Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Karvaasti pettynyt miehen toimintaan (kosinta)
04.12.2018 |
Olemme olleet viisi vuotta yhdessä, ja ehkä viimeisen vuoden aikana on tullut puhuttua yhdessä siitä, että naimisiin meno olisi ajankohtaista lähitulevaisuudessa. Jutut ovat edistyneet sille tasolle, että nyt 5-vuotispäivämme lähestyessä mies pyysi että menisimme tutustumaan kauppojen sormusvalikoimiin, tätä merkkipäivää ajatellen. Tuli hyvin selväksi että hän on ajatellut esittää sinä päivänä sen suuren kysymyksen.
Sormuksia käytiin katsomassa ja sopivat löydettiin. Myyjä kysyi laitetaanko tilaukseen heti, mies sanoi että ei. Tiedot saatiin paperille ylös, ja myyjä tiedusteli milloin sormukselle olisi tarvetta, sillä tilausaika on tietyn mittainen. Minä hätkähdin heti tässä kohtaa: mieheni on tunnetusti juuri tällaisissa tilanteissa hämmentävän saamaton. Siispä yritin vielä hienovaraisesti jälkikäteenkin muistuttaa, että sormuksen saamisessa sitten kestää se pari viikkoa.
Sen jälkeen asiasta ei puhuttu pariin viikkoon... ennen kuin tänään. Vuosipäivämme olisi nyt viikonloppuna, ja olen ollut kaikesta huolimatta jotenkin varma, että mies kosii kun kerran on aikeistaan jo ilmoittanutkin. Mutta nyt hän sitten tuli töistä kotiin maansa myyneen näköisenä ja sortui kertomaan, että olisi nyt käynyt sitä sormusta tilaamassa, jolloin hänelle ilmoitettiin että toimitusaika on yllättäen edelleen se parisen viikkoa. Sormus ei ehdi hänelle vuosipäivään mennessä, ja ilmeisesti ilman sitä hän ei ollut ajatellut kosia.
Miehelläni on paljon enemmän vahvuuksia kuin vikoja, ja siksi olen yleensä yrittänyt antaa tällaiset jutut anteeksi, mutta nyt on sanottava että pettymys on kova. Että ei hän sitten tuon enempää voinut yrittää tälläkään kertaa, vaikka kyseessä on kosinta, josta hän vielä on käytännössä kertonut etukäteen. Olisi edes ollut hiljaa sitten, niin etten olisi edes tiennyt että jotain aikeita oli mutta pieleen menivät. Ja ei, hän ei ole sellainen mies joka tässä nyt vain bluffaisi ja oikeasti sormus olisi jo takataskussa.
Niin että tällainen juttu. En ole juurikaan joutunut tuntemaan raskasta pettymystä parisuhteessa, mutta nyt kyllä pettymys painaa kovasti :( Miksei hän voinut edes yrittää...
Kommentit (140)
Jos on saamaton mies, pitää itse olla toiminnan nainen. Minäkin ihan itse kosin miestäni, jos olisin kainona lootuksenkukkana jäänyt odottamaan niin vieläkin odottaisin.
Naimisissa oltu 17v ja millään kosinnalla tai sen muotoseikoilla ei kyllä ole mitään väliä. Harmittaa miesten puolesta kun naiset liikaa lukeneet pronsessasatuja ja hirveet odotukset kosinnasta - ja jos mies ei järjestä satumaista spektaakkelia niin sitten petytään.
Kosi hemmetti ITSE niin saat spektaakkelisi. Ai niin mutta kun ”miehen kuuluu se tehdä”. Vielä jos kerrot missä lakikirjassa tämä määrätään miehen vastuulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on saamaton mies, pitää itse olla toiminnan nainen. Minäkin ihan itse kosin miestäni, jos olisin kainona lootuksenkukkana jäänyt odottamaan niin vieläkin odottaisin.
Naimisissa oltu 17v ja millään kosinnalla tai sen muotoseikoilla ei kyllä ole mitään väliä. Harmittaa miesten puolesta kun naiset liikaa lukeneet pronsessasatuja ja hirveet odotukset kosinnasta - ja jos mies ei järjestä satumaista spektaakkelia niin sitten petytään.Kosi hemmetti ITSE niin saat spektaakkelisi. Ai niin mutta kun ”miehen kuuluu se tehdä”. Vielä jos kerrot missä lakikirjassa tämä määrätään miehen vastuulle?
Jos vielä lukisit ketjun jota kommentoit niin näkisit että olen vastannut tähän argumenttiin useaan kertaan :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän samanlainen mies. Meillä kohtaloksi ovat muodostuneet äitienpäivälounaat...
Mies haluaa viedä meidät äitienpäivälounaalle, mutta ei varaa pöytää etukäteen.... ensimmäisenä vuonna käytiin 'tälläytyneinä' kolmen eri ruokapaikan ovella. Kahdessa sanottiin, että loppuun myyty. Viimeisestä sanottiin, että 1,5 päästä kattauksesta löytyisi yksi pöytä.
Ajattelin, että olisi mies tästä oppinut . Sen verran nolo oli kierros. Mutta kun ei. Taas mennään korkein odotuksin ravintolaan, ovella tajuan, että mies ei taaskaan ole tehnyt varausta. Tarjoilija pahoittelee tilannetta loppuun nyyty. Hän antoi, vielä jonkin veikeän lahjan miehelle ja sanoi, että muistat sitten ensi vuonna ajoissa varata pöydän! En viitsi edes sanoa, mitä siinä kohtaa mietin.
Ja vielä ei tästäkään mies oppinut!! Kolmantena vuonna sitten selkeäski ilmoitin, että joko syödään kotona tai sitten on oltava pöytävaraus tehtynä. En aio pukea lapsia ja itseäni ja istua autossa, kun mies käy kyselemässä, että mahtuisiko teille syömään.... kun asian voisi yhdellä puhelinsoitolla hoitaa etukäteen!!!
Ei ollut taaskaan tehnyt varausta, mutta rupesi sitten voivotellen etsimään paikkaa...
Tuon kerran jälkeen on varaukset tehnyt, mikäli ollaan äitienpäivälounalle menty. Mutta edelleenkin on minun vaikea ymmärtää miehen ajatusmallia...
Ymmärrän AP tuskasi!!
Jotain tuollaista samanlaista on miehessäni. Se ei ole pahantahtoisuutta eikä edes piittaamattomuutta. En kyllä osaa sanoa mitä se sitten oikeasti on, mutta sen tiedän että mies on aivan maassa jos jotain tällaista pääsee tapahtumaan. Yleensä asiat eivät ole olleet kovin isoja enkä siis viitsi niistä stressata, mutta tämä tapaus nyt vähän kirpaisi. Siitä huolimatta ettei minulle ole ollut asian suhteen mitään haaveita tai odotuksia ennen kuin mies ne herätti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kosintaa ei pidä etukäteen luvata eikä sitä kannata suunnitella yhdessä.
Tässä se on kiteytettynä. Ap maksaa nyt hintaa mielipahallaan (ehkä mieskin?).
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut useammasta tapauksesta, jossa kauan seurustellut pari on (ilmeisesti) jo niin tottunut toisiinsa, että sukupuoliroolit ovat iloisesti sekaisin, ja nainen on se, joka kosii. Se on jotenkin erityisen suomalainen tapa.
Naiset kertovat myöhemmin, että eivät enää uskoneet saavansa perhettä, ja päättivät toimia. Siitä ei jää maailman ihanin muisto, mutta joissain tapauksissa perhe. On niittäin niitäkin tapauksia, joissa sitä miehen (lupaamaa) kosintaa ei koskaan tullut eikä nainen halunnut ilman sitä perustaa perhettä.
No kukin tavallaan.
Meillä minä kosin, eikä meillä ole 'sukupuoliroolit sekaisin' jotenkin kummallisesti, vaan olemme ihan normaali pariskunta. Toisella on omat vahvuutensa ja toisella omansa. En vaan itse ole niin kärsivällinen, että haluaisin hukata elämästäni vuosia passiivisena odotteluun ja katkeruutta ja pettymystä mieleensä keräillen, jos homman voi hoitaa itsekin ja lopputulos on onnellinen.
Ap:n tilanne on minusta vielä kummallisempi, koska he ovat jo valinneet kihlasormuksetkin! Hehän ovat jo siis sopineet kihlautumisesta omalla tavallaan. Ihan kummallista odotella jotain kosintashowta nyt, sehän on jo se momentum mennyt. Nyt kannattaisi sanoa miehelle, että köydään yhdessä.tilaamassa ne sormukset ja valitaan hääpäivä ja jörjestetään vaikka kihlajaisjuhlat, niin saa tapahtumaan jotain spesiaalia juhlaa, jos kaipaa sellaista. Ja voitte valita kihlajaispäivän itsekin. En edes muista, miten oma kihlapäivämääyämme määräytyi, olisikohan se ollut se, kun saimme sormukset tilauksesta ja laitettiin se klassinen kuva Facebookiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenhan se voisi noin mennä joillakin pareilla, mutta se, että ap on kirjoittanut asiasta tänne, tekee siitä isomman jutun.
Meni pieleen kosinta. Onko uusi kosinta joskus tulossa, sen ilmeisesti tietää vain mies.
Miksi harmituksen purkaminen tänne tekee asiasta isomman? Eikö ole parempi purkaa se tänne kuin miehelle, joka ei tarkoittanut pahaa? Hän on hyvä mies, mutta joskus ei vain ajattele loppuun saakka. Siksi jopa muistutin sormuksen tilausajasta, kun osasin ennakoida missä kohtaa saattaa mennä pieleen.
ap
Hankaat vastaat vieraiden ihmisten mielipiteille? Nämä ovat erilaisten ihmisten mielipiteitä tässä ketjussa sinun aloitukseesi. MINUN mielestäni ei ole hyvä asia, että koet isoa mielipahaa näin tärkeässä asiassa, mutta itse toki tiedät suhteesi tilan.
En hangannut vastaan vaan KYSYIN miten se oleellisesti muuttaa asiaa että valitsin tämän kanavan pettymyksen puimiselle. Ilmeisesti tarkoitit että se on se ongelma, että joutuu tuntemaan pettymystä ylipäätään? Siihen sanoisin että pitkiä parisuhteita tuskin kovin yleisesti esiintyisi, jos kumpikaan osapuoli ei saisi anteeksi pieniä tai isompia mokia.
ap
Mielipahan purkaminen voi olla hyvä asia. Oma mielipiteeni on, että näin tärkeässä asiassa olisi kuitenkin hyvä keskustella sen (tulevan?) puolison kanssa.
Siis minun mielipiteeni.
Onpa kädetön mies. Olisi loukkaantunut, enkä välttämättä antaisi anteeksi. Minulla tuosta menisi ns. maku, eli menisi koko fiilis kihlautumisesta tai naimisiin menosta. Eikö yleensä kihlautuminen tehdä niin että mies kysyy yllätyksellisesti? Nythän sun mies sössi koko asian- miksi ensin mennään katsomaan sormuksia- siitä on yllätys kaukana. Sori, muuta tuomitsen miehesi. Itse en jaksaisi tuollaista ollenkaan. Ihan sama mitä mieltä muut ovat. Saamaton mies. Ja odota vaan millainen tuollainen mies on, kun saadaan perheenlisäystä. Ei jaksa herätä vaihtamaan vauvan vaippoja yöllä, ei jaksa tehdä itse asiassa mitään. Sinä olet se, joka hoidat kaiken. Hyi, että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenhan se voisi noin mennä joillakin pareilla, mutta se, että ap on kirjoittanut asiasta tänne, tekee siitä isomman jutun.
Meni pieleen kosinta. Onko uusi kosinta joskus tulossa, sen ilmeisesti tietää vain mies.
Miksi harmituksen purkaminen tänne tekee asiasta isomman? Eikö ole parempi purkaa se tänne kuin miehelle, joka ei tarkoittanut pahaa? Hän on hyvä mies, mutta joskus ei vain ajattele loppuun saakka. Siksi jopa muistutin sormuksen tilausajasta, kun osasin ennakoida missä kohtaa saattaa mennä pieleen.
ap
Hankaat vastaat vieraiden ihmisten mielipiteille? Nämä ovat erilaisten ihmisten mielipiteitä tässä ketjussa sinun aloitukseesi. MINUN mielestäni ei ole hyvä asia, että koet isoa mielipahaa näin tärkeässä asiassa, mutta itse toki tiedät suhteesi tilan.
En hangannut vastaan vaan KYSYIN miten se oleellisesti muuttaa asiaa että valitsin tämän kanavan pettymyksen puimiselle. Ilmeisesti tarkoitit että se on se ongelma, että joutuu tuntemaan pettymystä ylipäätään? Siihen sanoisin että pitkiä parisuhteita tuskin kovin yleisesti esiintyisi, jos kumpikaan osapuoli ei saisi anteeksi pieniä tai isompia mokia.
ap
Mielipahan purkaminen voi olla hyvä asia. Oma mielipiteeni on, että näin tärkeässä asiassa olisi kuitenkin hyvä keskustella sen (tulevan?) puolison kanssa.
Siis minun mielipiteeni.
Ja lisään vielä, että ymmärrän todella, että olet pettynyt ja että haluat purkaa mieltäsi. Mutta mielestäni olisi tärkeintä, että miehesi tietäisi tunnoistasi jollain tasolla.
No se tästä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa kädetön mies. Olisi loukkaantunut, enkä välttämättä antaisi anteeksi. Minulla tuosta menisi ns. maku, eli menisi koko fiilis kihlautumisesta tai naimisiin menosta. Eikö yleensä kihlautuminen tehdä niin että mies kysyy yllätyksellisesti? Nythän sun mies sössi koko asian- miksi ensin mennään katsomaan sormuksia- siitä on yllätys kaukana. Sori, muuta tuomitsen miehesi. Itse en jaksaisi tuollaista ollenkaan. Ihan sama mitä mieltä muut ovat. Saamaton mies. Ja odota vaan millainen tuollainen mies on, kun saadaan perheenlisäystä. Ei jaksa herätä vaihtamaan vauvan vaippoja yöllä, ei jaksa tehdä itse asiassa mitään. Sinä olet se, joka hoidat kaiken. Hyi, että.
Niin siis olen ollut viisi vuotta mieheni kanssa, eikä hänellä ole vaikeuksia osallistua ja tehdä osaansa. Tämä vaikeus saada asioita tehdyksi rajautuu hyvin tarkasti tämän tyyppisiin erityisempiin tilanteisiin. En heittäisi hyvää miestä sen takia pois,vaikka nyt kävikin vähän hassusti.
Yllätystä en edelleenkään kaipaa, joten sen puuttumista en pane pahakseni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ehkä haluaisi naimisiin miehen janssa, joka lupailee kaikenlaista, muttei pidä lupauksiaan. Luotettavuus ja vakaus on mulle todella tärkeä luonteenpiirre kumppanissa varsinkin, jos aikoo yrittää saada lapsia. Mutta ap tietysti itse tietään, mitä itse haluaa.
Minusta on kummallista valita sormus ennen kihlautumista. Eikä kosintaan kuulu sormus kuin amerikkalaisissa leffoissa.
Mä menin kihloihin niin, että sanoin yhtenä iltana kotona miehelle, että haluan mennä naimisiin hänen kanssaan. Sitten aloimme yhdessä etsiäsormuksia ja kiertelimme kauppoja. Kun löytyi mieleiset, ostimme ne ja kävimme juhlistamassa asiaa kuohuviinilasillisilla.
TÄYSIN samaa mieltä. Mun mielestä ap;n mies teki kaiken väärin. En pystyisi luottamaan tuollaiseen mieheen. Kihlaus on pilalla, ei sitä pysty enää paikkaamaan. Mitä muuta tämä mies pilaa? On dokaamassa kun vaimo synnyttää? Unohtaa lapsen tarhaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut useammasta tapauksesta, jossa kauan seurustellut pari on (ilmeisesti) jo niin tottunut toisiinsa, että sukupuoliroolit ovat iloisesti sekaisin, ja nainen on se, joka kosii. Se on jotenkin erityisen suomalainen tapa.
Naiset kertovat myöhemmin, että eivät enää uskoneet saavansa perhettä, ja päättivät toimia. Siitä ei jää maailman ihanin muisto, mutta joissain tapauksissa perhe. On niittäin niitäkin tapauksia, joissa sitä miehen (lupaamaa) kosintaa ei koskaan tullut eikä nainen halunnut ilman sitä perustaa perhettä.
No kukin tavallaan.
Meillä minä kosin, eikä meillä ole 'sukupuoliroolit sekaisin' jotenkin kummallisesti, vaan olemme ihan normaali pariskunta. Toisella on omat vahvuutensa ja toisella omansa. En vaan itse ole niin kärsivällinen, että haluaisin hukata elämästäni vuosia passiivisena odotteluun ja katkeruutta ja pettymystä mieleensä keräillen, jos homman voi hoitaa itsekin ja lopputulos on onnellinen.
Ap:n tilanne on minusta vielä kummallisempi, koska he ovat jo valinneet kihlasormuksetkin! Hehän ovat jo siis sopineet kihlautumisesta omalla tavallaan. Ihan kummallista odotella jotain kosintashowta nyt, sehän on jo se momentum mennyt. Nyt kannattaisi sanoa miehelle, että köydään yhdessä.tilaamassa ne sormukset ja valitaan hääpäivä ja jörjestetään vaikka kihlajaisjuhlat, niin saa tapahtumaan jotain spesiaalia juhlaa, jos kaipaa sellaista. Ja voitte valita kihlajaispäivän itsekin. En edes muista, miten oma kihlapäivämääyämme määräytyi, olisikohan se ollut se, kun saimme sormukset tilauksesta ja laitettiin se klassinen kuva Facebookiin.
Pane merkille, että sanoin "iloisesti sekaisin", en kummallisesti. Ja pikkuhiljaa juuri sillä lailla niitä ei enää ole kaikissa asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenhan se voisi noin mennä joillakin pareilla, mutta se, että ap on kirjoittanut asiasta tänne, tekee siitä isomman jutun.
Meni pieleen kosinta. Onko uusi kosinta joskus tulossa, sen ilmeisesti tietää vain mies.
Miksi harmituksen purkaminen tänne tekee asiasta isomman? Eikö ole parempi purkaa se tänne kuin miehelle, joka ei tarkoittanut pahaa? Hän on hyvä mies, mutta joskus ei vain ajattele loppuun saakka. Siksi jopa muistutin sormuksen tilausajasta, kun osasin ennakoida missä kohtaa saattaa mennä pieleen.
ap
Hankaat vastaat vieraiden ihmisten mielipiteille? Nämä ovat erilaisten ihmisten mielipiteitä tässä ketjussa sinun aloitukseesi. MINUN mielestäni ei ole hyvä asia, että koet isoa mielipahaa näin tärkeässä asiassa, mutta itse toki tiedät suhteesi tilan.
En hangannut vastaan vaan KYSYIN miten se oleellisesti muuttaa asiaa että valitsin tämän kanavan pettymyksen puimiselle. Ilmeisesti tarkoitit että se on se ongelma, että joutuu tuntemaan pettymystä ylipäätään? Siihen sanoisin että pitkiä parisuhteita tuskin kovin yleisesti esiintyisi, jos kumpikaan osapuoli ei saisi anteeksi pieniä tai isompia mokia.
ap
Mielipahan purkaminen voi olla hyvä asia. Oma mielipiteeni on, että näin tärkeässä asiassa olisi kuitenkin hyvä keskustella sen (tulevan?) puolison kanssa.
Siis minun mielipiteeni.
Ja lisään vielä, että ymmärrän todella, että olet pettynyt ja että haluat purkaa mieltäsi. Mutta mielestäni olisi tärkeintä, että miehesi tietäisi tunnoistasi jollain tasolla.
No se tästä.
Kyllä hän tietää, ei minun tarvitse erikseen nostaa asiasta meteliä. Ja yhtä paha mieli on hänellä, kun tajusi että olisi pitänyt hoitaa asia ajoissa. Ymmärrän että hänellä on paljon mielessään, työasioita siis, mutta silti pieni tsemppaus ei varmaan olisi ollut täysin mahdoton ajatus.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän samanlainen mies. Meillä kohtaloksi ovat muodostuneet äitienpäivälounaat...
Mies haluaa viedä meidät äitienpäivälounaalle, mutta ei varaa pöytää etukäteen.... ensimmäisenä vuonna käytiin 'tälläytyneinä' kolmen eri ruokapaikan ovella. Kahdessa sanottiin, että loppuun myyty. Viimeisestä sanottiin, että 1,5 päästä kattauksesta löytyisi yksi pöytä.
Ajattelin, että olisi mies tästä oppinut . Sen verran nolo oli kierros. Mutta kun ei. Taas mennään korkein odotuksin ravintolaan, ovella tajuan, että mies ei taaskaan ole tehnyt varausta. Tarjoilija pahoittelee tilannetta loppuun nyyty. Hän antoi, vielä jonkin veikeän lahjan miehelle ja sanoi, että muistat sitten ensi vuonna ajoissa varata pöydän! En viitsi edes sanoa, mitä siinä kohtaa mietin.
Ja vielä ei tästäkään mies oppinut!! Kolmantena vuonna sitten selkeäski ilmoitin, että joko syödään kotona tai sitten on oltava pöytävaraus tehtynä. En aio pukea lapsia ja itseäni ja istua autossa, kun mies käy kyselemässä, että mahtuisiko teille syömään.... kun asian voisi yhdellä puhelinsoitolla hoitaa etukäteen!!!
Ei ollut taaskaan tehnyt varausta, mutta rupesi sitten voivotellen etsimään paikkaa...
Tuon kerran jälkeen on varaukset tehnyt, mikäli ollaan äitienpäivälounalle menty. Mutta edelleenkin on minun vaikea ymmärtää miehen ajatusmallia...
Ymmärrän AP tuskasi!!
Jos on valinnut tällaisen saamattoman ja kädettömän, avuttoman miehen, niin se on ihan oma valinta. Silloin pitää ymmärtää, että hienoja spektaakkelimaisia kosintoja ei ole odotettavissa eikä muitakaan muistamisia. En itse edes haluaisi niin avutonta miestä, mutta jos ap nyt näköjään kuitenkin haluaa, niin pitää tunnustaa tosiasiat ja nähdä mies sellaisena kuin hän on. Minusta kuulostaa jopa siltä, ettei mies ole uskaltanut ryhtyä kihlauksen toteutukseen, nynny kun on, jos kerran päivittäin siitä kulkee ohi. Sellaisen vellihousun kanssa pitää olla päättäväinen nainen.
En itse olisi niin onnellinen, eikä ole karinikaan, jolla on sellainen mies, vaan miehen saamattomuus on alksnut ärsyttää kaveriani vuosien mittaan yhä enemmän. Tässä ap:n avauksessa on siis päällisin puolin kyse pinnallisesta pikkujutusta, mutta oikeasti todella isosta ja perustavaa laatua olevasta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän samanlainen mies. Meillä kohtaloksi ovat muodostuneet äitienpäivälounaat...
Mies haluaa viedä meidät äitienpäivälounaalle, mutta ei varaa pöytää etukäteen.... ensimmäisenä vuonna käytiin 'tälläytyneinä' kolmen eri ruokapaikan ovella. Kahdessa sanottiin, että loppuun myyty. Viimeisestä sanottiin, että 1,5 päästä kattauksesta löytyisi yksi pöytä.
Ajattelin, että olisi mies tästä oppinut . Sen verran nolo oli kierros. Mutta kun ei. Taas mennään korkein odotuksin ravintolaan, ovella tajuan, että mies ei taaskaan ole tehnyt varausta. Tarjoilija pahoittelee tilannetta loppuun nyyty. Hän antoi, vielä jonkin veikeän lahjan miehelle ja sanoi, että muistat sitten ensi vuonna ajoissa varata pöydän! En viitsi edes sanoa, mitä siinä kohtaa mietin.
Ja vielä ei tästäkään mies oppinut!! Kolmantena vuonna sitten selkeäski ilmoitin, että joko syödään kotona tai sitten on oltava pöytävaraus tehtynä. En aio pukea lapsia ja itseäni ja istua autossa, kun mies käy kyselemässä, että mahtuisiko teille syömään.... kun asian voisi yhdellä puhelinsoitolla hoitaa etukäteen!!!
Ei ollut taaskaan tehnyt varausta, mutta rupesi sitten voivotellen etsimään paikkaa...
Tuon kerran jälkeen on varaukset tehnyt, mikäli ollaan äitienpäivälounalle menty. Mutta edelleenkin on minun vaikea ymmärtää miehen ajatusmallia...
Ymmärrän AP tuskasi!!
Jos on valinnut tällaisen saamattoman ja kädettömän, avuttoman miehen, niin se on ihan oma valinta. Silloin pitää ymmärtää, että hienoja spektaakkelimaisia kosintoja ei ole odotettavissa eikä muitakaan muistamisia. En itse edes haluaisi niin avutonta miestä, mutta jos ap nyt näköjään kuitenkin haluaa, niin pitää tunnustaa tosiasiat ja nähdä mies sellaisena kuin hän on. Minusta kuulostaa jopa siltä, ettei mies ole uskaltanut ryhtyä kihlauksen toteutukseen, nynny kun on, jos kerran päivittäin siitä kulkee ohi. Sellaisen vellihousun kanssa pitää olla päättäväinen nainen.
En itse olisi niin onnellinen, eikä ole karinikaan, jolla on sellainen mies, vaan miehen saamattomuus on alksnut ärsyttää kaveriani vuosien mittaan yhä enemmän. Tässä ap:n avauksessa on siis päällisin puolin kyse pinnallisesta pikkujutusta, mutta oikeasti todella isosta ja perustavaa laatua olevasta asiasta.
Mikä diagnoosi sinulla on? Sinut tunnistaa aina kun tulet riekkumaan johonkin ketjuun. Esiinnyt useampana eri ihmisenä mutta tyyliäsi et osaa muuttaa. Nyt spämmäät tämän ketjun täyteen provokaatiotasi. Kysyn ihan vakavissani: mikä diagnoosi sinulla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä haluaisi naimisiin miehen janssa, joka lupailee kaikenlaista, muttei pidä lupauksiaan. Luotettavuus ja vakaus on mulle todella tärkeä luonteenpiirre kumppanissa varsinkin, jos aikoo yrittää saada lapsia. Mutta ap tietysti itse tietään, mitä itse haluaa.
Minusta on kummallista valita sormus ennen kihlautumista. Eikä kosintaan kuulu sormus kuin amerikkalaisissa leffoissa.
Mä menin kihloihin niin, että sanoin yhtenä iltana kotona miehelle, että haluan mennä naimisiin hänen kanssaan. Sitten aloimme yhdessä etsiäsormuksia ja kiertelimme kauppoja. Kun löytyi mieleiset, ostimme ne ja kävimme juhlistamassa asiaa kuohuviinilasillisilla.
TÄYSIN samaa mieltä. Mun mielestä ap;n mies teki kaiken väärin. En pystyisi luottamaan tuollaiseen mieheen. Kihlaus on pilalla, ei sitä pysty enää paikkaamaan. Mitä muuta tämä mies pilaa? On dokaamassa kun vaimo synnyttää? Unohtaa lapsen tarhaan?
Joo, tämä asia ei mennyt putkeen mutta menee aika pitkälle puhua dokaamisesta synnytyksen aikana jne. Kyse on nyt hajamielisestä ja joissain tilanteissa ajattelemattomasta miehestä, joka ei ehkä kaikkia tilanteita hoida sulavasti, mutta sillä ei ole mitään automaattista yhteyttä siihen että olisi oikeasti paha ihminen.
ap
Miten tuollaisen voi antaa anteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä haluaisi naimisiin miehen janssa, joka lupailee kaikenlaista, muttei pidä lupauksiaan. Luotettavuus ja vakaus on mulle todella tärkeä luonteenpiirre kumppanissa varsinkin, jos aikoo yrittää saada lapsia. Mutta ap tietysti itse tietään, mitä itse haluaa.
Minusta on kummallista valita sormus ennen kihlautumista. Eikä kosintaan kuulu sormus kuin amerikkalaisissa leffoissa.
Mä menin kihloihin niin, että sanoin yhtenä iltana kotona miehelle, että haluan mennä naimisiin hänen kanssaan. Sitten aloimme yhdessä etsiäsormuksia ja kiertelimme kauppoja. Kun löytyi mieleiset, ostimme ne ja kävimme juhlistamassa asiaa kuohuviinilasillisilla.
TÄYSIN samaa mieltä. Mun mielestä ap;n mies teki kaiken väärin. En pystyisi luottamaan tuollaiseen mieheen. Kihlaus on pilalla, ei sitä pysty enää paikkaamaan. Mitä muuta tämä mies pilaa? On dokaamassa kun vaimo synnyttää? Unohtaa lapsen tarhaan?
Joo, tämä asia ei mennyt putkeen mutta menee aika pitkälle puhua dokaamisesta synnytyksen aikana jne. Kyse on nyt hajamielisestä ja joissain tilanteissa ajattelemattomasta miehestä, joka ei ehkä kaikkia tilanteita hoida sulavasti, mutta sillä ei ole mitään automaattista yhteyttä siihen että olisi oikeasti paha ihminen.
ap
Ei kukaan sanonutkaan että paha ihminen. Mutta vaikuttaa sellaiselta marttyyri mieheltä, jolla menee asiat aina pieleen ja oma vaimo sitten lohduttaa. Vaikka vaimon pitäisi olla vihainen. Oletko sinäkin lohduttanut häntä, että ei se mitään, mutta sisimmissäsi olet täysin pettynyt. Olet varmasti. Itse en kestäisi tuollaista miestä laisinkaan, ei ole tarpeeksi maskuliininen minulle. Mutta sinä tiedät omat tarpeesi, ja niin edelleen. Mitään romanttista yllätystä on tuolta mieheltä turha odottaa. Miten kukaan edes pystyy pilaamaan kihlauksen? Onko hän siinä aidosti tunteella mukana, ei ainakaan vaikuta siltä??
Joillain ihmisillä vaan on ongelmia käytännöllisyyttä ja ennakointia vaativien asioiden kanssa. Eikä se välttämättä liity sukupuoleen, on sellaisia naisiakin, vaikka täytyy myöntää että minäkin olen tuntenut lähinnä sellaisia miehiä.
Heille tulee kaikki yllätyksenä. Lomamatkalle lähtiessä pakataan tunti ennen kentälle lähtöä. Junaliput ovat yllättävän kalliitta kun ei voinut 3 viikkoa sitten varata. Joululahja ei onnistukaan kun sehän olisi pitänyt tilata jo kauan ennen joulua pitkän toimitusajan vuoksi. Hammaslääkäriaika piti varata jo 2kk sitten. Siis mitä, miksi et muistuttanut?
Eivät he (yleensä) pahalla. Toki joku voi olla ihan vallankäyttäjä ja tahallaan välttelee vastuuta ja muistamista. Mutta moni ihan aidosti ei ymmärrä, että esim. merkkipäivää varten saattaa joutua suunnittelemaan jotain etukäteen. Ja ihan suoraan sanoen osa ihmisistä ei ymmärrä ajan kulua ollenkaan, niin hullulta kuin se kuulostaakin. "Kyllä ehtii myöhemminkin."
Se on sitten oma asia kestääkö sellaista parisuhteessa vai ei. Mutta tämän kaltaisia perustavaa laatua olevia luonteenpiirteitä on äärimmäisen hankala muuttaa vaikka yrittäisi. Eli todennäköisesti tulevaisuudessa odottaa ihan saman juttu.
En sinänsä ymmärrä, miksi ap puolustelee miestään, kun eihän sillä ole merkitystä, mitä tuntemattomat päättelevät tällaisestä ketjusta. Itse tunnet hänet, ja se on ainoa asia, jolla on sinulle/teille merkitystä.
Olet purkanut mieltäsi ja saanut tukea ja vinkkejä. Oma päätöksesi on, miten menet eteenpäin, eikä se kuulu kuin teille kahdelle.
Alue: Aihe vapaa
En ehkä haluaisi naimisiin miehen janssa, joka lupailee kaikenlaista, muttei pidä lupauksiaan. Luotettavuus ja vakaus on mulle todella tärkeä luonteenpiirre kumppanissa varsinkin, jos aikoo yrittää saada lapsia. Mutta ap tietysti itse tietään, mitä itse haluaa.
Minusta on kummallista valita sormus ennen kihlautumista. Eikä kosintaan kuulu sormus kuin amerikkalaisissa leffoissa.
Mä menin kihloihin niin, että sanoin yhtenä iltana kotona miehelle, että haluan mennä naimisiin hänen kanssaan. Sitten aloimme yhdessä etsiäsormuksia ja kiertelimme kauppoja. Kun löytyi mieleiset, ostimme ne ja kävimme juhlistamassa asiaa kuohuviinilasillisilla.