Hahmotushäiriö, miten ilmenee käytännössä?

Vierailija kirjoitti:

Joo. Minulla on vaikea avaruudellinen hahmotushäiriö, lukihäiriö ja silmälasit. Silti 3 amistutkintoa suoritettu ja vaikka välillä on ollut vaikeaa, oon selvinnyt ihan hyvin. Näitä liioitellaan vähän aina.

Ai sittenkin on ollut vaikeaa :( en minä vaan ole ainakaan vielä törmännyt liioitteluun, päinvastoin monelta jäänyt tämä häiriö jopa kokonaan toteamatta, jolloin koulu ilman tarvittavia tukitoimia voi olla hyvinkin haastavaa. ihan siltikin vaikka juuri sinä et asiaa niin olisi kokenutkaan.

Pääasia että saa jonkun tutkinnon suoritettua, ettei syrjäydy. Monille hahmotushäiriöisille se amistutkinto on jo suuri saavutus ja myös tekijöitä tarvitaan, muistakaa se!

Mulla on avaruudellinen hahmotushäiriö ja opiskelen luonto-ohjaajaksi amiksessa. Mulla näkyy eniten käsillä tehdessä ja laskiessa. Matikka oli mukautettu ja sain kutosen. E kirja (tarkoittaa helpotettua) oli koko peruskoulun ajan.

Hahmotushäiriön kanssa pärjää sitä paremmin, mitä aikaisemmin diagnoosi on saatu ja kuntoutus on aloitettu. Toki hahmotushäiriöiselle itselleen on usein tuskaa tehdä niitä juttuja joissa on ongelmia, mutta se on valitettavasti ainoa tie tilanteen korjaantumiseen.

On omaa kokemusta: Lukihäiriö, matematiikan vaikeus ja nuorempana ogelmia kehon hahmottamisessa.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3325594/erot-tekstilajien-valilla-miten

minun suuri ongelma on se että on hahmoitushäiriö ja laaja oppimisvaikeudet on luki häiriö matematiikaa en osannut ollenkaan tai kieliä en piirtää en soittaa ei jää tieto päähän myöskään muisti huono työ muisti erittäin huono minulla on myös puheen tuottamisen vaikeus olen käynyt. erityisen ammattioppilaitoksen siellä opiskelin kodin hoitoa olen vain työharjoitelun tehnyt työ parin kanssa olin ja hän minua ohjasi auttoi mutta ei töitä löydy olen 23 vuotias nyt ei ole töitä löytynyt olen etsinyt. aina olen halunnut kokiksi vaan ei meilä ole tarjolla sitä koulua täällä minulle ruuan laitto on mieleistä ja helppoa tykkään leipoa laittaa ruokaa vapaa ajalla ja sitä työksenikin haluasin oikeasti tehdä hygienia passi oli vaikea suorittaa mutta sen sain hankittua

Mulla näkyy erityisesti avaruudellisessa hahmottamisessa. Autolla peruuttaminen on tuskaa, vaikea arvioida etäisyyksiä. Matematiikassa tietyt asiat olivat koukussa todella vaikeita, ja matikan pääsinkin läpi rimaa hipoen. Muutoin akateemiset taitoni ovat aina olleet hyvät, lukion jälkeen suoritin maisteritutkinnon vähällä vaivalla ja työskentelen erityisasiantuntijana.

Minulla näkyy erityisesti siinä, että suuntavaistoni on surkea ja eksyn helposti. Olen myös huono lukemaan karttaa. Lisäksi kehon hallinnassa on haasteita, esimerkiksi tanssissa, jumpassa jne on vaikea seurata ohjaajaa silloin kun hän seisoo kasvot minuun päin ja asioita pitäisi tehdä peilikuvana.

Navigaattorin seuraaminen ilman ääntä on vaikeaa, kaistojen hahmotus tuskaa etenkin talvella (kaistaviivat eivät näy), oikea ja vasen vaikeaa hahmottaa vastapäätä olevalta henkilöltä.

En ikinä voi opiskella niitä aloja, joita haluaisin, kiitos hahmotushäiriön. Olen hyvä kielissä, mutta inhoan niiden opiskelua. Pidän enemmän kaikista muista aineista. Opokin ehdottaa aina vain kieliä opiskeltavaksi, kun niistä saa niin helposti kymppejä. :(

Minulla on visuaalinen hahmotushäiriö. En osaa kelloa hyvin enkä hahmota aikoja, matkoja tai rahaa. Eksyn myös helposti. Epäonnistun usein, olen aina myöhässä tai en löydä perille. Älä syyllistä lastasi koska hänen elämänsä on kuitenkin jatkuvaa epäonnistumista yhteiskunnan silmissä. Itsetuntoon vaikuttaa, kun kaikki ympärillä osaavat ja sitten sanotaan vain ettet yritä tarpeeksi. Pidin itseäni tyhmänä pitkään, koska sain diagnoosin vasta aikuisiällä. Keskity siihen mitä hän osaa ja kannusta kannusta kannusta!

Yritä kiinnittää huomiota miten lapsesi parhaiten oppii. Hahmotushäiriössä usein kehittyy ne muut taidot keskimääräistä paremmaksi ikään kuin komppaamaan puutteita. Muista myös oma jaksaminen ja hae apua lapselle kuten myöhemmin neurologista kuntoutusta, neuropsykiatrista valmentajaa tai koulussa lisäapua.

Minä kaikesta huolimatta saanut ajokortin, parisuhteen, mahdollisuuden keskittyä asioihin joita rakastan ja koen eläväni elämäni parasta aikaa.

Kyllä nyt liioitellaan kommenteissa. Itselläni on todettu alaikäisenä kyseinen visuaalisen hahmottamisen vaikeus. Ei ole vaikuttanut elämääni juurikaan, mitä nyt yläasteella matematiikan tunneilla oli geometrian kanssa vähän vaikeuksia.

Sitä on niin eriasteista. Ykköskommentoijalla on todettu vaikea-asteinen hahmotushäiriö ja varmaan monilla muillakin täällä kommenteista päätellen. Jos olet lievempi tapaus, olet onnekas.

Ei kuulosta kummoiselta häiriöltä, kun elämä kuitenkin (kommentoijilla) sujuu. Mihin sitä diagnoosia on tarvittu?

Olen jo 60+ja ei minua ainakaan ole mitenkään diagnosoitu. Olen vaan ihmetellyt miksi jotkut asiat ovat vaikeita, kuten esineiden kokoaminen mallin mukaan, käsitöiden oppiminen koulussa, kengännauhojen solmiminen ja pyöräilyn oppiminen vei aikaa. Tanssien askelkuvioitakaan en opi, et ytmitajussa taas ei vikaa. Ajokorttia en ole myöskään halunnut. Silti korkeakouluopiskelu on aikoinaan sujunut ja uralla edennyt. Jokin vaan on ollut jotenkin erilaista kuin muilla.

Vierailija kirjoitti:

Vaihteleeko kenelläkään nämä oireet? Minulla nimittäin vaihtelee laidasta laitaan. Pari vuotta tilastotieteen opintoja yliopistossa sujui erinomaisesti, mutta esseiden kirjoittaminen oli täyttä tuskaa. Kolmannen vuoden alussa taas avaruudellinen hahmotuskyky tuntui katoavan, ja tilastojen sekä lähes kaiken matematiikkaan liittyvän hahmottaminen muuttui hyvin vaikeaksi. Ikään kuin koko taito olisi otettu pois, en kyennyt enää ratkomaan asioita mielessäni. 

Samaan aikaan kirjoitustaito vahvistui, opin vaivattomasti puhumaan saksaa hyvin lyhyessä ajassa, opiskelin usemman kurssin humanistisia aineita ja aineiden kirjoittaminen sujui erinomaisesti. Hahmotin teksteistä keskeiset asiat ja ne jäivät mieleen heti, osasin yhdistellä näitä ja olin todella tuottava. 

Sen jälkeen tuli kausi, kun en tuntunut osaavan yhtään mitään. Ajatukset tuntuivat olevan täysin jumissa, en tunnistanut tuttujani nähdessäni heidät, mutta sen sijaan luulin jatkuvasti näkeväni tuttujani, kun kyseessä oli täysin vieras ihminen. Välillä opin uudet reitit heti, välillä joudun laittamaan navigaattorin päälle jotta osaan ajaa tutusta paikasta kotiin reittiä, jota olen saattanut ajaa säännöllisesti vuosikaudet, lähes päivittäin.

Vaikea päättää mitä näillä vaihtelevilla kyvyillä oikein tekisi elämässä. Näiden kausien vaihtelut huomaa puheestani, kielellisen puolen vaikeutuessa lauseeni katkeilevan, käytän paljon täytesanoja enkä osaa ilmaista asiaani selkeästi. Kommunikointi yleisesti takkuaa, en pysy keskustelun rytmissä jne. 

Turhauttavaa. Tällä hetkellä olen töissä siivoojana, mutta työ ei tarjoa mitään haastetta. Alisuoriutuminen masentaa, lähipiiri on hyvin huolissaan. Mutta en tiedä miten tätä voisi hallita. 

Sama! Olen löytänyt selvyyden vaikeuksiini ja veikkaan, että sulla on sama (harvinainen) homma kuin mulla. Hankala vaan alkaa tähän selvittämään niitä kaikkia tutkimuksia mitä kävin läpi, mitä löytyi.

Onko sulla migreeni?

HAHMOTUShäiriö on kai nyt aivan eri asia kuin TARKKAAVAISUUShäiriö (ADD)???

Vierailija kirjoitti:

Ilmenee käytännössä kun tuuppaa vaimoa takaapäin pimpin sijasta peppuun. Sori kulta se oli hahmotushäiriö...

Tuo on kuule pelkkä huono suuntavaisto!

Ilmansaasteet ja säteily vissiin tekee meidän aivoille tätä!

Ilokseni huomasin että taas on liikennevalot Poissa käytöstä. Toivotaan vaan etten kuole.

Hahmotusäiriö ja tarkkaavaisuushäiriö ovat eri asioita, mutta esiintyvät usein yhdessä.

Pojalla (9v) lievä hahmotushäiriö. Näkyy mm seuraavanlaisissa asioissa:

- saksilla leikkaaminen edelleen todella kömpelöä 

- liikunnallisissa tehtävissä kömpelö (hiihtäminen, luistelu, kiipeäminen ym)

- kellonaikojen hahmottaminen edelleen todella vaikeaa (tunnistaa oikeastaan vain tasatunnit)

- numerot ja kirjaimet menevät helposti väärin päin

- todella vaikeaa edelleen hahmottaa esim peräkkäisiä konsonantteja tai peräkkäisiä vokaaleja