Lue keskustelun säännöt.
Karvaasti pettynyt miehen toimintaan (kosinta)
04.12.2018 |
Olemme olleet viisi vuotta yhdessä, ja ehkä viimeisen vuoden aikana on tullut puhuttua yhdessä siitä, että naimisiin meno olisi ajankohtaista lähitulevaisuudessa. Jutut ovat edistyneet sille tasolle, että nyt 5-vuotispäivämme lähestyessä mies pyysi että menisimme tutustumaan kauppojen sormusvalikoimiin, tätä merkkipäivää ajatellen. Tuli hyvin selväksi että hän on ajatellut esittää sinä päivänä sen suuren kysymyksen.
Sormuksia käytiin katsomassa ja sopivat löydettiin. Myyjä kysyi laitetaanko tilaukseen heti, mies sanoi että ei. Tiedot saatiin paperille ylös, ja myyjä tiedusteli milloin sormukselle olisi tarvetta, sillä tilausaika on tietyn mittainen. Minä hätkähdin heti tässä kohtaa: mieheni on tunnetusti juuri tällaisissa tilanteissa hämmentävän saamaton. Siispä yritin vielä hienovaraisesti jälkikäteenkin muistuttaa, että sormuksen saamisessa sitten kestää se pari viikkoa.
Sen jälkeen asiasta ei puhuttu pariin viikkoon... ennen kuin tänään. Vuosipäivämme olisi nyt viikonloppuna, ja olen ollut kaikesta huolimatta jotenkin varma, että mies kosii kun kerran on aikeistaan jo ilmoittanutkin. Mutta nyt hän sitten tuli töistä kotiin maansa myyneen näköisenä ja sortui kertomaan, että olisi nyt käynyt sitä sormusta tilaamassa, jolloin hänelle ilmoitettiin että toimitusaika on yllättäen edelleen se parisen viikkoa. Sormus ei ehdi hänelle vuosipäivään mennessä, ja ilmeisesti ilman sitä hän ei ollut ajatellut kosia.
Miehelläni on paljon enemmän vahvuuksia kuin vikoja, ja siksi olen yleensä yrittänyt antaa tällaiset jutut anteeksi, mutta nyt on sanottava että pettymys on kova. Että ei hän sitten tuon enempää voinut yrittää tälläkään kertaa, vaikka kyseessä on kosinta, josta hän vielä on käytännössä kertonut etukäteen. Olisi edes ollut hiljaa sitten, niin etten olisi edes tiennyt että jotain aikeita oli mutta pieleen menivät. Ja ei, hän ei ole sellainen mies joka tässä nyt vain bluffaisi ja oikeasti sormus olisi jo takataskussa.
Niin että tällainen juttu. En ole juurikaan joutunut tuntemaan raskasta pettymystä parisuhteessa, mutta nyt kyllä pettymys painaa kovasti :( Miksei hän voinut edes yrittää...
Kommentit (140)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sormusta kirjoitti:
Mulla vähän sama tilanne, tosin kävi niin et mies sanoi ostavansa mulle sormuksen meidän ulkomaanreissussa. Mutta Kuinkas kävikään. Sielä mies nolona sanoi ettei olekkaan nyt rahaa ostaa. Mulla meni kans fiilikset, ja tuli paha mieli ja ehkä otin vähän nokkiini. Nyt vaan mietin sitä asiaa kokoajan. Olis ollu sitte aanomatta koska ennen sitä en asiaa ajatellut. Nimim: vieläkin ilman sormusta.
Sormus, sormus, sormus. Kukaan teistä ei oikeasti halua sitoutua toiseen Kuhan saa sen rinkulan sormeen ja status nousee.
Mikä siinä itse kosinnassa on tärkeää kun ei edes ole yllätys?
Jos sormuksetkin on valittu niin eikö ole sitten ihan selvä homma eikä mitään tarvitse enää kysellä?
Tai tilaa ja hanki ne sormukset itse!
Vierailija kirjoitti:
Eikö KUKAAN teistä ole käynyt katselemassa sormuksia miehen kanssa ennen varsinaista kihlautumista? Ja vaikka ei olisi, niin miksi tuo on niin väärin?
ap
No mun mielestä olisi jotenkin turhaa ylipäänsä kosia, jos kihlasormukset on jo käytännössä ostettu. Mielestäni siinä on jo tehty sanaton sopimus ja molemmat tietää, että naimisiinmeno on seuraavaksi edessä. Jos toinen ei kosi yllätyksenä niin mun mielestä toi sormusten osto yhdessä "molemminpuoleinen kosinta", jos molemmat on kerran kartalla siitä, mitä sormuksia ne on. Jos yhteisymmärryksessä ostetaan sormuksia niin mikä on se kosinnan pointti? Show?
Samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Kyllä saa olla pettynyt tuollaiseen. Suomalaiset naiset tulevat muutenkin niin pienellä romantiikan ja huomionosoitusten määrällä toimeen (minkä kertoo myös vähättelevät kommentit täällä), että kyllä varsinkin tuollaisessa tilanteessa on pettymys täysin ymmärrettävää. Kysehän ei ole siitä, että miehen pitäisi koko ajan olla tuomassa kukkapuskia ym. turhaa, vaan siitä, että mies osoittaisi teoillaan (varsinkin sellaisen kerran-elämässä-kokemuksen kuin kosinnan kanssa) kumppanin olevan hänelle tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihloissa ollaan silloin kun on päätetty mennä naimisiin. Päätös lähteä sormuskauppaan on mielestäni jo lupaus. Eihän kukaan lähde sovittelemaan yhdessä sormuksia, jos aikomuksena ei ole mennä naimisiin.
Tämä teidän toiminta kuulostaa jotenkin todella tökeröltä, en ole ikinä kuullut kenenkään valinneen sormuksia ENNEN kihlautumista.
Huoh, nimetään sitten se eräs blogikin. Mene katsomaan From Bennett to Bingley -hääblogista tarina siitä, miten sormukset katsotaan valmiiksi sitä hetkeä varten kun mies haluaa kosia.
ap
Miksi ihmeessä vielä tänä päivänä naiset vaan odottaa kosintaa?!?
Actionia naiset jos naimisiin haluatte!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin puhuttu kihloihin menosta, joten osasin odottaa kosintaa, mutta tarkkaa päivää en tiennyt. Mies kosi päivänä jona en sitä odottanut. Yhdessä käytiin katsomassa sormukset ja tilattiin. Odotin kosintaa noin 3kk siitä kun puhuttiin.
Ja ei en ymmärrä miksi olet pettynyt. Mies voi vielä kerran ilman sormuksia. Ja ei en ymmärrä miksi ne sormukset käytiin katsomassa ennen kosintaa se toi vain sulle turhia odotuksia.
Mies halusi kosia sormuksen kanssa ja tällöin niitä voi käydä etukäteen katsomassa. Tiedän pareja jotka ovat tehneet näin eikä siinä mielestäni ole mitään vikaa.
ap
Meillä mies kosi sormuksen kanssa. Osti ihan perinteisen sileän valkokuktaisen rinkulan ja yllätti mut täysin. Olisi ollut kyl hassua käydä katsomas etukäteen mitään. Jos ei mun makua sen vertaa tiedä niin aika opetella. Ja vihkisormus muokattiin kihlasormuksesta koska tää sormus on mulle rakkain kaikista esineistä enkä toista tahdo. Yks puoliso. Yks sormus. Rakkaudella hältä saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mies ei halunnut laittaa heti niitä sormuksia tilaukseen? Oliko siihen joku syy?
Luulisi itsekin tiedostava oman hajamielisyytensä tms. ja toimivan niin, että homma varmasti onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen mies. Olen lähes poikkeuksetta joutunut pettymään niihin tilanteisiin, joissa mies olisi voinut käyttää mielikuvitusta ja järjestää vähällä vaivalla minulle merkittävän elämyksen ja ihanan muiston.
Nuorempana otin pultteja ja järjestin kohtauksia kun tuntui, ettei hän tajua minkään tuollaisen asian suurta merkitystä minulle, vanhemmiten olen yrittänyt ystävällisesti selittää miten tärkeätä olisi yrittää huomioida toisen tarpeet tällaisissakin asioissa. Ja että miten suunnattomasti ilahtuisin, jos hän tajuaisi suuren hetken merkityksen. Ja kuinka muistaisin onnellisena loppuelämäni ajan aika pienenkin teon ja satsauksen, kun se tapahtuisi oikealla hetkellä.
Vähän kehitystä on kahdessakymmenessäviidessä vuodessa tapahtunut, mutta tosiaan yllättävän vähän kun ajattelee kuinka paljon olen yrittänyt.
Mutta olen ajatellut samoin kuin sinäkin, että miehelläni on paljon enemmän vahvuuksia kuin vikoja ja ottanut realiteettina nuo puutteet. Oma surunsa ja luopumisensa siinä kyllä on ollut, se täytyy sanoa. Tiedän, että ei hän pahuuttaan noin toimi, ei vaan tajua eikä opikaan ikinä tajuamaan. Ja kyllä hän rakkautensa kuitenkin osoittaa monin tavoin.
Eli ymmärrän hyvin sinun tunteesi. Kaikkea ei vaan vissiin voi saada.
Kiitos kun kirjoitit, tunnistan kaiken mitä kuvailet. Kyse ei tosiaankaan ole maata kaatavasta asiasta, mutta harmittavasta tietenkin.
Ihmettelen asiaa siksikin, että mies kävelee mokoman koruliikkeen ohi päivittäin. Miksi siis odotella viikkoja, kun homman voisi hoitaa parissa minuutissa milloin vain... Ihmeellistä!
ap
Tuokin on minulle niin tuttua, että mies ikään kuin antaa jonkin signaalin, jolla herättää toivon, että olisikin yllättäen ymmärtänyt asian ja päättänyt kerrankin olla romanttinen. Esimerkiksi kysyy, että olisko kiva synttärilahja sellainen, että mentäisiin yhdessä siihen sinun lempipaikkaan ja vietettäisiin siellä ihana vuorokausi? No totta hel...tissä olis ihana, aivan todella ihana olisikin ja vink vink, ne synttäritkin muuten kolmen viikon päästä.... Tuolla tavoin mies on sitten nostanut toiveet korkealle. Alkaa suloinen odotus.
Kunnes Se The hetki koittaa. Eikä mitään tapahdu, ei kerrassaan niin mitään. Mies ei edes muista koko synttäreitä. Kuin ei olisi ikinä kuullutkaan. Ihan puskista tulee miehelle synttärit.
Kyllä se vaan niin kovin karvaalta tuntuu. Mies on kuitenkin ihana ja rakas <3
Lämmin kohtalotoverin myötätunnon halaus täältä ap:lle!
No tämä on jo todella omituista ja ellei miehellä ole jokin hahmotushäiriö tai vastaava, on aika vaikeaa kuvitella, että vahingossa tuommoista sattuisi. Siis ymmärrän, jos ei saakaan aikaiseksi tilata mitään lomailua, mutta että ei muista ollenkaan tälläisestä olleen edes puhetta. Dementikoltahan tuo jo kuulostaa, itse huolestuisin jo.
Ja en kyllä toisaalta pidä ihan pikkuvikana sitä, että unohtaa luvanneensa toiselle jotakin, vaikkakin epäsuorasti. Olisi tosiaan sitten vinkkailematta, minusta tuollainen kuulostaa ihan ilkeältä.
Tiedän, että voi kuulostaa ilkeältä, mutta ei ole. Hänen kultaisesta sydämestään minulla on kahdenkymmenenviiden vuoden kokemus. Hän on ihana ja rakastava mies ja mahtava isä.
Mutta aivan mahdottoman hajamielinen. Hän yksinkertaisesti unohtaa. Asia pulpahtaa hänen mielensä jossain yhteydessä ja hän ihan vilpittömästi suunnittelee ja pukee ideansa sanoiksi. Mutta sitten unohtaa koko jutun, muut asiat täyttävät hänen mielensä. Ja on todella pahoillaan kun tajuaa mokanneensa, jälleen.
Vuosien saatossa asia on sikäli parantunut, että hän jossain vaiheessa keksi alkaa laittaa kalenteriinsa ylös tärkeät merkkipäivät, koska ne ovat minulle tärkeitä. Omista merkkipäivistään hän ei välitä yhtään, on melkeinpä kiusaantunut muistamisista.
Nykyisin ei ole tuossa suhteessa enää ihan niin karua kuin ennen, mutta tajuan nykyisinkin kyllä, ettei kannata ladata häneen tällä saralla kovin suuria odotuksia ainakaan ylimääräisten romanttisten yllätysten muodossa. Ja nimenomaan sellaisten, jotka pitäisi muistaa jotenkin ennalta valmistella. Pessimisti ei pety.
Spontaaneja, mihinkään erityiseen juttuun liittymättömiä romanttisia yllätyksiä ja tekoja hän kyllä harrastaa paljonkin.
Tämä selvensi asiaa, kiitos vastauksestasi. Tavallaan ymmärränkin kyllä miestäsi, itse en meinaa millään myöskään muistaa synttäreitä ja semmoisia ja pidän niitä suoraan sanottuna aika rasittavina, vaikka nainen olenkin.
Eipä meilläkään näy juurikaan romanttisia eleitä, mutta arvostankin spontaaneja juttuja enemmän ja arvostan kyllä ehkä eniten semmoista ihan arjen huomiointia, tuoda kaupasta vaikka joku herkku, josta tietää toisen pitävän, vaikka se ei olekaan omaa herkkua.
Eli tosiaan olet oikeassa, ei kannata juuri tuohon asiaan takertua, vaikka ymmärrän kyllä senkin, että jos itse on erilainen, toivo ei vain suostu kuolemaan:-)
Niille, jotka sanovat, että kyse on apn kohdalla pikkuasiasta: joo tavallaan. Mutta tosiaan, kyseessä kuitenkin yksi elämän kohokohdista - jos on.
Kiva kun ymmärrät :)
Juuri noita spontaaneja juttuja munkin mies harrastaa ihan päivittäin, kaivaa taskustaan mun lempilakun (kuulosti niin tutulta tuo herkun tuominen kaupasta), tuo kukkia ilman mitään syytä kun sattuu sellaisten ohi sopivasti kävelemään, halailee ja suukottelee paljon, ottaa kädestä yhdessä liikkuessamme vaikka olemme jo "vanha pariskunta" jne. Ihana ja hellä mies, tykkään kovasti.
Hän siis vaan unohtelee asioita, eikä ehkä pohjimmiltaan oikein tajua merkkipäivien merkitystä, ne eivät ole hänelle itselleen ollenkaan tärkeitä. Se on fakta, jolle en voi mitään. Vanhemmiten sitä on ymmärtänyt, että sellaisia vastaan ei kannata loputtomiin pullikoida mille ei mitään voi, vaan iloita niistä asioista, jotka ovat hyvin. Ja miehessä on paljon enemmän hyviä kuin huonoja ominaisuuksia.
Niin ja vielä aiheeseen liittyen, kyllä se kosintakin oli meillä silloin kauan kauan sitten enemmän sellainen kotikutoinen versio, eipä oltu tilannetta tai puitteita mitenkään valmisteltu (ei ollut sormusta). Mutta se "kyllä" tuli epäröimättä, eikä ole tarvinnut katua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, minä olen naimisissa vaikkei minua ole kosittu, enkä minä ole kosinut. Ne vaan yhdessä todettiin että mennään vissiin naimisiin ja käytiin ostamassa sormukset. Vihkisormuksen kävin ostamassa itse itselleni, yksin! Häät oli ja kaikkea, onnellista. 15v naimisissa.
Ei ehkä kannattaisi olla ihan niin dramaattinen. Mies kuitenkin haluaa sun kanssa naimisiin, vai??
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se minusta nimenomaan yritti.
Miesparka, kuulee tuosta loppuelämänsä.
5 v yhdessä ja joku kosinnan muotoseikka on se tärkein.
Minäkin itkisin, AP. Halauksia. Minusta mies ei aidosti välitä sinusta. Jos jatkatte, hän tulee itkettämään (loukkaamaan) sinua kerta kerran päästä. Jos välittää, muistaa ja yrittää oikeasti, ei vain ole tekevinään. On hyvä toiselle oikeasti. Mieti vielä kerran valitsetko loukkaukset ja itkut lopuksi elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä, että miten sormus estää kosintaa? Kihloihinhan voi mennä myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Hassua, minä olen naimisissa vaikkei minua ole kosittu, enkä minä ole kosinut. Ne vaan yhdessä todettiin että mennään vissiin naimisiin ja käytiin ostamassa sormukset. Vihkisormuksen kävin ostamassa itse itselleni, yksin! Häät oli ja kaikkea, onnellista. 15v naimisissa.
Ei ehkä kannattaisi olla ihan niin dramaattinen. Mies kuitenkin haluaa sun kanssa naimisiin, vai??
Onpa teillä romanttista :D No, pääasia et sulle kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua ap. Mieheni on vähän samankaltainen, toisinaan todella saamaton ja auttamattoman myöhästelijät, mutta kosinnan kyllä hoiti ikimuistoisesti (ilman sormusta, ne mentiin ostamaan jälkikäteen yhdessä). Mutta joissain muissa tilanteissa olen kokenut samankaltaista kohtelua, ja monesti. On synttäripettymyksiä yms. Paha mielihän siitä tulee, ja täällä esim. voi tunteitaan purkaa. Rakas on mies silti, kyllä niistä yli pääsee sitten taas aikanaan. Luonnollista, että harmittaa ja ketuttaa.
Olette sopineet naimisiinmenosta joten olette jo kihloissa. Sori, ei riitä oma ymmärrykseni diivailullesi.
Miehessäsi on paljon enemmän vahvuuksia kuin vikoja, mut ne viat taitaa olla jäävioren kokoisia.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, että miten sormus estää kosintaa? Kihloihinhan voi mennä myöhemminkin.
Voi jeesusmaaria taas. Kihlaus on sopimus avioliitosta. Nämä ovat jo "puhuneet naimisiinmenosta" eli ovat kihloissa. Kaikki muu on vain ap:n prinsessaleikkiä (provoilua).
En ymmärrä miehiä, jotka suostuvat statisteiksi näihin naisten kirjoittamiin näytelmiin, en kerta kaikkiaan.
Joskus parisuhteessa toinen osapuoli on se, joka kannattelee koko korttitaloa. Suunnittelee yhteistä tulevaisuutta, tekee päätökset ja haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta, luo tunnelmaa ja pitää homman käynnissä. Toinen vaan tulee mukana.
Onko sinulle Ap käynyt näin?
Mitä jos ottaisit vähän takapakkia. Älä puhu tulevasta enää mitään. Odota vuosi. Näet sitten mitä tapahtuu, kun sinä et tekohengitä suhdetta koko ajan.
Kosinta meni nyt puihin ja se tarkoittaa sitä, että vielä ei ole aika. Jos mies jää vatuloimaan asiaa, sano vaan että ”katsotaan myöhemmin” ja sitten jäät odottelemaan, mitä tapahtuu. Voit saada vastauksen asiaan aika nopeastikin.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitaan koko kosintaa kun sormuksia on jo yhteistuumin katsottu? Kuulostaa teatterilta.
Kai niitä katsoa voi? Voisiko joku nyt perustellakin mikä siinä on niin käsittämätöntä? Jos mies haluaa esittää sen kysymyksen perinteisellä tavalla, mutta ei halua ottaa vastuuta sormuksen valitsemisesta. Tietenkin meille on molemmille selvää että naimisiin meno on suunnitelmissa, mutta en silti estäisi miestä kysymästä minua vaimokseen vielä erikseen. Jos hän sitä haluaa, niin kivahan sellainen yhteinen hetki on. Ei siitä sen isompaa asiaa tarvitse tehdä.
ap
"Tietenkin meille on molemmille selvää että naimisiin meno on suunnitelmissa", niin, eli olette kihloissa. Kaikki muu on lapsellista näytelmää. Loppuelämän avioliitto ei ole sinulle läheskään niin tärkeää kuin muutaman sekunnin repliikki mieheltä, jonka olet kouluttanut esittämään oman osansa näytelmässä. Instaan olet varmaan jo miettinyt kuvakulmat ja tekstit valmiiksi?
Katsotte yhdessä sormukset ja mies kosii kun ehtii? Äh pilalle meni jo. Sinä odotat kieli pitkällä milloin kosinta tapahtuu. Alatko käydä hermoille kun kosintaa ei alallaan kuulua vaikka sormukset on jo?