Lue keskustelun säännöt.
Huonot kokemukset hankaloittaa luottamista suhteessa
03.12.2018 |
Olen ollut vuosia sinkkuna. Lyhyitä seurusteluita/ tapailuja toki ollut, useimmiten päättyneet lyhyeen ja useimmiten mies osoittautui ihan muuksi miltä aluksi vaikutti....
Nyt olen seurustellut reilun puolisen vuotta ihanan miehen kanssa ja en millään ole uskoa että tämäkään kauaa kestää 😏
Mies on aina tehnyt kuten on sovittu, ei Peru tapaamisia, viestittelee ahkerasti silloin kun ei nähdä, mutta silti. Jos menee päivä etten hänestä kuule niin alan jo ajatella että tämäkin loppuu. Aivan älytöntä siis! Ja en mä näistä toki miehelle juuri juttele, mutta epäilys alkaa kalvaa mieltä. Ei vaan enää meinaa millään uskoa että joku pysyisi pitempään elämässäni 😑
Alan olla todella ihastunut mieheen ja mitä enemmän ihastun sitä epävarmempi tavallaan olen....
Hullua, tiedän. Ja tiedän ettei ikinä voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, ja en mä ajattele että oma onnellisuus saa olla riippuvainen kenestäkään toisesta. Mutta kun vuosia on toivonut hyvää ja vakaata parisuhdetta niin siitä tulee omassa mielessä ehkä liiankin suuri asia. Ja tämä mies on ihan oikeasti kultakimpale( ainakin niiden faktojen valossa jotka tiedän). Vähän ujo, eikä se aina menossa oleva, mutta todella sinut itsensä ja elämänsä kanssa ja ulkoisestakin puoleensavetävä, ja ennen kaikkea samanlainen huumorintaju kuin itselläni.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tolle joka kommentoi että on virhe olla kertomatta.. niin enpä tiedä.
Juurikin miehen kanssa ollessa elän ns hetkessä. En usko että mistään käytöksestäni osaisi arvata näitä synkkiä ajatuksiani.
Mut nii no toisaalta, ehkä puhuminen vois auttaakin.Ei puhuminen välttämättä auta. Minulla miesystävä pelästyi ja ahdistui ja otti etäisyyttä. Toisaalta, oliko suhde sitten hyvä ja vahva, kun noin kävi.
Ei ollut, tiedät sen itsekin. Ei tuollaiseen ihmiseen olisi myöhemminkään voinut luottaa missään asiassa.
No siis se toimi kuitenkin vuosikausia ja olen miettinyt, johtuiko se siitä, että olin hiljaa ja nielin tarpeeni vai tapahtuiko vasta sitten myöhemmin jotain, mikä rikkoi kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tolle joka kommentoi että on virhe olla kertomatta.. niin enpä tiedä.
Juurikin miehen kanssa ollessa elän ns hetkessä. En usko että mistään käytöksestäni osaisi arvata näitä synkkiä ajatuksiani.
Mut nii no toisaalta, ehkä puhuminen vois auttaakin.Ei puhuminen välttämättä auta. Minulla miesystävä pelästyi ja ahdistui ja otti etäisyyttä. Toisaalta, oliko suhde sitten hyvä ja vahva, kun noin kävi.
Ei ollut, tiedät sen itsekin. Ei tuollaiseen ihmiseen olisi myöhemminkään voinut luottaa missään asiassa.
No siis se toimi kuitenkin vuosikausia ja olen miettinyt, johtuiko se siitä, että olin hiljaa ja nielin tarpeeni vai tapahtuiko vasta sitten myöhemmin jotain, mikä rikkoi kaiken.
Ihmiset muuttuvat. Mahdotonta tietää mistä kaikesta on aina kyse, kun jokin menee pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tolle joka kommentoi että on virhe olla kertomatta.. niin enpä tiedä.
Juurikin miehen kanssa ollessa elän ns hetkessä. En usko että mistään käytöksestäni osaisi arvata näitä synkkiä ajatuksiani.
Mut nii no toisaalta, ehkä puhuminen vois auttaakin.Ei puhuminen välttämättä auta. Minulla miesystävä pelästyi ja ahdistui ja otti etäisyyttä. Toisaalta, oliko suhde sitten hyvä ja vahva, kun noin kävi.
Ei ollut, tiedät sen itsekin. Ei tuollaiseen ihmiseen olisi myöhemminkään voinut luottaa missään asiassa.
No siis se toimi kuitenkin vuosikausia ja olen miettinyt, johtuiko se siitä, että olin hiljaa ja nielin tarpeeni vai tapahtuiko vasta sitten myöhemmin jotain, mikä rikkoi kaiken.
Ihmiset muuttuvat. Mahdotonta tietää mistä kaikesta on aina kyse, kun jokin menee pieleen.
Joo, mutta kun kyse on ihmisestä, jolla on ongelmia ja työstää niitä, olisi kiva tietää, jotta voisi yrittää oppia ja petrata jatkossa. Ehkä paras pysyä jatkossa erossa kaikista suhteista, ne kaatuvat aina.
Jotenkin helpottavaa kuulla etten ole yksin ajatusteni kanssa. Vaikken kellekään samaa toivokaan.
Yritän nyt vielä enemmän ajatella että murehtiminen ei hyödytä mitään eikä ketään ja nautin tästä nyt kun kaikki on niin hyvin.
Jännä muuten, kun ajatuksiaan kirjoittaa näkyville niin paljon enemmän ymmärtää itseään ja käytöstään. Tajusin nimittäin että en uskalla luottaa tähän osin siksi etten usko ansaitsevani mitään näin... hyvää😐
Ja että paljon enemmän menneet vaikuttaa mitä edes haluan itselleni myöntää. Mutta sekin tuntuu uskomattomalta, että ihan oikeasti jossain olisi vielä vapaana kaikin puolin kunnollinen mies. Ikäluokassani yli 35 se ei ole kovin todennäköistä ..
Ja siksikin jotenkin " odotan loppumista koska näin ei vaan tapahdu😣
.
Et voi olla onnellinen jos et ole sitä muista riippumatta. Se ei ole kenestäkään muusta kiinni. Jos joku ei soita, se ei soita vaikka ahdistuisit kuinka paljon tahansa. Jos annat hänelle vallan/ vastuun sinun onnellisuuteen, ei suhde ole terve.
Opi ensin elämään itsesi kanssa. Haetko suhteelta täydennystä itseesi. Hän on itsevarma ja sinulta se puuttuu. Tavallaan täydennät oman puutoksen toisen ihmisen kautta ja jos tämä toinen ihminen sitten lähtee, menetät myös itsevarmuutesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vuosia " osannut elää itseni kanssa. Ja elämässäni on paljon sisältöä ja hyvää ilman miestäkin. Mutta sille en taida voida mitään, että olen parisuhdeihminen. Koen vähän että jotain puuttuu aina... jos puolisoa ei ole. Riippumatta muusta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on tosi tärkeää että esim saan paljon läheisyyttä . Seksiäkin. Ja se taas ei ole ollenkaan sama että keneltä näitä saa.. tai haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla onnellinen jos et ole sitä muista riippumatta. Se ei ole kenestäkään muusta kiinni. Jos joku ei soita, se ei soita vaikka ahdistuisit kuinka paljon tahansa. Jos annat hänelle vallan/ vastuun sinun onnellisuuteen, ei suhde ole terve.
Opi ensin elämään itsesi kanssa. Haetko suhteelta täydennystä itseesi. Hän on itsevarma ja sinulta se puuttuu. Tavallaan täydennät oman puutoksen toisen ihmisen kautta ja jos tämä toinen ihminen sitten lähtee, menetät myös itsevarmuutesi.
Ihan täyttä roskaa. Kyllä onni riippuu myös ulkoisista olosuhteista. Kuolemansairaana kaatopaikalla elävää ei välttämättä hirveästi hymyilytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla onnellinen jos et ole sitä muista riippumatta. Se ei ole kenestäkään muusta kiinni. Jos joku ei soita, se ei soita vaikka ahdistuisit kuinka paljon tahansa. Jos annat hänelle vallan/ vastuun sinun onnellisuuteen, ei suhde ole terve.
Opi ensin elämään itsesi kanssa. Haetko suhteelta täydennystä itseesi. Hän on itsevarma ja sinulta se puuttuu. Tavallaan täydennät oman puutoksen toisen ihmisen kautta ja jos tämä toinen ihminen sitten lähtee, menetät myös itsevarmuutesi.
Minulla taas on niin, että yksin olen vahvempi ja tasaisempi. Toki myös hyvässä suhteessa. Mutta suhteessa tapahtuvat ongelmat tai hiertämiset, herättävät minussa epävakaan tunne-elämän ja myös jonkinasteisesti sitä heijastelevan käytöksen. Sitten yritän uuvuksiin asti paikata suhdetta täydelliseksi, jotta molemmilla olisi harmoninen olo, mutta se menee ihan perseelleen ja pahemmaksi ja kun tulee ero rentoudun.
Näin siis ihmisellä, joka on hajotettu lapsena.
Väestöliiton sivuilla on paljon mielenkiintoisia ja hyviä artikkeleja. Samoin Mielenterveystalon sivuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi kuitenkaan koskaan tietää mitä tapahtuu. Nauti nyt elämästä. Nyt saat läheisyyttä ja seksiä. Jos toinen lähtee niin suhde ei ole ollut turha, etkä voi koskaan tietää tuleeko sen jälkeen jotain vielä parempaa.
Elämä menee ohi murehtiessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen luottamuksen saamiseen menee aikaa. Itsellä mennyt kohta 2 vuotta ja vielä joskus se epäluottamus nostaa päätään. Mutta olen ehtinyt oppia, että nykyiseen mieheeni voin luottaa ja jos jotain ongelmia tulee, me voimme niistä puolin ja toisin keskustella. Voimia ap:lle, kyllä se siitä pikkuhiljaa, kun vaan malttaa mielensä!
Pahinta on, jos molemmat ovat antaneet aihetta epäluuloon suhteen alussa. Tässä sitä porskutetaan siltikin. Joskus, onneksi harvemmin, tulee sitten heitettyä väsymyksissään joku typerä heitto. Kovan työn tulosta tämäkin ja vielä on matkaa paljon jäljellä.
Tsemppiä ap! Pidä siitä miehestäsi kiinni ja heittäydy luottamaan. Lunta tulee tupaan, jos on tullakseen, mutta se on vain elämää. Samaa voisin sanoa itsellenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla onnellinen jos et ole sitä muista riippumatta. Se ei ole kenestäkään muusta kiinni. Jos joku ei soita, se ei soita vaikka ahdistuisit kuinka paljon tahansa. Jos annat hänelle vallan/ vastuun sinun onnellisuuteen, ei suhde ole terve.
Opi ensin elämään itsesi kanssa. Haetko suhteelta täydennystä itseesi. Hän on itsevarma ja sinulta se puuttuu. Tavallaan täydennät oman puutoksen toisen ihmisen kautta ja jos tämä toinen ihminen sitten lähtee, menetät myös itsevarmuutesi.
Kun surin läheisen kuolemaa, kyllähän sillä oli merkitystä, että rakas lohdutti ja oli läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla onnellinen jos et ole sitä muista riippumatta. Se ei ole kenestäkään muusta kiinni. Jos joku ei soita, se ei soita vaikka ahdistuisit kuinka paljon tahansa. Jos annat hänelle vallan/ vastuun sinun onnellisuuteen, ei suhde ole terve.
Opi ensin elämään itsesi kanssa. Haetko suhteelta täydennystä itseesi. Hän on itsevarma ja sinulta se puuttuu. Tavallaan täydennät oman puutoksen toisen ihmisen kautta ja jos tämä toinen ihminen sitten lähtee, menetät myös itsevarmuutesi.
Minulla taas on niin, että yksin olen vahvempi ja tasaisempi. Toki myös hyvässä suhteessa. Mutta suhteessa tapahtuvat ongelmat tai hiertämiset, herättävät minussa epävakaan tunne-elämän ja myös jonkinasteisesti sitä heijastelevan käytöksen. Sitten yritän uuvuksiin asti paikata suhdetta täydelliseksi, jotta molemmilla olisi harmoninen olo, mutta se menee ihan perseelleen ja pahemmaksi ja kun tulee ero rentoudun.
Näin siis ihmisellä, joka on hajotettu lapsena.
Koet olevasi vastuussa toisen/ suhteen onnellisuudesta? Suhteessa on aina kaksi ja täydellistä ei ole. Joko pystyy mukautumaan tai jos ei niin on järkevää luovuttaa.
Totta. Enkä mä koko aikaa murehdi... vaikka ehkä onnistuinkin kuulostamaan siltä. Mut ajoittain epäluulo nostaa rumaa päätään. Näitä on ehkä hankala avata sellaiselle jolla ei kokemusta vastaavasta ole... kun itsekin tietää ajatuksensa turhiksi muttei silti onnistu niitä täysin tukahduttamaan. 😏
Ja hitto vie, on sanottava ilman mitään itsesäälin tms tunteita että todella paljon olen ottanut siipeeni ! Nätti ulkonäkö, sosiaalinen ja hyvää uskova luonne ja herkkyys ilmeisesti on omiaan aiheuttamaan vaikeuksia kerta toisensa jälkeen 😣 Tai ehkä vaan olen tähän asti törmännyt niihin vääriin ihmisiin. 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla onnellinen jos et ole sitä muista riippumatta. Se ei ole kenestäkään muusta kiinni. Jos joku ei soita, se ei soita vaikka ahdistuisit kuinka paljon tahansa. Jos annat hänelle vallan/ vastuun sinun onnellisuuteen, ei suhde ole terve.
Opi ensin elämään itsesi kanssa. Haetko suhteelta täydennystä itseesi. Hän on itsevarma ja sinulta se puuttuu. Tavallaan täydennät oman puutoksen toisen ihmisen kautta ja jos tämä toinen ihminen sitten lähtee, menetät myös itsevarmuutesi.
Minulla taas on niin, että yksin olen vahvempi ja tasaisempi. Toki myös hyvässä suhteessa. Mutta suhteessa tapahtuvat ongelmat tai hiertämiset, herättävät minussa epävakaan tunne-elämän ja myös jonkinasteisesti sitä heijastelevan käytöksen. Sitten yritän uuvuksiin asti paikata suhdetta täydelliseksi, jotta molemmilla olisi harmoninen olo, mutta se menee ihan perseelleen ja pahemmaksi ja kun tulee ero rentoudun.
Näin siis ihmisellä, joka on hajotettu lapsena.
Koet olevasi vastuussa toisen/ suhteen onnellisuudesta? Suhteessa on aina kaksi ja täydellistä ei ole. Joko pystyy mukautumaan tai jos ei niin on järkevää luovuttaa.
Kun olen yksin, pystyn keskittymään itseeni.
Suhteessa unohdan hyvin nopeasti itseni ja keskityn toiseen tai yhteiseen. Sitten lopulta uuvun ja kun vihdoin pyydän jotain itselleni, toinen on hämmentynyt, koska kaikkihan on niin hyvin ja ihmettelee, miten muutuin ja siinä sitten onkin lopullisen katastrofin ainekset kasassa.
Tiedostan itsekin toimintamallin sairauden, mutta olen elänyt valtaosan elämästäni sairaissa ihmissuhteissa alkaen vanhemmistani. Kuvittelin jo löytäneeni yhden hyvän, mutta sekin kaatui.
Aloittaja kirjoitti:
Totta. Enkä mä koko aikaa murehdi... vaikka ehkä onnistuinkin kuulostamaan siltä. Mut ajoittain epäluulo nostaa rumaa päätään. Näitä on ehkä hankala avata sellaiselle jolla ei kokemusta vastaavasta ole... kun itsekin tietää ajatuksensa turhiksi muttei silti onnistu niitä täysin tukahduttamaan. 😏
Ja hitto vie, on sanottava ilman mitään itsesäälin tms tunteita että todella paljon olen ottanut siipeeni ! Nätti ulkonäkö, sosiaalinen ja hyvää uskova luonne ja herkkyys ilmeisesti on omiaan aiheuttamaan vaikeuksia kerta toisensa jälkeen 😣 Tai ehkä vaan olen tähän asti törmännyt niihin vääriin ihmisiin. 🤔
Kokemusta nimenomaan on, rutkasti. Kun venkoilee ja sinkoilee itsensä ja tunteidensa kanssa ja sairastuttaa itsensä. Ja vielä kun kohdalle osuu ihmisiä jotka näkevät tämän ja lisäävät vettä myllyyn, otetaan viimeisetkin rippeet irti. Olen heille kiitoksen velkaa. Ilman heitä sinkoilisin vieläkin. Mutta kuten sanotaan, elämä opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia en miehelle näistä puhu... vaan itsekseni pähkäilen.
Ei olis reilua häntä kohtaan kaataa vanhaa
painolastia päälle.😐Virhe! Toinen ei voi silloin ymmärtää käytöstäsi. Saattaa jopa hämmentyneenä päätyä lopettamaan suhteen.
Entä jos ei näytä sitä käytöksessä? Eihän se voi olla kivaa sille toiselle, että kertoisin jokaisen pelkoni ja epäilyni hänelle, jos mitään syytä ei ole. Toki yleisellä tasolla voi sanoa, että on pahoja kokemuksia ja siksi vähän pelottaa, mutta en viitsi kyllä jokaisesta "hän perui tapaamisen, estääköhän hän minut whatsappissa, jos kysyn syytä" -pähkäilyä kehtaa raportoida.
Ohis
Hajoaa varmasti, ellei asioista puhuta.