Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?

Kaffepulla kirjoitti:

Joku kysyi, mitä on henkinen pettäminen.

Minun mielestä henkistä pettämistä on se, että parisuhteen asioita kerrotaan ulkopuolisille. Analysoidaan jotain parisuhdeongelmia ”auttamisen” varjolla ihmisten kanssa, joille ne asiat eivät kuulu. Ja exille ne eivät kuulu varsinkaan.

Itselleni olisi ihan liikaa jo esim. se, että mies keskustelisi asioistamme jonkun työkaverinsa kanssa. Mielestäni se on hyvin rajatonta ja epäkunnioittavaa puolisoa kohtaan.

En ikinä luottaisi ihmiseen, joka haukkuisi puolisoaan minulle. Ikävä kyllä jotkut naiset harrastavat tällaista naispuolisten ystäviensä kanssa. Itse en viitsi ottaa kantaa, voin toki kuunnella. Mutta hirveän epämukava tunne näistä keskusteluista tulee.

Parisuhde ei ole viihdeohjelma, jota repostellaan ystävien kanssa. Mennään haukkumaan omaa kumppania ystäville, kun ärsyttää tai kyllästyttää. Nämä samat ihmiset muuten yleensä haukkuvat ystäviäänkin toisilleen selän takana. Se on sellainen tietty ihmistyyppi, joka näitä pelejä harrastaa.

Minusta on taas tosi hyvä, että puhutaan joskus parisuhteen ongelmista ulkopuolisille. Joskus sitä ei itse näe miten huonossa suhteessa on ja voi ihan oikeasti tarvita apua. Kaverini olis narsistin kourissa, mutta onneksi saatiin hänen silmänsä avattua. Nyt hän on ikionnellinen, että tuli puhuneeksi asioista meille ja pääsi miehestä eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen sitä, että joku haluaisi pitää erityisesti yhteyttä eksään. Vanhat suhteet on vanhoja, enkä halua mitään kaverisuhdetta vanhojen kumppaneiden kanssa. Mies ajattelee samalla tavalla.

Itse ajattelen, että kyseessä on jonkinlainen riippuvuuskuvio. Ei osata päästää ihmisistä irti.

Hyväsydämisten raatelua se on, niiden jotka haluis tasaista ja fiksua elämää eikä sirkuskarusellia

En hyväksy. Ei se minun päätettävissä ole ja avoin keskustelu syistä miksi toisella osapuolella eli kumppanillani oli riippuvuussuhde eksiinsä, oli paikallaan.

Ei saatu kunnollista lopputulosta vaikka oli selkeää että eksien yösoittelut ja voimakkaat mielipiteet vakaata normaalielämää vastaan, olivat omiaan aiheuttamaan haittaa parisuhteellemme.

Eivät roikottele tällä hetkellä.

On toki mahdollista että mieheni toteaa jonain päivänä ettei näin ole hyvä, vaikka hänellä on sukulaisia ja ystäviäkin, jopa naapureissa, ettei ole kiinni mahdollisuuksista sosiaaliseen elämään, jos haluaa vilkkaampaa. Korostaa tosin minulle että on luonteeltaan erakko.

Aivoni meinaa olla solmussa koska tuntuu ikäänkuin olisin syytettynä kaikesta pahasta mitä hänen elämässään on koskaan tapahtunut. Ja ainoa kunnon perusteellisia keskusteluita aiheuttanut asia ollut kuinka hänen mielestään olis ok jos vaikka yöpyisin jonkun miestuttavani luona, koska luottamus. Ja kun tässä ei ole edes kyse luottamuksesta koko asiassa, vaan arvomaailmasta, perheen arvostamisesta ym. Selkeästi hän välillä viittaa siihen kuinka nyt joutuu elämään mun arvomaailman mukaan jos haluaa mun kanssa olla.

Olen kuitenkin hänelle kärsivällisesti kertonut kuinka tuollainen ristiinrastiin hyppeleminen vaan johtaa väärinkäsityksiin ja draamaan.

Hämmentää ja alan olla ihan lopussa näistä edellämainitun kaltaisista tuputtamisista ym.

Draama on muita varten vaikka olenkin Queen Of F...ing Everything

Ehdottomasti ei ole järkevää.

Se rakkauskortti on jo nähty että oli seksiä ja mieheni kertoi ettei olis ollut yhtäkään kertaa seksiä ilman sekä kiihottumista että kokemista että se nainen kelpaisi puolisoksi asti. Eli syviä tuntemuksia oli muuallakin kuin sisällä.

Intiimeihin asioihin kuuluu yleensä luottamus ja sen nojaan rakentuu pääkopassa paljonkin kun seksiin asti päätyy kahden ihmisen kemiat.

Kun on käynyt niin että ei etenekkään, ei vaan ikäänkuin natsaa että vois suhde kehittyä, silloin on se kortti eli eksä jo katsottu. Pitää osata mennä eteenpäin ja antaa menneitten olla. Turhaa energian haaskausta roikkujiin. Ovat vaan mahdollisen uuden suhteen rajoittimia. Pahimmillaan ei sanota heippa vaan muodostetaan yhteisiä sääntöjä että uusia parisuhteita muodostettaessa, eksä kuuluu ikäänkuin pakettiin ja siinä tapauksessa sen tulee hyväksyneeksi osana parisuhdetta kuin vahingossa...

Ymmärrän sen että vaarin vanhat villahousut haluaa säilyttää/sisällyttää seuraavaan parisuhteeseen. Ymmärrän myös että lemmikit, ja toki omat lapset.

Mutten eksiä, jotka jo kertaalleen koettu, ettei toimi, vaikka ja varsinkin jos taitavia ja älykkäitä ovat puhumaan itsensä näkölapaikalle mielipiteineen vaikuttamaan eksänsä perheasioihin...

Exän kanssa väärin nykyistä kohtaan koska kumminkin ollut jotai ja jos se toista haittaa. Niin miksi tarvisi exän kanssa hengailla?

Ellei sitten oikeasti ole jonkin sortin kaverisuhde ja pystyt hyväksymään panon

Vierailija kirjoitti:

Mä oon hyvissä väleissä kaikkien mun entisten kanssa, yks on jopa mun tytön kummi. Siihen on syynsä et ne on entisiä, eli en nää ongelmaa kumminkaan päin.

Kuulostaa fiksulta ja jos miestäsi se ei haittaa ja näin..

Sir Vilin haamu kirjoitti:

Voisin kertoa 98% varmuudella, että MIES pysyy exänsä "kaverina" "me ollaan vaan ystäviä" vain ja ainostaan sen takia, että jossain vaiheessa on mahdollista saada uitetettua majoneesiannostelijaa uudestaan lihapiirakkaan. Mielenkiintoisten asioiden takiako miehet naisia jaksavat kuunnella, niinkö luulette?

JOS miestenvessoissa olisi jokaisessa kopissa seinään upotettu fleshlite tms "parempi kuin oikea" tekotuhero niin mitään parisuhteita ei ainakaan miehet tarvitsisi. Nainenhan on ainostaan kantoteline tälle mystiselle karvakolmiolle.

Terveisiä exille. Ei hymyillä kun nähdään ja mielellään vaihdetaan kadulla puolta.

Nyt ymmärsin eron että miehet ajattelevat siis erilailla kuin naiset😄😄ei naiset noin ajattele että saa uitettua myöhemmin minä ainakaan😂😂😂😂 ei vituillakaan.

Kyllä minä olen ainakin exieni kanssa hyvääkin kaveruutta ja naisena siis puhun. Pystyn kyllä ihan normaaliin parisuhteeseen vaikka ”keräilisinkin”exiä. Ja mm.

Ainut syy miksi exien kanssa ei pitä olla kaveri jos puolisoa haittaa just nimenomaan yhteinen edellinen historia ja jos on jotain selllaista

Vaikeita asioita

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisoni edes haluisi pitää yhteyttä entisiinsä, olisivat arvomaailmamme liian erilaiset. Sitä paitsi, vaikka luotan toki puolisooni, en välttämättä luottaisi hänen entiseensä...

Kuka sinä olet määräämään kenen kanssa saa pitää yhteyttä ja kenen ei? Sua tuskin tiedettiin kun ystävyys jo oli kuvitellun exän välillä..

Kyse taitaa olla siittä mitä et hyväksy koska et ymmärrä miksi haluaisi pitää yhteyttä ja täten rahoitat puolisoasi. Jos luotat puolisoosi niin mitä sillä on väliä luotatko entiseensä jos kerran mitään ei ole ja ei taka ajatuksia ole

Minun mielestäni se ei ole fine mutta niin

Onhan kait sillä nykyisellä jotain sananvaltaa keneen puoliso pitää yhteyttä?

Jos se loukkaa niin miksei sitä voi sanoa? Mun mielestä pitää.

Pahempaahan se olisi että vain vaikenisi ja sitten tulisi mitta täytteen ja lähtisi kävelemään?

Toinen jäisi ihmettelemään mikä sille tuli.

Näinhän niitä liittoja pidetään, jotkut sanoo, että tuli ihan puskista ero.

Puoliso ei saisi sanoa mikä mättää ja sitten taas täytyisi sanoa. Ja jos sanoo, niin on sairas mustasukkainen hullu.

Kuten jotkut täälläs sanovat. Kumpi on sen parisuhteen kannalta parempi?

Että avaa suunsa ja saa niskaansa syytöksiä tai pitää suunsa kiinni ja lähtee pois?

Tyhmä kumppani joka ei kuuntele mikä puolison mieltä painaa. Oli se sitten vaikka yhteydenpito niihin entisiin. Omaa puolisoa täytyisi ymmärtää ja kuunnella. Jos sen ihmisen kanssa aikoo ja haluaa olla.

Hiukan ymmärrystä myös sille nyksälleen eikä kaikkea niille eksille.

Mun ex on paremmissa väleissä exänsä kanssa, jonka kanssa yhteisiä lapsia, nyt kuin suhteemme alussa. Olen puhunut lasten kannalta sen tärkeydestä. Hyväksyn lasten äidin täysin.

Mikä minun on vaikea hyväksyä on se, että mieheni kutsuu Rakkaaksi ystäväksi yhden illan seksikumppaniaan, jonka tapasi kuukausi ennen meidän suhteen alkua. Mieheni sydäntykkäsi naisen sinkkuuntumisesta ja tämän jälkeen sydäntykkää 75% hänen julkaisuista, jotka ovat selfie kuvia.

Miksi parisuhteen aloittanut mies sydäntykkää naisen kuvia, jonka on kerran nähnyt ja kutsuu rakkaaksi ystäväksi, vaikka eivät olleet tiiviisti tietääkseni yhteydessä sitä kuukautta?

Mun NYKYINEN on paremmissa väleissä exänsä kanssa, jonka kanssa yhteisiä lapsia, nyt kuin suhteemme alussa. Olen puhunut lasten kannalta sen tärkeydestä. Hyväksyn lasten äidin täysin.

Mikä minun on vaikea hyväksyä on se, että mieheni kutsuu Rakkaaksi ystäväksi yhden illan seksikumppaniaan, jonka tapasi kuukausi ennen meidän suhteen alkua. Mieheni sydäntykkäsi naisen sinkkuuntumisesta ja tämän jälkeen sydäntykkää 75% hänen julkaisuista, jotka ovat selfie kuvia.

Miksi parisuhteen aloittanut mies sydäntykkää naisen kuvia, jonka on kerran nähnyt ja kutsuu rakkaaksi ystäväksi, vaikka eivät olleet tiiviisti tietääkseni yhteydessä sitä kuukautta?

Raivostuu kohtuuttomasti, jos ottaa asian esiin.

Huutanut jopa "tapa itsesi".

Yleensä ihmiset keskittyvät joko nykyiseen tai tulevaan elämään eikä pyöritä jossain menneissä suhteissa.. kuulostaa vähän wt-touhuilta tämä exissä pyöriminen? Soittelua kännissä ja jahkailua vanhaan paremman puutteessa.. en voi kuvitella mistä jota kiinnostaisi hirveästi kaveerata naispuolisten exien kanssa muuten kuin yksi asia mielessä.

t. Mies

Jokainen tehköön miten itselle sopii ja ymmärrän hyvin että kaikki eivät halua exiä elämäänsä. Mutta sitä en käsitä miten tässä ketjussa monelle on täysin mahdotonta ymmärtää, että exä voi ihan oikeasti olla ystävä. Että exän kanssa kaveraaminen muka tarkottaa, että on narsisti, joka haalii ihmisiä ympärilleen, roikkuu exässä tai on edelleen rakastunut. Mitä ihmettä? Todella omituinen maailmankuva. Miksi on niin vaikea ymmärtää että exä voi ihan oikeasti olla ystävä?

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tehköön miten itselle sopii ja ymmärrän hyvin että kaikki eivät halua exiä elämäänsä. Mutta sitä en käsitä miten tässä ketjussa monelle on täysin mahdotonta ymmärtää, että exä voi ihan oikeasti olla ystävä. Että exän kanssa kaveraaminen muka tarkottaa, että on narsisti, joka haalii ihmisiä ympärilleen, roikkuu exässä tai on edelleen rakastunut. Mitä ihmettä? Todella omituinen maailmankuva. Miksi on niin vaikea ymmärtää että exä voi ihan oikeasti olla ystävä?

Tässä keskustellaan lähinnä siitä mitä tarkoitetaan ystävällä. Sen ymmärrän että välit säilyy, moikataan kun tavataan ja soitetaan jos on asiaa. Mutta sitä en tajua että ollaan jotain sydänystäviä, tarkoittaen että tehdään kaikkea yhdessä, soitellaan ja viestitellään jatkuvasti, ei juma en kyllä sellaista käsittäisi. Saisi kyllä kumppani pitää ystävänsä mieluummin kuin minut siinä tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset keskittyvät joko nykyiseen tai tulevaan elämään eikä pyöritä jossain menneissä suhteissa.. kuulostaa vähän wt-touhuilta tämä exissä pyöriminen? Soittelua kännissä ja jahkailua vanhaan paremman puutteessa.. en voi kuvitella mistä jota kiinnostaisi hirveästi kaveerata naispuolisten exien kanssa muuten kuin yksi asia mielessä.

t. Mies

Asia on kuule justiinsa näin. Naiset eivät tätä aina tajua. Luulevat olevansa kovinkin tärkeitä ihmisiä sille exälleen.

No ehkä ovatkin, sen hetken kun lohkeaa taas vahingossa. Onhan se hyvä olla ystäviä varalla...

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tehköön miten itselle sopii ja ymmärrän hyvin että kaikki eivät halua exiä elämäänsä. Mutta sitä en käsitä miten tässä ketjussa monelle on täysin mahdotonta ymmärtää, että exä voi ihan oikeasti olla ystävä. Että exän kanssa kaveraaminen muka tarkottaa, että on narsisti, joka haalii ihmisiä ympärilleen, roikkuu exässä tai on edelleen rakastunut. Mitä ihmettä? Todella omituinen maailmankuva. Miksi on niin vaikea ymmärtää että exä voi ihan oikeasti olla ystävä?

Vinkiksi: ruokit trollia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vain voi ymmärtää mitä väärää on olla exän kanssa ystäviä. Exän kanssa on edelleen läheiset välit ja jos toisella on huolia, niin tottakai olemme toistemme tukena. Mitään ystävyyttä kummempaa tässä ei ole. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja näemme heti toisistamme jos joku painaa. Exä on avautunut mulle huoltajuuskiistoistaan ja olin hänen tukenaan, kun hän erosi lapsensa äidistä. Mitään säätöä meillä ei ole eromme jälkeen ollut.

Nyxäni kanssa olemme olleet 6 vuotta yhdessä.

Kyllä mulle tulis viimeistään siinä vaiheessa - kun on eroa/kriisiä/tms vireillä - mieleen, että päätös on ollut ihan oikea jos mies lähtisi ensimmäisenä exänsä kanssa selvittelemään asiaa.

Exät ei todellakaan saa olla mitään parisuhdeterapeutteja tai selvittää toisen kanssa mitään uuteen suhteeseen liittyviä asioita! Sen uuden kumppanin mikään asia ei kuulu exille, oli kyse kengän koosta tai dilemmasta yhteisien arvomaailmojen välillä.

Mutta jos en olisi ikinä seurustellut hänen kanssaan, niin asia olisi fine? Tuossaei ole mitään logiikkaa.

Ymmärrät logiikan ihan hyvin, haluat vain sekoittaa.

Tai et muuten ole hyvä ymmärtämään ihmismielen logiikkaa tai lainalaisuuksia.

Ystävä on ystävä vaikka voissa paistaisi. Sillä ei ole väliä mistä ystävyys on alkanut.

Exä on exä vaikka voissa paistaisi. Sillä on väliä mistä ystävyys on alkanut.

Jos sillä on väliä, niin silloinhan suhde tavallaan jatkuu yhä eikä voi koskaan loppua.

Näin se valitettavasti on, eli miksi kiusata nykyistä puolisoa tapailemalla ihmistä johon suhde tavallaan jatkuu yhä eikä voi koskaan loppua. Ainoa keino on olla tapailematta!