Hahmotushäiriö, miten ilmenee käytännössä?

Vierailija kirjoitti:

Hahmotushäiriö voi ilmetä myös ns "putkiaivoisuutena"

Juuri tämä kuvaa miesystävääni.

Onko joku löytänyt hyväksi havaittuja toimintamalleja, joilla suhteen hahmotushäiriöisen kanssa voisi saada toimimaan ja arjen rullaamaan?

t. 20

17-vuotiaallani hahmotusäiriö näkyy lähinnä hienomotoriikan ongelmina. Piirtäminen, käsityöt, kengännauhojensitominen hankalaa. Sen sijaan liikunnallisesti erittäin lahjakas, erityisesti pallopeleissä.

Matematiikassa ongelmia tuottavat murtoluvut ja geometria, lisäksi vaikeuksia löytää tekstistä oleellista, muuten pärjännyt koulussa pienluokalla hyvin. Palapelien tekemisessä vaikeuksia.

Paikkojen löytämisen tai niissä kulkemisen kanssa ei ole ongelmia.

Löytänyt hyvin omat vahvuutensa (liikunta, sosiaalisuus) ja osaa hyödyntää niitä.

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni on hahmotushäiriö. Minä hoidin perheen asiat jo lapsena, laskut ja muut piri minun huolehtia. Samoin tein ruuan ja autoin äitiä täyttämään lomakkeita. Äiti ei ole käynyt mitään koulua eikä oikein ymmärrä lukemaansa, ei puhu sanaakaan englantia, Wii osaa kirjoittaa ymmärrettävää tekstiä ja eksyy jopa lähikauppaan. Tällaiset tapaukset lienevät harvinaisempia, mutta minulle jäi traumoja lapsuudesta, kun minun piti olla se aikuinen takissa.

Oliko äitisi yksinhuoltaja vai miksi isäsi ei puuttunut tuohon?

Vierailija kirjoitti:

On se kehitysvamma tai ainakin viivästymä. Parilla koulukaverilla oli ja menivät luoville (kehitysvammaisille tarkoitettu erityisamis). Miksi menisivät jos kerta ovat ihan "normaali älyisiä" ? :D yksi taukki ei osannut kertoa missä asuu ja toisella oli matikka isoista helpotuksista huolimatta 5. näki kyllä ettei päässä paljon mitään sahanpurua kummenpaa liikkunut :D itsellä keskiarvo 9,5 ja tietysti näillä sankareilla joku 6 tai 5. hyvää loppu elämää vai mitä :D vie lapsi terapiaan niin ei ehdi käydä isoa damagea. eikös matala äö yleensä nimen omaan tarkoita kehitysvammaa noin yleensä muutenkin?

No, itselläni oli keskiarvo (hahmotushäiriöstä huolimatta) 9,1.

No, sulla tietenkin hieman parempi mutta en luokitteli itseäni(kään) kuitenkaan kehitysvammaiseksi..

Tällä hetkellä opinnot sujuvat hyvin ammattikorkeakoulussa ja meinasin vielä jatkaa tämän jälkeenkin opiskeluja.

Mutta on se kiva että joku kertoo nyt kun kaikki opiskelut ovat sujuneet hyvin ja elämä mallillaan että olenkin kehitysvammainen?

Ps loistava asenne sulla, olet varmaan rakastettu sosiaalisissa tilanteissa...

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä siis äärimmäistä tyhmyyttä.

Huutista sun tyhmyydellesi!

Entisellä puolisollani on diagnosoitu hahmotushäiriö, mutta myös kirkkaasti Mensa-tason älykkyys. Ei osaa parkkeerata taskuun, mutta tekee töitä eritysasiantuntijatehtävässä DI-koulutuksella.

Vaikeudet voivat olla erilaisia. Hyvin yksilöllistä.

Vierailija kirjoitti:

Onko lisää kokemuksia siitä, miten hahmotushäiriö voi oireilla aikuisella?

Olen seurustellut hetken aikaa miehen kanssa, joka ohimennen joskus mainitsi hahmotushäiriöstään. Asia tuntui olevan hänelle arka, joten en ole ottanut sitä vielä kunnolla puheeksi sen koommin. Olen huomannut miehen käytöksessä joitain asioita, jotka voisivat sopia kuvioon. Esim. matkaan tarvittavan ajan hahmottaminen on hänelle käytännössä mahdotonta, joten hän on usein myöhässä tapaamisista. Lisäksi hänen kirjoitustyylinsä on melko omintakeinen, ja teksteissä on paljon kirjoitusvirheitä. Usein tuntuu, että hänen on vaikea ymmärtää sitä että muilla ihmisillä voi olla erilaisia näkökulmia ja suhtautumistapoja, ja että joku saattaa pahoittaa mielensä joistakin hänen teoistaan tai sanoistaan. Yllätyksiä mies inhoaa, eikä sen vuoksi pidä esim. joululahjoistakaan. Ihmisten lukeminen on hänelle vaikeaa tai mahdotonta. Viime aikoina olen havainnut myös lisääntynyttä kontrollintarvetta, mikä on johtanut välillämme riitoihin, koska en ole suostunut miehen vaatimuksiin joissa hän oman käsityksensä mukaan vain "ajattelee omaa parastani".

Narsistin ja tarkoituksellisen ilkeän käytöksen mielestäni tunnistan, mutta tässä ei mielestäni ole nyt kyse niistä. Mies tuntuu olevan aidosti hyväsydäminen, mutta joissakin asioissa vain hiukan sokea tekemisilleen ja niiden seurauksille. Olisin valmis vielä yrittämään suhteen eteen ja etsimään keinoja joilla parantaa keskinäistä kommunikaatiotamme, mutta voiko hahmotushäiriöstä kärsivältä ihmiseltä realistisesti odottaa että hän tulisi puolitiehen vastaan? Miten muut hahmotushäiriöiset ovat saaneet parisuhteensa toimimaan?

Onkohan AS tutkittu? (Nykyään sitä ei ole erill. diagnoosina, mutta sen piirteitä tuossa paljon.)

Neuropsykiatrinen valmennus ois ratkaisu. Mutta onko kynnys lähteä liian suuri?

Jes, mut hyväksyttiin Metropolian polkuopintoihin!! Kova oli kiire näpytellä hakemusta, kun vain kaksi paikkaa oli jaossa..

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hahmotushäiriö ja se tekee kyllä tavallisesta elämästä haastavaa, täynnä ahdistusta ja pelkoa olevaa. Itselleni käytännössä ahdistavin on aivan totaalinen suuntavaiston puute. Tämä voi tapahtua yhtäkkiä ihan tutussakin ympäristössä, että yhtäkkiä en hahmota missä olen ja miten täältä pääsee pois, ja iskee paniikki. Eilen esim. menin omalla työpaikallani vessaan iltapäivästä. Yhtäkkiä kun tulin sielät pois, kouristi mahanpohjaa kauhu: apua, en tunne tätä paikkaa, en tiedä missä olen. En jotenkin tunnistanut ollenkaan käytäviä oman työpaikkani käytäviksi. Sitten kun sain rauhoituttua, tajusin missä olen ja että paikan tunnistamisongelmani oli johtunut käytävällä olleesta rullakärrystä, jollaista siinä ei yleensä ole. 

Puhumattakaan sitten esim. asiakaskäynneistä vieraissa toimitaloissa ja paikoissa, ihan kauhua ja pelkoa. Autolla vielä pärjään kun on navigaattori, mutta minä tarvitsisin sellaisen kävelemiseenkin...

Ota navi mukaan ja valitse kävely moodi

Portaissa kaatuilu tuttua hommaa mullekin. Joka. Ikinen. Kerta. Etenkin Lapin matkalla aina kun mennään sellaisia matalia portaita, auta armias. Pyörtyminen lähellä ja kaadun koko ajan. Diagnoosi avaruudellinen hahmotushäiriö.

Mulla on avaruudellinen hahmotushäiriö, ilmenee näin:

- Matikka on ihan hem-me-tin vaikeeta. En ymmärrä esimerkiksi mitään kolmioiden tai kuutioiden pinta-alan laskemista. Toisaalta olen kompensoinut sitä harjoittamalla kielellistä lahjakkuuttani.

- Silmän ja käden välinen koordinaatio sakkaa, sen takia olen esim. koripallossa huono. Etäisyyksien hahmottaminen on vaikeaa, jolloin saatan esim. hypätä suoraan vesilätäkköön kun tarkoitus oli hypätä sen yli. Yllättävästi myös askelkyykyt tuottavat vaikkeuksia, koska en osaa asetella jalkojani hyvään asentoon "suorilta käsin".

- Piirtokyky on nolla. Piirustukseni näyttävät aivan lapsen tekemiltä. Koulussa tuotti vaikeuksia tehdä se "pakopiste"-tehtävä kuvistunnilla.

- Käsialani on erittäin huono, vaikka olenkin lahjakas kielellisesti.

Yllättäen hahmotushäiriö ei ole vaikuttanut niin pahasti suuntavaistooni, että olisin jotenkin erityisen altis eksymään. Tietenkin uusissa paikoissa saatan muutaman kerran kääntyä harhaan, mutta ikinä en ole sellaista täydellistä eksymistä vielä kokenut.

Mulla on! Kouluaikoina matemaattiset aineet olivat painajaista kuten myös käsityöt, kuvis ja kotitalous. Ruoanlaitossa en vieläkään ole hyvä enkä koskaan ole oppinut luistelemaan tai hiihtämään. Suuntavaistoakaan ei ole ollenkaan. Ajokortin saamisessa oli hankaluuksia, mutta sain sen lopulta kuitenkin. Ns. käytännön työ oli kamalaa, kun en ymmärtänyt suuntia tai missä on mitäkin. Nykyään olen juristi ja viimein tuntuu, että olen löytänyt paikkani tästä maailmasta, vaikka tie onkin ollut pitkä ja kivinen.

Hahmotushäiriö EI tarkoita, että olisi jotenkin tyhmempi kuin muut (minuakin on kohdeltu etenkin nuorena tyttönä edellisissä työpaikoissa ns tyhmänä) eikä se tarkoita myöskään etteikö kykenisi normaaliin elämään. Tietyt asiat vaan vaatii enemmän ponnistelua ja onneksi hiihtäminen tms ei ole mikään pakollinen arjessa tarvittava taito. Tsemppiä kaikille saman asian kanssa kamppaileville ja hahmotushäiriöisten lasten vanhemmille!

Minulla on tämäntyyppisiä ongelmia... suuntavaistoa ei käytännössä ole kuin ihan tutuimmilla alueilla. eksyn vieraammissa taloissakin käydessäni vaikka vessassa, en enää hahmota että mistäs ovesta siihen tulinkaan :D autoilu lähes mahdotonta, en hahmota etäisyyksiä joten saatan hidastaa vaikka jo puol kilsaa ennen risteystä, peruuttaessa en meinaa hahmottaa minne päin rattia tulisi kääntää sekä oikea ja vasen sekoittuvat. Matikka/kemia/ fysiikka tökkivät koulussa pahiten, olen selkeästi käytännön oppija enkä teoreettinen. Tää on myös jännä etten mielestäni edes pelkää korkeita paikkoja, mutta en pysty lähestymään minkään kuopan/kallion tms. reunaa, sillä en yhtään tiedä kuinka lähellä tai kaukana se reuna on :D muuten kropan koordinaatiossa ei mielestäni ole erityisesti ongelmia, paitsi palloja väistän peleissä, luultavasti en siis saa siitäkään selvää ajoissa että missä se menee. Kengännauhoihin en oo ikinä myöskään oppinu tekemään sitä vaikeempaa rusettia, vaan ”pupunkorvilla” mennään edelleen 35 v! :D

Vaihteleeko kenelläkään nämä oireet? Minulla nimittäin vaihtelee laidasta laitaan. Pari vuotta tilastotieteen opintoja yliopistossa sujui erinomaisesti, mutta esseiden kirjoittaminen oli täyttä tuskaa. Kolmannen vuoden alussa taas avaruudellinen hahmotuskyky tuntui katoavan, ja tilastojen sekä lähes kaiken matematiikkaan liittyvän hahmottaminen muuttui hyvin vaikeaksi. Ikään kuin koko taito olisi otettu pois, en kyennyt enää ratkomaan asioita mielessäni. 

Samaan aikaan kirjoitustaito vahvistui, opin vaivattomasti puhumaan saksaa hyvin lyhyessä ajassa, opiskelin usemman kurssin humanistisia aineita ja aineiden kirjoittaminen sujui erinomaisesti. Hahmotin teksteistä keskeiset asiat ja ne jäivät mieleen heti, osasin yhdistellä näitä ja olin todella tuottava. 

Sen jälkeen tuli kausi, kun en tuntunut osaavan yhtään mitään. Ajatukset tuntuivat olevan täysin jumissa, en tunnistanut tuttujani nähdessäni heidät, mutta sen sijaan luulin jatkuvasti näkeväni tuttujani, kun kyseessä oli täysin vieras ihminen. Välillä opin uudet reitit heti, välillä joudun laittamaan navigaattorin päälle jotta osaan ajaa tutusta paikasta kotiin reittiä, jota olen saattanut ajaa säännöllisesti vuosikaudet, lähes päivittäin.

Vaikea päättää mitä näillä vaihtelevilla kyvyillä oikein tekisi elämässä. Näiden kausien vaihtelut huomaa puheestani, kielellisen puolen vaikeutuessa lauseeni katkeilevan, käytän paljon täytesanoja enkä osaa ilmaista asiaani selkeästi. Kommunikointi yleisesti takkuaa, en pysy keskustelun rytmissä jne. 

Turhauttavaa. Tällä hetkellä olen töissä siivoojana, mutta työ ei tarjoa mitään haastetta. Alisuoriutuminen masentaa, lähipiiri on hyvin huolissaan. Mutta en tiedä miten tätä voisi hallita. 

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä siis äärimmäistä tyhmyyttä.

Ehkä kuitenkin paljon vähemmän kuin tässä.

Vierailija kirjoitti:

Hahmotushäiriöisillä on kyllä yleensä normaalia alhaisempi älykkyysosamäärä, ainakin perinteisissä Mensan testeissä. Minä olen niiden testien mukaan samalla tasolla syvästi kehitysvammaisen kanssa. Kielissä pärjään siitä huolimatta jopa keskivertoa paremmin, samoin esimerkiksi yhteiskuntaoppi on ollut aina 10 ja ymmärrän ihan normaalin ihmisen tavoin kaikkia sellaisia asioita, joita ei näön kautta tarvitse tulkita. Tämä nyt on varmaan useimmille tietysti ihan helppo homma, mutta olemme mekin hahmotushäiriöiset ihan normaaliälyisiä ja ihan ikäisemme tasolla noin muuten. Tämä ei siis ole kehitysvamma.

1

Ei pidä paikkaansa tuo normaalia alempi älykkyysosamäärä. Eräällä ystävälläni on myös tuo hahmotushäiriö, mutta älykkyysosamäärä on kuitenkin keskitasoa huomattavasti ylempi  - 112 testien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaihteleeko kenelläkään nämä oireet? Minulla nimittäin vaihtelee laidasta laitaan. Pari vuotta tilastotieteen opintoja yliopistossa sujui erinomaisesti, mutta esseiden kirjoittaminen oli täyttä tuskaa. Kolmannen vuoden alussa taas avaruudellinen hahmotuskyky tuntui katoavan, ja tilastojen sekä lähes kaiken matematiikkaan liittyvän hahmottaminen muuttui hyvin vaikeaksi. Ikään kuin koko taito olisi otettu pois, en kyennyt enää ratkomaan asioita mielessäni. 

Samaan aikaan kirjoitustaito vahvistui, opin vaivattomasti puhumaan saksaa hyvin lyhyessä ajassa, opiskelin usemman kurssin humanistisia aineita ja aineiden kirjoittaminen sujui erinomaisesti. Hahmotin teksteistä keskeiset asiat ja ne jäivät mieleen heti, osasin yhdistellä näitä ja olin todella tuottava. 

Sen jälkeen tuli kausi, kun en tuntunut osaavan yhtään mitään. Ajatukset tuntuivat olevan täysin jumissa, en tunnistanut tuttujani nähdessäni heidät, mutta sen sijaan luulin jatkuvasti näkeväni tuttujani, kun kyseessä oli täysin vieras ihminen. Välillä opin uudet reitit heti, välillä joudun laittamaan navigaattorin päälle jotta osaan ajaa tutusta paikasta kotiin reittiä, jota olen saattanut ajaa säännöllisesti vuosikaudet, lähes päivittäin.

Vaikea päättää mitä näillä vaihtelevilla kyvyillä oikein tekisi elämässä. Näiden kausien vaihtelut huomaa puheestani, kielellisen puolen vaikeutuessa lauseeni katkeilevan, käytän paljon täytesanoja enkä osaa ilmaista asiaani selkeästi. Kommunikointi yleisesti takkuaa, en pysy keskustelun rytmissä jne. 

Turhauttavaa. Tällä hetkellä olen töissä siivoojana, mutta työ ei tarjoa mitään haastetta. Alisuoriutuminen masentaa, lähipiiri on hyvin huolissaan. Mutta en tiedä miten tätä voisi hallita. 

Oletko varma, ettei nuo oireesi johdu joidenkin vitamiinien tai hivenaineiden puutteesta? Olkoon mistä vaan johtuvaa, sinuna menisin kyllä tutkimuksiin, nuo oireesi tuntuvat hyvin omituisilta, ettei kyse vaan ole mistään sairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahmotushäiriöisillä on kyllä yleensä normaalia alhaisempi älykkyysosamäärä, ainakin perinteisissä Mensan testeissä. Minä olen niiden testien mukaan samalla tasolla syvästi kehitysvammaisen kanssa. Kielissä pärjään siitä huolimatta jopa keskivertoa paremmin, samoin esimerkiksi yhteiskuntaoppi on ollut aina 10 ja ymmärrän ihan normaalin ihmisen tavoin kaikkia sellaisia asioita, joita ei näön kautta tarvitse tulkita. Tämä nyt on varmaan useimmille tietysti ihan helppo homma, mutta olemme mekin hahmotushäiriöiset ihan normaaliälyisiä ja ihan ikäisemme tasolla noin muuten. Tämä ei siis ole kehitysvamma.

1

 

Ei pidä paikkaansa tuo normaalia alempi älykkyysosamäärä. Eräällä ystävälläni on myös tuo hahmotushäiriö, mutta älykkyysosamäärä on kuitenkin keskitasoa huomattavasti ylempi  - 112 testien mukaan.

112 on normaali äö, ei korkea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihteleeko kenelläkään nämä oireet? Minulla nimittäin vaihtelee laidasta laitaan. Pari vuotta tilastotieteen opintoja yliopistossa sujui erinomaisesti, mutta esseiden kirjoittaminen oli täyttä tuskaa. Kolmannen vuoden alussa taas avaruudellinen hahmotuskyky tuntui katoavan, ja tilastojen sekä lähes kaiken matematiikkaan liittyvän hahmottaminen muuttui hyvin vaikeaksi. Ikään kuin koko taito olisi otettu pois, en kyennyt enää ratkomaan asioita mielessäni. 

Samaan aikaan kirjoitustaito vahvistui, opin vaivattomasti puhumaan saksaa hyvin lyhyessä ajassa, opiskelin usemman kurssin humanistisia aineita ja aineiden kirjoittaminen sujui erinomaisesti. Hahmotin teksteistä keskeiset asiat ja ne jäivät mieleen heti, osasin yhdistellä näitä ja olin todella tuottava. 

Sen jälkeen tuli kausi, kun en tuntunut osaavan yhtään mitään. Ajatukset tuntuivat olevan täysin jumissa, en tunnistanut tuttujani nähdessäni heidät, mutta sen sijaan luulin jatkuvasti näkeväni tuttujani, kun kyseessä oli täysin vieras ihminen. Välillä opin uudet reitit heti, välillä joudun laittamaan navigaattorin päälle jotta osaan ajaa tutusta paikasta kotiin reittiä, jota olen saattanut ajaa säännöllisesti vuosikaudet, lähes päivittäin.

Vaikea päättää mitä näillä vaihtelevilla kyvyillä oikein tekisi elämässä. Näiden kausien vaihtelut huomaa puheestani, kielellisen puolen vaikeutuessa lauseeni katkeilevan, käytän paljon täytesanoja enkä osaa ilmaista asiaani selkeästi. Kommunikointi yleisesti takkuaa, en pysy keskustelun rytmissä jne. 

Turhauttavaa. Tällä hetkellä olen töissä siivoojana, mutta työ ei tarjoa mitään haastetta. Alisuoriutuminen masentaa, lähipiiri on hyvin huolissaan. Mutta en tiedä miten tätä voisi hallita. 

Oletko varma, ettei nuo oireesi johdu joidenkin vitamiinien tai hivenaineiden puutteesta? Olkoon mistä vaan johtuvaa, sinuna menisin kyllä tutkimuksiin, nuo oireesi tuntuvat hyvin omituisilta, ettei kyse vaan ole mistään sairaudesta.

Itsekin tätä miettineenä on testejä tehty useampaan kertaan. Missään ei näytä olevan vikaa. Ruokavaliomuutokset eivät auta myöskään. Syön kuureina eri vitamiinejä. Myöskään vuodenajat tai mielialat eivät liity tähän. En vain jotenkin saa koko aivokapasiteettiä käyttöön kerralla. Aivot on myös kuvattu, ei löytynyt mitään poikkeavaa.

Viime aikoina olen huomannut vaihtavani "vahvaa" silmää silloin tällöin, tuntuu että riippuen kumpi silmä johtaa, pääsen käsiksi eri vahvuuksiin. Valitettavasti en pysty kovin paljon tätä ohjailemaan, vaan muutos tapahtuu kun tapahtuu. Ajoittain katseen kohdistus on helpompaa, jolloin koen olevani tasapuolisemmin lahjakas. Silmät tutkittu optikolla, jotain muutosta näkyi vasemmassa. Aika silmälääkärille ensi viikolla. Tuntuu kuitenkin niin erikoiselta selitykseltä omastakin mielestä, etten oikeastaan usko tästäkään löytyvän helpotusta, mutta onhan se toki mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

On se kehitysvamma tai ainakin viivästymä. Parilla koulukaverilla oli ja menivät luoville (kehitysvammaisille tarkoitettu erityisamis). Miksi menisivät jos kerta ovat ihan "normaali älyisiä" ? :D yksi taukki ei osannut kertoa missä asuu ja toisella oli matikka isoista helpotuksista huolimatta 5. näki kyllä ettei päässä paljon mitään sahanpurua kummenpaa liikkunut :D itsellä keskiarvo 9,5 ja tietysti näillä sankareilla joku 6 tai 5. hyvää loppu elämää vai mitä :D vie lapsi terapiaan niin ei ehdi käydä isoa damagea. eikös matala äö yleensä nimen omaan tarkoita kehitysvammaa noin yleensä muutenkin?

Olipas ilkeä ja ylimielinen viesti. Toivottavasti viisastut.

Ykkönen täällä, hahmotushäiriötä konkreettisimmillaan. Olin metsälenkillä ja lunta oli satanut tutulle ja turvalliselle polulle, enkä enää erottanut kuoppia, joten kaaduin ja nyrjäytin nilkkani. :D