Hahmotushäiriö, miten ilmenee käytännössä?

- Kaadun usein portaissa koska en kunnolla erota niitä toisistaan

- Silmän ja käden yhteistyö ei oikein pelitä, joten esimerkiksi virkkaaminen tai kitaran soittaminen ei oikein suju

- Liikenteessä on hankala arvioida matkoja ja nopeutta, joten saa olla todella varovainen, yleensä ajokorttia ei kuulemma voi hankkia

- Matemaattiset oppimisvaikeudet, kuuluvat yleensä psykologin mukaan hahmotushäiriöön

- Oman kehon hahmottaminen on vaikeaa, voi kestää kauemmin oppia kävelemään ja pyöräilemään ja liikuntatunnit olivat ainakin minulle yhtä tuskaa

Lisään vielä että keskittymisvaikeudet ja as-piirteet ovat yleisiä hahmotushäiriöisillä. Esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa voi olla vaikea tulkita muiden ilmeitä. Itse jään usein myös haaveilemaan etenkin vauhdikkaissa tilanteissa helposti. "Verhot silmien eteen", kuten ala-asteella opettajalla oli tapana sanoa.

Meillä on esikoisella 8v. Käytännössä näkyy asioiden hahmottamisessa melkein kaikessa havannoinnissa.  Kellon hahmotus ja ajan on vaikeaa. Samoin liikenteen havainnointi. Jotenkin tosi vaikea tähän eritellä meidän e on e. Pikkusisko on 5v ja huomaa kyllä eron.

3 jatkaa 1 ja 2 kirjoitukset kuulostaa tutulta.

Silmän ja käden yhteistyö on vaikeaa käsityöt ja askartelu on todella vaikeaa.

Samoin käden ja jalan eli esim hiihto ja pyöräily.

Matematiikka sujuu periaatteessa hyvin mutta esim peilikuva piirtämiset on ihan tuskaa.

Kaverisuhteissa tulee vaikeuksia kun kaveria on nimenomaan vaikea tulkita jos tämä ei sano suoraan vaan esim ilmehtii.

Haaveilu kuulostaa myös todella tutulta varsinkin silloin kun ei ehtisi niin tuntuu.

Olen itse aikuinen, jolla todettiin lapsena hahmotushäiriö (lukihäiriön lisäksi).

Voisin listata ainakin sen, että lapsena oli TODELLA vaikeaa oppia kellonaikoja saati hahmottaa ajan kulumista.

Samoin virkkaamiset, piirtämiset jne kädentaidot eivät ole vieläkään no sieltä parhaimmasta päästä.

Matikassa ollut ongelmia aina.

Ja tuo haaveilu, kovasti kuulostaa tutulta..

Ja lisätään vielä että suuntavaisto on ollut AINA täysin onneton.

T 5

Tytöllä on diagnosoitu. Kävi erityisammattikoulun ja on nyt eläkkeellä. Ikää 23v. Ei opi kerta kaikkiaan mitään.

Vaikea oppia reittejä uusiin paikkoihin, tai joskus vanhoihinkin.

1 oppi helposti kellonajat ja hahmottaa hyvin ajankulun, mutta muuten on kyllä ihan samoja ongelmia kuin muillakin. Ala-asteella käsityön opettaja soitti äidilleni ja kysyi, onko minun pakko oppia virkkaamaan, kun ei siitä mitään tule. Avustaja oli mukana kotitalouden ja käsityön tunneilla aina. Osaan kyllä laittaa ruokaa kotona, mutta koulussa se oli vaikeaa isossa ryhmässä ja oli kaikenlaista hulinaa ja meteliä. Olen vaikeuksista huolimatta nyt lukiossa ja humanistiset aineet sujuu oikein mukavasti.

Oletteko löytäneet töitä ja miten esimerkiksi opiskelu?

Mulla on hahmotushäiriö ja se tekee kyllä tavallisesta elämästä haastavaa, täynnä ahdistusta ja pelkoa olevaa. Itselleni käytännössä ahdistavin on aivan totaalinen suuntavaiston puute. Tämä voi tapahtua yhtäkkiä ihan tutussakin ympäristössä, että yhtäkkiä en hahmota missä olen ja miten täältä pääsee pois, ja iskee paniikki. Eilen esim. menin omalla työpaikallani vessaan iltapäivästä. Yhtäkkiä kun tulin sielät pois, kouristi mahanpohjaa kauhu: apua, en tunne tätä paikkaa, en tiedä missä olen. En jotenkin tunnistanut ollenkaan käytäviä oman työpaikkani käytäviksi. Sitten kun sain rauhoituttua, tajusin missä olen ja että paikan tunnistamisongelmani oli johtunut käytävällä olleesta rullakärrystä, jollaista siinä ei yleensä ole. 

Puhumattakaan sitten esim. asiakaskäynneistä vieraissa toimitaloissa ja paikoissa, ihan kauhua ja pelkoa. Autolla vielä pärjään kun on navigaattori, mutta minä tarvitsisin sellaisen kävelemiseenkin...

Minä en nyt ihan hahmottanut mitä tässä kysytään.

Hahmotushäiriöisillä on kyllä yleensä normaalia alhaisempi älykkyysosamäärä, ainakin perinteisissä Mensan testeissä. Minä olen niiden testien mukaan samalla tasolla syvästi kehitysvammaisen kanssa. Kielissä pärjään siitä huolimatta jopa keskivertoa paremmin, samoin esimerkiksi yhteiskuntaoppi on ollut aina 10 ja ymmärrän ihan normaalin ihmisen tavoin kaikkia sellaisia asioita, joita ei näön kautta tarvitse tulkita. Tämä nyt on varmaan useimmille tietysti ihan helppo homma, mutta olemme mekin hahmotushäiriöiset ihan normaaliälyisiä ja ihan ikäisemme tasolla noin muuten. Tämä ei siis ole kehitysvamma.

1

Vierailija kirjoitti:

On se kehitysvamma tai ainakin viivästymä. Parilla koulukaverilla oli ja menivät luoville (kehitysvammaisille tarkoitettu erityisamis). Miksi menisivät jos kerta ovat ihan "normaali älyisiä" ? :D yksi taukki ei osannut kertoa missä asuu ja toisella oli matikka isoista helpotuksista huolimatta 5. näki kyllä ettei päässä paljon mitään sahanpurua kummenpaa liikkunut :D itsellä keskiarvo 9,5 ja tietysti näillä sankareilla joku 6 tai 5. hyvää loppu elämää vai mitä :D vie lapsi terapiaan niin ei ehdi käydä isoa damagea. eikös matala äö yleensä nimen omaan tarkoita kehitysvammaa noin yleensä muutenkin?

Ei kaikki hahmotushäiriöiset ole älyllisesti jälkeenjääneitä. Itse olin aina hyvä koulussa vaikka olin laiska läksyjä lukemaankin ja minulla on akateeminen matemaattis-luonnontieteellisen alan koulutus. Työkseni suunnittelen ja koodaan ohjelmistoja. 

Mulle siis vaikeita ei ole koskaan olleet nuo älylliset asiat vaan enemmänkin esim. kaikki liikunnallinen, käsityöt, eri paikoissa suunnistaminen.

- 11

Taittovika voi myös aiheuttaa kuulemma hahmotushäiriön.

Etköhän sinä 16 ole se tuleva työtön tuolla asenteella. Minä ainakin olen aina ollut pidetty kesätyöpaikoissa ja teteissä parhailla mahdollisilla arvosanoilla, eikä ikinä ole tullut sanomista. Olen myös sosiaalisesti lahjakas (paitsi tuo ilmeiden tulkinta jää vähän jos on paljon porukkaa..) ja tutustun helposti uusiin ihmisiin ja olen aktiivinen. En anna itseni syrjäytyä. Nostan taas tämän Hjallis Harkimon, vaikeuksista huolimatta pärjännyt loistavasti.

1

Onko lisää kokemuksia siitä, miten hahmotushäiriö voi oireilla aikuisella?

Olen seurustellut hetken aikaa miehen kanssa, joka ohimennen joskus mainitsi hahmotushäiriöstään. Asia tuntui olevan hänelle arka, joten en ole ottanut sitä vielä kunnolla puheeksi sen koommin. Olen huomannut miehen käytöksessä joitain asioita, jotka voisivat sopia kuvioon. Esim. matkaan tarvittavan ajan hahmottaminen on hänelle käytännössä mahdotonta, joten hän on usein myöhässä tapaamisista. Lisäksi hänen kirjoitustyylinsä on melko omintakeinen, ja teksteissä on paljon kirjoitusvirheitä. Usein tuntuu, että hänen on vaikea ymmärtää sitä että muilla ihmisillä voi olla erilaisia näkökulmia ja suhtautumistapoja, ja että joku saattaa pahoittaa mielensä joistakin hänen teoistaan tai sanoistaan. Yllätyksiä mies inhoaa, eikä sen vuoksi pidä esim. joululahjoistakaan. Ihmisten lukeminen on hänelle vaikeaa tai mahdotonta. Viime aikoina olen havainnut myös lisääntynyttä kontrollintarvetta, mikä on johtanut välillämme riitoihin, koska en ole suostunut miehen vaatimuksiin joissa hän oman käsityksensä mukaan vain "ajattelee omaa parastani".

Narsistin ja tarkoituksellisen ilkeän käytöksen mielestäni tunnistan, mutta tässä ei mielestäni ole nyt kyse niistä. Mies tuntuu olevan aidosti hyväsydäminen, mutta joissakin asioissa vain hiukan sokea tekemisilleen ja niiden seurauksille. Olisin valmis vielä yrittämään suhteen eteen ja etsimään keinoja joilla parantaa keskinäistä kommunikaatiotamme, mutta voiko hahmotushäiriöstä kärsivältä ihmiseltä realistisesti odottaa että hän tulisi puolitiehen vastaan? Miten muut hahmotushäiriöiset ovat saaneet parisuhteensa toimimaan?

Minulla on. Olen 28-vuotias. Työelämässä olen, ei aiheuta mitään erityisiä ongelmia siinä. Olen todella huono mstematiikassa/fysiikassa ja kemiassa. En vain osaa hahmottaa etäisyyksiä tai reaktionopeuksia. Opin parhaiten tekemällä ja kokeilemalla.

Minulla on ajokortti. Liikenteessä en ota turhia riskejä, mutta ihan normikuski kai olen? En ole ikinä kolauttanut autoa/ ajanut kolaria tai esim. Saanut sakkoja (koputtaa puuta).

Tykkään neuloa ja virkata. Tykkään urheilla esim. Juosta. Pallopeleissä olen umpisurkea.

Nopea olen älyltäni, sosiaalinen ja tykkään kokeilla uusia asioita. Ihmiset kuulemma yllättyvät, jos kerron tästä. Kaipa tätäkin sitten on eritasoista. Älä stressaa liikaa!

Hahmotushäiriö voi ilmetä myös ns "putkiaivoisuutena"

Äidilläni on hahmotushäiriö. Minä hoidin perheen asiat jo lapsena, laskut ja muut piri minun huolehtia. Samoin tein ruuan ja autoin äitiä täyttämään lomakkeita. Äiti ei ole käynyt mitään koulua eikä oikein ymmärrä lukemaansa, ei puhu sanaakaan englantia, Wii osaa kirjoittaa ymmärrettävää tekstiä ja eksyy jopa lähikauppaan. Tällaiset tapaukset lienevät harvinaisempia, mutta minulle jäi traumoja lapsuudesta, kun minun piti olla se aikuinen takissa.