Oletko jo ensitapaamisella ajatellut ihmisestä, että hänen kanssaan et halua olla tekemisissä?

On ja oli. Osoittautui täydeksi weeteeksi...

Olen kyllä. Meillä oli hetken aikaa töissä eräs henkilö, josta tuli heti ensitapaamisella sellainen tunne. Ohitin tunteen, mutta myöhemmässä vaiheessa se osoittautui paikkansa pitäväksi. Hän oli varsin itsekeskeinen ja mielestään aina oikeassa ja teki itsestään hyvin suurta numeroa joka käänteessä. Muiden mielipiteiden yli pyrki aina jyräämään joka tilanteessa. Ammatillinen osaaminen ei ollut kummoista, mitä ilmeisesti pyrki peittelemään jyräävällä käytöksellään.

Eipä sitten kovin kauaa ollutkaan meillä, lähinnä kävi sotkemassa vastuualueensa asiat ja lähti sitten toiseen firmaan jättäen sotkun meidän muiden selvitettäväksi.

Joo, mutta yritän ajatella kaikista hyvää. Koska jos ajattelee, niin toinen on sinua kohtaan mukava. Mutta sitten tulee vastaan tilanne, kuten eilen palavereissa. Tämä henkilö hermostui jotain, mikä ei kuulunut hänelle yhtään, huusi päälle ja vitut lensi. Jotenkin se on ollut aistittavissa ennenkin.

olen. Kuten edellinen: osoittautui heti kättelysstä täydeksi wt:ksi. Tuli röökiä polttaen kysymään minulta käynkö kuntosalilla ja selitti, että on kurjaa olla siellä yksin, kun olisi niin kiva juoruilla.

Pyysin häntä sitten heti siirtymään kauemmas minusta tupakkansa kanssa ja kerroin, että käyn kyllä kuntosalilla, mutta en aio alentua juoruilemaan.

Ei olla juuru puhuttu sen jälkeen ja hyvä niin.

Melkein. Yleensä annan 2-3 mahdollisuutta. Jos tunne pysyy, niin silloin se yleensä pitää paikkansa.

Olen, ja se on hyvin harvinaista. Yksi tapaus osoittautui krooniseksi valittajaksi. 

 

Toisesta on nykyään kansainvälinen etsintäkuulutus. 

Lukemattomia kertoja, aina on osunut vaisto kohdalleen.

Kyllä. Useankin kerran. Tässä tosin pitäisi olla varovainen, ettei anna oman ensivaikutelmansa ohjata omaa suhtautumista ko. ihmiseen vaan pyrkii siitä huolimatta suhtautumaan avoimin mielin tähänkin ihmiseen.

Kyllä sitä vaistoa kannattaa kuunnella.

Kyllä. Tapasin Li Anderssonin, Maria Ohisalon ja Emma Karin. Heitä en koskaan enää halua tavata. Li Anderssonista en ole ihan varma, tyypilliseen tapaansa hän oli aika kännissä.

Eräästä miehestä sain jo ensitapaamisella (muiden ihmisten kautta, takia ja joukossa) vaikutelman, että hän jää helposti roikkumaan naissukupuolisiin ja siksi kannattanee vähän varoa. Edelleen muiden ihmisten takia jouduin olemaan toisinaan tekemisissä ja sainkin juuri sellaisen häiriintyneen stalkkerin, mistä ensivaikutelma varoitti.

Joskus olen toisaalta saanut itse olla paikkansa pitämättömien ennakkoluulojen kohteena. Eräs henkilö töksäytti varmaan viisi kertaa ihan keskellä muita asioita käytännöllisen kysymyksen:" Onko sinulla XXXXXXXXX?" Vastasin kerta toisensa jälkeen myöntävästi, mutta koska vastaus ei vastannut hänen ennakkoluulojaan... hänelle tärkeä jako on ne, joilla on ja ne joilla ei... hän ikään kuin ei kuullut eikä noteerannut vastausta, vaan taas joskus kuukausia myöhemmin töksäytti saman kysymyksen uudelleen. Ja taas kerroin, luultavasti turhaan, miten asia on. Omat rakkaat ennakkoluulot, lokeroinnin tarve, sivuuttaminen! Tämä tuli vain sivujuonteena mieleen vastauksesta 8/10.