Itse hymyilin, vaikka se hetki oli minulta pilattu, ja mielessäni pyöri vain se että mies ei oikeasti halua tätä(vaikka on usein puhunut myöhemmin että oli aivan törppö kun ei heti suostunut.)
Naimisiinmenosta on puhuttu, tai lähinnä mies on puhunut, että olisiko ensi kesänä, syksynä, ja pidetäänkö vain kotona, vai pitääkö varata joku paikka. Sanon aina että katsellaan. Jäi niin paha maku tuosta kihlajutusta, että en taida haluta mennä naimisiin ikinä tämän miehen kanssa.
En halua ottaa riskiä että olen innoissani taas jostain, ja mies vetää mattoa jalkojen alta, että minulla on häissä ollut jo tällainen ja tuo, en halua niiitä enää.
Ehkäpä ensi naimisiinmenokeskustelussa ilmoitankin erohalustani.
Mä ymmärrän todella hyvin sun fiilikset ja myös Ap:n.
Suhteessa ollaan täysillä tai ei ollenkaan. Tai ainakin minun maailmassa se on näin.
En haluaisi olla suhteessa, jossa fiilis on se, että "no katsellaan, mitä tästä tulee".
Tuollainen "okei, no mennään sit kihloihin jos sä välttämättä haluut" - tunnelma on ihan pahinta. Siinä tulee niin vahvasti se tunne, että se toinen ei halua tätä yhtä paljon kuin minä.
🇺🇦🇮🇱
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on edelleen parin vuoden jälkeen pieni paha mieli kun katson kihlasormustai. Mies ei olisi halunnut mitään sormuksia, ja asiasta tuli riita. Minä sanoin että hän ei halua että ulkopuoliset tietävät hänen suhdestatuksensa jo vilkaisemalla käteen, ja että hän varmaan häpeää minua. Hän sanoi että sormus ei muuta mitään(en tätä väittänytkään, ja kyllä se muuttaa sen että ihmiset näkevät jo kättelyssä että toinen on varattu), ja että hän on jo kerran ollut kihloissa(tämä ei varsinaisesti liity minuun mitenkään, joten mitä se aspekti tekee meidän kihlautumiskeskustelussa, tuodaan entisiä naisia siihen mukaan)
Noh, kävi kuitenkin niin että yllättäen se olikin mies joka oli onnensa kukkuloilla pojotettuaan sormuksen sormeeni. Itse hymyilin, vaikka se hetki oli minulta pilattu, ja mielessäni pyöri vain se että mies ei oikeasti halua tätä(vaikka on usein puhunut myöhemmin että oli aivan törppö kun ei heti suostunut.)
Naimisiinmenosta on puhuttu, tai lähinnä mies on puhunut, että olisiko ensi kesänä, syksynä, ja pidetäänkö vain kotona, vai pitääkö varata joku paikka. Sanon aina että katsellaan. Jäi niin paha maku tuosta kihlajutusta, että en taida haluta mennä naimisiin ikinä tämän miehen kanssa.
En halua ottaa riskiä että olen innoissani taas jostain, ja mies vetää mattoa jalkojen alta, että minulla on häissä ollut jo tällainen ja tuo, en halua niiitä enää.
Ehkäpä ensi naimisiinmenokeskustelussa ilmoitankin erohalustani.
Mä ymmärrän todella hyvin sun fiilikset ja myös Ap:n.
Suhteessa ollaan täysillä tai ei ollenkaan. Tai ainakin minun maailmassa se on näin.
En haluaisi olla suhteessa, jossa fiilis on se, että "no katsellaan, mitä tästä tulee".
Tuollainen "okei, no mennään sit kihloihin jos sä välttämättä haluut" - tunnelma on ihan pahinta. Siinä tulee niin vahvasti se tunne, että se toinen ei halua tätä yhtä paljon kuin minä.
Juuri näin se on! T: lainaamasi.
Ymmärrän AP:n turhautumisen täysin!! Ite oon ollu miehen kanssa kohta 8 vuotta yhdessä ja pikkuhiljaa avioliitto on tullu ajankohtaseks. Mulle kävis ihan yhteinen sopimus, yhdessä hankitut sormukset, maistraattivihkiminen ja pienet intiimit juhlat ja oon tästä sanonut myös miehelle useamman kerran. Mutta mies taas haluaa tehdä kosinnasta perinteikkäästi spesiaalia (puhunut ulkomaan reissusta jne....), missä mun mielestä ei taas oo mitään järkeä, kun ollaan iät ja ajat oltu jo yhdessä eikä siinä tilanteessa kuitenkaan oo mulle sitten lopulta mitään ”oih ihanaa mikä yllätys” momenttia vaan se on enemmänkin ”no vihdoin voidaan mennä naimisiin” :D Ja ite nään asian niin, että kun naimisiin menosta on jo puhuttu ja molemmat sitä haluaa, niin ollaan jo tavallaan kihloissa eikä siihen tarvi enää mitään showta timantteineen ruusunlehtineen