Lue keskustelun säännöt.
Huonot kokemukset hankaloittaa luottamista suhteessa
03.12.2018 |
Olen ollut vuosia sinkkuna. Lyhyitä seurusteluita/ tapailuja toki ollut, useimmiten päättyneet lyhyeen ja useimmiten mies osoittautui ihan muuksi miltä aluksi vaikutti....
Nyt olen seurustellut reilun puolisen vuotta ihanan miehen kanssa ja en millään ole uskoa että tämäkään kauaa kestää 😏
Mies on aina tehnyt kuten on sovittu, ei Peru tapaamisia, viestittelee ahkerasti silloin kun ei nähdä, mutta silti. Jos menee päivä etten hänestä kuule niin alan jo ajatella että tämäkin loppuu. Aivan älytöntä siis! Ja en mä näistä toki miehelle juuri juttele, mutta epäilys alkaa kalvaa mieltä. Ei vaan enää meinaa millään uskoa että joku pysyisi pitempään elämässäni 😑
Alan olla todella ihastunut mieheen ja mitä enemmän ihastun sitä epävarmempi tavallaan olen....
Hullua, tiedän. Ja tiedän ettei ikinä voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, ja en mä ajattele että oma onnellisuus saa olla riippuvainen kenestäkään toisesta. Mutta kun vuosia on toivonut hyvää ja vakaata parisuhdetta niin siitä tulee omassa mielessä ehkä liiankin suuri asia. Ja tämä mies on ihan oikeasti kultakimpale( ainakin niiden faktojen valossa jotka tiedän). Vähän ujo, eikä se aina menossa oleva, mutta todella sinut itsensä ja elämänsä kanssa ja ulkoisestakin puoleensavetävä, ja ennen kaikkea samanlainen huumorintaju kuin itselläni.
Kommentit (47)
Eikai tässä auta kuin ajatella että aika auttaa siihen että uskaltaa luottaa... mutta auttaako? Yli puoli vuotta mennyt jo.. Järjetöntä tuhlata aikaa ja energiaa sellaisen asian pohtimiseen jolle lopulta ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kerran tuollaisessa suhteessa, jossa tuntui kuin mun tehtävä olisi ollut paikata aiempien miesten puutteita, virheitä ja tekemisiä. Ei sitä kauaa jaksanut, varmaan minustakin tuli sitten yksi niistä kivistä sinne reppuun mitä nainen kantaa.
Kyllä siihen luottamuksen saamiseen menee aikaa. Itsellä mennyt kohta 2 vuotta ja vielä joskus se epäluottamus nostaa päätään. Mutta olen ehtinyt oppia, että nykyiseen mieheeni voin luottaa ja jos jotain ongelmia tulee, me voimme niistä puolin ja toisin keskustella. Voimia ap:lle, kyllä se siitä pikkuhiljaa, kun vaan malttaa mielensä!
Juuri tämän takia en miehelle näistä puhu... vaan itsekseni pähkäilen.
Ei olis reilua häntä kohtaan kaataa vanhaa
painolastia päälle.😐
No siis voihan teillä mennä vaikka viisi vuotta hyvin ja sitten toinen pettää. Eihän näistä koskaan tiedä. Teet vaan itsesi hulluksi miettimällä asiaa koko ajan. Luultavasti tulet olemaan sairaan mustasukkainen.
Kannattaisi nauttia suhteesta sen aikaa mitä se kestää. Surra sitten kun sen aika on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustasukkainen en ole.
Eipä se mitään hyödyttäisi.
Sinun pitäisi selvittää ensimmäiseksi, missä suhteessa kyse on sinun henkilökohtaisesta ongelmastasi (kiintymyssuhde, emotional flash backit, riippuvuus jne) ja missä suhteessa kyse on teidän suhteen ongelmista eli onko kuitenkin jotain, missä mielessä suhde ei ole sinulle toimiva/ oikea vaan hiertää noita sinun rikkinäisyyksiäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika auttaa. Ei täysin, mutta luottamus kasvaa vähitellen. Jossain vaiheessa huomaat, että sinunkin luotetaan niin paljon, että toinen uskoutuu omista peloistaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi selvittää ensimmäiseksi, missä suhteessa kyse on sinun henkilökohtaisesta ongelmastasi (kiintymyssuhde, emotional flash backit, riippuvuus jne) ja missä suhteessa kyse on teidän suhteen ongelmista eli onko kuitenkin jotain, missä mielessä suhde ei ole sinulle toimiva/ oikea vaan hiertää noita sinun rikkinäisyyksiäsi.
Ei sellaista läheistä ihmissuhdetta olekaan, missä ei mitään kipupisteitä olisi. - eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia en miehelle näistä puhu... vaan itsekseni pähkäilen.
Ei olis reilua häntä kohtaan kaataa vanhaa
painolastia päälle.😐
Virhe! Toinen ei voi silloin ymmärtää käytöstäsi. Saattaa jopa hämmentyneenä päätyä lopettamaan suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi selvittää ensimmäiseksi, missä suhteessa kyse on sinun henkilökohtaisesta ongelmastasi (kiintymyssuhde, emotional flash backit, riippuvuus jne) ja missä suhteessa kyse on teidän suhteen ongelmista eli onko kuitenkin jotain, missä mielessä suhde ei ole sinulle toimiva/ oikea vaan hiertää noita sinun rikkinäisyyksiäsi.
Ei sellaista läheistä ihmissuhdetta olekaan, missä ei mitään kipupisteitä olisi. - eri
No varmaan ei, mutta siksi minusta olisikin tärkeää hahmottaa tuo suhde että onko se 10/90, 50/50 vai 90/10,
Minulle itselleni heikon menneisyyden vuoksi on tosi vaikea käsitellä sitä, että suhteessa on vaikeaa. Toisaalta kestän toiselta todella paljon ja sekin on huono juttu. On ikään kuin vain kaksi äärilaitaa enkä oikein tiedä, millainen on terve suhde siinä välimaastossa. Ja tuntuu epäreilulta sekin, että vanhemmat olisivat pilanneet ensin oman lapsuuteni ja sitten vielä edellytykset saada mitään perhe-elämää aikuisenakaan.
- ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia mikä varmaan osaltaan vaikuttaa on se ettei nähdä aivan niin usein kuin haluaisin. Välimatkaa hiukan. Sen 2- 3 krt viikossa nähdään. Toisaalta ajattelen että se on ihan riittävästi, molemmilla omia harrastuksia jne ja kumpikin vuosia ollut ns omillaan ennen tätä. On toisaalta tosi kivakin ettei olla jatkuvasti yhdessä.
Mutta ihan päinvastaiseen olen tottunut ennen tätä. Kaikki miehet olivat lähes yli-innokkaita tapaamaan usein ja jatkuvaa pommitusta viesteillä.
Tämä nykyinenkin kyllä pitää yhteyttä muttei tauotta. On paljon harkitsevampi ja jotenkin... tasapainoisempi.
Minullakin on ollut jonkunverran samaa, tosin enemmänkin sellaista hylätyksitulemisen pelkoa, kun kaikki on nyt niin hyvin. mutta sitten ajattelin, että en ala ruokkia noita ajatuksia, vaan koitan nauttia nykyhetkestä ja siitä kaikesta hyvästä mitä nyt on. ja jos se joskus katoaa, mies pettää tai mitälie, niin sitten sille ei voi mitään, ja se on sen ajan murhe. Ei ole mitään järkeä vatvoa ja pohtia mitä jos- entä jos ajatuksia päässän kun niistä ei seuraa mitään hyvää ja et pysty nauttimaan yhtään niistä hyvistä hetkistä joita on. Ajattelen itse nyt niin, että jos tää suhde kariutuu jostain syystä niin ennemminkin siitä että itse maalaan piruja seinälle joten en ala siihen. Jos mies vaikka pettäis, niin sehän ei olisi mun syytä vaan sen miehen oma päätös ja sille sit ei voi mitään. Kaikesta selvii kyllä - nauti nyt siitä ihanasta miehestäsi! luottaminen voi olla vaikeaa, mutta yritä edes<3 ! muista myös, että pärjäät ihan yksinkin ja jos suhde ei tuo sun elämään mitään hyvää vaan vain ahdistusta ja stressiä niin onko sekään sitten hyvä, miksi ruokkisit sitä itse? Jos muu ei auta, niin käy terapiassa. itselläni ainakin se on auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakaan en pelkää konkreettista pettämistä. Pikemmin sitä, että en tule kuulluksi, kohdatuksi tai ymmärretyksi tai että henkinen side jotenkin hajoaa ja yhteys katoaa.
- ei ap
Tolle joka kommentoi että on virhe olla kertomatta.. niin enpä tiedä.
Juurikin miehen kanssa ollessa elän ns hetkessä. En usko että mistään käytöksestäni osaisi arvata näitä synkkiä ajatuksiani.
Mut nii no toisaalta, ehkä puhuminen vois auttaakin.
Vierailija kirjoitti:
Tolle joka kommentoi että on virhe olla kertomatta.. niin enpä tiedä.
Juurikin miehen kanssa ollessa elän ns hetkessä. En usko että mistään käytöksestäni osaisi arvata näitä synkkiä ajatuksiani.
Mut nii no toisaalta, ehkä puhuminen vois auttaakin.
Ei puhuminen välttämättä auta. Minulla miesystävä pelästyi ja ahdistui ja otti etäisyyttä. Toisaalta, oliko suhde sitten hyvä ja vahva, kun noin kävi.
Vierailija kirjoitti:
Tolle joka kommentoi että on virhe olla kertomatta.. niin enpä tiedä.
Juurikin miehen kanssa ollessa elän ns hetkessä. En usko että mistään käytöksestäni osaisi arvata näitä synkkiä ajatuksiani.
Mut nii no toisaalta, ehkä puhuminen vois auttaakin.
Haluaisitko olla vuosia yhdessä? Siinä tapauksessa sinun pitää kertoa avoimesti ajatuksistasi. Muuten suhde ei syvene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tolle joka kommentoi että on virhe olla kertomatta.. niin enpä tiedä.
Juurikin miehen kanssa ollessa elän ns hetkessä. En usko että mistään käytöksestäni osaisi arvata näitä synkkiä ajatuksiani.
Mut nii no toisaalta, ehkä puhuminen vois auttaakin.Ei puhuminen välttämättä auta. Minulla miesystävä pelästyi ja ahdistui ja otti etäisyyttä. Toisaalta, oliko suhde sitten hyvä ja vahva, kun noin kävi.
Ei ollut, tiedät sen itsekin. Ei tuollaiseen ihmiseen olisi myöhemminkään voinut luottaa missään asiassa.
Alat ajattelemaan että elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se pystytkö juuri sinä nyt luottamaan henkilöön, joka vaikuttaa täysin luotettavalta, eikä ole koksaan ollut epäluotettava. Että sinä otat siinä luottamisessasi ihan samanlaisen riskin kuin kaikki me muutkin, joilla on pysyvä, pitkä ja luotettava parisuhde. ELi sinä et voi sellaista koskaan saada, jos et tee niin kuin nekin ovat tehneet, jotka ovat haaveliemassasi suhteessa. Se sinun luottamuksesi ei ole sen hienompaa, suurempaa ja kummempaa kuin kenenkään muunkaan luotto, vaan ihan normaali asia, joka kuuluu parisuhteeseen huolimatta siitä, onko ennen tullut kusetetuksi vai ei.
Annat mennä, ja alat aktiivisesti ajattelemaan että ei se ota, jos ei se annakaan, eli saada ei voi, ellei itse anna. Eikä maailma lopu siihen vaikka pettyisitkin, kunhan et laske ikinä enää koko elämääsi yhden munakorin varaan, eli pidä samalla aktiivinen elämä muuallakin kuin parisuhteessa, älä hylkää kavereitasi.
Ymmärrän sinua täysin. Enkä valitettavasti ole löytänyt vielä itsekään ratkaisua.