Lue keskustelun säännöt.
Onko elinluovutuskielto itsekästä?
26.11.2018 |
Olisiko julmaa/väärin kieltää luovuttamasta omia elimiään kuoleman jälkeen niitä tarvitseville? Ymmärrätkö jos jonkun toive on ettei elimiä luovuteta
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on uskomus että ihmisen elimissä on osa ihmistä itseään. Kehomuisti. Olen lukenut tapauksista missä itsemurhan tehneen sydän on siirretty toiselle ja tämä on tehnyt myös itsemurhan jne. En siis tämän uskomuksen vuoksi halua elimiäni luovutettavan sillä olen krooninen mt-tapaus, jolta löytyy mm. masennusta, ahdistusta ja kirsikkana kakun päällä kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Miksi ihmeessä alapeukut? Huomaa että elimeni kelpaavat vaikka omaa elämänlaatuani ei voida parantaa.
No minä ainakin alapeukutin tuota ihme horinaa itsemurhailevasta sydämestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kysymys itsekkyydestä eikä epäitsekkyydestä vaan ainakin nyt ihmisen koskemattomuudesta, itsemääräämisoikeudesta ja mahdollisesta vakaumuksesta. Yhtälailla ei ole itsekästä eikä epäitsekästä olettaa että saa uusia elimiä jos vanhat brakaavat syystä mistä hyvänsä.
Sen vuoksi koko kysymys ei ole relevantti koska (epä)itsekkyys ei liity asiaan. Etiikka liittyy mutta se taas on aivan eri asia kuin binäärinen itsekäs vs. epäitsekäs.
En koe itsekkääksi, jokainen päättää omasta kehostaan. Ja se on aika epätodennäköistä, että olisi juuri sillä hetkellä sopiva luovuttaja, kun elimiä voisi käyttää hyväksi. Itse haluaisin antaa ruumiini kuoleman jälkeen tutkimuskäyttöön, mutta sekään ei ole niin helppoa, kuin voisi olettaa. Muistotilaisuuden kun voi järjestää ilman ruumistakin. Hautajaisia ei tule, koska haluan tuhkauksen, niin ei tarvitse arkkuakaan kanniskella mihinkään. Enkä kuulu kirkkoon, niin en edes tiedä, miten ne hautajaiset menisi käytännössä, koska en kaipaa papin siunausta viimeiselle matkalle.
Ei ole itsekästä jos samalla kieltäytyy ottamasta vastaan muiden elimiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys itsekkyydestä eikä epäitsekkyydestä vaan ainakin nyt ihmisen koskemattomuudesta, itsemääräämisoikeudesta ja mahdollisesta vakaumuksesta. Yhtälailla ei ole itsekästä eikä epäitsekästä olettaa että saa uusia elimiä jos vanhat brakaavat syystä mistä hyvänsä.
Sen vuoksi koko kysymys ei ole relevantti koska (epä)itsekkyys ei liity asiaan. Etiikka liittyy mutta se taas on aivan eri asia kuin binäärinen itsekäs vs. epäitsekäs.
En ymmärrä, miten tuo liittyy aiheeseen, mutta tyhmyyttä tuo ainakin on. Ehkä jopa itsekkyyttä. Ei kai kukaan normaalijärkinen oleta, että niitä elimiä on jossain hyllyllä valmiina odottamassa juuri sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jotakuta pelottaa, että aivokuolleeksi todettuna sitten yhtäkkiä tajuaakin, kun niitä elimiä revitään, niin eikö tällaisten ihmisten kannattaisi ilmaista omaisille se tahto, että kun todetaan aivokuolleeksi, ei enää pidetä hengissä. Mikä ilo on elämässä, jossa sinut on todettu aivokuolleeksi? Makaat päivät pitkät yksin jossain huoneessa ja välillä joku käy siinä sängyn vieressä itkemässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys itsekkyydestä eikä epäitsekkyydestä vaan ainakin nyt ihmisen koskemattomuudesta, itsemääräämisoikeudesta ja mahdollisesta vakaumuksesta. Yhtälailla ei ole itsekästä eikä epäitsekästä olettaa että saa uusia elimiä jos vanhat brakaavat syystä mistä hyvänsä.
Sen vuoksi koko kysymys ei ole relevantti koska (epä)itsekkyys ei liity asiaan. Etiikka liittyy mutta se taas on aivan eri asia kuin binäärinen itsekäs vs. epäitsekäs.
En ymmärrä, miten tuo liittyy aiheeseen, mutta tyhmyyttä tuo ainakin on. Ehkä jopa itsekkyyttä. Ei kai kukaan normaalijärkinen oleta, että niitä elimiä on jossain hyllyllä valmiina odottamassa juuri sinua.
OK, yritetään uudestaan: Onko itsekästä tai epäitsekästä ottaa vastaan elimiä koska voihan olla että joku muu tarvitsisi niitä enemmän kuin itse?
Vastaus: Itsekkyys ei liity asiaan mitenkään, ei myöskään epäitsekkyys, vaan on kyse laajemmin etiikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä tuli nyt tämän oletus, että aivokuolleelta aletaan ottamaan niitä elimiä vaikka vielä koneilla pidetään elossa. Eikö siinä vaiheessa sitten irroteta laitteistakin, ennen kuin sieltä mitään otetaan?
Tiedän, koska omaiseltani on aivokuolleena irrotettu elimet. Voin sanoa, että oli aikas kamala kokemus. Ihmistä juurikin pidetään hengityskoneessa, sydän lyö - elimistönhän pitää olla "elossa" ja verenkierron toimia. Ei niitä elimiä kuolleelta ja kylmenneltä oteta.
Vierailija kirjoitti:
Jos jotakuta pelottaa, että aivokuolleeksi todettuna sitten yhtäkkiä tajuaakin, kun niitä elimiä revitään, niin eikö tällaisten ihmisten kannattaisi ilmaista omaisille se tahto, että kun todetaan aivokuolleeksi, ei enää pidetä hengissä. Mikä ilo on elämässä, jossa sinut on todettu aivokuolleeksi? Makaat päivät pitkät yksin jossain huoneessa ja välillä joku käy siinä sängyn vieressä itkemässä.
Suomessa nykylain mukaan kaikki aivokuolleet ovat elintenluovuttajia, jos et ole sitä erikseen kieltänyt elinaikanasi. Edes omaiset eivät pysty luovutusta estämään vaan ne elimet vaan irrotetaan. Siksi olen kieltänyt elintenluovutuksen sekä terveystiedoissa että kertonut tahtoni omaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jotakuta pelottaa, että aivokuolleeksi todettuna sitten yhtäkkiä tajuaakin, kun niitä elimiä revitään, niin eikö tällaisten ihmisten kannattaisi ilmaista omaisille se tahto, että kun todetaan aivokuolleeksi, ei enää pidetä hengissä. Mikä ilo on elämässä, jossa sinut on todettu aivokuolleeksi? Makaat päivät pitkät yksin jossain huoneessa ja välillä joku käy siinä sängyn vieressä itkemässä.
Ei tällainen ole aivokuollut vaan koomassa joka päivät pitkät makaa. Aivokuollut on kuollut ja kuolee joka tapauksessa muutaman päivän päästä.
Aivokuolemalla tarkoitetaan tilannetta, jossa aivojen toiminta on peruuttamattomasti loppunut, vaikka sydän ja verenkierto vielä toimivat. Aivokuolemassa aivojen sähkötoiminta ja refleksit lakkaavat täydellisesti ja pysyvästi. Myös hengitys on lakannut, ja tilaa voidaan pitää yllä ainoastaan hengityskoneen avulla. Aivokuolema voi johtua koko aivoihin kohdistuneesta vammasta tai paikallisesta vauriosta aivorungossa.[1]
Aivokuolemasta ei voi toipua, sillä verenkierron loputtua alkaa itsestään hajoaminen eli solujen tuhoutuminen. Aivokuolleena ei voi olla viikkoja, puhumattakaan kuukausista tai vuosista. Koska aivojen verenkierto on pysyvästi lakannut, aivot alkavat hajota. Myöskään verenpainetta ja sydämen toimintaa ei voida pitää yllä muutamia vuorokausia pitempään tehohoidonkaan avulla, vaan aivokuolleen sydämen toiminta lakkaa joka tapauksessa muutamien vuorokausien kuluessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kannattaisi ihmisten lukea biologiaa edes sen verran, että tajuaisitte mitä ne aivot tekee ja mitä tarkoittaa aivokuollut. Kivun aistimiseen tarvitsee ihminen aivot ja jos on aivokuollut niin ne aivot on oikeasti kuolleet eikä silloin ole mitään kipua tai tietoisuutta.
Tietysti ne elimet pitää ottaa aivokuolleelta, koska ne elimetkin kuolee, jos on "kokonaan kuollut".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys itsekkyydestä eikä epäitsekkyydestä vaan ainakin nyt ihmisen koskemattomuudesta, itsemääräämisoikeudesta ja mahdollisesta vakaumuksesta. Yhtälailla ei ole itsekästä eikä epäitsekästä olettaa että saa uusia elimiä jos vanhat brakaavat syystä mistä hyvänsä.
Sen vuoksi koko kysymys ei ole relevantti koska (epä)itsekkyys ei liity asiaan. Etiikka liittyy mutta se taas on aivan eri asia kuin binäärinen itsekäs vs. epäitsekäs.
En ymmärrä, miten tuo liittyy aiheeseen, mutta tyhmyyttä tuo ainakin on. Ehkä jopa itsekkyyttä. Ei kai kukaan normaalijärkinen oleta, että niitä elimiä on jossain hyllyllä valmiina odottamassa juuri sinua.
OK, yritetään uudestaan: Onko itsekästä tai epäitsekästä ottaa vastaan elimiä koska voihan olla että joku muu tarvitsisi niitä enemmän kuin itse?
Vastaus: Itsekkyys ei liity asiaan mitenkään, ei myöskään epäitsekkyys, vaan on kyse laajemmin etiikasta.
Eiköhän se terveydenhuoltojärjestelmä pysty minun puolestani melko luotettavasti arvioimaan, kuka sitä elintä kipeimmin tarvitsee. Eikös ne kiireisemmät mene jonon ohi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotakuta pelottaa, että aivokuolleeksi todettuna sitten yhtäkkiä tajuaakin, kun niitä elimiä revitään, niin eikö tällaisten ihmisten kannattaisi ilmaista omaisille se tahto, että kun todetaan aivokuolleeksi, ei enää pidetä hengissä. Mikä ilo on elämässä, jossa sinut on todettu aivokuolleeksi? Makaat päivät pitkät yksin jossain huoneessa ja välillä joku käy siinä sängyn vieressä itkemässä.
Ei tällainen ole aivokuollut vaan koomassa joka päivät pitkät makaa. Aivokuollut on kuollut ja kuolee joka tapauksessa muutaman päivän päästä.
No joo, minä en näistä tiedä. Kommentoin vain noille, jotka pelkäävät kokevansa kauhun hetkiä aivokuolleena.
Minä pidän luovuttamattomuutta itsekkäänä, toisaalta uskomukset ja tietämättömyys ovat edelleen vahvana ihmisissä, niin ei se mikään yllätys ole.
Omasta kehostani kaiken saa kierrättää, jos tarvitsevia on. Loput saa käyttää lääketieteelliseen tutkimukseen tai koulutukseen. Näin olen omakantaan kirjoittanut tahtona. Jos jotain jää se tuhkataan, ja olen toivonut sirottelua itselleni tärkeään paikkaan, jonka tiedän myös omaisteni hyväksyvän.
Vartalostani tuskin löytyy mitään lopullista ratkaisua ihmiskuntaa vaivaaviin lääketieteellisiin tai biologisiin kysymyksiin, mutta onpahan yksi pala suuressa palapelissä.
Ja siis elimiähän ei oteta käyttöön, ellei siihen erikseen suostu. Joten erillistä kieltoa ei tarvitse tehdä.
En ymmärrä kieltoa, ellei sitten ole jotakin sairautta, joka pilaa elimet tmv. Tästä toki lääkärit varmaankin tietävät ja kieltävät itse jos on tarpeen ja kaipa elimet tutkitaan ennen luovutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on uskomus että ihmisen elimissä on osa ihmistä itseään. Kehomuisti. Olen lukenut tapauksista missä itsemurhan tehneen sydän on siirretty toiselle ja tämä on tehnyt myös itsemurhan jne. En siis tämän uskomuksen vuoksi halua elimiäni luovutettavan sillä olen krooninen mt-tapaus, jolta löytyy mm. masennusta, ahdistusta ja kirsikkana kakun päällä kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Miksi ihmeessä alapeukut? Huomaa että elimeni kelpaavat vaikka omaa elämänlaatuani ei voida parantaa.
Kyllä, sinunkin elimesi kelpaavat. Et ole ihan niin suuri luuseri kuin kuvittelet. Mitä jos antaisit sen elimen saajan päättää itse, kuoleeko hän vai ei? Jos et luovuta, sinä ikään kuin päätät hänen puolestaan, että on parempi kuolla nyt tähän sairauteen kuin sinun olettamaasi itsemurhaan joskus tulevaisuudessa.
Tein kommenttini koska halusin luoda positiivisen kuvan siitä miksi en halua luovuttaa elimiä. Uskomus siitä että niissä on jotain minun omaani on yksi syy. Todellisuudessa haluan pitää edes kuolemani jälkeen jotain itsestäni koska elämässä minulta on viety niin paljon. Milloin olen ollut terapialelu vanhemmille tai neulatyyny koulukiusaajille. Ja nyt olen syrjäytynyt ja yksin ja näyttävästi myös epämiellyttävä ihminen. Se olisi naula arkkuun että lopulta minulta vietäisiin elimetkin. Kelpaan hyvin eri resurssien kantajaksi muille. Jos jotakuta on rakastettu elämässä, mutta tämä kuolee elimen puutteeseen, niin tuolla ihmisille on silti ollut enemmän kuin minulla koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on uskomus että ihmisen elimissä on osa ihmistä itseään. Kehomuisti. Olen lukenut tapauksista missä itsemurhan tehneen sydän on siirretty toiselle ja tämä on tehnyt myös itsemurhan jne. En siis tämän uskomuksen vuoksi halua elimiäni luovutettavan sillä olen krooninen mt-tapaus, jolta löytyy mm. masennusta, ahdistusta ja kirsikkana kakun päällä kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Miksi ihmeessä alapeukut? Huomaa että elimeni kelpaavat vaikka omaa elämänlaatuani ei voida parantaa.
No minä ainakin alapeukutin tuota ihme horinaa itsemurhailevasta sydämestä.
Horinaa tai ei niin minulla on oikeus uskomuksiini ja tunteisiini. Ja myös elimiini ilman että minut automaattisesti tuomitaan pahaksi ihmiseksi.
Kyllä, sinunkin elimesi kelpaavat. Et ole ihan niin suuri luuseri kuin kuvittelet. Mitä jos antaisit sen elimen saajan päättää itse, kuoleeko hän vai ei? Jos et luovuta, sinä ikään kuin päätät hänen puolestaan, että on parempi kuolla nyt tähän sairauteen kuin sinun olettamaasi itsemurhaan joskus tulevaisuudessa.