Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Lapset ja perhe kyllä kiinnostavat, mutta lasten kasvattaminen tässä nykyisessä yhteiskunnassa sen sijaan ei. Keinotekoinen tarha/koulu-työ-harrastukset-Prisma rumba päivästä toiseen kuulostaa todella ankealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, työn pitää olla tietyssä pisteessä ja x koska kun nainen jää äitiys ja vanhempainvapaalle se raha on niin pieni(menee viimeisimpien 12kk tulojen mukaan) mitä nainen saa että sillä ei paljon vuokraa enempää edes laskuja maksella. En ymmärrä miten yksinhuoltajat pärjäävät tai muutenkaan kun tekee tiukkaa jos äiti haluaa olla kotona. Ainut joka elättää 3henk käytännössä on se toinen osapuoli eli minä. Näin putkiasentajan palkalla hieman mahdotonta jos nainen saa kuussa 600-900€.
Rahallinen puoli ja myös se että se sitoo
Olen kahden lapsen isä. Enään en alkaisi tähän hommaan.
Teki miten tahansa, aina on väärin.
Jatkuva huoli, siitä miten lapsella menee ja yhtäpaljon siitä, mikä instanssi tällä kertaa ottaa uhkaillen yhteyttä jostain täysin turhasta asiasta. Meistä on tehty lasu esim lapsen kotiin tuloajasta, tätä selviteltiin puolisen vuotta, sinä viikonloppuna oltiin mökillä koko perhe, eikä lapsi siis ollut aamuyöhön asti kaupungilla. Joku sosiaalitantta(päällikkö) uhkasi kiireisellä huostaanotolla jos en suostu myöntämään että ollaan oltu lepsuja/rajattomia tässä asiassa. Lapset on ihan tavallisia, varsin kilttejä, nyt jo teini-ikäisiä.
Joggevaa kirjoitti:
Suoraansanottuna ihmettele yhtään miksei miehiä kiinnosta lapsenteko. Yölliset heräämiset yhtä helvettiä, jatkuva silmälläpito, ei nuku jos kipeä ja muutenki todella raskauttavaa hommaa. Puolitoista vuotiaan tyttären isä kuittaa, ymmärrän pakoilunne.
Kaikkea hyvää ei aina saa helpolla.Yöheräämiset menevät ohi ,silmälläpito helpottaa pikkuhiljaa ja mitä muuta voi verrata oman lapsen kasvun ja kehityksen seuraamiseen tai oman perheen seuraan yleensäkään.Vaatii kyllä aika paljon,mutta ihmisen on tarkoitus kehittyä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso kertomassa, kuinka siivoan väärin, likainen lautanen laitettava koneeseen heti tai kieltämässä uuden moottoripyörän ostamisen. Huutava kakara ja vähäiset yöunet. Herranjestas, kuulostaa painajaiselta.
Warlord kirjoitti:
Ei kiinnosta perhe elämä ei sitten yhtään. On kivempaa ja helpompaa elää omilla ehdoilla. Matkustella ulkomaille festareille ja olla reissun päällä jokusen viikon. Saa nukkua rauhassa. Ei tarvitse vaihdella jotain vaippoa ja raahata tenavia harrastuksiin. Olla burn outissa ja lompakko tyhjänä... Mies unohtakaa perhejutut ja ottakaa elämästä ilo irti
Noita tehdään yleensä nuorena ,jotain muuta aletaan usein kaivata vähän vanhempana.Voi jos et pääse nauttimaan onnesta,jota oma läheinen perhe suo.Mutta kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Nuorena miehenä voisin kommentoida omasta näkökulmastani asiasta seuraavaa, pohjautuen omiin havaintoihin, kokemuksiin, elettyyn elämään ja mediaan.
1. miehet eivät halua lapsia, miehet ovat loppupeleissä mieslapsia joita kiinnostaa enemmän pleikkarin pelaaminen kaljatölkki kädessä kalsarisillaan sohvalla kuin vastuunkantaminen ja aikuistuminen, kuulun itse samaan kastiin. Raha käytetään mielummin itseen kuin jälkikasvuun ja lapsen kanssa tuommonen bokserisillaan kaljanjuonti ei onnistu samalla tavalla.
2. nykyajan sinkkuongelma, valtaosa nuorista on sinkkuja tahtomattaan kun parisuhdemarkkinoilla selvät kohtaanto-ongelmat joissa sekä miehet että naiset kuuluvat häviäjiin kun molemmat elävät tahtomattaan sinkkuina
3. naiset kyllä haluaisivat lapsia, mutta eivät löydä kumppania kohtaanto-ongelman vuoksi ja jäävät tämän takia lapsettomiksi. Standardit voivat olla liian korkealla, mutta toisaalta "kelpo perheenisä" kriteerit täyttäviä miehiäkin on todella vähän verrattuna "kelpo äiteihin", ks. kohdat 1, 5 ja 6.
4. nuoria ikäluokkia kohdellaan nyky-yhteiskunnassa kuin paskaa, kaikki on meidän syytä, ollaan syrjäytyneitä, työttömiä, ei tehdä lapsia, armeijassakin vain pelleillään ja hankitaan vapautus, eläkeläisten hoito on meidän vastuullamme, ollaan koulun penkillä liian kauan eikä valmistuta työelämään, sitten kun ollaan töissä niin sielläkin vain lusmuillaan eikä tehdä töitä ja verorahoja jne jne. Keksittekö mitään positiivista mitä nuorista ikäluokista oisi viime aikoina kirjoitettu? Koskee yhtälailla miehiä ja naisia mutta itse miehenä olen kiinnittänyt huomion negatiiviseen uutisointiin erityisesti nuorista miehistä.
5. nuorista miehistä joku 20% on NEET kategoriaan kuuluvia eli ei ole töissä/koulutuksessa vaan rottailee sosutuilla kotona, suurin osa nuorista naisista ei edes tajua tätä vaan ihmettelee missä ne unelmien prinssit on kun eivät tajua että ikäluokkiensa pojista joka viides ei tee elämällään mitään vaan juo kaljaa kotona. Heijastuu suoraan syntyvyyteenkin
6. miehiä ei painosteta lisääntymään, miehille ei puhuta lisääntymisestä missään vaiheessa elinkaarta laajemmin. Naisille puhutaan koulussa ym. aina lisääntymsiestä ja kouluterveydenhoitajat ym gynekologisissa tutkimuksissa ja seulonnoissa joita naisille järjestetään, painotetaan lisääntymisterveyttä ja toiset naiset keskustelevat lapsista ja perhe-elämästä paljon enemmän kuin miehet keskenään.
Saattaisi tulla mieleen jotain muutakin ajatusta tästä asiasta mutta tässä nyt vauvamammoille jotain pohdittavaa. Henkilökohtaisesti itse pidän monien miesten lapsettomuutta poliittisena kannanottona siitä, miten nuoria ikäluokkia kohdellaan ja sekös päättäjiäkin harmittaa kun heilläkin on ennen pitkää tulosvastuu tekemästään (perhe/sosiaali)politiikasta joissa kerrankin nuorilla ikäluokilla on valtaa vaikuttaa asioihin olemalla lisääntymättä ja tuottamatta veronmaksajia, jotka maksaisivat paskoja päätöksiä tehneiden poliitikkojen eläkkeet.
Kiinnostava analyysi. Kiitos tästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää vauvoista. Pelkään että naiseni ei edes huomaa minua sen jälkeen kun saadaan vauva ja alkaa kontrolloimaan ihan kaikkea. Olen vielä lapseton 28-v ja tyttöystävä haluaisi lapsia. Itse haluaisin vielä kuitenkin matkustella ja hengata miesporukoissa ja ansaita vähän enemmän rahaa ennen kuin haluaisin lapsen. Olen itsekin käyttänyt tota "ei vielä" mutta kyllä itse oikeasti parin vuoden päästä haluaisinkin lapsia. Nyt tuntuu vaan liian aikaiselta kellään kavereillakaan ei ole vielä.
En tajua parisuhteessa eläviä miehiä,jotka haluavat hengata miesporukoissa.Sen ymmärrän,että kaikki haluavat joskus tavata kavereitaan,mutta jatkuva hengailu on ärsyttävää.Ehkä silloin ei ole vielä edes valmis parisuhteeseen ja pitäisi tyytyä niihin miesporukoihin.
Mutta ymmärrät naisia jotka tekee luonnostaan ihan samaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä tärkeänä lisänä tähän: iso osa suomalaisista parisuhteista on muutenkin intohimottomia, käytännössä seksittömiä. Mitäs luulette, haluaako mies sitä, että seksiä aletaan harrastamaan useammin vain lasten hankkiminen tavoitteena? Ja sen jälkeen loppuu vuosiksi se vähäinenkin seksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Nuorena miehenä voisin kommentoida omasta näkökulmastani asiasta seuraavaa, pohjautuen omiin havaintoihin, kokemuksiin, elettyyn elämään ja mediaan.
1. miehet eivät halua lapsia, miehet ovat loppupeleissä mieslapsia joita kiinnostaa enemmän pleikkarin pelaaminen kaljatölkki kädessä kalsarisillaan sohvalla kuin vastuunkantaminen ja aikuistuminen, kuulun itse samaan kastiin. Raha käytetään mielummin itseen kuin jälkikasvuun ja lapsen kanssa tuommonen bokserisillaan kaljanjuonti ei onnistu samalla tavalla.
2. nykyajan sinkkuongelma, valtaosa nuorista on sinkkuja tahtomattaan kun parisuhdemarkkinoilla selvät kohtaanto-ongelmat joissa sekä miehet että naiset kuuluvat häviäjiin kun molemmat elävät tahtomattaan sinkkuina
3. naiset kyllä haluaisivat lapsia, mutta eivät löydä kumppania kohtaanto-ongelman vuoksi ja jäävät tämän takia lapsettomiksi. Standardit voivat olla liian korkealla, mutta toisaalta "kelpo perheenisä" kriteerit täyttäviä miehiäkin on todella vähän verrattuna "kelpo äiteihin", ks. kohdat 1, 5 ja 6.
4. nuoria ikäluokkia kohdellaan nyky-yhteiskunnassa kuin paskaa, kaikki on meidän syytä, ollaan syrjäytyneitä, työttömiä, ei tehdä lapsia, armeijassakin vain pelleillään ja hankitaan vapautus, eläkeläisten hoito on meidän vastuullamme, ollaan koulun penkillä liian kauan eikä valmistuta työelämään, sitten kun ollaan töissä niin sielläkin vain lusmuillaan eikä tehdä töitä ja verorahoja jne jne. Keksittekö mitään positiivista mitä nuorista ikäluokista oisi viime aikoina kirjoitettu? Koskee yhtälailla miehiä ja naisia mutta itse miehenä olen kiinnittänyt huomion negatiiviseen uutisointiin erityisesti nuorista miehistä.
5. nuorista miehistä joku 20% on NEET kategoriaan kuuluvia eli ei ole töissä/koulutuksessa vaan rottailee sosutuilla kotona, suurin osa nuorista naisista ei edes tajua tätä vaan ihmettelee missä ne unelmien prinssit on kun eivät tajua että ikäluokkiensa pojista joka viides ei tee elämällään mitään vaan juo kaljaa kotona. Heijastuu suoraan syntyvyyteenkin
6. miehiä ei painosteta lisääntymään, miehille ei puhuta lisääntymisestä missään vaiheessa elinkaarta laajemmin. Naisille puhutaan koulussa ym. aina lisääntymsiestä ja kouluterveydenhoitajat ym gynekologisissa tutkimuksissa ja seulonnoissa joita naisille järjestetään, painotetaan lisääntymisterveyttä ja toiset naiset keskustelevat lapsista ja perhe-elämästä paljon enemmän kuin miehet keskenään.
Saattaisi tulla mieleen jotain muutakin ajatusta tästä asiasta mutta tässä nyt vauvamammoille jotain pohdittavaa. Henkilökohtaisesti itse pidän monien miesten lapsettomuutta poliittisena kannanottona siitä, miten nuoria ikäluokkia kohdellaan ja sekös päättäjiäkin harmittaa kun heilläkin on ennen pitkää tulosvastuu tekemästään (perhe/sosiaali)politiikasta joissa kerrankin nuorilla ikäluokilla on valtaa vaikuttaa asioihin olemalla lisääntymättä ja tuottamatta veronmaksajia, jotka maksaisivat paskoja päätöksiä tehneiden poliitikkojen eläkkeet.
Kiinnostava analyysi. Kiitos tästä
Niin varmaan kun itse naisena kirjoitit sen.
Korjataas muuten asiavirhekin ihan ideologisen plaikkari+olut pilkkaamisen seasta:
NEET: osuus 20-24-vuotiaista miehistä 11,7 %, naisista 11,9
Naisia on siis enemmän syrjaytyneinä ja osuus molemmilla on kaukana "jostain 20%"
Lähde tähän, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Warlord kirjoitti:
Ei kiinnosta perhe elämä ei sitten yhtään. On kivempaa ja helpompaa elää omilla ehdoilla. Matkustella ulkomaille festareille ja olla reissun päällä jokusen viikon. Saa nukkua rauhassa. Ei tarvitse vaihdella jotain vaippoa ja raahata tenavia harrastuksiin. Olla burn outissa ja lompakko tyhjänä... Mies unohtakaa perhejutut ja ottakaa elämästä ilo irti
Noita tehdään yleensä nuorena ,jotain muuta aletaan usein kaivata vähän vanhempana.Voi jos et pääse nauttimaan onnesta,jota oma läheinen perhe suo.Mutta kukin tavallaan.
Onnesta?
Isä ja äiti erosivat ennen kouluikääni. Äiti ei todellakaan ollut mikään rakastava onnen ja ilon lähde ja läheisyys onkin nykyään se 60km ja blokattu puhelinnumero. Sukulaisten kautta tulee välillä viestiä ettei hän ymmärrä mitä hän on tehnyt. Kaikki muut tajuaa kyllä.
Kerro, miksi haluaisin lapsen kun todennäköisyys että noudatan samoja kaavoja kuin äitini on erittäin suuri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Nuorena miehenä voisin kommentoida omasta näkökulmastani asiasta seuraavaa, pohjautuen omiin havaintoihin, kokemuksiin, elettyyn elämään ja mediaan.
1. miehet eivät halua lapsia, miehet ovat loppupeleissä mieslapsia joita kiinnostaa enemmän pleikkarin pelaaminen kaljatölkki kädessä kalsarisillaan sohvalla kuin vastuunkantaminen ja aikuistuminen, kuulun itse samaan kastiin. Raha käytetään mielummin itseen kuin jälkikasvuun ja lapsen kanssa tuommonen bokserisillaan kaljanjuonti ei onnistu samalla tavalla.
2. nykyajan sinkkuongelma, valtaosa nuorista on sinkkuja tahtomattaan kun parisuhdemarkkinoilla selvät kohtaanto-ongelmat joissa sekä miehet että naiset kuuluvat häviäjiin kun molemmat elävät tahtomattaan sinkkuina
3. naiset kyllä haluaisivat lapsia, mutta eivät löydä kumppania kohtaanto-ongelman vuoksi ja jäävät tämän takia lapsettomiksi. Standardit voivat olla liian korkealla, mutta toisaalta "kelpo perheenisä" kriteerit täyttäviä miehiäkin on todella vähän verrattuna "kelpo äiteihin", ks. kohdat 1, 5 ja 6.
4. nuoria ikäluokkia kohdellaan nyky-yhteiskunnassa kuin paskaa, kaikki on meidän syytä, ollaan syrjäytyneitä, työttömiä, ei tehdä lapsia, armeijassakin vain pelleillään ja hankitaan vapautus, eläkeläisten hoito on meidän vastuullamme, ollaan koulun penkillä liian kauan eikä valmistuta työelämään, sitten kun ollaan töissä niin sielläkin vain lusmuillaan eikä tehdä töitä ja verorahoja jne jne. Keksittekö mitään positiivista mitä nuorista ikäluokista oisi viime aikoina kirjoitettu? Koskee yhtälailla miehiä ja naisia mutta itse miehenä olen kiinnittänyt huomion negatiiviseen uutisointiin erityisesti nuorista miehistä.
5. nuorista miehistä joku 20% on NEET kategoriaan kuuluvia eli ei ole töissä/koulutuksessa vaan rottailee sosutuilla kotona, suurin osa nuorista naisista ei edes tajua tätä vaan ihmettelee missä ne unelmien prinssit on kun eivät tajua että ikäluokkiensa pojista joka viides ei tee elämällään mitään vaan juo kaljaa kotona. Heijastuu suoraan syntyvyyteenkin
6. miehiä ei painosteta lisääntymään, miehille ei puhuta lisääntymisestä missään vaiheessa elinkaarta laajemmin. Naisille puhutaan koulussa ym. aina lisääntymsiestä ja kouluterveydenhoitajat ym gynekologisissa tutkimuksissa ja seulonnoissa joita naisille järjestetään, painotetaan lisääntymisterveyttä ja toiset naiset keskustelevat lapsista ja perhe-elämästä paljon enemmän kuin miehet keskenään.
Saattaisi tulla mieleen jotain muutakin ajatusta tästä asiasta mutta tässä nyt vauvamammoille jotain pohdittavaa. Henkilökohtaisesti itse pidän monien miesten lapsettomuutta poliittisena kannanottona siitä, miten nuoria ikäluokkia kohdellaan ja sekös päättäjiäkin harmittaa kun heilläkin on ennen pitkää tulosvastuu tekemästään (perhe/sosiaali)politiikasta joissa kerrankin nuorilla ikäluokilla on valtaa vaikuttaa asioihin olemalla lisääntymättä ja tuottamatta veronmaksajia, jotka maksaisivat paskoja päätöksiä tehneiden poliitikkojen eläkkeet.
Kiinnostava analyysi. Kiitos tästä
Niin varmaan kun itse naisena kirjoitit sen.
Korjataas muuten asiavirhekin ihan ideologisen plaikkari+olut pilkkaamisen seasta:
NEET: osuus 20-24-vuotiaista miehistä 11,7 %, naisista 11,9
Naisia on siis enemmän syrjaytyneinä ja osuus molemmilla on kaukana "jostain 20%"
Lähde tähän, kiitos.
19.2.2019
Koulutuksen ja työn ulkopuolella olevat (NEET) nuoret, katsaus tilanteeseen ja toimenpiteisiin
https://minedu.fi/documents/1410845/4449678/Koulutuksen+ja+työn+ulkopuo…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies, avioliitossa, kaksi lasta. Itse tein nuoruudessa päätöksen, että lapset tehdään jos siltä tuntuu tai sitten jätetään tekemättä, en pitänyt sitä mitenkään sääntönä. Näin jälkeenpäin ei tosin harmita yhtään, olin meidän pienen kaveriporukan se ensimmäinen tyyppi, joka lapsia hommasi ja todetaan, että se muutti jonkin verran kaverien kanssa puuhailua. Mutta itseäni se ei haitannut, olen kovin introvertti ja tottunut siihen, että kavereita tulee ja menee. En ole oikeastaan koskaan kokenut kaveruudesta mitään extrahienoa, tykkään tehdä asioita yksin ja nautin suuresti siitä. No miksi sitten tein lapsia? Kun vierellä on nainen, joka antaa olla oma itsensä, vaikkakin välillä asioista valittaakin, niin pitää muistaa, että lapset ovat tietoinen valinta, "halusin" lapsia. Tosin itselleni tämä konkretisoitui vasta, kun lapset oikeasti olivat syntyneet.
Eikä se helppoa ole ollut, päin vastoin, mutta mikä elämässä on helppoa? Jos ajattelee asiaa, niin lapsiaika kestää kuitenkin hyvin vähän aikaa. Ensimmäiset neljä-viisi vuotta olivat mielestäni sitä "raatamista". Mutta, kun aikaa kuluu niin aina vain itsenäisemmiksi nuo muuttuvat. Tykkään harrastaa esim. kalastamista ja voi pojat sitä tunnetta, kun muksut ovat todella innostuneita ja täpinöissään siitä, kun saavat kalastaa isän kanssa. Nämä ovat niitä hetkiä, jotka nollaavat kaiken sen "raatamisen" tunteen. Lapset ovat siitä mahtavia, että heitä ei vielä ole pilattu aikuisuuden taakalla, joten he ovat monesti kiinnostuneita aivan kaikesta! Pystyn edelleen "pelaamaan pleikkaria boksereissani", nyt on vain peliseuraa mukana. Voin "lipittää olutta ja katsoa elokuvia", tosin perheen kesken leffailtaa viettäen, eikä se alkoholi mikään mörkö ole, satunnainen olut taikka viinilasillinen on ihan normaalia ja tämän mielikuvan haluankin lapsilleni antaa. Kaikessa on kyse määristä, on aikuisillakin rajansa ja vastuunsa.
Ymmärrän myös niitä jotka eivät halua lapsia, sehän tässä maailmassa onkin hienoa, että saamme valita. Tosin eivät kaikki.. Ei pidä syyllistää ihmisiä, sillä olen nähnyt hyvin läheltä, miten raadollista se on, kun lapsia ei saa, vaikka rakastava pari niitä yrittääkin kaikin voimin tehdä.
Valitettavasti "kohta" alkaa taas se aika, kun saa olla "vapaa" tekemään mitä haluaa, kun lapset muuttavat pois kodistaan. Pelkään jo nyt, ettei se enää tule olemaan samanlaista, kun muistaa nämä ilon kiljaisut ja onnistumisen riemut. Mutta se on tehnyt minusta onnellisen, rakastamiseen kuuluu myös irti päästäminen, muistojenkin kanssa on aina kiva palata rannalle kalastamaan.
Netti/rahapelaaminen, nettiporno, pössyttely ja muut huumeet, lihavuus, huono työasema jne.vievät miespolvia jo lapsettomuuteen ja sitä ennen naisettomuuteen! Ns. uuninpankkomiehiä on liikaa maaseudulla ja työssäolevat haluavat viettää vapaa-aikaansa sinkkuna ja pitää rahoistaan kiinni. Monelle lapsia haluavalle naiselle jää vaihtoehdoksi spermapankki ja yksinhuoltajuus.
Vierailija kirjoitti:
Warlord kirjoitti:
Ei kiinnosta perhe elämä ei sitten yhtään. On kivempaa ja helpompaa elää omilla ehdoilla. Matkustella ulkomaille festareille ja olla reissun päällä jokusen viikon. Saa nukkua rauhassa. Ei tarvitse vaihdella jotain vaippoa ja raahata tenavia harrastuksiin. Olla burn outissa ja lompakko tyhjänä... Mies unohtakaa perhejutut ja ottakaa elämästä ilo irti
Noita tehdään yleensä nuorena ,jotain muuta aletaan usein kaivata vähän vanhempana.Voi jos et pääse nauttimaan onnesta,jota oma läheinen perhe suo.Mutta kukin tavallaan.
Ohis, mutta miksi nämä lisääntymisen tuputtajat kirjoittavat lähes aina huonoa ja töksähtelevää tekstiä? Tämä on vielä sieltä ymmärrettävämmästä päästä. Joskus täällä on ollut niin kryptisiä ja kieliopillisesti päin mäntyä olevia kommentteja, että tuskinpa kukaan on innostunut niiden perusteella lapsia tekemään, kun ei kolmannellakaan lukukerralla täysin tajua viestin pointtia.
Vierailija kirjoitti:
Netti/rahapelaaminen, nettiporno, pössyttely ja muut huumeet, lihavuus, huono työasema jne.vievät miespolvia jo lapsettomuuteen ja sitä ennen naisettomuuteen! Ns. uuninpankkomiehiä on liikaa maaseudulla ja työssäolevat haluavat viettää vapaa-aikaansa sinkkuna ja pitää rahoistaan kiinni. Monelle lapsia haluavalle naiselle jää vaihtoehdoksi spermapankki ja yksinhuoltajuus.
Kyllä työssäkäyvissä, päihteettömissä, ongelmattomissa sinkkumiehissä olisi varmasti kymmeniä tuhansia parisuhdetta ja perhettä haluavia, mutta kun ei kelpaa, niin ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se syrjäytyminen on?
Pahimmillaan se on sitä kun hyvin toimeentuleva nuorukainen jättäytyy pois parisuhdemarkkinoilta. Sehän on kuin varastaisi naisilta laillisesti heille kuuluvan osuuden miehen rahoista.
En lukenut koko ketjua. Niin, ja olen mies. Oma tarina.
Ensimmäinen vakava seurustelusuhde. Oltiin liian nuoria, edes nainen ei ottanut puheeksi.
Toinen vakava suhde. Viisi vuotta parikymppisenä. En edes miettinyt koko asiaa. Oma arvio on, että miehet kypsyvät tässä asiassa paljon naisia hitaammin. Kun olimme ehkä 27v., tämä avokumppani aloitti hyvin massiivisen "hankitaan lapsi kampanjan". Ihan joka päivä paljon puhetta asiasta. Sai minut vuodessa tai kahdessa ylipuhuttua, mutta lähes samalla hetkellä otti sitten eron. Tuosta jäi joksikin aikaa itselle vauvakuume, jota hoitelin laastarisuhteilla ilman lasta.
Kolmas vakava suhde. Nykyinen vaimo. Oltiin sellainen nelisen vuotta yhdessä, jonka jälkeen naimisiin ja kaksi lasta. Tapahtui mitä hyvänsä, minä en ota eroa ennen kuin lapset muuttaneet pois. Tässä asiassa olen erilainen kuin useimmat naiset (ei tosin oma vaimo, toivoakseni).
Varmaan monella muullakin miehellä jotain samanlaista. En tunne yhtään miestä, joka olisi halunnut lasta sen vuoksi, että joku kaveri tuli juuri isäksi. Tässä te naiset eroatte meistä. Olette jotenkin laumahedelmöittyviä suhteessa toisiin naisiin. Ainakin osa teistä.