Lue keskustelun säännöt.
Onko vaimo narsisti?
28.11.2018 |
Aina ennen nauroin näitä vauva.fi:n juttuja huonoista parisuhteista, mutta viime aikoina on tullut kova tarve kirjoittaa itse anonyymi avautuminen.
Olen 35-vuotias mies, vaimo on 33. Kun menimme naimisiin 7 vuotta sitten niin puhuimme perheestä jne. Viimeiset 2 vuotta olen yrittänyt varovasti kysyä, että olisiko ehkä aika lapsille, mutta homma menee aina riitelyksi, koska vaimo ei halua puhua aiheesta. Viime kerralla hän sanoi, että ei kyllä jaksa mitään lapsia vaan käy mieluummin töissä. Tosin töistäkin valittaa koko ajan, että ei halua sinne mennä vaan haluaisi pysyä kotona, mutta lapsi olisi ainoa syy siihen.
Parisuhteemme on viimeisten 2 vuoden aikana ollut ennemminkin sisarusssuhde kuin aviopari. Vaimoa ei kiinnosta seksi yhtään. Tänä vuonna seksiä oli 4 kertaa: ystävänpäivänä, hääpäivänä, lomalla ja kerran kun vaimo tuli viinipäissään juhlista kotiin. Aina kun yritän ehdottaa niin joko väsyttää liikaa tai vaimo keksii syyn riidellä, jos on sattunut itse vahingossa ehdottomaan seksiä aiemmin päivällä.
Kotona en osaa tehdä mitään oikein. Imuroin ja pesen lattiat ja vaimo tekee pyykit ja pesee vessat. Minä kokkaan ruokaa, vaimo ei. Kotityöt on jaettu 50/50, mutta minun tekemiseni on tottakai aina väärin tehty. Lisäksi minä olen se, joka remontoi vaatehuoneen kun vaimo välttämättä halusi uudet kaapit jne.
Kotona en uskalla istua sohvalle esim. katsomaan urheilua, koska vaimo tulee heti kysymään, että eikö ole mitään tekemistä. Itse hän saa toki katsoa salkkareita ja muuta makuuhuoneessa, koska töissä oli niin rankkaa. Minä käyn siis myös 8-16 töissä ma-pe. Viikonloppu alkaa mulle ehkä lauantaina klo 16 j loppuu sunnuntaina klo 12 kun vaimo herää. Lauantaisin pitää aina väkisin tehdä jotain ja sunnuntaina saan kuulla, että voisin tehdä pyykit. Omat pyykit hän toki tekee vasta maanantaina töiden jälkeen. Jos sillä aikaa luen vaikka lehteä niin tuloksena on ripitys, että voisin tehdä jotain.
Vaihdan työpäivän päätteeksi aina kotoisemmat vaatteet päälle, koska olen muuten puvussa / pikkutakissa. Viime viikot olen saanut kuulla, että eikö muka ole muuta päälle pantavaa kuin rennot vaatteet? Ja voisin kuulemma jo alkaa miettimään, että mitä kesällä takapihalle tehdään.
Kavereilleen vaimo valittaa, että hän saa aina tehdä kaiken itse ja minusta ei ole mihinkään. Miksi hän on kanssani vielä yhdessä?
Kommentit (179)
Ystäväperheessä on tuollainen vaimo. Sääliksi käy lapsia ja isää. Tosin isän asenne on siellä selvästi osaltaan vaikuttamassa ongelmaan ja joskus vaimo onkin sanonut, että häntä rasittaa olla koko ajan tikkana, kun mies on taas niin ylivälinpitämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. Ette selvästikään ole onnellisia ettekä edes pidä toisistanne. Miksi kiduttaa itseään tuollaisessa kulississa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsuudesta että äiti oli tuollainen. Kotona oli rentoa ja mukavaa kunnes äitin auto kaartoi pihaan.. koko ilta meni huutamiseksi jos joku juttu oli jäänyt tekemättä, tyyliin kukaan ei mennyt avaamaan hänelle ovea kun hän tuli kauppakassin kanssa tai kengät oli sekaisin eteisessä 🙄 asiat oli muutenkin tehtävä JUURI SILLOIN kun hän keksi että ne on tehtävä, ei käynyt hetken päästä eikä huomenna.
Samanlaista se on meillä. Keväällä loukkasin akillesjänteen ja lääkäri määräsi viikon pakkolepoa. Diagnoosi oli perjantaina, lauantaina oli vaimon mielestä aivan pakko istuttaa uudet omenapuut ja repiä aita irti. Ei riittänyt ensi viikolla vaan samantien. Olisi kuulemma todella typerää, jos vain makaisin sohvalla enkä tekisi pihatöitä. Sehän on vain akillesjänne..
Siis oikeasti juokse nyt hyvä mies karkuun saman tien. Älä ainakaan tee lapsia tuolle kammottavalle ihmiselle, olet sitten kiikissä lopun ikääsi.
Mitä sinä pelkäät niin paljon enemmän kuin vaimoasi että et uskalla lähteä? Yksinoloa, muiden kommentteja vai mitä?
Hommaa oma kämppä ja lähde.
Parisuhde ei ole terve. Sinua kohdellaan huonosti niin kauan kuin sallit sen huonon kohtelun. Jos rakastat vaimoasi, menkää parisihdeterapiaan. Jos hän kieltäytyy tai mikään ei muutu, rakasta itseäsi terveellä tavalla. Lähde - ja voit vielä saada onnellisen parisuhteen ja perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsuudesta että äiti oli tuollainen. Kotona oli rentoa ja mukavaa kunnes äitin auto kaartoi pihaan.. koko ilta meni huutamiseksi jos joku juttu oli jäänyt tekemättä, tyyliin kukaan ei mennyt avaamaan hänelle ovea kun hän tuli kauppakassin kanssa tai kengät oli sekaisin eteisessä 🙄 asiat oli muutenkin tehtävä JUURI SILLOIN kun hän keksi että ne on tehtävä, ei käynyt hetken päästä eikä huomenna.
Samanlaista se on meillä. Keväällä loukkasin akillesjänteen ja lääkäri määräsi viikon pakkolepoa. Diagnoosi oli perjantaina, lauantaina oli vaimon mielestä aivan pakko istuttaa uudet omenapuut ja repiä aita irti. Ei riittänyt ensi viikolla vaan samantien. Olisi kuulemma todella typerää, jos vain makaisin sohvalla enkä tekisi pihatöitä. Sehän on vain akillesjänne..
Siis oikeasti juokse nyt hyvä mies karkuun saman tien. Älä ainakaan tee lapsia tuolle kammottavalle ihmiselle, olet sitten kiikissä lopun ikääsi.
Mitä sinä pelkäät niin paljon enemmän kuin vaimoasi että et uskalla lähteä? Yksinoloa, muiden kommentteja vai mitä?
Hommaa oma kämppä ja lähde.
Pelkään muiden kommentteja, perheen reaktiota. En tiedä, varmaan kaikkea mikä sen jälkeen olisi epävarmaa.
Aina raivareiden jälkeen vaimo seuraavana päivänä pyytää anteeksi ja hyväksyn anteeksipyynnön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsuudesta että äiti oli tuollainen. Kotona oli rentoa ja mukavaa kunnes äitin auto kaartoi pihaan.. koko ilta meni huutamiseksi jos joku juttu oli jäänyt tekemättä, tyyliin kukaan ei mennyt avaamaan hänelle ovea kun hän tuli kauppakassin kanssa tai kengät oli sekaisin eteisessä 🙄 asiat oli muutenkin tehtävä JUURI SILLOIN kun hän keksi että ne on tehtävä, ei käynyt hetken päästä eikä huomenna.
Samanlaista se on meillä. Keväällä loukkasin akillesjänteen ja lääkäri määräsi viikon pakkolepoa. Diagnoosi oli perjantaina, lauantaina oli vaimon mielestä aivan pakko istuttaa uudet omenapuut ja repiä aita irti. Ei riittänyt ensi viikolla vaan samantien. Olisi kuulemma todella typerää, jos vain makaisin sohvalla enkä tekisi pihatöitä. Sehän on vain akillesjänne..
Siis oikeasti juokse nyt hyvä mies karkuun saman tien. Älä ainakaan tee lapsia tuolle kammottavalle ihmiselle, olet sitten kiikissä lopun ikääsi.
Mitä sinä pelkäät niin paljon enemmän kuin vaimoasi että et uskalla lähteä? Yksinoloa, muiden kommentteja vai mitä?
Hommaa oma kämppä ja lähde.
Pelkään muiden kommentteja, perheen reaktiota. En tiedä, varmaan kaikkea mikä sen jälkeen olisi epävarmaa.
Aina raivareiden jälkeen vaimo seuraavana päivänä pyytää anteeksi ja hyväksyn anteeksipyynnön.
Hakekaa apua.
Kuinka paljon teillä on fyysistä läheisyyttä? Halauksia, silityksiä, seksiä, hymyjä, hierontaa?
Vierailija kirjoitti:
Ystäväperheessä on tuollainen vaimo. Sääliksi käy lapsia ja isää. Tosin isän asenne on siellä selvästi osaltaan vaikuttamassa ongelmaan ja joskus vaimo onkin sanonut, että häntä rasittaa olla koko ajan tikkana, kun mies on taas niin ylivälinpitämätön.
Tämä on jotenkin jännä ilmiö monessa suomalaisessa (?) parisuhteessa. Nainen jotenkin kokee, että hänen täytyy olla päällepäsmäri, ja ahdistuu siitä. Ei kuitenkaan osaa ottaa muutakaan roolia. Mies taas kokee alistuvansa (ja alistuukin), ja ahdistuu siitä. Tämä on jotenkin ihan loputon noidankehä, ja monet jatkavat samalla tyylillä hautaan asti. Kumpikaan ei koe tulleensa kohdelluksi oikein.
Ei minullakaan tämän viisaampia ajatuksia aiheesta ole, mutta tällaisen ilmiön olen havainnut :D Ehkä olen ihan hakoteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsuudesta että äiti oli tuollainen. Kotona oli rentoa ja mukavaa kunnes äitin auto kaartoi pihaan.. koko ilta meni huutamiseksi jos joku juttu oli jäänyt tekemättä, tyyliin kukaan ei mennyt avaamaan hänelle ovea kun hän tuli kauppakassin kanssa tai kengät oli sekaisin eteisessä 🙄 asiat oli muutenkin tehtävä JUURI SILLOIN kun hän keksi että ne on tehtävä, ei käynyt hetken päästä eikä huomenna.
Samanlaista se on meillä. Keväällä loukkasin akillesjänteen ja lääkäri määräsi viikon pakkolepoa. Diagnoosi oli perjantaina, lauantaina oli vaimon mielestä aivan pakko istuttaa uudet omenapuut ja repiä aita irti. Ei riittänyt ensi viikolla vaan samantien. Olisi kuulemma todella typerää, jos vain makaisin sohvalla enkä tekisi pihatöitä. Sehän on vain akillesjänne..
Siis oikeasti juokse nyt hyvä mies karkuun saman tien. Älä ainakaan tee lapsia tuolle kammottavalle ihmiselle, olet sitten kiikissä lopun ikääsi.
Mitä sinä pelkäät niin paljon enemmän kuin vaimoasi että et uskalla lähteä? Yksinoloa, muiden kommentteja vai mitä?
Hommaa oma kämppä ja lähde.
Pelkään muiden kommentteja, perheen reaktiota. En tiedä, varmaan kaikkea mikä sen jälkeen olisi epävarmaa.
Aina raivareiden jälkeen vaimo seuraavana päivänä pyytää anteeksi ja hyväksyn anteeksipyynnön.
Myönnä, sä vaan tykkäät tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsuudesta että äiti oli tuollainen. Kotona oli rentoa ja mukavaa kunnes äitin auto kaartoi pihaan.. koko ilta meni huutamiseksi jos joku juttu oli jäänyt tekemättä, tyyliin kukaan ei mennyt avaamaan hänelle ovea kun hän tuli kauppakassin kanssa tai kengät oli sekaisin eteisessä 🙄 asiat oli muutenkin tehtävä JUURI SILLOIN kun hän keksi että ne on tehtävä, ei käynyt hetken päästä eikä huomenna.
Samanlaista se on meillä. Keväällä loukkasin akillesjänteen ja lääkäri määräsi viikon pakkolepoa. Diagnoosi oli perjantaina, lauantaina oli vaimon mielestä aivan pakko istuttaa uudet omenapuut ja repiä aita irti. Ei riittänyt ensi viikolla vaan samantien. Olisi kuulemma todella typerää, jos vain makaisin sohvalla enkä tekisi pihatöitä. Sehän on vain akillesjänne..
Siis oikeasti juokse nyt hyvä mies karkuun saman tien. Älä ainakaan tee lapsia tuolle kammottavalle ihmiselle, olet sitten kiikissä lopun ikääsi.
Mitä sinä pelkäät niin paljon enemmän kuin vaimoasi että et uskalla lähteä? Yksinoloa, muiden kommentteja vai mitä?
Hommaa oma kämppä ja lähde.
Pelkään muiden kommentteja, perheen reaktiota. En tiedä, varmaan kaikkea mikä sen jälkeen olisi epävarmaa.
Aina raivareiden jälkeen vaimo seuraavana päivänä pyytää anteeksi ja hyväksyn anteeksipyynnön.
Hakekaa apua.
Kuinka paljon teillä on fyysistä läheisyyttä? Halauksia, silityksiä, seksiä, hymyjä, hierontaa?
Seksiä on ollut tänä vuonna 4 kertaa: ystävänpäivänä, hääpäivänä, lomalla ja kerran kun vaimo tuli kännissä kotiin. Mikään seksiin liittyvä ei vaimoa enää kiinnosta vaan alkaa aina riitelemään, jos vain näyttääkin siltä, että seksi voisi olla ajankohtaista. Hierontaa saan toki tehdä senkin edestä, mutta auta armias, jos käsi lipsahtaakin lapaluuta alemmas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että vaimo on väsynyt. Vaikka nykyään moni nainen on uranainen (olen itsekin), meihin on silti koodattu sisälle sellainen hauraampi osa, joka kaipaa turvaa.
Jos nainen käy töissä = ansaitsee puolet rahasta, pyörittää kotia ja mies ei oikein ota mitään haltuunsa ja ehkä seksiäkin on vähän, tulee sellainen olo, että onko se mies vain riippa. Nainen sitten yrittää patistaa miestä ottamaan juttuja haltuunsa ja mies menee vaan lukkoon ja alkaa entistä ulkoaohjautuvammaksi.
Moni nainen myös ihan oikeasti väsyy siitä, että töissä pitää olla ammattilainen osaaja ja sitten kotonakin vielä organisoida kaikki. Siinä on sitten mies ja nainen ymmällään siitä, mikä on miehen rooli.
Keskustelkaa paljon ja bondautukaa ja valtavasti fyysistä läheisyyttä. Kun nainen alkaa huutaa, tarjoa lempeää syliä. Jos ei halua siihen heti, sano että tulee rauhoituttuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsuudesta että äiti oli tuollainen. Kotona oli rentoa ja mukavaa kunnes äitin auto kaartoi pihaan.. koko ilta meni huutamiseksi jos joku juttu oli jäänyt tekemättä, tyyliin kukaan ei mennyt avaamaan hänelle ovea kun hän tuli kauppakassin kanssa tai kengät oli sekaisin eteisessä 🙄 asiat oli muutenkin tehtävä JUURI SILLOIN kun hän keksi että ne on tehtävä, ei käynyt hetken päästä eikä huomenna.
Samanlaista se on meillä. Keväällä loukkasin akillesjänteen ja lääkäri määräsi viikon pakkolepoa. Diagnoosi oli perjantaina, lauantaina oli vaimon mielestä aivan pakko istuttaa uudet omenapuut ja repiä aita irti. Ei riittänyt ensi viikolla vaan samantien. Olisi kuulemma todella typerää, jos vain makaisin sohvalla enkä tekisi pihatöitä. Sehän on vain akillesjänne..
Siis oikeasti juokse nyt hyvä mies karkuun saman tien. Älä ainakaan tee lapsia tuolle kammottavalle ihmiselle, olet sitten kiikissä lopun ikääsi.
Mitä sinä pelkäät niin paljon enemmän kuin vaimoasi että et uskalla lähteä? Yksinoloa, muiden kommentteja vai mitä?
Hommaa oma kämppä ja lähde.
Pelkään muiden kommentteja, perheen reaktiota. En tiedä, varmaan kaikkea mikä sen jälkeen olisi epävarmaa.
Aina raivareiden jälkeen vaimo seuraavana päivänä pyytää anteeksi ja hyväksyn anteeksipyynnön.
Hakekaa apua.
Kuinka paljon teillä on fyysistä läheisyyttä? Halauksia, silityksiä, seksiä, hymyjä, hierontaa?
Seksiä on ollut tänä vuonna 4 kertaa: ystävänpäivänä, hääpäivänä, lomalla ja kerran kun vaimo tuli kännissä kotiin. Mikään seksiin liittyvä ei vaimoa enää kiinnosta vaan alkaa aina riitelemään, jos vain näyttääkin siltä, että seksi voisi olla ajankohtaista. Hierontaa saan toki tehdä senkin edestä, mutta auta armias, jos käsi lipsahtaakin lapaluuta alemmas.
Voisitko sanoa asiallisesti ja rauhallisesti, mutta jämäkästi vaimollesi, että sinullakin on tarpeita (siis etenkin henkisiä, koska fyysinen tulee yleensä siinä sivussa kun henkinen puoli on kunnossa) ja että sinulla on myös huoli hänen hyvinvoinnistaan (toki sinulla on oma lehmä ojassa, mutta sinunkin elämäsi paranee heittämällä, jos autat hänet jaloilleen) ja että nyt olisi aika tehdä asioille jotain ihan radikaalisti. Ja sitten alatte tietoisesti työstää asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsuudesta että äiti oli tuollainen. Kotona oli rentoa ja mukavaa kunnes äitin auto kaartoi pihaan.. koko ilta meni huutamiseksi jos joku juttu oli jäänyt tekemättä, tyyliin kukaan ei mennyt avaamaan hänelle ovea kun hän tuli kauppakassin kanssa tai kengät oli sekaisin eteisessä 🙄 asiat oli muutenkin tehtävä JUURI SILLOIN kun hän keksi että ne on tehtävä, ei käynyt hetken päästä eikä huomenna.
Samanlaista se on meillä. Keväällä loukkasin akillesjänteen ja lääkäri määräsi viikon pakkolepoa. Diagnoosi oli perjantaina, lauantaina oli vaimon mielestä aivan pakko istuttaa uudet omenapuut ja repiä aita irti. Ei riittänyt ensi viikolla vaan samantien. Olisi kuulemma todella typerää, jos vain makaisin sohvalla enkä tekisi pihatöitä. Sehän on vain akillesjänne..
Siis oikeasti juokse nyt hyvä mies karkuun saman tien. Älä ainakaan tee lapsia tuolle kammottavalle ihmiselle, olet sitten kiikissä lopun ikääsi.
Mitä sinä pelkäät niin paljon enemmän kuin vaimoasi että et uskalla lähteä? Yksinoloa, muiden kommentteja vai mitä?
Hommaa oma kämppä ja lähde.
Pelkään muiden kommentteja, perheen reaktiota. En tiedä, varmaan kaikkea mikä sen jälkeen olisi epävarmaa.
Aina raivareiden jälkeen vaimo seuraavana päivänä pyytää anteeksi ja hyväksyn anteeksipyynnön.
Älä hyväksy. Sano että koska tuo on toistuvaa eikä hän edes yritä muuttaa käytöstään, niin et enää hyväksy tuollaista.
Ei vaimoski kuulosta tekstisi perusteella narsistilta, mutta todella ärsyttävältä ja ku*ipäiseltä ihmiseltä kylläkin. Suosittelen miettimään että onko tuo todella sellaista elämää mitä haluat loppuelämäsi viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano etteikö minussakin olisi vikaa. Varmaan jotkut asiat kestää liian kauan, mutta mullakin on vain 24 tuntia päivässä aikaa. Herään klo 6, tulen kotiin klo 16.30 - 17.00.
2 kertaa viikossa käyn harjoituksissa ja kerran viikossa siihen päälle yritän käydä salilla. Vaimo käy tiistaisin spinningissä. Usein vapaat illat teen ruokaa, imuroin ja kaikkea muuta. Mutta viikossa ei ole oikeastaan yhtään iltaa, jona voisin rentoutua. Vaimo sai päähänsä, että keväällä puhuimme grillikatoksen laajentamisesta ja sekin pitäisi kuulemma nyt ennen joulua tehdä. Miksi ihmeessä? Miksi ei keväällä? Ulkona on -6 ja huomennakin pitäisi tulla vettä. Tiedän jo, että jos en huomenna ole mittailemassa katosta kun vaimo tulee kotiin niin selkkaus on valmis.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/toimiva_paris…
Tästä voi olla apua, jos vaimo on uupunut. Jos hän on kusipää, ei auta kuin ero.
Vierailija kirjoitti:
En sano etteikö minussakin olisi vikaa. Varmaan jotkut asiat kestää liian kauan, mutta mullakin on vain 24 tuntia päivässä aikaa. Herään klo 6, tulen kotiin klo 16.30 - 17.00.
2 kertaa viikossa käyn harjoituksissa ja kerran viikossa siihen päälle yritän käydä salilla. Vaimo käy tiistaisin spinningissä. Usein vapaat illat teen ruokaa, imuroin ja kaikkea muuta. Mutta viikossa ei ole oikeastaan yhtään iltaa, jona voisin rentoutua. Vaimo sai päähänsä, että keväällä puhuimme grillikatoksen laajentamisesta ja sekin pitäisi kuulemma nyt ennen joulua tehdä. Miksi ihmeessä? Miksi ei keväällä? Ulkona on -6 ja huomennakin pitäisi tulla vettä. Tiedän jo, että jos en huomenna ole mittailemassa katosta kun vaimo tulee kotiin niin selkkaus on valmis.
Älä ole heittopussi. Mieti, että olisit töissä neuvottelussa. Toteat järkisyyt. Sitten jos ei kelpaa vaimolle, tilatkoon itse sinne ulkopuolisen tekijän.
Kuinka paljon nuo kolme harrastuskertaa viikossa verottaa jaksamistasi? Vai voitko vilpittömästi sanoa, että ne ainoastaan lisäävät energiaasi? Jos olet niiden vuoksi väsyneempi ja välinpitämättömämpi kotona...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano etteikö minussakin olisi vikaa. Varmaan jotkut asiat kestää liian kauan, mutta mullakin on vain 24 tuntia päivässä aikaa. Herään klo 6, tulen kotiin klo 16.30 - 17.00.
2 kertaa viikossa käyn harjoituksissa ja kerran viikossa siihen päälle yritän käydä salilla. Vaimo käy tiistaisin spinningissä. Usein vapaat illat teen ruokaa, imuroin ja kaikkea muuta. Mutta viikossa ei ole oikeastaan yhtään iltaa, jona voisin rentoutua. Vaimo sai päähänsä, että keväällä puhuimme grillikatoksen laajentamisesta ja sekin pitäisi kuulemma nyt ennen joulua tehdä. Miksi ihmeessä? Miksi ei keväällä? Ulkona on -6 ja huomennakin pitäisi tulla vettä. Tiedän jo, että jos en huomenna ole mittailemassa katosta kun vaimo tulee kotiin niin selkkaus on valmis.
Älä ole heittopussi. Mieti, että olisit töissä neuvottelussa. Toteat järkisyyt. Sitten jos ei kelpaa vaimolle, tilatkoon itse sinne ulkopuolisen tekijän.
Kuinka paljon nuo kolme harrastuskertaa viikossa verottaa jaksamistasi? Vai voitko vilpittömästi sanoa, että ne ainoastaan lisäävät energiaasi? Jos olet niiden vuoksi väsyneempi ja välinpitämättömämpi kotona...
Olen urheilullisesti hyvässä kunnossa. Kyseessä ei ole mikään triathlon. Usein jätän keskiviikkoisin jopa menemättä, koska pitää taas imuroida.
Vierailija kirjoitti:
mm. 2000€ matkan peruminen paljasti että tämä on tapahtunut Porvoossa. Yksikään mies ei ole niin lapanen että olisi jättänyt jo maksetun matkan käyttämättä jonkun nitisevän kalkkunan takia.
Voin hyvin kuvitella että oma veli tekisi noin jos sen vaimo vaan käskisi, on aika tossun alunen ja aina saa ihmetellä mihin kaikkeen veli taipuu jos vaimo vaan pyytää . Ei pidä aliarvioida maailmaa. Tänne mahtuu jos jonkin moista porukkaa
TL;DR: Mitä jos miettisit tätä siltä kantilta että jos hankit hänen kanssaan lapsia, vaimosi todennäköisesti kohtelee heitä kuten sinua nyt. Olisiko se lapsille hyvää elämää?
Pitemmästi:
Vaimosi käytös valitettavasti kuullostaa hyvin samantapaiselta kuin mun ex-aviomiehen:
* sabotoi puolison koko loppuelämän terveydelle ja toimintakyvylle välttämätöntä asiaa (esim. lääkärin määräämä lepo) -- mun exä teki tätä sekä mulle että meidän lapsille, mikä oli yksi pääsyy miksi lähdin lasten kanssa
* manipuloi tilanteen / tilanteita niin että puoliso menettää kontaktin ystävään / ystäviin -- mun exä teki tätä lisäksi myös meidän lapsille
* manipuloi tilanteen / tilanteita niin että puoliso menettää rahaa -- lisäksi mun exä mm. lainasi lasten rahoja kertomatta mulle tai esi/teineille
* arvostelee likimain kaikkea mitä puoliso tekee, juuri mikään ei riitä / kelpaa -- samoin oli myös meillä
* pihtaa seksiä -- samoin
* osoittaa vakavaa empatian puutetta -- mun exä tekee tätä edelleen meidän teineille / nuorille aikuisille ajoittain, sen perusteella mitä jälkikasvu on mulle kertonut (itse en exää enää tapaa, viestintä on kirjallista ja kulkee "palomuuri"-ihmisen kautta)
* pyytää anteeksi MUTTA ei muuta käytöstään -- mun exä tekee tätä edelleen meidän teineille / nuorille aikuisille ajoittain
* jos käytöksen toistuvuudesta huomauttaa, vetoaa anteeksipyyntöön, ikäänkuin se olisi jokin taika, joka oikeuttaa jatkamaan kettuilua (oikea anteeksipyyntö ei todellakaan toimi noin) -- mun exä tekee tätä edelleen meidän teineille / nuorille aikuisille ajoittain
Toi "Pyysinhän mä jo anteeksi, mitä siinä vielä nillität" on niin syvältä ja poikittain. Sen jos kääntää ei-kusipäisten kielelle, niin tulos on "Annan sinulle vain sanoja, etkä saa huomata mitä todellisuudessa teen." Täyttä skeidaa.
Olet paremman arvoinen.
Yksi vakava varoitus: pariterapia ihmisen kanssa, joka toistuvasti ei muuta käytöstään vaikka on pyytänyt anteeksi, saattaa hyvinkin vain pitkittää sun kärsimystäsi. Mä suostuin käymään yhteensä 2.5 vuotta erilaisia pariterapioita, mutta niistä tulos oli aina pyöreä nolla: mies hurmasi terapeutit, viattomanpyörein silmin selitti miten "hän ei ollut ymmärtänyt" ja miten minä "en puhu hänelle tarpeeksi". Täydestä meni kuin väärä raha, koska valehtelija, joka itse uskoo omiin valheisiinsa, on niin vakuuttava. Ja kun terapia loppui, 1-3 kuukauden päästä tuli hänen seuraava räjähtämisensä jostakin asiasta, jonka minä taas olin tehnyt aivan kammottavan väärin.
Mun mielestä sillä ei ole juurikaan väliä onko vaimosi narsisti vai jotakin muuta, tärkein asia on että sinä et ole onnellinen hänen kanssaan, tilanne on jatkunut samantapaisena jo pitkään, eikä muutosta parempaan päin ole yrityksistäsi huolimatta tapahtunut.
Vaimosi on joko kusipää tai sitten on henkisiä ongelmia (uupumus, masennus). Jälkimmäinen voi olla korjattavissa, jos hän suostuu kohtaamaan ongelmansa ja aloittaa sen työstämisen. Tietysti valmista ei tule hetkessä, mutta kuitenkin.
Jos haluatte yrittää, tärkeää on sinunkin opetella pois tuosta vetäytyvästä ja varoivaisesta mallista. Hän puskee ja sinä vetäydyt, sitten hän puskee lisää ja sinä vetäydyt lisää. Teidän pitäisi pystyä puhumaan niin, että tehtäisiin selväksi, että kaikkia ihmisiä ja etenkin sitä rakkainta kohdellaan tarvittavalla arvostuksella.