Kotiin jäänyt isä "”En etukäteen päässyt sisään siihen, miltä kotona oleminen ja fyysinen väsymys äidistä tuntuu. Monta juttua ymmärtää vasta, kun ottaa itse vastuuta.”

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä mies olisi hoitanut kaiken varmasti oikein hyvin, mutta miehelläni oli hyvin kiinnostava ura ja työ, jossa hän loisti myös. Tottakai hän olisi viihtynyt kotona, mutta ei se olisi hänelle riittänyt, vaan korkeasti koulutettu mies, joka rakastaa myös työnsä antamia haasteita olisi mennyt hukkaan kotona astioita tiskatessa, askarrellessa ja ulkoillessa lasten kanssa. Muutamassa viikossa hän olisi kaivannut lisää haasteita ja silloin olisi lastenhoito jäänyt toisella kädellä tehtäväksi asiaksi.

Kun hän sai olla töissä sen kahdeksan tuntia, niin kotona asiat tuntuivat sopivalta vastapainolta ja tilanne oli hänellä täydellisessä balanssissa. Kaikille miehille ei riitä haasteeksi muskariin ehtiminen tai oikean vaippamerkin löytyminen.

Joillekin sen oman lapsen ainutkertainen lapsuus voi tosiaan olla tylsä juttu oman navan kannalta. Säälin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin suhtautunut nihkeästi siihen, että olisin mennyt töihin ja mies jäänyt lapsen kanssa kotiin. Itse hoidin kaikki kotityöt, olin paljon lapsen kanssa, luin, ulkoilin, askartelin, käytiin paikoissa, joissa on muita saman ikäisiä lapsia, tein ruuat ja leivoin (= säästin ruokakuluissa), aiivosin, pyykkäsin, ompelin ja neuloin (= säästin vaatekuluissa). Mies tuli ruokatunnilla kotiin syömään, jolloin ruoka oli valmiina ja tietenkin ruoka odotti myös työpäivän päätteeksi.

Mies olisi lämmittänyt lapselle tekemääni ruokaa, laittanut ranskalaisia uunissa tai vienyt lapsen äidilleen päiväksi. Päivät lapsella olisi mennyt sisällä eikä lapsi olisi päässyt leikkimään muiden lasten kanssa. Työpäivän jälkeen minua olisi odottanut kaikki kotityöt, kun mies olisi lähtenyt harrastuksiinsa heti kotiin päästyäni.

Jos olisin voinut olla varma, että mies hoitaa kunnolla lapsen ja edes puolet kotitöistä, olisin lähtenyt töihin. Turha sanoa, että nuo on luulojani. Ei ole, se on käynyt selville, kun olen ollut viikonkin pois kotoa. Koti on ollut kuin kaatopaikka vaikka mies olisi ollut yksin kotona.

Satutäti taas vauhdissa. Kai mies myös imuroi vain keskilattian? Montako vuotta olet nyt jankannut yhtä soittoa ranskalaisia lapsilleen syöttävästä kelvottomasta miehestäsi? 

Mies ei imuroi ollenkaan. En ole jankannut kertaakaan, näköjään sama ongelma on muillakin. Taisi kalikka kalahtaa sinuun, kun noin kimpaannuit. Et sinä ole minun mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut kuuloonkaan että olisin palannut 18 tuntia/vko osa-aikatyöhöni, jonka lisäksi sain soviteltua työttömyyskorvausta ja mies olisi jättänyt hyväpalkkaisen työnsä edes hetkeksi. Ulkopuolisten on turha yrittää määräillä miten perheet jakavat tai ovat jakamatta vapaansa. Isä on ollut hyvä isä lapsille ja tehnyt osuutensa koti- ja lastenhoidosta iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Lapset ovat nyt jo lukiolaisia ja ihan täyspäisiä ja molempiin vanhempiin hyvät suhteet luoneita ihmisiä heistä tuli.

Kyllä perheiden hyvinvointi on tärkeämpää kuin tulot. Ja perhe on hyvinvoivampi, kun isä ymmärtää sen vastuut ja tarpeet yhtä hyvin kuin äiti.

Kiintiö on myös isän oikeus. Sinun kuvailemissa tapauksissa isä menettää oikeutensa ainutlaatuiseen kokemukseen elämässä vain siksi, että on valinnut huonotuloisen naisen. Siis menettää oman elämänsä ehkä isoimman ja tärkeimmän jutun. Missä miehen oikeus? Sinä saat äitiyden, rahallisen huolenpidon, kotona turvallisen olon ja työn välttelyn. Mitä isä tässä saa, ihan oikeasti? Missä on tasa-arvo?

Perhe on voinut ja voi edelleen hyvin. Isä teki ja tekee edelleen oman osuutensa. Isä ei silloin halunnut jäädä kotiin eikä häntä voinut pakottaa, talousasiat kun painaa perheessä myös. Samalla kotonaolo olisi hidastanut urakehitystä. Ei sitä pelkällä ilmalla perhettä elätetä. Isä sai kaiken: isyyden, lasten hoitoa halutessaan, kotitöitä, siistin kodin, valmiin ruuan ja kaiken mitä halusi. Jos isä olisi tyytymätön, olisi varmasti ottanut eron ja lähtenyt menemään despootin vallan alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut kuuloonkaan että olisin palannut 18 tuntia/vko osa-aikatyöhöni, jonka lisäksi sain soviteltua työttömyyskorvausta ja mies olisi jättänyt hyväpalkkaisen työnsä edes hetkeksi. Ulkopuolisten on turha yrittää määräillä miten perheet jakavat tai ovat jakamatta vapaansa. Isä on ollut hyvä isä lapsille ja tehnyt osuutensa koti- ja lastenhoidosta iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Lapset ovat nyt jo lukiolaisia ja ihan täyspäisiä ja molempiin vanhempiin hyvät suhteet luoneita ihmisiä heistä tuli.

Kyllä perheiden hyvinvointi on tärkeämpää kuin tulot. Ja perhe on hyvinvoivampi, kun isä ymmärtää sen vastuut ja tarpeet yhtä hyvin kuin äiti.

Kiintiö on myös isän oikeus. Sinun kuvailemissa tapauksissa isä menettää oikeutensa ainutlaatuiseen kokemukseen elämässä vain siksi, että on valinnut huonotuloisen naisen. Siis menettää oman elämänsä ehkä isoimman ja tärkeimmän jutun. Missä miehen oikeus? Sinä saat äitiyden, rahallisen huolenpidon, kotona turvallisen olon ja työn välttelyn. Mitä isä tässä saa, ihan oikeasti? Missä on tasa-arvo?

Perhe on voinut ja voi edelleen hyvin. Isä teki ja tekee edelleen oman osuutensa. Isä ei silloin halunnut jäädä kotiin eikä häntä voinut pakottaa, talousasiat kun painaa perheessä myös. Samalla kotonaolo olisi hidastanut urakehitystä. Ei sitä pelkällä ilmalla perhettä elätetä. Isä sai kaiken: isyyden, lasten hoitoa halutessaan, kotitöitä, siistin kodin, valmiin ruuan ja kaiken mitä halusi. Jos isä olisi tyytymätön, olisi varmasti ottanut eron ja lähtenyt menemään despootin vallan alta.

Kotona olo hidastanut urakehitystä.... vau... ja lapsettomia pidetään itsekkäinä...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut kuuloonkaan että olisin palannut 18 tuntia/vko osa-aikatyöhöni, jonka lisäksi sain soviteltua työttömyyskorvausta ja mies olisi jättänyt hyväpalkkaisen työnsä edes hetkeksi. Ulkopuolisten on turha yrittää määräillä miten perheet jakavat tai ovat jakamatta vapaansa. Isä on ollut hyvä isä lapsille ja tehnyt osuutensa koti- ja lastenhoidosta iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Lapset ovat nyt jo lukiolaisia ja ihan täyspäisiä ja molempiin vanhempiin hyvät suhteet luoneita ihmisiä heistä tuli.

Kyllä perheiden hyvinvointi on tärkeämpää kuin tulot. Ja perhe on hyvinvoivampi, kun isä ymmärtää sen vastuut ja tarpeet yhtä hyvin kuin äiti.

Kiintiö on myös isän oikeus. Sinun kuvailemissa tapauksissa isä menettää oikeutensa ainutlaatuiseen kokemukseen elämässä vain siksi, että on valinnut huonotuloisen naisen. Siis menettää oman elämänsä ehkä isoimman ja tärkeimmän jutun. Missä miehen oikeus? Sinä saat äitiyden, rahallisen huolenpidon, kotona turvallisen olon ja työn välttelyn. Mitä isä tässä saa, ihan oikeasti? Missä on tasa-arvo?

Perhe on voinut ja voi edelleen hyvin. Isä teki ja tekee edelleen oman osuutensa. Isä ei silloin halunnut jäädä kotiin eikä häntä voinut pakottaa, talousasiat kun painaa perheessä myös. Samalla kotonaolo olisi hidastanut urakehitystä. Ei sitä pelkällä ilmalla perhettä elätetä. Isä sai kaiken: isyyden, lasten hoitoa halutessaan, kotitöitä, siistin kodin, valmiin ruuan ja kaiken mitä halusi. Jos isä olisi tyytymätön, olisi varmasti ottanut eron ja lähtenyt menemään despootin vallan alta.

Vanhana katuu vain ja ainoastaan sitä että ei ole viettänyt lasten kanssa tarpeeksi aikaa. Etenkin vanhat isät. Siksi kiintiöt olisi tärkeitä, se voi olla vaikea ymmärtää mitä menettää, kun ei tiedä. Myöhemmin kun vauhti vähän hidastuu järjen myötä niin alkaa tajua. Isällä se vaihe on liian myöhään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä mies olisi hoitanut kaiken varmasti oikein hyvin, mutta miehelläni oli hyvin kiinnostava ura ja työ, jossa hän loisti myös. Tottakai hän olisi viihtynyt kotona, mutta ei se olisi hänelle riittänyt, vaan korkeasti koulutettu mies, joka rakastaa myös työnsä antamia haasteita olisi mennyt hukkaan kotona astioita tiskatessa, askarrellessa ja ulkoillessa lasten kanssa. Muutamassa viikossa hän olisi kaivannut lisää haasteita ja silloin olisi lastenhoito jäänyt toisella kädellä tehtäväksi asiaksi.

Kun hän sai olla töissä sen kahdeksan tuntia, niin kotona asiat tuntuivat sopivalta vastapainolta ja tilanne oli hänellä täydellisessä balanssissa. Kaikille miehille ei riitä haasteeksi muskariin ehtiminen tai oikean vaippamerkin löytyminen.

Noniin, provosoidun nyt tästä. Että mies kaipaa haasteita, kun on oikein korkeakoulutettu ja mielenkiintoisessa työssä, ja siksi naisen kannattaa jäädä kotiin? Meitä on huomattavan paljon korkeakoulutettuja, haastavassa työssä olevia naisia, joille nuo kuvailemasi vaippa-arjen haasteet kuulostavat myös aivan älyvapailta. Kaikesta huolimatta, jostain syystä kuitenkin oma, esimiesasemassa oleva, yliopistokoulutettu mieheni haluaa kuitenkin osallistua vauva-aikaan siten, että tulee lohkaisemaan vanhempainvapaasta ainakin 3kk. Ettei vaan olisi selittelyn makua tuossa ”ei ole miehelle älyllisesti tarpeeksi haastavaa” -kommentissasi? Ehkä mies väheksyy sua ja lapsien hoidon tarvetta, ja siksi ei koe, että haluaa alentua siihen? Silloin sulla on epämoderni mies, ja yrität vaan selittää mustaa valkoiseksi. Ja detaljina vielä: oikeasti haastavassa työssä ei 8-tuntisilla työpäivillä pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin suhtautunut nihkeästi siihen, että olisin mennyt töihin ja mies jäänyt lapsen kanssa kotiin. Itse hoidin kaikki kotityöt, olin paljon lapsen kanssa, luin, ulkoilin, askartelin, käytiin paikoissa, joissa on muita saman ikäisiä lapsia, tein ruuat ja leivoin (= säästin ruokakuluissa), aiivosin, pyykkäsin, ompelin ja neuloin (= säästin vaatekuluissa). Mies tuli ruokatunnilla kotiin syömään, jolloin ruoka oli valmiina ja tietenkin ruoka odotti myös työpäivän päätteeksi.

Mies olisi lämmittänyt lapselle tekemääni ruokaa, laittanut ranskalaisia uunissa tai vienyt lapsen äidilleen päiväksi. Päivät lapsella olisi mennyt sisällä eikä lapsi olisi päässyt leikkimään muiden lasten kanssa. Työpäivän jälkeen minua olisi odottanut kaikki kotityöt, kun mies olisi lähtenyt harrastuksiinsa heti kotiin päästyäni.

Jos olisin voinut olla varma, että mies hoitaa kunnolla lapsen ja edes puolet kotitöistä, olisin lähtenyt töihin. Turha sanoa, että nuo on luulojani. Ei ole, se on käynyt selville, kun olen ollut viikonkin pois kotoa. Koti on ollut kuin kaatopaikka vaikka mies olisi ollut yksin kotona.

Satutäti taas vauhdissa. Kai mies myös imuroi vain keskilattian? Montako vuotta olet nyt jankannut yhtä soittoa ranskalaisia lapsilleen syöttävästä kelvottomasta miehestäsi? 

Mies ei imuroi ollenkaan. En ole jankannut kertaakaan, näköjään sama ongelma on muillakin. Taisi kalikka kalahtaa sinuun, kun noin kimpaannuit. Et sinä ole minun mieheni.

Kertoo vain omasta tasostasi, jos et muuta kuin ameeban tasoista miestä saanut nalkkiin. 

Hienosti teet vielä oman tasoisestasi miehestäsi miesvihayleistyksiä. 

Olishan se varmaan ihan kiva jos isä olisi kotona vauvan kanssa, meillä pitäisi kyllä vain olla säästöjä sitä varten sitten. Meillä mies tienaa tuplasti sen mitä minä joten yhteistuumin on päätetty että isä käy töissä. Saavat jokatapauksessa vauvan kanssa kahdenkeskistä aikaa 😊

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä mies olisi hoitanut kaiken varmasti oikein hyvin, mutta miehelläni oli hyvin kiinnostava ura ja työ, jossa hän loisti myös. Tottakai hän olisi viihtynyt kotona, mutta ei se olisi hänelle riittänyt, vaan korkeasti koulutettu mies, joka rakastaa myös työnsä antamia haasteita olisi mennyt hukkaan kotona astioita tiskatessa, askarrellessa ja ulkoillessa lasten kanssa. Muutamassa viikossa hän olisi kaivannut lisää haasteita ja silloin olisi lastenhoito jäänyt toisella kädellä tehtäväksi asiaksi.

Kun hän sai olla töissä sen kahdeksan tuntia, niin kotona asiat tuntuivat sopivalta vastapainolta ja tilanne oli hänellä täydellisessä balanssissa. Kaikille miehille ei riitä haasteeksi muskariin ehtiminen tai oikean vaippamerkin löytyminen.

Mutta sinä sitten olit tämä älyllisiä haasteita kaipaamaton ameeba, joka hoiti nämä vähä-älyiset lastenhoitotoimet? Upea perhedynamiikka teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin suhtautunut nihkeästi siihen, että olisin mennyt töihin ja mies jäänyt lapsen kanssa kotiin. Itse hoidin kaikki kotityöt, olin paljon lapsen kanssa, luin, ulkoilin, askartelin, käytiin paikoissa, joissa on muita saman ikäisiä lapsia, tein ruuat ja leivoin (= säästin ruokakuluissa), aiivosin, pyykkäsin, ompelin ja neuloin (= säästin vaatekuluissa). Mies tuli ruokatunnilla kotiin syömään, jolloin ruoka oli valmiina ja tietenkin ruoka odotti myös työpäivän päätteeksi.

Mies olisi lämmittänyt lapselle tekemääni ruokaa, laittanut ranskalaisia uunissa tai vienyt lapsen äidilleen päiväksi. Päivät lapsella olisi mennyt sisällä eikä lapsi olisi päässyt leikkimään muiden lasten kanssa. Työpäivän jälkeen minua olisi odottanut kaikki kotityöt, kun mies olisi lähtenyt harrastuksiinsa heti kotiin päästyäni.

Jos olisin voinut olla varma, että mies hoitaa kunnolla lapsen ja edes puolet kotitöistä, olisin lähtenyt töihin. Turha sanoa, että nuo on luulojani. Ei ole, se on käynyt selville, kun olen ollut viikonkin pois kotoa. Koti on ollut kuin kaatopaikka vaikka mies olisi ollut yksin kotona.

Satutäti taas vauhdissa. Kai mies myös imuroi vain keskilattian? Montako vuotta olet nyt jankannut yhtä soittoa ranskalaisia lapsilleen syöttävästä kelvottomasta miehestäsi? 

Mies ei imuroi ollenkaan. En ole jankannut kertaakaan, näköjään sama ongelma on muillakin. Taisi kalikka kalahtaa sinuun, kun noin kimpaannuit. Et sinä ole minun mieheni.

Kertoo vain omasta tasostasi, jos et muuta kuin ameeban tasoista miestä saanut nalkkiin. 

Hienosti teet vielä oman tasoisestasi miehestäsi miesvihayleistyksiä. 

No sen virheen tein, että aloin seurustella teini-iässä, kun kumpikin meistä asui vielä lapsuudenkodissaan. En osannut ajatella, että poika ei tee kotona sisällä mitään, ulkohommia sen sijaan teki. Moni asia selvisi ja muuttui sitten, kun lapsi oli syntynyt.

Ainoa, joka täällä tekee yleistyksiä, olet sinä. En myöskään ymmärrä, miksi ihmeessä singahdat paikalle aina, kun on kyse perheellisten ketjuista. Sinkkuna sinulla ei ole mitään tietoa perheellisen elämästä saati parisuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut kuuloonkaan että olisin palannut 18 tuntia/vko osa-aikatyöhöni, jonka lisäksi sain soviteltua työttömyyskorvausta ja mies olisi jättänyt hyväpalkkaisen työnsä edes hetkeksi. Ulkopuolisten on turha yrittää määräillä miten perheet jakavat tai ovat jakamatta vapaansa. Isä on ollut hyvä isä lapsille ja tehnyt osuutensa koti- ja lastenhoidosta iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Lapset ovat nyt jo lukiolaisia ja ihan täyspäisiä ja molempiin vanhempiin hyvät suhteet luoneita ihmisiä heistä tuli.

Kyllä perheiden hyvinvointi on tärkeämpää kuin tulot. Ja perhe on hyvinvoivampi, kun isä ymmärtää sen vastuut ja tarpeet yhtä hyvin kuin äiti.

Kiintiö on myös isän oikeus. Sinun kuvailemissa tapauksissa isä menettää oikeutensa ainutlaatuiseen kokemukseen elämässä vain siksi, että on valinnut huonotuloisen naisen. Siis menettää oman elämänsä ehkä isoimman ja tärkeimmän jutun. Missä miehen oikeus? Sinä saat äitiyden, rahallisen huolenpidon, kotona turvallisen olon ja työn välttelyn. Mitä isä tässä saa, ihan oikeasti? Missä on tasa-arvo?

Perhe on voinut ja voi edelleen hyvin. Isä teki ja tekee edelleen oman osuutensa. Isä ei silloin halunnut jäädä kotiin eikä häntä voinut pakottaa, talousasiat kun painaa perheessä myös. Samalla kotonaolo olisi hidastanut urakehitystä. Ei sitä pelkällä ilmalla perhettä elätetä. Isä sai kaiken: isyyden, lasten hoitoa halutessaan, kotitöitä, siistin kodin, valmiin ruuan ja kaiken mitä halusi. Jos isä olisi tyytymätön, olisi varmasti ottanut eron ja lähtenyt menemään despootin vallan alta.

Vanhana katuu vain ja ainoastaan sitä että ei ole viettänyt lasten kanssa tarpeeksi aikaa. Etenkin vanhat isät. Siksi kiintiöt olisi tärkeitä, se voi olla vaikea ymmärtää mitä menettää, kun ei tiedä. Myöhemmin kun vauhti vähän hidastuu järjen myötä niin alkaa tajua. Isällä se vaihe on liian myöhään.

Mitä tässä tapauksessa isä olisi katunut? Sitä että vietti aikaa lastensa kanssa iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla? Kuten sanottu, isällä on erinomaiset välit lapsiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin suhtautunut nihkeästi siihen, että olisin mennyt töihin ja mies jäänyt lapsen kanssa kotiin. Itse hoidin kaikki kotityöt, olin paljon lapsen kanssa, luin, ulkoilin, askartelin, käytiin paikoissa, joissa on muita saman ikäisiä lapsia, tein ruuat ja leivoin (= säästin ruokakuluissa), aiivosin, pyykkäsin, ompelin ja neuloin (= säästin vaatekuluissa). Mies tuli ruokatunnilla kotiin syömään, jolloin ruoka oli valmiina ja tietenkin ruoka odotti myös työpäivän päätteeksi.

Mies olisi lämmittänyt lapselle tekemääni ruokaa, laittanut ranskalaisia uunissa tai vienyt lapsen äidilleen päiväksi. Päivät lapsella olisi mennyt sisällä eikä lapsi olisi päässyt leikkimään muiden lasten kanssa. Työpäivän jälkeen minua olisi odottanut kaikki kotityöt, kun mies olisi lähtenyt harrastuksiinsa heti kotiin päästyäni.

Jos olisin voinut olla varma, että mies hoitaa kunnolla lapsen ja edes puolet kotitöistä, olisin lähtenyt töihin. Turha sanoa, että nuo on luulojani. Ei ole, se on käynyt selville, kun olen ollut viikonkin pois kotoa. Koti on ollut kuin kaatopaikka vaikka mies olisi ollut yksin kotona.

Satutäti taas vauhdissa. Kai mies myös imuroi vain keskilattian? Montako vuotta olet nyt jankannut yhtä soittoa ranskalaisia lapsilleen syöttävästä kelvottomasta miehestäsi? 

Mies ei imuroi ollenkaan. En ole jankannut kertaakaan, näköjään sama ongelma on muillakin. Taisi kalikka kalahtaa sinuun, kun noin kimpaannuit. Et sinä ole minun mieheni.

Kertoo vain omasta tasostasi, jos et muuta kuin ameeban tasoista miestä saanut nalkkiin. 

Hienosti teet vielä oman tasoisestasi miehestäsi miesvihayleistyksiä. 

No sen virheen tein, että aloin seurustella teini-iässä, kun kumpikin meistä asui vielä lapsuudenkodissaan. En osannut ajatella, että poika ei tee kotona sisällä mitään, ulkohommia sen sijaan teki. Moni asia selvisi ja muuttui sitten, kun lapsi oli syntynyt.

Ainoa, joka täällä tekee yleistyksiä, olet sinä. En myöskään ymmärrä, miksi ihmeessä singahdat paikalle aina, kun on kyse perheellisten ketjuista. Sinkkuna sinulla ei ole mitään tietoa perheellisen elämästä saati parisuhteista.

Sinä taas olet katkera miehiä vihaava uhriutuja. 

Meillä jaetaan perhevapaat. Tekee perheen taloudelle hyvää pitkällä tähtäimellä, kun äitikin pääsee edistämään uraansa. Isä taas saa luotua syvemmän yhteyden lapsiinsa. Win-win-win.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä mies olisi hoitanut kaiken varmasti oikein hyvin, mutta miehelläni oli hyvin kiinnostava ura ja työ, jossa hän loisti myös. Tottakai hän olisi viihtynyt kotona, mutta ei se olisi hänelle riittänyt, vaan korkeasti koulutettu mies, joka rakastaa myös työnsä antamia haasteita olisi mennyt hukkaan kotona astioita tiskatessa, askarrellessa ja ulkoillessa lasten kanssa. Muutamassa viikossa hän olisi kaivannut lisää haasteita ja silloin olisi lastenhoito jäänyt toisella kädellä tehtäväksi asiaksi.

Kun hän sai olla töissä sen kahdeksan tuntia, niin kotona asiat tuntuivat sopivalta vastapainolta ja tilanne oli hänellä täydellisessä balanssissa. Kaikille miehille ei riitä haasteeksi muskariin ehtiminen tai oikean vaippamerkin löytyminen.

Joillekin sen oman lapsen ainutkertainen lapsuus voi tosiaan olla tylsä juttu oman navan kannalta. Säälin.

Miten mustavalkoista paatosta taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin suhtautunut nihkeästi siihen, että olisin mennyt töihin ja mies jäänyt lapsen kanssa kotiin. Itse hoidin kaikki kotityöt, olin paljon lapsen kanssa, luin, ulkoilin, askartelin, käytiin paikoissa, joissa on muita saman ikäisiä lapsia, tein ruuat ja leivoin (= säästin ruokakuluissa), aiivosin, pyykkäsin, ompelin ja neuloin (= säästin vaatekuluissa). Mies tuli ruokatunnilla kotiin syömään, jolloin ruoka oli valmiina ja tietenkin ruoka odotti myös työpäivän päätteeksi.

Mies olisi lämmittänyt lapselle tekemääni ruokaa, laittanut ranskalaisia uunissa tai vienyt lapsen äidilleen päiväksi. Päivät lapsella olisi mennyt sisällä eikä lapsi olisi päässyt leikkimään muiden lasten kanssa. Työpäivän jälkeen minua olisi odottanut kaikki kotityöt, kun mies olisi lähtenyt harrastuksiinsa heti kotiin päästyäni.

Jos olisin voinut olla varma, että mies hoitaa kunnolla lapsen ja edes puolet kotitöistä, olisin lähtenyt töihin. Turha sanoa, että nuo on luulojani. Ei ole, se on käynyt selville, kun olen ollut viikonkin pois kotoa. Koti on ollut kuin kaatopaikka vaikka mies olisi ollut yksin kotona.

Satutäti taas vauhdissa. Kai mies myös imuroi vain keskilattian? Montako vuotta olet nyt jankannut yhtä soittoa ranskalaisia lapsilleen syöttävästä kelvottomasta miehestäsi? 

Mies ei imuroi ollenkaan. En ole jankannut kertaakaan, näköjään sama ongelma on muillakin. Taisi kalikka kalahtaa sinuun, kun noin kimpaannuit. Et sinä ole minun mieheni.

Kertoo vain omasta tasostasi, jos et muuta kuin ameeban tasoista miestä saanut nalkkiin. 

Hienosti teet vielä oman tasoisestasi miehestäsi miesvihayleistyksiä. 

No sen virheen tein, että aloin seurustella teini-iässä, kun kumpikin meistä asui vielä lapsuudenkodissaan. En osannut ajatella, että poika ei tee kotona sisällä mitään, ulkohommia sen sijaan teki. Moni asia selvisi ja muuttui sitten, kun lapsi oli syntynyt.

Ainoa, joka täällä tekee yleistyksiä, olet sinä. En myöskään ymmärrä, miksi ihmeessä singahdat paikalle aina, kun on kyse perheellisten ketjuista. Sinkkuna sinulla ei ole mitään tietoa perheellisen elämästä saati parisuhteista.

Sinä taas olet katkera miehiä vihaava uhriutuja. 

En vihaa miehiä, tunnen paljon todella hyviä miehiä. Näitä palstamarttyyrimiehiä en vaan jaksa, niillä ei ole mitään elämää palstan ulkopuolella.

Se lisäksi että itselläni on vielä korkeakouluopinnot kesken (opintoraha on noin 250€) ja mieheni taas on hyväpalkkaisessa työssä, eli käytännössä hänen kotihoidontuelle jääminen ei olisi mitenkään mahdollista koska yhteistuloina olisi silloin opintoraha ja kotihoidontuki yhteensä noin 600€... Sillä ei pitkälle pötkittäisi... Ja vanhempainvapaa loppuu jo lapsen ollessa 9-10kk, eli imetettävä, joten ei senkään kannalta onnistu, vaikka hänen ansiosidonnaisensa olisi tietysti omaa ansiosidonnaistani suurempi. Onneksi sentään saan itsekin ansiosidonnaisen koska ennen opintojen jatkamista olin kokoaikatöissä ja äitiysrahani lasketaan sen vuoden tuloista.

Mutta ei kotonaolo myöskään olisi hänen uransa kannalta hyvä ajatus, olla pidempään poissa töistä. Nykyään ei viitsi riskeerata kun työhön pääsy ei aina ole ihan niin itsestäänselvää. Näitä elämän realiteetteja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä jaetaan perhevapaat. Tekee perheen taloudelle hyvää pitkällä tähtäimellä, kun äitikin pääsee edistämään uraansa. Isä taas saa luotua syvemmän yhteyden lapsiinsa. Win-win-win.

Sama! En yksinkertaisesti voi ymmärtää, miten näihin keskusteluihin aina tulevat uhriutumaan ne työttömät ja osa-aikatyötä matalapalkka-alalla tekevät naiset. Suurempi joukko naisia kuitenkin tekee suht samantasoista hommaa miehensä kanssa (joku 200 e palkkaero ei ole mikään peruste naiselle jäädä kotiin), ja heille kaikille perhevapaiden jakaminen olisi ehdottoman hyvä asia - niin uran, lasten perhesiteiden kuin lastenhoitotyön arvostuksenkin kannalta. Tietysti siinä on se mutta, että pitäisi saada se mies jäämään kotiin, kun vastustavien mammojen miehillä tuntuu aina olevan [insert random unfounded excuse here], joka tietysti menee näiden yllä lueteltujen syiden edelle.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei kotonaolo myöskään olisi hänen uransa kannalta hyvä ajatus, olla pidempään poissa töistä. Nykyään ei viitsi riskeerata kun työhön pääsy ei aina ole ihan niin itsestäänselvää. Näitä elämän realiteetteja.

Niin että antaa naisten kärsiä uraa koskevat tällit kokonaisuudessaan? En ole koskaan kuullut, että tällaista uran 'heikentymistä' olisi miehille oikeasti tapahtunut, mutta tämän tekosyyn olen kyllä kuullut monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä jaetaan perhevapaat. Tekee perheen taloudelle hyvää pitkällä tähtäimellä, kun äitikin pääsee edistämään uraansa. Isä taas saa luotua syvemmän yhteyden lapsiinsa. Win-win-win.

Sama! En yksinkertaisesti voi ymmärtää, miten näihin keskusteluihin aina tulevat uhriutumaan ne työttömät ja osa-aikatyötä matalapalkka-alalla tekevät naiset. Suurempi joukko naisia kuitenkin tekee suht samantasoista hommaa miehensä kanssa (joku 200 e palkkaero ei ole mikään peruste naiselle jäädä kotiin), ja heille kaikille perhevapaiden jakaminen olisi ehdottoman hyvä asia - niin uran, lasten perhesiteiden kuin lastenhoitotyön arvostuksenkin kannalta. Tietysti siinä on se mutta, että pitäisi saada se mies jäämään kotiin, kun vastustavien mammojen miehillä tuntuu aina olevan [insert random unfounded excuse here], joka tietysti menee näiden yllä lueteltujen syiden edelle.

Sä näet vain oman kuplasi ja ympäristösi. Mun kuplassa kaikki naiset ansaitsevat huomattavasti vähemmän kuin miehet ja naiset tekevät pätkää, 0-sopparia ja osa-aikaista työtä. Yksikään mies ei tee näitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut kuuloonkaan että olisin palannut 18 tuntia/vko osa-aikatyöhöni, jonka lisäksi sain soviteltua työttömyyskorvausta ja mies olisi jättänyt hyväpalkkaisen työnsä edes hetkeksi. Ulkopuolisten on turha yrittää määräillä miten perheet jakavat tai ovat jakamatta vapaansa. Isä on ollut hyvä isä lapsille ja tehnyt osuutensa koti- ja lastenhoidosta iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Lapset ovat nyt jo lukiolaisia ja ihan täyspäisiä ja molempiin vanhempiin hyvät suhteet luoneita ihmisiä heistä tuli.

Kyllä perheiden hyvinvointi on tärkeämpää kuin tulot. Ja perhe on hyvinvoivampi, kun isä ymmärtää sen vastuut ja tarpeet yhtä hyvin kuin äiti.

Kiintiö on myös isän oikeus. Sinun kuvailemissa tapauksissa isä menettää oikeutensa ainutlaatuiseen kokemukseen elämässä vain siksi, että on valinnut huonotuloisen naisen. Siis menettää oman elämänsä ehkä isoimman ja tärkeimmän jutun. Missä miehen oikeus? Sinä saat äitiyden, rahallisen huolenpidon, kotona turvallisen olon ja työn välttelyn. Mitä isä tässä saa, ihan oikeasti? Missä on tasa-arvo?

Perhe on voinut ja voi edelleen hyvin. Isä teki ja tekee edelleen oman osuutensa. Isä ei silloin halunnut jäädä kotiin eikä häntä voinut pakottaa, talousasiat kun painaa perheessä myös. Samalla kotonaolo olisi hidastanut urakehitystä. Ei sitä pelkällä ilmalla perhettä elätetä. Isä sai kaiken: isyyden, lasten hoitoa halutessaan, kotitöitä, siistin kodin, valmiin ruuan ja kaiken mitä halusi. Jos isä olisi tyytymätön, olisi varmasti ottanut eron ja lähtenyt menemään despootin vallan alta.

Tuo on oikeasti ihan hölmö lause, ura olisi pysähtynyt. Ruotsissa katsotaan miehiä kieroon jos he eivät käytä isyysvapaata. Ei ura siihen pysähdy koska jää kotiin vähäksi aikaa hoitamaan lapsia. Kyllä heillä on samat oikeudet palata työelämään takaisin samaan työhön. Sinä voit ihan rauhassa perustella miten haluat, mutta jokainen meistä tietää, että jos miehet eivät jää kotiin hoitamaan lapsia, niin naisen asema työelämässä vaikeutuu. Enemmän olisin huolissaan, sinun eläkeestä, sinun työmahdollisuuksista kuin miehesi.