Lue keskustelun säännöt.
Kotiin jäänyt isä "”En etukäteen päässyt sisään siihen, miltä kotona oleminen ja fyysinen väsymys äidistä tuntuu. Monta juttua ymmärtää vasta, kun ottaa itse vastuuta.”
30.11.2018 |
"Isän perhevapaa on myös tutkimusten mukaan sekä lapsen että parisuhteen etu. Kun isä pitää perhevapaita, puolisot osaavat asettua toistensa asemaan, kotityöt jaetaan tasaisemmin ja mahdollisessa erotilanteessa isän rooli on vahvempi.
Tämä tosin edellyttää sitä, että isä hoitaa lapsia myös ilman puolison läsnäoloa.
Vaikka enemmistö isistä käyttää isyysvapaata, sen keskimääräinen pituus on alle neljä viikkoa. Puolet näistä isistä käyttää vapaan silloin, kun äiti on lomalla tai muuten kotona.
Johanna Närvi korostaa, että itsenäinen vapaa olisi tärkeä, jotta isä ei jää avustajan rooliin."
Näinpäti näin....
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äidin roolia ykkösvanhempana myös vahvistetaan paljon: Lasta odottaville perheille jaetaan äitiyspakkaus, ja edelleen monissa julkisissa vessoissa hoitopöytä on naisten puolella. Neuvolallakin on osuutensa rakenteiden ylläpidossa.
Erämaja oli mukana jokaisella äitiysneuvolakäynnillä, mutta muistaa vain kaksi hänelle esitettyä kysymystä. Toinen kysymys koski turvaistuimen kiinnitystä, toisella kertaa terveydenhoitaja oli kiinnostunut, pitäisikö hän isyyslomaa.
”Terveydenhoitaja kertoi, että äitiysloma on kymmenen kuukautta ja isä voisi pitää vapaata 54 päivää. Sanoin, että vanhempainvapaatahan voi myös isä käyttää. Hän näytti yllättyneeltä.”"
No sittenhän mennään varhaiskasvatukseen hakemaan korvaamattomia virikkeitä!!
Oikeasti siellä osa 1-2-vuotiaista itkee päivät ja odottaa itkien vuoroaan, että pääsee sen yhden varhaiskasvattajan syliin, jos se tuttu henkilö sattuu sinä päivänä olla työvuorossa. Ne jotka ei kävele on surkeimpia kun odottaa maassa itkemässä, eikä vaan ole missään käsiä vapaana, eikä edes tuttu ääni ehdi rauhoitella.
Ei kannata laittaa päiväkotiin alle 3-vuotiasta, joka ei ole siihen valmis. Kannattaa ottaa pois jos lapsi ei yhdessä viikossa sopeudu ja keksiä jotain muuta jos vain mahdollista. Osa hyötyy että saa rauhassa olla äidin "turvassa" 3-vuotiaaksi, siinä mielessä että päiväkodin ryhmät ovat vaan tolkuttomasti liian suuria. Pysyvän hoitajan kanssa tulee hyvä perusturvallisuus. 3v saa nopeasti kiinni muut päiväkodin arkitaidoissa ja kaveritkin alkaa pikku hiljaa kunnolla kiinnostaa!
Miksi ei isän turvassa? Miksi taas äiti, eikö isä ole turvallinen?
Voi ollakin! Vuoden täyttäneelle ihan ok vaihtoehto, mutta vuosikaskin on sen verran pieni että ei mielellään toistuvasti muutoksia arkeen. Eli jos isä osaa tunnetaitoja ja on vähintään puoli vuotta kotona niin ok.
Itselleni ei olisi ollut, koska isäni ei osaa ollenkaan tunnetaitoja vieläkään. Olisi vain huutanut meille aamusta iltaan.
Olen 80-luvun lapsi, jonka isä kasvatti. Ehkä tämä tosiaan on sitten se naisten pelko, että oma mies on yhtä huono kasvattaja kuin oma isä. On niin paljon huonoissa perheissä kasvaneita, että niiden tuotokset, eli tulevat äidit, taitaa vaan mennä vaistojensa mukaan ja ottaa mallin äidistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tienasin kuussa tonnin enemmän kuin mies. Jäin silti joksikin aikaa kotiin, koska työmatka oli niin pitkä, etten olisi juuri perhettä nähnyt arkisin, jos työssäkäynti olisi jatkunut entiseen malliin. Meitä molempia harmitti, ettei miehelle siksi jäänyt mahdollisuutta jäädä vuorollaan kotiin. Nämä eivät ole kovin helppoja asioita.
Sinulla olisi ollut mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Mahdollisuuksia on pilvin pimein, mutta kuitenkin aina se perustelu pätee joka tuo sen, että äiti pitää jäädä kotiin. Miksi? Ja, pitkä työmatka, eihän sen lyhentynyt vaikka olit kotona, sitten kun palasit töihin niin oliko tilanne muuttunut? Näitkö perheesi enemmän?
En palannut töihin, vaan lähdin myöhemmin opiskelemaan. Työmatkat veivät päivässä yli 3 tuntia. Lippu maksoi saman verran joka kuukausi, olisi töissä käynyt enemmän tai vähemmän. Omakin jaksaminen oli aika kortilla.
taas tekosyy, verotuksessa matkakulut olisi pienentänyt veroprosenttia. varsinkin kun tulot olisi tippunut. Se, totuuts tuli vasta kun kerroit omasta jaksamisesta. Se on se totuus, sinä et jaksanut mennä töihin ja siksi sinä jäit kotiin. Miehesi ja lapsei jäi ilman sitä aikaa koska sinä et jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ei kotonaolo myöskään olisi hänen uransa kannalta hyvä ajatus, olla pidempään poissa töistä. Nykyään ei viitsi riskeerata kun työhön pääsy ei aina ole ihan niin itsestäänselvää. Näitä elämän realiteetteja.
Niin että antaa naisten kärsiä uraa koskevat tällit kokonaisuudessaan? En ole koskaan kuullut, että tällaista uran 'heikentymistä' olisi miehille oikeasti tapahtunut, mutta tämän tekosyyn olen kyllä kuullut monta kertaa.
Minun urani ei siitä heikenny, koska ala on sellainen että töitä on aivan varmasti ja palkka ei tule juurikaan nousemaan kokemuksen myötä. Ja tosiaan koska myös opiskelen vielä jatkotutkintoa, ei edes sen vertaa tule haittaa.
Mies taas on miesvaltaisella, nopeatempoisella alalla jatkuvasti eteenpäin menevän ja kehittyvän teknologian etunenässä kiitävässä yrityksessä ja ura on nousujohteinen. Ei voi edes ajatella jotain puolenkaan vuoden poissaoloa yhtäkkiä, ilman että se taatusti vaikuttaisi.
Kyllä nämä vaan monella ovat realiteetteja. Jollakin voi olla toisinkin päin tietysti, mutta sehän siinä juuri onkin. Perheiden on saatava itse päättää oman tilanteensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äidin roolia ykkösvanhempana myös vahvistetaan paljon: Lasta odottaville perheille jaetaan äitiyspakkaus, ja edelleen monissa julkisissa vessoissa hoitopöytä on naisten puolella. Neuvolallakin on osuutensa rakenteiden ylläpidossa.
Erämaja oli mukana jokaisella äitiysneuvolakäynnillä, mutta muistaa vain kaksi hänelle esitettyä kysymystä. Toinen kysymys koski turvaistuimen kiinnitystä, toisella kertaa terveydenhoitaja oli kiinnostunut, pitäisikö hän isyyslomaa.
”Terveydenhoitaja kertoi, että äitiysloma on kymmenen kuukautta ja isä voisi pitää vapaata 54 päivää. Sanoin, että vanhempainvapaatahan voi myös isä käyttää. Hän näytti yllättyneeltä.”"
No sittenhän mennään varhaiskasvatukseen hakemaan korvaamattomia virikkeitä!!
Oikeasti siellä osa 1-2-vuotiaista itkee päivät ja odottaa itkien vuoroaan, että pääsee sen yhden varhaiskasvattajan syliin, jos se tuttu henkilö sattuu sinä päivänä olla työvuorossa. Ne jotka ei kävele on surkeimpia kun odottaa maassa itkemässä, eikä vaan ole missään käsiä vapaana, eikä edes tuttu ääni ehdi rauhoitella.
Ei kannata laittaa päiväkotiin alle 3-vuotiasta, joka ei ole siihen valmis. Kannattaa ottaa pois jos lapsi ei yhdessä viikossa sopeudu ja keksiä jotain muuta jos vain mahdollista. Osa hyötyy että saa rauhassa olla äidin "turvassa" 3-vuotiaaksi, siinä mielessä että päiväkodin ryhmät ovat vaan tolkuttomasti liian suuria. Pysyvän hoitajan kanssa tulee hyvä perusturvallisuus. 3v saa nopeasti kiinni muut päiväkodin arkitaidoissa ja kaveritkin alkaa pikku hiljaa kunnolla kiinnostaa!
Miksi ei isän turvassa? Miksi taas äiti, eikö isä ole turvallinen?
Voi ollakin! Vuoden täyttäneelle ihan ok vaihtoehto, mutta vuosikaskin on sen verran pieni että ei mielellään toistuvasti muutoksia arkeen. Eli jos isä osaa tunnetaitoja ja on vähintään puoli vuotta kotona niin ok.
Itselleni ei olisi ollut, koska isäni ei osaa ollenkaan tunnetaitoja vieläkään. Olisi vain huutanut meille aamusta iltaan.
Anteeksi, nyt. Onhan niitä äitejä joka huutaa lapsille. Ontto perustelu, isät osaavat yhtä hyvin kuin äidit. He ei ole saanut sitä mahdollisuutta. Koska äiti kruunua kiilotellaan juuri tuolla, mieheillä ei ole empatia. He ei osaa rakastaa. Jäähän isä etäiseksi, kun se ei vietä aikaa lapsen kanssa yksin. Kyllä isät oppii ja kyllä he rakastavat. Jos lapsi ja isä saa muodostaa oman suhteen. Ei äityys ole mikään selviö, kyllä naiset jotuvat myös opettelemaan.
Jep. Oma äitini olisi voinut olla täällä palstalla kertomassa erinomaisuudestaan ja niiiiiin paljon tärkeämmästä roolista vanhempana. Totuus oli että äiti oli kiukkuinen ja väsynyt pirttihirmu, joka käytti meitä aseina isää vastaan. Ei saatu tehdä mitään pienenä kaksin isän kanssa. Lisäksi äiti "hassutellen" haukkui meidän isämme vanhemmuustaitoja kavereiden ja sukulaisten kesken. Se oli ihan karmeaa kuunneltavaa.
Sitä vaan toivoi että äiti ois mennyt töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tienasin kuussa tonnin enemmän kuin mies. Jäin silti joksikin aikaa kotiin, koska työmatka oli niin pitkä, etten olisi juuri perhettä nähnyt arkisin, jos työssäkäynti olisi jatkunut entiseen malliin. Meitä molempia harmitti, ettei miehelle siksi jäänyt mahdollisuutta jäädä vuorollaan kotiin. Nämä eivät ole kovin helppoja asioita.
Sinulla olisi ollut mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Mahdollisuuksia on pilvin pimein, mutta kuitenkin aina se perustelu pätee joka tuo sen, että äiti pitää jäädä kotiin. Miksi? Ja, pitkä työmatka, eihän sen lyhentynyt vaikka olit kotona, sitten kun palasit töihin niin oliko tilanne muuttunut? Näitkö perheesi enemmän?
En palannut töihin, vaan lähdin myöhemmin opiskelemaan. Työmatkat veivät päivässä yli 3 tuntia. Lippu maksoi saman verran joka kuukausi, olisi töissä käynyt enemmän tai vähemmän. Omakin jaksaminen oli aika kortilla.
taas tekosyy, verotuksessa matkakulut olisi pienentänyt veroprosenttia. varsinkin kun tulot olisi tippunut. Se, totuuts tuli vasta kun kerroit omasta jaksamisesta. Se on se totuus, sinä et jaksanut mennä töihin ja siksi sinä jäit kotiin. Miehesi ja lapsei jäi ilman sitä aikaa koska sinä et jaksanut.
Millä tavoin sinun elämääsi haittaa se, että meidän perheessämme päädyttiin tällaiseen ratkaisuun? Toinen vaihtoehto olisi ollut lapsettomiksi jättäytyminen. Elämä ei töiden suhteen järjestynyt toivomallamme tavalla vuosien yrityksistä huolimatta, koska pitkittynyt talouden taantuma vain jatkui ja jatkui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äidin roolia ykkösvanhempana myös vahvistetaan paljon: Lasta odottaville perheille jaetaan äitiyspakkaus, ja edelleen monissa julkisissa vessoissa hoitopöytä on naisten puolella. Neuvolallakin on osuutensa rakenteiden ylläpidossa.
Erämaja oli mukana jokaisella äitiysneuvolakäynnillä, mutta muistaa vain kaksi hänelle esitettyä kysymystä. Toinen kysymys koski turvaistuimen kiinnitystä, toisella kertaa terveydenhoitaja oli kiinnostunut, pitäisikö hän isyyslomaa.
”Terveydenhoitaja kertoi, että äitiysloma on kymmenen kuukautta ja isä voisi pitää vapaata 54 päivää. Sanoin, että vanhempainvapaatahan voi myös isä käyttää. Hän näytti yllättyneeltä.”"
No sittenhän mennään varhaiskasvatukseen hakemaan korvaamattomia virikkeitä!!
Oikeasti siellä osa 1-2-vuotiaista itkee päivät ja odottaa itkien vuoroaan, että pääsee sen yhden varhaiskasvattajan syliin, jos se tuttu henkilö sattuu sinä päivänä olla työvuorossa. Ne jotka ei kävele on surkeimpia kun odottaa maassa itkemässä, eikä vaan ole missään käsiä vapaana, eikä edes tuttu ääni ehdi rauhoitella.
Ei kannata laittaa päiväkotiin alle 3-vuotiasta, joka ei ole siihen valmis. Kannattaa ottaa pois jos lapsi ei yhdessä viikossa sopeudu ja keksiä jotain muuta jos vain mahdollista. Osa hyötyy että saa rauhassa olla äidin "turvassa" 3-vuotiaaksi, siinä mielessä että päiväkodin ryhmät ovat vaan tolkuttomasti liian suuria. Pysyvän hoitajan kanssa tulee hyvä perusturvallisuus. 3v saa nopeasti kiinni muut päiväkodin arkitaidoissa ja kaveritkin alkaa pikku hiljaa kunnolla kiinnostaa!
Miksi ei isän turvassa? Miksi taas äiti, eikö isä ole turvallinen?
Voi ollakin! Vuoden täyttäneelle ihan ok vaihtoehto, mutta vuosikaskin on sen verran pieni että ei mielellään toistuvasti muutoksia arkeen. Eli jos isä osaa tunnetaitoja ja on vähintään puoli vuotta kotona niin ok.
Itselleni ei olisi ollut, koska isäni ei osaa ollenkaan tunnetaitoja vieläkään. Olisi vain huutanut meille aamusta iltaan.
Olen 80-luvun lapsi, jonka isä kasvatti. Ehkä tämä tosiaan on sitten se naisten pelko, että oma mies on yhtä huono kasvattaja kuin oma isä. On niin paljon huonoissa perheissä kasvaneita, että niiden tuotokset, eli tulevat äidit, taitaa vaan mennä vaistojensa mukaan ja ottaa mallin äidistään.
Tämän vuoksi varmaan ne on juuri korkeakoulutettuja miehiä ja naisia, joiden perheissä isät jää vapaalle. Sosioekonominen asema vihjaa, että tullaan hyvistä perheistä. Ehkäpä kotiäitiys ja "uraisä" on enemmän tuolla duunaripuolen hommissa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äidin roolia ykkösvanhempana myös vahvistetaan paljon: Lasta odottaville perheille jaetaan äitiyspakkaus, ja edelleen monissa julkisissa vessoissa hoitopöytä on naisten puolella. Neuvolallakin on osuutensa rakenteiden ylläpidossa.
Erämaja oli mukana jokaisella äitiysneuvolakäynnillä, mutta muistaa vain kaksi hänelle esitettyä kysymystä. Toinen kysymys koski turvaistuimen kiinnitystä, toisella kertaa terveydenhoitaja oli kiinnostunut, pitäisikö hän isyyslomaa.
”Terveydenhoitaja kertoi, että äitiysloma on kymmenen kuukautta ja isä voisi pitää vapaata 54 päivää. Sanoin, että vanhempainvapaatahan voi myös isä käyttää. Hän näytti yllättyneeltä.”"
No sittenhän mennään varhaiskasvatukseen hakemaan korvaamattomia virikkeitä!!
Oikeasti siellä osa 1-2-vuotiaista itkee päivät ja odottaa itkien vuoroaan, että pääsee sen yhden varhaiskasvattajan syliin, jos se tuttu henkilö sattuu sinä päivänä olla työvuorossa. Ne jotka ei kävele on surkeimpia kun odottaa maassa itkemässä, eikä vaan ole missään käsiä vapaana, eikä edes tuttu ääni ehdi rauhoitella.
Ei kannata laittaa päiväkotiin alle 3-vuotiasta, joka ei ole siihen valmis. Kannattaa ottaa pois jos lapsi ei yhdessä viikossa sopeudu ja keksiä jotain muuta jos vain mahdollista. Osa hyötyy että saa rauhassa olla äidin "turvassa" 3-vuotiaaksi, siinä mielessä että päiväkodin ryhmät ovat vaan tolkuttomasti liian suuria. Pysyvän hoitajan kanssa tulee hyvä perusturvallisuus. 3v saa nopeasti kiinni muut päiväkodin arkitaidoissa ja kaveritkin alkaa pikku hiljaa kunnolla kiinnostaa!
Miksi ei isän turvassa? Miksi taas äiti, eikö isä ole turvallinen?
Voi ollakin! Vuoden täyttäneelle ihan ok vaihtoehto, mutta vuosikaskin on sen verran pieni että ei mielellään toistuvasti muutoksia arkeen. Eli jos isä osaa tunnetaitoja ja on vähintään puoli vuotta kotona niin ok.
Itselleni ei olisi ollut, koska isäni ei osaa ollenkaan tunnetaitoja vieläkään. Olisi vain huutanut meille aamusta iltaan.
Olen 80-luvun lapsi, jonka isä kasvatti. Ehkä tämä tosiaan on sitten se naisten pelko, että oma mies on yhtä huono kasvattaja kuin oma isä. On niin paljon huonoissa perheissä kasvaneita, että niiden tuotokset, eli tulevat äidit, taitaa vaan mennä vaistojensa mukaan ja ottaa mallin äidistään.
Tämän vuoksi varmaan ne on juuri korkeakoulutettuja miehiä ja naisia, joiden perheissä isät jää vapaalle. Sosioekonominen asema vihjaa, että tullaan hyvistä perheistä. Ehkäpä kotiäitiys ja "uraisä" on enemmän tuolla duunaripuolen hommissa..
Akateeminen perhe ei ole synonyymi hyvälle perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin suhtautunut nihkeästi siihen, että olisin mennyt töihin ja mies jäänyt lapsen kanssa kotiin. Itse hoidin kaikki kotityöt, olin paljon lapsen kanssa, luin, ulkoilin, askartelin, käytiin paikoissa, joissa on muita saman ikäisiä lapsia, tein ruuat ja leivoin (= säästin ruokakuluissa), aiivosin, pyykkäsin, ompelin ja neuloin (= säästin vaatekuluissa). Mies tuli ruokatunnilla kotiin syömään, jolloin ruoka oli valmiina ja tietenkin ruoka odotti myös työpäivän päätteeksi.
Mies olisi lämmittänyt lapselle tekemääni ruokaa, laittanut ranskalaisia uunissa tai vienyt lapsen äidilleen päiväksi. Päivät lapsella olisi mennyt sisällä eikä lapsi olisi päässyt leikkimään muiden lasten kanssa. Työpäivän jälkeen minua olisi odottanut kaikki kotityöt, kun mies olisi lähtenyt harrastuksiinsa heti kotiin päästyäni.
Jos olisin voinut olla varma, että mies hoitaa kunnolla lapsen ja edes puolet kotitöistä, olisin lähtenyt töihin. Turha sanoa, että nuo on luulojani. Ei ole, se on käynyt selville, kun olen ollut viikonkin pois kotoa. Koti on ollut kuin kaatopaikka vaikka mies olisi ollut yksin kotona.
Meillä meni toisin, mies ja lapsi aamiaisen jälkeen ottivat mukaan eväät ja lähtivät ulos. Olivat paljon ulkona, kävivät puistoissa, kahvilla ja tapaamassa ystäviä. Lapsi nukkui hyvin, kun sai paljon raitista ilmaa, päivä ulkona leikkikentällä raikkaassa ilmassa.
Eivät siivonneet kotona, mutta eivät sotkeneetkaan. Laittoivat aamiaisastiat tiskikoneeseen, pyykit ehti hyvin pestä illallakin.
Ei ainoa oikea malli ole kyhjöttää kotona kunnes pää halkeaa aikuisen seuran puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äidin roolia ykkösvanhempana myös vahvistetaan paljon: Lasta odottaville perheille jaetaan äitiyspakkaus, ja edelleen monissa julkisissa vessoissa hoitopöytä on naisten puolella. Neuvolallakin on osuutensa rakenteiden ylläpidossa.
Erämaja oli mukana jokaisella äitiysneuvolakäynnillä, mutta muistaa vain kaksi hänelle esitettyä kysymystä. Toinen kysymys koski turvaistuimen kiinnitystä, toisella kertaa terveydenhoitaja oli kiinnostunut, pitäisikö hän isyyslomaa.
”Terveydenhoitaja kertoi, että äitiysloma on kymmenen kuukautta ja isä voisi pitää vapaata 54 päivää. Sanoin, että vanhempainvapaatahan voi myös isä käyttää. Hän näytti yllättyneeltä.”"
No sittenhän mennään varhaiskasvatukseen hakemaan korvaamattomia virikkeitä!!
Oikeasti siellä osa 1-2-vuotiaista itkee päivät ja odottaa itkien vuoroaan, että pääsee sen yhden varhaiskasvattajan syliin, jos se tuttu henkilö sattuu sinä päivänä olla työvuorossa. Ne jotka ei kävele on surkeimpia kun odottaa maassa itkemässä, eikä vaan ole missään käsiä vapaana, eikä edes tuttu ääni ehdi rauhoitella.
Ei kannata laittaa päiväkotiin alle 3-vuotiasta, joka ei ole siihen valmis. Kannattaa ottaa pois jos lapsi ei yhdessä viikossa sopeudu ja keksiä jotain muuta jos vain mahdollista. Osa hyötyy että saa rauhassa olla äidin "turvassa" 3-vuotiaaksi, siinä mielessä että päiväkodin ryhmät ovat vaan tolkuttomasti liian suuria. Pysyvän hoitajan kanssa tulee hyvä perusturvallisuus. 3v saa nopeasti kiinni muut päiväkodin arkitaidoissa ja kaveritkin alkaa pikku hiljaa kunnolla kiinnostaa!
Miksi ei isän turvassa? Miksi taas äiti, eikö isä ole turvallinen?
Voi ollakin! Vuoden täyttäneelle ihan ok vaihtoehto, mutta vuosikaskin on sen verran pieni että ei mielellään toistuvasti muutoksia arkeen. Eli jos isä osaa tunnetaitoja ja on vähintään puoli vuotta kotona niin ok.
Itselleni ei olisi ollut, koska isäni ei osaa ollenkaan tunnetaitoja vieläkään. Olisi vain huutanut meille aamusta iltaan.
Olen 80-luvun lapsi, jonka isä kasvatti. Ehkä tämä tosiaan on sitten se naisten pelko, että oma mies on yhtä huono kasvattaja kuin oma isä. On niin paljon huonoissa perheissä kasvaneita, että niiden tuotokset, eli tulevat äidit, taitaa vaan mennä vaistojensa mukaan ja ottaa mallin äidistään.
Tämän vuoksi varmaan ne on juuri korkeakoulutettuja miehiä ja naisia, joiden perheissä isät jää vapaalle. Sosioekonominen asema vihjaa, että tullaan hyvistä perheistä. Ehkäpä kotiäitiys ja "uraisä" on enemmän tuolla duunaripuolen hommissa..
Akateeminen perhe ei ole synonyymi hyvälle perheelle.
Kyllä se silti kertoo paljon elämänhallinnasta, tunteiden kyvyn säätelystä jne. Ettei heti muututa alkuihmiseksi jolla on kaksi tissiä kun saa lapsen, vaan että osaa miettiä mikä on lapsen ja miehen ja koko perheen kannalta hyvä. Ei pelkästään ne omat hormonien värittämät tunteet lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ei kotonaolo myöskään olisi hänen uransa kannalta hyvä ajatus, olla pidempään poissa töistä. Nykyään ei viitsi riskeerata kun työhön pääsy ei aina ole ihan niin itsestäänselvää. Näitä elämän realiteetteja.
Niin että antaa naisten kärsiä uraa koskevat tällit kokonaisuudessaan? En ole koskaan kuullut, että tällaista uran 'heikentymistä' olisi miehille oikeasti tapahtunut, mutta tämän tekosyyn olen kyllä kuullut monta kertaa.
Minun urani ei siitä heikenny, koska ala on sellainen että töitä on aivan varmasti ja palkka ei tule juurikaan nousemaan kokemuksen myötä. Ja tosiaan koska myös opiskelen vielä jatkotutkintoa, ei edes sen vertaa tule haittaa.
Mies taas on miesvaltaisella, nopeatempoisella alalla jatkuvasti eteenpäin menevän ja kehittyvän teknologian etunenässä kiitävässä yrityksessä ja ura on nousujohteinen. Ei voi edes ajatella jotain puolenkaan vuoden poissaoloa yhtäkkiä, ilman että se taatusti vaikuttaisi.
Kyllä nämä vaan monella ovat realiteetteja. Jollakin voi olla toisinkin päin tietysti, mutta sehän siinä juuri onkin. Perheiden on saatava itse päättää oman tilanteensa mukaan.
Höpö höpö. Oma mieheni on esimiesasemassa IT-alalla (löytyy jopa ns. verolistoilta), jossa työ on todella projektiluontoista ja silti vaan on ihan ok olla 3-4kk pois. Meille tässä ei ole mitään keskusteltavaa edes, koska olemme molemmat tasa-arvoisia ihmisiä parisuhteessa, ja kotityöt ym. hoidetaan muutenkin 50:50 kummankin toimesta. On ihan turha uskotella, että puoli vuotta lamauttaisi sinunkaan miehesi uraa. Joku muu syy haisee taustalla: sun mukavuudenhalu; kuvittelet etteivät lapset pärjää isän kanssa; pidät miestä/hänen työtään arvoasteikolla itseäsi ylempänä; mies suhtautuu alentuvasti sun työhön ja lastenhoitoon. On peiliin katsomisen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään elämäntilanne harvoin on ihmisillä niin ideaali (esimerkiksi työllistymisen suhteen), että välttämättä voitaisiin toteuttaa täysin oman ajatusmaailman mukaisia ratkaisuja. Teoriat ovat teorioita, mutta oikeasti elämässä ratkaisut tehdään sen mukaan, mikä juuri sillä hetkellä sopii parhaiten perheen kulloisenkiin tilanteeseen. Ei kannata tuomita, jos tietää vain pienen osan koko kuviosta.
Totta näin, mutta kun katsoo yhteiskunnan tasolla näitä perheiden ratkaisuja - näetkö patternia? Lähes aina jostain syystä se perheen ratkaisu on parempi niin, että naiset jäävät kotiin. Turha tässä on valtion yrittää luoda tasa-arvoista maata kun sen naiset ovat niin vanhakantaisia ja pitävät kynsin hampain kiinni vanhoista roolimalleista. Mutta turha sitten 3 x N lomien jälkeen marista kuinka kotona työt eivät mene tasa-arvoisesti ja kuinka se oma ura on jäänyt junnaamaan pätkätöihin. Valintoja. Kun vaihtoehto, jossa mies kantaa vastuun lastenhoidosta välillä päävastuullisena on aivan yhtä toimiva. Mutta jatkakaa ja siirtäkää tyttärillenne sama vanhakantainen malli jossa miehen tehtävä perheessä on tuoda leipä pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äidin roolia ykkösvanhempana myös vahvistetaan paljon: Lasta odottaville perheille jaetaan äitiyspakkaus, ja edelleen monissa julkisissa vessoissa hoitopöytä on naisten puolella. Neuvolallakin on osuutensa rakenteiden ylläpidossa.
Erämaja oli mukana jokaisella äitiysneuvolakäynnillä, mutta muistaa vain kaksi hänelle esitettyä kysymystä. Toinen kysymys koski turvaistuimen kiinnitystä, toisella kertaa terveydenhoitaja oli kiinnostunut, pitäisikö hän isyyslomaa.
”Terveydenhoitaja kertoi, että äitiysloma on kymmenen kuukautta ja isä voisi pitää vapaata 54 päivää. Sanoin, että vanhempainvapaatahan voi myös isä käyttää. Hän näytti yllättyneeltä.”"
No sittenhän mennään varhaiskasvatukseen hakemaan korvaamattomia virikkeitä!!
Oikeasti siellä osa 1-2-vuotiaista itkee päivät ja odottaa itkien vuoroaan, että pääsee sen yhden varhaiskasvattajan syliin, jos se tuttu henkilö sattuu sinä päivänä olla työvuorossa. Ne jotka ei kävele on surkeimpia kun odottaa maassa itkemässä, eikä vaan ole missään käsiä vapaana, eikä edes tuttu ääni ehdi rauhoitella.
Ei kannata laittaa päiväkotiin alle 3-vuotiasta, joka ei ole siihen valmis. Kannattaa ottaa pois jos lapsi ei yhdessä viikossa sopeudu ja keksiä jotain muuta jos vain mahdollista. Osa hyötyy että saa rauhassa olla äidin "turvassa" 3-vuotiaaksi, siinä mielessä että päiväkodin ryhmät ovat vaan tolkuttomasti liian suuria. Pysyvän hoitajan kanssa tulee hyvä perusturvallisuus. 3v saa nopeasti kiinni muut päiväkodin arkitaidoissa ja kaveritkin alkaa pikku hiljaa kunnolla kiinnostaa!
Miksi ei isän turvassa? Miksi taas äiti, eikö isä ole turvallinen?
Voi ollakin! Vuoden täyttäneelle ihan ok vaihtoehto, mutta vuosikaskin on sen verran pieni että ei mielellään toistuvasti muutoksia arkeen. Eli jos isä osaa tunnetaitoja ja on vähintään puoli vuotta kotona niin ok.
Itselleni ei olisi ollut, koska isäni ei osaa ollenkaan tunnetaitoja vieläkään. Olisi vain huutanut meille aamusta iltaan.
Olen 80-luvun lapsi, jonka isä kasvatti. Ehkä tämä tosiaan on sitten se naisten pelko, että oma mies on yhtä huono kasvattaja kuin oma isä. On niin paljon huonoissa perheissä kasvaneita, että niiden tuotokset, eli tulevat äidit, taitaa vaan mennä vaistojensa mukaan ja ottaa mallin äidistään.
Tämän vuoksi varmaan ne on juuri korkeakoulutettuja miehiä ja naisia, joiden perheissä isät jää vapaalle. Sosioekonominen asema vihjaa, että tullaan hyvistä perheistä. Ehkäpä kotiäitiys ja "uraisä" on enemmän tuolla duunaripuolen hommissa..
Akateeminen perhe ei ole synonyymi hyvälle perheelle.
Kyllä se silti kertoo paljon elämänhallinnasta, tunteiden kyvyn säätelystä jne. Ettei heti muututa alkuihmiseksi jolla on kaksi tissiä kun saa lapsen, vaan että osaa miettiä mikä on lapsen ja miehen ja koko perheen kannalta hyvä. Ei pelkästään ne omat hormonien värittämät tunteet lapseen.
Tuollaisten asenteiden takia meidän perheemme ei saanut mitään apua. Huonon lapsuuden seurauksena kärsin mielenterveysongelmista, aivan kuten akateemiset vanhempanikin. Perhehelvetti on perhehelvetti hienoista titteleistä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ei kotonaolo myöskään olisi hänen uransa kannalta hyvä ajatus, olla pidempään poissa töistä. Nykyään ei viitsi riskeerata kun työhön pääsy ei aina ole ihan niin itsestäänselvää. Näitä elämän realiteetteja.
Niin että antaa naisten kärsiä uraa koskevat tällit kokonaisuudessaan? En ole koskaan kuullut, että tällaista uran 'heikentymistä' olisi miehille oikeasti tapahtunut, mutta tämän tekosyyn olen kyllä kuullut monta kertaa.
Minun urani ei siitä heikenny, koska ala on sellainen että töitä on aivan varmasti ja palkka ei tule juurikaan nousemaan kokemuksen myötä. Ja tosiaan koska myös opiskelen vielä jatkotutkintoa, ei edes sen vertaa tule haittaa.
Mies taas on miesvaltaisella, nopeatempoisella alalla jatkuvasti eteenpäin menevän ja kehittyvän teknologian etunenässä kiitävässä yrityksessä ja ura on nousujohteinen. Ei voi edes ajatella jotain puolenkaan vuoden poissaoloa yhtäkkiä, ilman että se taatusti vaikuttaisi.
Kyllä nämä vaan monella ovat realiteetteja. Jollakin voi olla toisinkin päin tietysti, mutta sehän siinä juuri onkin. Perheiden on saatava itse päättää oman tilanteensa mukaan.
Höpö höpö. Oma mieheni on esimiesasemassa IT-alalla (löytyy jopa ns. verolistoilta), jossa työ on todella projektiluontoista ja silti vaan on ihan ok olla 3-4kk pois. Meille tässä ei ole mitään keskusteltavaa edes, koska olemme molemmat tasa-arvoisia ihmisiä parisuhteessa, ja kotityöt ym. hoidetaan muutenkin 50:50 kummankin toimesta. On ihan turha uskotella, että puoli vuotta lamauttaisi sinunkaan miehesi uraa. Joku muu syy haisee taustalla: sun mukavuudenhalu; kuvittelet etteivät lapset pärjää isän kanssa; pidät miestä/hänen työtään arvoasteikolla itseäsi ylempänä; mies suhtautuu alentuvasti sun työhön ja lastenhoitoon. On peiliin katsomisen paikka.
Meillä sama juttu: jaettiin vanhempaislomat, kummankaan ura ei kärsinyt, päinvastoin mies sai työhaastattelussa bonusta sitoutumisestaan perheeseen ;) Nyt lapset aikuisia ja verotettavat tulot molemmilla yli 100 t E.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja, totuus on, jos miehet jäisivät kotiin niin parannuksia tulisi vanhempain lomaan ja eläkkeisiin. Kustannukset jakaantuisivat työnanatajille tasaisesti ja myös naisten palkat nousisivat. Mutta jostain syystä naiset eivät halua tätä muutosta, suurin osa miehistä olisi halunut jäädä kotiin. Kuka estää heitä jäämästä? Se ei loppujen lopuksi ole aina rahasta kiinni?
Koska naiset eivät halua 8h työpäivän päätteeksi tulla kotiin siivoamaan koti-isän jälkiä ja laittamaan ruokaa. Ehkä 30% kotiin jäävistä miehistä tekisi kotityöt ja ruuat, loput todennäköisesti leikkisivät lapsen kanssa unohtaen täysin kodin hoidon...jep, ei nainen sellaiseen diiliin halua. 8h töitä plus täysi vastuu kodinhoidosta ei ole reilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään elämäntilanne harvoin on ihmisillä niin ideaali (esimerkiksi työllistymisen suhteen), että välttämättä voitaisiin toteuttaa täysin oman ajatusmaailman mukaisia ratkaisuja. Teoriat ovat teorioita, mutta oikeasti elämässä ratkaisut tehdään sen mukaan, mikä juuri sillä hetkellä sopii parhaiten perheen kulloisenkiin tilanteeseen. Ei kannata tuomita, jos tietää vain pienen osan koko kuviosta.
Totta näin, mutta kun katsoo yhteiskunnan tasolla näitä perheiden ratkaisuja - näetkö patternia? Lähes aina jostain syystä se perheen ratkaisu on parempi niin, että naiset jäävät kotiin. Turha tässä on valtion yrittää luoda tasa-arvoista maata kun sen naiset ovat niin vanhakantaisia ja pitävät kynsin hampain kiinni vanhoista roolimalleista. Mutta turha sitten 3 x N lomien jälkeen marista kuinka kotona työt eivät mene tasa-arvoisesti ja kuinka se oma ura on jäänyt junnaamaan pätkätöihin. Valintoja. Kun vaihtoehto, jossa mies kantaa vastuun lastenhoidosta välillä päävastuullisena on aivan yhtä toimiva. Mutta jatkakaa ja siirtäkää tyttärillenne sama vanhakantainen malli jossa miehen tehtävä perheessä on tuoda leipä pöytään.
Yleensä naiset ovat perheessä niitä, jotka niitä lapsia enemmän ovat alun alkaen halunneet. Monen miehen sitoutuneisuus vanhemmuuteen on heikompaa alusta alkaen. Jos miehet todella toivoisivat lapsia, niin he varmaankin useammin olisivat myös innolla jäämässä kotiin näitä lapsia hoitamaan. Tosiasia on se, että moni miestä suostuu lasten hankintaan pitkin hampain ja tekee myöhemmin vielä nämä ajatuksensa perheen lapsillekin selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, totuus on, jos miehet jäisivät kotiin niin parannuksia tulisi vanhempain lomaan ja eläkkeisiin. Kustannukset jakaantuisivat työnanatajille tasaisesti ja myös naisten palkat nousisivat. Mutta jostain syystä naiset eivät halua tätä muutosta, suurin osa miehistä olisi halunut jäädä kotiin. Kuka estää heitä jäämästä? Se ei loppujen lopuksi ole aina rahasta kiinni?
Koska naiset eivät halua 8h työpäivän päätteeksi tulla kotiin siivoamaan koti-isän jälkiä ja laittamaan ruokaa. Ehkä 30% kotiin jäävistä miehistä tekisi kotityöt ja ruuat, loput todennäköisesti leikkisivät lapsen kanssa unohtaen täysin kodin hoidon...jep, ei nainen sellaiseen diiliin halua. 8h töitä plus täysi vastuu kodinhoidosta ei ole reilua.
Plus kuunnella illat miehen kitinää siitä, kuinka pää hajoaa lapsen kanssa ollessa, joten lapsia ei ikinä olisi siis pitänyt hankkia. Tämä on henkisesti aika raskasta puolisolle.
2006 syntyi esikoinen, mies piti KOKO vanhempainvapaan eli oli n.7kk kotona, lapsi 3kk-10kk...
Minä jatkoin opiskeluja.
Tulot pienetyi ehkä n. 100e/kk, kun miehen verotuskin pienentyi..
Imetin muuten yli vuoden esikoista.
Seuraavat, kaksoset, syntyivät 2007. Mieskin jäi kotiin kun monikkolisäys vanhempainvapaisiin antoi hyvin myöten. Olimme molemmat kotona noin vuoden verran.
Tulot eivät edelleenkään pienentyneet kuin sen 100e/kk..
Ukko oli tuolloin erittäin miesvaltaisella alalla, KUKAAN ei katsonut kieroon tms, ei edes pomo..
Ei edes vaikka esikoisen ja kaksosten välissä oli vain reilu vuosi, siis siinä kotona olemisen välissä...
Mies on TASAVERTAINEN vanhempi, ainoa mitä hän ei ole pystynyt tekemään oli imetys. Kaikki muu lastenhoito, kodinhoito tms EI riipu siitä mitä jalkovälissä on. Muun väittäminen on täyttä bullshittiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään elämäntilanne harvoin on ihmisillä niin ideaali (esimerkiksi työllistymisen suhteen), että välttämättä voitaisiin toteuttaa täysin oman ajatusmaailman mukaisia ratkaisuja. Teoriat ovat teorioita, mutta oikeasti elämässä ratkaisut tehdään sen mukaan, mikä juuri sillä hetkellä sopii parhaiten perheen kulloisenkiin tilanteeseen. Ei kannata tuomita, jos tietää vain pienen osan koko kuviosta.
Totta näin, mutta kun katsoo yhteiskunnan tasolla näitä perheiden ratkaisuja - näetkö patternia? Lähes aina jostain syystä se perheen ratkaisu on parempi niin, että naiset jäävät kotiin. Turha tässä on valtion yrittää luoda tasa-arvoista maata kun sen naiset ovat niin vanhakantaisia ja pitävät kynsin hampain kiinni vanhoista roolimalleista. Mutta turha sitten 3 x N lomien jälkeen marista kuinka kotona työt eivät mene tasa-arvoisesti ja kuinka se oma ura on jäänyt junnaamaan pätkätöihin. Valintoja. Kun vaihtoehto, jossa mies kantaa vastuun lastenhoidosta välillä päävastuullisena on aivan yhtä toimiva. Mutta jatkakaa ja siirtäkää tyttärillenne sama vanhakantainen malli jossa miehen tehtävä perheessä on tuoda leipä pöytään.
Yleensä naiset ovat perheessä niitä, jotka niitä lapsia enemmän ovat alun alkaen halunneet. Monen miehen sitoutuneisuus vanhemmuuteen on heikompaa alusta alkaen. Jos miehet todella toivoisivat lapsia, niin he varmaankin useammin olisivat myös innolla jäämässä kotiin näitä lapsia hoitamaan. Tosiasia on se, että moni miestä suostuu lasten hankintaan pitkin hampain ja tekee myöhemmin vielä nämä ajatuksensa perheen lapsillekin selväksi.
Mulla kävi helkkarin huono säkä, kun se puheissaan paljon lapsia halunnut ja niitä aktiivisesti hoitava isä ei sitten toteuttanutkaan lupauksiaan. Onneksi suostuin vain yhteen ja hänetkin on jo kasvatettu. Oli rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tienasin kuussa tonnin enemmän kuin mies. Jäin silti joksikin aikaa kotiin, koska työmatka oli niin pitkä, etten olisi juuri perhettä nähnyt arkisin, jos työssäkäynti olisi jatkunut entiseen malliin. Meitä molempia harmitti, ettei miehelle siksi jäänyt mahdollisuutta jäädä vuorollaan kotiin. Nämä eivät ole kovin helppoja asioita.
Sinulla olisi ollut mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Mahdollisuuksia on pilvin pimein, mutta kuitenkin aina se perustelu pätee joka tuo sen, että äiti pitää jäädä kotiin. Miksi? Ja, pitkä työmatka, eihän sen lyhentynyt vaikka olit kotona, sitten kun palasit töihin niin oliko tilanne muuttunut? Näitkö perheesi enemmän?
En palannut töihin, vaan lähdin myöhemmin opiskelemaan. Työmatkat veivät päivässä yli 3 tuntia. Lippu maksoi saman verran joka kuukausi, olisi töissä käynyt enemmän tai vähemmän. Omakin jaksaminen oli aika kortilla.
taas tekosyy, verotuksessa matkakulut olisi pienentänyt veroprosenttia. varsinkin kun tulot olisi tippunut. Se, totuuts tuli vasta kun kerroit omasta jaksamisesta. Se on se totuus, sinä et jaksanut mennä töihin ja siksi sinä jäit kotiin. Miehesi ja lapsei jäi ilman sitä aikaa koska sinä et jaksanut.
Millä tavoin sinun elämääsi haittaa se, että meidän perheessämme päädyttiin tällaiseen ratkaisuun? Toinen vaihtoehto olisi ollut lapsettomiksi jättäytyminen. Elämä ei töiden suhteen järjestynyt toivomallamme tavalla vuosien yrityksistä huolimatta, koska pitkittynyt talouden taantuma vain jatkui ja jatkui.
Eihän se vaikura, mutta älä tule perustelemaan, että sä et voinut lähteä töihin tekosyillä. Kerro totuus, sä et jaksanut. Sekin on ihan hyvä syy. Haen juuri tota turhien tekosyiden hakua, koska haluaa puolustaa omia valintoja. Sinä et jaksanut mennä töihin, siksi sinä jäit kotiin. Ei ne ollut työmatkat tai työaika.
Anteeksi, nyt. Onhan niitä äitejä joka huutaa lapsille. Ontto perustelu, isät osaavat yhtä hyvin kuin äidit. He ei ole saanut sitä mahdollisuutta. Koska äiti kruunua kiilotellaan juuri tuolla, mieheillä ei ole empatia. He ei osaa rakastaa. Jäähän isä etäiseksi, kun se ei vietä aikaa lapsen kanssa yksin. Kyllä isät oppii ja kyllä he rakastavat. Jos lapsi ja isä saa muodostaa oman suhteen. Ei äityys ole mikään selviö, kyllä naiset jotuvat myös opettelemaan.