Kotiin jäänyt isä "”En etukäteen päässyt sisään siihen, miltä kotona oleminen ja fyysinen väsymys äidistä tuntuu. Monta juttua ymmärtää vasta, kun ottaa itse vastuuta.”

Juttu suomen kuvalehden https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/tutkimus-isan-vanhempainvapaa-…

Vanhemmuus saa arvostuksen vasta sitten, kun isät päätyvät sitä tekemään. Naisten hoiva on aina turhaa ja naisellista, naisen kutsumus ja vähän hömppää.

"Äidin roolia ykkösvanhempana myös vahvistetaan paljon: Lasta odottaville perheille jaetaan äitiyspakkaus, ja edelleen monissa julkisissa vessoissa hoitopöytä on naisten puolella. Neuvolallakin on osuutensa rakenteiden ylläpidossa.

Erämaja oli mukana jokaisella äitiysneuvolakäynnillä, mutta muistaa vain kaksi hänelle esitettyä kysymystä. Toinen kysymys koski turvaistuimen kiinnitystä, toisella kertaa terveydenhoitaja oli kiinnostunut, pitäisikö hän isyyslomaa.

”Terveydenhoitaja kertoi, että äitiysloma on kymmenen kuukautta ja isä voisi pitää vapaata 54 päivää. Sanoin, että vanhempainvapaatahan voi myös isä käyttää. Hän näytti yllättyneeltä.”"

Palstalla oli monikymmensivuinen ketju, jossa naiset kertoivat ihan itse että eivät suostu jakamaan perhevapaita miestensä kanssa, mm. imetykseen vedoten. 

"THL:n tutkimusten mukaan naiset vastustavat miehiä useammin isille kiintiöityjen perhevapaiden lisäämistä. Isä hoitaa -tutkimuksessa kukaan mies ei maininnut puolisoaan perhevapaiden pitämisen esteeksi, mutta lähes puolet perusteli pitämättömiä hoitovapaita sillä, että äiti halusi käyttää ne."

"Äiti sen sijaan joutui perustelemaan varhaista töihin paluutaan. Sitä ihmettelivät etenkin vanhemmat työtoverit, mutta samanikäiset, korkeakoulutetut ystävät eivät asiaa kummastelleet.

”Työtoverit varmasti tarkoittivat hyvää ja halusivat välttää painostamasta äitiä töihin liian aikaisin. Toistuva ihmettely kuitenkin hämmensi.”

Naiset, naiset...!

Pitää paikkansa. Mun mies oli hoitovapaalla 5kk hoitamassa vauvaa ja taaperoa. Teki tosi hyvää lasten isäsuhteelle ja meidän tasa-arvoiselle asemalle. Ei onneksi ole enää niin harvinaista, kun tuolloin, yli 10 vuotta sitten.

Äidit omii vastuun, vapaat ja ykkösvanhemman roolin. Sitten ihmetellään kun statistin asemaan jäänyt isä ei tunnu kuuluvan tähän "perheeseen".  Meillä lapsen ehto oli, että mies jää myös kotiin ihan alkuvaiheessa ja yksin. Olihan hän lähes pakokauhuinen. Mutta ihmisen hoito on ruokkimista ja puhtaana pitämistä, siihen ei isoja tutkintoja tarvita.

Nykyään kaverit kadehtii taidokasta ja osallistuvaa isää. Ne "kauhistelijat" ja "kyllä äiti on tärkein lapselle" -vanhemmat eroaa joukolla - sanoisin että ehjä perhe on kyllä meille tärkeämpää kuin hormonitunteet.

Vierailija kirjoitti:

Palstalla oli monikymmensivuinen ketju, jossa naiset kertoivat ihan itse että eivät suostu jakamaan perhevapaita miestensä kanssa, mm. imetykseen vedoten. 

Imetys on tavallaan vallankäyttöä äidiltä. Varsinkin tiheällä tahdilla lapsia saaneet äidit siirtyvät vain seuraavaan vauvaan ja selkeästi se tarve lähtee äidistä eikä lapsesta, kun taapero yhtäkkiä heitetään iskän päävastuualueeksi kun ensin ollaan huolehdittu 100% leimaantumisesta äitiin ja saatu mielihyvä imettämisestä.

Isien myötätuntoa kerjäävät höpinät herättävät vain ja ainoastaan myötähäpeän heitä kohtaan. Kyllä isät voivat osallistua oikein mainiosti kotiarkeen jos haluavat. Viikonloppuisin ja iltaisin on hyvää aikaa, lomiakin on.

Työväsymystä ei pitäisi jonkun kolmekymppisen nuoren miehen paljoa valittaa ja sen takia jättäytyä pois lapsensa elämästä. Kyllä sen ikäisen tulee jaksaa tehdä normaalia työtä ihan siinä missä vanhemmatkin jaksavat, tai ainakaan minua, yli nelikymppistä, ei joku 8-9 tunnin keskiraskas fyysinen työ vie iltaisin sohvan pohjalle niin, että en jaksaisi osallistua perheeni arkeen ja tehdä kotitöitä.

Perheet voivat itse päättää mikä on heidän kohdallaan järkevää ja siihen ei lakeja tarvita. Lasten vanhemmat ovat aikuisia ihmisiä ja jos aikuinen tarvitsee holhoamista lakien myötä, niin sterilointi olisi siisti juttu.

T. Kolmen koululaisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Isien myötätuntoa kerjäävät höpinät herättävät vain ja ainoastaan myötähäpeän heitä kohtaan. Kyllä isät voivat osallistua oikein mainiosti kotiarkeen jos haluavat. Viikonloppuisin ja iltaisin on hyvää aikaa, lomiakin on.

Työväsymystä ei pitäisi jonkun kolmekymppisen nuoren miehen paljoa valittaa ja sen takia jättäytyä pois lapsensa elämästä. Kyllä sen ikäisen tulee jaksaa tehdä normaalia työtä ihan siinä missä vanhemmatkin jaksavat, tai ainakaan minua, yli nelikymppistä, ei joku 8-9 tunnin keskiraskas fyysinen työ vie iltaisin sohvan pohjalle niin, että en jaksaisi osallistua perheeni arkeen ja tehdä kotitöitä.

Perheet voivat itse päättää mikä on heidän kohdallaan järkevää ja siihen ei lakeja tarvita. Lasten vanhemmat ovat aikuisia ihmisiä ja jos aikuinen tarvitsee holhoamista lakien myötä, niin sterilointi olisi siisti juttu.

T. Kolmen koululaisen äiti

T. Kolmen koululaisen kotiäiti

Korjasin tekstiäsi tuon verran. Meillä mies ei ole mikään ulkopuolinen joka osallistuu, vaan ihan itsenäinen ihminen, joka tekee. Sukulaiset ja naapurit ehkä "osallistuu".

Vierailija kirjoitti:

Isien myötätuntoa kerjäävät höpinät herättävät vain ja ainoastaan myötähäpeän heitä kohtaan. Kyllä isät voivat osallistua oikein mainiosti kotiarkeen jos haluavat. Viikonloppuisin ja iltaisin on hyvää aikaa, lomiakin on.

Työväsymystä ei pitäisi jonkun kolmekymppisen nuoren miehen paljoa valittaa ja sen takia jättäytyä pois lapsensa elämästä. Kyllä sen ikäisen tulee jaksaa tehdä normaalia työtä ihan siinä missä vanhemmatkin jaksavat, tai ainakaan minua, yli nelikymppistä, ei joku 8-9 tunnin keskiraskas fyysinen työ vie iltaisin sohvan pohjalle niin, että en jaksaisi osallistua perheeni arkeen ja tehdä kotitöitä.

Perheet voivat itse päättää mikä on heidän kohdallaan järkevää ja siihen ei lakeja tarvita. Lasten vanhemmat ovat aikuisia ihmisiä ja jos aikuinen tarvitsee holhoamista lakien myötä, niin sterilointi olisi siisti juttu.

T. Kolmen koululaisen äiti

Voi luoja mitä tekstiä. "Mies kyllä ehtii, jaksaa ja kykenee, kunhan se tapahtuu naisen määrittämällä tavalla ja sillä sekunnilla kun nainen puhaltaa pilliin".

Säälin miestäsi ja lapsiasi. 

Itse olisin suhtautunut nihkeästi siihen, että olisin mennyt töihin ja mies jäänyt lapsen kanssa kotiin. Itse hoidin kaikki kotityöt, olin paljon lapsen kanssa, luin, ulkoilin, askartelin, käytiin paikoissa, joissa on muita saman ikäisiä lapsia, tein ruuat ja leivoin (= säästin ruokakuluissa), aiivosin, pyykkäsin, ompelin ja neuloin (= säästin vaatekuluissa). Mies tuli ruokatunnilla kotiin syömään, jolloin ruoka oli valmiina ja tietenkin ruoka odotti myös työpäivän päätteeksi.

Mies olisi lämmittänyt lapselle tekemääni ruokaa, laittanut ranskalaisia uunissa tai vienyt lapsen äidilleen päiväksi. Päivät lapsella olisi mennyt sisällä eikä lapsi olisi päässyt leikkimään muiden lasten kanssa. Työpäivän jälkeen minua olisi odottanut kaikki kotityöt, kun mies olisi lähtenyt harrastuksiinsa heti kotiin päästyäni.

Jos olisin voinut olla varma, että mies hoitaa kunnolla lapsen ja edes puolet kotitöistä, olisin lähtenyt töihin. Turha sanoa, että nuo on luulojani. Ei ole, se on käynyt selville, kun olen ollut viikonkin pois kotoa. Koti on ollut kuin kaatopaikka vaikka mies olisi ollut yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Äidit omii vastuun, vapaat ja ykkösvanhemman roolin. Sitten ihmetellään kun statistin asemaan jäänyt isä ei tunnu kuuluvan tähän "perheeseen".  Meillä lapsen ehto oli, että mies jää myös kotiin ihan alkuvaiheessa ja yksin. Olihan hän lähes pakokauhuinen. Mutta ihmisen hoito on ruokkimista ja puhtaana pitämistä, siihen ei isoja tutkintoja tarvita.

Nykyään kaverit kadehtii taidokasta ja osallistuvaa isää. Ne "kauhistelijat" ja "kyllä äiti on tärkein lapselle" -vanhemmat eroaa joukolla - sanoisin että ehjä perhe on kyllä meille tärkeämpää kuin hormonitunteet.

Yhden lapsen kokemuksella neuvot, hienoa. Meillä on kolme lasta ja mies on ottanut joka ikisen vauvan hoitamisen täydellisen hyvin heti alusta lähtien. En ole kertaakaan nähnyt hänen panikoivan missään tilanteessa, vaikka hän töissä arkena olikin. Hänellä on alusta saakka ollut lapsiin hyvä suhde ja näin on ollut myös laajassa ystäväpiirissäni muillakin iseillä. Ei isyys ole yhtään vähempää vaikka ei kotiin pääsekään yksin, päinvastoin siitä saa jopa enemmän irti kun on hetken pois paikalta. Asuimme ulkomailla lasten syntyessä ja siellä ei mitään isilomia ollut. Miehestä asia riippuu, ei vapaista.

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin suhtautunut nihkeästi siihen, että olisin mennyt töihin ja mies jäänyt lapsen kanssa kotiin. Itse hoidin kaikki kotityöt, olin paljon lapsen kanssa, luin, ulkoilin, askartelin, käytiin paikoissa, joissa on muita saman ikäisiä lapsia, tein ruuat ja leivoin (= säästin ruokakuluissa), aiivosin, pyykkäsin, ompelin ja neuloin (= säästin vaatekuluissa). Mies tuli ruokatunnilla kotiin syömään, jolloin ruoka oli valmiina ja tietenkin ruoka odotti myös työpäivän päätteeksi.

Mies olisi lämmittänyt lapselle tekemääni ruokaa, laittanut ranskalaisia uunissa tai vienyt lapsen äidilleen päiväksi. Päivät lapsella olisi mennyt sisällä eikä lapsi olisi päässyt leikkimään muiden lasten kanssa. Työpäivän jälkeen minua olisi odottanut kaikki kotityöt, kun mies olisi lähtenyt harrastuksiinsa heti kotiin päästyäni.

Jos olisin voinut olla varma, että mies hoitaa kunnolla lapsen ja edes puolet kotitöistä, olisin lähtenyt töihin. Turha sanoa, että nuo on luulojani. Ei ole, se on käynyt selville, kun olen ollut viikonkin pois kotoa. Koti on ollut kuin kaatopaikka vaikka mies olisi ollut yksin kotona.

Tässä lienee kysymys enemmän miehestäsi ihmisenä kuin isyydestä. Itse en kädettömän kanssa lisääntyisi.

-Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isien myötätuntoa kerjäävät höpinät herättävät vain ja ainoastaan myötähäpeän heitä kohtaan. Kyllä isät voivat osallistua oikein mainiosti kotiarkeen jos haluavat. Viikonloppuisin ja iltaisin on hyvää aikaa, lomiakin on.

Työväsymystä ei pitäisi jonkun kolmekymppisen nuoren miehen paljoa valittaa ja sen takia jättäytyä pois lapsensa elämästä. Kyllä sen ikäisen tulee jaksaa tehdä normaalia työtä ihan siinä missä vanhemmatkin jaksavat, tai ainakaan minua, yli nelikymppistä, ei joku 8-9 tunnin keskiraskas fyysinen työ vie iltaisin sohvan pohjalle niin, että en jaksaisi osallistua perheeni arkeen ja tehdä kotitöitä.

Perheet voivat itse päättää mikä on heidän kohdallaan järkevää ja siihen ei lakeja tarvita. Lasten vanhemmat ovat aikuisia ihmisiä ja jos aikuinen tarvitsee holhoamista lakien myötä, niin sterilointi olisi siisti juttu.

T. Kolmen koululaisen äiti

Voi luoja mitä tekstiä. "Mies kyllä ehtii, jaksaa ja kykenee, kunhan se tapahtuu naisen määrittämällä tavalla ja sillä sekunnilla kun nainen puhaltaa pilliin".

Säälin miestäsi ja lapsiasi. 

Voi luoja miten ymmärtät kaiken päin hanuria. Otan osaa. Meillä minä olin kotona Kolmen lapsen kanssa ja mies tuli siistiin kotiin ruokapöydän ääreen neljän aikoihin. Siitä lähtien vietimme mukavaa yhteistä iltaa, jossa oli lähinnä vapaata oleskelua ja yhdessäoloa. Se oli mieheni, minun ja lasten mielestä ihanaa ja en tiedä mistä tempaisit nuo pillisi mukaan kuvaan, ehkä omasta ahtaasta elämästäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit omii vastuun, vapaat ja ykkösvanhemman roolin. Sitten ihmetellään kun statistin asemaan jäänyt isä ei tunnu kuuluvan tähän "perheeseen".  Meillä lapsen ehto oli, että mies jää myös kotiin ihan alkuvaiheessa ja yksin. Olihan hän lähes pakokauhuinen. Mutta ihmisen hoito on ruokkimista ja puhtaana pitämistä, siihen ei isoja tutkintoja tarvita.

Nykyään kaverit kadehtii taidokasta ja osallistuvaa isää. Ne "kauhistelijat" ja "kyllä äiti on tärkein lapselle" -vanhemmat eroaa joukolla - sanoisin että ehjä perhe on kyllä meille tärkeämpää kuin hormonitunteet.

Yhden lapsen kokemuksella neuvot, hienoa. Meillä on kolme lasta ja mies on ottanut joka ikisen vauvan hoitamisen täydellisen hyvin heti alusta lähtien. En ole kertaakaan nähnyt hänen panikoivan missään tilanteessa, vaikka hän töissä arkena olikin. Hänellä on alusta saakka ollut lapsiin hyvä suhde ja näin on ollut myös laajassa ystäväpiirissäni muillakin iseillä. Ei isyys ole yhtään vähempää vaikka ei kotiin pääsekään yksin, päinvastoin siitä saa jopa enemmän irti kun on hetken pois paikalta. Asuimme ulkomailla lasten syntyessä ja siellä ei mitään isilomia ollut. Miehestä asia riippuu, ei vapaista.

Luin kirjoitukseni monta kertaa, enkä silti ymmärrä mistä siitä voi saada käsityksen vain yhdestä lapsesta? Tai en tiedä saako muiden ihmisten miehet 100% muistinmenetyksen ensimmäisen lapsen jälkeen ja oman perheen kohdalla olisi tarpeen tähdentää, että mitä tapahtui ekan kanssa toimi myös seuraavien?

Ei tullut kuuloonkaan että olisin palannut 18 tuntia/vko osa-aikatyöhöni, jonka lisäksi sain soviteltua työttömyyskorvausta ja mies olisi jättänyt hyväpalkkaisen työnsä edes hetkeksi. Ulkopuolisten on turha yrittää määräillä miten perheet jakavat tai ovat jakamatta vapaansa. Isä on ollut hyvä isä lapsille ja tehnyt osuutensa koti- ja lastenhoidosta iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Lapset ovat nyt jo lukiolaisia ja ihan täyspäisiä ja molempiin vanhempiin hyvät suhteet luoneita ihmisiä heistä tuli.

Ihan väärin tehty taas.

t. Lihava av-muumio

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin suhtautunut nihkeästi siihen, että olisin mennyt töihin ja mies jäänyt lapsen kanssa kotiin. Itse hoidin kaikki kotityöt, olin paljon lapsen kanssa, luin, ulkoilin, askartelin, käytiin paikoissa, joissa on muita saman ikäisiä lapsia, tein ruuat ja leivoin (= säästin ruokakuluissa), aiivosin, pyykkäsin, ompelin ja neuloin (= säästin vaatekuluissa). Mies tuli ruokatunnilla kotiin syömään, jolloin ruoka oli valmiina ja tietenkin ruoka odotti myös työpäivän päätteeksi.

Mies olisi lämmittänyt lapselle tekemääni ruokaa, laittanut ranskalaisia uunissa tai vienyt lapsen äidilleen päiväksi. Päivät lapsella olisi mennyt sisällä eikä lapsi olisi päässyt leikkimään muiden lasten kanssa. Työpäivän jälkeen minua olisi odottanut kaikki kotityöt, kun mies olisi lähtenyt harrastuksiinsa heti kotiin päästyäni.

Jos olisin voinut olla varma, että mies hoitaa kunnolla lapsen ja edes puolet kotitöistä, olisin lähtenyt töihin. Turha sanoa, että nuo on luulojani. Ei ole, se on käynyt selville, kun olen ollut viikonkin pois kotoa. Koti on ollut kuin kaatopaikka vaikka mies olisi ollut yksin kotona.

Satutäti taas vauhdissa. Kai mies myös imuroi vain keskilattian? Montako vuotta olet nyt jankannut yhtä soittoa ranskalaisia lapsilleen syöttävästä kelvottomasta miehestäsi? 

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut kuuloonkaan että olisin palannut 18 tuntia/vko osa-aikatyöhöni, jonka lisäksi sain soviteltua työttömyyskorvausta ja mies olisi jättänyt hyväpalkkaisen työnsä edes hetkeksi. Ulkopuolisten on turha yrittää määräillä miten perheet jakavat tai ovat jakamatta vapaansa. Isä on ollut hyvä isä lapsille ja tehnyt osuutensa koti- ja lastenhoidosta iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Lapset ovat nyt jo lukiolaisia ja ihan täyspäisiä ja molempiin vanhempiin hyvät suhteet luoneita ihmisiä heistä tuli.

Kyllä perheiden hyvinvointi on tärkeämpää kuin tulot. Ja perhe on hyvinvoivampi, kun isä ymmärtää sen vastuut ja tarpeet yhtä hyvin kuin äiti.

Kiintiö on myös isän oikeus. Sinun kuvailemissa tapauksissa isä menettää oikeutensa ainutlaatuiseen kokemukseen elämässä vain siksi, että on valinnut huonotuloisen naisen. Siis menettää oman elämänsä ehkä isoimman ja tärkeimmän jutun. Missä miehen oikeus? Sinä saat äitiyden, rahallisen huolenpidon, kotona turvallisen olon ja työn välttelyn. Mitä isä tässä saa, ihan oikeasti? Missä on tasa-arvo?

Kyllä meillä mies olisi hoitanut kaiken varmasti oikein hyvin, mutta miehelläni oli hyvin kiinnostava ura ja työ, jossa hän loisti myös. Tottakai hän olisi viihtynyt kotona, mutta ei se olisi hänelle riittänyt, vaan korkeasti koulutettu mies, joka rakastaa myös työnsä antamia haasteita olisi mennyt hukkaan kotona astioita tiskatessa, askarrellessa ja ulkoillessa lasten kanssa. Muutamassa viikossa hän olisi kaivannut lisää haasteita ja silloin olisi lastenhoito jäänyt toisella kädellä tehtäväksi asiaksi.

Kun hän sai olla töissä sen kahdeksan tuntia, niin kotona asiat tuntuivat sopivalta vastapainolta ja tilanne oli hänellä täydellisessä balanssissa. Kaikille miehille ei riitä haasteeksi muskariin ehtiminen tai oikean vaippamerkin löytyminen.