Hahmotushäiriö, miten ilmenee käytännössä?

6v tytöllä kesti pidempään oppia kävelemään, laittaa vaatteet väärin päin aina, ei tunnista muotoja kovin hyvin eikä uskalla myöskään kiivetä portaita. Pelkää hirveästi korkeita paikkoja ja sanoo usein myös tuota että portaissa pyörryttää. Ilmeisesti näyttävät jotenkin aaltoilevan tytön puheiden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Hahmotushäiriöisillä on kyllä yleensä normaalia alhaisempi älykkyysosamäärä, ainakin perinteisissä Mensan testeissä. Minä olen niiden testien mukaan samalla tasolla syvästi kehitysvammaisen kanssa. Kielissä pärjään siitä huolimatta jopa keskivertoa paremmin, samoin esimerkiksi yhteiskuntaoppi on ollut aina 10 ja ymmärrän ihan normaalin ihmisen tavoin kaikkia sellaisia asioita, joita ei näön kautta tarvitse tulkita. Tämä nyt on varmaan useimmille tietysti ihan helppo homma, mutta olemme mekin hahmotushäiriöiset ihan normaaliälyisiä ja ihan ikäisemme tasolla noin muuten. Tämä ei siis ole kehitysvamma.

1

Sama juttu! Osaan kahdeksaa kieltä mutta minut haluttiin laittaa apukouluun koska en oppinut kutomaan sukan kantapäätä tai virkkaamaan. Toodettiin, että idioottikin saa englannista kympin haluutessaan. Onneksi olin sinnikäs ja pääsin nälkälakkoilemalla normaalille yläasteelle, jossa oli enemmän kieliä. Kirjoitin yo-kokeissa englannin, saksan, ruotsin ja venäjän arvosanoin L. Reaalissakin sain arvosanan M pelkästään vastaamalla kemian kysymyksiin.

Yo-juhlissa yksi tädeistäni ihmetteli kuinka vajakistakin voi tulla ylioppilas. Sain heti jatko-opiskelupaikan ja opiskelin kolme tutkintoa.

Itselläni on tämä ja lisäksi molempien silmien heikkonäköisyyttä

- en tunnista ihmisiä, kuin äänen perusteella

-en erota korkeuseroja

-matematiikka/fysiikka/kemia/käsityöt olivat ihan hirveitä aineita koulussa

-pallopeleissä en erota palloa, ennen kuin se on kohdalla

-kirjoittaminen sujuu, mutta huomaan kirjoittavani esim. paperille vinoon

-reittien opettelu on yhtä tuskaa, ja uudessa ympäristössä eksyn vähintäänkin kerran

-en erota esim. tarkasti käsien liikkeitä, Juu, kiva harrastaa taekwondoa tällaisena ihmisenä.

-pupunkorvilla mennään täälläkin kengännauhojen sitomisessa, olen 24-v- :D

-ajan hahmottaminen on välillä vaikeaa, etenkin siirtymistilanteissa on haasteita.

Toisaalta olen oppinut pyöräilemään, luistelemaan ja hiihtämään ihan hyvin, jopa laskettelemaan, siinä tosin ennakointi on erittäin tärkeää. Ajokorttia mulla ei ole eikä tule koskaan olemaankaan.

14v tyttärellä on. Opiskelee pienluokalla. Hänellä on myös kuulonalenema. Matematiikka, fysiikka ja kemia on hojksilla ja avustaja tytölläkin käsitöissä ja kotitaloudessa. On erittäin hyvämuistinen, historia ja uskonto molemmat kymppejä, kielistä 8-9. Tyttö haaveilee historian tai teologian opinnoista ja lukiosta, uskoisin kyllä että pärjää jos vain saa apua matematiikassa.

Kuulo on suurempi ongelma koulutuksen kannalta kuin hahmotushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

On se kehitysvamma tai ainakin viivästymä. Parilla koulukaverilla oli ja menivät luoville (kehitysvammaisille tarkoitettu erityisamis). Miksi menisivät jos kerta ovat ihan "normaali älyisiä" ? :D yksi taukki ei osannut kertoa missä asuu ja toisella oli matikka isoista helpotuksista huolimatta 5. näki kyllä ettei päässä paljon mitään sahanpurua kummenpaa liikkunut :D itsellä keskiarvo 9,5 ja tietysti näillä sankareilla joku 6 tai 5. hyvää loppu elämää vai mitä :D vie lapsi terapiaan niin ei ehdi käydä isoa damagea. eikös matala äö yleensä nimen omaan tarkoita kehitysvammaa noin yleensä muutenkin?

- Luoville

- normaaliälyisiä

- kummempaa

- hyvää loppuelämää

- äo (älykkyysosamäärä, ei älykkyysösamäärä)

- nimenomaan

Korjasin virheesi. Ei kestä kiittää!

T. Luovilla opiskellut.

Tuli hieman paha mieli kun luin noita ilkeämielisiä kommentteja :/ minulla on hahmotushäiriö, mutta se ei määritä minua TIPPAAKAAN.

En ole hyvä matikassa, fyssassa tai kemiassa. En pysty hahmottamaan nopeuksia ja koulussa opettajat taisivat pitää minua ihan idioottina. Käsialani on huonoa (vinoa) ja olen vähän kömpelö paloopeleissä. Sulkapallo varsinkin on aika mieleniiintoista.

Mutta olen korkeasti kouluja käynyt. Tunneälyni on hyvä. Olen kehittänyt itseäni muissa asioissa. Olen sosiaalisesti lahjakas ja minulla on hyvä työ, ihana mies ja paljon ystäviä. Enkä ole kenellekään (edes netissä) niin inhottava kuin joku oli muutama sivu aiemmin. Olen itse opetellut neulomaan ja virkkaamaan. Okei minulla menee normaalia pitempään kun opettelen neulomisohjeita, mutta opin lopulta. Nautin itseni kehittämisestä.

Joku puhui narsistimaisesta puolisosta? Muistakaa, että hahmotushäiriö ei ole mikään persoonallisuushäiriö. Ei tämä muuta ketään narsistiksi. Jos jollain kehitysvammaisella on hahmotushäiriö, ei se tarkoita, että kaikki muut hahmotushäiriöiset olisivat kehitysvammaisia.

Aloittajalle: kunhan kasvatat tyttösi empaattiseksi, hyvät arvot ja käytöstavat omaavaksi niin pääset jo pitkälle. Tue hänen vahvuuksiaan! Hänellä on niitä aivan takuulla. Älä jumetu yhteen diagnoosiin. Sano hänelle että kääntää sen voitoksi. Turha tätä on surra. En itse edes mieti hahmotushäiriötäni. Toki harmittaa kun en osaa jotain, mutta muut taitoni korvaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä siis äärimmäistä tyhmyyttä.

Mun tuttulla on. Työskentelee lähihoitajana. On todella hyvä ja pidetty työssään.

Hän ei ole millään tavalla tyhmä, vaikka tämä haaste onkin.

Vierailija kirjoitti:

On se kehitysvamma tai ainakin viivästymä. Parilla koulukaverilla oli ja menivät luoville (kehitysvammaisille tarkoitettu erityisamis). Miksi menisivät jos kerta ovat ihan "normaali älyisiä" ? :D yksi taukki ei osannut kertoa missä asuu ja toisella oli matikka isoista helpotuksista huolimatta 5. näki kyllä ettei päässä paljon mitään sahanpurua kummenpaa liikkunut :D itsellä keskiarvo 9,5 ja tietysti näillä sankareilla joku 6 tai 5. hyvää loppu elämää vai mitä :D vie lapsi terapiaan niin ei ehdi käydä isoa damagea. eikös matala äö yleensä nimen omaan tarkoita kehitysvammaa noin yleensä muutenkin?

Siis ÄÖ:hän on oikeasti täysin keinotekoinen koejärjestelmä eikä erityisen tarkka älyn mitta. Sillä on esim. puolustettu rasismia sillä eri kulttuurissa kasvaneet eivät pärjänneet samalla tavalla testissa, sehän nojaa paljon mm. siihen mitä matikassa opetetaan. Muutenkin kyllä kamala asenne, toivottavasti et koskaan päädy tekemisiin kenenkään kehitysvammaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hahmotushäiriö ja se tekee kyllä tavallisesta elämästä haastavaa, täynnä ahdistusta ja pelkoa olevaa. Itselleni käytännössä ahdistavin on aivan totaalinen suuntavaiston puute. Tämä voi tapahtua yhtäkkiä ihan tutussakin ympäristössä, että yhtäkkiä en hahmota missä olen ja miten täältä pääsee pois, ja iskee paniikki. Eilen esim. menin omalla työpaikallani vessaan iltapäivästä. Yhtäkkiä kun tulin sielät pois, kouristi mahanpohjaa kauhu: apua, en tunne tätä paikkaa, en tiedä missä olen. En jotenkin tunnistanut ollenkaan käytäviä oman työpaikkani käytäviksi. Sitten kun sain rauhoituttua, tajusin missä olen ja että paikan tunnistamisongelmani oli johtunut käytävällä olleesta rullakärrystä, jollaista siinä ei yleensä ole. 

Puhumattakaan sitten esim. asiakaskäynneistä vieraissa toimitaloissa ja paikoissa, ihan kauhua ja pelkoa. Autolla vielä pärjään kun on navigaattori, mutta minä tarvitsisin sellaisen kävelemiseenkin...

Juu tämä ! Olimme Kuopion Ikeassa miehen kanssa ja teimme kotiinlähtöä, kun kävin vielä pissalla. Vessasta tullessa iski paniikki että miten minä pääsen pois? Mikä kerros tämä on? Miten löydän oven jonka ulkopuolella mieheni odottaa? 

Jouduin muistuttamaa itseäni että olen Kuopiossa enkä missään ulkomailla, ja mies kyllä odottaa.

- Käsi ja silmä ei pelaa yhteen, koulussa käsityö tunnit olivat painajaista

- En hahmota ajankulua enkä  miten kauan voisi kestää kun siirtyy paikasta A paikkaan B

- Matikka on ihan hepreaa

- Suuntavaisto on olematon, jos joku sanoo ettei johonkin voi eksyä niin minä kyllä takuulla eksyn !

- vasen ja oikea sekoittuu

- en osaa taskuparkkia ja muutenkin auton pysäköinti kohdalleen vaikeaa

- tosi vaikeaa arvioida autolla mihin väliin mahdun sen kanssa

- onneton suuntavaisto

- onneton sisäinen kello tai ehkä myös ajan taju

- en hahmota kunnolla geometrisia juttuja (matematiikka)

- kaikki palloilulajit ja tanssi ihan toivottomia kun koordinaatio ei pelaa

- onnistun kaatuilemaan usein

- lapsena en meinannut oppia pyöräilemään

Ai niin, bussilla kulkemisen opettelu oli aikanaan myös ihan tuskaa, kun en hahmottanut että mikä menee mihin ja missä pitää jäädä pois. Junat on niin paljon selkeämpiä.

Mikähän mulla sitten on?

Matikassa olen aina ollut hyvä, joskaan en mikään nero. Logiikan tentissä päihitin koko vuosikurssin.

Vasen ja oikea menevät sekaisin, ellen pidä varaani. Eksyn myös helposti.

Diagnooseja odotellen...

Itsellä on tajuttoman huono suuntavaisto (viimmeks tänään eksyin tutulta reitiltä kun aattelin ”oikasta” ja sisäinen kompassi olikin viturallaan taas). Vaikea hahmottaa avaruudellisia juttuja, matikka supervaikeeta ollut ja nipinnapin sen lopulta lukiossa läpäisin. Vaikea hahmottaa vasenta ja oikeeta, joudun lunttaan aina siitä, että vasemmassa kädessä on vihkisormus. Ihan hyvin tässä silti pyyhkii, vaikka mitä opiskellut ja työelämässä hyvin pärjännyt. Mutta on tää välillä vähän rasittavaa, kun harva se kerta on jossain eksyksissä (kiitos Google mapsista) ja toikkaroin vähän muutenki mitä sattuu. Etäisyydet varsinkin haastavia.

Vierailija kirjoitti:

Taittovika voi myös aiheuttaa kuulemma hahmotushäiriön.

Juu. Tämä ilmenee ainoastaan etäisyyden hahmottamisessa eli stereonäössä, joka melko monelta puuttuu. Itselläni on toisessa silmässä korjaamaton taittovika, eli ole käytännössä yhden normaalisti näkevän silmän varassa. Minulla on vaikeuksia esim. laittaa lankaa neulaan, kun en heti osaa kohdistaa tarkoin. Mutta kaikki hommat onnistuu kuitenkin lopulta 😀 Aivot kyllä oppivat kompensoimaan etäisyysnäön puutetta kokemuksebn kautta. "Vamma" ei millään tavoin rajoita elämääni, autoakin saa ajaa jne. Älyssäni ei ole vikaa.

T. N50, DI

Yritin äsken kommentoida tänne mutta taisi mennä sensuuriin. Piti kysyä, oletteko huomanneet muut hahmotushäiriöiset että kielellistä lahjakkuutta vähätellään ihan hirveästi opettajien ja muiden taholta? Asenne on luokkaa "kuka tahansa *diootti oppii minkä tahansa kielen äärimmäisen helposti, et ole yhtään mitään kun et osaa kertolaskuja tai neuloa villasukkia"

Vierailija kirjoitti:

Vaikea oppia reittejä uusiin paikkoihin, tai joskus vanhoihinkin.

Havaittu, kun ajaa johonkin osoitteeseen, muistaa varmaksi että on siellä ennenkin käynyt ei silti osaa.

Huomaa käsitöissäkin, ne mitä on jo oppinut ja useasti tehnyt  onnistuvat.  Mutta kun joku näyttää suitsait  ei mene jakeluun.

Tyhmyys ei ole sama asia mielestäni mutta tietenkin vaikuttaa ettei ole samalla tasolla kuin muut.

Hahmotushäiriöisellä tai dyskalkuliasta kärsivällä  ihmisellä on erittäin vaikeaa tässä ajassa.  Näihin ongelmiin ei edes ole kunnollisia apuja saatavilla, varsinkin jos olet aikuinen. Lukihäiriö on kaikille tuttu asia ja siihen on saatavilla apua, mutta kärsipä dyskalkuliasta opettajatkin nostavat tietämättöminä kädet pystyyn. 

Joka paikassa tänä päivänä tarvitsee osata kieliä, matematiikaa, ohjelmointia jne. Jos et selviydy näistä vaatimuksista, olet ulkona. Kaikesta. On meillä hiton hieno maailma ja se on toivoa, viisautta ja rakkautta täynnä... Jep.

Meillä kaikilla on jokin häiriö, mutta tarvisemmeko me sille jonkin nimen? Olemme täynnä häiriöitä, mutta mitä sitten? Olemmeko me häiriön vankeja vai sen kanssaeläjiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hahmotushäiriö ja se tekee kyllä tavallisesta elämästä haastavaa, täynnä ahdistusta ja pelkoa olevaa. Itselleni käytännössä ahdistavin on aivan totaalinen suuntavaiston puute. Tämä voi tapahtua yhtäkkiä ihan tutussakin ympäristössä, että yhtäkkiä en hahmota missä olen ja miten täältä pääsee pois, ja iskee paniikki. Eilen esim. menin omalla työpaikallani vessaan iltapäivästä. Yhtäkkiä kun tulin sielät pois, kouristi mahanpohjaa kauhu: apua, en tunne tätä paikkaa, en tiedä missä olen. En jotenkin tunnistanut ollenkaan käytäviä oman työpaikkani käytäviksi. Sitten kun sain rauhoituttua, tajusin missä olen ja että paikan tunnistamisongelmani oli johtunut käytävällä olleesta rullakärrystä, jollaista siinä ei yleensä ole. 

Puhumattakaan sitten esim. asiakaskäynneistä vieraissa toimitaloissa ja paikoissa, ihan kauhua ja pelkoa. Autolla vielä pärjään kun on navigaattori, mutta minä tarvitsisin sellaisen kävelemiseenkin...

Ota navi mukaan ja valitse kävely moodi

Mulla itse asiassa on kännykässä navigaattorisovellus juuri tätä varten, sen lisäksi että autossa on autoon integroitu. Mutta haastavia tilanteita on kun pitäisi työhön liittyvällä asiakaskäynnillä löytää esim. ison firman toimitalossa jonnekin tai sieltä pois. Tavallinen tilanne: asiakas ottaa vastaan respassa, vie jonnekin kerroksiin palaverihuoneeseen. Sitten kun kokous loppuu, niin huikkaa että löydät varmasti itse ulos, ja jonkun helponkuuloisen reittiohjeen. Minulla voi mennä 2 tuntia päästä ulos sieltä :D Tai sitten seuraavalla kerralla menen samalle asiakkaalle, ja kokousisäntä on jättänyt respaan ohjeet, että minut voi ohjata suoraan tulemaan itse kokoushuoneeseen. Siinä on taas kauhun paikka.