Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tehköön miten itselle sopii ja ymmärrän hyvin että kaikki eivät halua exiä elämäänsä. Mutta sitä en käsitä miten tässä ketjussa monelle on täysin mahdotonta ymmärtää, että exä voi ihan oikeasti olla ystävä. Että exän kanssa kaveraaminen muka tarkottaa, että on narsisti, joka haalii ihmisiä ympärilleen, roikkuu exässä tai on edelleen rakastunut. Mitä ihmettä? Todella omituinen maailmankuva. Miksi on niin vaikea ymmärtää että exä voi ihan oikeasti olla ystävä?

Toki sinkut voi olla sydänystäviä exiensä kanssa, silloinhan ei loukata ketään!

Mikäli ei pysty kunnioittamaan nykyistä kumppaniaan vaan  "jatkaa suhdetta" entisen kanssa niin silloin on syytä pysyä sinkkuna. Tämä on ihan yksinkertainen ja normaalille ihmisille hyvinkin selvä asia, mutta aina joku haluaa trolleilla.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tehköön miten itselle sopii ja ymmärrän hyvin että kaikki eivät halua exiä elämäänsä. Mutta sitä en käsitä miten tässä ketjussa monelle on täysin mahdotonta ymmärtää, että exä voi ihan oikeasti olla ystävä. Että exän kanssa kaveraaminen muka tarkottaa, että on narsisti, joka haalii ihmisiä ympärilleen, roikkuu exässä tai on edelleen rakastunut. Mitä ihmettä? Todella omituinen maailmankuva. Miksi on niin vaikea ymmärtää että exä voi ihan oikeasti olla ystävä?

Ajattelen usein niinkin yksinkertaisesti miten itse asiat koen ja millaisia mielipiteitä ystävilläni (joiden kanssa olen aiheesta keskustellut) on.

Minulle olisi käsittämättömän vaikea kieltää ja tavallaan poistaa sitä kaikkea tunnepuolta mitä siinä suhteessa on. En siis mitenkään rakasta exääni enää, mutta en osaisi olla kyllä mitenkään päin kaverikaan, kun tuntuu aika absurdilta ajatukselta ettei mielessä koskaan kävisi yhteinen menneisyys. En myöskään usko että se käy muilta yhtään sen helpommin.

Jos taas yhteinen menneisyys ja yhteiset jutut on mielessä alituiseen, on omat insideläpät ja muut viritykset, niin en koe että toinen on päässyt täysin yli exästään. Myös paljon tuntevana ihmisenä ajattelen, että jos haluaa tiiviisti pitää jonkun lähellään, on tätä kohtaan oltava jonkinasteisia lämpimiä tunteita, jotka eivät taas ym. yhteisestä historiasta johtuen sovi nykyisen ja tämän entisen välille.

Ystävyyden ja kaveruuden määritelmä on myös aika hämärtynyt, kun nykyään kuka tahansa facen kaverilistalla pyörivä Pirkko ala-asteelta on ”kaveri”.

"Ajattelen usein niinkin yksinkertaisesti miten itse asiat koen ja millaisia mielipiteitä ystävilläni (joiden kanssa olen aiheesta keskustellut) on.

Minulle olisi käsittämättömän vaikea kieltää ja tavallaan poistaa sitä kaikkea tunnepuolta mitä siinä suhteessa on. En siis mitenkään rakasta exääni enää, mutta en osaisi olla kyllä mitenkään päin kaverikaan, kun tuntuu aika absurdilta ajatukselta ettei mielessä koskaan kävisi yhteinen menneisyys. En myöskään usko että se käy muilta yhtään sen helpommin.

Jos taas yhteinen menneisyys ja yhteiset jutut on mielessä alituiseen, on omat insideläpät ja muut viritykset, niin en koe että toinen on päässyt täysin yli exästään. Myös paljon tuntevana ihmisenä ajattelen, että jos haluaa tiiviisti pitää jonkun lähellään, on tätä kohtaan oltava jonkinasteisia lämpimiä tunteita, jotka eivät taas ym. yhteisestä historiasta johtuen sovi nykyisen ja tämän entisen välille.

Ystävyyden ja kaveruuden määritelmä on myös aika hämärtynyt, kun nykyään kuka tahansa facen kaverilistalla pyörivä Pirkko ala-asteelta on ”kaveri”."

Erikoisin keskustelu tämän asian puitteissa oli kun vetosi miehelleni näihin tunneseikkoihin ja siihen kuinka parisuhde ulkopuolisin silmin tavallaan jatkuu kun kerran erän kanssa tullut myös niitä ns.omia maneereja jotka olleet osa parisuhdesidosta. Ja täydellistä avoimuutta on mahdoton saavuttaa nykyisessä parisuhteessa jollei ole sitoutunut parisuhteeseen täysin.

Mieheni siihen totesi ettei olis voinut mennä edes sänkyyn eksien kanssa ilman jonkinlaista vahvaa tunnetta. Lisäksi totesi että juuri se että voi keskustella eksien kanssa ihan kaikesta, on se suola. Ei sellaista yhteyttä voi kokea kuin sellaisten eksien kanssa joiden kanssa jaettu ihan kaikki asiat.

No kyseenalaistin hänen avoimuutta ja lojaaliuttaan. Ja hämmästeli että hän kuitenkin kiisti ettei ole vanhojen muistojen takia ystävä niiden kanssa vaan muista syistä ja kuitenkin vanhat muistot = yhteinen historia = old habits die hard = ihmisen mahdoton poistaa koko muu historia ollen samalla hyvin läheinen ja tuntien sataprosenttisesti eksänsä, koska ei voi tuntea sataprosentti eksänsä ilman että historia on tapetilla.

Olin myös nostamassa miehelleni esiin kysymystä kuinka hänen nykyinen parisuhteensa voi edes saavuttaa sitä tilaa että olis molemminpuolinen 100% tuki ja avoimuus, jos sitä avoimuutta ja tukea on muualle, varsinkin kun kehui että ne juuri on 100%sti erityisesti yhdelle eksistään.

Ei koe olevansa kiinni eksässään. Selittelee vaan ettei kyse ole tunteista. Vetoaa että kyse on nyt vaan mun heikosta itsetunnosta (ei ole siitä kyse mutta vähitellen alkanut tuntua että hän vähät piittaa mistään näkökulmastani...).

Ja samaan aikaan korostaa että jollei ne eksät olis olleet alunperinkin kiinnostavia ihan kaikin puolin ja ominaisuuksineen, hän ei olis enää niiden kanssa tekemisissä.

Hmm...vetoaa neutraaliuteen ettei tunteita mutta silti nämä kommentit.

Olenpa pistänyt merkille myös: ihan vahingossa sattunut olemaan parturi ja uusien vaatteiden ostopäivä ennen tämän tärkeimmän ja läheisimmän ystävättärensä näkemistä.

Tiedän tällaista olevan hyvin paljon.

Ja selän takana haukutaan vaikka miten.

Omassa elämäntavasta kun ei ole mitään mitä vois uudelleen arvioida edes.....

Vierailija kirjoitti:

"Ajattelen usein niinkin yksinkertaisesti miten itse asiat koen ja millaisia mielipiteitä ystävilläni (joiden kanssa olen aiheesta keskustellut) on.

Minulle olisi käsittämättömän vaikea kieltää ja tavallaan poistaa sitä kaikkea tunnepuolta mitä siinä suhteessa on. En siis mitenkään rakasta exääni enää, mutta en osaisi olla kyllä mitenkään päin kaverikaan, kun tuntuu aika absurdilta ajatukselta ettei mielessä koskaan kävisi yhteinen menneisyys. En myöskään usko että se käy muilta yhtään sen helpommin.

Jos taas yhteinen menneisyys ja yhteiset jutut on mielessä alituiseen, on omat insideläpät ja muut viritykset, niin en koe että toinen on päässyt täysin yli exästään. Myös paljon tuntevana ihmisenä ajattelen, että jos haluaa tiiviisti pitää jonkun lähellään, on tätä kohtaan oltava jonkinasteisia lämpimiä tunteita, jotka eivät taas ym. yhteisestä historiasta johtuen sovi nykyisen ja tämän entisen välille.

Ystävyyden ja kaveruuden määritelmä on myös aika hämärtynyt, kun nykyään kuka tahansa facen kaverilistalla pyörivä Pirkko ala-asteelta on ”kaveri”."

Erikoisin keskustelu tämän asian puitteissa oli kun vetosi miehelleni näihin tunneseikkoihin ja siihen kuinka parisuhde ulkopuolisin silmin tavallaan jatkuu kun kerran erän kanssa tullut myös niitä ns.omia maneereja jotka olleet osa parisuhdesidosta. Ja täydellistä avoimuutta on mahdoton saavuttaa nykyisessä parisuhteessa jollei ole sitoutunut parisuhteeseen täysin.

Mieheni siihen totesi ettei olis voinut mennä edes sänkyyn eksien kanssa ilman jonkinlaista vahvaa tunnetta. Lisäksi totesi että juuri se että voi keskustella eksien kanssa ihan kaikesta, on se suola. Ei sellaista yhteyttä voi kokea kuin sellaisten eksien kanssa joiden kanssa jaettu ihan kaikki asiat.

No kyseenalaistin hänen avoimuutta ja lojaaliuttaan. Ja hämmästeli että hän kuitenkin kiisti ettei ole vanhojen muistojen takia ystävä niiden kanssa vaan muista syistä ja kuitenkin vanhat muistot = yhteinen historia = old habits die hard = ihmisen mahdoton poistaa koko muu historia ollen samalla hyvin läheinen ja tuntien sataprosenttisesti eksänsä, koska ei voi tuntea sataprosentti eksänsä ilman että historia on tapetilla.

Olin myös nostamassa miehelleni esiin kysymystä kuinka hänen nykyinen parisuhteensa voi edes saavuttaa sitä tilaa että olis molemminpuolinen 100% tuki ja avoimuus, jos sitä avoimuutta ja tukea on muualle, varsinkin kun kehui että ne juuri on 100%sti erityisesti yhdelle eksistään.

Ei koe olevansa kiinni eksässään. Selittelee vaan ettei kyse ole tunteista. Vetoaa että kyse on nyt vaan mun heikosta itsetunnosta (ei ole siitä kyse mutta vähitellen alkanut tuntua että hän vähät piittaa mistään näkökulmastani...).

Ja samaan aikaan korostaa että jollei ne eksät olis olleet alunperinkin kiinnostavia ihan kaikin puolin ja ominaisuuksineen, hän ei olis enää niiden kanssa tekemisissä.

Hmm...vetoaa neutraaliuteen ettei tunteita mutta silti nämä kommentit.

Olenpa pistänyt merkille myös: ihan vahingossa sattunut olemaan parturi ja uusien vaatteiden ostopäivä ennen tämän tärkeimmän ja läheisimmän ystävättärensä näkemistä.

Tiedän tällaista olevan hyvin paljon.

Ja selän takana haukutaan vaikka miten.

Omassa elämäntavasta kun ei ole mitään mitä vois uudelleen arvioida edes.....

Nuin justiin. Eivät osaa yhtään kattoa miten tekevät. Ja eipä voi uskoa kukaan jos vähänkin lanttu leikkaa ettei jotain oo kun kerta nuin ristiin puhuu. Eipä hyvä ei.

Sillä on ehkä kummiski riippuvuus eksään.

Yksi merkki siitä, että ei olla päästy eksästä irti on se, että uudessa suhteessa tehdään samoja asioita, kuin siinä vanhassa. Suhde on ikään kuin sapluuna, johon vaihdetaan vain henkilö.



Uusi nainen viedään yhteiselle mökille, siellä eksän aamutakki odottaa saunassa ja uusi nainen pukee sen päälleen.



Mies ei näe mitään outoa tässä.



Eksä teki aina asiat näin ja noin, tee sinäkin. Ai tämä ei käy sinulle? No olet vain skitso, ja tämä on vain sinun ongelma.

Vierailija kirjoitti:

"Ajattelen usein niinkin yksinkertaisesti miten itse asiat koen ja millaisia mielipiteitä ystävilläni (joiden kanssa olen aiheesta keskustellut) on.

Minulle olisi käsittämättömän vaikea kieltää ja tavallaan poistaa sitä kaikkea tunnepuolta mitä siinä suhteessa on. En siis mitenkään rakasta exääni enää, mutta en osaisi olla kyllä mitenkään päin kaverikaan, kun tuntuu aika absurdilta ajatukselta ettei mielessä koskaan kävisi yhteinen menneisyys. En myöskään usko että se käy muilta yhtään sen helpommin.

Jos taas yhteinen menneisyys ja yhteiset jutut on mielessä alituiseen, on omat insideläpät ja muut viritykset, niin en koe että toinen on päässyt täysin yli exästään. Myös paljon tuntevana ihmisenä ajattelen, että jos haluaa tiiviisti pitää jonkun lähellään, on tätä kohtaan oltava jonkinasteisia lämpimiä tunteita, jotka eivät taas ym. yhteisestä historiasta johtuen sovi nykyisen ja tämän entisen välille.

Ystävyyden ja kaveruuden määritelmä on myös aika hämärtynyt, kun nykyään kuka tahansa facen kaverilistalla pyörivä Pirkko ala-asteelta on ”kaveri”."

Erikoisin keskustelu tämän asian puitteissa oli kun vetosi miehelleni näihin tunneseikkoihin ja siihen kuinka parisuhde ulkopuolisin silmin tavallaan jatkuu kun kerran erän kanssa tullut myös niitä ns.omia maneereja jotka olleet osa parisuhdesidosta. Ja täydellistä avoimuutta on mahdoton saavuttaa nykyisessä parisuhteessa jollei ole sitoutunut parisuhteeseen täysin.

Mieheni siihen totesi ettei olis voinut mennä edes sänkyyn eksien kanssa ilman jonkinlaista vahvaa tunnetta. Lisäksi totesi että juuri se että voi keskustella eksien kanssa ihan kaikesta, on se suola. Ei sellaista yhteyttä voi kokea kuin sellaisten eksien kanssa joiden kanssa jaettu ihan kaikki asiat.

No kyseenalaistin hänen avoimuutta ja lojaaliuttaan. Ja hämmästeli että hän kuitenkin kiisti ettei ole vanhojen muistojen takia ystävä niiden kanssa vaan muista syistä ja kuitenkin vanhat muistot = yhteinen historia = old habits die hard = ihmisen mahdoton poistaa koko muu historia ollen samalla hyvin läheinen ja tuntien sataprosenttisesti eksänsä, koska ei voi tuntea sataprosentti eksänsä ilman että historia on tapetilla.

Olin myös nostamassa miehelleni esiin kysymystä kuinka hänen nykyinen parisuhteensa voi edes saavuttaa sitä tilaa että olis molemminpuolinen 100% tuki ja avoimuus, jos sitä avoimuutta ja tukea on muualle, varsinkin kun kehui että ne juuri on 100%sti erityisesti yhdelle eksistään.

Ei koe olevansa kiinni eksässään. Selittelee vaan ettei kyse ole tunteista. Vetoaa että kyse on nyt vaan mun heikosta itsetunnosta (ei ole siitä kyse mutta vähitellen alkanut tuntua että hän vähät piittaa mistään näkökulmastani...).

Ja samaan aikaan korostaa että jollei ne eksät olis olleet alunperinkin kiinnostavia ihan kaikin puolin ja ominaisuuksineen, hän ei olis enää niiden kanssa tekemisissä.

Hmm...vetoaa neutraaliuteen ettei tunteita mutta silti nämä kommentit.

Olenpa pistänyt merkille myös: ihan vahingossa sattunut olemaan parturi ja uusien vaatteiden ostopäivä ennen tämän tärkeimmän ja läheisimmän ystävättärensä näkemistä.

Tiedän tällaista olevan hyvin paljon.

Ja selän takana haukutaan vaikka miten.

Omassa elämäntavasta kun ei ole mitään mitä vois uudelleen arvioida edes.....

Äh miten kurjaa. Pahoittelut tilanteestasi.

On kuitenkin kuin olisin voinut itse kirjoittaa tuon, niin oli hankalaa alkuaikoina miehen exän takia. Hän ei nähnyt mitään ongelmaa siinä, että vaikka olin paikalla oli ihan ok larpata vanhaa pariskuntaa exän kanssa ja paeta välillä omaan rauhaan supisemaan. Söi itsetunnon aika pahasti ja yhä edelleen ahdistaa mahdolliset törmäämiset kyseiseen ihmiseen, vaikkeivät ole käsittääkseni missään tekemisissä enää. Olen jopa joskus miettinyt, koska asia vaivaa minua joskus yhä, että pääsenhän tästä nyt joskus yli ja onko tässä mitään järkeä. Poden siis syyllisyyttä välien katkaisemisesta, vaikka mies teki sen ihan oma-aloitteisesti, mutta vasta kun huomasi miten olivat loukanneet.

Kaffepulla

Seuraa 

Liittynyt18.3.2016

677/666

klo 18:00 | 4.12.2018

Yksi merkki siitä, että ei olla päästy eksästä irti on se, että uudessa suhteessa tehdään samoja asioita, kuin siinä vanhassa. Suhde on ikään kuin sapluuna, johon vaihdetaan vain henkilö.

Uusi nainen viedään yhteiselle mökille, siellä eksän aamutakki odottaa saunassa ja uusi nainen pukee sen päälleen.

Mies ei näe mitään outoa tässä.

Eksä teki aina asiat näin ja noin, tee sinäkin. Ai tämä ei käy sinulle? No olet vain skitso, ja tämä on vain sinun ongelma.

.

Ap: jos asia jotenkin mun ilmaistavissa hyväksynkö, sanoisin vaan etten pidä järkevänä. En tiedä yhtään pariskuntaa joille olis eksien mukana raahailu tuottanut hyviä asioita, aina on jotain twistiä ja selittelyntarpeita puolin ja toisin, tai sitten vapaa suhde jossa ei välitetä yhtään mitä tauteja toinen kotiin kantaa. Ja salaa tehdään testejä, siksi paljaalla seksin harrastamisessa joillain taukoja (labrassa ollut töissä tuttava, nyt eläkkeellä, joka nähnyt nämä asiat läheltä. Vaikka suurin osa toki ei ees piittaa tehä testejä ja siksi tautiriski suuri).

Kaffepullalle: Meillä mies muistaa ihan varmana mun olleen se eksänainen, jonka kanssa käynyt eräässä kahvilassa ja viittaa minuun arjen keskellä ikäänkuin mulle tarviisi kantaa kaljaa kahmalokaupalla. Muistutankohan liikaa sitä hänen exänaista kun kerran musiikkimaussa ja harrastuksissa on yhteneväisyyksiä?

Entä kun hälle tulee Alzhaimer? Jos menneisyys raahautuu nyt näin paljon mukana, milläpä nimellä hän minua kutsuu kun ollaan vanhoja?

Hiukan tuntuu ettei ole osannut tehdä pesäeroa (henkisellä tasolla kirjaimellisesti myös ykkös- ja toisestakin pesästä), koska vitsailee joskus noistakin sulkeissa olevista asioista vaikka on sanonut ettei ole suttapuuhat hänen makuunsa, liittyi vain kyseisen eksän mieltymyksiin ja siihen aikaan).

Tottakai haluan tulla huolituksi näine arvoineni kun olen. Tottakai kaipaan olla se, jonka kanssa vietettyjä asioita hän muistelee ja jonka mieltymyksistä vitsailee. Itsetuntoni ei käsittääkseni ole pohjamudissa mutta huolettaa miten käy ajan saatossa.

Alanko omaksumaan hänen eksän tapoja, vai käykö enemmän niin, vai käykö niin että alan vaan olemaan ns.näkymätön, enkä tunnista itseäni tuosta parisuhdepeilistä jota hän minulle heijastelee. Mietityttää hiukan.

Välillä on vaan niin yksinäinen olo. Mulla on hälle kaikkia hellittelynimiäkin, jotka tulleet arkisista tilanteista kuten sotkusesta tukasta ym. Rakastan häntä kaikin tavoin ja haluan hälle pelkkää hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla mitenkään mustasukkainen ihminen vaan juuri normaali, normaali ihminen ei hyväksy, että parisuhteessa on ahdasta ja parisuhteen sisäisiä kerrotaan muille.

Oikeastaan asia on niin normaalit ihmiset eivät hyväksy, osaavat ymmärtää parisuhteen rajat, eivätkä normaalit toimi noin, että eivät osaa irtautua vanhoista suhteistaan.

Normaalille riittää yksi parisuhde kerrallaan ja ovat siinä tyytyväisiä.

Tunne-elämältään epävakaat tai narsistiset ihmiset eivät pysty yksiavioisuuteen vaan tarvitsevat muita pönkittämään itsetuntoaan ja erinomaisuuttaan. Haluavat ihailua ja tunnetta olla tärkeä myös muille kuin omalle kumppanilleen.

Täytyy olla varaovi aina avoinna, verhotaan sen vain ystävyyteen tai muuhun verukkeeseen.

Ovat tavallaan kuin pohjaton kaivo. Aina kaipaavat muuta kuin mitä itsellä jo on. Heille ei riitä mikään, koska tuntevat tyhjyyttä ja kätkevät ja unohtavat sen tyhjyyden hetkeksi pelatessaan monilla ihmissuhteilla. Itseasiassa eivät edes ymmärrä sanaa *ystävyys*, se sana on heille vain tarkoitusperä, että *ystävistä* on jotain hyötyä.

Ihmissuhteet ja ihmiset ovat ikäänkuin varaosia tai lisäosia, jotta koneisto (se ihminen) toimii.

Aina täytyy olla varaosa saatavilla.

Ja aina HEIDÄN tarpeensa mukaan.

Juuri näin.

Jos vaan heti sais eksille treffeillä jotenkin tietää sen jos ihminen on 'kaikkiin päin kallellaan' oleva hyväksikäyttäjä.

Mutta kun ne ei kerro. Osa niiden eksässuhdehupia on juurikin korostaa kuinka nyksä on hullu ja sairas.

(samalla vihjaillaan keskenään että kuinka hyvä suhde olisikaan niillä eksillä ollut keskenään jos kaikki olis mennyt nappiin)

Huh huh, tuli ihan kylmät väreet kuinka totta osasit kirjoittaa.

Tässä on totta tosiaan paljon, melko usein on näin.

Kuinka noudattavatkin samaa kaavaa!

Eksille kerrotaan nykyisen huonoja puolia ja saadaan sääliä ja myötätuntoa. Samalla ne eksätkin tuntevat itsensä erinomaiseksi. Molemminpuolinen hyöty.

Sitten nuo vihjailut eksille, että olisivat olleet paljon parempi pari jos vain. Mutta kun. Ei kuitenkaan mitään lupauksia vaan ihan ympäripyöreää. Ja aina sitten osaavat luikerrella tilanteesta jossa joku eksä innostuu luulemaan jotain. Että on tosissaan tai haluaa vielä jotain yhteistä. Ei halua, voin sanoa, mutta omaa hupia haluaa kuitenkin.

Paatunut pelaaja pyörittää niin niitä eksiään kuin nykyistä. Ikävä kyllä.

Eksät luulevat olevansa jotain erityistä ja se nykyinen toivoo olevansa.

No huh huh!

Niin yleistä valitettavasti että eksät leikkii tunteilla ja vetelee narusta jos jääneet roikkumaan eksiinsä.

Toki tuotakin tapahtuu mitä kerroit että eksäkin saattaa olla uhri, muttei siinä tapauksessa jos on osoittamassa torjuntaa nyksää kohtaan.

Varamiehenä ja leikkikaluna fantasioiden kohteelle on niiiin bittersweet olla. Samoin esteratsastajana tai muuna tukka hulmuten ja pompottimet tarjottimella. Näin se ihmismieli vaan toimii kun päässyt sellaisen hyppysissä kerrankin ees hetkenkin olemaan joka osaa luoda tunnelmaa ja vaivattomuutta niin että ilmassa koko ajan se jännä väre että tuleekohan tästä mitään, ja jollei tuu, niin tiedetään narut joista kiskoa (houkutukset joilla liehitellä). Mielikuvat fantasian ja ihastuksen kohteesta ei vaan helposti pois lähde pois päästä. Suoraa puhetta olen joissain parisuhteissa päässyt asiasta kuulemaan.

Samoin keskustelutaito. Siihenhän voi itseasiassa vedota kaikkein parhaiten, vaikka olis tosiasiassa kuinka nuo intiimit mielikuvat päällimmäisenä ja vaikka muka omantunnon peittelynä muka 'virkistämässä' parisuhdetta.

Ei ole ok. Just because mennyt suhde jossa ollut säätöä, ei vaan enää ole mitä piti olla. Miks olis ok?

Ja miks tekisin päätöksen mun kumppanin puolesta, kerron vaan et mikä mun kanta on, päätelköön siitä millai meinaa elää.

Ihmettelen vaan ja toistamiseen, jos ex-säätöjä tai kumppaneit näkyy toisen elämässä. Pakkohan se on ihmetellä ja kysyä miks koskei ole päteviä syitä roikottaa menneisyyttä paitti jos kiinnostaa tai hyötyy. Mulle on ihan sama, siinä sit elää niitten elämää. Omastakin olis ihan tarpeeks.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok. Just because mennyt suhde jossa ollut säätöä, ei vaan enää ole mitä piti olla. Miks olis ok?

Ja miks tekisin päätöksen mun kumppanin puolesta, kerron vaan et mikä mun kanta on, päätelköön siitä millai meinaa elää.

Ihmettelen vaan ja toistamiseen, jos ex-säätöjä tai kumppaneit näkyy toisen elämässä. Pakkohan se on ihmetellä ja kysyä miks koskei ole päteviä syitä roikottaa menneisyyttä paitti jos kiinnostaa tai hyötyy. Mulle on ihan sama, siinä sit elää niitten elämää. Omastakin olis ihan tarpeeks.

Toki oisin pettyny ja tuntuis ettei tällä sit ollukkaan väliä sille.

Totta kai se on OK! Miksi ihmeessä pitäisi pakolla katkaista välit ihmiseen, johon on joskus ollut hyvä yhteys? Suhde voi jatkua toisella hyvällä tasolla, niin minullekin on eksäni kanssa loppujen lopuksi käynyt. Paljon ikävämpää on, jos ihmisellä ei ole suhteita yhtään kehenkään. Sellaisten tyyppien kanssa tulee vaikeuksia, koska he elävät vain omassa itsekkäässä kuplassaan.

Minulla on kolme eksää. Yhden kanssa vaihdetaan facessa kuulumisia kerran vuodessa, toisen kanssa ollaan tosi hyvissä väleissä, kahvitellaan usein. Silloin kun ei oltu kumpikaan parisuhteessa uuden kanssa, yökyläiltiinkin välillä (ei seksiä). Eilen viimeksi kävimme kahvilla. Ei kumpikaan haikaile, ollaan molemmat onnellisia nykyisemme kanssa :)

Kolmannen kanssa en ole missään tekemisissä, ja siihen on hyvä syy. Aiemmat eivät ole mitenkään minua loukanneet, joten totta kai voimme olla väleissä!

Miehelläni vain yksi ex. Kahvittelevat muutaman kerran vuodessa. 

Kyllä hyväksyn - sillä edellytyksellä että tosiaan pelkkää kaverimeininkiä. Itsellänikin on useampi eksä ja säätö ihan oikeasti pelkkänä kaverina. He ovat hyviä tyyppejä - enhän muutoin olisi heidän kanssaan alkanut ollakaan. 

Pitäähän nyt muutaman kinkun back-up pussy stash olla.

En mä eksistä olisi huolissani. Mutta ajatelkaapa sitä lähellä pyörivää "säätöä" tai ihastusta, jota miehesi ei saanut halutessaan, syystä tai toisesta.

Motä exät juttelee? Muistelee menneitä, avautuu nykyisestä vai mitä? Mä en todellakaan halua enkä haluis miehenkään tekevän noin.

Copy

Tuo oli hyvä oivallus, että osaavat manipuloida niin, että luotettavuus on muka siinä, että uusi kumppani sallii vanhojen heilojen ja panojen vaikuttaa ja kuulua omaan ja kumppaninsa elämään.

Eikä niin, että luotettava kumppani ei pidä yhteyksiä, tapaile tai vietä aikaa vanhojen heilojen kanssa kun on jo uusi kumppani.

Aa että pistää vihaksi kun osaavatkin vempuloida ja käännellä mustan valkoiseksi. Ja saavat vielä oman kumppanin tuntemaan syyllisyttä ja huonoutta vaikka syyttäjä itse toimii vain omaa etuaan ja mukavuuttaan ajatellen.

Normaalia ja arvostavaa parisuhdetta edellyttävä ihminen halutaankin saada näyttämään epänormaalilta ja epänormaalit riippuvuussuhteet entisiin näyttämään normaalilta.

Itsekkyys ja manipulointi on huipussaan näemmä.

Yllä oleva teksti on totta.

Hyvät ja todelliset perustelut.

Eihän siinä ole mitään järkeä että on sellaista sidosta ja riippuvaisuutta yeksään että ns.palaa yhteen heti kun vaan tilaisuus tulee.

Sellainen yhteydenpidon tunne kuuluisi olla oman puolison kanssa. Halua puolison kanssa jutteluun ja ns.paluuseen kun välillä on vaikeeta kummiski elämässä. Halua halata ja halua kainaloon. Halua puolison elämännäkemysten kuulemiseen ja sisäistämiseen, arvojen jakamisen janoa. Halua olla se ainoa ja vahvin sidos. Halua puolison huomioon ottamiseen.

Ap:lle. Ei ole fiksua. Jos on mennyttä historiaa olkoon ystävätasolla tai seksiä vaikka se kertapano, on tosi outo ja sairas kuvio jos riippuvuutta eli yhteydenpitoa ylläpidetään kiinnostavaan ihmiseen niin että uudelle parisuhteelle ei jää mahkuja olla se merkityksellisin.

Taustalla pyörii silloin yya-kerho joka ratkoo kaikenlaisia henk.kohtaisiakin asioita eikä jää mitään mahdollisuutta uuden parisuhteen osapuolten muodostaa itse omaa perhettään ja sen määreitä sekä arvoja.

Tosin hyväkskäyttäjät ei jaksakaan arvokeskusteluja tai muita syvällisiä. Eivätkä ole aloitteellisia tekemään parisuhteesta vahvaa koska exä ja sen tarpeet. Ja koska omat tarpeet exän suhteen.

Ja koska täytyyhän exät olla turvana (jos) KUN parisuhde kaatuu ja siksihän se kaatuu koskei sille annettu mahdollisuutta koska ihmissuhdepeli.

Eipä noilla perusteluilla pääse pitkälle exäloverin kanssa. Nuo sanat helisee varmasti, eikä kirvoita keskustelua.

Silti joka sana pitäis lukea huolella koska oikeessa olet. Tuossa on vahvoja syitä.

Ihan ajatusleikinä: Jos joku minun existä haluaisi tavata kahvilla, ja jossain mielenhäiriössä lähtisin. Tavatessamme hän sitten alkaisi avautumaan uudesta naisystävästään samalla vihjaillen, että minä olen edelleen hänen mielessään, nykysuhteessa ongelmia, nainen ei ymmärrä...

Mitä tunteita tällainen herättäisi teissä?

Itse en jäisi tällaista paskaa kuuntelemaan hetkeksikään, tulisi todella halpa ja hyväksikäytetty olo. Ihmettelen eksiä, jotka suostuvat kuuntelemaan tällaisia avautumisia ja vielä lohduttamaankin, tai "lohduttamaan" if you know what I mean.

Eivätkö tällaiset naiset arvosta itseään yhtään? Hiveleekö joidenkin heikkoitsetuntoisten naisten egoa tällaiset eksät, jotka edelleen heittelevät vähän murusia silloin tällöin?