Onko vaimo narsisti?
Aina ennen nauroin näitä vauva.fi:n juttuja huonoista parisuhteista, mutta viime aikoina on tullut kova tarve kirjoittaa itse anonyymi avautuminen.
Olen 35-vuotias mies, vaimo on 33. Kun menimme naimisiin 7 vuotta sitten niin puhuimme perheestä jne. Viimeiset 2 vuotta olen yrittänyt varovasti kysyä, että olisiko ehkä aika lapsille, mutta homma menee aina riitelyksi, koska vaimo ei halua puhua aiheesta. Viime kerralla hän sanoi, että ei kyllä jaksa mitään lapsia vaan käy mieluummin töissä. Tosin töistäkin valittaa koko ajan, että ei halua sinne mennä vaan haluaisi pysyä kotona, mutta lapsi olisi ainoa syy siihen.
Parisuhteemme on viimeisten 2 vuoden aikana ollut ennemminkin sisarusssuhde kuin aviopari. Vaimoa ei kiinnosta seksi yhtään. Tänä vuonna seksiä oli 4 kertaa: ystävänpäivänä, hääpäivänä, lomalla ja kerran kun vaimo tuli viinipäissään juhlista kotiin. Aina kun yritän ehdottaa niin joko väsyttää liikaa tai vaimo keksii syyn riidellä, jos on sattunut itse vahingossa ehdottomaan seksiä aiemmin päivällä.
Kotona en osaa tehdä mitään oikein. Imuroin ja pesen lattiat ja vaimo tekee pyykit ja pesee vessat. Minä kokkaan ruokaa, vaimo ei. Kotityöt on jaettu 50/50, mutta minun tekemiseni on tottakai aina väärin tehty. Lisäksi minä olen se, joka remontoi vaatehuoneen kun vaimo välttämättä halusi uudet kaapit jne.
Kotona en uskalla istua sohvalle esim. katsomaan urheilua, koska vaimo tulee heti kysymään, että eikö ole mitään tekemistä. Itse hän saa toki katsoa salkkareita ja muuta makuuhuoneessa, koska töissä oli niin rankkaa. Minä käyn siis myös 8-16 töissä ma-pe. Viikonloppu alkaa mulle ehkä lauantaina klo 16 j loppuu sunnuntaina klo 12 kun vaimo herää. Lauantaisin pitää aina väkisin tehdä jotain ja sunnuntaina saan kuulla, että voisin tehdä pyykit. Omat pyykit hän toki tekee vasta maanantaina töiden jälkeen. Jos sillä aikaa luen vaikka lehteä niin tuloksena on ripitys, että voisin tehdä jotain.
Vaihdan työpäivän päätteeksi aina kotoisemmat vaatteet päälle, koska olen muuten puvussa / pikkutakissa. Viime viikot olen saanut kuulla, että eikö muka ole muuta päälle pantavaa kuin rennot vaatteet? Ja voisin kuulemma jo alkaa miettimään, että mitä kesällä takapihalle tehdään.
Kavereilleen vaimo valittaa, että hän saa aina tehdä kaiken itse ja minusta ei ole mihinkään. Miksi hän on kanssani vielä yhdessä?
Kommentit (179)
Palvelusväen kanssa ei harrasteta seksiä.
No, joko vaimo sai lähtöpassit?
Ja taas mennään. Näköjään melkein tasan vuosi sitten avasin tämän ketjun.
Tein ruokaa (lihapullia alusta asti, tomaattikastiketta kesäkurpitsalla ja spaghettia). Paistoin pullat pannulla kiinni öljyssä ja laitoin ne sitten uuniin. Öljyä tottakai roiskui työtasoille vähän. Otin lihapullat uunista ja laitoin ne takaisin pannulle kesäkurpitsan, paprikan ja pekonikuutioiden kanssa. Kaadoin pannulle vähän punaviiniä, jotta maut irtoaisi pannusta. Sitten tomaattikastike päälle ja puolen tunnin muhiminen kannen alla. Sitten keitin spaghettin ja sinä aikana pesin työtasot.
Miksi kerron tämän? Noh, ensimmäinen kysymys oli, että kai spaghetti on tarpeeksi löysää? Sitten spaghettia oli liian vähän, vaimo päätti tehdä paahtoleipää vielä siihen lisäksi. Sitten syödessä kysymyksiä kuten "ei kai tässä ole valkosipulia?" ja "onko tässä punaviiniä? hyi" No ei ollut valkosipulia ja sitä punaviiniä ei kyllä maista kukaan sieltä, koska se on kaikki keitetty pois ja sitä oli ruokalusikallinen.
Sitten alkoi kiukuttelu, että olin käyttänyt väärää pesuainetta keittiötasojen pyyhkimiseen. Haisee kuulemma ihan hirveälle. No se oli se sama pesuaine mitä on jo 6 vuotta käytetty, en tiedä miksi se oli yhtäkkiä tänään ongelma. Sitten alkoi taas olla kaikki pielessä: rikkaruohot (talvella?!), naapurin ilmalämpöpumppu on ruma jne.
Loppuilta on todennäköisesti mykkäkoulua tai kohta tulee kauhea lista asioista, joita minä en ole huomannut ja jotka pitäisi tehdä heti-nyt-tänään.
Huomenna olen taas puoli tuntia liian ajoissa työpaikan parkkipaikalla. Vaimo on alkanut heräämään vartin aikaisemmin ja ilman syytä. Luulen, että hänen olisi pakko päästä kontrolloimaan vaatteeni ja nyt ärsyttää, koska lähden niin aikaisin jo ulos eikä hän ehdi nähdä mitä laitan päälle.
Miksi olet vieläkin yhdessä tuollaisen kamalan ihmisen kanssa? Itse en katselisi tuollaista hetkeäkään?
Vaimosi on hirveä! Nakkaa pihalle, tuskin ainakaan kauheampaa enää löydät tilalle.
Kiukuttelee ja alistaa. Tajuatko, että vaimosi käytös on henkistä väkivaltaa. Ei arvosta tekemisiäsi ja löytää kaikesta vaan virheitä. Kynnysmattona saat maata koko loppuelämäsi, jos et nouse sieltä kynnykseltä.
Jos olisin itse noin kammottavaan pimeimpään aikajanaan itseni jotenkin saattanut, niin mieluummin vaikka ghostaisin pois siitä avioliitosta ilman pennin hyrrää taskussa kuin jäisin siihen kitumaan pitempään.
Jumalauta. Jos tämä ei ole provo, niin aloita uusi elämä ja sassiin kun olet vielä noin nuori. Eropaperit vetämään ja löydät varmasti elämäniloa lisää itsekin ja nopeasti.
Lähde äkkiä ennen kuin erehdytte lapsen tekemään. Sitten se kiusaisi sua loppuikäsi. Tiedät itsekin sen ettei tuo toimi. Ole rohkea!
Sen verran olen kai rohkaistunut, että avauduin vaimon kaverin miehelle tästä menosta, mutta todennäköisesti hän vain piti asian itsellään.
Siis minä ajattelen nykyään niin, että paraneeko se vaihtamalla? Mitä jos kaikki naiset ovat samanlaisia flippaajia? Onko olemassa sympaattisia ja kilttejä naisia, jotka haluavat elää harmoniassa vai ovatko kaikki enemmän tai vähemmän sellaisia, että minimissään kerran kuussa tulee esim. PMS-sekoilut? En tiedä vastausta ja osittain siksi en halua/uskalla tästä mihinkään lähteä. On täällä hyviäkin hetkiä, mutta silti koko ajan on takaraivossa, että koska se seuraava kiukunpuuska tulee?
-AP
No ei ole kaikki naiset tuollaisia! Mä ensin säälin sua, mutta nyt kun huomasin, että ketju on vuoden vanha, sympatiapisteet väheni rajusti. Ihan oikeasti, eihän tuommoinen elämä oo mistään kotoisin, mutta ei se kyllä mihinkään muutu jos et sitä itse muuta.
Sinut on jo alistettu ja nujerrettu siis. Läheisriippuvainen, yrität miellyttää kiukuttelevaa vaimoasi. Suosittelen eroa ja ehdottomasti terapiaa. Luulen, että ystäväsi ei pysty ymmärtämään tai auttamaan sinua tässä, sillä tarvitset ammattilaisen näkökulmaa asiaan.
Uuden rakastavan parisuhteen aika on vasta sitten, kun olet toipunut myrkyllisestä suhteesta.
Se, että kirjoitat asiasta tänne helpottaa sinua itseäsikin tajuamaan miten sairaassa ilmapiirissä tällä hetkellä elät. Luulet, että elämäsi pitää olla jatkuvaa veitsenterällä oloa ja ettet ansaitse parempaa.
Kaikki lähtee itsensä arvostamisesta ja rakastamisesta. Olet kiltisti alistunut vaimosi rakkaudettomalle käytökselle, etkä osaa vapauttaa itseäsi siitä. Älä haaskaa elämääsi. Sinä päivänä kun lähdet tajuat, että sinun olisi pitänyt lähteä jo aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut keskustella ongelmista vaimosi kanssa? Tuntuuko sinusta siltä, että vaimosi jotenkin manipuloi? (Manipuloiminen olisi narsistille tyypillistä.) Voiko vaimollasi olla ongelmia työssä, ja hän purkaa stressin sinuun? Onko tilanne sama lomilla?
Olet vielä siinä iässä, että jos avioliitto ei ala toimimaan, ehdit perustaa perheen jonkun toisen kanssa.
Olen yrittänyt monta kertaa kysyä, että mistä kenkä puristaa, mutta vaimon mielestä hänellä on oikeus "huomauttaa asioista". Jos lähdemme vaikka ulos yhdessä niin hän on oven raossa katsomassa mitä laitan päälle. Älä laita sitä vihreää vaan sininen paita. Mitä ne muutkin meistä ajattelee, jos sinä tulet tuon näköisenä? Jne.
Lomalla homma on aivan samanlainen. Tai siis loma on siellä minne vaimo haluaa mennä. Suunnittelin meille matkan Egyptiin kaveripariskunnan kanssa, mutta viikkoa ennen matkaa vaimo ilmoitti, ettei olekaan lähdössä, koska se olisi ollut mun kaverin ja sen vaimon kanssa. 2000€ meni kaivoon ja kaverikin lopetti yhteydenpidon.
Periaatteessa olen aina varpaisillani kun vaimo tulee kotiin ja pelkään, että mistä tällä kertaa tulee riitaa. Tai jos vaimo on kotona ja tulen töistä niin syke nousee ennen sisään menoa.
Jos olen esim. sairaana kuten viime kuussa niin silti kaikki pitää olla tehtynä. Voisit tehdä polttipuita uuniin, oli käsky kun poskiontelotulehduksen kanssa olin kotona. Kun vaimo on kipeänä niin ei tietenkään voi tehdä mitään, koska on kipeä.
Vaimosi kuulostaa todella ärsyttävältä ihmiseltä ja sinä taas todella kiltiltä. Voi kun minunkin mies olisi vähän enemmän kuin sinä. Itse saan myös koko ajan olla varpaillani kotonani ja olen ihan loppu siihen munankuorilla kävelyyn. Suosittelen näin ulkopuolisena, että jatkatte eri suuntiin vaimosi kanssa, mutta tiedän myös, että ei sekään ole niin yksinkertaista.. Voimia!
Muuttuisiko elämäsi jotenkin huonommaksi, jos eroaisit?
Tiedät vastauksen itsekin. Mieti, miltä tuntuisi hengittää vapaasti. Mieti, miltä tuntuisi elää ilman pelkoa, että teet kuitenkin aina väärin ja saisit raivarit päällesi.
Ex-ystäväni kohteli miestään melkein yhtä huonosti kuin vaimosi sinua.
Heillä oli kaksi lasta, jotka vielä vedettiin vaimon hullutuksiin mukaan.
"Isää ei tarvitse totella." "Isä on julma." (Kun ei anna aamupalaksi suklaata.)
Ex-ystäväni mies ei uskaltanut erota, koska ei halunnut joutua eroon lapsista.
Vaimo nimittäin vannoi, ettei isä näe lapsia enää koskaan, jos ero tulee.
Mies alkoi sitten juoda ahdistukseensa.
Näin tämän miehen raahaamassa kaljakassia aamupäivällä, ympäripäissään. Toden näköisesti on tänäpäivänä jo kuollut. Ihan kiva ja normaali
mies oli ennen.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas mennään. Näköjään melkein tasan vuosi sitten avasin tämän ketjun.
Tein ruokaa (lihapullia alusta asti, tomaattikastiketta kesäkurpitsalla ja spaghettia). Paistoin pullat pannulla kiinni öljyssä ja laitoin ne sitten uuniin. Öljyä tottakai roiskui työtasoille vähän. Otin lihapullat uunista ja laitoin ne takaisin pannulle kesäkurpitsan, paprikan ja pekonikuutioiden kanssa. Kaadoin pannulle vähän punaviiniä, jotta maut irtoaisi pannusta. Sitten tomaattikastike päälle ja puolen tunnin muhiminen kannen alla. Sitten keitin spaghettin ja sinä aikana pesin työtasot.
Miksi kerron tämän? Noh, ensimmäinen kysymys oli, että kai spaghetti on tarpeeksi löysää? Sitten spaghettia oli liian vähän, vaimo päätti tehdä paahtoleipää vielä siihen lisäksi. Sitten syödessä kysymyksiä kuten "ei kai tässä ole valkosipulia?" ja "onko tässä punaviiniä? hyi" No ei ollut valkosipulia ja sitä punaviiniä ei kyllä maista kukaan sieltä, koska se on kaikki keitetty pois ja sitä oli ruokalusikallinen.
Sitten alkoi kiukuttelu, että olin käyttänyt väärää pesuainetta keittiötasojen pyyhkimiseen. Haisee kuulemma ihan hirveälle. No se oli se sama pesuaine mitä on jo 6 vuotta käytetty, en tiedä miksi se oli yhtäkkiä tänään ongelma. Sitten alkoi taas olla kaikki pielessä: rikkaruohot (talvella?!), naapurin ilmalämpöpumppu on ruma jne.
Loppuilta on todennäköisesti mykkäkoulua tai kohta tulee kauhea lista asioista, joita minä en ole huomannut ja jotka pitäisi tehdä heti-nyt-tänään.
Huomenna olen taas puoli tuntia liian ajoissa työpaikan parkkipaikalla. Vaimo on alkanut heräämään vartin aikaisemmin ja ilman syytä. Luulen, että hänen olisi pakko päästä kontrolloimaan vaatteeni ja nyt ärsyttää, koska lähden niin aikaisin jo ulos eikä hän ehdi nähdä mitä laitan päälle.
Erikoista passiivis-aggressiivista peliä pelaatte. Toinen herää 15 min aikaisemmin kontrolloimaan toisen vaatteita ja toinen lähtee puolta tuntia aikaisemmin töihin jottei tule kontrolloiduksi. Haluatteko molemmat pelata tätä? Tilanteeseen on varmasti ratkaisuja, voit vaikka edellisenä iltana näyttää vaimollesi seuraavan päivän vaatteet ja hyväksyttää ne hänellä. Tai ilmoittaa, että sinä pidät minkälaisia vaatteita haluat etkä kaipaa kontrollia. Tai pyydät makutuomaria kehiin vain oma-alotteisesti. Tai varta vasten pidät vaatteita, jotka eivät miellytä vaimoa, esim punk- tai goottihengessä. Näinhän ne nuoret kapinoivat vanhempiaan vastaan.
Vaimosi käyttäytyy kuin pikkulapsi (onko tässä valkosipulia, punaviinia, hyi, väärin kokattu ja väärin siivottu) kun olet tehnyt jotain hyvää ja sinä käyttäydyt kuin vaativia ja haukkuvia vanhempia välttelevä teini.
Irrationaalista kiukutella rikkaruohoista talvella ja mielivaltaista valittaa yhtäkkiä pesuaineesta, jota on käytetty kuusi vuotta. Voitko ottaa asiat esille?
Toivottavasti ymmärrät jossain vaiheessa pelastaa loppuelämäsi paremmalle parisuhteelle!
Kuulostaa ihan kauhealta, mieluummin itse olisin sinkku kuin tuollaisessa suhteessa, oikea epäitsekäs RAKKAUS tai ylipäänsä minkäänlainen rakkaus on tuosta kaukana!
Sinuna vuokraisin kaikessa hiljaisuudessa asunnon muualta ja lähtisin. Kerran se vain kirpaisee, kiität vielä monta kertaa myöhemmin itseäsi että häivyit.
Kuulostat tosi kiltiltä mieheltä, löydät varmasti vielä myöhemmin rinnallesi ihmisen, joka rakastaa sinua eikä pidä kynnysmattonaan.
N46
Vaimosi on uupunut. Viihtyykö töissään vai olisiko mieluummin menemättä? Jos siellä on kaikki per C:stä, niin valitettavasti se näkyy kotona.
Teetkö osasi kotihommista vai lusmuatko? Tee enemmän ja kysy, mikä hänen mieltään painaa. Ja kuuntele.
Ihan positiivista, että edes yhtä miestä kiinnostaa naisensa vointi. Miten muuten itse käyttäydyt työstä loppuun uuvuttuasi?
Vierailija kirjoitti:
Vaimosi on uupunut. Viihtyykö töissään vai olisiko mieluummin menemättä? Jos siellä on kaikki per C:stä, niin valitettavasti se näkyy kotona.
Teetkö osasi kotihommista vai lusmuatko? Tee enemmän ja kysy, mikä hänen mieltään painaa. Ja kuuntele.
Vastaan tähän, koska kaikkeen muuhun vastaaminen kestää liian kauan tänään. Siis minähän teen kotihommia enemmän kuin varmaan yksikään mies tässä kaupungissa ja ehkä koko Suomessa. Imuroida pitää 5-6 kertaa viikossa, viikkaan ja silitän omat pyykkini, vain minä kokkaan ruokaa, moppaan lattiat jne. Vaimo pesee vessat ja silittää omat vaatteensa ja pyyhkii pölyjä. Jos tekisin vielä enemmän niin vapaa-aikaa ei olisi edes sitä pientä hetkeä mitä nyt on. Siis ihan koko ajan pitää olla tekemässä jotain tai siivoamassa. Ihan. Koko. Ajan. Jos istun sohvalle klo 20.20 vaikka ajatuksena katsoa tunti telkkaria niin pieleen menee, jos vaimo sillä aikaa suoristaa mattoja.
Suurin pelkoni kaiken jättämisessä on ehkä se, että paraneeko se vaihtamalla? Mitä jos kaikki 30+ naiset ovatkin samanlaisia?
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimosi on uupunut. Viihtyykö töissään vai olisiko mieluummin menemättä? Jos siellä on kaikki per C:stä, niin valitettavasti se näkyy kotona.
Teetkö osasi kotihommista vai lusmuatko? Tee enemmän ja kysy, mikä hänen mieltään painaa. Ja kuuntele.Vastaan tähän, koska kaikkeen muuhun vastaaminen kestää liian kauan tänään. Siis minähän teen kotihommia enemmän kuin varmaan yksikään mies tässä kaupungissa ja ehkä koko Suomessa. Imuroida pitää 5-6 kertaa viikossa, viikkaan ja silitän omat pyykkini, vain minä kokkaan ruokaa, moppaan lattiat jne. Vaimo pesee vessat ja silittää omat vaatteensa ja pyyhkii pölyjä. Jos tekisin vielä enemmän niin vapaa-aikaa ei olisi edes sitä pientä hetkeä mitä nyt on. Siis ihan koko ajan pitää olla tekemässä jotain tai siivoamassa. Ihan. Koko. Ajan. Jos istun sohvalle klo 20.20 vaikka ajatuksena katsoa tunti telkkaria niin pieleen menee, jos vaimo sillä aikaa suoristaa mattoja.
Suurin pelkoni kaiken jättämisessä on ehkä se, että paraneeko se vaihtamalla? Mitä jos kaikki 30+ naiset ovatkin samanlaisia?
-AP
Maailman kaikki naiset eivät todellakaan ole tuollaisia ja siis oikeasti, olisit varmasti sinkkunakin paljon onnellisempi kuin nyt. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Lähde.
Minusta ei kuulosta narsistilta (äitini on, tekstisi olisi aika toisenlainen jos näin olisi vaimosi kohdalla). Voi olla vain huonokäytöksinen ja mahdollisesti myös kyllästynyt sinun vätystelyyn. Moni naiskaverini sanonut varsinkin nuorena että laittavat tahtomattaan lisää pökköä pesään kun miehestä ei saa ns mitään irti. Aina vaan aijaa, aha, mm. ok.