Lue keskustelun säännöt.
Kotiin jäänyt isä "”En etukäteen päässyt sisään siihen, miltä kotona oleminen ja fyysinen väsymys äidistä tuntuu. Monta juttua ymmärtää vasta, kun ottaa itse vastuuta.”
30.11.2018 |
"Isän perhevapaa on myös tutkimusten mukaan sekä lapsen että parisuhteen etu. Kun isä pitää perhevapaita, puolisot osaavat asettua toistensa asemaan, kotityöt jaetaan tasaisemmin ja mahdollisessa erotilanteessa isän rooli on vahvempi.
Tämä tosin edellyttää sitä, että isä hoitaa lapsia myös ilman puolison läsnäoloa.
Vaikka enemmistö isistä käyttää isyysvapaata, sen keskimääräinen pituus on alle neljä viikkoa. Puolet näistä isistä käyttää vapaan silloin, kun äiti on lomalla tai muuten kotona.
Johanna Närvi korostaa, että itsenäinen vapaa olisi tärkeä, jotta isä ei jää avustajan rooliin."
Näinpäti näin....
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä mies olisi hoitanut kaiken varmasti oikein hyvin, mutta miehelläni oli hyvin kiinnostava ura ja työ, jossa hän loisti myös. Tottakai hän olisi viihtynyt kotona, mutta ei se olisi hänelle riittänyt, vaan korkeasti koulutettu mies, joka rakastaa myös työnsä antamia haasteita olisi mennyt hukkaan kotona astioita tiskatessa, askarrellessa ja ulkoillessa lasten kanssa. Muutamassa viikossa hän olisi kaivannut lisää haasteita ja silloin olisi lastenhoito jäänyt toisella kädellä tehtäväksi asiaksi.
Kun hän sai olla töissä sen kahdeksan tuntia, niin kotona asiat tuntuivat sopivalta vastapainolta ja tilanne oli hänellä täydellisessä balanssissa. Kaikille miehille ei riitä haasteeksi muskariin ehtiminen tai oikean vaippamerkin löytyminen.
Kaikille naisillekkaan ei riitä haasteeksi muskariin ehtiminen eikä oikean vaippamerkin löydyminen. Yhä useammat äidit ovat korkeasti kouluttautuneita ja uran luominen ja töissä loistaminen on itsestään selvä tavoite. Kotihengetär siellä taas provoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut kuuloonkaan että olisin palannut 18 tuntia/vko osa-aikatyöhöni, jonka lisäksi sain soviteltua työttömyyskorvausta ja mies olisi jättänyt hyväpalkkaisen työnsä edes hetkeksi. Ulkopuolisten on turha yrittää määräillä miten perheet jakavat tai ovat jakamatta vapaansa. Isä on ollut hyvä isä lapsille ja tehnyt osuutensa koti- ja lastenhoidosta iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Lapset ovat nyt jo lukiolaisia ja ihan täyspäisiä ja molempiin vanhempiin hyvät suhteet luoneita ihmisiä heistä tuli.
Kyllä perheiden hyvinvointi on tärkeämpää kuin tulot. Ja perhe on hyvinvoivampi, kun isä ymmärtää sen vastuut ja tarpeet yhtä hyvin kuin äiti.
Kiintiö on myös isän oikeus. Sinun kuvailemissa tapauksissa isä menettää oikeutensa ainutlaatuiseen kokemukseen elämässä vain siksi, että on valinnut huonotuloisen naisen. Siis menettää oman elämänsä ehkä isoimman ja tärkeimmän jutun. Missä miehen oikeus? Sinä saat äitiyden, rahallisen huolenpidon, kotona turvallisen olon ja työn välttelyn. Mitä isä tässä saa, ihan oikeasti? Missä on tasa-arvo?
Perhe on voinut ja voi edelleen hyvin. Isä teki ja tekee edelleen oman osuutensa. Isä ei silloin halunnut jäädä kotiin eikä häntä voinut pakottaa, talousasiat kun painaa perheessä myös. Samalla kotonaolo olisi hidastanut urakehitystä. Ei sitä pelkällä ilmalla perhettä elätetä. Isä sai kaiken: isyyden, lasten hoitoa halutessaan, kotitöitä, siistin kodin, valmiin ruuan ja kaiken mitä halusi. Jos isä olisi tyytymätön, olisi varmasti ottanut eron ja lähtenyt menemään despootin vallan alta.
Tuo on oikeasti ihan hölmö lause, ura olisi pysähtynyt. Ruotsissa katsotaan miehiä kieroon jos he eivät käytä isyysvapaata. Ei ura siihen pysähdy koska jää kotiin vähäksi aikaa hoitamaan lapsia. Kyllä heillä on samat oikeudet palata työelämään takaisin samaan työhön. Sinä voit ihan rauhassa perustella miten haluat, mutta jokainen meistä tietää, että jos miehet eivät jää kotiin hoitamaan lapsia, niin naisen asema työelämässä vaikeutuu. Enemmän olisin huolissaan, sinun eläkeestä, sinun työmahdollisuuksista kuin miehesi.
Vuosituhannen alussa jo kahden viikon isyyslomaa katsottiin miehen miesvaltaisella alalla kieroon ja siitäkin tuli sanomista. Se on ihan sama mitä sä tai ruotsalaiset ajattelevat, näin se kuitenkin meni. Mulla on eläkeasiat ihan kunnossa, kiitos miehen. Omilla ansioilla ne olisikin jääneet paljon pienemmäksi.
Meillä mies on ollut kotona kahden lapsen kanssa. Eli yhteensä 2 vuotta. Ei hänen ura mitenkään pysähtynyt, hän on esimiesasemassa ja nyt sai ylennyksen. Minä sen sijan palasin takaisin töihin hänen jäädessä kotiin, ja sain heti vaiktuisen paikan. Olen myös saanut ylennyksiä ja parempaa palkkaa.
Ja, olen kyllä kuullut nuo kaikki selitykset:
- minun mies tekee niin tärkeätä työtä, ei voi hoitaa sairasta lasta
- minun mies ei osaa hoitaa lasta
- lapseni ei suostu jäämään isän kanssa
- en ehtinyt valmistua
- minulla on niin huono palkka
Miksi äidit haluuvat marttyyri kruunun? Onko oikeasti niin, että se on naiset joka ei halua muutosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isien myötätuntoa kerjäävät höpinät herättävät vain ja ainoastaan myötähäpeän heitä kohtaan. Kyllä isät voivat osallistua oikein mainiosti kotiarkeen jos haluavat. Viikonloppuisin ja iltaisin on hyvää aikaa, lomiakin on.
Työväsymystä ei pitäisi jonkun kolmekymppisen nuoren miehen paljoa valittaa ja sen takia jättäytyä pois lapsensa elämästä. Kyllä sen ikäisen tulee jaksaa tehdä normaalia työtä ihan siinä missä vanhemmatkin jaksavat, tai ainakaan minua, yli nelikymppistä, ei joku 8-9 tunnin keskiraskas fyysinen työ vie iltaisin sohvan pohjalle niin, että en jaksaisi osallistua perheeni arkeen ja tehdä kotitöitä.
Perheet voivat itse päättää mikä on heidän kohdallaan järkevää ja siihen ei lakeja tarvita. Lasten vanhemmat ovat aikuisia ihmisiä ja jos aikuinen tarvitsee holhoamista lakien myötä, niin sterilointi olisi siisti juttu.
T. Kolmen koululaisen äiti
Voi luoja mitä tekstiä. "Mies kyllä ehtii, jaksaa ja kykenee, kunhan se tapahtuu naisen määrittämällä tavalla ja sillä sekunnilla kun nainen puhaltaa pilliin".
Säälin miestäsi ja lapsiasi.
Voi luoja miten ymmärtät kaiken päin hanuria. Otan osaa. Meillä minä olin kotona Kolmen lapsen kanssa ja mies tuli siistiin kotiin ruokapöydän ääreen neljän aikoihin. Siitä lähtien vietimme mukavaa yhteistä iltaa, jossa oli lähinnä vapaata oleskelua ja yhdessäoloa. Se oli mieheni, minun ja lasten mielestä ihanaa ja en tiedä mistä tempaisit nuo pillisi mukaan kuvaan, ehkä omasta ahtaasta elämästäsi?
...kuin suoraan 60-luvulta. Tässä kai se ongelma nykyisillä naisilla on: täytyy saada osa tätä, mutta kuitenkin tasa-arvoinen suhde eikä liikaa töitä kotona. Eli kotona juuri sellainen siisteys kun itse määrittää ja lapsilla ne vaatteet ym mitä äiti haluaa - kuitenkaan ei haluta tai ei kyetä vastaamaan tuosta kaikesta. Itse jaoin vanhempaislomiakin ja mies on aina vastannut tasavertaisesti lapsista, handlannut wilmat ja muut metatyöt siinä kuin minäkin. Tällä mallilla on ollut mahdollista tehdä kaksi uraa ja kasvattaa lapset tasapainoisiksi aikuisiksi joilla erittäin hyvät välit molempiin vanhempiin. Mitähän nämä kotiäidit tekevät maailmassa jossa puolet liitoista pääty eroon, katkeroituvat ja vieraannuttavat lapset isästään vielä lisää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut kuuloonkaan että olisin palannut 18 tuntia/vko osa-aikatyöhöni, jonka lisäksi sain soviteltua työttömyyskorvausta ja mies olisi jättänyt hyväpalkkaisen työnsä edes hetkeksi. Ulkopuolisten on turha yrittää määräillä miten perheet jakavat tai ovat jakamatta vapaansa. Isä on ollut hyvä isä lapsille ja tehnyt osuutensa koti- ja lastenhoidosta iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Lapset ovat nyt jo lukiolaisia ja ihan täyspäisiä ja molempiin vanhempiin hyvät suhteet luoneita ihmisiä heistä tuli.
Kyllä perheiden hyvinvointi on tärkeämpää kuin tulot. Ja perhe on hyvinvoivampi, kun isä ymmärtää sen vastuut ja tarpeet yhtä hyvin kuin äiti.
Kiintiö on myös isän oikeus. Sinun kuvailemissa tapauksissa isä menettää oikeutensa ainutlaatuiseen kokemukseen elämässä vain siksi, että on valinnut huonotuloisen naisen. Siis menettää oman elämänsä ehkä isoimman ja tärkeimmän jutun. Missä miehen oikeus? Sinä saat äitiyden, rahallisen huolenpidon, kotona turvallisen olon ja työn välttelyn. Mitä isä tässä saa, ihan oikeasti? Missä on tasa-arvo?
Perhe on voinut ja voi edelleen hyvin. Isä teki ja tekee edelleen oman osuutensa. Isä ei silloin halunnut jäädä kotiin eikä häntä voinut pakottaa, talousasiat kun painaa perheessä myös. Samalla kotonaolo olisi hidastanut urakehitystä. Ei sitä pelkällä ilmalla perhettä elätetä. Isä sai kaiken: isyyden, lasten hoitoa halutessaan, kotitöitä, siistin kodin, valmiin ruuan ja kaiken mitä halusi. Jos isä olisi tyytymätön, olisi varmasti ottanut eron ja lähtenyt menemään despootin vallan alta.
Tuo on oikeasti ihan hölmö lause, ura olisi pysähtynyt. Ruotsissa katsotaan miehiä kieroon jos he eivät käytä isyysvapaata. Ei ura siihen pysähdy koska jää kotiin vähäksi aikaa hoitamaan lapsia. Kyllä heillä on samat oikeudet palata työelämään takaisin samaan työhön. Sinä voit ihan rauhassa perustella miten haluat, mutta jokainen meistä tietää, että jos miehet eivät jää kotiin hoitamaan lapsia, niin naisen asema työelämässä vaikeutuu. Enemmän olisin huolissaan, sinun eläkeestä, sinun työmahdollisuuksista kuin miehesi.
Vuosituhannen alussa jo kahden viikon isyyslomaa katsottiin miehen miesvaltaisella alalla kieroon ja siitäkin tuli sanomista. Se on ihan sama mitä sä tai ruotsalaiset ajattelevat, näin se kuitenkin meni. Mulla on eläkeasiat ihan kunnossa, kiitos miehen. Omilla ansioilla ne olisikin jääneet paljon pienemmäksi.
Maailma muuttuu, kuomaseni. Nykyään (2010-luvulla, kohta 2020-luvulla!) monet miehet pitävät näitä 3-4 kk vapaita, joten tämä selitys ei enää juuri kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut kuuloonkaan että olisin palannut 18 tuntia/vko osa-aikatyöhöni, jonka lisäksi sain soviteltua työttömyyskorvausta ja mies olisi jättänyt hyväpalkkaisen työnsä edes hetkeksi. Ulkopuolisten on turha yrittää määräillä miten perheet jakavat tai ovat jakamatta vapaansa. Isä on ollut hyvä isä lapsille ja tehnyt osuutensa koti- ja lastenhoidosta iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Lapset ovat nyt jo lukiolaisia ja ihan täyspäisiä ja molempiin vanhempiin hyvät suhteet luoneita ihmisiä heistä tuli.
Kyllä perheiden hyvinvointi on tärkeämpää kuin tulot. Ja perhe on hyvinvoivampi, kun isä ymmärtää sen vastuut ja tarpeet yhtä hyvin kuin äiti.
Kiintiö on myös isän oikeus. Sinun kuvailemissa tapauksissa isä menettää oikeutensa ainutlaatuiseen kokemukseen elämässä vain siksi, että on valinnut huonotuloisen naisen. Siis menettää oman elämänsä ehkä isoimman ja tärkeimmän jutun. Missä miehen oikeus? Sinä saat äitiyden, rahallisen huolenpidon, kotona turvallisen olon ja työn välttelyn. Mitä isä tässä saa, ihan oikeasti? Missä on tasa-arvo?
Perhe on voinut ja voi edelleen hyvin. Isä teki ja tekee edelleen oman osuutensa. Isä ei silloin halunnut jäädä kotiin eikä häntä voinut pakottaa, talousasiat kun painaa perheessä myös. Samalla kotonaolo olisi hidastanut urakehitystä. Ei sitä pelkällä ilmalla perhettä elätetä. Isä sai kaiken: isyyden, lasten hoitoa halutessaan, kotitöitä, siistin kodin, valmiin ruuan ja kaiken mitä halusi. Jos isä olisi tyytymätön, olisi varmasti ottanut eron ja lähtenyt menemään despootin vallan alta.
Tuo on oikeasti ihan hölmö lause, ura olisi pysähtynyt. Ruotsissa katsotaan miehiä kieroon jos he eivät käytä isyysvapaata. Ei ura siihen pysähdy koska jää kotiin vähäksi aikaa hoitamaan lapsia. Kyllä heillä on samat oikeudet palata työelämään takaisin samaan työhön. Sinä voit ihan rauhassa perustella miten haluat, mutta jokainen meistä tietää, että jos miehet eivät jää kotiin hoitamaan lapsia, niin naisen asema työelämässä vaikeutuu. Enemmän olisin huolissaan, sinun eläkeestä, sinun työmahdollisuuksista kuin miehesi.
Vuosituhannen alussa jo kahden viikon isyyslomaa katsottiin miehen miesvaltaisella alalla kieroon ja siitäkin tuli sanomista. Se on ihan sama mitä sä tai ruotsalaiset ajattelevat, näin se kuitenkin meni. Mulla on eläkeasiat ihan kunnossa, kiitos miehen. Omilla ansioilla ne olisikin jääneet paljon pienemmäksi.
Ei pidä paikkaansa, poikani syntui 2000 ja mieheni jäi vuodeksi kotiin 2001. Hän palasi samalle työnantajalle (yksityinen) ja sai saman paikan takaisin. Hän jäi uudestaan vuonna 2005 ja kun palasi töihin 2006 sai ylennyksen. Sinä voit ihan rauhassa perustella ihan mitä vaan, totuus on että koska naiset näin perustelee jotta saavat jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, niin se ei ole tavallista. heti kun miehet jäävät enemmän kotiin niin siitä tulee normi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut kuuloonkaan että olisin palannut 18 tuntia/vko osa-aikatyöhöni, jonka lisäksi sain soviteltua työttömyyskorvausta ja mies olisi jättänyt hyväpalkkaisen työnsä edes hetkeksi. Ulkopuolisten on turha yrittää määräillä miten perheet jakavat tai ovat jakamatta vapaansa. Isä on ollut hyvä isä lapsille ja tehnyt osuutensa koti- ja lastenhoidosta iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Lapset ovat nyt jo lukiolaisia ja ihan täyspäisiä ja molempiin vanhempiin hyvät suhteet luoneita ihmisiä heistä tuli.
Kyllä perheiden hyvinvointi on tärkeämpää kuin tulot. Ja perhe on hyvinvoivampi, kun isä ymmärtää sen vastuut ja tarpeet yhtä hyvin kuin äiti.
Kiintiö on myös isän oikeus. Sinun kuvailemissa tapauksissa isä menettää oikeutensa ainutlaatuiseen kokemukseen elämässä vain siksi, että on valinnut huonotuloisen naisen. Siis menettää oman elämänsä ehkä isoimman ja tärkeimmän jutun. Missä miehen oikeus? Sinä saat äitiyden, rahallisen huolenpidon, kotona turvallisen olon ja työn välttelyn. Mitä isä tässä saa, ihan oikeasti? Missä on tasa-arvo?
Perhe on voinut ja voi edelleen hyvin. Isä teki ja tekee edelleen oman osuutensa. Isä ei silloin halunnut jäädä kotiin eikä häntä voinut pakottaa, talousasiat kun painaa perheessä myös. Samalla kotonaolo olisi hidastanut urakehitystä. Ei sitä pelkällä ilmalla perhettä elätetä. Isä sai kaiken: isyyden, lasten hoitoa halutessaan, kotitöitä, siistin kodin, valmiin ruuan ja kaiken mitä halusi. Jos isä olisi tyytymätön, olisi varmasti ottanut eron ja lähtenyt menemään despootin vallan alta.
Tuo on oikeasti ihan hölmö lause, ura olisi pysähtynyt. Ruotsissa katsotaan miehiä kieroon jos he eivät käytä isyysvapaata. Ei ura siihen pysähdy koska jää kotiin vähäksi aikaa hoitamaan lapsia. Kyllä heillä on samat oikeudet palata työelämään takaisin samaan työhön. Sinä voit ihan rauhassa perustella miten haluat, mutta jokainen meistä tietää, että jos miehet eivät jää kotiin hoitamaan lapsia, niin naisen asema työelämässä vaikeutuu. Enemmän olisin huolissaan, sinun eläkeestä, sinun työmahdollisuuksista kuin miehesi.
Vuosituhannen alussa jo kahden viikon isyyslomaa katsottiin miehen miesvaltaisella alalla kieroon ja siitäkin tuli sanomista. Se on ihan sama mitä sä tai ruotsalaiset ajattelevat, näin se kuitenkin meni. Mulla on eläkeasiat ihan kunnossa, kiitos miehen. Omilla ansioilla ne olisikin jääneet paljon pienemmäksi.
Maailma muuttuu, kuomaseni. Nykyään (2010-luvulla, kohta 2020-luvulla!) monet miehet pitävät näitä 3-4 kk vapaita, joten tämä selitys ei enää juuri kelpaa.
Niinhän se on muuttunut. Kerroinkin miksi päädyimme SILLOIN tähän ratkaisuun ja heti kauhea syyllistys päälle joka puolelta. Lakisääteinen isyysloma oli peräti kaksi viikkoa silloin ja harva mies sen käytti. En silti suosittele omille lapsille automattisesti jotain tiettyä ratkaisua, vaan kaikki on aina kiinni kokonaisuudesta. Ja rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Äidin roolia ykkösvanhempana myös vahvistetaan paljon: Lasta odottaville perheille jaetaan äitiyspakkaus, ja edelleen monissa julkisissa vessoissa hoitopöytä on naisten puolella. Neuvolallakin on osuutensa rakenteiden ylläpidossa.
Erämaja oli mukana jokaisella äitiysneuvolakäynnillä, mutta muistaa vain kaksi hänelle esitettyä kysymystä. Toinen kysymys koski turvaistuimen kiinnitystä, toisella kertaa terveydenhoitaja oli kiinnostunut, pitäisikö hän isyyslomaa.
”Terveydenhoitaja kertoi, että äitiysloma on kymmenen kuukautta ja isä voisi pitää vapaata 54 päivää. Sanoin, että vanhempainvapaatahan voi myös isä käyttää. Hän näytti yllättyneeltä.”"
No sittenhän mennään varhaiskasvatukseen hakemaan korvaamattomia virikkeitä!!
Oikeasti siellä osa 1-2-vuotiaista itkee päivät ja odottaa itkien vuoroaan, että pääsee sen yhden varhaiskasvattajan syliin, jos se tuttu henkilö sattuu sinä päivänä olla työvuorossa. Ne jotka ei kävele on surkeimpia kun odottaa maassa itkemässä, eikä vaan ole missään käsiä vapaana, eikä edes tuttu ääni ehdi rauhoitella.
Ei kannata laittaa päiväkotiin alle 3-vuotiasta, joka ei ole siihen valmis. Kannattaa ottaa pois jos lapsi ei yhdessä viikossa sopeudu ja keksiä jotain muuta jos vain mahdollista. Osa hyötyy että saa rauhassa olla äidin "turvassa" 3-vuotiaaksi, siinä mielessä että päiväkodin ryhmät ovat vaan tolkuttomasti liian suuria. Pysyvän hoitajan kanssa tulee hyvä perusturvallisuus. 3v saa nopeasti kiinni muut päiväkodin arkitaidoissa ja kaveritkin alkaa pikku hiljaa kunnolla kiinnostaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut kuuloonkaan että olisin palannut 18 tuntia/vko osa-aikatyöhöni, jonka lisäksi sain soviteltua työttömyyskorvausta ja mies olisi jättänyt hyväpalkkaisen työnsä edes hetkeksi. Ulkopuolisten on turha yrittää määräillä miten perheet jakavat tai ovat jakamatta vapaansa. Isä on ollut hyvä isä lapsille ja tehnyt osuutensa koti- ja lastenhoidosta iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Lapset ovat nyt jo lukiolaisia ja ihan täyspäisiä ja molempiin vanhempiin hyvät suhteet luoneita ihmisiä heistä tuli.
Kyllä perheiden hyvinvointi on tärkeämpää kuin tulot. Ja perhe on hyvinvoivampi, kun isä ymmärtää sen vastuut ja tarpeet yhtä hyvin kuin äiti.
Kiintiö on myös isän oikeus. Sinun kuvailemissa tapauksissa isä menettää oikeutensa ainutlaatuiseen kokemukseen elämässä vain siksi, että on valinnut huonotuloisen naisen. Siis menettää oman elämänsä ehkä isoimman ja tärkeimmän jutun. Missä miehen oikeus? Sinä saat äitiyden, rahallisen huolenpidon, kotona turvallisen olon ja työn välttelyn. Mitä isä tässä saa, ihan oikeasti? Missä on tasa-arvo?
Perhe on voinut ja voi edelleen hyvin. Isä teki ja tekee edelleen oman osuutensa. Isä ei silloin halunnut jäädä kotiin eikä häntä voinut pakottaa, talousasiat kun painaa perheessä myös. Samalla kotonaolo olisi hidastanut urakehitystä. Ei sitä pelkällä ilmalla perhettä elätetä. Isä sai kaiken: isyyden, lasten hoitoa halutessaan, kotitöitä, siistin kodin, valmiin ruuan ja kaiken mitä halusi. Jos isä olisi tyytymätön, olisi varmasti ottanut eron ja lähtenyt menemään despootin vallan alta.
Tuo on oikeasti ihan hölmö lause, ura olisi pysähtynyt. Ruotsissa katsotaan miehiä kieroon jos he eivät käytä isyysvapaata. Ei ura siihen pysähdy koska jää kotiin vähäksi aikaa hoitamaan lapsia. Kyllä heillä on samat oikeudet palata työelämään takaisin samaan työhön. Sinä voit ihan rauhassa perustella miten haluat, mutta jokainen meistä tietää, että jos miehet eivät jää kotiin hoitamaan lapsia, niin naisen asema työelämässä vaikeutuu. Enemmän olisin huolissaan, sinun eläkeestä, sinun työmahdollisuuksista kuin miehesi.
Vuosituhannen alussa jo kahden viikon isyyslomaa katsottiin miehen miesvaltaisella alalla kieroon ja siitäkin tuli sanomista. Se on ihan sama mitä sä tai ruotsalaiset ajattelevat, näin se kuitenkin meni. Mulla on eläkeasiat ihan kunnossa, kiitos miehen. Omilla ansioilla ne olisikin jääneet paljon pienemmäksi.
Ei pidä paikkaansa, poikani syntui 2000 ja mieheni jäi vuodeksi kotiin 2001. Hän palasi samalle työnantajalle (yksityinen) ja sai saman paikan takaisin. Hän jäi uudestaan vuonna 2005 ja kun palasi töihin 2006 sai ylennyksen. Sinä voit ihan rauhassa perustella ihan mitä vaan, totuus on että koska naiset näin perustelee jotta saavat jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, niin se ei ole tavallista. heti kun miehet jäävät enemmän kotiin niin siitä tulee normi.
Oli siis palkallisella isyyslomalla? Enpä usko. Hoitovapaalla on voinut olla omilla säästöillään tai sinun elättämänä. Missä muuten sanoin, että olin kotona vuosia? Lapsi kiikutettiin 10 kk ikäisenä osapäivähoitoon kun palasin osapäivätyöhöni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja, totuus on, jos miehet jäisivät kotiin niin parannuksia tulisi vanhempain lomaan ja eläkkeisiin. Kustannukset jakaantuisivat työnanatajille tasaisesti ja myös naisten palkat nousisivat. Mutta jostain syystä naiset eivät halua tätä muutosta, suurin osa miehistä olisi halunut jäädä kotiin. Kuka estää heitä jäämästä? Se ei loppujen lopuksi ole aina rahasta kiinni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut kuuloonkaan että olisin palannut 18 tuntia/vko osa-aikatyöhöni, jonka lisäksi sain soviteltua työttömyyskorvausta ja mies olisi jättänyt hyväpalkkaisen työnsä edes hetkeksi. Ulkopuolisten on turha yrittää määräillä miten perheet jakavat tai ovat jakamatta vapaansa. Isä on ollut hyvä isä lapsille ja tehnyt osuutensa koti- ja lastenhoidosta iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Lapset ovat nyt jo lukiolaisia ja ihan täyspäisiä ja molempiin vanhempiin hyvät suhteet luoneita ihmisiä heistä tuli.
Kyllä perheiden hyvinvointi on tärkeämpää kuin tulot. Ja perhe on hyvinvoivampi, kun isä ymmärtää sen vastuut ja tarpeet yhtä hyvin kuin äiti.
Kiintiö on myös isän oikeus. Sinun kuvailemissa tapauksissa isä menettää oikeutensa ainutlaatuiseen kokemukseen elämässä vain siksi, että on valinnut huonotuloisen naisen. Siis menettää oman elämänsä ehkä isoimman ja tärkeimmän jutun. Missä miehen oikeus? Sinä saat äitiyden, rahallisen huolenpidon, kotona turvallisen olon ja työn välttelyn. Mitä isä tässä saa, ihan oikeasti? Missä on tasa-arvo?
Perhe on voinut ja voi edelleen hyvin. Isä teki ja tekee edelleen oman osuutensa. Isä ei silloin halunnut jäädä kotiin eikä häntä voinut pakottaa, talousasiat kun painaa perheessä myös. Samalla kotonaolo olisi hidastanut urakehitystä. Ei sitä pelkällä ilmalla perhettä elätetä. Isä sai kaiken: isyyden, lasten hoitoa halutessaan, kotitöitä, siistin kodin, valmiin ruuan ja kaiken mitä halusi. Jos isä olisi tyytymätön, olisi varmasti ottanut eron ja lähtenyt menemään despootin vallan alta.
Tuo on oikeasti ihan hölmö lause, ura olisi pysähtynyt. Ruotsissa katsotaan miehiä kieroon jos he eivät käytä isyysvapaata. Ei ura siihen pysähdy koska jää kotiin vähäksi aikaa hoitamaan lapsia. Kyllä heillä on samat oikeudet palata työelämään takaisin samaan työhön. Sinä voit ihan rauhassa perustella miten haluat, mutta jokainen meistä tietää, että jos miehet eivät jää kotiin hoitamaan lapsia, niin naisen asema työelämässä vaikeutuu. Enemmän olisin huolissaan, sinun eläkeestä, sinun työmahdollisuuksista kuin miehesi.
Vuosituhannen alussa jo kahden viikon isyyslomaa katsottiin miehen miesvaltaisella alalla kieroon ja siitäkin tuli sanomista. Se on ihan sama mitä sä tai ruotsalaiset ajattelevat, näin se kuitenkin meni. Mulla on eläkeasiat ihan kunnossa, kiitos miehen. Omilla ansioilla ne olisikin jääneet paljon pienemmäksi.
Ei pidä paikkaansa, poikani syntui 2000 ja mieheni jäi vuodeksi kotiin 2001. Hän palasi samalle työnantajalle (yksityinen) ja sai saman paikan takaisin. Hän jäi uudestaan vuonna 2005 ja kun palasi töihin 2006 sai ylennyksen. Sinä voit ihan rauhassa perustella ihan mitä vaan, totuus on että koska naiset näin perustelee jotta saavat jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, niin se ei ole tavallista. heti kun miehet jäävät enemmän kotiin niin siitä tulee normi.
Oli siis palkallisella isyyslomalla? Enpä usko. Hoitovapaalla on voinut olla omilla säästöillään tai sinun elättämänä. Missä muuten sanoin, että olin kotona vuosia? Lapsi kiikutettiin 10 kk ikäisenä osapäivähoitoon kun palasin osapäivätyöhöni.
Oli hoitovaapaalla, nythän tulisi vielä enemmän rahaa. ja, olisithan sinäkin voinut jakaa vanhempain lomasi miehesi kanssa. Ja, kyllä mies silloin sai jäädä hoitovapaalle, hän oli tosiaan ensimmäinen ja miesvaltaisella alalla. Hänen jälkeen monta jäi kotiin ainakin puoleksi vuodeksi. Mutta, sinä väitit, että katsottiin kieroon ja se ei pidä paikaansa. Enemmän arvostettiin asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äidin roolia ykkösvanhempana myös vahvistetaan paljon: Lasta odottaville perheille jaetaan äitiyspakkaus, ja edelleen monissa julkisissa vessoissa hoitopöytä on naisten puolella. Neuvolallakin on osuutensa rakenteiden ylläpidossa.
Erämaja oli mukana jokaisella äitiysneuvolakäynnillä, mutta muistaa vain kaksi hänelle esitettyä kysymystä. Toinen kysymys koski turvaistuimen kiinnitystä, toisella kertaa terveydenhoitaja oli kiinnostunut, pitäisikö hän isyyslomaa.
”Terveydenhoitaja kertoi, että äitiysloma on kymmenen kuukautta ja isä voisi pitää vapaata 54 päivää. Sanoin, että vanhempainvapaatahan voi myös isä käyttää. Hän näytti yllättyneeltä.”"
No sittenhän mennään varhaiskasvatukseen hakemaan korvaamattomia virikkeitä!!
Oikeasti siellä osa 1-2-vuotiaista itkee päivät ja odottaa itkien vuoroaan, että pääsee sen yhden varhaiskasvattajan syliin, jos se tuttu henkilö sattuu sinä päivänä olla työvuorossa. Ne jotka ei kävele on surkeimpia kun odottaa maassa itkemässä, eikä vaan ole missään käsiä vapaana, eikä edes tuttu ääni ehdi rauhoitella.
Ei kannata laittaa päiväkotiin alle 3-vuotiasta, joka ei ole siihen valmis. Kannattaa ottaa pois jos lapsi ei yhdessä viikossa sopeudu ja keksiä jotain muuta jos vain mahdollista. Osa hyötyy että saa rauhassa olla äidin "turvassa" 3-vuotiaaksi, siinä mielessä että päiväkodin ryhmät ovat vaan tolkuttomasti liian suuria. Pysyvän hoitajan kanssa tulee hyvä perusturvallisuus. 3v saa nopeasti kiinni muut päiväkodin arkitaidoissa ja kaveritkin alkaa pikku hiljaa kunnolla kiinnostaa!
Miksi ei isän turvassa? Miksi taas äiti, eikö isä ole turvallinen?
Itse tienasin kuussa tonnin enemmän kuin mies. Jäin silti joksikin aikaa kotiin, koska työmatka oli niin pitkä, etten olisi juuri perhettä nähnyt arkisin, jos työssäkäynti olisi jatkunut entiseen malliin. Meitä molempia harmitti, ettei miehelle siksi jäänyt mahdollisuutta jäädä vuorollaan kotiin. Nämä eivät ole kovin helppoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit omii vastuun, vapaat ja ykkösvanhemman roolin. Sitten ihmetellään kun statistin asemaan jäänyt isä ei tunnu kuuluvan tähän "perheeseen". Meillä lapsen ehto oli, että mies jää myös kotiin ihan alkuvaiheessa ja yksin. Olihan hän lähes pakokauhuinen. Mutta ihmisen hoito on ruokkimista ja puhtaana pitämistä, siihen ei isoja tutkintoja tarvita.
Nykyään kaverit kadehtii taidokasta ja osallistuvaa isää. Ne "kauhistelijat" ja "kyllä äiti on tärkein lapselle" -vanhemmat eroaa joukolla - sanoisin että ehjä perhe on kyllä meille tärkeämpää kuin hormonitunteet.
Yhden lapsen kokemuksella neuvot, hienoa. Meillä on kolme lasta ja mies on ottanut joka ikisen vauvan hoitamisen täydellisen hyvin heti alusta lähtien. En ole kertaakaan nähnyt hänen panikoivan missään tilanteessa, vaikka hän töissä arkena olikin. Hänellä on alusta saakka ollut lapsiin hyvä suhde ja näin on ollut myös laajassa ystäväpiirissäni muillakin iseillä. Ei isyys ole yhtään vähempää vaikka ei kotiin pääsekään yksin, päinvastoin siitä saa jopa enemmän irti kun on hetken pois paikalta. Asuimme ulkomailla lasten syntyessä ja siellä ei mitään isilomia ollut. Miehestä asia riippuu, ei vapaista.
Ja sinä kolmen, voi voi, meillä on viisi lasta, joten ole sinä vaan ihan hiljaa, ei sinusta ole neuvomaan, eikä kokemuksistasi ole yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Itse tienasin kuussa tonnin enemmän kuin mies. Jäin silti joksikin aikaa kotiin, koska työmatka oli niin pitkä, etten olisi juuri perhettä nähnyt arkisin, jos työssäkäynti olisi jatkunut entiseen malliin. Meitä molempia harmitti, ettei miehelle siksi jäänyt mahdollisuutta jäädä vuorollaan kotiin. Nämä eivät ole kovin helppoja asioita.
Sinulla olisi ollut mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Mahdollisuuksia on pilvin pimein, mutta kuitenkin aina se perustelu pätee joka tuo sen, että äiti pitää jäädä kotiin. Miksi? Ja, pitkä työmatka, eihän sen lyhentynyt vaikka olit kotona, sitten kun palasit töihin niin oliko tilanne muuttunut? Näitkö perheesi enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tienasin kuussa tonnin enemmän kuin mies. Jäin silti joksikin aikaa kotiin, koska työmatka oli niin pitkä, etten olisi juuri perhettä nähnyt arkisin, jos työssäkäynti olisi jatkunut entiseen malliin. Meitä molempia harmitti, ettei miehelle siksi jäänyt mahdollisuutta jäädä vuorollaan kotiin. Nämä eivät ole kovin helppoja asioita.
Sinulla olisi ollut mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Mahdollisuuksia on pilvin pimein, mutta kuitenkin aina se perustelu pätee joka tuo sen, että äiti pitää jäädä kotiin. Miksi? Ja, pitkä työmatka, eihän sen lyhentynyt vaikka olit kotona, sitten kun palasit töihin niin oliko tilanne muuttunut? Näitkö perheesi enemmän?
En palannut töihin, vaan lähdin myöhemmin opiskelemaan. Työmatkat veivät päivässä yli 3 tuntia. Lippu maksoi saman verran joka kuukausi, olisi töissä käynyt enemmän tai vähemmän. Omakin jaksaminen oli aika kortilla.
Nykyään elämäntilanne harvoin on ihmisillä niin ideaali (esimerkiksi työllistymisen suhteen), että välttämättä voitaisiin toteuttaa täysin oman ajatusmaailman mukaisia ratkaisuja. Teoriat ovat teorioita, mutta oikeasti elämässä ratkaisut tehdään sen mukaan, mikä juuri sillä hetkellä sopii parhaiten perheen kulloisenkiin tilanteeseen. Ei kannata tuomita, jos tietää vain pienen osan koko kuviosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äidin roolia ykkösvanhempana myös vahvistetaan paljon: Lasta odottaville perheille jaetaan äitiyspakkaus, ja edelleen monissa julkisissa vessoissa hoitopöytä on naisten puolella. Neuvolallakin on osuutensa rakenteiden ylläpidossa.
Erämaja oli mukana jokaisella äitiysneuvolakäynnillä, mutta muistaa vain kaksi hänelle esitettyä kysymystä. Toinen kysymys koski turvaistuimen kiinnitystä, toisella kertaa terveydenhoitaja oli kiinnostunut, pitäisikö hän isyyslomaa.
”Terveydenhoitaja kertoi, että äitiysloma on kymmenen kuukautta ja isä voisi pitää vapaata 54 päivää. Sanoin, että vanhempainvapaatahan voi myös isä käyttää. Hän näytti yllättyneeltä.”"
No sittenhän mennään varhaiskasvatukseen hakemaan korvaamattomia virikkeitä!!
Oikeasti siellä osa 1-2-vuotiaista itkee päivät ja odottaa itkien vuoroaan, että pääsee sen yhden varhaiskasvattajan syliin, jos se tuttu henkilö sattuu sinä päivänä olla työvuorossa. Ne jotka ei kävele on surkeimpia kun odottaa maassa itkemässä, eikä vaan ole missään käsiä vapaana, eikä edes tuttu ääni ehdi rauhoitella.
Ei kannata laittaa päiväkotiin alle 3-vuotiasta, joka ei ole siihen valmis. Kannattaa ottaa pois jos lapsi ei yhdessä viikossa sopeudu ja keksiä jotain muuta jos vain mahdollista. Osa hyötyy että saa rauhassa olla äidin "turvassa" 3-vuotiaaksi, siinä mielessä että päiväkodin ryhmät ovat vaan tolkuttomasti liian suuria. Pysyvän hoitajan kanssa tulee hyvä perusturvallisuus. 3v saa nopeasti kiinni muut päiväkodin arkitaidoissa ja kaveritkin alkaa pikku hiljaa kunnolla kiinnostaa!
Miksi ei isän turvassa? Miksi taas äiti, eikö isä ole turvallinen?
Voi ollakin! Vuoden täyttäneelle ihan ok vaihtoehto, mutta vuosikaskin on sen verran pieni että ei mielellään toistuvasti muutoksia arkeen. Eli jos isä osaa tunnetaitoja ja on vähintään puoli vuotta kotona niin ok.
Itselleni ei olisi ollut, koska isäni ei osaa ollenkaan tunnetaitoja vieläkään. Olisi vain huutanut meille aamusta iltaan.
Täällä on slaavilainen kulttuuri, jonka mukaan lapsi ei tarvitse isää tai isähahmoa. Ei ole kovinkaan kauaa, alle 15 vuotta, kun lukion psykologian tunnilla opetettiin, että isän ja ylipäätänsä miesten läsnäolo on haitallista alle 5-vuotiaalle lapselle. Ja tämä oli jonkun Keltinkangas-Järvisen "tutkimus". Vuonna -90 kun synnyin, isäni olisi luultavasti potkittu töistä pihalle jos olisi pitänyt päivänkin vapaata kanssani. Harmittavasti synnyin juuri vielä kun isäni oli koeajalla.
Luojan kiitos asioissa on menty hurjasti eteenpäin, tai siis oikeastaan taaksepäin. Sukupuoliroolit ja äitien heitteille jättö ovat aika uusia juttuja, tulivat teollistumisen ja Venäjän tsaarivallan myötä. Sitä ennen lapsia hoidettiin koko yhteisön voimin.
ja, tämä johtuu ihan yksinkertaisiseti siitä, että naiset jäävät kotiin joskus jopa vuosiksi. Jos, tilanne olisi tasapuolinen niin myös naisen asema työelämässä parantuisi.