Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?
Kommentit (1142)
Minua häiritsee, että eksän veli on alkanut viestitellä eron jälkeen. En todellakaan aio tavata, mutta mitähän se oikein luulee. Oikein kunnon sukuongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua häiritsee mun miehen exät ihan kauheesti. Mua häiritsee myös miehen kaverit jotka tuntevat sen ex-naisystävän. En oikeastaan siedä ketään naispuolisia mieheni kavereita. Tai ketään sen kavereita ylipäätään. No en kyllä anna sen niitä tavatakaan. Ei se oikeastaan tapaa ketään kun on vaan kotona mun kanssa. Mut me ollaan niin onnellisia!
#tosissaan
Vierailija kirjoitti:
Siis puoliso on se kaikkein tärkein?
Sitten toisessa lauseessa miehen olisi lähdettävä, koska ne kaikki (jokaikinen) ystävät ovat niin tärkeitä?
Mieluummin luopuisi puolisost kuin ystävistään?
Eihän se puoliso silloin ole *se tärkein*.
Miksi ette näe tätä ajattelutavan ristiriitaa. Kun monet muut näkevät?Miksi niin moni katsoo etuoikeidekseen vaatia, että puolison on hyväksyttävä entiset tai sitten ei ole sopiva kumppaniksi?
Ihan yhtä etuoikeutettua on vaatia, että puoliso pitää hajurakoa entisiinsä eikä ole tiiviisti yhteydessä?
Vaahdota, että *ei ole oikeutta vaatia tai rajoittaa yhteydenpite eksiin*
Olen eri jolle vastasit, mutta tapailuvaiheessa olen sanonut, että eksän kanssa erottiin sovussa ja ollaan vieläkin kavereita. Toistaiseksi kelleen miehelle tuo ei ole ollut ongelma, päinvaistoin he ovat sanoneet, että mukava kun olette väleissä. Kuitenkin jos tuossa vaiheessa asia olisi ollut jollekin ongelma, en olisi jatkanut enää tapailua. Se ei olisi ollut oikea mies minulle. Nyt olen vuoden seurustellut ja miehelle ei tosiaan ole mikään ongelma, että olen eksän kanssa kavereita.
Minun mielestäni siinä taustalla on usein muutakin, joten en voi hyväksyä. Selitelköön itse mitä haluaa, ei kai sitä nyt kukaan myöntäisikään. En todellakaan ymmärrä miksi pitäisi raahata exiä perässä. Enkä muuten myöskään hauku exääni tai vihaa häntä. Onko se ainoa vaihtoehto, jos ei ymmärrä että joku haluaa kaveerata entisen rakastajansa kanssa? Me ei oltu kavereita, vaan enemmän ja minusta tuntuisi oudolta ja luonnottomalta että sen päätyttyä oltaisiin platonisessa kaverisuhteessa. Olen yhden ihmisen kanssa kerrallaan, enkä silloin edes haaveile muista.
Kaikki eivät toimi samoin. Miehen ex jotain... ei ollut asiasta kertonut edes omalle miehelleen. Kavereita siis vaan kaljalla käyneet joskus :) (yli kymmenen vuoden parisuhde tähän mieheensä, lapsiakin)
Sitten jossain vaiheessahan tuli se tahtoisitko panna mua vielä...;)
No, ei tahtonut.
Ainakaan sillä kertaa.
En hyväksy ja syystä :) vaikka vähän huvittaakin koko homma.
Mitäköhän muuta ajoi takaa kun hyvää seksiä?
Testata omaa haluttavuuttaan?
Vai jäikö jotain kesken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis puoliso on se kaikkein tärkein?
Sitten toisessa lauseessa miehen olisi lähdettävä, koska ne kaikki (jokaikinen) ystävät ovat niin tärkeitä?
Mieluummin luopuisi puolisost kuin ystävistään?
Eihän se puoliso silloin ole *se tärkein*.
Miksi ette näe tätä ajattelutavan ristiriitaa. Kun monet muut näkevät?Miksi niin moni katsoo etuoikeidekseen vaatia, että puolison on hyväksyttävä entiset tai sitten ei ole sopiva kumppaniksi?
Ihan yhtä etuoikeutettua on vaatia, että puoliso pitää hajurakoa entisiinsä eikä ole tiiviisti yhteydessä?
Vaahdota, että *ei ole oikeutta vaatia tai rajoittaa yhteydenpite eksiin*
Ymmärrät kai itsekin, ettei asia ole noin yksinkertainen. Totta kai puoliso on tärkeämpi kuin ystävät, mutta kyse ei ole pelkästään siitä kuka on tärkein. Kyse on myös siitä, että ihmisellä on oikeus päättää itse omista ystävyyssuhteistaan. Jos vaadin kumppaniani luopumaan jostain mikä on hänelle tärkeää, hän katkeroituu eikä arvosta minua enää, ja hänen rakkautensa muuttuu viha-rakkaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis puoliso on se kaikkein tärkein?
Sitten toisessa lauseessa miehen olisi lähdettävä, koska ne kaikki (jokaikinen) ystävät ovat niin tärkeitä?
Mieluummin luopuisi puolisost kuin ystävistään?
Eihän se puoliso silloin ole *se tärkein*.
Miksi ette näe tätä ajattelutavan ristiriitaa. Kun monet muut näkevät?Miksi niin moni katsoo etuoikeidekseen vaatia, että puolison on hyväksyttävä entiset tai sitten ei ole sopiva kumppaniksi?
Ihan yhtä etuoikeutettua on vaatia, että puoliso pitää hajurakoa entisiinsä eikä ole tiiviisti yhteydessä?
Vaahdota, että *ei ole oikeutta vaatia tai rajoittaa yhteydenpite eksiin*
Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Siinä vaiheessa kun kumppani alkaa sanella ketä saa tavata ja ketä ei niin ei enää ole kyse niistä ystävistä vaan sellaisista parisuhteen perusarvoista kuin luottamuksesta, kunnioituksesta ym. Toki joku saattaa myös kunnioituksesta kumppaniaan kohtaan katkaista ne tätä häiritsevät ihmissuhteet ja sekin on ihan ok jos se itselle sopii. Minulle ei sopisi jos ne suhteet ovat terveellä pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis puoliso on se kaikkein tärkein?
Sitten toisessa lauseessa miehen olisi lähdettävä, koska ne kaikki (jokaikinen) ystävät ovat niin tärkeitä?
Mieluummin luopuisi puolisost kuin ystävistään?
Eihän se puoliso silloin ole *se tärkein*.
Miksi ette näe tätä ajattelutavan ristiriitaa. Kun monet muut näkevät?Miksi niin moni katsoo etuoikeidekseen vaatia, että puolison on hyväksyttävä entiset tai sitten ei ole sopiva kumppaniksi?
Ihan yhtä etuoikeutettua on vaatia, että puoliso pitää hajurakoa entisiinsä eikä ole tiiviisti yhteydessä?
Vaahdota, että *ei ole oikeutta vaatia tai rajoittaa yhteydenpite eksiin*Ymmärrät kai itsekin, ettei asia ole noin yksinkertainen. Totta kai puoliso on tärkeämpi kuin ystävät, mutta kyse ei ole pelkästään siitä kuka on tärkein. Kyse on myös siitä, että ihmisellä on oikeus päättää itse omista ystävyyssuhteistaan. Jos vaadin kumppaniani luopumaan jostain mikä on hänelle tärkeää, hän katkeroituu eikä arvosta minua enää, ja hänen rakkautensa muuttuu viha-rakkaudeksi.
Ihmisellä on oikeus päättää ystävistään, kyllä.
Mutta toisella puolisolla on myös oikeus edellyttää, että ne ystävät eivät mene yli ja edelle parisuhteesta ja siitä puolisosta, pitäisi löytyä tasapaino.
Mitä tehdä, jos toinen ei halua edes keskustella tai miettiä voisko joihinkin ystäviin ja kavereihin vähentää yhteydenpitoa?
Kyllä silloin on jotain pielessä prioriteeteissa jos ystävät ja kaverit menevät ohi. Jos ystävät ovat niin tärkeitä, että puolison toivomus aiheuttaa katkeruutta suhde ja muuttuu viha-rakkaudeksi. Miksi?
Eikö sen kumppanin arvostus toimi myös toiseen suuntaan? Miksi sen pitäisi toimia vain yhteen suuntaan?
Tästähän on juuri kysymys. Missä menee raja?
Kyllähän molemmilla pitäisi olla samat oikeudet ja sama sananvalta parisuhteessa ja sitten haetaan kompromissi tai tapa miten molemmat ovat tyytyväisiä ja molempien arvostus toisiaan kohtaan säilyy.
Voihan myös se osapuoli katkeroitua, alkaa vihata ja lakata arvostamista sitä osapuolta joka ei kuuntele toivomusta?
Miksi ajatellaan, että se *oikeus* katkeruuteen ja muuhun lisämausteeseeen on vain sillä joka pitää kiinni periaatteesta, että on oikeus säilyttää kaikki vanhat eksät ystävinä?
Kummallakin on oikeus mielipiteisiin ja periaateisiinsa, ei yksin sillä ystäviensä vaalijalla.
Ei ole yhtä oikeaa tai yhden ihmisen hyväksymää vaihtoehtoa, vaikka näin moni ajattelee. Kun parisuhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä niin molemmilla on omat oikeudet joista alijäämä jääräpäisesti kiinni. Ei vain toisella.
Ei ole kyse eikä tarkoitus, että kaikista ystävistä pitää luopua. Mutta ehkä kuitenkin niin, että eksät eivät enää olisi ihan sydänystäviä ja jatkuvasti elämässä mukana kun uusi ihminen on kuvioissa.
Ei ole minun mielestäni mikään niin kohtuuton toivomus, että pitäisi alkaa vihata ja katkeroitua siitä. Vaan ihan kohtuullinen ja ymmärrettävä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis puoliso on se kaikkein tärkein?
Sitten toisessa lauseessa miehen olisi lähdettävä, koska ne kaikki (jokaikinen) ystävät ovat niin tärkeitä?
Mieluummin luopuisi puolisost kuin ystävistään?
Eihän se puoliso silloin ole *se tärkein*.
Miksi ette näe tätä ajattelutavan ristiriitaa. Kun monet muut näkevät?Miksi niin moni katsoo etuoikeidekseen vaatia, että puolison on hyväksyttävä entiset tai sitten ei ole sopiva kumppaniksi?
Ihan yhtä etuoikeutettua on vaatia, että puoliso pitää hajurakoa entisiinsä eikä ole tiiviisti yhteydessä?
Vaahdota, että *ei ole oikeutta vaatia tai rajoittaa yhteydenpite eksiin*Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Siinä vaiheessa kun kumppani alkaa sanella ketä saa tavata ja ketä ei niin ei enää ole kyse niistä ystävistä vaan sellaisista parisuhteen perusarvoista kuin luottamuksesta, kunnioituksesta ym. Toki joku saattaa myös kunnioituksesta kumppaniaan kohtaan katkaista ne tätä häiritsevät ihmissuhteet ja sekin on ihan ok jos se itselle sopii. Minulle ei sopisi jos ne suhteet ovat terveellä pohjalla.
Ei kukaan ole sanonut, että kumppani alkaa sanella ketä saa tavata ja ketä ei, vaan se on yleensä oletus, että eksiin ei enää olla tiiviisti yhteyksissä. Eikä heille kerrota intiimejä ja henkilökohtaisia asioita uudesta kumppanista. Se on toivomus ja perusajatus ja juurikin niin että moni uusi kumppani toivoo, kuten itsekin sanoit, että KUNNIOITUKSESTA kumppaniaan kohtaan oma-alotteisesti ei enää pidä tiivistä yhteyttä eksiensä. Tässä ihan itse nyt sanoit sen mitä ajoin takaa. Pitää itsestään selvänä, että joutuu toimimaan tosi kun siihen asti, vanha toimintatapa ei sovellu enää kun on uudessa parisuhteessa?
Kohtuuton EI ole se uusi kumppani, se mitä hän olettaa on ihan perusasioita parisuhteessa. Uudelle suhteelle annetaan mahdollisuus ja karsitaan häiriötekijät, kuten on jo moneltakin taholta täällä kirjoitettu.
Pikemminkin kohtuuttomia ja itsekkäitä ovat ne, jotka tätä kunnioitusta ja arvostusta kumppanilleen anna, kuten sinäkin sanoit, ettei sinulle sovi. Etkö itsekin huomaa, että olet itse itsekäs?
Hyvissä väleissä saa olla jne. kuulumisia vaihtaa. Mutta yksikin saapasteli taannoin omin luvin meidän kotiin ja suoraan meidän makuuhuoneeseen katsomaan kissaa. Jatkossa tällä henkilöllä ei mitään asiaa eteistä pidemmälle. Käytöstavat pahasti hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis puoliso on se kaikkein tärkein?
Sitten toisessa lauseessa miehen olisi lähdettävä, koska ne kaikki (jokaikinen) ystävät ovat niin tärkeitä?
Mieluummin luopuisi puolisost kuin ystävistään?
Eihän se puoliso silloin ole *se tärkein*.
Miksi ette näe tätä ajattelutavan ristiriitaa. Kun monet muut näkevät?Miksi niin moni katsoo etuoikeidekseen vaatia, että puolison on hyväksyttävä entiset tai sitten ei ole sopiva kumppaniksi?
Ihan yhtä etuoikeutettua on vaatia, että puoliso pitää hajurakoa entisiinsä eikä ole tiiviisti yhteydessä?
Vaahdota, että *ei ole oikeutta vaatia tai rajoittaa yhteydenpite eksiin*Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Siinä vaiheessa kun kumppani alkaa sanella ketä saa tavata ja ketä ei niin ei enää ole kyse niistä ystävistä vaan sellaisista parisuhteen perusarvoista kuin luottamuksesta, kunnioituksesta ym. Toki joku saattaa myös kunnioituksesta kumppaniaan kohtaan katkaista ne tätä häiritsevät ihmissuhteet ja sekin on ihan ok jos se itselle sopii. Minulle ei sopisi jos ne suhteet ovat terveellä pohjalla.
Ei kukaan ole sanonut, että kumppani alkaa sanella ketä saa tavata ja ketä ei, vaan se on yleensä oletus, että eksiin ei enää olla tiiviisti yhteyksissä. Eikä heille kerrota intiimejä ja henkilökohtaisia asioita uudesta kumppanista. Se on toivomus ja perusajatus ja juurikin niin että moni uusi kumppani toivoo, kuten itsekin sanoit, että KUNNIOITUKSESTA kumppaniaan kohtaan oma-alotteisesti ei enää pidä tiivistä yhteyttä eksiensä. Tässä ihan itse nyt sanoit sen mitä ajoin takaa. Pitää itsestään selvänä, että joutuu toimimaan tosi kun siihen asti, vanha toimintatapa ei sovellu enää kun on uudessa parisuhteessa?
Kohtuuton EI ole se uusi kumppani, se mitä hän olettaa on ihan perusasioita parisuhteessa. Uudelle suhteelle annetaan mahdollisuus ja karsitaan häiriötekijät, kuten on jo moneltakin taholta täällä kirjoitettu.Pikemminkin kohtuuttomia ja itsekkäitä ovat ne, jotka tätä kunnioitusta ja arvostusta kumppanilleen anna, kuten sinäkin sanoit, ettei sinulle sovi. Etkö itsekin huomaa, että olet itse itsekäs?
Pitää löytää sellainen uusi kumppani, jota vanhat eksät eivät haittaa. Ja toistaalta jos jotain haittaa ne, hän sitten hakee samanlaisen kumppanin kuin hän itse. Sitten kaikki ovat onnellisia. Pitää vain löytää juuri sopiva kumppani.
Itse vedän rajan siihen, että onko ollut pelkkä seksisuhde vai enemmän. Satunnaisia seksikumppaneita on yhä kavereissa, mutta kunnioituksesta nykyistä puolisoa kohtaan en pidä mitään yhteyttä vakaviin suhteisiin (pitkä seurustelu / avoliitto). Edellytän samaa puolisoltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö tätä samaa pskaa täällä kauhetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis puoliso on se kaikkein tärkein?
Sitten toisessa lauseessa miehen olisi lähdettävä, koska ne kaikki (jokaikinen) ystävät ovat niin tärkeitä?
Mieluummin luopuisi puolisost kuin ystävistään?
Eihän se puoliso silloin ole *se tärkein*.
Miksi ette näe tätä ajattelutavan ristiriitaa. Kun monet muut näkevät?Miksi niin moni katsoo etuoikeidekseen vaatia, että puolison on hyväksyttävä entiset tai sitten ei ole sopiva kumppaniksi?
Ihan yhtä etuoikeutettua on vaatia, että puoliso pitää hajurakoa entisiinsä eikä ole tiiviisti yhteydessä?
Vaahdota, että *ei ole oikeutta vaatia tai rajoittaa yhteydenpite eksiin*Ymmärrät kai itsekin, ettei asia ole noin yksinkertainen. Totta kai puoliso on tärkeämpi kuin ystävät, mutta kyse ei ole pelkästään siitä kuka on tärkein. Kyse on myös siitä, että ihmisellä on oikeus päättää itse omista ystävyyssuhteistaan. Jos vaadin kumppaniani luopumaan jostain mikä on hänelle tärkeää, hän katkeroituu eikä arvosta minua enää, ja hänen rakkautensa muuttuu viha-rakkaudeksi.
Ihmisellä on oikeus päättää ystävistään, kyllä.
Mutta toisella puolisolla on myös oikeus edellyttää, että ne ystävät eivät mene yli ja edelle parisuhteesta ja siitä puolisosta, pitäisi löytyä tasapaino.
Mitä tehdä, jos toinen ei halua edes keskustella tai miettiä voisko joihinkin ystäviin ja kavereihin vähentää yhteydenpitoa?
Kyllä silloin on jotain pielessä prioriteeteissa jos ystävät ja kaverit menevät ohi. Jos ystävät ovat niin tärkeitä, että puolison toivomus aiheuttaa katkeruutta suhde ja muuttuu viha-rakkaudeksi. Miksi?
Eikö sen kumppanin arvostus toimi myös toiseen suuntaan? Miksi sen pitäisi toimia vain yhteen suuntaan?
Tästähän on juuri kysymys. Missä menee raja?
Kyllähän molemmilla pitäisi olla samat oikeudet ja sama sananvalta parisuhteessa ja sitten haetaan kompromissi tai tapa miten molemmat ovat tyytyväisiä ja molempien arvostus toisiaan kohtaan säilyy.Voihan myös se osapuoli katkeroitua, alkaa vihata ja lakata arvostamista sitä osapuolta joka ei kuuntele toivomusta?
Miksi ajatellaan, että se *oikeus* katkeruuteen ja muuhun lisämausteeseeen on vain sillä joka pitää kiinni periaatteesta, että on oikeus säilyttää kaikki vanhat eksät ystävinä?Kummallakin on oikeus mielipiteisiin ja periaateisiinsa, ei yksin sillä ystäviensä vaalijalla.
Ei ole yhtä oikeaa tai yhden ihmisen hyväksymää vaihtoehtoa, vaikka näin moni ajattelee. Kun parisuhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä niin molemmilla on omat oikeudet joista alijäämä jääräpäisesti kiinni. Ei vain toisella.
Ei ole kyse eikä tarkoitus, että kaikista ystävistä pitää luopua. Mutta ehkä kuitenkin niin, että eksät eivät enää olisi ihan sydänystäviä ja jatkuvasti elämässä mukana kun uusi ihminen on kuvioissa.Ei ole minun mielestäni mikään niin kohtuuton toivomus, että pitäisi alkaa vihata ja katkeroitua siitä. Vaan ihan kohtuullinen ja ymmärrettävä asia.
Toki se toimii molempiin suuntiin. Molemmilla on oikeus ystäviinsä, ei vain toisella.
Jos esim. nainen lopettaa miehensä toivomuksesta yhteydenpidon ex-mieheen, niin mies kuitenkin tietää, että nainen oikeastaan haluaisi pitää eksäänsä yhteyttä. Lopettamisesta ei siis ole kenellekään mitään iloa tai apua.
Vierailija kirjoitti:
Itse vedän rajan siihen, että onko ollut pelkkä seksisuhde vai enemmän. Satunnaisia seksikumppaneita on yhä kavereissa, mutta kunnioituksesta nykyistä puolisoa kohtaan en pidä mitään yhteyttä vakaviin suhteisiin (pitkä seurustelu / avoliitto). Edellytän samaa puolisoltani.
Joutuuko puolisosi tekemään sinulle tiliä joka ikisestä vastakkaista sukupuolta olevasta tuttavastaan, että mistä hänet tuntee? Minulle ei ole tullut mieleenikään kuulustella puolisoani hänen entisistä seksisuhteistaan, parisuhteistaan tai siitä, mistä hän kenetkin tuntee. Enkä ajatellut tehdä sitä jatkossakaan.
Ei olisi ok, koska mullakaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis puoliso on se kaikkein tärkein?
Sitten toisessa lauseessa miehen olisi lähdettävä, koska ne kaikki (jokaikinen) ystävät ovat niin tärkeitä?
Mieluummin luopuisi puolisost kuin ystävistään?
Eihän se puoliso silloin ole *se tärkein*.
Miksi ette näe tätä ajattelutavan ristiriitaa. Kun monet muut näkevät?Miksi niin moni katsoo etuoikeidekseen vaatia, että puolison on hyväksyttävä entiset tai sitten ei ole sopiva kumppaniksi?
Ihan yhtä etuoikeutettua on vaatia, että puoliso pitää hajurakoa entisiinsä eikä ole tiiviisti yhteydessä?
Vaahdota, että *ei ole oikeutta vaatia tai rajoittaa yhteydenpite eksiin*Ymmärrät kai itsekin, ettei asia ole noin yksinkertainen. Totta kai puoliso on tärkeämpi kuin ystävät, mutta kyse ei ole pelkästään siitä kuka on tärkein. Kyse on myös siitä, että ihmisellä on oikeus päättää itse omista ystävyyssuhteistaan. Jos vaadin kumppaniani luopumaan jostain mikä on hänelle tärkeää, hän katkeroituu eikä arvosta minua enää, ja hänen rakkautensa muuttuu viha-rakkaudeksi.
Ihmisellä on oikeus päättää ystävistään, kyllä.
Mutta toisella puolisolla on myös oikeus edellyttää, että ne ystävät eivät mene yli ja edelle parisuhteesta ja siitä puolisosta, pitäisi löytyä tasapaino.
Mitä tehdä, jos toinen ei halua edes keskustella tai miettiä voisko joihinkin ystäviin ja kavereihin vähentää yhteydenpitoa?
Kyllä silloin on jotain pielessä prioriteeteissa jos ystävät ja kaverit menevät ohi. Jos ystävät ovat niin tärkeitä, että puolison toivomus aiheuttaa katkeruutta suhde ja muuttuu viha-rakkaudeksi. Miksi?
Eikö sen kumppanin arvostus toimi myös toiseen suuntaan? Miksi sen pitäisi toimia vain yhteen suuntaan?
Tästähän on juuri kysymys. Missä menee raja?
Kyllähän molemmilla pitäisi olla samat oikeudet ja sama sananvalta parisuhteessa ja sitten haetaan kompromissi tai tapa miten molemmat ovat tyytyväisiä ja molempien arvostus toisiaan kohtaan säilyy.Voihan myös se osapuoli katkeroitua, alkaa vihata ja lakata arvostamista sitä osapuolta joka ei kuuntele toivomusta?
Miksi ajatellaan, että se *oikeus* katkeruuteen ja muuhun lisämausteeseeen on vain sillä joka pitää kiinni periaatteesta, että on oikeus säilyttää kaikki vanhat eksät ystävinä?Kummallakin on oikeus mielipiteisiin ja periaateisiinsa, ei yksin sillä ystäviensä vaalijalla.
Ei ole yhtä oikeaa tai yhden ihmisen hyväksymää vaihtoehtoa, vaikka näin moni ajattelee. Kun parisuhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä niin molemmilla on omat oikeudet joista alijäämä jääräpäisesti kiinni. Ei vain toisella.
Ei ole kyse eikä tarkoitus, että kaikista ystävistä pitää luopua. Mutta ehkä kuitenkin niin, että eksät eivät enää olisi ihan sydänystäviä ja jatkuvasti elämässä mukana kun uusi ihminen on kuvioissa.Ei ole minun mielestäni mikään niin kohtuuton toivomus, että pitäisi alkaa vihata ja katkeroitua siitä. Vaan ihan kohtuullinen ja ymmärrettävä asia.
Toki se toimii molempiin suuntiin. Molemmilla on oikeus ystäviinsä, ei vain toisella.
Jos esim. nainen lopettaa miehensä toivomuksesta yhteydenpidon ex-mieheen, niin mies kuitenkin tietää, että nainen oikeastaan haluaisi pitää eksäänsä yhteyttä. Lopettamisesta ei siis ole kenellekään mitään iloa tai apua.
Me juteltiin vaimon kanssa kun on ollut jotakuinkin puolitoista vuotta pitämättä yhteyttä entisiinsä, pyysin olemaan ihan rehellinen. Sanoi että on ollut onnellisempi kuin aiemmin ja ei enää edes haluaisi pitää heihin yhteyttä, ihan kiva.
Meillä se on kyllä sallittua. Johtuen osaksi siitä, että miehellä ei hirveästi ole muita ystäviä kuin eksät. On vähän hiljainen ja ujo ja tulee paremmin toimeen naisten kuin miesten kanssa. Sitä paitsi miehen viimeisin eksä on sikahyvä tyyppi ja viihdyn hänen seurassaan todella hyvin itsekin.
Siinä vaiheessa kun tapaillaan, on vasta kumppaniehdokas, eikä vielä se tärkein ihminen.