Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hahmotushäiriö, miten ilmenee käytännössä?
Lapsella 3v todettiin visuaalinen hahmotushäiriö. Mitä se käytännössä tarkoittaa?
Kommentit (269)
Olen hyvin varma siitä, että mulla on jonkin sortin hahmotushäiriö. Tajusin sen tosin vasta aikuisiällä kun törmäsin ensimmäistä kertaa termiin hahmotushäiriö. Olin aina miettinytkin, että jokin häiriö mulla on kaikkien ongelmieni takia pakko olla.
- Koulussa mulla oli ekasta luokasta lähtien todella suuria haasteita matematiikassa. En päässyt kokeista läpi - siitä huolimatta, että istuin jatkuvasti tukiopetuksessa ja joskus myös erityisopettajan luona. Sama jatkui yläasteella ja vielä lukiossakin. Sen tosin huomasin, että pahimmat vaikeudet liittyivät geometriaan ja sanallisiin tehtäviin - mekaaninen laskeminen sujui ihan kohtuullisen hyvin.
- Mulla oli koulussa suuria vaikeuksia myös käsitöissä, kuviksessa ja liikunnassa. En osaa piirtää käytännössä ollenkaan. Piirrän suunnilleen samantasoisesti kuin 4-5-vuotias lapsi - ja jotkut sen ikäiset piirtävät jopa paremmin kuin minä. Jos minua nyt käskettäisiin piirtämään vaikka auto, en pystyisi. Jotenkin en saa hahmotettua sitä auton kuvaa päässäni, enkä siten siirtämään sitä paperillekaan. Mallistakin piirtäminen on vaikeaa. Vihasin aina kuvistunteja. Istuin pöydän ääressä ahdistuneena tyhjän paperin edessä, kun en osannut piirtää sitä, mitä käskettiin.
- Liikunta. Ryhmäliikuntatunnit ovat mulle kauhistus. En osaa hahmottaa niitä liikkeitä joita joku ohjaaja edessä näyttää peilikuvana, enkä siis saa toistettua niitä itse. Mikään tarkkuutta vaativa ei onnistu, jotenkin etäisyyksien arvioiminen on hankalaa.
- Suuntavaistoni on olematon. En ymmärrä karttoja. Menen joka paikkaan google mapsin kanssa. Siitäkin ymmärrän vain ne selkeät ohjeet, tyyliin "käänny nyt vasemmalle". En osaa hahmottaa, miten pitkä matka on vaikka 300 metriä. Joskus mapsissa näen, että se pallura on menossa ihan eri suuntaan kuin määränpää, mutten tajua minne mun pitäisi liikkua oikeaan suuntaan päästäkseni. Mulla menee ikuisuus oppia reitit uusiin paikkoihin, ja eksyn helposti.
- En voi kuvitellakaan, että ajaisin koskaan autoa. Jo ihan kadun ylittäminen kävellen on joskus haastavaa, varsinkin jossain isoissa risteyksissä. Hankalaa keskittyä samaan aikaan moneen autoon. Menen ihan sekaisin, jos liikennevalot eivät toimi.
Näistä kaikista vaikeuksista huolimatta opiskelen yliopistossa. Mulla on vaikeuksia monessa asiassa, mutta myös vahvuuksia muissa asioissa. Liikunnassakin keskityn niihin asioihin, joissa olen hyvä - esim. juokseminen, ja hitaammat lajit kuten pilates. Se harmittaa, että esim. monet opettajat leimasivat peruskouluaikoina minut tyhmäksi ja laiskaksi, ja tarvitsemani tuen sijaan sain haukkuja ja syytöksiä. Ekan ja tokan luokan opettajani esimerkiksi kirjoitti arviointeihini tyyliin : KUVATAIDE: Emma* piirtää tuhertaen ja hitaasti. Sotkuisia töitä. Ei ole samalla tasolla muiden ikäistensä kanssa. LIIKUNTA: kömpelö, ei saa palloa kiinni. Tarkkusheitto hyvin hataraa. Jne. Ongelmiani listattiin, mutten saanut niihin juurikaan apua. Opettajakin saattoi tukiopetuksessa tuskastua, että miten et vieläkään tajua, vaikka väänsin sulle just rautalangasta.
Ehkä nyt aikuisiällä vaikeuteni eivät olisi niin suuria, jos olisin saanut niihin ajoissa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttärelläni on hahmotushäiriö, monen muun lisäksi. Hän ei ole oppinut pyöräilemään, luistelemaan tai hiihtämään, vaikka ollaan harjoiteltu paljon. Jalat ja kädet ovat kuin kuuluisi eri kehoon, mutta toimintaterapia on jonkun verran auttanut oman kehon hahmottamiseen.
Siskon tyttö on 24v.
Lukihäiriö eikä osaa vieläkään 2, 4, 6, 7, 8 ja 9 kertotaulua.
Haluaisi opiskella mutta vei pääse läpi yhdestäkään kokeesta.
Hahmotushäiriö ilmenee käytännössä muiden taholta tulevana pikkaamisena ja nöyryyttämisenä.
Eikö ne tarkoita käytännössä samaa kuin SI -häiriöt. Ja niitähän voi olla joko visuaalista tai auditiivista, tai toiset arkoja kosketukselle ja eri materiaalit kokevat erilailla.
Luulenpa että riippuu mikä noista. Useat hahmotushöiriöiset voivat olla lahjakkaita käden taidoissa, liikunnassa ym mutta jollain muulla alueella on ongelmaa ja se voi ilmetä vasta työelämässä kun ei saa tehtäviä tehtyä.
Usein myös addia tai adhd:ta kuviossa mutta ei todellakaan AINA! Esimerkkejä on varmaan miljoonia, kuten urheilija joka ei pysty tavan töihin, korkeakoulutettu joka ei osaa siivota tai tavan duunari joka ei pysty hoitamaan muita monimutkaisia kokonaisuuden ymmärtämistä vaativia juttuja, taiteilija jolla on adhd ym. Älkää missään nimessä liittäkö häiriötä kehitysvammaisuuden tai mielisairauksiin Ei todellakaan voi nähdä päällepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun luen tätä ketjua, niin veikkaan etta osalla ketjuun vastanneista aikuisista on ADD:n ei hahmotushäiriötä.
ADD:ssa suunnistaminen tutussakin paikassa vaikeaa. Tavarat hukassa. Asiat eivät jää mieleen lukemalla vaan lukeminen on 'hauki on kala' -tyyppistä ja ei muista lukemaansa. Henkilö oppii kuuntelemalla ja mind map-menetelmällä. Romaani, jossa on paljon henkilöhahmoja on vaikea seurata.
Ja HÖPÖ HÖPÖ, yliopistosta väitellyt tohtori jolla on add tuskin "unohtaa" jonkun Pikku romaanin juonenkulkua. Jännä miten ihmiset jotka eivät ymmärrä aiheesta mitään keksivät päästä noita oirekuvauksia. Addia voi olla se että ei pysty hölinässä keskittyy tai panikoi ihmismassoissa, ei mikään älyllinen todellakaan.
Minulla näin:
- Huono tasapaino
- Vaikea oppia reittejä
- En hahmota kunnolla etäisyyksiä, esim. missä joku asia/esine sijaitsee
- Jos kävelisin vaikka sillalla, missä ei ole kaidetta, en hahmottaisi missä menee sillan ”reuna”
- En tiedä liittyykö tähän, mutta itselläni on myös kasvosokeus. Tunnistan ihmiset vasta kohdalla, enkä aina silloinkaan.
Lapsena teloin itseäni jatkuvasti, samoin kyllä aikuisenakin. On murtunut lonkka, nilkka, ranne. Vasta aikuisiällä, etenkin nyt 4-kymppisenä, on alkanut helpottaa.
Kyllä sen kanssa oppii elämään. Nykyään on toimintaterapia, ennen ei ollut.
Itselläni on myös keskittymisvaikeuksia (ja MBD).
Olen työelämässä ja olen opiskellut 2 ammattia. Tämän kanssa oppii elämään. Haasteita on ollut, mutta niistä selvitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 40v, minulla on aikuisena todetut ADD sekä laaja hahmotushäiriö.
- En erota oikeaa ja vasenta , välillä saa heilutella käsiä että "oikea, vasen , oikea"..
- En lapsena oppinut millään kuukausia enkä kelloa
- Suunnistus koulussa oli ihan hirveää, kartasta ja kompassista ei ollut mitään apua
- Matikka on takunnut aina , en vieläkään ymmärrä siitä hevon hel""ä. Juuri ja juuri tiedän että 10 + 10 on 20!
- Olen joka paikassa joko myöhässä tai etuajassa
- Jos junassa poistun vessaan, en löydä enää paikalleni
- Olen pari kertaa eksynyt kotini takana olevaan pieneen metsään, oli noloa päätyä jonkun talon pihaan kun yritin mennä kotiin. Miulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa!
- Olen asunut samassa pienessä kaupungissa koko ikäni, enkä silti edelleenkään muista katujen nimiä, suunnistan rakennusten perusteella " Missä olet? Minä tulen tätä Porrassalmenkatua " " Ööh.. olen tässä Anttilan luona".
- Ajokorttia en ole edes yrittänyt ajaa, pelottava ajatuskin !
Porrassalmenkatu... Mikkeli? Etkä oikeasti tiedä niitä katujen nimiä? Entä katu jolla asut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu nyt siltä että porukka sekoittaa täällä adhd:n, add:m, oppimisvaikeudet, lukihäiriöt, huonot suuntavaistot ja kaikkea muuta tuollaista keskenään.
Ulkomailla hahmotushäiriö on usein yhdistetty autismiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.medicalnewstoday.com/articles/151951.php
Dyspraxia in adults
In adults, symptoms include:
-Poor posture and fatigue.
-Trouble completing normal chores.
-Less close control - writing and drawing are difficult.
-Difficulty coordinating both sides of the body.
-Unclear speech, often word order can be jumbled.
-Clumsy movement and tendency to trip over.
-Grooming and dressing more challenging - shaving, applying makeup, fastening clothes, tying shoelaces.
-Poor hand-eye coordination.
-Difficulty planning and organizing thoughts and tasks.
-Less sensitive to non-verbal signals.
-Easily frustrated.
-Low self-esteem.
-Difficulty sleeping.
-Difficulty distinguishing sounds from background noise.
-Notable lack of rhythm when dancing or exercising
Minun lapsi on nyt täysi-ikäinen. Hänellä todettiin alle kouluikäisenä avaruudellisen hahmottamisen häiriö. Tosin siihen olisi kuulunut vaikeus koota palapelejä, mutta hän selviytyi niistä aina erinomaisesti. Ja joistakin muista tehtävistä, jotka kuuluvat "taudin kuvaan".
Sinuna en olisi kauhean huolissani. Tyttäresi on vielä niin pieni ja mielestäni tuon ikäisen kohdalla vaikuttaa paljon myös se, millaisia juttuja hän on tähän mennessä tehnyt. Olisit varmaankin itsekin huomannut, jos jotakin aivan erityistä olisi. Toisaalta jos tarkastellaan kaikkia ihmisiä yksilöinä, eiköhän kaikista löydy jotakin erityispiirteitä.
Minun kokemukseni mukaan elämä hahmotushäiriöisen lapsen äitinä on erittäin haastavaa. Neuvolan tutkimusten jälkeen tuli psykologin arvioita ja toimintaterapiaa. Jokainen sanoi vähän eri mielipiteitä. Se oli hieman turhauttavaa. Lopulta päätin olla piittaamatta koko jutusta. Sitten toimintaterapeutti vaihtui. Hän oli pätevän oloinen. Alkuhaastattelussa jo kysyi tismalleen oikeat kysymykset, kuten miten sujuu ruokailuvälineiden käyttö tai osaako solmia kengännauhat. Elikkä oikealla avulla on suuri merkitys. Nuo ovat kehittyviä ominaisuuksia. Sitten koulumaailmassa saa törmätä mitä kummallisemiin asenteisiin vanhempien taholta, vähän niinkuin tällä palstallakin. Lopputulemana mielestäni asennevamma on maailman hankalimmin parannettava sairaus. Vanhat opettajat täällä maaseudulla eivät ole koskaan kuullutkaan mistään uusmuotisesta toimintaterapiasta. Koulussa törmäsin siihen, että moni opettaja piti lastani laiskana. Toki hän nyt jo kouluikäisenä osasi nuo jutut, missä ihan pienenä ilmeni eniten vaikeuksia. Sitten taas jos joku osa-alue oli vahva, eivät opettajat enää ymmärtäneetkään, ettei kaikkea voi osata. Lapsi oppi varhain puhumaan, mutta vieraiden kielien opiskelu oli todella haastavaa. Samoin tietyt osa-alueet matematiikassa. Mutta ilman mukauttamista siitä selvisi. Lopputulemana sanoisin, että suurimpana ongelmana on tällä hetkellä huono itsetunto. Kavereita kyllä olisi, mutta hän ei tunnu niistä piittaavan. Ensimmäisessä vastauksessa luki, ettei hahmotushäiriöinen saa ajokorttia. Siinä kohtaa ajattelin, että onko meillä eletty parikymmentä vuotta väärän diagnoosin kanssa.
Mun mielestä on nyt tärkeintä, että saat hyvää laadukasta ammattiapua. Jos esim kotona tehtävät harjoitukset eivät riitä vaan päädytään vaikkapa toimintaterapiaan, kannattaa vaihtaa palveluntarjoajaa, jos kovasti tunnutte puhuvan eri kieltä. Pysy positiivisella mielellä. Tuolle kun voi kuitenkin tehdä jotakin. Siksi noihin puututaankin ajoissa ja vanhemmista saattaa tuntua, että kaikkea pitäisi osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaamisena päiväkodista asti, epäonnistuneina itsem**hayrityksinä eskari-ikäisestä asti, masennuksena, riittämättömyyden tunteena, opettajien ihmettelemisenä ja saat vauvasta asti kuulla olevasi laiska, sinut nähdään aina luuserina ja koulussa opettajat kehuvat rehellisyydestä lahjakkuuden sijaan, saat säälipisteitä kokeissa, sinuun suhtaudutaan enemmän lapseen kuin aikuiseen tai teiniin. Minulla on laaja-alainen hahmotushäiriö, joka näkyy matematiikassa, kirjoittaessa outoina pieninä virheinä vaikka kielet aina 9-10, puheen ymmärtämisen vaikeutena, en siis erota sanoja puheesta kovin hyvin, vaivun jonkinlaiseen horrokseen aina välillä ja myöhemmin en muista noista poissaolokohtauksista mitään. Tuntuu kuin katsoisin kaikkea jotenkin kehoni ulkopuolelta. Tämä ei varmaan kuulu hahmotushäiriöön vaan olen saanut mt-ongelmia kaiken sen hahmotushäiriön aiheuttaman kärsimyksen vuoksi.
T14
Liittykää vihreiden de röda jäseniksi niin jopa ministerinpesti on taattu.
Ei hahmotushäiriö tarkoita (viher)vasemmistolaisuutta, vaikka toki olisikin suurimmalle osalle se paras vaihtoehto, kun eväät elämään eivät kovin kummoiset ole.
Ihan samalla tavalla useimmat hahmotushäiriöiset ymmärtävät syy-seuraussuhteita kuin normaaliälyisetkin.
Yleensä hahmotushäiriöiset ovat kyllä ihan normaaliälyisiä, vaikkeivat pärjäisikään perinteisissä älykkyystesteissä.
Huh! En olisi arvannut että tulee näin pitkä ketju aiheesta. Lapsen kohdalla tosiaan huomattiin päiväkodissa, että on ongelmia askartelun kanssa eikä oikein pysy mukana runoleikeissä yms. jutuissa ja erkkaope sitten alkoi tehdä testejä. Olemme käyneet näön tarkastamassa ja neurologilla, mutta sillä puolella ei ole ongelmia löytynyt. On ollut psykologin tutkimuksissa myös. Kuntoutuksesta on puhuttu jo. On onni että tosiaan löytyi vaiva ajoissa kun monilla valitettavan ikäviä kokemuksia ja toivotan jaksamisia kaikille, jotka eivät ole jostain syystä apua saaneet tai vaikeudet ovat suuria.
Totisesti toivon että jokainen löytää apua. Ei lapsi missään tapauksessa typerä ole enkä hahmotushäiriötä pitänytkään missään vaiheessa sellaisena, mutta toki huolestutti hieman. Lapsi oppi puhumaan todella aikaisin kokonaisia lauseita ja tunnistaa kirjaimia ja numeroita. Ei tykkää ollenkaan tehdä käsillään mitään, inhoaa legoja ja dubloja ja käyttääkin niitä vähän hassusti. Kiitos paljon kaikille vastanneille.
AP
Alue: Aihe vapaa
Voin kertoa, että olin lapsena samanlainen, mut nyt aikuisena... vain viivottimella mittaaminen vaatii useita tarkistuksia (silmäni on kehittynyt uskomattoman tarkaksi ja tiedän jo lukiessani mittaa pelkästään silmällä jos luku ei täsmää), teksinkäsittely paljastaa ylimääräiset tai puuttuvat merkit, kellonajan tarkastan yhden kerran ja se riittää (perinteisest kellosta). Digitaalisen kellon kanssa ei mitään ongelmaa. Olen liikunnallinen, kömpelyys katosi täysin. Numerot menee edelleen sekaisin (isoimmat ongelmat numeroissa), onneksi on laskimet... lapsena olisin hyötynyt helmitaulusta.