Lue keskustelun säännöt.
Karvaasti pettynyt miehen toimintaan (kosinta)
04.12.2018 |
Olemme olleet viisi vuotta yhdessä, ja ehkä viimeisen vuoden aikana on tullut puhuttua yhdessä siitä, että naimisiin meno olisi ajankohtaista lähitulevaisuudessa. Jutut ovat edistyneet sille tasolle, että nyt 5-vuotispäivämme lähestyessä mies pyysi että menisimme tutustumaan kauppojen sormusvalikoimiin, tätä merkkipäivää ajatellen. Tuli hyvin selväksi että hän on ajatellut esittää sinä päivänä sen suuren kysymyksen.
Sormuksia käytiin katsomassa ja sopivat löydettiin. Myyjä kysyi laitetaanko tilaukseen heti, mies sanoi että ei. Tiedot saatiin paperille ylös, ja myyjä tiedusteli milloin sormukselle olisi tarvetta, sillä tilausaika on tietyn mittainen. Minä hätkähdin heti tässä kohtaa: mieheni on tunnetusti juuri tällaisissa tilanteissa hämmentävän saamaton. Siispä yritin vielä hienovaraisesti jälkikäteenkin muistuttaa, että sormuksen saamisessa sitten kestää se pari viikkoa.
Sen jälkeen asiasta ei puhuttu pariin viikkoon... ennen kuin tänään. Vuosipäivämme olisi nyt viikonloppuna, ja olen ollut kaikesta huolimatta jotenkin varma, että mies kosii kun kerran on aikeistaan jo ilmoittanutkin. Mutta nyt hän sitten tuli töistä kotiin maansa myyneen näköisenä ja sortui kertomaan, että olisi nyt käynyt sitä sormusta tilaamassa, jolloin hänelle ilmoitettiin että toimitusaika on yllättäen edelleen se parisen viikkoa. Sormus ei ehdi hänelle vuosipäivään mennessä, ja ilmeisesti ilman sitä hän ei ollut ajatellut kosia.
Miehelläni on paljon enemmän vahvuuksia kuin vikoja, ja siksi olen yleensä yrittänyt antaa tällaiset jutut anteeksi, mutta nyt on sanottava että pettymys on kova. Että ei hän sitten tuon enempää voinut yrittää tälläkään kertaa, vaikka kyseessä on kosinta, josta hän vielä on käytännössä kertonut etukäteen. Olisi edes ollut hiljaa sitten, niin etten olisi edes tiennyt että jotain aikeita oli mutta pieleen menivät. Ja ei, hän ei ole sellainen mies joka tässä nyt vain bluffaisi ja oikeasti sormus olisi jo takataskussa.
Niin että tällainen juttu. En ole juurikaan joutunut tuntemaan raskasta pettymystä parisuhteessa, mutta nyt kyllä pettymys painaa kovasti :( Miksei hän voinut edes yrittää...
Kommentit (140)
Minäkin olisin pettynyt, mutta eri asiaan. Nimittäin itse ainakin haluaisin yllätyskosinnan. Mihin sitä kosintaa tarvitsee, jos yhdessä on käyty jo sormuksetkin katsomassa (=kaikki asiat jo selvillä)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopas täällä nyt on ollu viimepäivinä näitä kosintanovelleja aika lailla. Joku on tosissaan panostanut mitä jänskimpiin käänteisiin.
Ymmärrän kyllä APn pointin tässä. Jos miehelle on paikan päällä sanottu että tilausaika on pari viikkoa ja sitten ei hoida asiaa. Jos tälläinen on jatkuvaa ettei toimi vaikka tiedossa on sitten itketään kun ei onnistukaan. Onhan tuollainen saamattomuus rasittavaa jos se toistuu ja on jatkuvaa. Tämä nyt siis ei ole mitenkään kiinni tuossa kosinnassa itsessään, mutta jotenkin erikoista kyllä.
Kihloissa ollaan silloin kun on päätetty mennä naimisiin. Päätös lähteä sormuskauppaan on mielestäni jo lupaus. Eihän kukaan lähde sovittelemaan yhdessä sormuksia, jos aikomuksena ei ole mennä naimisiin.
Tämä teidän toiminta kuulostaa jotenkin todella tökeröltä, en ole ikinä kuullut kenenkään valinneen sormuksia ENNEN kihlautumista.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin pettynyt, mutta eri asiaan. Nimittäin itse ainakin haluaisin yllätyskosinnan. Mihin sitä kosintaa tarvitsee, jos yhdessä on käyty jo sormuksetkin katsomassa (=kaikki asiat jo selvillä)?
Minä en tarvitse yllätystä. Olisin varmaan joskus kertonut miehelle, jos haluaisin. Sitä pidin erikoisena että mies kertoi vuosipäiväaikeesta, mutta ei sekään haitannut. Sormuksen valinta ei siksikään ollut outoa, että olemmehan me muutenkin puhuneet siitä että tällainen sitoutuminen olisi ajankohtaista. Kovin suuri yllätys ei olisi siis mahdollinen missään tapauksessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kihloissa ollaan silloin kun on päätetty mennä naimisiin. Päätös lähteä sormuskauppaan on mielestäni jo lupaus. Eihän kukaan lähde sovittelemaan yhdessä sormuksia, jos aikomuksena ei ole mennä naimisiin.
Tämä teidän toiminta kuulostaa jotenkin todella tökeröltä, en ole ikinä kuullut kenenkään valinneen sormuksia ENNEN kihlautumista.
Huoh, nimetään sitten se eräs blogikin. Mene katsomaan From Bennett to Bingley -hääblogista tarina siitä, miten sormukset katsotaan valmiiksi sitä hetkeä varten kun mies haluaa kosia.
ap
Mihin tarvitaan koko kosintaa kun sormuksia on jo yhteistuumin katsottu? Kuulostaa teatterilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko jatkaa vielä sen verran, että on hiukan hämmentävää miten puolet kommenteista puolustelee miestä ja syyttää minua paineiden ja toiveiden asettamisesta kosinnalle, koska mitä merkitystä on millään perinteillä yms., ja toinen puoli on sitä mieltä että on täysin kummallista ja väärin käydä valitsemassa sormukset yhdessä :D Eikö KUKAAN teistä ole käynyt katselemassa sormuksia miehen kanssa ennen varsinaista kihlautumista? Ja vaikka ei olisi, niin miksi tuo on niin väärin? Minun mieheni ei ehkä ole maailman sulavin tällaisissa asioissa (tuli varmaan selväksi jo), mutta jos hän haluaa kosia tietyllä tavalla ja haluaa samaan aikaan varmistaa että saan sellaisen sormuksen minkä haluan, niin en minä löydä asiasta mitään negatiivista.
ap
No minkä takia ette laittaneet samantien sormuksia tilaukseen, kun kerta olitte ne valinneet ja paikanpäällä? Eli oikeastaan olette jo kihlautuneet, koska sormukset on valittu ja sovittu kihlautumisesta.
Mun mielestä jotenkin outoa toimintaa tällainen... Olen kuullut oikeastaan vain kahdenlaisesta kihlautumisesta, eli mies menee ja valitsee mieleisensä sormukset (tai naiselle sen sormuksen mistä hän on vihjaillut kauan aikaa) ja tekee todellisen yllärikosinnan, tai pariskunta sopii, että mennään kihloihin ja ostaa yhdessä sormukset ja juhlii tämän jälkeen kihlautumista heille sopivalla tavalla.
Tällaisesta 'valitsemme sormukset, mutta emme osta niitä, vaan mies ostaa sitten joskus... ehkä ja sitten kosii mukayllätyksenä... ehkä, vaikka nainen tietää tulevasta kosinnasta, mutta koska mies haluaa olla perinteinen tai jotain, niin siksi mies valitsee kosintapäivän'- kihlautumisesta en ole koskaan kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitaan koko kosintaa kun sormuksia on jo yhteistuumin katsottu? Kuulostaa teatterilta.
Kai niitä katsoa voi? Voisiko joku nyt perustellakin mikä siinä on niin käsittämätöntä? Jos mies haluaa esittää sen kysymyksen perinteisellä tavalla, mutta ei halua ottaa vastuuta sormuksen valitsemisesta. Tietenkin meille on molemmille selvää että naimisiin meno on suunnitelmissa, mutta en silti estäisi miestä kysymästä minua vaimokseen vielä erikseen. Jos hän sitä haluaa, niin kivahan sellainen yhteinen hetki on. Ei siitä sen isompaa asiaa tarvitse tehdä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitaan koko kosintaa kun sormuksia on jo yhteistuumin katsottu? Kuulostaa teatterilta.
Kai niitä katsoa voi? Voisiko joku nyt perustellakin mikä siinä on niin käsittämätöntä? Jos mies haluaa esittää sen kysymyksen perinteisellä tavalla, mutta ei halua ottaa vastuuta sormuksen valitsemisesta. Tietenkin meille on molemmille selvää että naimisiin meno on suunnitelmissa, mutta en silti estäisi miestä kysymästä minua vaimokseen vielä erikseen. Jos hän sitä haluaa, niin kivahan sellainen yhteinen hetki on. Ei siitä sen isompaa asiaa tarvitse tehdä.
ap
No kun se kihlautuminen ja kosinta on tapahtunut jo siinä vaiheessa, kun mies on kysynyt, että lähdetäänkös kauppaan valitsemaan kihlasormuksia ja sinä olet sanonut että joo. Eipä kauheasti jää kyllä yllätystä tai jännitystä jäljelle, kun sormus ja vastaus on etukäteen tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen mies. Olen lähes poikkeuksetta joutunut pettymään niihin tilanteisiin, joissa mies olisi voinut käyttää mielikuvitusta ja järjestää vähällä vaivalla minulle merkittävän elämyksen ja ihanan muiston.
Nuorempana otin pultteja ja järjestin kohtauksia kun tuntui, ettei hän tajua minkään tuollaisen asian suurta merkitystä minulle, vanhemmiten olen yrittänyt ystävällisesti selittää miten tärkeätä olisi yrittää huomioida toisen tarpeet tällaisissakin asioissa. Ja että miten suunnattomasti ilahtuisin, jos hän tajuaisi suuren hetken merkityksen. Ja kuinka muistaisin onnellisena loppuelämäni ajan aika pienenkin teon ja satsauksen, kun se tapahtuisi oikealla hetkellä.
Vähän kehitystä on kahdessakymmenessäviidessä vuodessa tapahtunut, mutta tosiaan yllättävän vähän kun ajattelee kuinka paljon olen yrittänyt.
Mutta olen ajatellut samoin kuin sinäkin, että miehelläni on paljon enemmän vahvuuksia kuin vikoja ja ottanut realiteettina nuo puutteet. Oma surunsa ja luopumisensa siinä kyllä on ollut, se täytyy sanoa. Tiedän, että ei hän pahuuttaan noin toimi, ei vaan tajua eikä opikaan ikinä tajuamaan. Ja kyllä hän rakkautensa kuitenkin osoittaa monin tavoin.
Eli ymmärrän hyvin sinun tunteesi. Kaikkea ei vaan vissiin voi saada.
Kiitos kun kirjoitit, tunnistan kaiken mitä kuvailet. Kyse ei tosiaankaan ole maata kaatavasta asiasta, mutta harmittavasta tietenkin.
Ihmettelen asiaa siksikin, että mies kävelee mokoman koruliikkeen ohi päivittäin. Miksi siis odotella viikkoja, kun homman voisi hoitaa parissa minuutissa milloin vain... Ihmeellistä!
ap
Tuokin on minulle niin tuttua, että mies ikään kuin antaa jonkin signaalin, jolla herättää toivon, että olisikin yllättäen ymmärtänyt asian ja päättänyt kerrankin olla romanttinen. Esimerkiksi kysyy, että olisko kiva synttärilahja sellainen, että mentäisiin yhdessä siihen sinun lempipaikkaan ja vietettäisiin siellä ihana vuorokausi? No totta hel...tissä olis ihana, aivan todella ihana olisikin ja vink vink, ne synttäritkin muuten kolmen viikon päästä.... Tuolla tavoin mies on sitten nostanut toiveet korkealle. Alkaa suloinen odotus.
Kunnes Se The hetki koittaa. Eikä mitään tapahdu, ei kerrassaan niin mitään. Mies ei edes muista koko synttäreitä. Kuin ei olisi ikinä kuullutkaan. Ihan puskista tulee miehelle synttärit.
Kyllä se vaan niin kovin karvaalta tuntuu. Mies on kuitenkin ihana ja rakas <3
Lämmin kohtalotoverin myötätunnon halaus täältä ap:lle!
No tämä on jo todella omituista ja ellei miehellä ole jokin hahmotushäiriö tai vastaava, on aika vaikeaa kuvitella, että vahingossa tuommoista sattuisi. Siis ymmärrän, jos ei saakaan aikaiseksi tilata mitään lomailua, mutta että ei muista ollenkaan tälläisestä olleen edes puhetta. Dementikoltahan tuo jo kuulostaa, itse huolestuisin jo.
Ja en kyllä toisaalta pidä ihan pikkuvikana sitä, että unohtaa luvanneensa toiselle jotakin, vaikkakin epäsuorasti. Olisi tosiaan sitten vinkkailematta, minusta tuollainen kuulostaa ihan ilkeältä.
Tiedän, että voi kuulostaa ilkeältä, mutta ei ole. Hänen kultaisesta sydämestään minulla on kahdenkymmenenviiden vuoden kokemus. Hän on ihana ja rakastava mies ja mahtava isä.
Mutta aivan mahdottoman hajamielinen. Hän yksinkertaisesti unohtaa. Asia pulpahtaa hänen mielensä jossain yhteydessä ja hän ihan vilpittömästi suunnittelee ja pukee ideansa sanoiksi. Mutta sitten unohtaa koko jutun, muut asiat täyttävät hänen mielensä. Ja on todella pahoillaan kun tajuaa mokanneensa, jälleen.
Vuosien saatossa asia on sikäli parantunut, että hän jossain vaiheessa keksi alkaa laittaa kalenteriinsa ylös tärkeät merkkipäivät, koska ne ovat minulle tärkeitä. Omista merkkipäivistään hän ei välitä yhtään, on melkeinpä kiusaantunut muistamisista.
Nykyisin ei ole tuossa suhteessa enää ihan niin karua kuin ennen, mutta tajuan nykyisinkin kyllä, ettei kannata ladata häneen tällä saralla kovin suuria odotuksia ainakaan ylimääräisten romanttisten yllätysten muodossa. Ja nimenomaan sellaisten, jotka pitäisi muistaa jotenkin ennalta valmistella. Pessimisti ei pety.
Spontaaneja, mihinkään erityiseen juttuun liittymättömiä romanttisia yllätyksiä ja tekoja hän kyllä harrastaa paljonkin.
Tämä selvensi asiaa, kiitos vastauksestasi. Tavallaan ymmärränkin kyllä miestäsi, itse en meinaa millään myöskään muistaa synttäreitä ja semmoisia ja pidän niitä suoraan sanottuna aika rasittavina, vaikka nainen olenkin.
Eipä meilläkään näy juurikaan romanttisia eleitä, mutta arvostankin spontaaneja juttuja enemmän ja arvostan kyllä ehkä eniten semmoista ihan arjen huomiointia, tuoda kaupasta vaikka joku herkku, josta tietää toisen pitävän, vaikka se ei olekaan omaa herkkua.
Eli tosiaan olet oikeassa, ei kannata juuri tuohon asiaan takertua, vaikka ymmärrän kyllä senkin, että jos itse on erilainen, toivo ei vain suostu kuolemaan:-)
Niille, jotka sanovat, että kyse on apn kohdalla pikkuasiasta: joo tavallaan. Mutta tosiaan, kyseessä kuitenkin yksi elämän kohokohdista - jos on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitaan koko kosintaa kun sormuksia on jo yhteistuumin katsottu? Kuulostaa teatterilta.
Kai niitä katsoa voi? Voisiko joku nyt perustellakin mikä siinä on niin käsittämätöntä? Jos mies haluaa esittää sen kysymyksen perinteisellä tavalla, mutta ei halua ottaa vastuuta sormuksen valitsemisesta. Tietenkin meille on molemmille selvää että naimisiin meno on suunnitelmissa, mutta en silti estäisi miestä kysymästä minua vaimokseen vielä erikseen. Jos hän sitä haluaa, niin kivahan sellainen yhteinen hetki on. Ei siitä sen isompaa asiaa tarvitse tehdä.
ap
No kun se kihlautuminen ja kosinta on tapahtunut jo siinä vaiheessa, kun mies on kysynyt, että lähdetäänkös kauppaan valitsemaan kihlasormuksia ja sinä olet sanonut että joo. Eipä kauheasti jää kyllä yllätystä tai jännitystä jäljelle, kun sormus ja vastaus on etukäteen tiedossa.
Kai me nyt sitten olemme kihloissa jo sen pohjalta että asiasta on monesti puhuttu ja samoilla linjoilla ollaan oltu pitkään. Se lienee yhtä lailla kihlautumista kuin sormusten katselukin. Minulle on ihan sama,olen joka tapauksessa sitoutunut mieheeni ja jos hän haluaa vielä sen kysymyksen kysyä niin se sopii.
Tosiaan mainitsin tuon yhden blogin josta voi lukea samanlaisen tarinan, ehkä paremmin kirjoitettuna kuin minun toimestani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen mies. Olen lähes poikkeuksetta joutunut pettymään niihin tilanteisiin, joissa mies olisi voinut käyttää mielikuvitusta ja järjestää vähällä vaivalla minulle merkittävän elämyksen ja ihanan muiston.
Nuorempana otin pultteja ja järjestin kohtauksia kun tuntui, ettei hän tajua minkään tuollaisen asian suurta merkitystä minulle, vanhemmiten olen yrittänyt ystävällisesti selittää miten tärkeätä olisi yrittää huomioida toisen tarpeet tällaisissakin asioissa. Ja että miten suunnattomasti ilahtuisin, jos hän tajuaisi suuren hetken merkityksen. Ja kuinka muistaisin onnellisena loppuelämäni ajan aika pienenkin teon ja satsauksen, kun se tapahtuisi oikealla hetkellä.
Vähän kehitystä on kahdessakymmenessäviidessä vuodessa tapahtunut, mutta tosiaan yllättävän vähän kun ajattelee kuinka paljon olen yrittänyt.
Mutta olen ajatellut samoin kuin sinäkin, että miehelläni on paljon enemmän vahvuuksia kuin vikoja ja ottanut realiteettina nuo puutteet. Oma surunsa ja luopumisensa siinä kyllä on ollut, se täytyy sanoa. Tiedän, että ei hän pahuuttaan noin toimi, ei vaan tajua eikä opikaan ikinä tajuamaan. Ja kyllä hän rakkautensa kuitenkin osoittaa monin tavoin.
Eli ymmärrän hyvin sinun tunteesi. Kaikkea ei vaan vissiin voi saada.
Kiitos kun kirjoitit, tunnistan kaiken mitä kuvailet. Kyse ei tosiaankaan ole maata kaatavasta asiasta, mutta harmittavasta tietenkin.
Ihmettelen asiaa siksikin, että mies kävelee mokoman koruliikkeen ohi päivittäin. Miksi siis odotella viikkoja, kun homman voisi hoitaa parissa minuutissa milloin vain... Ihmeellistä!
ap
Niinhän se juuri on, pikku jutulta tuntuisi moni sellainen asia hoitaa, jonka merkitys olisi tosi iso. Siksi sitä ei ymmärräkään. Eikä sitä, ettei miestä saa asiaa vuosikymmenissäkään ymmärtämään, vaikka hänelle ei kuitenkaan ole ollenkaan samantekevää olenko onnellinen vai en. Kyllä hän siitä välittää ja haluaisi, että minulla olisi hyvä olla hänen kanssaan. Mysteeri tuo juttu minulle on.
Huvittavaa muuten huomata, kuinka ohi pointin moni tässä keskustelussa kirjoittaa :) Ei siinä ole kyse mistään amerikkalaistyylisistä elokuvaodotuksista tai prinsessasyndroomasta, vaan pienen, itselle merkittävän romanttisen hetken toiveesta. Emotionaalisesta tarpeesta, joita meillä kaikilla joka tapauksessa on, kenellä minkäkinlaiset.
Tuokin on minulle niin tuttua, että mies ikään kuin antaa jonkin signaalin, jolla herättää toivon, että olisikin yllättäen ymmärtänyt asian ja päättänyt kerrankin olla romanttinen. Esimerkiksi kysyy, että olisko kiva synttärilahja sellainen, että mentäisiin yhdessä siihen sinun lempipaikkaan ja vietettäisiin siellä ihana vuorokausi? No totta hel...tissä olis ihana, aivan todella ihana olisikin ja vink vink, ne synttäritkin muuten kolmen viikon päästä.... Tuolla tavoin mies on sitten nostanut toiveet korkealle. Alkaa suloinen odotus.
Kunnes Se The hetki koittaa. Eikä mitään tapahdu, ei kerrassaan niin mitään. Mies ei edes muista koko synttäreitä. Kuin ei olisi ikinä kuullutkaan. Ihan puskista tulee miehelle synttärit.
Kyllä se vaan niin kovin karvaalta tuntuu. Mies on kuitenkin ihana ja rakas <3
Lämmin kohtalotoverin myötätunnon halaus täältä ap:lle!
Miten joku voi sulattaa tällaista törttöilyä ja vielä kehua päälle? Millainen teidän suhde muuten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän sama tilanne, tosin kävi niin et mies sanoi ostavansa mulle sormuksen meidän ulkomaanreissussa. Mutta Kuinkas kävikään. Sielä mies nolona sanoi ettei olekkaan nyt rahaa ostaa. Mulla meni kans fiilikset, ja tuli paha mieli ja ehkä otin vähän nokkiini. Nyt vaan mietin sitä asiaa kokoajan. Olis ollu sitte aanomatta koska ennen sitä en asiaa ajatellut. Nimim: vieläkin ilman sormusta.
Täällä myös yksi kohtalontoveri, jolla on ihana, mutta hajamielinen ja epäromanttinen mies. Kerran mies puhelun yhteydessä totesi, että voisimme naimisiin mennä. Odotin, että kosinta tulisi, mutta ei vaan tullut, vaikka myöhemmin hääjärjestelytkin aloitettiin ja naimisiin mentiin. Hän tiesi, että toivoin kosintaa, että se olisi ollut tosi tärkeä. Pääsi kuitenkin unohtumaan. Olin tästä katkera jonkun aikaa, mutta ei se enää haittaa. Hän on tuollainen, ettei ymmärrä noiden asioiden merkitystä. Muuten on kyllä loistotyyppi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä todellakin ymmärrän pettymyksesi! En varmaan henkilökohtaisesti edes voisi olla tuollaisen miehen kanssa joka on noin huono aikaansaamaan tärkeää juttua. En silti ymmärrä miksi sormukset piti käydä valitsemassa etukäteen? Miksei mies hae liikkeestä lainasormusta ja kosi sillä sitten? Miksi on niin ehdotonta että sen pitää olla tasan se sormus jolla kositaan? Mulle kävisi mielihyvin joku muu sormus, vaikka vaan joku halppis kunhan vaan että sais kosittua kunnolla ja romanttisesti. Ei se sormus olisi niin tärkeä kuin itse kosinta.
No tottakai kosinta ja yhteinen elämä on paljon tärkeämpi asia kuin se sormus. Mutta se tuskin on tässä ap:n pointti.
Uskoisin että pointti on siinä, että miksei mies voi hoitaa sitä kuitenkin tärkeätä sormusasiaa, kun se kerran on jo valittu ja sovitettu ja mies kulkee joka päivä kyseisen sormuskaupan ohi? Ja toiveet tuosta oikeasta sormuksesta on herätetty siinä vaiheessa, kun se on valittu.
Miksi ihmeessä pitäisi mennä lainasormuksella, joka on kuitenkin laiha kompromissi ja jonka hankkiminen olisi paljon vaivalloisempi homma kuin tuon jo valmiiksi katsotun oikean sormuksen tilaaminen?
Siis mun pointti oli että kun kerran ei oo saanu noin yksinkertaista asiaa hoidettua että ois tilannu sen sormuksen ajoissa niin miksei edes koita pelastaa mitä pelastettavissa on ja vaikka kosia muulla sormuksella? Ap sais edes sen romanttisen kosinnan eikä totaalista pettymystä kun koko homma peruuntuis
Tämä jenkkisarjoista ja -leffoista opittu tapa että kositaan sormuksen kanssa on käsittämätöntä. Mikä romanttinen yllätys se kosinta enää on, jos sormukset on jo yhdessä käyty katsomassa valmiiksi?
Ensin kositaan ja jos tulee myöntävä vastaus niin sitten sormusostoksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitaan koko kosintaa kun sormuksia on jo yhteistuumin katsottu? Kuulostaa teatterilta.
Kai niitä katsoa voi? Voisiko joku nyt perustellakin mikä siinä on niin käsittämätöntä? Jos mies haluaa esittää sen kysymyksen perinteisellä tavalla, mutta ei halua ottaa vastuuta sormuksen valitsemisesta. Tietenkin meille on molemmille selvää että naimisiin meno on suunnitelmissa, mutta en silti estäisi miestä kysymästä minua vaimokseen vielä erikseen. Jos hän sitä haluaa, niin kivahan sellainen yhteinen hetki on. Ei siitä sen isompaa asiaa tarvitse tehdä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Älkää odottako enää. Hetki meni jo, mutta sen voi pelastaa - sinä! Sanot, että nyt tässä ja nyt mennään kihloihin ja hankitaan sormukset myöhemmin sopivana päivänä. Kaukaa viisaana (ts viisastuneina) päätätte myös hääpäivän samalla.
Vaikuttaa jo painostukselta naisen puolelta "hei et saanut kosintaa aikaiseksi niin minä kosin. Ainiin päätetään sen hääpäiväkin nyt heti" miehet ahdistuu tuollaisesta.
Tsemppiä teille :) Minusta on aivan mainio idea että kosinta suoritetaan halvemmalla sormuksella, joka voi sitten toimia "stunttisormuksena" riskialttiissa tilanteissa! Toivottavasti kaikki menee teillä juuri sopivan romanttisesti ja luontevasti, jos kosinta tosiaan on käsillä.
Kirjoitin muuten aiemmin yhden pitkän kommentin, joka "julkaistaan hyväksynnän jälkeen", eikä sitä vieläkään näy... Onpa tylsää!
ap