Lue keskustelun säännöt.
Karvaasti pettynyt miehen toimintaan (kosinta)
04.12.2018 |
Olemme olleet viisi vuotta yhdessä, ja ehkä viimeisen vuoden aikana on tullut puhuttua yhdessä siitä, että naimisiin meno olisi ajankohtaista lähitulevaisuudessa. Jutut ovat edistyneet sille tasolle, että nyt 5-vuotispäivämme lähestyessä mies pyysi että menisimme tutustumaan kauppojen sormusvalikoimiin, tätä merkkipäivää ajatellen. Tuli hyvin selväksi että hän on ajatellut esittää sinä päivänä sen suuren kysymyksen.
Sormuksia käytiin katsomassa ja sopivat löydettiin. Myyjä kysyi laitetaanko tilaukseen heti, mies sanoi että ei. Tiedot saatiin paperille ylös, ja myyjä tiedusteli milloin sormukselle olisi tarvetta, sillä tilausaika on tietyn mittainen. Minä hätkähdin heti tässä kohtaa: mieheni on tunnetusti juuri tällaisissa tilanteissa hämmentävän saamaton. Siispä yritin vielä hienovaraisesti jälkikäteenkin muistuttaa, että sormuksen saamisessa sitten kestää se pari viikkoa.
Sen jälkeen asiasta ei puhuttu pariin viikkoon... ennen kuin tänään. Vuosipäivämme olisi nyt viikonloppuna, ja olen ollut kaikesta huolimatta jotenkin varma, että mies kosii kun kerran on aikeistaan jo ilmoittanutkin. Mutta nyt hän sitten tuli töistä kotiin maansa myyneen näköisenä ja sortui kertomaan, että olisi nyt käynyt sitä sormusta tilaamassa, jolloin hänelle ilmoitettiin että toimitusaika on yllättäen edelleen se parisen viikkoa. Sormus ei ehdi hänelle vuosipäivään mennessä, ja ilmeisesti ilman sitä hän ei ollut ajatellut kosia.
Miehelläni on paljon enemmän vahvuuksia kuin vikoja, ja siksi olen yleensä yrittänyt antaa tällaiset jutut anteeksi, mutta nyt on sanottava että pettymys on kova. Että ei hän sitten tuon enempää voinut yrittää tälläkään kertaa, vaikka kyseessä on kosinta, josta hän vielä on käytännössä kertonut etukäteen. Olisi edes ollut hiljaa sitten, niin etten olisi edes tiennyt että jotain aikeita oli mutta pieleen menivät. Ja ei, hän ei ole sellainen mies joka tässä nyt vain bluffaisi ja oikeasti sormus olisi jo takataskussa.
Niin että tällainen juttu. En ole juurikaan joutunut tuntemaan raskasta pettymystä parisuhteessa, mutta nyt kyllä pettymys painaa kovasti :( Miksei hän voinut edes yrittää...
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin puhuttu kihloihin menosta, joten osasin odottaa kosintaa, mutta tarkkaa päivää en tiennyt. Mies kosi päivänä jona en sitä odottanut. Yhdessä käytiin katsomassa sormukset ja tilattiin. Odotin kosintaa noin 3kk siitä kun puhuttiin.
Ja ei en ymmärrä miksi olet pettynyt. Mies voi vielä kerran ilman sormuksia. Ja ei en ymmärrä miksi ne sormukset käytiin katsomassa ennen kosintaa se toi vain sulle turhia odotuksia.
Mies halusi kosia sormuksen kanssa ja tällöin niitä voi käydä etukäteen katsomassa. Tiedän pareja jotka ovat tehneet näin eikä siinä mielestäni ole mitään vikaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika outoa puuhaa alusta alkaen. Et suinkaan ole lukenut liiaksi romanttisia naistenromaaneja, joissa kosiskellaan ja kaivellaan ihan yllättäen timanttisormus taskusta vaikka sitten puistossa tai ravintolassa tai jossakin muualla. En tosin ole koskaan kuullut - enkä lukenutkaan - että pari käy ensin katselemassa sormuksia ja kyselemässä hintoja ja mies sitten jonkin ajan kuluttua kosii.
Kyllä mä ymmärrän pettymyksen!
Aivan varmasti pettyisin itsekin, jos minulla ei olisi mitään odotuksia, mutta toinen nostaisi ne odotukset vihjailemalla kaikesta hienosta ja romanttisesta...JA sitten mokaisi koko homman täysin omaa saamattomuuttaan + toteaisi päälle, että ei tää nyt sit onnistu ollenkaan (ennen kuin joskus hamassa tulevaisuudessa...jos sattuu saamaan aikaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin puhuttu kihloihin menosta, joten osasin odottaa kosintaa, mutta tarkkaa päivää en tiennyt. Mies kosi päivänä jona en sitä odottanut. Yhdessä käytiin katsomassa sormukset ja tilattiin. Odotin kosintaa noin 3kk siitä kun puhuttiin.
Ja ei en ymmärrä miksi olet pettynyt. Mies voi vielä kerran ilman sormuksia. Ja ei en ymmärrä miksi ne sormukset käytiin katsomassa ennen kosintaa se toi vain sulle turhia odotuksia.
Mies halusi kosia sormuksen kanssa ja tällöin niitä voi käydä etukäteen katsomassa. Tiedän pareja jotka ovat tehneet näin eikä siinä mielestäni ole mitään vikaa.
ap
Ja sait turhia odotuksia ja petyit. Voi kurjaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen mies. Olen lähes poikkeuksetta joutunut pettymään niihin tilanteisiin, joissa mies olisi voinut käyttää mielikuvitusta ja järjestää vähällä vaivalla minulle merkittävän elämyksen ja ihanan muiston.
Nuorempana otin pultteja ja järjestin kohtauksia kun tuntui, ettei hän tajua minkään tuollaisen asian suurta merkitystä minulle, vanhemmiten olen yrittänyt ystävällisesti selittää miten tärkeätä olisi yrittää huomioida toisen tarpeet tällaisissakin asioissa. Ja että miten suunnattomasti ilahtuisin, jos hän tajuaisi suuren hetken merkityksen. Ja kuinka muistaisin onnellisena loppuelämäni ajan aika pienenkin teon ja satsauksen, kun se tapahtuisi oikealla hetkellä.
Vähän kehitystä on kahdessakymmenessäviidessä vuodessa tapahtunut, mutta tosiaan yllättävän vähän kun ajattelee kuinka paljon olen yrittänyt.
Mutta olen ajatellut samoin kuin sinäkin, että miehelläni on paljon enemmän vahvuuksia kuin vikoja ja ottanut realiteettina nuo puutteet. Oma surunsa ja luopumisensa siinä kyllä on ollut, se täytyy sanoa. Tiedän, että ei hän pahuuttaan noin toimi, ei vaan tajua eikä opikaan ikinä tajuamaan. Ja kyllä hän rakkautensa kuitenkin osoittaa monin tavoin.
Eli ymmärrän hyvin sinun tunteesi. Kaikkea ei vaan vissiin voi saada.
Kiitos kun kirjoitit, tunnistan kaiken mitä kuvailet. Kyse ei tosiaankaan ole maata kaatavasta asiasta, mutta harmittavasta tietenkin.
Ihmettelen asiaa siksikin, että mies kävelee mokoman koruliikkeen ohi päivittäin. Miksi siis odotella viikkoja, kun homman voisi hoitaa parissa minuutissa milloin vain... Ihmeellistä!
ap
Niinhän se juuri on, pikku jutulta tuntuisi moni sellainen asia hoitaa, jonka merkitys olisi tosi iso. Siksi sitä ei ymmärräkään. Eikä sitä, ettei miestä saa asiaa vuosikymmenissäkään ymmärtämään, vaikka hänelle ei kuitenkaan ole ollenkaan samantekevää olenko onnellinen vai en. Kyllä hän siitä välittää ja haluaisi, että minulla olisi hyvä olla hänen kanssaan. Mysteeri tuo juttu minulle on.
Huvittavaa muuten huomata, kuinka ohi pointin moni tässä keskustelussa kirjoittaa :) Ei siinä ole kyse mistään amerikkalaistyylisistä elokuvaodotuksista tai prinsessasyndroomasta, vaan pienen, itselle merkittävän romanttisen hetken toiveesta. Emotionaalisesta tarpeesta, joita meillä kaikilla joka tapauksessa on, kenellä minkäkinlaiset.
Tuokin on minulle niin tuttua, että mies ikään kuin antaa jonkin signaalin, jolla herättää toivon, että olisikin yllättäen ymmärtänyt asian ja päättänyt kerrankin olla romanttinen. Esimerkiksi kysyy, että olisko kiva synttärilahja sellainen, että mentäisiin yhdessä siihen sinun lempipaikkaan ja vietettäisiin siellä ihana vuorokausi? No totta hel...tissä olis ihana, aivan todella ihana olisikin ja vink vink, ne synttäritkin muuten kolmen viikon päästä.... Tuolla tavoin mies on sitten nostanut toiveet korkealle. Alkaa suloinen odotus.
Kunnes Se The hetki koittaa. Eikä mitään tapahdu, ei kerrassaan niin mitään. Mies ei edes muista koko synttäreitä. Kuin ei olisi ikinä kuullutkaan. Ihan puskista tulee miehelle synttärit.
Kyllä se vaan niin kovin karvaalta tuntuu. Mies on kuitenkin ihana ja rakas <3
Lämmin kohtalotoverin myötätunnon halaus täältä ap:lle!
Olen ollut 10 vuotta sinkkuna, ja rehellisesti sanottuna vtuttaa kuunnella kitinää siitä, että mies ei osaa kosia jonkun mielestä oikein. Eikös se yhdessäolo ja yhteinen tulevaisuus ole tärkeintä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä todellakin ymmärrän pettymyksesi! En varmaan henkilökohtaisesti edes voisi olla tuollaisen miehen kanssa joka on noin huono aikaansaamaan tärkeää juttua. En silti ymmärrä miksi sormukset piti käydä valitsemassa etukäteen? Miksei mies hae liikkeestä lainasormusta ja kosi sillä sitten? Miksi on niin ehdotonta että sen pitää olla tasan se sormus jolla kositaan? Mulle kävisi mielihyvin joku muu sormus, vaikka vaan joku halppis kunhan vaan että sais kosittua kunnolla ja romanttisesti. Ei se sormus olisi niin tärkeä kuin itse kosinta.
Mikset kosi itse? En nyt ymmärrä miksi odotat hänen kosintaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää odottako enää. Hetki meni jo, mutta sen voi pelastaa - sinä! Sanot, että nyt tässä ja nyt mennään kihloihin ja hankitaan sormukset myöhemmin sopivana päivänä. Kaukaa viisaana (ts viisastuneina) päätätte myös hääpäivän samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen mies. Olen lähes poikkeuksetta joutunut pettymään niihin tilanteisiin, joissa mies olisi voinut käyttää mielikuvitusta ja järjestää vähällä vaivalla minulle merkittävän elämyksen ja ihanan muiston.
Nuorempana otin pultteja ja järjestin kohtauksia kun tuntui, ettei hän tajua minkään tuollaisen asian suurta merkitystä minulle, vanhemmiten olen yrittänyt ystävällisesti selittää miten tärkeätä olisi yrittää huomioida toisen tarpeet tällaisissakin asioissa. Ja että miten suunnattomasti ilahtuisin, jos hän tajuaisi suuren hetken merkityksen. Ja kuinka muistaisin onnellisena loppuelämäni ajan aika pienenkin teon ja satsauksen, kun se tapahtuisi oikealla hetkellä.
Vähän kehitystä on kahdessakymmenessäviidessä vuodessa tapahtunut, mutta tosiaan yllättävän vähän kun ajattelee kuinka paljon olen yrittänyt.
Mutta olen ajatellut samoin kuin sinäkin, että miehelläni on paljon enemmän vahvuuksia kuin vikoja ja ottanut realiteettina nuo puutteet. Oma surunsa ja luopumisensa siinä kyllä on ollut, se täytyy sanoa. Tiedän, että ei hän pahuuttaan noin toimi, ei vaan tajua eikä opikaan ikinä tajuamaan. Ja kyllä hän rakkautensa kuitenkin osoittaa monin tavoin.
Eli ymmärrän hyvin sinun tunteesi. Kaikkea ei vaan vissiin voi saada.
Kiitos kun kirjoitit, tunnistan kaiken mitä kuvailet. Kyse ei tosiaankaan ole maata kaatavasta asiasta, mutta harmittavasta tietenkin.
Ihmettelen asiaa siksikin, että mies kävelee mokoman koruliikkeen ohi päivittäin. Miksi siis odotella viikkoja, kun homman voisi hoitaa parissa minuutissa milloin vain... Ihmeellistä!
ap
Tuokin on minulle niin tuttua, että mies ikään kuin antaa jonkin signaalin, jolla herättää toivon, että olisikin yllättäen ymmärtänyt asian ja päättänyt kerrankin olla romanttinen. Esimerkiksi kysyy, että olisko kiva synttärilahja sellainen, että mentäisiin yhdessä siihen sinun lempipaikkaan ja vietettäisiin siellä ihana vuorokausi? No totta hel...tissä olis ihana, aivan todella ihana olisikin ja vink vink, ne synttäritkin muuten kolmen viikon päästä.... Tuolla tavoin mies on sitten nostanut toiveet korkealle. Alkaa suloinen odotus.
Kunnes Se The hetki koittaa. Eikä mitään tapahdu, ei kerrassaan niin mitään. Mies ei edes muista koko synttäreitä. Kuin ei olisi ikinä kuullutkaan. Ihan puskista tulee miehelle synttärit.
Kyllä se vaan niin kovin karvaalta tuntuu. Mies on kuitenkin ihana ja rakas <3
Lämmin kohtalotoverin myötätunnon halaus täältä ap:lle!
No tämä on jo todella omituista ja ellei miehellä ole jokin hahmotushäiriö tai vastaava, on aika vaikeaa kuvitella, että vahingossa tuommoista sattuisi. Siis ymmärrän, jos ei saakaan aikaiseksi tilata mitään lomailua, mutta että ei muista ollenkaan tälläisestä olleen edes puhetta. Dementikoltahan tuo jo kuulostaa, itse huolestuisin jo.
Ja en kyllä toisaalta pidä ihan pikkuvikana sitä, että unohtaa luvanneensa toiselle jotakin, vaikkakin epäsuorasti. Olisi tosiaan sitten vinkkailematta, minusta tuollainen kuulostaa ihan ilkeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä todellakin ymmärrän pettymyksesi! En varmaan henkilökohtaisesti edes voisi olla tuollaisen miehen kanssa joka on noin huono aikaansaamaan tärkeää juttua. En silti ymmärrä miksi sormukset piti käydä valitsemassa etukäteen? Miksei mies hae liikkeestä lainasormusta ja kosi sillä sitten? Miksi on niin ehdotonta että sen pitää olla tasan se sormus jolla kositaan? Mulle kävisi mielihyvin joku muu sormus, vaikka vaan joku halppis kunhan vaan että sais kosittua kunnolla ja romanttisesti. Ei se sormus olisi niin tärkeä kuin itse kosinta.
No tottakai kosinta ja yhteinen elämä on paljon tärkeämpi asia kuin se sormus. Mutta se tuskin on tässä ap:n pointti.
Uskoisin että pointti on siinä, että miksei mies voi hoitaa sitä kuitenkin tärkeätä sormusasiaa, kun se kerran on jo valittu ja sovitettu ja mies kulkee joka päivä kyseisen sormuskaupan ohi? Ja toiveet tuosta oikeasta sormuksesta on herätetty siinä vaiheessa, kun se on valittu.
Miksi ihmeessä pitäisi mennä lainasormuksella, joka on kuitenkin laiha kompromissi ja jonka hankkiminen olisi paljon vaivalloisempi homma kuin tuon jo valmiiksi katsotun oikean sormuksen tilaaminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sulla pienet murheet. Ehkei kannata mennä naimisiin, kun olette ilmeisesti persoonina varsin erilaisia. Koska jos jatkatte yhteiseloa, niin todennäköisesti tulet vielä pettymään usein ja miehesi joutuisi elämään stressissä sen vuoksi.
Varsin hyvin nämä vuodet ovat menneet, joten emme ole liian erilaisia. Mieheni heikkoutena on juuri kuvailemani kaltaiset mokailut, eivätkä ne yleensä juuri haittaa. Mutta sydämeeni hiukan sattuu, kun kauniisti alkanut kihlautumisesta vihjailu meni puihin tuollaisesta syystä.
ap
Voittehan te mennä kihloihin milloin haluatte. Ei siihen sormusta tarvitse. Tai sitten menette kihloihin kun sormukset saatte. Juhlitte vaikka sitä vuosipäivääkin sitten vasta sormusten yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen mies. Olen lähes poikkeuksetta joutunut pettymään niihin tilanteisiin, joissa mies olisi voinut käyttää mielikuvitusta ja järjestää vähällä vaivalla minulle merkittävän elämyksen ja ihanan muiston.
Nuorempana otin pultteja ja järjestin kohtauksia kun tuntui, ettei hän tajua minkään tuollaisen asian suurta merkitystä minulle, vanhemmiten olen yrittänyt ystävällisesti selittää miten tärkeätä olisi yrittää huomioida toisen tarpeet tällaisissakin asioissa. Ja että miten suunnattomasti ilahtuisin, jos hän tajuaisi suuren hetken merkityksen. Ja kuinka muistaisin onnellisena loppuelämäni ajan aika pienenkin teon ja satsauksen, kun se tapahtuisi oikealla hetkellä.
Vähän kehitystä on kahdessakymmenessäviidessä vuodessa tapahtunut, mutta tosiaan yllättävän vähän kun ajattelee kuinka paljon olen yrittänyt.
Mutta olen ajatellut samoin kuin sinäkin, että miehelläni on paljon enemmän vahvuuksia kuin vikoja ja ottanut realiteettina nuo puutteet. Oma surunsa ja luopumisensa siinä kyllä on ollut, se täytyy sanoa. Tiedän, että ei hän pahuuttaan noin toimi, ei vaan tajua eikä opikaan ikinä tajuamaan. Ja kyllä hän rakkautensa kuitenkin osoittaa monin tavoin.
Eli ymmärrän hyvin sinun tunteesi. Kaikkea ei vaan vissiin voi saada.
Kiitos kun kirjoitit, tunnistan kaiken mitä kuvailet. Kyse ei tosiaankaan ole maata kaatavasta asiasta, mutta harmittavasta tietenkin.
Ihmettelen asiaa siksikin, että mies kävelee mokoman koruliikkeen ohi päivittäin. Miksi siis odotella viikkoja, kun homman voisi hoitaa parissa minuutissa milloin vain... Ihmeellistä!
ap
Niinhän se juuri on, pikku jutulta tuntuisi moni sellainen asia hoitaa, jonka merkitys olisi tosi iso. Siksi sitä ei ymmärräkään. Eikä sitä, ettei miestä saa asiaa vuosikymmenissäkään ymmärtämään, vaikka hänelle ei kuitenkaan ole ollenkaan samantekevää olenko onnellinen vai en. Kyllä hän siitä välittää ja haluaisi, että minulla olisi hyvä olla hänen kanssaan. Mysteeri tuo juttu minulle on.
Huvittavaa muuten huomata, kuinka ohi pointin moni tässä keskustelussa kirjoittaa :) Ei siinä ole kyse mistään amerikkalaistyylisistä elokuvaodotuksista tai prinsessasyndroomasta, vaan pienen, itselle merkittävän romanttisen hetken toiveesta. Emotionaalisesta tarpeesta, joita meillä kaikilla joka tapauksessa on, kenellä minkäkinlaiset.
Tuokin on minulle niin tuttua, että mies ikään kuin antaa jonkin signaalin, jolla herättää toivon, että olisikin yllättäen ymmärtänyt asian ja päättänyt kerrankin olla romanttinen. Esimerkiksi kysyy, että olisko kiva synttärilahja sellainen, että mentäisiin yhdessä siihen sinun lempipaikkaan ja vietettäisiin siellä ihana vuorokausi? No totta hel...tissä olis ihana, aivan todella ihana olisikin ja vink vink, ne synttäritkin muuten kolmen viikon päästä.... Tuolla tavoin mies on sitten nostanut toiveet korkealle. Alkaa suloinen odotus.
Kunnes Se The hetki koittaa. Eikä mitään tapahdu, ei kerrassaan niin mitään. Mies ei edes muista koko synttäreitä. Kuin ei olisi ikinä kuullutkaan. Ihan puskista tulee miehelle synttärit.
Kyllä se vaan niin kovin karvaalta tuntuu. Mies on kuitenkin ihana ja rakas <3
Lämmin kohtalotoverin myötätunnon halaus täältä ap:lle!
Ihanaa kun joku ymmärtää näin hyvin tilannettani :) Ja mukavaa että kumpikaan meistä ei silti morkkaa miestään tai pidä häntä huonona. On vain normaalia tiedostaa mitkä ovat ne oman rakkaan heikot kohdat. Kuten aiemmin todettua, niin kaikkea ei voi saada. Itsekään emme ole täydellisiä.
Tässä tapauksessa on kai sentään hyvä että mies paljasti heti että näin kävi. Paljon surkeampaa olisi ollut se, että olisin kihissyt jännityksestä vuosipäivänä, eikä mitään olisi tapahtunut :D
ap
En kyllä tajua tätä, että yhdessä ne sormukset on käyty jo katsomassa, ja sitten kuitenkin pitäisi järjestää kosintakohtaus tiettynä päivänä. Eikö se naimisiinmeno oikeasti sovittu jo kun menitte niitä sormuksia katsomaan?
Mutta hei! Selvästikin sun mies ymmärtää sinun toiveesi ja pyrkii ne täyttämään, ja ihan ajattelevaisesti vielä hoiti asian (=kertoi sinulle) kun ei huomannut hoitaa tilausta ajoissa. Hyvä mies ja pidä se! Voisit nimittäin olla yhdessä vaikka sellaisen miehen kanssa kun minun mies, joka lähinnä ihmettelisi teidän kosintakuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen mies. Olen lähes poikkeuksetta joutunut pettymään niihin tilanteisiin, joissa mies olisi voinut käyttää mielikuvitusta ja järjestää vähällä vaivalla minulle merkittävän elämyksen ja ihanan muiston.
Nuorempana otin pultteja ja järjestin kohtauksia kun tuntui, ettei hän tajua minkään tuollaisen asian suurta merkitystä minulle, vanhemmiten olen yrittänyt ystävällisesti selittää miten tärkeätä olisi yrittää huomioida toisen tarpeet tällaisissakin asioissa. Ja että miten suunnattomasti ilahtuisin, jos hän tajuaisi suuren hetken merkityksen. Ja kuinka muistaisin onnellisena loppuelämäni ajan aika pienenkin teon ja satsauksen, kun se tapahtuisi oikealla hetkellä.
Vähän kehitystä on kahdessakymmenessäviidessä vuodessa tapahtunut, mutta tosiaan yllättävän vähän kun ajattelee kuinka paljon olen yrittänyt.
Mutta olen ajatellut samoin kuin sinäkin, että miehelläni on paljon enemmän vahvuuksia kuin vikoja ja ottanut realiteettina nuo puutteet. Oma surunsa ja luopumisensa siinä kyllä on ollut, se täytyy sanoa. Tiedän, että ei hän pahuuttaan noin toimi, ei vaan tajua eikä opikaan ikinä tajuamaan. Ja kyllä hän rakkautensa kuitenkin osoittaa monin tavoin.
Eli ymmärrän hyvin sinun tunteesi. Kaikkea ei vaan vissiin voi saada.
Kiitos kun kirjoitit, tunnistan kaiken mitä kuvailet. Kyse ei tosiaankaan ole maata kaatavasta asiasta, mutta harmittavasta tietenkin.
Ihmettelen asiaa siksikin, että mies kävelee mokoman koruliikkeen ohi päivittäin. Miksi siis odotella viikkoja, kun homman voisi hoitaa parissa minuutissa milloin vain... Ihmeellistä!
ap
Tuokin on minulle niin tuttua, että mies ikään kuin antaa jonkin signaalin, jolla herättää toivon, että olisikin yllättäen ymmärtänyt asian ja päättänyt kerrankin olla romanttinen. Esimerkiksi kysyy, että olisko kiva synttärilahja sellainen, että mentäisiin yhdessä siihen sinun lempipaikkaan ja vietettäisiin siellä ihana vuorokausi? No totta hel...tissä olis ihana, aivan todella ihana olisikin ja vink vink, ne synttäritkin muuten kolmen viikon päästä.... Tuolla tavoin mies on sitten nostanut toiveet korkealle. Alkaa suloinen odotus.
Kunnes Se The hetki koittaa. Eikä mitään tapahdu, ei kerrassaan niin mitään. Mies ei edes muista koko synttäreitä. Kuin ei olisi ikinä kuullutkaan. Ihan puskista tulee miehelle synttärit.
Kyllä se vaan niin kovin karvaalta tuntuu. Mies on kuitenkin ihana ja rakas <3
Lämmin kohtalotoverin myötätunnon halaus täältä ap:lle!
No tämä on jo todella omituista ja ellei miehellä ole jokin hahmotushäiriö tai vastaava, on aika vaikeaa kuvitella, että vahingossa tuommoista sattuisi. Siis ymmärrän, jos ei saakaan aikaiseksi tilata mitään lomailua, mutta että ei muista ollenkaan tälläisestä olleen edes puhetta. Dementikoltahan tuo jo kuulostaa, itse huolestuisin jo.
Ja en kyllä toisaalta pidä ihan pikkuvikana sitä, että unohtaa luvanneensa toiselle jotakin, vaikkakin epäsuorasti. Olisi tosiaan sitten vinkkailematta, minusta tuollainen kuulostaa ihan ilkeältä.
Tiedän, että voi kuulostaa ilkeältä, mutta ei ole. Hänen kultaisesta sydämestään minulla on kahdenkymmenenviiden vuoden kokemus. Hän on ihana ja rakastava mies ja mahtava isä.
Mutta aivan mahdottoman hajamielinen. Hän yksinkertaisesti unohtaa. Asia pulpahtaa hänen mielensä jossain yhteydessä ja hän ihan vilpittömästi suunnittelee ja pukee ideansa sanoiksi. Mutta sitten unohtaa koko jutun, muut asiat täyttävät hänen mielensä. Ja on todella pahoillaan kun tajuaa mokanneensa, jälleen.
Vuosien saatossa asia on sikäli parantunut, että hän jossain vaiheessa keksi alkaa laittaa kalenteriinsa ylös tärkeät merkkipäivät, koska ne ovat minulle tärkeitä. Omista merkkipäivistään hän ei välitä yhtään, on melkeinpä kiusaantunut muistamisista.
Nykyisin ei ole tuossa suhteessa enää ihan niin karua kuin ennen, mutta tajuan nykyisinkin kyllä, ettei kannata ladata häneen tällä saralla kovin suuria odotuksia ainakaan ylimääräisten romanttisten yllätysten muodossa. Ja nimenomaan sellaisten, jotka pitäisi muistaa jotenkin ennalta valmistella. Pessimisti ei pety.
Spontaaneja, mihinkään erityiseen juttuun liittymättömiä romanttisia yllätyksiä ja tekoja hän kyllä harrastaa paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua tätä, että yhdessä ne sormukset on käyty jo katsomassa, ja sitten kuitenkin pitäisi järjestää kosintakohtaus tiettynä päivänä. Eikö se naimisiinmeno oikeasti sovittu jo kun menitte niitä sormuksia katsomaan?
Mutta hei! Selvästikin sun mies ymmärtää sinun toiveesi ja pyrkii ne täyttämään, ja ihan ajattelevaisesti vielä hoiti asian (=kertoi sinulle) kun ei huomannut hoitaa tilausta ajoissa. Hyvä mies ja pidä se! Voisit nimittäin olla yhdessä vaikka sellaisen miehen kanssa kun minun mies, joka lähinnä ihmettelisi teidän kosintakuvioita.
Tosiaan tätä pitää kysyä siltä mieheltä. Haluaa kosia "perinteisesti", hänen mielestään tilanteeseen kuuluu sormus, ja hän haluaa että minä valitsen sen koska itse ei tunne pystyvänsä siihen -> valitaan sormukset etukäteen ja mies kosii kun kosii. Minun ei olisi todellakaan tarvinnut tietää että vuosipäivä oli suunnitelmissa, mutta hän tuli senkin kertoneeksi. Minua mikään osa tästä ei haittaa, kunhan kihloihin päästään.
Eikö kukaan muu ole kuullutkaan tällaisesta tavasta hoitaa asia...? Voisin saman tien linkata esim. erään puolitutun hääblogin, jossa kerrotaan samanlaisesta tavasta valita sormukset yhdessä etukäteen.
ap
Omakin 5-vuotispäivä kulman takana ja mies vie todella kalliiseen ravintolaan syömään, toivon vaan, että hän muistaa minun toiveeni kosimisesta: ei julkisella paikalla 🙈
Eli ollaan puhuttu jo pari vuotta pikku hiljaa kihloista ja jossain välissä se toivottavasti tapahtuu. Mies on niin vanhanaikainen ja on teroittanut haluavansa itse kosia joten edessä itselläni odottaminen.
Muutamia pointteja joita kosimisesta on esille keskusteluissa:
1:Mieheni on kertonut olevansa kauhusta jäykkä, että hän ei tiedä protokollaa tai jotenkin pilaa kokemuksen minulta.
Rauhoittelin miestä, että saa olla kotikutoinen hetki johon kuuluu vaan me kaksi vaikka laavulla juomassa kahvia, ei tarvi erikoisuuksia.
2. Mies on joskus kuullut (en itse muista), että olen sanonut pettyväni todella pahasti jos sormus on mielestäni ihan hirveä ja olisi pettymys käyttää rumaa sormusta loppuelämä.
Sain tilanteen rauhoittumaan kertomalla, että voi kosia vaikka halvimmalla hopeasormuksella mikä löytyy ja voin käyevästi käyttää sitä ulkomailla, kun ei halua riskeerata sitä oikeaa. Paljon muitakin pelkoja oli sormusprobleemaan, monta niitä pitää olla (minulle riittää yksi) ja juuri miten me sitten hankitaan ne oikeat sormukset yms. Kaikki kyllä selvisi puhumalla.
Haluaisin siis muistuttaa, että moni mies voi olla epätietoinen tavoista tai tulevan kihlatun omista toiveista ja stressata siksi mielettömästi tilannetta.
Toivotan aplle mukavaa kosintaa missä muodossa se tuleekin kuin myös itselleni.
Pakko jatkaa vielä sen verran, että on hiukan hämmentävää miten puolet kommenteista puolustelee miestä ja syyttää minua paineiden ja toiveiden asettamisesta kosinnalle, koska mitä merkitystä on millään perinteillä yms., ja toinen puoli on sitä mieltä että on täysin kummallista ja väärin käydä valitsemassa sormukset yhdessä :D Eikö KUKAAN teistä ole käynyt katselemassa sormuksia miehen kanssa ennen varsinaista kihlautumista? Ja vaikka ei olisi, niin miksi tuo on niin väärin? Minun mieheni ei ehkä ole maailman sulavin tällaisissa asioissa (tuli varmaan selväksi jo), mutta jos hän haluaa kosia tietyllä tavalla ja haluaa samaan aikaan varmistaa että saan sellaisen sormuksen minkä haluan, niin en minä löydä asiasta mitään negatiivista.
ap
Me oltiin puhuttu kihloihin menosta, joten osasin odottaa kosintaa, mutta tarkkaa päivää en tiennyt. Mies kosi päivänä jona en sitä odottanut. Yhdessä käytiin katsomassa sormukset ja tilattiin. Odotin kosintaa noin 3kk siitä kun puhuttiin.
Ja ei en ymmärrä miksi olet pettynyt. Mies voi vielä kerran ilman sormuksia. Ja ei en ymmärrä miksi ne sormukset käytiin katsomassa ennen kosintaa se toi vain sulle turhia odotuksia.