Hahmotushäiriö, miten ilmenee käytännössä?

Hienoa Ap että k3skustelusta oli sinulle apua. Tsemppiä.

Kannattaa tutustua sivustoon www.hahku.fi

Vierailija kirjoitti:

... Kiitos paljon kaikille vastanneille.

AP

Tuli hyvä mieli ap:n lapsen puolesta. Että on huomattu ja tutkittu kunnolla ja että on ilmeisen hyvä vanhempi.

Mä en ikinä tykännyt myöskään rakennella legoilla vaan mieluummin katselin kirjoja ja leikin kotia vauvanuken kanssa ja tarinoita kertova pehmolelurobotti oli rakkain lelu maailmassa. Olikohan se nyt Yano nimeltään, Jaanaksi se parivuotiaan suussa vääntyi. :D Hienoa että tästä oli sinulle apua aloittaja.

Kannattaa nyt vaan panostaa erityisesti niihin vahvuuksiin, lue paljon ääneen lapselle ja yritä ohjata vähän myös niiden legojen ja askartelun pariin, siinä sitä oppii ja harjaantuu. Samaa tulee olemaan todennäköisesti kuntoutuksessakin, ainakin näin minulle kerrottiin. Leikkiterapiaa siis on lapsille tarjolla tuohon.

1

Ainiin ne Yano apinat :D olen vuosia etsinyt sitä nimeä kiitos. minullakin on hahmotuhäiriö ja näkyy matematiikan täydellisenä osaamattomuutena..

Minulla diagnosoitiin vasta aikuisena, mutta opin kaikki asiat tosi myöhään. Kävelemään puolitoista vuotiaana, ilman apupyöriä ajamaan vasta eskarissa, kellon kolmannella luokalla jne. En hahmota etäisyyksiä, välimatkoja tai esim. annoskokoa, otan aina liikaa ruokaa jne.

Eksyn helposti kauppakeskuksissa ja käännyn autolla vääristä risteyksistä, ajan liikenteenjakajan väärältä puolelta ja suoraan sanottuna vihaan autolla ajamista tämän ominaisuuden takia.

Tutussa ympäristössä ajo onnistuu, mutta vieraassa olen aivan paineessa.

En hahmota omaa painoani tai kehoni mittasuhteitakaan, ostan väärän kokoisia vaatteita edelleen. Olen silti yliopistossa ja sisään pääsin hyvillä arvosanoilla (ammattikoulupohjalta), joten tämä häiriö estää vaan tietyn tyyppiset työt. 

Koska tähän liittyy myös muistihäiriöitä, oma opiskelutaktiikkani on selailla tenttikirjoja muutaman viikon ajan sieltä täältä, ja sitten päivä ennen tenttiä ja muutamaa tuntia ennen koostaa mindmap-tyylinen paperi, johon kirjoitan oleellisimmat. Käytän muistisääntöjä, loruja ja lauluja, että muistuu mieleen.

Olen menestynyt opinnoissa hyvin, mutta gradun kanssa on ollut vaikeaa kokonaisuuden hahmottamisen takia. Olen saanut apua opintopsykologilta. :)

Tsemppiä ap, lapsellasi ei ole hätää, koska diagnoosi on tiedossa. Kunhan ette paapo liikaa, sieltä se perässä tulee, hitaasti mutta varmasti.

Matikka on vaikeaa.

Jos joku näyttää nopeasti miten joku tehdään unohdan samantien (minun täytyy harjoitella yksin monta kertaa että asia onnistuu)

Eksyn helposti enkä osaa lukea karttaa.

En muista yhdestä kerrasta missä järjestyksessä

Jotkut asiat on.

Olen nyt 40v. Lapsena en oppinut millään kelloa enkä pärjännyt kässässä tai kuviksessa, koska silmät ja kädet eivät pelaa yhteen. Nyt aikuisena eksyn joka paikkaan, suuntavaistoni on ihan olematon. Jään myös toistuvasti jumiin palstan numerovarmistukseen, vaikka se on mielestäni ihan oikein ! Tyyliin " Väärin? Miten muka ? 1456.

(Mies )" Se on 1546"

(Minä) " No eihän ole!"

Vierailija kirjoitti:

Minulla diagnosoitiin vasta aikuisena, mutta opin kaikki asiat tosi myöhään. Kävelemään puolitoista vuotiaana, ilman apupyöriä ajamaan vasta eskarissa, kellon kolmannella luokalla jne. En hahmota etäisyyksiä, välimatkoja tai esim. annoskokoa, otan aina liikaa ruokaa jne.

Eksyn helposti kauppakeskuksissa ja käännyn autolla vääristä risteyksistä, ajan liikenteenjakajan väärältä puolelta ja suoraan sanottuna vihaan autolla ajamista tämän ominaisuuden takia.

Tutussa ympäristössä ajo onnistuu, mutta vieraassa olen aivan paineessa.

En hahmota omaa painoani tai kehoni mittasuhteitakaan, ostan väärän kokoisia vaatteita edelleen. Olen silti yliopistossa ja sisään pääsin hyvillä arvosanoilla (ammattikoulupohjalta), joten tämä häiriö estää vaan tietyn tyyppiset työt. 

Koska tähän liittyy myös muistihäiriöitä, oma opiskelutaktiikkani on selailla tenttikirjoja muutaman viikon ajan sieltä täältä, ja sitten päivä ennen tenttiä ja muutamaa tuntia ennen koostaa mindmap-tyylinen paperi, johon kirjoitan oleellisimmat. Käytän muistisääntöjä, loruja ja lauluja, että muistuu mieleen.

Olen menestynyt opinnoissa hyvin, mutta gradun kanssa on ollut vaikeaa kokonaisuuden hahmottamisen takia. Olen saanut apua opintopsykologilta. :)

Tsemppiä ap, lapsellasi ei ole hätää, koska diagnoosi on tiedossa. Kunhan ette paapo liikaa, sieltä se perässä tulee, hitaasti mutta varmasti.

Minkälaiseen työhön kykenee tuollaisella koulutuksella ja ominaisuuksilla?

Luulinnensinnettä miehen hahmotushäiriö koski vain matematiikkaa.

Valitettavasti ilmeni myös suhteisen ymmärtämisenä ylipäätänsä. Oli mahdoton asettua toisen asemaan. Kaikki oli muiden syytä. Pienintäkään sympatiaa ei heru mistään, päinvastoin. Perhe ollaan valmis hajottamaan jos vain itsestä vähän siltä tuntuu. Milloin mitäkin.

Siihen vielä impulsiivisuus ja mt ongelmat ja narsistiset piirteet.

Vierailija kirjoitti:

Matikka on vaikeaa.

Jos joku näyttää nopeasti miten joku tehdään unohdan samantien (minun täytyy harjoitella yksin monta kertaa että asia onnistuu)

Eksyn helposti enkä osaa lukea karttaa.

En muista yhdestä kerrasta missä järjestyksessä

Jotkut asiat on.

Elä sitten tämänkaltaisena tässä maailmassa, missä vaaditaan kaikilta enemmän kuin koskaan aiemmin. Sitten jotkut muka- älykkäät ihmettelevät miksi osa ihmisistä ei vain opiskele uutta tutkintoa tai ammattia tuosta vain... Voi olla älykäs mutta ymmärrystä ei löydy, viitaten juurikin näihin kovaäänisiin arvostelijoihin ja pätijiin.

Vierailija kirjoitti:

Onko lisää kokemuksia siitä, miten hahmotushäiriö voi oireilla aikuisella?

Olen seurustellut hetken aikaa miehen kanssa, joka ohimennen joskus mainitsi hahmotushäiriöstään. Asia tuntui olevan hänelle arka, joten en ole ottanut sitä vielä kunnolla puheeksi sen koommin. Olen huomannut miehen käytöksessä joitain asioita, jotka voisivat sopia kuvioon. Esim. matkaan tarvittavan ajan hahmottaminen on hänelle käytännössä mahdotonta, joten hän on usein myöhässä tapaamisista. Lisäksi hänen kirjoitustyylinsä on melko omintakeinen, ja teksteissä on paljon kirjoitusvirheitä. Usein tuntuu, että hänen on vaikea ymmärtää sitä että muilla ihmisillä voi olla erilaisia näkökulmia ja suhtautumistapoja, ja että joku saattaa pahoittaa mielensä joistakin hänen teoistaan tai sanoistaan. Yllätyksiä mies inhoaa, eikä sen vuoksi pidä esim. joululahjoistakaan. Ihmisten lukeminen on hänelle vaikeaa tai mahdotonta. Viime aikoina olen havainnut myös lisääntynyttä kontrollintarvetta, mikä on johtanut välillämme riitoihin, koska en ole suostunut miehen vaatimuksiin joissa hän oman käsityksensä mukaan vain "ajattelee omaa parastani".

Narsistin ja tarkoituksellisen ilkeän käytöksen mielestäni tunnistan, mutta tässä ei mielestäni ole nyt kyse niistä. Mies tuntuu olevan aidosti hyväsydäminen, mutta joissakin asioissa vain hiukan sokea tekemisilleen ja niiden seurauksille. Olisin valmis vielä yrittämään suhteen eteen ja etsimään keinoja joilla parantaa keskinäistä kommunikaatiotamme, mutta voiko hahmotushäiriöstä kärsivältä ihmiseltä realistisesti odottaa että hän tulisi puolitiehen vastaan? Miten muut hahmotushäiriöiset ovat saaneet parisuhteensa toimimaan?

Kuulostaa pikemminkin ADHD-ADD-Asperger -oireilta. Sosiaalisten taitojen kömpelyys, kuitenkin hyväntahtoinen.

Mulla se ilmenee niin, että äänestään vaaleissa Kokoomusta.

Meidän kuopus laitettiin testeihin kolmosluokalla uuden opettajan ehdotuksesta. Lukihäiriö ei ollut yllätys, mutta hahmotushäiriödiagnoosi pisti miettimään miten helpottaa kompuroiden alkanutta koulutaivalta. Lukemaan oppiminen oli ollut haastavaa, mutta luetun ymmärtäminen olikin se haasteellisin juttu. Eli käytännössä tarvitsi jonkun lukemaan tekstit, jotta ns pääsi kärryille. Opettaja oli niin ammattitaitoinen, että järjesti äänitteitä ja erilaisia kokeita vaikka luokkakoko oli suuri. Koulutaival meni jotenkuten, mutta liikunnallisesti maajoukkuetasolle asti - pallo oli hallussa joka lajissa nopeuden ja ketteryyden lisäksi. Alusta saakka oli selvää ettei hänestä mitään puuseppää tai muuta vastaavaa tule. Löysi aikuisena paikkansa alalta, jossa ei tarvitse tekstiä tuottaa eikä käsin väkertää. Tulee erinomaisesti toimeen muiden ihmisten kanssa ja on noussut vastuulliseen asemaan työyhteisössään.

Mitä tätä ketjua olen lukenut, niin tulipa kiva mieli. Muutamaa ääliötä lukuunottamatta oli kiva lukea vanhemmista, jotka aidosti haluavat auttaa ja tukea lastaan tässä hahmotushäiriössä. Ihania olette <3

Minulla jos on hahmotushäiriö niin hyvin lievä. Ilmenee ainoastaan kömpelyytenä taideaineissa (en osaa yhtään piirtää), ihan pienenä motoriikassa (en esim. jumpassa osaa heti kaikkia liikkeitä ja vaikeat askelkuviot vaativat ihan hitosti treenamista) sekä tilanhahmottaminen on vaikeaa. Minulla ei vielä ole ajokorttia, mutta mietin että kannattaako minun sellainen hankkia. :(

Mä törmäilin ennen ovenkarmeihin ja hyllynkulmiin jne. Sitten aloin syödä vahvaa B12-vitamiinia, ja muutaman kuukauden päästä havahduin siihen, etten ollut aikoihin törmäillyt. En siis sano, että kaikkien hahmotushäiriöt on vitamiinipuutoksesta aiheutuvia, mutta joillakin se voi olla syynä siihen, että pitää itseään kömpelönä. 

Minun äijällä hahmotushäiriö,kun lähtee roskapussia viemään niin ei osaa takasin kotia vaan istuu yöhön asti lähikuppilassa.

Kurkkaa:

hahku.fi

Minulla on diagnosoitu Laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Mutta lähinnä minulla on ollut aina hahmottamis ja hienomotoriikka ongelmia. Lapsena minun oli vaikea oppia sitomaan kengännauhoja,en osannut vielä ykkösluokalla sitä ja nykyäänkin minä sidon vissin jotenkin oudolla tavalla ne. Minulle on ollut kaikki piirtämiset ja käsityöt aina todella vaikeita. Matikassa minulle oli koulussa aina vaikeeta sanalliset ja geometria,mutta minä osaan laskea päässä aika hyvin. Liikunnassa olen ollut aina aika hyvä,etenkin yksilölajeissa Kielet ja reaalit on sujuneet ihan ok. Minä kävin peruskoulun jälkeen rakennuspuolen,jossa minulla oli vaikeuksia niissä käytännönjutuissa niin ne piti mukauttaa,mutta yleisaineet kävin ihan normaalisti. Olen käynyt myös myyjän koulutuksen,mutta siitä minä en saanut ollenkaan sitä tutkintotodistusta vaikka muuten sain ne kaikki teoriajutut läpi. Minulla on ajokortti jonka sain suurien vaikeuksien jälkeen taskuuni. En ole kyllä paljon edes ajellut autolla loppupeleissä. Töissä en ole ollut muuta kuin joissain harjoittelussa. En ole löytänyt itselleni sopivaa ja semmoista työtä mikä kiinnostaisi. Olen huomannut sen että itsellä nuo oppimisvaikeudet tulee enemmän esille koulussa ja töissä mitä näin kotona ollessa. Videopelejä jos pelaa niin siinä huomaa että on välillä vaikeaa suuntien kans. Olen väliaikaisella eläkkeellä. Hyvin menee,en valita. En ole ikinä edes isommin haaveillut mistään ammatista. Eikai se työ ole se maailman tärkein juttu.

Hakekaa toimintaterapiaa, näin saadaan tukea kehitykseen ja voidaan löytää keinoja oppia niitä vaikeita asioita, myös se ammattilainen osaa seurata kehitystä ja miten vakava ongelma on kyseessä ja sitä mukaan arvioida tuen tarvetta.