Hahmotushäiriö, miten ilmenee käytännössä?

Toinen on muuten Ranuan eläinpuisto, ne sillat vai mitä ne polut on, mitä pitkin siellä mennään. Ovat niin matalia ja mutkaisia, että niissä kaatuu myös aina.

Vierailija kirjoitti:

On se kehitysvamma tai ainakin viivästymä. Parilla koulukaverilla oli ja menivät luoville (kehitysvammaisille tarkoitettu erityisamis). Miksi menisivät jos kerta ovat ihan "normaali älyisiä" ? :D yksi taukki ei osannut kertoa missä asuu ja toisella oli matikka isoista helpotuksista huolimatta 5. näki kyllä ettei päässä paljon mitään sahanpurua kummenpaa liikkunut :D itsellä keskiarvo 9,5 ja tietysti näillä sankareilla joku 6 tai 5. hyvää loppu elämää vai mitä :D vie lapsi terapiaan niin ei ehdi käydä isoa damagea. eikös matala äö yleensä nimen omaan tarkoita kehitysvammaa noin yleensä muutenkin?

Sinä et oppinut kirjoittamaan koulussa, muukin sivistys unohti sinut. Mitä Luoviin tulee niin kyllä siellä muitakin on kuin kehitysvammaisia, eikä heistäkään pidä noin rumasti puhua.

Miten tuo hahmotushäiriö oikein testataan lapsilla ja aikuisilla?

Pakko tulla 3 kommentoijan lisäämään että voihan virkkaus. Sitä on tässä nyt yritetty opetella ja vaikea on opettaa kun raukka on ihan pihalla. Kellään mitään vinkkiä?

Meillä oli kaupungissa pidemmän aikaa liikennevalot poissa käytöstä ja se toi oman jännityksensä koulumatkoihin. Pelkäsin oikeasti tien ylittämistä todella paljon, koska en pysty arvioimaan nopeutta tai etäisyyksiä.

Joka aamu pelkäsin jääväni auto alle ja yhtenä päivänä iski kamala itku ja paniikki, kun sisko oli lähtenyt koulusta ennen minua jo odottamaan bussia, oli jo pimeää (minulla on myös lähes olematon hämäränäkö) ja olisi pitänyt yksin ylittää tie. Onneksi silloin oli vähän liikennettä. Yritän aina roikkua muiden mukana etten joutuisi yksin ylittämään teitä kaupungissa. Asun itse maalla ja täällä on onneksi niin vähän liikennettä, että uskaltaa lenkkeillä ja ainakin metsässä on turvallista liikkua.

Minulle ainakin tehtiin niitä perinteisiä kuviosarjatehtäviä ja jotain sellaisia, missä piti asetella esimerkiksi palikoita samalla tavalla kuin mallikuvassa tai jäljittää jotain kuviosarjoja. Piti yhdistää kuvia toisiinsa ja rakentaa mallista legoilla. Minulla epäiltiin aluksi dyskalkuliaa, joten tein myös ihan tavallisia matematiikan tehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ainakin tehtiin niitä perinteisiä kuviosarjatehtäviä ja jotain sellaisia, missä piti asetella esimerkiksi palikoita samalla tavalla kuin mallikuvassa tai jäljittää jotain kuviosarjoja. Piti yhdistää kuvia toisiinsa ja rakentaa mallista legoilla. Minulla epäiltiin aluksi dyskalkuliaa, joten tein myös ihan tavallisia matematiikan tehtäviä.

Kuka tämän testaamisen hoiti? Minkä ikäinen olit? Onko tulos otettu jotenkin huomioon esimerkiksi opinnoissasi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikilla on jokin häiriö, mutta tarvisemmeko me sille jonkin nimen? Olemme täynnä häiriöitä, mutta mitä sitten? Olemmeko me häiriön vankeja vai sen kanssaeläjiä?

No eläpä tässä maailmassa häiriön kanssa, jota ei valtaväestöllä ole. Tuo maalaileva ' syvällisyys' on jotenkin niiiin turhaa, ainakin tässä yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ainakin tehtiin niitä perinteisiä kuviosarjatehtäviä ja jotain sellaisia, missä piti asetella esimerkiksi palikoita samalla tavalla kuin mallikuvassa tai jäljittää jotain kuviosarjoja. Piti yhdistää kuvia toisiinsa ja rakentaa mallista legoilla. Minulla epäiltiin aluksi dyskalkuliaa, joten tein myös ihan tavallisia matematiikan tehtäviä.

Kuka tämän testaamisen hoiti? Minkä ikäinen olit? Onko tulos otettu jotenkin huomioon esimerkiksi opinnoissasi?

En ole se ketä lainasit. Meillä testauksen hoiti moni ammatillinen tiimi johon kuului psykologi, toimintaterapeutti ja puheterapeutti. Poika sai diagnoosin reilu 4v. Nyt poika on 8v ja tokaluokalla. Ei oteta juuri koulussa huomioon. Oma avustaja pitäisi olla papereiden mukaan niin kuin ainakin toisellakin oppilaalla. Silti 21 oppilaan luokassa ei ole omaa avustajaa. Vaan kiertävä avustaja avustaa silloin tällöin. Kaikki mitä poika ei opi koulussa normaalissa tahdissa tuntui kaatuvan kodin eli minun opetettavaksi. Toki oma on lapseni mutta sitä kaipaisi jotain ammatillista apua.

Kuka tämän testaamisen hoiti? Minkä ikäinen olit? Onko tulos otettu jotenkin huomioon esimerkiksi opinnoissasi?[/quote]

Koulupsykologi, olin 15. Ei ole voitu huomioida oikeastaan mitenkään, kun erityisopetusta ei ole. Ollaan vain sovittu opon kanssa että matikka vitosilla läpi ja suoritan sen itsenäisesti.

Yleisimmät käytännön ongelmat on kolmi-uloitteisten (eli ulko-maailman tai vaikka videopelien) tilan hahmottaminen, ja vaikka opit yhden reitin, niin jos sut käännetään yhtäkkiä uuteen katselukulmaan joka ei ole 100% opittu maamerkeillä niin voit mennä sekaisin siitä missä olet vaikka olet ihan kotipihalla.

HYVÄT uutiset on se, että ne vähenevät yleensä teini-iässä ja aikuisiässä, ja GPS-navigaattoreiden yms. takia ongelma on lähes jo korjattu aikuisilla kokonaan. Saat vain olla tarkkana lähinnä reiteissä ja olla aina erityistarkka että lapsi ei jää yksin ulos, ellei ole vähintään muutaman kuukauden opetellut jokaisesta ilmansuunnasta ja kulmasta kotipiha-alueen.

Eli älä ikinä jätä muualle yksin, ennen kuin on murrosikäinen. Mutta älä kohtele kuin "tyhmääkään". Kyseessä on vain se, että näkömuisti tyhjenee todella nopeasti ja heti kun pyörähdät ympäri niin silmät ja aivot eivät enää muistakkaan miten ympäristön geometria meni. Eli ihminen joutuu opettelmaan pitempään reittejä ja tiloja.

Autolla ajo ONNISTUU aikuisena, tulee vain luottamaan GPS:ään lyhyilläkin matkoilla kuten itse ja sisarukseni.

Pelottaa miten onnistuu jatko-opiskelu lukion jälkeen, kun ei tosiaan osaa yhtään mitään matematiikkaa. Vaikka olisi vain laudatureja täynnä kielistä ja muista humanistista aineista todistus, on huonommat arvosanat luonnontieteellisistä aineista paljon arvokkaampia.

Minä en pysty tulkitsemaan edes sitä gpsää tai mitään Google mapsin karttoja. Suunnistaminen oli kamalaa, kerran olin eksyksissä yli tunnin ennen kuin opettaja löysi minut. Tämä yläasteella. :D Sanoin etten tunne näitä metsiä mutta hän sanoi että ollaan tässä ihan lähellä koko ajan. Olin eksynyt useamman kilometrin päähän muista ja täysin väärään paikkaan. Opettajien pitäisi ottaa enemmän tosissaan tämä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en pysty tulkitsemaan edes sitä gpsää tai mitään Google mapsin karttoja. Suunnistaminen oli kamalaa, kerran olin eksyksissä yli tunnin ennen kuin opettaja löysi minut. Tämä yläasteella. :D Sanoin etten tunne näitä metsiä mutta hän sanoi että ollaan tässä ihan lähellä koko ajan. Olin eksynyt useamman kilometrin päähän muista ja täysin väärään paikkaan. Opettajien pitäisi ottaa enemmän tosissaan tämä.

Vastaava  kokemus täälläkin, olin aina suunnistanut parin kanssa mutta kaverini oli kipeä ja muutenkin opettaja oli päättänyt että tällä kertaa jokainen suunnistaa yksin. Kerroin itku kurkussa eksyväni ja opettaja nauroi että höpö höpö, olethan sinä hiihtänytkin tuossa metsässä !  Lopputulos oli, että päädyin johonkin outoon lähiöön ja istuin neuvottomana leikkipuistossa, kunnes nimeäni huudettiin: opettaja oli lähtenyt etsimään minua autolla. Olin kymmenen kilometrin päässä koulusta. 

Hahmotushäiriöni näkyy seuraavasti;

Vaikeuksia matematiikassa (geometria, kaavat)

Väsyneenä tavarat menevät helpommin hukkaan

Väsyneenä etäisyyksien hahmottamiseen joutuu enemmän keskittymään

Monimutkaisten liikesarjojen toistaminen ei onnistu nopeassa temmossa

Paljon ärsykkeitä sisältävässä tilassa ajatus voi harhailla ja joudun pyytämään keskustelukumppanin toistamaan sanomansa

Mihin hamotushäiriöni ei vaikuta;

Työllistymiseen (työpaikalla tuon asian esiin, koska uusissa tilanteissa kaikki ei tapahdu sormia napsauttamalla)

Koulut olen päässyt ammattikorkeakoulua myöden läpi normaaliajassa

Parisuhde ja perhe minulla on

Ajan autoa, taskuparkkeeraus onnistuu. Joudun huomioimaan että väsyneenä ei kannata ajaa

Eli siis hahmotushäiriö voi ilmetä hyvin erilaisin tavoin ja eri asteisena? Kiitos kommenteista, näitä on aiemmin ilmiöön perehtymättömänä ollut mielenkiintoista lukea.

Minulla on vaikea hahmotushäiriö. Kotitaloudessa ja käsitöissä oli avustaja. Ala-asteella sain jopa jälki-istuntoa, koska opettaja luuli että pelleilin, kun en ymmärtänyt mitä pitää tehdä, vaikka avustaja ohjasi käsiäni koko työn ajan. Silloin oli itku lähellä. :( Hiihtäminen ei ole ikinä sujunut, eikä suunnistaminen. Luistelemaan opin todella nopeasti ja se olikin hauskaa, mutta koska en pysty solmimaan itse nauhoja, en ole luistellutkaan vuosiin. Matematiikka meni hojksilla, taisi olla yläasteen päättötodistuksessa 7*, eli kai 6. Minäkin kaatuilen usein enkä osaa esimerkiksi tehdä mallista mitään kampauksia, en edes tavallista lettiä. Jos joudun tilanteeseen, missä pitää solmia jotain tai käyttää muuten käsiä, kädet menee ihan veltoksi ja kaikki lihasvoimat häviää, tunnen kuinka häpeä nousee, kädet alkavat täristä ja ahdistus nostaa päätään. Olen aina haaveillut lastentarhanopettajan työstä, mutta miten sitäkään tekee jos ei osaa edes askarrella tai solmia lasten kengännauhoja. :( Toinen haave oli alakoulun opettaja, mutta enhän minä siinäkään varmaan pärjäisi näillä aivoilla.

Olisi mielenkiintoista kokeilla vaikka päivän ajan miltä kaikki näyttää hahmotushäiriöisen silmin.

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa miten onnistuu jatko-opiskelu lukion jälkeen, kun ei tosiaan osaa yhtään mitään matematiikkaa. Vaikka olisi vain laudatureja täynnä kielistä ja muista humanistista aineista todistus, on huonommat arvosanat luonnontieteellisistä aineista paljon arvokkaampia.

On niitä aloja paljonkin, missä voi pärjätä humanistisen puolen taidoilla.

Itseäni harmittaa, kun en päässyt koskaan yliopistoon, vaikka älykkyydeltäni olen kuitenkin normaali. Aloitin insinööriopinnot ammattikorkeassa, mutten pärjännyt siellä matikan ja fysiikan takia. Sittemmin luin viheralan ammattikorkeatutkinnon, jossa ainoa ongelmapaikka oli traktorin peruuttaminen peräkärryn kanssa. :D

Nykyisessä työssä piirrän karttoja ja kuvia rakennusprojekteja varten. Ei ihan hahmotushäiriöisen paikka, mutta pärjään tässä kuitenkin kohtuullisesti. Oikeestaan 3D-mallit kaivannoista on ainoita, missä en pärjää, kun taas esim. maanpinnan saan tehtyä kuviin muutamalla klikkauksella ilman että tarvii itse hahmottaa sitä avaruudellisesti.

Toki niitä on jonkin verran, mutta niihin on hankala päästä jos ei ole kirjoittanut matikkaa. Itse haluaisin valtiotieteelliseen, mutta joka paikassa tulee vastaan vähintään se tilastomatematiikka.