Onko elinluovutuskielto itsekästä?

Vierailija kirjoitti:

Ja siis elimiähän ei oteta käyttöön, ellei siihen erikseen suostu. Joten erillistä kieltoa ei tarvitse tehdä.

Nykyään otetaa. Ei tarvitse suostumusta

Ei tietenkään ole itsekästä. Ne elimet ovat SINUN ikiomia! , vaikka joku muu yrittää muuta väittää, niin se on ELINVARKAUS! Aina silloin kun suostumusta ei ole erikseen annettu niin kysymyksessä on hautarauhan rikkominen, ruumiinhäpäisy ja kuvottava varkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on uskomus että ihmisen elimissä on osa ihmistä itseään. Kehomuisti. Olen lukenut tapauksista missä itsemurhan tehneen sydän on siirretty toiselle ja tämä on tehnyt myös itsemurhan jne. En siis tämän uskomuksen vuoksi halua elimiäni luovutettavan sillä olen krooninen mt-tapaus, jolta löytyy mm. masennusta, ahdistusta ja kirsikkana kakun päällä kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Miksi ihmeessä alapeukut? Huomaa että elimeni kelpaavat vaikka omaa elämänlaatuani ei voida parantaa.

Kyllä, sinunkin elimesi kelpaavat. Et ole ihan niin suuri luuseri kuin kuvittelet. Mitä jos antaisit sen elimen saajan päättää itse, kuoleeko hän vai ei? Jos et luovuta, sinä ikään kuin päätät hänen puolestaan, että on parempi kuolla nyt tähän sairauteen kuin sinun olettamaasi itsemurhaan joskus tulevaisuudessa.  

Tein kommenttini koska halusin luoda positiivisen kuvan siitä miksi en halua luovuttaa elimiä. Uskomus siitä että niissä on jotain minun omaani on yksi syy. Todellisuudessa haluan pitää edes kuolemani jälkeen jotain itsestäni koska elämässä minulta on viety niin paljon. Milloin olen ollut terapialelu vanhemmille tai neulatyyny koulukiusaajille. Ja nyt olen syrjäytynyt ja yksin ja näyttävästi myös epämiellyttävä ihminen. Se olisi naula arkkuun että lopulta minulta vietäisiin elimetkin. Kelpaan hyvin eri resurssien kantajaksi muille. Jos jotakuta on rakastettu elämässä, mutta tämä kuolee elimen puutteeseen, niin tuolla ihmisille on silti ollut enemmän kuin minulla koskaan.

Sama. Jos kärsit niin ota tatuointi etupuolelle, jossa kiellät elinluovutuksen, kirjoita se myös kantaan jne. Tosin saat sitten huonompaa hoitoa tk:sta, koska et ole edes varaosa rikkaalle.

Mulle on oikeasti ihan sama mitä niille tehdään, mun elimiä voi antaa tarvitsevalle, jos sen on mahdollista, mutta ihan sama vaikka joku paistaisi ne pannulla ja söisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on uskomus että ihmisen elimissä on osa ihmistä itseään. Kehomuisti. Olen lukenut tapauksista missä itsemurhan tehneen sydän on siirretty toiselle ja tämä on tehnyt myös itsemurhan jne. En siis tämän uskomuksen vuoksi halua elimiäni luovutettavan sillä olen krooninen mt-tapaus, jolta löytyy mm. masennusta, ahdistusta ja kirsikkana kakun päällä kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Miksi ihmeessä alapeukut? Huomaa että elimeni kelpaavat vaikka omaa elämänlaatuani ei voida parantaa.

Kyllä, sinunkin elimesi kelpaavat. Et ole ihan niin suuri luuseri kuin kuvittelet. Mitä jos antaisit sen elimen saajan päättää itse, kuoleeko hän vai ei? Jos et luovuta, sinä ikään kuin päätät hänen puolestaan, että on parempi kuolla nyt tähän sairauteen kuin sinun olettamaasi itsemurhaan joskus tulevaisuudessa.  

Tein kommenttini koska halusin luoda positiivisen kuvan siitä miksi en halua luovuttaa elimiä. Uskomus siitä että niissä on jotain minun omaani on yksi syy. Todellisuudessa haluan pitää edes kuolemani jälkeen jotain itsestäni koska elämässä minulta on viety niin paljon. Milloin olen ollut terapialelu vanhemmille tai neulatyyny koulukiusaajille. Ja nyt olen syrjäytynyt ja yksin ja näyttävästi myös epämiellyttävä ihminen. Se olisi naula arkkuun että lopulta minulta vietäisiin elimetkin. Kelpaan hyvin eri resurssien kantajaksi muille. Jos jotakuta on rakastettu elämässä, mutta tämä kuolee elimen puutteeseen, niin tuolla ihmisille on silti ollut enemmän kuin minulla koskaan.

Vau, tämän luokan katkeruutta ja kostonhimoa näkee edes tällä palstalla harvoin. Ja sinua ei saanut leimata pahaksi ihmiseksi? Mitä sitten olet?

Niissä elinten vastaanottajissa saattaa olla myös niitä jotka ovat omasta syystään tuhonneet elimensä kuten päihteiden/huumeiden käyttö ja tupakointi. En nyt sano että pitäisi arvottaa syyn perusteella, mutta ei ne vastaanottajat aina ole itsekään mitään puhtoisia ja viattomia ihmisiä ja elinluovutuskiellossa olevat huonoja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, tähän on syynä usein uskonto ja jos ihminen todella uskoo johonkin, niin on väärin vaatia häntä toimimaan uskoaan vastaan, varsinkin kun kuolema on asia jolta kukaan ei voi itseään suojata. Aborttia ei tarvitse kieltää, uskovainen osaa varmasti aivan itse tästä kieltäytyä. Elinten luovutus ei sinänsä ole keltään pois, sillä jokaisella on rehellisesti vain yksi elämä, ne uudet elimet ovat käytännössä lisää aikaa, eikä kaikilla ole mahdollista saada tällaisia etuja vaan harvoja sairauksia voidaan näin parantaa. Siksi olisi tärkeää panostaa saattohoitoon ja kivun lievitykseen enemmän kuin miettiä mitään elinten luovutusta. Se ruho on jokaisen oma ja sille saa tehdä mitä tuhoa tahansa, moni ei varmasti rappio alkoholistin elimiä edes ottaisi vastaan....

En oikein ymmärrä tuota uskonnon merkitystä tässä. Onko se niin kuin että jos koko ruumista ei haudata siunattuun maahan, niin esim. munuaiset tai maksa voi joutua helvettiin? Joo, juuri noin käsittämättömältä tuntuu perustella jotain näin tärkeää, jollekin kenties elintärkeää asiaa uskonnolla. Aika vitsin uskonnollinen ihminen, joka näin tahtoo edesauttaa muiden nopeampaa kuolemaa. Todella jaloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on uskomus että ihmisen elimissä on osa ihmistä itseään. Kehomuisti. Olen lukenut tapauksista missä itsemurhan tehneen sydän on siirretty toiselle ja tämä on tehnyt myös itsemurhan jne. En siis tämän uskomuksen vuoksi halua elimiäni luovutettavan sillä olen krooninen mt-tapaus, jolta löytyy mm. masennusta, ahdistusta ja kirsikkana kakun päällä kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Miksi ihmeessä alapeukut? Huomaa että elimeni kelpaavat vaikka omaa elämänlaatuani ei voida parantaa.

Kyllä, sinunkin elimesi kelpaavat. Et ole ihan niin suuri luuseri kuin kuvittelet. Mitä jos antaisit sen elimen saajan päättää itse, kuoleeko hän vai ei? Jos et luovuta, sinä ikään kuin päätät hänen puolestaan, että on parempi kuolla nyt tähän sairauteen kuin sinun olettamaasi itsemurhaan joskus tulevaisuudessa.  

Tein kommenttini koska halusin luoda positiivisen kuvan siitä miksi en halua luovuttaa elimiä. Uskomus siitä että niissä on jotain minun omaani on yksi syy. Todellisuudessa haluan pitää edes kuolemani jälkeen jotain itsestäni koska elämässä minulta on viety niin paljon. Milloin olen ollut terapialelu vanhemmille tai neulatyyny koulukiusaajille. Ja nyt olen syrjäytynyt ja yksin ja näyttävästi myös epämiellyttävä ihminen. Se olisi naula arkkuun että lopulta minulta vietäisiin elimetkin. Kelpaan hyvin eri resurssien kantajaksi muille. Jos jotakuta on rakastettu elämässä, mutta tämä kuolee elimen puutteeseen, niin tuolla ihmisille on silti ollut enemmän kuin minulla koskaan.

Vau, tämän luokan katkeruutta ja kostonhimoa näkee edes tällä palstalla harvoin. Ja sinua ei saanut leimata pahaksi ihmiseksi? Mitä sitten olet?

Sinä olet se paha, jolla ei ole empatiaa ikänsä kiusattua kohtaan. Olisihan mahdollista, että hänen elimensä päätyisivät jollekulle hänen kiusaajistaan.

-eri

Mielestäni luovutuskiellosta pitäisi seurata automaattinen vastaanottokielto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on uskomus että ihmisen elimissä on osa ihmistä itseään. Kehomuisti. Olen lukenut tapauksista missä itsemurhan tehneen sydän on siirretty toiselle ja tämä on tehnyt myös itsemurhan jne. En siis tämän uskomuksen vuoksi halua elimiäni luovutettavan sillä olen krooninen mt-tapaus, jolta löytyy mm. masennusta, ahdistusta ja kirsikkana kakun päällä kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Miksi ihmeessä alapeukut? Huomaa että elimeni kelpaavat vaikka omaa elämänlaatuani ei voida parantaa.

Kyllä, sinunkin elimesi kelpaavat. Et ole ihan niin suuri luuseri kuin kuvittelet. Mitä jos antaisit sen elimen saajan päättää itse, kuoleeko hän vai ei? Jos et luovuta, sinä ikään kuin päätät hänen puolestaan, että on parempi kuolla nyt tähän sairauteen kuin sinun olettamaasi itsemurhaan joskus tulevaisuudessa.  

Tein kommenttini koska halusin luoda positiivisen kuvan siitä miksi en halua luovuttaa elimiä. Uskomus siitä että niissä on jotain minun omaani on yksi syy. Todellisuudessa haluan pitää edes kuolemani jälkeen jotain itsestäni koska elämässä minulta on viety niin paljon. Milloin olen ollut terapialelu vanhemmille tai neulatyyny koulukiusaajille. Ja nyt olen syrjäytynyt ja yksin ja näyttävästi myös epämiellyttävä ihminen. Se olisi naula arkkuun että lopulta minulta vietäisiin elimetkin. Kelpaan hyvin eri resurssien kantajaksi muille. Jos jotakuta on rakastettu elämässä, mutta tämä kuolee elimen puutteeseen, niin tuolla ihmisille on silti ollut enemmän kuin minulla koskaan.

Vau, tämän luokan katkeruutta ja kostonhimoa näkee edes tällä palstalla harvoin. Ja sinua ei saanut leimata pahaksi ihmiseksi? Mitä sitten olet?

Miten minä olisin paha jos haluan pitää itselläni jotain mikä kuuluu minulle? Vai ovatko elimeni yhteiskunnan omaisuutta? Olenko minä omaisuutta? Kirjoitin viimeisen lauseen, koska itse en näe kuolemista pahana asiana tai pahuuteen verrattavana asiana. Se on luonnollista. Mutta se että ei ole rakastettu tai pidetään jotenkin huonompana ihmisenä eliniän verran on paljon tuskallisempaa kuin kuolema rakkaiden ympäröimänä. Vai oletko eri mieltä?

Elinten luovutus on hyvä asia ja minun elimiäni saa kyllä käyttää, mutta minusta se on kyllä vähän sellainen asia, mitä keneltäkään ei voi vaatia eikä siihen mitään "tarpeeksi hyviä" perusteluja tarvita. Jos joku sanoo, että elintenluovutus ahdistaa, niin se on jokaisen oma asia. Kuollut ei tarvitse elimiään enää mihinkään, mutta sitä ei voi kukaan ulkopuolinen määrätä, miltä jokin asia ajatuksena tuntuu elävälle ihmiselle.

Yleisesti ottaen jokainen saa testamentilla päättää, mitä ruumiille tapahtuu, minne haluaa haudatuksi jne. Ei ruumiita väkisin oteta lääketieteen opiskelijoiden leikeltäväksikään. Miksi ette muuten lahjoita ruumiitanne lääketieteelle? Ettehän te niitä kuolleena enää tarvitse, eihän? Siitä vain testamenttia tekemään:

https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/ruumiinluovutus…

Tunnen muuten pari lääkäriä, jotka eivät halua elimiään luovutettavan. En tiedä sen tarkemmin syitä, mutta ainakin toinen näistä uskoo elintenluovutuksen vaikuttavan jotenkin hoidon laatuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on uskomus että ihmisen elimissä on osa ihmistä itseään. Kehomuisti. Olen lukenut tapauksista missä itsemurhan tehneen sydän on siirretty toiselle ja tämä on tehnyt myös itsemurhan jne. En siis tämän uskomuksen vuoksi halua elimiäni luovutettavan sillä olen krooninen mt-tapaus, jolta löytyy mm. masennusta, ahdistusta ja kirsikkana kakun päällä kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Miksi ihmeessä alapeukut? Huomaa että elimeni kelpaavat vaikka omaa elämänlaatuani ei voida parantaa.

Kyllä, sinunkin elimesi kelpaavat. Et ole ihan niin suuri luuseri kuin kuvittelet. Mitä jos antaisit sen elimen saajan päättää itse, kuoleeko hän vai ei? Jos et luovuta, sinä ikään kuin päätät hänen puolestaan, että on parempi kuolla nyt tähän sairauteen kuin sinun olettamaasi itsemurhaan joskus tulevaisuudessa.  

Tein kommenttini koska halusin luoda positiivisen kuvan siitä miksi en halua luovuttaa elimiä. Uskomus siitä että niissä on jotain minun omaani on yksi syy. Todellisuudessa haluan pitää edes kuolemani jälkeen jotain itsestäni koska elämässä minulta on viety niin paljon. Milloin olen ollut terapialelu vanhemmille tai neulatyyny koulukiusaajille. Ja nyt olen syrjäytynyt ja yksin ja näyttävästi myös epämiellyttävä ihminen. Se olisi naula arkkuun että lopulta minulta vietäisiin elimetkin. Kelpaan hyvin eri resurssien kantajaksi muille. Jos jotakuta on rakastettu elämässä, mutta tämä kuolee elimen puutteeseen, niin tuolla ihmisille on silti ollut enemmän kuin minulla koskaan.

Vau, tämän luokan katkeruutta ja kostonhimoa näkee edes tällä palstalla harvoin. Ja sinua ei saanut leimata pahaksi ihmiseksi? Mitä sitten olet?

Miten minä olisin paha jos haluan pitää itselläni jotain mikä kuuluu minulle? Vai ovatko elimeni yhteiskunnan omaisuutta? Olenko minä omaisuutta? Kirjoitin viimeisen lauseen, koska itse en näe kuolemista pahana asiana tai pahuuteen verrattavana asiana. Se on luonnollista. Mutta se että ei ole rakastettu tai pidetään jotenkin huonompana ihmisenä eliniän verran on paljon tuskallisempaa kuin kuolema rakkaiden ympäröimänä. Vai oletko eri mieltä?

En ole eri mieltä siitä, että elimesi ovat sinun omaisuuttasi. Olen eri mieltä siitä, tekeekö se ihmisen pahaksi, jos haluaa jopa kuolemansa jälkeen estää mahdollisesti toisen ihmisen hengissä pysymisen. Kiusallasi et luovuta elimiäsi, se on minusta kipeetä. Totta kai se on sinun oikeutesi ja valintasi, mutta en arvosta. Eikä sinun tarvitse välittää siitä, arvostanko minä vai en, mutta tämähän on keskustelupalsta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on uskomus että ihmisen elimissä on osa ihmistä itseään. Kehomuisti. Olen lukenut tapauksista missä itsemurhan tehneen sydän on siirretty toiselle ja tämä on tehnyt myös itsemurhan jne. En siis tämän uskomuksen vuoksi halua elimiäni luovutettavan sillä olen krooninen mt-tapaus, jolta löytyy mm. masennusta, ahdistusta ja kirsikkana kakun päällä kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Miksi ihmeessä alapeukut? Huomaa että elimeni kelpaavat vaikka omaa elämänlaatuani ei voida parantaa.

Kyllä, sinunkin elimesi kelpaavat. Et ole ihan niin suuri luuseri kuin kuvittelet. Mitä jos antaisit sen elimen saajan päättää itse, kuoleeko hän vai ei? Jos et luovuta, sinä ikään kuin päätät hänen puolestaan, että on parempi kuolla nyt tähän sairauteen kuin sinun olettamaasi itsemurhaan joskus tulevaisuudessa.  

Tein kommenttini koska halusin luoda positiivisen kuvan siitä miksi en halua luovuttaa elimiä. Uskomus siitä että niissä on jotain minun omaani on yksi syy. Todellisuudessa haluan pitää edes kuolemani jälkeen jotain itsestäni koska elämässä minulta on viety niin paljon. Milloin olen ollut terapialelu vanhemmille tai neulatyyny koulukiusaajille. Ja nyt olen syrjäytynyt ja yksin ja näyttävästi myös epämiellyttävä ihminen. Se olisi naula arkkuun että lopulta minulta vietäisiin elimetkin. Kelpaan hyvin eri resurssien kantajaksi muille. Jos jotakuta on rakastettu elämässä, mutta tämä kuolee elimen puutteeseen, niin tuolla ihmisille on silti ollut enemmän kuin minulla koskaan.

Vau, tämän luokan katkeruutta ja kostonhimoa näkee edes tällä palstalla harvoin. Ja sinua ei saanut leimata pahaksi ihmiseksi? Mitä sitten olet?

Miten minä olisin paha jos haluan pitää itselläni jotain mikä kuuluu minulle? Vai ovatko elimeni yhteiskunnan omaisuutta? Olenko minä omaisuutta? Kirjoitin viimeisen lauseen, koska itse en näe kuolemista pahana asiana tai pahuuteen verrattavana asiana. Se on luonnollista. Mutta se että ei ole rakastettu tai pidetään jotenkin huonompana ihmisenä eliniän verran on paljon tuskallisempaa kuin kuolema rakkaiden ympäröimänä. Vai oletko eri mieltä?

En ole eri mieltä siitä, että elimesi ovat sinun omaisuuttasi. Olen eri mieltä siitä, tekeekö se ihmisen pahaksi, jos haluaa jopa kuolemansa jälkeen estää mahdollisesti toisen ihmisen hengissä pysymisen. Kiusallasi et luovuta elimiäsi, se on minusta kipeetä. Totta kai se on sinun oikeutesi ja valintasi, mutta en arvosta. Eikä sinun tarvitse välittää siitä, arvostanko minä vai en, mutta tämähän on keskustelupalsta.

Sinä väärin ymmärrät että teen tämän kiusallani. Toki siihen on varmasti vaikuttanut se miten kerroin asian. Haluan kokea että olen omaisuuttani. Että minä omistan itseni. Että muiden ihmisten ja minun välissä on rajat ja että minulla on oikeus sanoa ei. Tarkoitukseni ei ole kiusata ihmistä jota en tunne. Haluan vain tietää ja kokea että loppupeleissä minä tosiaan päätään itsestäni. Ja minulla on myös omia uskomuksia jotka liittyvät kuolemanjälkeisiin asioihin kuten olen kertonut, mutta koska ne ovat aika henkilökohtaisia ja selvästi epärelevantteja aiheeseen liittyen niin en näe syytä avautua niistä enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on uskomus että ihmisen elimissä on osa ihmistä itseään. Kehomuisti. Olen lukenut tapauksista missä itsemurhan tehneen sydän on siirretty toiselle ja tämä on tehnyt myös itsemurhan jne. En siis tämän uskomuksen vuoksi halua elimiäni luovutettavan sillä olen krooninen mt-tapaus, jolta löytyy mm. masennusta, ahdistusta ja kirsikkana kakun päällä kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Miksi ihmeessä alapeukut? Huomaa että elimeni kelpaavat vaikka omaa elämänlaatuani ei voida parantaa.

Kyllä, sinunkin elimesi kelpaavat. Et ole ihan niin suuri luuseri kuin kuvittelet. Mitä jos antaisit sen elimen saajan päättää itse, kuoleeko hän vai ei? Jos et luovuta, sinä ikään kuin päätät hänen puolestaan, että on parempi kuolla nyt tähän sairauteen kuin sinun olettamaasi itsemurhaan joskus tulevaisuudessa.  

Tein kommenttini koska halusin luoda positiivisen kuvan siitä miksi en halua luovuttaa elimiä. Uskomus siitä että niissä on jotain minun omaani on yksi syy. Todellisuudessa haluan pitää edes kuolemani jälkeen jotain itsestäni koska elämässä minulta on viety niin paljon. Milloin olen ollut terapialelu vanhemmille tai neulatyyny koulukiusaajille. Ja nyt olen syrjäytynyt ja yksin ja näyttävästi myös epämiellyttävä ihminen. Se olisi naula arkkuun että lopulta minulta vietäisiin elimetkin. Kelpaan hyvin eri resurssien kantajaksi muille. Jos jotakuta on rakastettu elämässä, mutta tämä kuolee elimen puutteeseen, niin tuolla ihmisille on silti ollut enemmän kuin minulla koskaan.

Vau, tämän luokan katkeruutta ja kostonhimoa näkee edes tällä palstalla harvoin. Ja sinua ei saanut leimata pahaksi ihmiseksi? Mitä sitten olet?

Miten minä olisin paha jos haluan pitää itselläni jotain mikä kuuluu minulle? Vai ovatko elimeni yhteiskunnan omaisuutta? Olenko minä omaisuutta? Kirjoitin viimeisen lauseen, koska itse en näe kuolemista pahana asiana tai pahuuteen verrattavana asiana. Se on luonnollista. Mutta se että ei ole rakastettu tai pidetään jotenkin huonompana ihmisenä eliniän verran on paljon tuskallisempaa kuin kuolema rakkaiden ympäröimänä. Vai oletko eri mieltä?

En ole eri mieltä siitä, että elimesi ovat sinun omaisuuttasi. Olen eri mieltä siitä, tekeekö se ihmisen pahaksi, jos haluaa jopa kuolemansa jälkeen estää mahdollisesti toisen ihmisen hengissä pysymisen. Kiusallasi et luovuta elimiäsi, se on minusta kipeetä. Totta kai se on sinun oikeutesi ja valintasi, mutta en arvosta. Eikä sinun tarvitse välittää siitä, arvostanko minä vai en, mutta tämähän on keskustelupalsta.

Olet järkyttävän sydämetön kiusaaja kun haukut kiusattua kiusaajaksi sen vuoksi, että haluaa pitää oman ruumiinsa. Kaikkea hävyttömiä otuksia sitä pitääkin nähdä, hyi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on uskomus että ihmisen elimissä on osa ihmistä itseään. Kehomuisti. Olen lukenut tapauksista missä itsemurhan tehneen sydän on siirretty toiselle ja tämä on tehnyt myös itsemurhan jne. En siis tämän uskomuksen vuoksi halua elimiäni luovutettavan sillä olen krooninen mt-tapaus, jolta löytyy mm. masennusta, ahdistusta ja kirsikkana kakun päällä kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Miksi ihmeessä alapeukut? Huomaa että elimeni kelpaavat vaikka omaa elämänlaatuani ei voida parantaa.

Kyllä, sinunkin elimesi kelpaavat. Et ole ihan niin suuri luuseri kuin kuvittelet. Mitä jos antaisit sen elimen saajan päättää itse, kuoleeko hän vai ei? Jos et luovuta, sinä ikään kuin päätät hänen puolestaan, että on parempi kuolla nyt tähän sairauteen kuin sinun olettamaasi itsemurhaan joskus tulevaisuudessa.  

Tein kommenttini koska halusin luoda positiivisen kuvan siitä miksi en halua luovuttaa elimiä. Uskomus siitä että niissä on jotain minun omaani on yksi syy. Todellisuudessa haluan pitää edes kuolemani jälkeen jotain itsestäni koska elämässä minulta on viety niin paljon. Milloin olen ollut terapialelu vanhemmille tai neulatyyny koulukiusaajille. Ja nyt olen syrjäytynyt ja yksin ja näyttävästi myös epämiellyttävä ihminen. Se olisi naula arkkuun että lopulta minulta vietäisiin elimetkin. Kelpaan hyvin eri resurssien kantajaksi muille. Jos jotakuta on rakastettu elämässä, mutta tämä kuolee elimen puutteeseen, niin tuolla ihmisille on silti ollut enemmän kuin minulla koskaan.

Vau, tämän luokan katkeruutta ja kostonhimoa näkee edes tällä palstalla harvoin. Ja sinua ei saanut leimata pahaksi ihmiseksi? Mitä sitten olet?

Miten minä olisin paha jos haluan pitää itselläni jotain mikä kuuluu minulle? Vai ovatko elimeni yhteiskunnan omaisuutta? Olenko minä omaisuutta? Kirjoitin viimeisen lauseen, koska itse en näe kuolemista pahana asiana tai pahuuteen verrattavana asiana. Se on luonnollista. Mutta se että ei ole rakastettu tai pidetään jotenkin huonompana ihmisenä eliniän verran on paljon tuskallisempaa kuin kuolema rakkaiden ympäröimänä. Vai oletko eri mieltä?

En ole eri mieltä siitä, että elimesi ovat sinun omaisuuttasi. Olen eri mieltä siitä, tekeekö se ihmisen pahaksi, jos haluaa jopa kuolemansa jälkeen estää mahdollisesti toisen ihmisen hengissä pysymisen. Kiusallasi et luovuta elimiäsi, se on minusta kipeetä. Totta kai se on sinun oikeutesi ja valintasi, mutta en arvosta. Eikä sinun tarvitse välittää siitä, arvostanko minä vai en, mutta tämähän on keskustelupalsta.

Olet järkyttävän sydämetön kiusaaja kun haukut kiusattua kiusaajaksi sen vuoksi, että haluaa pitää oman ruumiinsa. Kaikkea hävyttömiä otuksia sitä pitääkin nähdä, hyi!

En ole kyllä pienimmässäkään määrin kiinnostunut hysteerisestä mielipiteestäsi.

Kohta kokoomus velvoittaa köyhät myymään munuaisiaan, sarveiskalvojaan tai maksanosiaan rikkaille. Tulevaisuuden bisnesidea: pilko itsesi paloiksi ja myy kaikki mitä irrotettavissa on. Leikki sikseen, kyllä luovuttajan tahtoa on aina kysyttävä, vaikka elimet otettaisiin toisen käyttöön kuolleelta. Kaiken maailman katulapsia jo surmattu ja silvottu sydämiä myöten saudilasten vuoksi.

Aika harvassa muuten on ne ateistitkaan, jotka testamenttaavat ruumiinsa lääketieteelle. Anatomian osastollahan on ruumiista jatkuva pula, joten jos oikeasti teille ei ole mitään väliä, mitä ruumiille kuoleman jälkeen tapahtuu, niin tehkää ihmeessä tuo linkitetty testamentti.

Toistaiseksi tunnen tuttavapiiristäni vain yhden ihmisen, joka testamenttasi ruumiinsa. Oli vanhempi naishenkilö, joka halusi tehdä kaiken aina vähän eri tavalla kuin muut. Tytär oli tästä vähän järkyttynyt, mutta auttoi kuitenkin äitiään tämän tahdon toteuttamisessa. Poika taisi ainakin tilapäisesti suuttua äidilleen päätöksestä. Ymmärsi varmaan jälkeenpäin, että hyvä tarkoitus siinä oli.

Mutta hautarauhan rikkominen on rikollista ihan syystä. Jos ruumiilla ei olisi kulttuurissamme mitään merkitystä, mitään ihmisyyden jäännettä, ei sen häpäisylläkään olisi mitään väliä. Kuolleeseenkin ruumiiseen pätee omanlaisensa koskemattomuus. Siksi minusta tuntuu väärältä painostaa ja sättiä ihmisiä kuolemaa koskevissa päätöksissä. Tunnen yhden ihmisen, joka ei missään nimessä halua tuhkatuksi, koska se ahdistaa. Tunnen toisen, joka ei missään nimessä halua haudatuksi, vaan ehdottomasti tuhkatuksi, koska haudatuksi tuleminen ahdistaa. Eihän tuolla pitäisi olla mitään väliä. Mutta heillä on oikeus päättää. Heillä on oikeus ajatella omasta kuolemastaan miten haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko julmaa/väärin kieltää luovuttamasta omia elimiään kuoleman jälkeen niitä tarvitseville? Ymmärrätkö jos jonkun toive on ettei elimiä luovuteta

Aniharva on koskaan elinluovutuskelpoinen eli siinä tilanteessa, että hänen elimiään voisi käyttää.

Kenen tahansa kuolleen elimiä ei hyödynnetä, vaan täytyy olla aivokuollut, mutta elintoimintojen muuten käynnissä. Sen lisäksi täytyy täyttää monta muuta kriteeriä kelvatakseen luovuttajaksi.

Elossa oleva luovuttaa (suomessa) käytännössä vain toisen munuaisen ja senkin omalle lapselle, jos soveltuu luovuttamaan tälle.

Todennäköisesti ei koskaan siis tule tilannetta, jossa juuri ap olisi aivokuolleena, vaikka kaatunut pahasti ja lyönyt päänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on uskomus että ihmisen elimissä on osa ihmistä itseään. Kehomuisti. Olen lukenut tapauksista missä itsemurhan tehneen sydän on siirretty toiselle ja tämä on tehnyt myös itsemurhan jne. En siis tämän uskomuksen vuoksi halua elimiäni luovutettavan sillä olen krooninen mt-tapaus, jolta löytyy mm. masennusta, ahdistusta ja kirsikkana kakun päällä kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Miksi ihmeessä alapeukut? Huomaa että elimeni kelpaavat vaikka omaa elämänlaatuani ei voida parantaa.

Kyllä, sinunkin elimesi kelpaavat. Et ole ihan niin suuri luuseri kuin kuvittelet. Mitä jos antaisit sen elimen saajan päättää itse, kuoleeko hän vai ei? Jos et luovuta, sinä ikään kuin päätät hänen puolestaan, että on parempi kuolla nyt tähän sairauteen kuin sinun olettamaasi itsemurhaan joskus tulevaisuudessa.  

Tein kommenttini koska halusin luoda positiivisen kuvan siitä miksi en halua luovuttaa elimiä. Uskomus siitä että niissä on jotain minun omaani on yksi syy. Todellisuudessa haluan pitää edes kuolemani jälkeen jotain itsestäni koska elämässä minulta on viety niin paljon. Milloin olen ollut terapialelu vanhemmille tai neulatyyny koulukiusaajille. Ja nyt olen syrjäytynyt ja yksin ja näyttävästi myös epämiellyttävä ihminen. Se olisi naula arkkuun että lopulta minulta vietäisiin elimetkin. Kelpaan hyvin eri resurssien kantajaksi muille. Jos jotakuta on rakastettu elämässä, mutta tämä kuolee elimen puutteeseen, niin tuolla ihmisille on silti ollut enemmän kuin minulla koskaan.

Vau, tämän luokan katkeruutta ja kostonhimoa näkee edes tällä palstalla harvoin. Ja sinua ei saanut leimata pahaksi ihmiseksi? Mitä sitten olet?

Miten minä olisin paha jos haluan pitää itselläni jotain mikä kuuluu minulle? Vai ovatko elimeni yhteiskunnan omaisuutta? Olenko minä omaisuutta? Kirjoitin viimeisen lauseen, koska itse en näe kuolemista pahana asiana tai pahuuteen verrattavana asiana. Se on luonnollista. Mutta se että ei ole rakastettu tai pidetään jotenkin huonompana ihmisenä eliniän verran on paljon tuskallisempaa kuin kuolema rakkaiden ympäröimänä. Vai oletko eri mieltä?

Mitä sinä kuvittelet, että sinun elimillesi tapahtuu kuoleman jälkeen, jos et niitä luovuta? Kyllä ne joko poltetaan tai ne menevät matojen ruoaksi, joten miten ihmeessä ne siinäkään tapauksessa jäisi sinulle itsellesi? 

Ja tuohon aiempaan viestiisi, mistä ihmeestä sinä tiedät, miten kamala elämä sillä, joka elintä tarvitsee, on ollut. Hänellä on voinut olla vielä kurjempaa kuin sinulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on uskomus että ihmisen elimissä on osa ihmistä itseään. Kehomuisti. Olen lukenut tapauksista missä itsemurhan tehneen sydän on siirretty toiselle ja tämä on tehnyt myös itsemurhan jne. En siis tämän uskomuksen vuoksi halua elimiäni luovutettavan sillä olen krooninen mt-tapaus, jolta löytyy mm. masennusta, ahdistusta ja kirsikkana kakun päällä kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Miksi ihmeessä alapeukut? Huomaa että elimeni kelpaavat vaikka omaa elämänlaatuani ei voida parantaa.

Kyllä, sinunkin elimesi kelpaavat. Et ole ihan niin suuri luuseri kuin kuvittelet. Mitä jos antaisit sen elimen saajan päättää itse, kuoleeko hän vai ei? Jos et luovuta, sinä ikään kuin päätät hänen puolestaan, että on parempi kuolla nyt tähän sairauteen kuin sinun olettamaasi itsemurhaan joskus tulevaisuudessa.  

Tein kommenttini koska halusin luoda positiivisen kuvan siitä miksi en halua luovuttaa elimiä. Uskomus siitä että niissä on jotain minun omaani on yksi syy. Todellisuudessa haluan pitää edes kuolemani jälkeen jotain itsestäni koska elämässä minulta on viety niin paljon. Milloin olen ollut terapialelu vanhemmille tai neulatyyny koulukiusaajille. Ja nyt olen syrjäytynyt ja yksin ja näyttävästi myös epämiellyttävä ihminen. Se olisi naula arkkuun että lopulta minulta vietäisiin elimetkin. Kelpaan hyvin eri resurssien kantajaksi muille. Jos jotakuta on rakastettu elämässä, mutta tämä kuolee elimen puutteeseen, niin tuolla ihmisille on silti ollut enemmän kuin minulla koskaan.

Vau, tämän luokan katkeruutta ja kostonhimoa näkee edes tällä palstalla harvoin. Ja sinua ei saanut leimata pahaksi ihmiseksi? Mitä sitten olet?

Miten minä olisin paha jos haluan pitää itselläni jotain mikä kuuluu minulle? Vai ovatko elimeni yhteiskunnan omaisuutta? Olenko minä omaisuutta? Kirjoitin viimeisen lauseen, koska itse en näe kuolemista pahana asiana tai pahuuteen verrattavana asiana. Se on luonnollista. Mutta se että ei ole rakastettu tai pidetään jotenkin huonompana ihmisenä eliniän verran on paljon tuskallisempaa kuin kuolema rakkaiden ympäröimänä. Vai oletko eri mieltä?

Mitä sinä kuvittelet, että sinun elimillesi tapahtuu kuoleman jälkeen, jos et niitä luovuta? Kyllä ne joko poltetaan tai ne menevät matojen ruoaksi, joten miten ihmeessä ne siinäkään tapauksessa jäisi sinulle itsellesi? 

Ja tuohon aiempaan viestiisi, mistä ihmeestä sinä tiedät, miten kamala elämä sillä, joka elintä tarvitsee, on ollut. Hänellä on voinut olla vielä kurjempaa kuin sinulla. 

Koska silloin muuttaa muotoaan ehyenä ja kokonaisena. Oletko lukenut juttuja, joissa saajat kertovat saaneensa uusia "kykyjä" ja myöhemmin, kohdatessaan luovuttajan sukulaisia paljastuu, että se on ollut luovuttajan ominaisuus. Silloin luovuttajan elimet jatkavat elämää toisessa henkilössä ja jopa häntä muuttaen. Entä jos joku haluaa oikeasti kuolla kokonaan ja kokonaisena, eikä jatkaa elämää ainakaan ihmisenä? Se on valinta, että haluaa maatua ja olla madonkakkaa.

-eri