Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?

Kysyn nyt niiltä, jotka sanovat, että entiset kumppanit ovat niin arvokkaita, ettei heistä luovu.

Mikä on nykyisen kumppanin arvo? Minkä vuoksi olet hänen kanssaan? Miksi nykyinen ei voi olla se, josta ei luovuta? Miksi ei voi mieluummin karsia hiukan niitä entisiä ja pitää sen nykyisen?

Miksi mieluummin luovut nykyisestä?

Mikä on eksissä arvokkaampaa kuin siinä ihmisessä johon olet nyt rakastunut ja valinnut ja joka on valinnut sinut ja elää sinun rinnallasi ja jaatte yhteisen elämän? Miksi et halua tulevaisuutta hänen kanssaan? Miksi haluat elää menneisyydessä?

Jos rakastat nykyistä kumppaniasi niin kohtele ja arvosta häntä myös sen arvoisesti!

Jos et rakasta anna hänelle vapaus etsiä joku joka rakastaa häntä.

***

Niinpä. Älä teeskentele rakkautta ihmiseen jonka näet ja tiedät kärsivän siitä ettet osaa sitoutua, ja sitoutumisesi johonkin sinut jo hylänneeseen tai jonka olet sylännyt, tai yhdessä päättäneet jättää toisenne, on suurempaa, ja hallitsevaa. Anna sen eksän vallan sinusta viedä mukanaan ja jätä se joka olis arjessakin valmis sitoutumaan sinuun täysin. Älä edes yritä teeskennellä yhteistä arkea silloin kun tiedät että eksäsi kanssa on tähänkin saakka tiet aina yhdistyneet jossain kohtaa.

Lakkaa valehtelemasta miten tärkeä eksä on sulle. Kerro se puolisollesi. Siitä pystyy alkamaan puhdas ja raikas ilma ja mahdollisuus aukeaa täydelliseen ymmärtämiseen molemmin puolin mikä on sydämen tila kummallakin.

Mikä on nykyisen kumppanin arvo?

- elämäni tärkein ihminen

Minkä vuoksi olet hänen kanssaan?

- koska rakastan häntä

Miksi nykyinen ei voi olla se, josta ei luovuta?

- jos nykyinen vaatis mua luopumaan ystävistäni, ei hän olisi minua varten

Miksi ei voi mieluummin karsia hiukan niitä entisiä ja pitää sen nykyisen?

- luottoystäviä ei juurikaan ole. Jos nykyinen olis suhteen alussa vaatinut luopumaan ystävistäni, niin se olisi ollut helppo päätös.

Miksi mieluummin luovut nykyisestä?

-En mä hänestä ole luopumassa. Hänelle on täysin ok ollut alusta asti, että parhaimpiin ystäviini kuuluu entisiä.

Mikä on eksissä arvokkaampaa kuin siinä ihmisessä johon olet nyt rakastunut ja valinnut ja joka on valinnut sinut ja elää sinun rinnallasi ja jaatte yhteisen elämän?

-Ei mikään. Mutta en koskaan rakastuisi ihmiseen, joka vaatisi mua luopumaan ystävistäni.

Miksi et halua tulevaisuutta hänen kanssaan?

- miksi en haluaisi?

Miksi haluat elää menneisyydessä?

- en elä menneisyydessä.

Ei mun mielestä ole ok mutt eiköhän tuo ole jo sen verran kypsä mies ett saan sen kanssa juteltua miten on. Ei me olla oltu yhdessä kauaa mutt olis se hyvä tietää missä mennään. Luulisin ettei oo sähläämäs mitään mun selän takaa.

***suluissa on mun kysymyksiä, ja haastan tän vastaajan tarkentamaan sanomisiaan. Tai kuka tahansa voi tarkentaa jolla sama maindsetti kuin tällä vastaajalla on.

Vierailija

694/683

klo 16:03 | 5.12.2018

Mikä on nykyisen kumppanin arvo?

- elämäni tärkein ihminen

(elämän tärkeimmän ihmisen pelastaa ekana palavasta talosta. Olis myös valmis kuolemaan puolesta. Kumpaakin ei voi valita, vaan toisen. Ja valintaa ei voi jättää tekemättä. Miten valitset?)

Minkä vuoksi olet hänen kanssaan?

- koska rakastan häntä

(rakkaus on kaikenkattava tunne että haluaa kuulla rakkaansa mielipiteet asioista. Ensikädessä kuulla elämänsuunnitelmiin mielipiteitä rakkaimmaltaan. Rakkaus on kaiken jakamista ehdoitta. Se on se lämmin sydän ja myös malttamaton olo kun on sovittu nähdä lounaalla kotona, tai työpaikan lähikahvilassa rakkaan kanssa. Se on tarve jakaa luottamuksellisia asioita ja kokea turvallisuutta.

Täydellinen luottamus muodostuu näistä:

Läheisyys, intiimi kanssakäyminen ja hellyys

Keskustelu - ja kuuntelutaito

Hyväksyntä molemmin puolin huonoinakin hetkinä

Yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat tai -suunnitelma

Vastuunjaot arjessa ja ylipäänsä elämässä, luo erityistä luottamuksellisuutta

Salaisuudet ja kahdenkeskiset omat yhteiset tavat

Ihastumisvaiheessa muodostuneet ihailun tunteet, rakkaan ihailtavat piirteet ja muu vetovoima joka johtanut hellyyksiin etc

Kaikki nuo vahvistaa ja on osana siinä kaikkein upeimmat muodossa luottamuksellisuutta ja ei ole mahdollista kenenkään muun kanssa kuin sen henkilön, jonka kanssa jokainen kohta noista toteutuu)

Miksi nykyinen ei voi olla se, josta ei luovuta?

- jos nykyinen vaatis mua luopumaan ystävistäni, ei hän olisi minua varten

(kysyn miksi? Et vastannut ollenkaan miksi nykyinen ei voi olla se josta ei luovuta?

Ja miksi nykyinen ei olisi sinua varten jos edellyttäisi sinua pohtimaan arvokas? Ja luonnollinen jatkokysymys: se toinenko on sinua varten?)

Miksi ei voi mieluummin karsia hiukan niitä entisiä ja pitää sen nykyisen?

- luottoystäviä ei juurikaan ole. Jos nykyinen olis suhteen alussa vaatinut luopumaan ystävistäni, niin se olisi ollut helppo päätös.

(mikä olisi ollut helppo päätös? Jätätkö tarkoituksella vastaamatta kunnolla vai oliko vahinko?)

Miksi mieluummin luovut nykyisestä?

-En mä hänestä ole luopumassa. Hänelle on täysin ok ollut alusta asti, että parhaimpiin ystäviini kuuluu entisiä.

(Kerroit jo alussa että olisit luopumassa kumppanistaan jos hän edellyttäisi luopumaan ystävistä jotka olleet joko eksiä tai muulla tavoin tiivistä yhteydenpitoa sinulla henkilön kanssa josta olet ollut kiinnostunut tai hän sinusta. Miten selität tämän vastauksesi ristiriidan aiempaan vastaukseksi nähden?)

Mikä on eksissä arvokkaampaa kuin siinä ihmisessä johon olet nyt rakastunut ja valinnut ja joka on valinnut sinut ja elää sinun rinnallasi ja jaatte yhteisen elämän?

-Ei mikään. Mutta en koskaan rakastuisi ihmiseen, joka vaatisi mua luopumaan ystävistäni.

(mikä on eksissä arvokkaampaa kuin nykyisessä kumppanistaan, että pystyt sanomaan valitsemasi ennemmin tulevaisuuden ilman nykyistä kumppaniksi, jos hän edellyttäisi valinnan tekemistä?)

Miksi et halua tulevaisuutta hänen kanssaan?

- miksi en haluaisi?

(miksi et halua tulevaisuutta missä tahansa tilanteessa ja olosuhteissa ihmisen kanssa joka jakaa arjen kanssasi ja rakastaa sinua vaikka se edellyttäisikin ihmissuhteista luopumista? Vastasit kysymykseen sitäpaitsi vastakysymyksellä, ja sellainen ei ole vastaus ollenkaan. Vastaavan alkuperäiseen kysymykseen myös ja kunnolla.

Miksi haluat elää menneisyydessä?

- en elä menneisyydessä.

(miksi haluat valita ihmisen, johon ei sanojesi mukaan voi olla muuta kuin ystävyyttä - kuin ihmisen joka voi olla elämässäni paras ystävä ja paljon muutakin, jos vaan annat siihen mahdollisuuden?)

Kai tässä keskustelussa on tullut selväksi, että ihmiset kokevat parisuhteen hyvin eri tavoilla. Joillekin parisuhde on toki tärkeämpi kuin kaverit, mutta ne kaverit ovat niin tärkeitä kuitenkin, että niistä ei missään tapauksessa oltaisi valmiita luopumaan, vaan jos puoliso vaatisi valitsemaan, niin hän itse saisi lähteä. Okei, näillä mennään.

Sitten taas toisille se oma kumppani on kaikessa ykkönen, menee ohi omien vanhempien ja sisarusten, kavereiden, ja hänen kanssaan aina ensisijaisesti neuvotellaan miten vietetään aikaa jne. Itse kuulun tähän ryhmään.

Kyse on siis laajemmiltikin siitä, mikä sen puolison asema omassa elämässä on. Eksät ovat vain yksi aspekti tässä asiassa.

Itselle ei tulisi mieleenkään esim. sopia jotain illanviettoa kavereiden kanssa, ja sitten vaan ilmoittaa puolisolle, että mulla on sitten tällaista ja tällaista ohjelmaa. Vaan aina ensisijaisesti suunnittelen kaiken oman puolison kanssa, ja sitten jos mulla on vapaata aikaa, voin nähdä ystäviä. Näin tämä menee meillä, ja toimii.

Jos jo suhteen alussa olisi ollut niin, että miehellä olisi ollut hirveästi omia ystäviä ja menoja, olisin ehkä suhtautunut koko suhteeseen vähän eri tavalla. Luulen, että olisin viettänyt enemmän sitä "omaa elämää" ja tapaillut miestä silloin tällöin. Nyt kuitenkin tein ihan harkitusti päinvastoin, eli luovuin aika paljosta, kun näin, miten paljon mies panosti minuun. Hän teki heti selväksi, että olen ykkönen ja minun kanssaan hän elämänsä jakaa, ei kenenkään muun. Arvostan sitä niin paljon, että haluan vastata samalla mitalla ja asettaa hänet aina etusijalle kaikessa.

Varmasti eri ihmisillä suhteet voivat toimia ihan eri pohjaltakin. Parisuhde voi olla ikäänkuin yksi elämän tärkeä ihmissuhde muiden joukossa. Ja ihan hyvin se voi toimia siltäkin pohjalta. On turha arvottaa suhteita puoleen tai toiseen, eri ihmisille vaan sopii erilaiset tavat olla suhteessa. Ongelmia syntyy silloin, jos puolisoilla on erilaiset käsitykset näistä asioista.

Itse en hyväksyisi mitään yöllä soittelevia eksiä tai baari-iltoja heidän kanssaan, se olisi monoa perseelle saman tien. Tässä iässä sitä onneksi jo tietää, mitä haluaa ja tarvitsee.

Hyväksyn exät niin kauan kuin ovatkin vaan kaverit eikä mitään salailua ja valehtelua tule esiin.

Tiedän että mieheni ennen mun tapaamista ollut kännisessä kolmen kimpassa kaverin avopuolison kanssa. Ja ei se mua häiritse jos moikkaa vanhoja tyttöystäviä kun sattumalta näkee näitä siellä täällä tai kahville lähtis rupattelemaan.

Itse en ole sosiaalinen ja siksi ainut tuttavat ovat perhe ja exä. Ero ollut rauhallista yhteis ymmärystä, tää viimeinen onkin 3V tyttäreni biologinen isä mutta eivät ole tavanneet kertaakaan, erottiin raskauden alkumetreillä, olin onneton siinä suhteessa ja en ikinä luottais häntä lapsen kanssa, molemmilla oli syrjähyppyjä, hän alusta asti kehnosti piilotteli oman exän kanssa sextailut joten en tuntenut mitään syytä pysyä uskollisena.

Hän ei pistänyt yksinhuoltajuuspyyntöäni vastaan, kummiskin vielä juttelen hänen kanssa silloin tällöin koska kaveruus sujuu vaikka suhde ei. 8 vuotta kummiskin yhdessä oltiin joten samat kokemukset, leffat, vitsit ja muuta elämään liittyvää yhteistä joten ymmärtää toista aika hyvin.

Vaikka se ex vielä vihjailee välillä että ottais takas olen tehnyt selväksi ettei tule tapahtumaan.

Harvemmin kyllä tulee juteltua nykyään kun mieheni mustasukkaisuus aina herää... ärsyttää kun ei ole muita ystäviä ja erakkomaisuuteni estää mua tutustumasta uusiin.

Ei ole hyvä asia. En ymmärrä kuinka voi hetken huvin tai pitempiaikaisen säädön tai muunlaisen eksän asiat enää yhtään kiinnostaa.

Mä en tiedä pitääkö mun mies yhteyttä exiinsä. Ei ainakaan mun kuullen soittele heille. Facessa eivät ainakaan ole kavereina. Toisaalta en tunne läheskään kaikkia hänen naispuolisia ystäviä. Saattaa joku olla exäkin nuoruusajoilta.  Tyttärensä äitiin pitää nykyään harvakseltaan yhteyttä, kun tytär täytti 18v. Ennen oli enemmän yhteyksiä. Ja tämä on minusta ok tietenkin. Kyllä mua varmaan haittaisi, jos olisi jotain haikailua exien perään tai flirttailua tms. 

Tuo vaikuttaa oikealta, sitoutuneelta ja kunnioittavalta parisuhteelta.

Kaffepulla kirjoitti:

Kai tässä keskustelussa on tullut selväksi, että ihmiset kokevat parisuhteen hyvin eri tavoilla. Joillekin parisuhde on toki tärkeämpi kuin kaverit, mutta ne kaverit ovat niin tärkeitä kuitenkin, että niistä ei missään tapauksessa oltaisi valmiita luopumaan, vaan jos puoliso vaatisi valitsemaan, niin hän itse saisi lähteä. Okei, näillä mennään.

Sitten taas toisille se oma kumppani on kaikessa ykkönen, menee ohi omien vanhempien ja sisarusten, kavereiden, ja hänen kanssaan aina ensisijaisesti neuvotellaan miten vietetään aikaa jne. Itse kuulun tähän ryhmään.

Kyse on siis laajemmiltikin siitä, mikä sen puolison asema omassa elämässä on. Eksät ovat vain yksi aspeksi tässä asiassa.

Itselle ei tulisi mieleenkään esim. sopia jotain illanviettoa kavereiden kanssa, ja sitten vaan ilmoittaa puolisolle, että mulla on sitten tällaista ja tällaista ohjelmaa. Vaan aina ensisijaisesti suunnittelen kaiken oman puolison kanssa, ja sitten jos mulla on vapaata aikaa, voin nähdä ystäviä. Näin tämä menee meillä, ja toimii.

Jos jo suhteen alussa olisi ollut niin, että miehellä olisi ollut hirveästi omia ystäviä ja menoja, olisin ehkä suhtautunut koko suhteeseen vähän eri tavalla. Luulen, että olisin viettänyt enemmän sitä "omaa elämää" ja tapaillut miestä silloin tällöin. Nyt kuitenkin tein ihan harkitusti päinvastoin, eli luovuin aika paljosta, kun näin, miten paljon mies panosti minuun. Hän teki heti selväksi, että olen ykkönen ja minun kanssaan hän elämänsä jakaa, ei kenenkään muun. Arvostan sitä niin paljon, että haluan vastata samalla mitalla ja asettaa hänet aina etusijalle kaikessa.

Varmasti eri ihmisillä suhteet voivat toimia ihan eri pohjaltakin. Parisuhde voi olla ikäänkuin yksi elämän tärkeä ihmissuhde muiden joukossa. Ja ihan hyvin se voi toimia siltäkin pohjalta. On turha arvottaa suhteita puoleen tai toiseen, eri ihmisille vaan sopii erilaiset tavat olla suhteessa. Ongelmia syntyy silloin, jos puolisoilla on erilaiset käsitykset näistä asioista.

Itse en hyväksyisi mitään yöllä soittelevia eksiä tai baari-iltoja heidän kanssaan, se olisi monoa perseelle saman tien. Tässä iässä sitä onneksi jo tietää, mitä haluaa ja tarvitsee.

Kyllä hyväksyn.

Jep, en omista miestä, määräile mihin hän saa mennä ja mihin ei. Monta naispuolista ystävää. Hän ei olis kanssani jos haluaisi toisen.

Tottakai vaimollani saa olla kavereina juuri keitä haluaa. Luotan häneen. Mustasukkaisuus on naurettavaa kakaroiden toimintaa. Kertoo huonosta itsetunnosta. Mutta voi myös lakataolemasta mustasukkainen, koska siinä ei ole järkeä. Kyllä se nainen on sinut valinnut hyvästä syystä, ei siinä exät paina. Ainakaan häntä:)

Vierailija kirjoitti:

Jep, en omista miestä, määräile mihin hän saa mennä ja mihin ei. Monta naispuolista ystävää. Hän ei olis kanssani jos haluaisi toisen.

Niinpä, tähän on monta mielipidettä.

Yhdessäolemisessa ja situtumisessa on ihmisillä monia tasoja ja syitä.

Joskus on niin, että joku ihmistyyppi (ehkä te molemmat) haluaa ja on turvallista, että on se *vakituinen*. Ei osaa olla yksin. Tai statuksen tai kulissien vuoksi. Parisuhteessa oleva nähdään ulkopuolelta *paremmaksi* ja vakaammaksi ihmiseksi. (Vaikka olisi kaikkea muuta).

Mutta parisuhteessa oleminen ei kerro sitä, että ei haluaisi myös olla jonkun muun kanssa, ainakin jotkut koko ajan pitää *sopivia * lähellä ja saatavissa.

On turha uskoa faktana, että kun se nyt on valinnut minut niin miksi se haikailisi jotain muuta.

Mutta joillekin pareille tämä sopii.

Hyväksyn, jos ystävyys on jatkunut vuosia eron jälkeen ja välissä ollut muita.

Hyväksyn, jos on yhteisiä lapsia.

Säätöjen tulisi olla historiaa.

En ymmärrä ystävääni, jonka mies sydäntykkää facebookissa melkein jokaisesta yhden kerran säätönsä kuvasta, ettei ystäväni sano siitä miehelleen. Mieluummin lähtee suhteesta löydettyään uuden ja jättää tämän sydäntykkäilijän taakseen.

Ensimmäisen miehen kanssa ollaan lasten ja lastenlasten juhlissa asiallisesta väleissä, joskus kysyn jotain lyhyttä. Nykyisen kumppaninsa istutaan samassa huoneessa ihan sovussa ja tervehditään. Siinä se.

Minulla on monenlaisia entisiä. On muutamia yhdenyön tai lyhyitä suhteita, osaa heistä en edes tiedä missä nyt ovat, osan kanssa ehkä moikataan, jos tulee vastaan, osaa en edes muista.

Sitten on muutama seurustelusuhde, joita osaa näen, sattumalta kaupassa tms. Vaihdetaan muutamaa sana, ei muuta. Joku on jo kuollut, jotkut asuvat muualla. Ei yhteydenpitoa.

En ole siis vihoissa mutta en myöskään ystävyys- tai kaveriväleissä.

Mulla on vaan niin, että kun se tunne loppuu tai sitä ei edes enempää ollutkaan, niin ei ole tarvetta olla kavereita.

En myöskään osaisi ajatella, että kumppanillani olisi kovin tiiviit välit eksiensä kanssa. Olisimme liian erilaisia.

Hyväksyisin, että tavatessamme olisi ja antaisin vapauden olla edelleenkin, mutta en jatkaisi seurustelua.

On mullakin ollut elämää ennen miestäni, enkä edes muista heitä ja nähdessä ei olectullut mieleenkään mikään seksi. Ne ei olis exiä jos heidän kanssaan olisi ollut hyvä olla.

Jos sillä olisi väliä, että puoliso on joskus OLLUT eksänsä kanssa, niin silloinhan en olisi voinut alunperinkään ryhtyä hänen kanssaan suhteeseen. Ja jos taas sillä ei ole väliä, niin ei ole syytä olla hyväksymättä ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jos sillä olisi väliä, että puoliso on joskus OLLUT eksänsä kanssa, niin silloinhan en olisi voinut alunperinkään ryhtyä hänen kanssaan suhteeseen. Ja jos taas sillä ei ole väliä, niin ei ole syytä olla hyväksymättä ystävyyttä.

Ei ole kysymys siitä, että olisi väliä, onko eksiä ollut, koska jokaisella aikuisella, toivottavasti, ON jonkintasoisia eksiä. En itse aivan kokematonta ihmistä haluaisi.

Kuka nyt olisi niin puusilmäinen, että edes luulisi tai toivoisi, ettei niitä olisi ollut?

Vaan sillä on väliä, että vaikka eksiä on ollut ja sen asian hyväksyy, niin miten tiiviisti niihin edelleen ollaan yhteyksissä ja kuinka paljon entiset elämät vielä vaikuttaa nykyisyyteen ja nykyiseen suhteeseen. Onko uudelle suhteelle tilaa (tai tarvetta) kehittyä.

Rajansa kaikella, niille eksien ystävyyksillekin.

Vierailija kirjoitti:

***suluissa on mun kysymyksiä, ja haastan tän vastaajan tarkentamaan sanomisiaan. Tai kuka tahansa voi tarkentaa jolla sama maindsetti kuin tällä vastaajalla on.

Vierailija

694/683

klo 16:03 | 5.12.2018

Mikä on nykyisen kumppanin arvo?

- elämäni tärkein ihminen

(elämän tärkeimmän ihmisen pelastaa ekana palavasta talosta. Olis myös valmis kuolemaan puolesta. Kumpaakin ei voi valita, vaan toisen. Ja valintaa ei voi jättää tekemättä. Miten valitset?)

Minkä vuoksi olet hänen kanssaan?

- koska rakastan häntä

(rakkaus on kaikenkattava tunne että haluaa kuulla rakkaansa mielipiteet asioista. Ensikädessä kuulla elämänsuunnitelmiin mielipiteitä rakkaimmaltaan. Rakkaus on kaiken jakamista ehdoitta. Se on se lämmin sydän ja myös malttamaton olo kun on sovittu nähdä lounaalla kotona, tai työpaikan lähikahvilassa rakkaan kanssa. Se on tarve jakaa luottamuksellisia asioita ja kokea turvallisuutta.

Täydellinen luottamus muodostuu näistä:

Läheisyys, intiimi kanssakäyminen ja hellyys

Keskustelu - ja kuuntelutaito

Hyväksyntä molemmin puolin huonoinakin hetkinä

Yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat tai -suunnitelma

Vastuunjaot arjessa ja ylipäänsä elämässä, luo erityistä luottamuksellisuutta

Salaisuudet ja kahdenkeskiset omat yhteiset tavat

Ihastumisvaiheessa muodostuneet ihailun tunteet, rakkaan ihailtavat piirteet ja muu vetovoima joka johtanut hellyyksiin etc

Kaikki nuo vahvistaa ja on osana siinä kaikkein upeimmat muodossa luottamuksellisuutta ja ei ole mahdollista kenenkään muun kanssa kuin sen henkilön, jonka kanssa jokainen kohta noista toteutuu)

Miksi nykyinen ei voi olla se, josta ei luovuta?

- jos nykyinen vaatis mua luopumaan ystävistäni, ei hän olisi minua varten

(kysyn miksi? Et vastannut ollenkaan miksi nykyinen ei voi olla se josta ei luovuta?

Ja miksi nykyinen ei olisi sinua varten jos edellyttäisi sinua pohtimaan arvokas? Ja luonnollinen jatkokysymys: se toinenko on sinua varten?)

Miksi ei voi mieluummin karsia hiukan niitä entisiä ja pitää sen nykyisen?

- luottoystäviä ei juurikaan ole. Jos nykyinen olis suhteen alussa vaatinut luopumaan ystävistäni, niin se olisi ollut helppo päätös.

(mikä olisi ollut helppo päätös? Jätätkö tarkoituksella vastaamatta kunnolla vai oliko vahinko?)

Miksi mieluummin luovut nykyisestä?

-En mä hänestä ole luopumassa. Hänelle on täysin ok ollut alusta asti, että parhaimpiin ystäviini kuuluu entisiä.

(Kerroit jo alussa että olisit luopumassa kumppanistaan jos hän edellyttäisi luopumaan ystävistä jotka olleet joko eksiä tai muulla tavoin tiivistä yhteydenpitoa sinulla henkilön kanssa josta olet ollut kiinnostunut tai hän sinusta. Miten selität tämän vastauksesi ristiriidan aiempaan vastaukseksi nähden?)

Mikä on eksissä arvokkaampaa kuin siinä ihmisessä johon olet nyt rakastunut ja valinnut ja joka on valinnut sinut ja elää sinun rinnallasi ja jaatte yhteisen elämän?

-Ei mikään. Mutta en koskaan rakastuisi ihmiseen, joka vaatisi mua luopumaan ystävistäni.

(mikä on eksissä arvokkaampaa kuin nykyisessä kumppanistaan, että pystyt sanomaan valitsemasi ennemmin tulevaisuuden ilman nykyistä kumppaniksi, jos hän edellyttäisi valinnan tekemistä?)

Miksi et halua tulevaisuutta hänen kanssaan?

- miksi en haluaisi?

(miksi et halua tulevaisuutta missä tahansa tilanteessa ja olosuhteissa ihmisen kanssa joka jakaa arjen kanssasi ja rakastaa sinua vaikka se edellyttäisikin ihmissuhteista luopumista? Vastasit kysymykseen sitäpaitsi vastakysymyksellä, ja sellainen ei ole vastaus ollenkaan. Vastaavan alkuperäiseen kysymykseen myös ja kunnolla.

Miksi haluat elää menneisyydessä?

- en elä menneisyydessä.

(miksi haluat valita ihmisen, johon ei sanojesi mukaan voi olla muuta kuin ystävyyttä - kuin ihmisen joka voi olla elämässäni paras ystävä ja paljon muutakin, jos vaan annat siihen mahdollisuuden?)

Oletko sä tyhmä vai leikitkö vain? Koko parisuhdetta ei olisi tullut alkuunkaan, jos mies olisi ollut mustasukkainen hullu, joka yrittää valita mun ystävät. Mä olen mieheni kanssa, koska hän on se tärkein, mutta siltikään en luopuisi yhdestäkään ystävästäni hänen takiaan ja hänen on se hyväksyttävä tai lähdettävä. Mä olen valinnut olla parisuhteessa hänen kanssaan, en exieni. Sen sijaan exäni ovat todella läheisiä ystäviäni, joiden kanssa vietän aikaa samalla lailla kuin muiden läheisten ystävieni kanssa.

Siis puoliso on se kaikkein tärkein?

Sitten toisessa lauseessa miehen olisi lähdettävä, koska ne kaikki (jokaikinen) ystävät ovat niin tärkeitä?

Mieluummin luopuisi puolisost kuin ystävistään?

Eihän se puoliso silloin ole *se tärkein*.

Miksi ette näe tätä ajattelutavan ristiriitaa. Kun monet muut näkevät?

Miksi niin moni katsoo etuoikeidekseen vaatia, että puolison on hyväksyttävä entiset tai sitten ei ole sopiva kumppaniksi?

Ihan yhtä etuoikeutettua on vaatia, että puoliso pitää hajurakoa entisiinsä eikä ole tiiviisti yhteydessä?

Vaahdota, että *ei ole oikeutta vaatia tai rajoittaa yhteydenpite eksiin*