Hahmotushäiriö, miten ilmenee käytännössä?

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan ei ollut hahmotushäiriöitä, mutta oli kömpelyksiä sekä puusilmiä.

Onneksi ajat muuttuu.

Ilmenee siten, että vajaat uskottelevat itselleen, etteivät ole oikeasti tyhmiä, vaikka sitähän juuri huonosti älykkyystesteissä menestyminen määritelmällisestikin on. Sitten yritetään selitellä, kuinka ollaan niin kielellisesti lahjakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Se kuviopäättely mittaa vaan sitä että kuinka hyvä oot visuaalissa jutuissa,numeropäättely mittaa sitä kuinka hyvin pärjäät matemaattisissa asioissa ja kielellinen päättely mittaa sitä kuinka hyvin pärjäät kielellisessä asioissa😀 Minä en pärjää 2 ensin mainitussa,vaan minun vahvuuteni on kielellinen päättely😀

Tässäkin hyvä erimerkki: ei osaaedes kirjoittaa yhdyssanoja oikein tai laittaa välilyöntiä pilkun eteen. Että sellainen "kielellinen lahjakkuus". Mutta ymmärtäähän sen, että on vaikea paikka myöntää itselleen ja muille, että on heikkolahjainen älyllisesti. Ei kai kukaan sellaista halua kohdalleen hyväksyä.

Tässä on aika selkeä näyte hahmotushäiriöstä, nainen kasasi ovenkahvan, mutta meni ihan perceelleen:

https://www.youtube.com/shorts/TJGguQDK9SE

Vierailija kirjoitti:

"Vaihteleeko kenelläkään nämä oireet? Minulla nimittäin vaihtelee laidasta laitaan. Pari vuotta tilastotieteen opintoja yliopistossa sujui erinomaisesti, mutta esseiden kirjoittaminen oli täyttä tuskaa. Kolmannen vuoden alussa taas avaruudellinen hahmotuskyky tuntui katoavan, ja tilastojen sekä lähes kaiken matematiikkaan liittyvän hahmottaminen muuttui hyvin vaikeaksi. Ikään kuin koko taito olisi otettu pois, en kyennyt enää ratkomaan asioita mielessäni. 

Samaan aikaan kirjoitustaito vahvistui, opin vaivattomasti puhumaan saksaa hyvin lyhyessä ajassa, opiskelin usemman kurssin humanistisia aineita ja aineiden kirjoittaminen sujui erinomaisesti. Hahmotin teksteistä keskeiset asiat ja ne jäivät mieleen heti, osasin yhdistellä näitä ja olin todella tuottava.

Sen jälkeen tuli kausi, kun en tuntunut osaavan yhtään mitään. Ajatukset tuntuivat olevan täysin jumissa, en tunnistanut tuttuja.." jne 

Onko sulla mahdollisesti jonkinnäköistä traumataustaa? Lapsuuden trauma(t) ja etenkin kehityksellinen trauma voivat johtaa persoonan pirstaloitumiseen. Silloin ihmiselle kehittyy sivupersoonia tai persoonallisuuden osia, joilla kullakin on osan kehitys- ja ikätasoa vastaavat sosiaaliset ja kognitiiviset taidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vaihteleeko kenelläkään nämä oireet? Minulla nimittäin vaihtelee laidasta laitaan. Pari vuotta tilastotieteen opintoja yliopistossa sujui erinomaisesti, mutta esseiden kirjoittaminen oli täyttä tuskaa. Kolmannen vuoden alussa taas avaruudellinen hahmotuskyky tuntui katoavan, ja tilastojen sekä lähes kaiken matematiikkaan liittyvän hahmottaminen muuttui hyvin vaikeaksi. Ikään kuin koko taito olisi otettu pois, en kyennyt enää ratkomaan asioita mielessäni. 

Samaan aikaan kirjoitustaito vahvistui, opin vaivattomasti puhumaan saksaa hyvin lyhyessä ajassa, opiskelin usemman kurssin humanistisia aineita ja aineiden kirjoittaminen sujui erinomaisesti. Hahmotin teksteistä keskeiset asiat ja ne jäivät mieleen heti, osasin yhdistellä näitä ja olin todella tuottava.

Sen jälkeen tuli kausi, kun en tuntunut osaavan yhtään mitään. Ajatukset tuntuivat olevan täysin jumissa, en tunnistanut tut

Esim. adhd:n oireet muuntelevat. Se ikään kuin kiertää aivoissa. 

- Numeroita on vaikea hahmottaa visuaalisesti jonka takia matikka oli yhtä tuskaa ja esim pasianssin tai Skipbon pelaaminen aiheuttaa vaikeuksia. Esim joudun miettimään numero 8:n nähdessäni muutaman sekunnin mikä numero tulee seuraavaksi, ja toiset muutama sekuntia että miltä numero yhdeksän näyttää. Näen myös mielessäni numerot eri värisinä viivoina

- En pysty suoraan sanomaan mikä kirjain tulee aakkosissa vaikka k:n jälkeen ilman että alan alusta luettelemaan ne siihen k:hon asti

- Suojatietä ylittäessä on todella vaikea arvioida että kuinka kaukana vähän matkan päässä oleva auto on ja ehdinkö ylittää tien. En myöskään hahmota kuinka lujaa se auto tulee

- Oikea ja vasen menee sekaisin

- Käsiala ei ole juurikaan muuttunut ala-asteelta ja kirjoitan helposti vinoon

- Kellon hahmottaminen tyylillä "mitä kello oli 14 tuntia sitten" on hankalaa

- Mustavalkoisten sarjakuvien lukeminen esim monet mangat, Lassi ja Leevi yms. on hankalia sillä värien puuttuessa kuva muuttuu helposti vaan epämääräiseksi sotkuksi

- Bussiaikataulut on mielestäni todella monimutkaisen näköisiä

- Olen hyvä piirtämään mallista ja jäljentämään mutta ulkomuistista piirtäminen on todella hankalaa. 

Joo ja tuo karttojen luku. Paperi täynnä epämääräistä geometrista kuviota. Ilmakuvakarttoja käytän mielelläni.

Ala-asteella kerran suunnistuksessa minun parinani oli poika jolla oli myös jonkinlaisia oppimisvaikeuksia, en tiedä tarkemmin millaisia mut joku häiriö hänelläkin oli. Onnistuttiin sitten eksymään suurelta puisto ja metsäalueelta jonkun ruuhkaisen autotien varrelle ilman että enää tiedettiin missä suunnassa koulu on. Yritettiin kysyä jalankulkijoilta apua mutta kaikki vaan menivät ohi eikä olleet huomaavinaankaan ja jotkut vain elehtivät etteivät aio auttaa

Ääänestävät psykopersuja