Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus ja lapsilukukohtaiset verovähennykset on ehdotuksia, jotka olen toistuvasti kuullut sellaisten miesten suusta, joiden on jotain järkeä lapsia tehdäkin. Pari lasta laskee perheen elintasoa pykälällä ja sitä useampi lapsi vähintään kahdella. Siis jos mietitään vapaan käytettävissä olevan rahan määrää, ulkona syömisiä, ruuan laatua, matkustelua, leffoja yms. Keskituloisella lapsiperheellä voi olla varaa käydä pizzalla yhtä usein kuin lapsettomalla työttömällä. Viisilapsinen perhe ei syö ulkona tai matkusta juuri koskaan, ellei vähintään toinen vanhemmista kuulu sinne ylimpään tulokymmenykseen. Auto ja kämppä on sitten isompia, kun on pakko, mutta vanhempia ja vaatimattomampia ja asunto huonommalla sijainnilla kuin vastaavalla lapsettomalla parilla. Kun Suomessa verottaja rankaisee muutenkin säälimättömästi työstä ja varsinkin menestymisestä, ei ymmärrettävästi houkuta ajatus että ne vähätkin omalla peppuhiellä ansaitut roposet menee vaippoihin, lastenvaunuihin, turvaistuimiin, päiväkotimaksuihin, polkupyöriin, suksiin, lätkäkamoihin, kausimaksuihin, vakuutuksiin jne jne.
Nimim. Kk-palkka 5500, 3 lasta, juoksen kaupassa metsästämässä punalappuruokaa. Kiitti vaan v*tusti Suomen verottaja. Onpa kumma ettei tänne tehdä lapsia.
Minua hymyilyttävät tällaiset viestit. Mietipä millaisiin taloudellisiin olosuhteisiin suurin osa maailman lapsista syntyy ja kykenevät silti elämään hyvää ja elämisen arvoista elämää. Taloudellinen toimeentulo tässä maassa ei kyllä voi olla suuri tekijä lapsettomuuden takana, tai sitten olemme todella laittaneet eurot elämän mielekkyyden edelle.
Mutta kun ei ihminen opiskele kuutta-kymmentä vuotta, etene työelämässä ja sen jälkeen vertaa elintasoaan kehitysmaiden katulapsiin. Se on ihan pöljä lähtökohta. Vaan kyllä sitä verrataan niihin saman verran opiskelleisiin, työtä tehneisiin ja menestyneisiin jotka eivät ole valinneet tehdä niitä lapsia. Sehän se lastenhankinnan kustannus on. Ja Suomessa se on sen verran iso, että vaikka harva jättää ne lapset rahan takia kokonaan tekemättä, niin kyllä kaikki minun tuntemani keski- ja jopa hyvätuloiset parit joutuu ottamaan rahan huomioon lapsiluvusta päätettäessä. Ei kyse ole siitä ettei olisi absoluuttisesti varaa hankkia lapsia. Kyse on siitä, että lasten aiheuttama elintason pudotus koetaan kohtuuttomaksi. Ja sitä on tosiaan turha verrata köyhempien maiden elintasoon koska vaan siihen elintasoon josta pudotaan.
Ilmeisesti jotkut tällaista punnintaa tekevät. Minä tein lapset koska tiesin, että haluan oman perheen ja halusin elämääni rakkautta. Ei siinä raha ollut mikään punninnan aihe. Taloudellisten odotusten täytyy usein luonnollisesti joustaa kun lapsia tehdään. Mutta en ihan tiedä, mikä olisi parempi tapa käyttää pennosensa kuin rakastamiensa ihmisten kanssa eläminen ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtiminen. En pidä sitä elintason pudotuksena millään tavalla - tai ainakaan elämän laadun.
Niin, no sinä puhut nyt siitä millaisilla perusteilla ihmisten pitäisi tehdä päätöksiä voidakseen pitää itseään hyvinä, hurskaina ja täydellisinä. Sillä on kuitenkin varsin rajallisesti tekemistä sen kanssa millä perusteilla niitä päätöksiä reaalimaailmassa tehdään. Jos meillä esimerkiksi neljännen lapsen hintalappu olisi ollut pienempään asuntoon muuttaminen, niin totta hitossa se on pakko ottaa huomioon, kun nykyisessä on ahdasta kolmenkin kanssa. Joku taas miettii onko varaa isompaan autoon jne. Kun niitä lapsia on jo perheeseen tehty, niin useimmat kokee että on joku vastuu niitä jo syntyneitä lapsiakin kohtaan miettiä mihin on varaa. Jos n:s äitiysloma tarkoittaa ettei asuntolainasta selvitä ja koti menee alta, niin ei niitä voi silloin enempää tehdä.
Kukaan ei varmaan ole erityisen huolissaan siitä, tekeekö sinun perheesi neljännen lapsen vai ei. Jos suurperheen haluaa niin sitten täytyy olla aika naiivi jos ajattelee, että se halvalla tulee. Huoli on siitä, että moni ei tee yhtäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus ja lapsilukukohtaiset verovähennykset on ehdotuksia, jotka olen toistuvasti kuullut sellaisten miesten suusta, joiden on jotain järkeä lapsia tehdäkin. Pari lasta laskee perheen elintasoa pykälällä ja sitä useampi lapsi vähintään kahdella. Siis jos mietitään vapaan käytettävissä olevan rahan määrää, ulkona syömisiä, ruuan laatua, matkustelua, leffoja yms. Keskituloisella lapsiperheellä voi olla varaa käydä pizzalla yhtä usein kuin lapsettomalla työttömällä. Viisilapsinen perhe ei syö ulkona tai matkusta juuri koskaan, ellei vähintään toinen vanhemmista kuulu sinne ylimpään tulokymmenykseen. Auto ja kämppä on sitten isompia, kun on pakko, mutta vanhempia ja vaatimattomampia ja asunto huonommalla sijainnilla kuin vastaavalla lapsettomalla parilla. Kun Suomessa verottaja rankaisee muutenkin säälimättömästi työstä ja varsinkin menestymisestä, ei ymmärrettävästi houkuta ajatus että ne vähätkin omalla peppuhiellä ansaitut roposet menee vaippoihin, lastenvaunuihin, turvaistuimiin, päiväkotimaksuihin, polkupyöriin, suksiin, lätkäkamoihin, kausimaksuihin, vakuutuksiin jne jne.
Nimim. Kk-palkka 5500, 3 lasta, juoksen kaupassa metsästämässä punalappuruokaa. Kiitti vaan v*tusti Suomen verottaja. Onpa kumma ettei tänne tehdä lapsia.
Minua hymyilyttävät tällaiset viestit. Mietipä millaisiin taloudellisiin olosuhteisiin suurin osa maailman lapsista syntyy ja kykenevät silti elämään hyvää ja elämisen arvoista elämää. Taloudellinen toimeentulo tässä maassa ei kyllä voi olla suuri tekijä lapsettomuuden takana, tai sitten olemme todella laittaneet eurot elämän mielekkyyden edelle.
Mutta kun ei ihminen opiskele kuutta-kymmentä vuotta, etene työelämässä ja sen jälkeen vertaa elintasoaan kehitysmaiden katulapsiin. Se on ihan pöljä lähtökohta. Vaan kyllä sitä verrataan niihin saman verran opiskelleisiin, työtä tehneisiin ja menestyneisiin jotka eivät ole valinneet tehdä niitä lapsia. Sehän se lastenhankinnan kustannus on. Ja Suomessa se on sen verran iso, että vaikka harva jättää ne lapset rahan takia kokonaan tekemättä, niin kyllä kaikki minun tuntemani keski- ja jopa hyvätuloiset parit joutuu ottamaan rahan huomioon lapsiluvusta päätettäessä. Ei kyse ole siitä ettei olisi absoluuttisesti varaa hankkia lapsia. Kyse on siitä, että lasten aiheuttama elintason pudotus koetaan kohtuuttomaksi. Ja sitä on tosiaan turha verrata köyhempien maiden elintasoon koska vaan siihen elintasoon josta pudotaan.
Eihän elintaso lapsien myötä putoa. Ne rahat vain menevät eri asioihin. Elintason lasku tarkoittaa näille ihmisille sitä että ei voi täysin itsekkäästi laittaa rahoja juuri siihen kuin itseä huvittaa vaan pitää ottaa rahankäytössä muutkin huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Kun Suomessa on yhä enemmän naisia, jotka eivät halua erottua miehestä ulkonäön tai käytöksen osalta. Sellaisen kohdatessa ei ota eteen. Ja sitten on näitä kehopositiivisia, millaista esitellään esim. Ylen jutussa näyttävästi.
Miten nainen ja mies eroaa käytöksen osalta?
Minun mielestä sukupuolten eroavaisuus on vain ulkonäössä ja sen takia mahdollisen kumppanin on olta hyvännäköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus ja lapsilukukohtaiset verovähennykset on ehdotuksia, jotka olen toistuvasti kuullut sellaisten miesten suusta, joiden on jotain järkeä lapsia tehdäkin. Pari lasta laskee perheen elintasoa pykälällä ja sitä useampi lapsi vähintään kahdella. Siis jos mietitään vapaan käytettävissä olevan rahan määrää, ulkona syömisiä, ruuan laatua, matkustelua, leffoja yms. Keskituloisella lapsiperheellä voi olla varaa käydä pizzalla yhtä usein kuin lapsettomalla työttömällä. Viisilapsinen perhe ei syö ulkona tai matkusta juuri koskaan, ellei vähintään toinen vanhemmista kuulu sinne ylimpään tulokymmenykseen. Auto ja kämppä on sitten isompia, kun on pakko, mutta vanhempia ja vaatimattomampia ja asunto huonommalla sijainnilla kuin vastaavalla lapsettomalla parilla. Kun Suomessa verottaja rankaisee muutenkin säälimättömästi työstä ja varsinkin menestymisestä, ei ymmärrettävästi houkuta ajatus että ne vähätkin omalla peppuhiellä ansaitut roposet menee vaippoihin, lastenvaunuihin, turvaistuimiin, päiväkotimaksuihin, polkupyöriin, suksiin, lätkäkamoihin, kausimaksuihin, vakuutuksiin jne jne.
Nimim. Kk-palkka 5500, 3 lasta, juoksen kaupassa metsästämässä punalappuruokaa. Kiitti vaan v*tusti Suomen verottaja. Onpa kumma ettei tänne tehdä lapsia.
Minua hymyilyttävät tällaiset viestit. Mietipä millaisiin taloudellisiin olosuhteisiin suurin osa maailman lapsista syntyy ja kykenevät silti elämään hyvää ja elämisen arvoista elämää. Taloudellinen toimeentulo tässä maassa ei kyllä voi olla suuri tekijä lapsettomuuden takana, tai sitten olemme todella laittaneet eurot elämän mielekkyyden edelle.
Mutta kun ei ihminen opiskele kuutta-kymmentä vuotta, etene työelämässä ja sen jälkeen vertaa elintasoaan kehitysmaiden katulapsiin. Se on ihan pöljä lähtökohta. Vaan kyllä sitä verrataan niihin saman verran opiskelleisiin, työtä tehneisiin ja menestyneisiin jotka eivät ole valinneet tehdä niitä lapsia. Sehän se lastenhankinnan kustannus on. Ja Suomessa se on sen verran iso, että vaikka harva jättää ne lapset rahan takia kokonaan tekemättä, niin kyllä kaikki minun tuntemani keski- ja jopa hyvätuloiset parit joutuu ottamaan rahan huomioon lapsiluvusta päätettäessä. Ei kyse ole siitä ettei olisi absoluuttisesti varaa hankkia lapsia. Kyse on siitä, että lasten aiheuttama elintason pudotus koetaan kohtuuttomaksi. Ja sitä on tosiaan turha verrata köyhempien maiden elintasoon koska vaan siihen elintasoon josta pudotaan.
Eihän elintaso lapsien myötä putoa. Ne rahat vain menevät eri asioihin. Elintason lasku tarkoittaa näille ihmisille sitä että ei voi täysin itsekkäästi laittaa rahoja juuri siihen kuin itseä huvittaa vaan pitää ottaa rahankäytössä muutkin huomioon.
Noin minäkin sen näen. Sillä rahalla jolla ennen sai jotain materiaalista hyvää, saa pienen ihmisen perheensä jäseneksi. Harva kai ajattelee, että lasten myötä oikeasti elämä jotenkin olennaisesti huononee. Saa eri asioita kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hymyilyttävät tällaiset viestit. Mietipä millaisiin taloudellisiin olosuhteisiin suurin osa maailman lapsista syntyy ja kykenevät silti elämään hyvää ja elämisen arvoista elämää. Taloudellinen toimeentulo tässä maassa ei kyllä voi olla suuri tekijä lapsettomuuden takana, tai sitten olemme todella laittaneet eurot elämän mielekkyyden edelle.
Kaikkihan lasketaan nykyään euroissa, joten onko ihme. En muista tällaista puhetta ihmisten tuloista ja varallisuudesta vielä joskus 80-90 -luvuilla. Ei meitä lapsia kiinnostanut, että oliko joku toinen perhe rikas vai ei, eikä vanhemmatkaan meille mitään sellaisia puhuneet. Nykyään koko sun ihmisarvo on siinä, että paljonko tienaat ja mitä omistat, ja tällainen puhe sallitaan ja on yleistä ihan valtamedioita myöten.
Sinä taisit olla lapsi 80-90-luvuilla. Ei tietenkään sinulla ole samoja kokemuksia mitä aikuisilla on tuosta ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos viihtyisä asunto ei ole sinulle tärkeää, niin asu sitten millaisessa mörskässä tahansa. Itse en viihdy lian keskellä ja tahmeita sormenjälkiä täynnä olevat ovet ovat likaisia. En tykkää hankalasti puhdistettavista materiaaleista, mutta jos mies tykkää, hän saa huolehtia niistä. Ne kaapinovet voi maksaa mies ja nainen puoliksi.
Joku mies halusi asua kaukana korvessa huonokuntoisessa omakotitalossa, josta on pitkä matka töihin, päivähoitoon, kouluun, harrastuksiin ja kauppaan. Autoksi riittäisi yksi huonokuntoinen, jolla saattaa päästä perille tai sitten ei. En tiedä, onko hänellä kokemusta tuollaisesta, mutta minulle se oli pahin painajainen. Kaikki arkipäivät menee autossa tai sitten jossain jumissa, kun auto on taas rikki.
Viihtyisyys ja hifistelytasolle menevä sisustaminen ja puhtaus ovat kaksi eri asiaa. Ja sitten se, että kaiken pitäisi olla koko ajan uutta ja virheetöntä. Ei ne keittiön kaapit pysy kauaa uusina, pitääkö ne uusia 10 vuoden välein vaikkei vanhoissa olisi mitään vikaakaan? No naisten mielestä pitää, useimpien miesten mielestä ei. Ja näissä sisustusprojekteissa mies on vain lompakkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus ja lapsilukukohtaiset verovähennykset on ehdotuksia, jotka olen toistuvasti kuullut sellaisten miesten suusta, joiden on jotain järkeä lapsia tehdäkin. Pari lasta laskee perheen elintasoa pykälällä ja sitä useampi lapsi vähintään kahdella. Siis jos mietitään vapaan käytettävissä olevan rahan määrää, ulkona syömisiä, ruuan laatua, matkustelua, leffoja yms. Keskituloisella lapsiperheellä voi olla varaa käydä pizzalla yhtä usein kuin lapsettomalla työttömällä. Viisilapsinen perhe ei syö ulkona tai matkusta juuri koskaan, ellei vähintään toinen vanhemmista kuulu sinne ylimpään tulokymmenykseen. Auto ja kämppä on sitten isompia, kun on pakko, mutta vanhempia ja vaatimattomampia ja asunto huonommalla sijainnilla kuin vastaavalla lapsettomalla parilla. Kun Suomessa verottaja rankaisee muutenkin säälimättömästi työstä ja varsinkin menestymisestä, ei ymmärrettävästi houkuta ajatus että ne vähätkin omalla peppuhiellä ansaitut roposet menee vaippoihin, lastenvaunuihin, turvaistuimiin, päiväkotimaksuihin, polkupyöriin, suksiin, lätkäkamoihin, kausimaksuihin, vakuutuksiin jne jne.
Nimim. Kk-palkka 5500, 3 lasta, juoksen kaupassa metsästämässä punalappuruokaa. Kiitti vaan v*tusti Suomen verottaja. Onpa kumma ettei tänne tehdä lapsia.
Minua hymyilyttävät tällaiset viestit. Mietipä millaisiin taloudellisiin olosuhteisiin suurin osa maailman lapsista syntyy ja kykenevät silti elämään hyvää ja elämisen arvoista elämää. Taloudellinen toimeentulo tässä maassa ei kyllä voi olla suuri tekijä lapsettomuuden takana, tai sitten olemme todella laittaneet eurot elämän mielekkyyden edelle.
Juurikin noin. Köyhä suomalainen kuuluu kuitenkin maailman rikkainpaan yhteen prosenttiin. Ihmisltä on suhteellisuuden taju täysin kateissa.
Suomessa on paljon lapsiköyhyyttä. Miten se on mahdollista jos kerran köyhät ei edea lisäänny? Tosiasia on että köyhät lisääntyvöt enemmän kuin ei-köyhät.
Sinä puhut nyt ihan eriasiasta. En minä sanonut, että köyhät ei lisäänny. Juuri köyhillähän se lisääntymisen hintalappu on kaikkein pienin. Köyhä ei maksa päivähoidosta, tulonmenetys vanhempainvapailla on pienempi, tuet on korkeammat jne. Tulonmenetys ja elintason pudotus on sitä suurempi mitä korkeampiin tuloluokkiin mennään. No, kaikkein rikkaimpia lukuunottamatta joiden miljoonissa ei pari vaippapakettia paljon tunnu. Mutta keski- ja hyvätuloisilla palkansaajilla hintalappu nousee sitä korkeammaksi mitä enemmän on tuloja. Päivähoitomaksut nousee ja tukia saa vähemmän tai ei lainkaan. Yhdessä progressiivisen verotuksen kanssa tätä kutsutaan triplaprogressioksi ja se voi tietyissä tuloluokissa syödä palkankorotuksen kokonaan. Jolloin ei ole edes mahdollista helpottaa perheen rahatilannetta lisätöillä, koska siitä ei jää mitään käteen.
Minä en sano, ettei lapsista pitäisi maksaa mitään. Mutta minä sanon, että jos ja kun koetaan että syntyvyyden lasku on yhteiskunnallinen ongelma, niin tässä olisi yksi keino vaikuttaa siihen. Kun huoltosuhde on muutenkin raskas, niin perheellisen verotuksessa voitaisiin huomioida että hän elättää jo n määrän kansalaisia jotka eivät voi käydä töissä tienaamassa elatustaan itse. Vastaavasti hän voisi osallistua niiden aikuisten työkyvyttömien/-haluttomien elatukseen hieman pienemmällä prosentilla kuin ne joilla ei näitä ylimääräisiä suita ole kotona ruokittavana.
Minä en usko, että perheellisten verotusta voidaan ikinä tässä ikääntyvässä yhteiskunnassamme helpottaa niin, että sillä olisi suurta vaikutusta syntyvyyden kannalta. Kuinka moni parhaassaa lastentekoiässä oleva todella miettii verotusta lisääntymisestään päättäessään? Lähinnä omassa kaveripiirissäni mietitään sen vaikutuksia työmarkkina-asemaan.
Minä veikkaan, että olet tuossa ensimmäisessä lauseessa ihan oikeassa. Lapsilisien korvaamista verovähennyksillä on ehdotettu, nykyinen kaikkein köyhimpien lisääntymistä kannustava ja omillaan toimeentulevien lisääntymisestä rankaiseva malli ei ole kaikin puolin ongelmaton. En usko että tämäkään ehdotus tulee ikinä menemään läpi.
En tiedä kuinka moni näitä miettii. Tiedän, että koulutetuista suhteellisen hyvin toimeentulevista kuitenkin kohtuullinen osa miettii miten ahtaalle seuraava lisälapsi pistäisi perheen talouden. Lienet oikeassa siinä, ettei tähän ole tulossa muutosta, koska todellista tahtotilaa ei syntyvyyden parantamiseen ole. Nyt tuntuu, että yritetään lähinnä syyllistäen kampanjoida velapareja ja sinkkuja hankkimaan lapsia joita he eivät halua. Kun pitäisi panostaa niihin, jotka haluavat ja pystyvät niitä lapsia hankkimaan, mutta joiden lapsiluku jää taloudellisista syistä toivottua pienemmäksi. Osalla omalla päätöksellä mutta joskus myös siksi, että kun edellisistä äitiyslomista on talous saatu jaloilleen on ikää jo liikaa eikä enempää lapsia enää tule.
Kolmas juttu on, että pätkätyöläisten ja opiskelijoiden asema pitäisi turvata, jottei parien tarvitsisi odottaa valmistumista ja vakipaikkaa kunnes ollaan 35+ eikä lapsia enää tule. Kaunis ajatus, että lapsiunelman vuoksi pitäisi olla valmis uhraamaan mitä tahansa, mutta ei se vaan käytännössä monella niin mene. Ei olla valmiita ottamaan suurta riskiä siitä ettei töitä enää äitiysloman jälkeen ole, vaan mieluummin otetaan riski siitä, ettei lapsia tai ainakaan toivottua lapsilukua enää vakaammassa elämänvaiheessa tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos viihtyisä asunto ei ole sinulle tärkeää, niin asu sitten millaisessa mörskässä tahansa. Itse en viihdy lian keskellä ja tahmeita sormenjälkiä täynnä olevat ovet ovat likaisia. En tykkää hankalasti puhdistettavista materiaaleista, mutta jos mies tykkää, hän saa huolehtia niistä. Ne kaapinovet voi maksaa mies ja nainen puoliksi.
Joku mies halusi asua kaukana korvessa huonokuntoisessa omakotitalossa, josta on pitkä matka töihin, päivähoitoon, kouluun, harrastuksiin ja kauppaan. Autoksi riittäisi yksi huonokuntoinen, jolla saattaa päästä perille tai sitten ei. En tiedä, onko hänellä kokemusta tuollaisesta, mutta minulle se oli pahin painajainen. Kaikki arkipäivät menee autossa tai sitten jossain jumissa, kun auto on taas rikki.
Viihtyisyys ja hifistelytasolle menevä sisustaminen ja puhtaus ovat kaksi eri asiaa. Ja sitten se, että kaiken pitäisi olla koko ajan uutta ja virheetöntä. Ei ne keittiön kaapit pysy kauaa uusina, pitääkö ne uusia 10 vuoden välein vaikkei vanhoissa olisi mitään vikaakaan? No naisten mielestä pitää, useimpien miesten mielestä ei. Ja näissä sisustusprojekteissa mies on vain lompakkona.
Me vaihdettiin 10 vuotta vanhat jatkuvasti likaisen näköiset kaapinovet uusiin vaaleisiin ja helppohoitoisiin parikymmentä vuotta sitten. Kas, keittiöstä tuli hetkessä valoisa, kaunis, tilavamman tuntuinen ja kaunis pienellä panostuksella. Ne ovet ovat vieläkin hyväkuntoiset ja kauniit. Keittiön toimivuus ja ulkonäkö on tärkeitä silloin, kun keittiössä viettää aikaa ja tekee ruokaa. Jos siellä käy vain syömässä, kuten sinä ilmeisesti teet, niin sillähän ei ole mitään merkitystä. Eukkosi varmaan kokkaa ulkona nuotiolla kesät talvet.
Tuskinpa syypää on mies tai nainenkaan. Nykyään yleisesti halutaan vähemmän lapsia, jos lainkaan. Naisten pitäisi keskimäärin synnyttää yli 2 lasta, jotta väkiluku nousisi.
Ihan samanlaisia syitä yleisesti sanovat miehet ja naisetkin, ja on myös miehiä jotka haluavat lapsen mahd. Aikaisin riippumatta taloudellisesta tai urakehityksellisestä tilanteesta.
Elämme länsimaisessa hyvinvointivaltiossa, jossa lasten määrä ei enää ole niin tärkeä. Ennen kehitystä lapsia piti tehdä jo ihan pelkästään sen takia, että maatilalla on työntekijöitä ja tilan jatkajia ja jotta vanhemmiten on joku joka pitää huolta kun itse makaa vanhuuttaan kykenemättömänä mihinkään raskaaseen.
Nykyään lapsi ehkä mielletään enemmän sellaiseksi "...olisihan se ehkä ihan ihana olla vanhempi.." mutta ei välttämättömäksi, oma elämä vaan tuppaa menemään etusijalle. Vasta kun on saavutettu joku tietty piste omassa elämässä, on kiva ja turvallista hankkia lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen aloitus; Monesti kuulemma syytetään naisia mutta aloittaja syyttää puolestaan sitten miehiä.
Parisuhteeseen mentäessä on varmaan ihan hyvä varmistaa mitä mieltä on lapsista, jos toinen ei halua ja toinen haluaa, on turha jatkaa. Omalla kohdalla takana jo pidemmän aikaa parisuhteessa olo ja odotamme sopivaa kohtaa elämässä. Halutaan että on kämppä johon mahtuu koira ja lapsi, että molemmilla opiskelut takana ja vakituinen työpaikka.
Kumpikaan meistä ei halua tuoda lasta maailmaan ilman että voidaan tarjota mukava elämä ilman kituuttamista rahan suhteen. Kaikki ei halua lapsia ja nykyään ihmiset ei tunnu uskovan pitkiin tai elämänmittaisiin parisuhteisiin ja katsoo paremmaksi jättää lasten tekemisen pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus ja lapsilukukohtaiset verovähennykset on ehdotuksia, jotka olen toistuvasti kuullut sellaisten miesten suusta, joiden on jotain järkeä lapsia tehdäkin. Pari lasta laskee perheen elintasoa pykälällä ja sitä useampi lapsi vähintään kahdella. Siis jos mietitään vapaan käytettävissä olevan rahan määrää, ulkona syömisiä, ruuan laatua, matkustelua, leffoja yms. Keskituloisella lapsiperheellä voi olla varaa käydä pizzalla yhtä usein kuin lapsettomalla työttömällä. Viisilapsinen perhe ei syö ulkona tai matkusta juuri koskaan, ellei vähintään toinen vanhemmista kuulu sinne ylimpään tulokymmenykseen. Auto ja kämppä on sitten isompia, kun on pakko, mutta vanhempia ja vaatimattomampia ja asunto huonommalla sijainnilla kuin vastaavalla lapsettomalla parilla. Kun Suomessa verottaja rankaisee muutenkin säälimättömästi työstä ja varsinkin menestymisestä, ei ymmärrettävästi houkuta ajatus että ne vähätkin omalla peppuhiellä ansaitut roposet menee vaippoihin, lastenvaunuihin, turvaistuimiin, päiväkotimaksuihin, polkupyöriin, suksiin, lätkäkamoihin, kausimaksuihin, vakuutuksiin jne jne.
Nimim. Kk-palkka 5500, 3 lasta, juoksen kaupassa metsästämässä punalappuruokaa. Kiitti vaan v*tusti Suomen verottaja. Onpa kumma ettei tänne tehdä lapsia.
Minua hymyilyttävät tällaiset viestit. Mietipä millaisiin taloudellisiin olosuhteisiin suurin osa maailman lapsista syntyy ja kykenevät silti elämään hyvää ja elämisen arvoista elämää. Taloudellinen toimeentulo tässä maassa ei kyllä voi olla suuri tekijä lapsettomuuden takana, tai sitten olemme todella laittaneet eurot elämän mielekkyyden edelle.
Mutta kun ei ihminen opiskele kuutta-kymmentä vuotta, etene työelämässä ja sen jälkeen vertaa elintasoaan kehitysmaiden katulapsiin. Se on ihan pöljä lähtökohta. Vaan kyllä sitä verrataan niihin saman verran opiskelleisiin, työtä tehneisiin ja menestyneisiin jotka eivät ole valinneet tehdä niitä lapsia. Sehän se lastenhankinnan kustannus on. Ja Suomessa se on sen verran iso, että vaikka harva jättää ne lapset rahan takia kokonaan tekemättä, niin kyllä kaikki minun tuntemani keski- ja jopa hyvätuloiset parit joutuu ottamaan rahan huomioon lapsiluvusta päätettäessä. Ei kyse ole siitä ettei olisi absoluuttisesti varaa hankkia lapsia. Kyse on siitä, että lasten aiheuttama elintason pudotus koetaan kohtuuttomaksi. Ja sitä on tosiaan turha verrata köyhempien maiden elintasoon koska vaan siihen elintasoon josta pudotaan.
Ilmeisesti jotkut tällaista punnintaa tekevät. Minä tein lapset koska tiesin, että haluan oman perheen ja halusin elämääni rakkautta. Ei siinä raha ollut mikään punninnan aihe. Taloudellisten odotusten täytyy usein luonnollisesti joustaa kun lapsia tehdään. Mutta en ihan tiedä, mikä olisi parempi tapa käyttää pennosensa kuin rakastamiensa ihmisten kanssa eläminen ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtiminen. En pidä sitä elintason pudotuksena millään tavalla - tai ainakaan elämän laadun.
Niin, no sinä puhut nyt siitä millaisilla perusteilla ihmisten pitäisi tehdä päätöksiä voidakseen pitää itseään hyvinä, hurskaina ja täydellisinä. Sillä on kuitenkin varsin rajallisesti tekemistä sen kanssa millä perusteilla niitä päätöksiä reaalimaailmassa tehdään. Jos meillä esimerkiksi neljännen lapsen hintalappu olisi ollut pienempään asuntoon muuttaminen, niin totta hitossa se on pakko ottaa huomioon, kun nykyisessä on ahdasta kolmenkin kanssa. Joku taas miettii onko varaa isompaan autoon jne. Kun niitä lapsia on jo perheeseen tehty, niin useimmat kokee että on joku vastuu niitä jo syntyneitä lapsiakin kohtaan miettiä mihin on varaa. Jos n:s äitiysloma tarkoittaa ettei asuntolainasta selvitä ja koti menee alta, niin ei niitä voi silloin enempää tehdä.
Kukaan ei varmaan ole erityisen huolissaan siitä, tekeekö sinun perheesi neljännen lapsen vai ei. Jos suurperheen haluaa niin sitten täytyy olla aika naiivi jos ajattelee, että se halvalla tulee. Huoli on siitä, että moni ei tee yhtäkään.
No mutta kun juuri tässä mennään minusta ihan metsään. Yritetään painostaa niitä jotka eivät edes halua lapsia tehdä sen sijaan, että hyväksyttäisiin se, että ok kaikki ei halua ja hyvä niin - ja panostetaan siihen että ne jotka jaksaa ja haluaa voi tehdä enemmän. Vaikka niiden velojenkin puolesta. Ja se tarkoittaa nimenomaan sitä, että isojen perheiden verotusta kohtuullistettaisiin. Jos ei verovähennyksillä, niin edes sillä perheverotuksella. Hyväksytään, että isoissa perheissä toinen joutuu tienaamaan kahden aikuisen edestä eikä siitä tarvitse erikseen rangaista isommalla veroprosentilla verrattuna niihin perheisiin, joissa taloudellinen taakka on jaettu kahdelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus ja lapsilukukohtaiset verovähennykset on ehdotuksia, jotka olen toistuvasti kuullut sellaisten miesten suusta, joiden on jotain järkeä lapsia tehdäkin. Pari lasta laskee perheen elintasoa pykälällä ja sitä useampi lapsi vähintään kahdella. Siis jos mietitään vapaan käytettävissä olevan rahan määrää, ulkona syömisiä, ruuan laatua, matkustelua, leffoja yms. Keskituloisella lapsiperheellä voi olla varaa käydä pizzalla yhtä usein kuin lapsettomalla työttömällä. Viisilapsinen perhe ei syö ulkona tai matkusta juuri koskaan, ellei vähintään toinen vanhemmista kuulu sinne ylimpään tulokymmenykseen. Auto ja kämppä on sitten isompia, kun on pakko, mutta vanhempia ja vaatimattomampia ja asunto huonommalla sijainnilla kuin vastaavalla lapsettomalla parilla. Kun Suomessa verottaja rankaisee muutenkin säälimättömästi työstä ja varsinkin menestymisestä, ei ymmärrettävästi houkuta ajatus että ne vähätkin omalla peppuhiellä ansaitut roposet menee vaippoihin, lastenvaunuihin, turvaistuimiin, päiväkotimaksuihin, polkupyöriin, suksiin, lätkäkamoihin, kausimaksuihin, vakuutuksiin jne jne.
Nimim. Kk-palkka 5500, 3 lasta, juoksen kaupassa metsästämässä punalappuruokaa. Kiitti vaan v*tusti Suomen verottaja. Onpa kumma ettei tänne tehdä lapsia.
Minua hymyilyttävät tällaiset viestit. Mietipä millaisiin taloudellisiin olosuhteisiin suurin osa maailman lapsista syntyy ja kykenevät silti elämään hyvää ja elämisen arvoista elämää. Taloudellinen toimeentulo tässä maassa ei kyllä voi olla suuri tekijä lapsettomuuden takana, tai sitten olemme todella laittaneet eurot elämän mielekkyyden edelle.
Juurikin noin. Köyhä suomalainen kuuluu kuitenkin maailman rikkainpaan yhteen prosenttiin. Ihmisltä on suhteellisuuden taju täysin kateissa.
Suomessa on paljon lapsiköyhyyttä. Miten se on mahdollista jos kerran köyhät ei edea lisäänny? Tosiasia on että köyhät lisääntyvöt enemmän kuin ei-köyhät.
Sinä puhut nyt ihan eriasiasta. En minä sanonut, että köyhät ei lisäänny. Juuri köyhillähän se lisääntymisen hintalappu on kaikkein pienin. Köyhä ei maksa päivähoidosta, tulonmenetys vanhempainvapailla on pienempi, tuet on korkeammat jne. Tulonmenetys ja elintason pudotus on sitä suurempi mitä korkeampiin tuloluokkiin mennään. No, kaikkein rikkaimpia lukuunottamatta joiden miljoonissa ei pari vaippapakettia paljon tunnu. Mutta keski- ja hyvätuloisilla palkansaajilla hintalappu nousee sitä korkeammaksi mitä enemmän on tuloja. Päivähoitomaksut nousee ja tukia saa vähemmän tai ei lainkaan. Yhdessä progressiivisen verotuksen kanssa tätä kutsutaan triplaprogressioksi ja se voi tietyissä tuloluokissa syödä palkankorotuksen kokonaan. Jolloin ei ole edes mahdollista helpottaa perheen rahatilannetta lisätöillä, koska siitä ei jää mitään käteen.
Minä en sano, ettei lapsista pitäisi maksaa mitään. Mutta minä sanon, että jos ja kun koetaan että syntyvyyden lasku on yhteiskunnallinen ongelma, niin tässä olisi yksi keino vaikuttaa siihen. Kun huoltosuhde on muutenkin raskas, niin perheellisen verotuksessa voitaisiin huomioida että hän elättää jo n määrän kansalaisia jotka eivät voi käydä töissä tienaamassa elatustaan itse. Vastaavasti hän voisi osallistua niiden aikuisten työkyvyttömien/-haluttomien elatukseen hieman pienemmällä prosentilla kuin ne joilla ei näitä ylimääräisiä suita ole kotona ruokittavana.
Minä en usko, että perheellisten verotusta voidaan ikinä tässä ikääntyvässä yhteiskunnassamme helpottaa niin, että sillä olisi suurta vaikutusta syntyvyyden kannalta. Kuinka moni parhaassaa lastentekoiässä oleva todella miettii verotusta lisääntymisestään päättäessään? Lähinnä omassa kaveripiirissäni mietitään sen vaikutuksia työmarkkina-asemaan.
Minä veikkaan, että olet tuossa ensimmäisessä lauseessa ihan oikeassa. Lapsilisien korvaamista verovähennyksillä on ehdotettu, nykyinen kaikkein köyhimpien lisääntymistä kannustava ja omillaan toimeentulevien lisääntymisestä rankaiseva malli ei ole kaikin puolin ongelmaton. En usko että tämäkään ehdotus tulee ikinä menemään läpi.
En tiedä kuinka moni näitä miettii. Tiedän, että koulutetuista suhteellisen hyvin toimeentulevista kuitenkin kohtuullinen osa miettii miten ahtaalle seuraava lisälapsi pistäisi perheen talouden. Lienet oikeassa siinä, ettei tähän ole tulossa muutosta, koska todellista tahtotilaa ei syntyvyyden parantamiseen ole. Nyt tuntuu, että yritetään lähinnä syyllistäen kampanjoida velapareja ja sinkkuja hankkimaan lapsia joita he eivät halua. Kun pitäisi panostaa niihin, jotka haluavat ja pystyvät niitä lapsia hankkimaan, mutta joiden lapsiluku jää taloudellisista syistä toivottua pienemmäksi. Osalla omalla päätöksellä mutta joskus myös siksi, että kun edellisistä äitiyslomista on talous saatu jaloilleen on ikää jo liikaa eikä enempää lapsia enää tule.
Kolmas juttu on, että pätkätyöläisten ja opiskelijoiden asema pitäisi turvata, jottei parien tarvitsisi odottaa valmistumista ja vakipaikkaa kunnes ollaan 35+ eikä lapsia enää tule. Kaunis ajatus, että lapsiunelman vuoksi pitäisi olla valmis uhraamaan mitä tahansa, mutta ei se vaan käytännössä monella niin mene. Ei olla valmiita ottamaan suurta riskiä siitä ettei töitä enää äitiysloman jälkeen ole, vaan mieluummin otetaan riski siitä, ettei lapsia tai ainakaan toivottua lapsilukua enää vakaammassa elämänvaiheessa tule.
On turha odottaa, että etenkään hyvintoimeentulevia vanhempia tämä harmaantuva yhteiskuntamme pystyisi yhtään enempää jeesaamaan lapsien saannissa. Edelleen maksamme lapsilisiä niillekin, jotka eivät niitä välttämättä tarvitse, ja Suomessa päivähoito on hyvin edullista verrattuna suurimpaan osaan muista länsimaista, koulutus maksutonta. Jos haluaa lapsia, niin niiden elättäminen nyt vain kuuluu olla pääosin vanhempien harteilla. Ihmiset, jotak eniten huutavat yhteiskunnan panostusta ja paalveluja omaan elämäänsä ovat usein niitä, jotka toisesta suupielestä haluavat keventää verotusta ja eritoten omalta viiteryhmältään. Se on mahdoton yhtälö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus ja lapsilukukohtaiset verovähennykset on ehdotuksia, jotka olen toistuvasti kuullut sellaisten miesten suusta, joiden on jotain järkeä lapsia tehdäkin. Pari lasta laskee perheen elintasoa pykälällä ja sitä useampi lapsi vähintään kahdella. Siis jos mietitään vapaan käytettävissä olevan rahan määrää, ulkona syömisiä, ruuan laatua, matkustelua, leffoja yms. Keskituloisella lapsiperheellä voi olla varaa käydä pizzalla yhtä usein kuin lapsettomalla työttömällä. Viisilapsinen perhe ei syö ulkona tai matkusta juuri koskaan, ellei vähintään toinen vanhemmista kuulu sinne ylimpään tulokymmenykseen. Auto ja kämppä on sitten isompia, kun on pakko, mutta vanhempia ja vaatimattomampia ja asunto huonommalla sijainnilla kuin vastaavalla lapsettomalla parilla. Kun Suomessa verottaja rankaisee muutenkin säälimättömästi työstä ja varsinkin menestymisestä, ei ymmärrettävästi houkuta ajatus että ne vähätkin omalla peppuhiellä ansaitut roposet menee vaippoihin, lastenvaunuihin, turvaistuimiin, päiväkotimaksuihin, polkupyöriin, suksiin, lätkäkamoihin, kausimaksuihin, vakuutuksiin jne jne.
Nimim. Kk-palkka 5500, 3 lasta, juoksen kaupassa metsästämässä punalappuruokaa. Kiitti vaan v*tusti Suomen verottaja. Onpa kumma ettei tänne tehdä lapsia.
Minua hymyilyttävät tällaiset viestit. Mietipä millaisiin taloudellisiin olosuhteisiin suurin osa maailman lapsista syntyy ja kykenevät silti elämään hyvää ja elämisen arvoista elämää. Taloudellinen toimeentulo tässä maassa ei kyllä voi olla suuri tekijä lapsettomuuden takana, tai sitten olemme todella laittaneet eurot elämän mielekkyyden edelle.
Mutta kun ei ihminen opiskele kuutta-kymmentä vuotta, etene työelämässä ja sen jälkeen vertaa elintasoaan kehitysmaiden katulapsiin. Se on ihan pöljä lähtökohta. Vaan kyllä sitä verrataan niihin saman verran opiskelleisiin, työtä tehneisiin ja menestyneisiin jotka eivät ole valinneet tehdä niitä lapsia. Sehän se lastenhankinnan kustannus on. Ja Suomessa se on sen verran iso, että vaikka harva jättää ne lapset rahan takia kokonaan tekemättä, niin kyllä kaikki minun tuntemani keski- ja jopa hyvätuloiset parit joutuu ottamaan rahan huomioon lapsiluvusta päätettäessä. Ei kyse ole siitä ettei olisi absoluuttisesti varaa hankkia lapsia. Kyse on siitä, että lasten aiheuttama elintason pudotus koetaan kohtuuttomaksi. Ja sitä on tosiaan turha verrata köyhempien maiden elintasoon koska vaan siihen elintasoon josta pudotaan.
Ilmeisesti jotkut tällaista punnintaa tekevät. Minä tein lapset koska tiesin, että haluan oman perheen ja halusin elämääni rakkautta. Ei siinä raha ollut mikään punninnan aihe. Taloudellisten odotusten täytyy usein luonnollisesti joustaa kun lapsia tehdään. Mutta en ihan tiedä, mikä olisi parempi tapa käyttää pennosensa kuin rakastamiensa ihmisten kanssa eläminen ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtiminen. En pidä sitä elintason pudotuksena millään tavalla - tai ainakaan elämän laadun.
Niin, no sinä puhut nyt siitä millaisilla perusteilla ihmisten pitäisi tehdä päätöksiä voidakseen pitää itseään hyvinä, hurskaina ja täydellisinä. Sillä on kuitenkin varsin rajallisesti tekemistä sen kanssa millä perusteilla niitä päätöksiä reaalimaailmassa tehdään. Jos meillä esimerkiksi neljännen lapsen hintalappu olisi ollut pienempään asuntoon muuttaminen, niin totta hitossa se on pakko ottaa huomioon, kun nykyisessä on ahdasta kolmenkin kanssa. Joku taas miettii onko varaa isompaan autoon jne. Kun niitä lapsia on jo perheeseen tehty, niin useimmat kokee että on joku vastuu niitä jo syntyneitä lapsiakin kohtaan miettiä mihin on varaa. Jos n:s äitiysloma tarkoittaa ettei asuntolainasta selvitä ja koti menee alta, niin ei niitä voi silloin enempää tehdä.
Kukaan ei varmaan ole erityisen huolissaan siitä, tekeekö sinun perheesi neljännen lapsen vai ei. Jos suurperheen haluaa niin sitten täytyy olla aika naiivi jos ajattelee, että se halvalla tulee. Huoli on siitä, että moni ei tee yhtäkään.
No mutta kun juuri tässä mennään minusta ihan metsään. Yritetään painostaa niitä jotka eivät edes halua lapsia tehdä sen sijaan, että hyväksyttäisiin se, että ok kaikki ei halua ja hyvä niin - ja panostetaan siihen että ne jotka jaksaa ja haluaa voi tehdä enemmän. Vaikka niiden velojenkin puolesta. Ja se tarkoittaa nimenomaan sitä, että isojen perheiden verotusta kohtuullistettaisiin. Jos ei verovähennyksillä, niin edes sillä perheverotuksella. Hyväksytään, että isoissa perheissä toinen joutuu tienaamaan kahden aikuisen edestä eikä siitä tarvitse erikseen rangaista isommalla veroprosentilla verrattuna niihin perheisiin, joissa taloudellinen taakka on jaettu kahdelle.
Lapsilisät kasvavat jo lapsimäärän mukaan. Se nyt vain on niin, että me muut veronmaksajat emme halua välttämättä taata sinulle ja lapsikatraallesi samanlaista elintasoa kuin mikä meillä lapsettomilla on, koska olemme osaksemme lapsettomuuden valinneet tai tahtomattamme saaneet. Sinä valitset lapset ja valitset käyttää taloudellisia resurssejasi heihin. Minä maksan sinkkuna ja lapsettomana ihmisenä kaikesta myös aika paljon suhteessa siihen, että elätän ihan itse itseni. Lapsia on syytä tehdä koska niitä haluaa ja sitten sopeuttaa taloutensa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus ja lapsilukukohtaiset verovähennykset on ehdotuksia, jotka olen toistuvasti kuullut sellaisten miesten suusta, joiden on jotain järkeä lapsia tehdäkin. Pari lasta laskee perheen elintasoa pykälällä ja sitä useampi lapsi vähintään kahdella. Siis jos mietitään vapaan käytettävissä olevan rahan määrää, ulkona syömisiä, ruuan laatua, matkustelua, leffoja yms. Keskituloisella lapsiperheellä voi olla varaa käydä pizzalla yhtä usein kuin lapsettomalla työttömällä. Viisilapsinen perhe ei syö ulkona tai matkusta juuri koskaan, ellei vähintään toinen vanhemmista kuulu sinne ylimpään tulokymmenykseen. Auto ja kämppä on sitten isompia, kun on pakko, mutta vanhempia ja vaatimattomampia ja asunto huonommalla sijainnilla kuin vastaavalla lapsettomalla parilla. Kun Suomessa verottaja rankaisee muutenkin säälimättömästi työstä ja varsinkin menestymisestä, ei ymmärrettävästi houkuta ajatus että ne vähätkin omalla peppuhiellä ansaitut roposet menee vaippoihin, lastenvaunuihin, turvaistuimiin, päiväkotimaksuihin, polkupyöriin, suksiin, lätkäkamoihin, kausimaksuihin, vakuutuksiin jne jne.
Nimim. Kk-palkka 5500, 3 lasta, juoksen kaupassa metsästämässä punalappuruokaa. Kiitti vaan v*tusti Suomen verottaja. Onpa kumma ettei tänne tehdä lapsia.
Minua hymyilyttävät tällaiset viestit. Mietipä millaisiin taloudellisiin olosuhteisiin suurin osa maailman lapsista syntyy ja kykenevät silti elämään hyvää ja elämisen arvoista elämää. Taloudellinen toimeentulo tässä maassa ei kyllä voi olla suuri tekijä lapsettomuuden takana, tai sitten olemme todella laittaneet eurot elämän mielekkyyden edelle.
Mutta kun ei ihminen opiskele kuutta-kymmentä vuotta, etene työelämässä ja sen jälkeen vertaa elintasoaan kehitysmaiden katulapsiin. Se on ihan pöljä lähtökohta. Vaan kyllä sitä verrataan niihin saman verran opiskelleisiin, työtä tehneisiin ja menestyneisiin jotka eivät ole valinneet tehdä niitä lapsia. Sehän se lastenhankinnan kustannus on. Ja Suomessa se on sen verran iso, että vaikka harva jättää ne lapset rahan takia kokonaan tekemättä, niin kyllä kaikki minun tuntemani keski- ja jopa hyvätuloiset parit joutuu ottamaan rahan huomioon lapsiluvusta päätettäessä. Ei kyse ole siitä ettei olisi absoluuttisesti varaa hankkia lapsia. Kyse on siitä, että lasten aiheuttama elintason pudotus koetaan kohtuuttomaksi. Ja sitä on tosiaan turha verrata köyhempien maiden elintasoon koska vaan siihen elintasoon josta pudotaan.
Eihän elintaso lapsien myötä putoa. Ne rahat vain menevät eri asioihin. Elintason lasku tarkoittaa näille ihmisille sitä että ei voi täysin itsekkäästi laittaa rahoja juuri siihen kuin itseä huvittaa vaan pitää ottaa rahankäytössä muutkin huomioon.
Tietysti se laskee. Ei elintaso ja elämänlaatu ole samoja asioita. Jos samalla palkalla on varaa asua Katajanokalla, reissailla Bahamalla ja syödä pihviä ulkona tai vaihtoehtoisesti asua lähiössä vanhassa rivarissa ja matkustaa korkeintaan laivalla Tukholmaan, niin onhan se eri elintaso. Se tietysti on toinen asia, miten paljon ihminen on valmis laskemaan elintasoaan saadakseen lapsia nostamaan elämänlaatua. Minä epäilen, että on olemassa ihmisiä, jotka olisivat ihan hyviä vanhempia mutta jotka eivät ole ihan valmiita maksamaan sitä nykyistä lisähintaa vielä yhdestä lisälapsesta. Jos tahdotilaa olisi, tätä hintaa voisi osittain kompensoida ja se saattaisi piristää syntyvyyttä.
Se on tietysti täysin toinen juttu, jos joku ideologisista syistä ajattelee että lapsista pitää olla valmis maksamaan ihan mitä tahansa ja jos edes ajattelee perheen taloudellista pärjäämistä niin sellaisten ihmisten ei pidä lisääntyä ollenkaan. Sekin on mielipiteenä ihan ok. Mutta jos hirveän kärkkäästi alkaa lyömään ihmisiä sinne "no jos sä noin ajattelet niin ei kannata tehdä lapsia ollenkaan" -laariin, niin niitä potentiaalisia lisääntyjiä alkaa jäädä aika vähän, ja päästään taas siihen että harvojen pitäisi jaksaa ja pystyä tekemään niitä lapsia kaikkien muidenkin puolesta. Jolloin sen pitäisi olla taloudellisesti mahdollista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus ja lapsilukukohtaiset verovähennykset on ehdotuksia, jotka olen toistuvasti kuullut sellaisten miesten suusta, joiden on jotain järkeä lapsia tehdäkin. Pari lasta laskee perheen elintasoa pykälällä ja sitä useampi lapsi vähintään kahdella. Siis jos mietitään vapaan käytettävissä olevan rahan määrää, ulkona syömisiä, ruuan laatua, matkustelua, leffoja yms. Keskituloisella lapsiperheellä voi olla varaa käydä pizzalla yhtä usein kuin lapsettomalla työttömällä. Viisilapsinen perhe ei syö ulkona tai matkusta juuri koskaan, ellei vähintään toinen vanhemmista kuulu sinne ylimpään tulokymmenykseen. Auto ja kämppä on sitten isompia, kun on pakko, mutta vanhempia ja vaatimattomampia ja asunto huonommalla sijainnilla kuin vastaavalla lapsettomalla parilla. Kun Suomessa verottaja rankaisee muutenkin säälimättömästi työstä ja varsinkin menestymisestä, ei ymmärrettävästi houkuta ajatus että ne vähätkin omalla peppuhiellä ansaitut roposet menee vaippoihin, lastenvaunuihin, turvaistuimiin, päiväkotimaksuihin, polkupyöriin, suksiin, lätkäkamoihin, kausimaksuihin, vakuutuksiin jne jne.
Nimim. Kk-palkka 5500, 3 lasta, juoksen kaupassa metsästämässä punalappuruokaa. Kiitti vaan v*tusti Suomen verottaja. Onpa kumma ettei tänne tehdä lapsia.
Minua hymyilyttävät tällaiset viestit. Mietipä millaisiin taloudellisiin olosuhteisiin suurin osa maailman lapsista syntyy ja kykenevät silti elämään hyvää ja elämisen arvoista elämää. Taloudellinen toimeentulo tässä maassa ei kyllä voi olla suuri tekijä lapsettomuuden takana, tai sitten olemme todella laittaneet eurot elämän mielekkyyden edelle.
Mutta kun ei ihminen opiskele kuutta-kymmentä vuotta, etene työelämässä ja sen jälkeen vertaa elintasoaan kehitysmaiden katulapsiin. Se on ihan pöljä lähtökohta. Vaan kyllä sitä verrataan niihin saman verran opiskelleisiin, työtä tehneisiin ja menestyneisiin jotka eivät ole valinneet tehdä niitä lapsia. Sehän se lastenhankinnan kustannus on. Ja Suomessa se on sen verran iso, että vaikka harva jättää ne lapset rahan takia kokonaan tekemättä, niin kyllä kaikki minun tuntemani keski- ja jopa hyvätuloiset parit joutuu ottamaan rahan huomioon lapsiluvusta päätettäessä. Ei kyse ole siitä ettei olisi absoluuttisesti varaa hankkia lapsia. Kyse on siitä, että lasten aiheuttama elintason pudotus koetaan kohtuuttomaksi. Ja sitä on tosiaan turha verrata köyhempien maiden elintasoon koska vaan siihen elintasoon josta pudotaan.
Ilmeisesti jotkut tällaista punnintaa tekevät. Minä tein lapset koska tiesin, että haluan oman perheen ja halusin elämääni rakkautta. Ei siinä raha ollut mikään punninnan aihe. Taloudellisten odotusten täytyy usein luonnollisesti joustaa kun lapsia tehdään. Mutta en ihan tiedä, mikä olisi parempi tapa käyttää pennosensa kuin rakastamiensa ihmisten kanssa eläminen ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtiminen. En pidä sitä elintason pudotuksena millään tavalla - tai ainakaan elämän laadun.
Niin, no sinä puhut nyt siitä millaisilla perusteilla ihmisten pitäisi tehdä päätöksiä voidakseen pitää itseään hyvinä, hurskaina ja täydellisinä. Sillä on kuitenkin varsin rajallisesti tekemistä sen kanssa millä perusteilla niitä päätöksiä reaalimaailmassa tehdään. Jos meillä esimerkiksi neljännen lapsen hintalappu olisi ollut pienempään asuntoon muuttaminen, niin totta hitossa se on pakko ottaa huomioon, kun nykyisessä on ahdasta kolmenkin kanssa. Joku taas miettii onko varaa isompaan autoon jne. Kun niitä lapsia on jo perheeseen tehty, niin useimmat kokee että on joku vastuu niitä jo syntyneitä lapsiakin kohtaan miettiä mihin on varaa. Jos n:s äitiysloma tarkoittaa ettei asuntolainasta selvitä ja koti menee alta, niin ei niitä voi silloin enempää tehdä.
Kukaan ei varmaan ole erityisen huolissaan siitä, tekeekö sinun perheesi neljännen lapsen vai ei. Jos suurperheen haluaa niin sitten täytyy olla aika naiivi jos ajattelee, että se halvalla tulee. Huoli on siitä, että moni ei tee yhtäkään.
No mutta kun juuri tässä mennään minusta ihan metsään. Yritetään painostaa niitä jotka eivät edes halua lapsia tehdä sen sijaan, että hyväksyttäisiin se, että ok kaikki ei halua ja hyvä niin - ja panostetaan siihen että ne jotka jaksaa ja haluaa voi tehdä enemmän. Vaikka niiden velojenkin puolesta. Ja se tarkoittaa nimenomaan sitä, että isojen perheiden verotusta kohtuullistettaisiin. Jos ei verovähennyksillä, niin edes sillä perheverotuksella. Hyväksytään, että isoissa perheissä toinen joutuu tienaamaan kahden aikuisen edestä eikä siitä tarvitse erikseen rangaista isommalla veroprosentilla verrattuna niihin perheisiin, joissa taloudellinen taakka on jaettu kahdelle.
Lapsilisät kasvavat jo lapsimäärän mukaan. Se nyt vain on niin, että me muut veronmaksajat emme halua välttämättä taata sinulle ja lapsikatraallesi samanlaista elintasoa kuin mikä meillä lapsettomilla on, koska olemme osaksemme lapsettomuuden valinneet tai tahtomattamme saaneet. Sinä valitset lapset ja valitset käyttää taloudellisia resurssejasi heihin. Minä maksan sinkkuna ja lapsettomana ihmisenä kaikesta myös aika paljon suhteessa siihen, että elätän ihan itse itseni. Lapsia on syytä tehdä koska niitä haluaa ja sitten sopeuttaa taloutensa siihen.
Tämä on ihan okei siitä näkökulmasta, että lapset on ultimaattinen luksus"tuote" (pahoittelut sanamuodosta) josta sietääkin olla valmis maksamaan pienen asunnon verran per kappale. Mutta syntyvyysongelman näkökulmasta se ei ole ihan näin yksinkertaista.
Keskustelu tuntuu menevän rataa:
-"Jonkun pitäisi tehdä enemmän lapsia."
-"Hep! Minä haluan, mutta ei ole varaa tehdä vielä yhtä, jospa verotaakkaa voisi himpun keventää..?"
-"No mitäs menit hankkimaan lapsia, oma ongelma!"
Huomaako joku tässä kenties ristiriidan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus ja lapsilukukohtaiset verovähennykset on ehdotuksia, jotka olen toistuvasti kuullut sellaisten miesten suusta, joiden on jotain järkeä lapsia tehdäkin. Pari lasta laskee perheen elintasoa pykälällä ja sitä useampi lapsi vähintään kahdella. Siis jos mietitään vapaan käytettävissä olevan rahan määrää, ulkona syömisiä, ruuan laatua, matkustelua, leffoja yms. Keskituloisella lapsiperheellä voi olla varaa käydä pizzalla yhtä usein kuin lapsettomalla työttömällä. Viisilapsinen perhe ei syö ulkona tai matkusta juuri koskaan, ellei vähintään toinen vanhemmista kuulu sinne ylimpään tulokymmenykseen. Auto ja kämppä on sitten isompia, kun on pakko, mutta vanhempia ja vaatimattomampia ja asunto huonommalla sijainnilla kuin vastaavalla lapsettomalla parilla. Kun Suomessa verottaja rankaisee muutenkin säälimättömästi työstä ja varsinkin menestymisestä, ei ymmärrettävästi houkuta ajatus että ne vähätkin omalla peppuhiellä ansaitut roposet menee vaippoihin, lastenvaunuihin, turvaistuimiin, päiväkotimaksuihin, polkupyöriin, suksiin, lätkäkamoihin, kausimaksuihin, vakuutuksiin jne jne.
Nimim. Kk-palkka 5500, 3 lasta, juoksen kaupassa metsästämässä punalappuruokaa. Kiitti vaan v*tusti Suomen verottaja. Onpa kumma ettei tänne tehdä lapsia.
Minua hymyilyttävät tällaiset viestit. Mietipä millaisiin taloudellisiin olosuhteisiin suurin osa maailman lapsista syntyy ja kykenevät silti elämään hyvää ja elämisen arvoista elämää. Taloudellinen toimeentulo tässä maassa ei kyllä voi olla suuri tekijä lapsettomuuden takana, tai sitten olemme todella laittaneet eurot elämän mielekkyyden edelle.
Mutta kun ei ihminen opiskele kuutta-kymmentä vuotta, etene työelämässä ja sen jälkeen vertaa elintasoaan kehitysmaiden katulapsiin. Se on ihan pöljä lähtökohta. Vaan kyllä sitä verrataan niihin saman verran opiskelleisiin, työtä tehneisiin ja menestyneisiin jotka eivät ole valinneet tehdä niitä lapsia. Sehän se lastenhankinnan kustannus on. Ja Suomessa se on sen verran iso, että vaikka harva jättää ne lapset rahan takia kokonaan tekemättä, niin kyllä kaikki minun tuntemani keski- ja jopa hyvätuloiset parit joutuu ottamaan rahan huomioon lapsiluvusta päätettäessä. Ei kyse ole siitä ettei olisi absoluuttisesti varaa hankkia lapsia. Kyse on siitä, että lasten aiheuttama elintason pudotus koetaan kohtuuttomaksi. Ja sitä on tosiaan turha verrata köyhempien maiden elintasoon koska vaan siihen elintasoon josta pudotaan.
Eihän elintaso lapsien myötä putoa. Ne rahat vain menevät eri asioihin. Elintason lasku tarkoittaa näille ihmisille sitä että ei voi täysin itsekkäästi laittaa rahoja juuri siihen kuin itseä huvittaa vaan pitää ottaa rahankäytössä muutkin huomioon.
Tietysti se laskee. Ei elintaso ja elämänlaatu ole samoja asioita. Jos samalla palkalla on varaa asua Katajanokalla, reissailla Bahamalla ja syödä pihviä ulkona tai vaihtoehtoisesti asua lähiössä vanhassa rivarissa ja matkustaa korkeintaan laivalla Tukholmaan, niin onhan se eri elintaso. Se tietysti on toinen asia, miten paljon ihminen on valmis laskemaan elintasoaan saadakseen lapsia nostamaan elämänlaatua. Minä epäilen, että on olemassa ihmisiä, jotka olisivat ihan hyviä vanhempia mutta jotka eivät ole ihan valmiita maksamaan sitä nykyistä lisähintaa vielä yhdestä lisälapsesta. Jos tahdotilaa olisi, tätä hintaa voisi osittain kompensoida ja se saattaisi piristää syntyvyyttä.
Se on tietysti täysin toinen juttu, jos joku ideologisista syistä ajattelee että lapsista pitää olla valmis maksamaan ihan mitä tahansa ja jos edes ajattelee perheen taloudellista pärjäämistä niin sellaisten ihmisten ei pidä lisääntyä ollenkaan. Sekin on mielipiteenä ihan ok. Mutta jos hirveän kärkkäästi alkaa lyömään ihmisiä sinne "no jos sä noin ajattelet niin ei kannata tehdä lapsia ollenkaan" -laariin, niin niitä potentiaalisia lisääntyjiä alkaa jäädä aika vähän, ja päästään taas siihen että harvojen pitäisi jaksaa ja pystyä tekemään niitä lapsia kaikkien muidenkin puolesta. Jolloin sen pitäisi olla taloudellisesti mahdollista jne.
En oikein ymmärrä mikä ongelmasi on. Et kai oikeasti voi ajatella, että sinun tapauksessasi esimerkiksi kolmen tai neljän lapsen saaminen ei vaikuttaisi siihen, millaista elintasoa voitte ylläpitää kahdelle ihmiselle verrattuna siihen, kun se elintaso jaetaan viiden tai kuuden ihmisen kesken? Ja että meillä muilla on yhteiskuntana velvollisuus sinun elintasoasi subventoida? Me maksamme mielellämme lapsillesi osan heidän päivähoidostaan ja koulutuksestaan ja terveyspalveluistaan jne., mutta sori, kiinnostus ei ihan riitä siihen, kuinka usein sinä pääset edelleen syömään pihviä tai matkustamaan Bahamalle tai onko kaikilla lapsillasi oma huone kuinka monilla neliöillä. Rajansa minunkin hyväntekeväisyydelläni. Niitä asioita voitte miettiä ihan perheenne kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus ja lapsilukukohtaiset verovähennykset on ehdotuksia, jotka olen toistuvasti kuullut sellaisten miesten suusta, joiden on jotain järkeä lapsia tehdäkin. Pari lasta laskee perheen elintasoa pykälällä ja sitä useampi lapsi vähintään kahdella. Siis jos mietitään vapaan käytettävissä olevan rahan määrää, ulkona syömisiä, ruuan laatua, matkustelua, leffoja yms. Keskituloisella lapsiperheellä voi olla varaa käydä pizzalla yhtä usein kuin lapsettomalla työttömällä. Viisilapsinen perhe ei syö ulkona tai matkusta juuri koskaan, ellei vähintään toinen vanhemmista kuulu sinne ylimpään tulokymmenykseen. Auto ja kämppä on sitten isompia, kun on pakko, mutta vanhempia ja vaatimattomampia ja asunto huonommalla sijainnilla kuin vastaavalla lapsettomalla parilla. Kun Suomessa verottaja rankaisee muutenkin säälimättömästi työstä ja varsinkin menestymisestä, ei ymmärrettävästi houkuta ajatus että ne vähätkin omalla peppuhiellä ansaitut roposet menee vaippoihin, lastenvaunuihin, turvaistuimiin, päiväkotimaksuihin, polkupyöriin, suksiin, lätkäkamoihin, kausimaksuihin, vakuutuksiin jne jne.
Nimim. Kk-palkka 5500, 3 lasta, juoksen kaupassa metsästämässä punalappuruokaa. Kiitti vaan v*tusti Suomen verottaja. Onpa kumma ettei tänne tehdä lapsia.
Minua hymyilyttävät tällaiset viestit. Mietipä millaisiin taloudellisiin olosuhteisiin suurin osa maailman lapsista syntyy ja kykenevät silti elämään hyvää ja elämisen arvoista elämää. Taloudellinen toimeentulo tässä maassa ei kyllä voi olla suuri tekijä lapsettomuuden takana, tai sitten olemme todella laittaneet eurot elämän mielekkyyden edelle.
Juurikin noin. Köyhä suomalainen kuuluu kuitenkin maailman rikkainpaan yhteen prosenttiin. Ihmisltä on suhteellisuuden taju täysin kateissa.Suomessa on paljon lapsiköyhyyttä. Miten se on mahdollista jos kerran köyhät ei edea lisäänny? Tosiasia on että köyhät lisääntyvöt enemmän kuin ei-köyhät.
Sinä puhut nyt ihan eriasiasta. En minä sanonut, että köyhät ei lisäänny. Juuri köyhillähän se lisääntymisen hintalappu on kaikkein pienin. Köyhä ei maksa päivähoidosta, tulonmenetys vanhempainvapailla on pienempi, tuet on korkeammat jne. Tulonmenetys ja elintason pudotus on sitä suurempi mitä korkeampiin tuloluokkiin mennään. No, kaikkein rikkaimpia lukuunottamatta joiden miljoonissa ei pari vaippapakettia paljon tunnu. Mutta keski- ja hyvätuloisilla palkansaajilla hintalappu nousee sitä korkeammaksi mitä enemmän on tuloja. Päivähoitomaksut nousee ja tukia saa vähemmän tai ei lainkaan. Yhdessä progressiivisen verotuksen kanssa tätä kutsutaan triplaprogressioksi ja se voi tietyissä tuloluokissa syödä palkankorotuksen kokonaan. Jolloin ei ole edes mahdollista helpottaa perheen rahatilannetta lisätöillä, koska siitä ei jää mitään käteen.
Minä en sano, ettei lapsista pitäisi maksaa mitään. Mutta minä sanon, että jos ja kun koetaan että syntyvyyden lasku on yhteiskunnallinen ongelma, niin tässä olisi yksi keino vaikuttaa siihen. Kun huoltosuhde on muutenkin raskas, niin perheellisen verotuksessa voitaisiin huomioida että hän elättää jo n määrän kansalaisia jotka eivät voi käydä töissä tienaamassa elatustaan itse. Vastaavasti hän voisi osallistua niiden aikuisten työkyvyttömien/-haluttomien elatukseen hieman pienemmällä prosentilla kuin ne joilla ei näitä ylimääräisiä suita ole kotona ruokittavana.
Minä en usko, että perheellisten verotusta voidaan ikinä tässä ikääntyvässä yhteiskunnassamme helpottaa niin, että sillä olisi suurta vaikutusta syntyvyyden kannalta. Kuinka moni parhaassaa lastentekoiässä oleva todella miettii verotusta lisääntymisestään päättäessään? Lähinnä omassa kaveripiirissäni mietitään sen vaikutuksia työmarkkina-asemaan.
Kyllä sitä mietitään ja lasketaan. Lopputulos on useimmiten lapsimäärän rajoittaminen, eli ei tehdäkään toista tai kolmatta lasta vaikka halua saattaisi löytyä. Näin myös meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus ja lapsilukukohtaiset verovähennykset on ehdotuksia, jotka olen toistuvasti kuullut sellaisten miesten suusta, joiden on jotain järkeä lapsia tehdäkin. Pari lasta laskee perheen elintasoa pykälällä ja sitä useampi lapsi vähintään kahdella. Siis jos mietitään vapaan käytettävissä olevan rahan määrää, ulkona syömisiä, ruuan laatua, matkustelua, leffoja yms. Keskituloisella lapsiperheellä voi olla varaa käydä pizzalla yhtä usein kuin lapsettomalla työttömällä. Viisilapsinen perhe ei syö ulkona tai matkusta juuri koskaan, ellei vähintään toinen vanhemmista kuulu sinne ylimpään tulokymmenykseen. Auto ja kämppä on sitten isompia, kun on pakko, mutta vanhempia ja vaatimattomampia ja asunto huonommalla sijainnilla kuin vastaavalla lapsettomalla parilla. Kun Suomessa verottaja rankaisee muutenkin säälimättömästi työstä ja varsinkin menestymisestä, ei ymmärrettävästi houkuta ajatus että ne vähätkin omalla peppuhiellä ansaitut roposet menee vaippoihin, lastenvaunuihin, turvaistuimiin, päiväkotimaksuihin, polkupyöriin, suksiin, lätkäkamoihin, kausimaksuihin, vakuutuksiin jne jne.
Nimim. Kk-palkka 5500, 3 lasta, juoksen kaupassa metsästämässä punalappuruokaa. Kiitti vaan v*tusti Suomen verottaja. Onpa kumma ettei tänne tehdä lapsia.
Minua hymyilyttävät tällaiset viestit. Mietipä millaisiin taloudellisiin olosuhteisiin suurin osa maailman lapsista syntyy ja kykenevät silti elämään hyvää ja elämisen arvoista elämää. Taloudellinen toimeentulo tässä maassa ei kyllä voi olla suuri tekijä lapsettomuuden takana, tai sitten olemme todella laittaneet eurot elämän mielekkyyden edelle.
Mutta kun ei ihminen opiskele kuutta-kymmentä vuotta, etene työelämässä ja sen jälkeen vertaa elintasoaan kehitysmaiden katulapsiin. Se on ihan pöljä lähtökohta. Vaan kyllä sitä verrataan niihin saman verran opiskelleisiin, työtä tehneisiin ja menestyneisiin jotka eivät ole valinneet tehdä niitä lapsia. Sehän se lastenhankinnan kustannus on. Ja Suomessa se on sen verran iso, että vaikka harva jättää ne lapset rahan takia kokonaan tekemättä, niin kyllä kaikki minun tuntemani keski- ja jopa hyvätuloiset parit joutuu ottamaan rahan huomioon lapsiluvusta päätettäessä. Ei kyse ole siitä ettei olisi absoluuttisesti varaa hankkia lapsia. Kyse on siitä, että lasten aiheuttama elintason pudotus koetaan kohtuuttomaksi. Ja sitä on tosiaan turha verrata köyhempien maiden elintasoon koska vaan siihen elintasoon josta pudotaan.
Ilmeisesti jotkut tällaista punnintaa tekevät. Minä tein lapset koska tiesin, että haluan oman perheen ja halusin elämääni rakkautta. Ei siinä raha ollut mikään punninnan aihe. Taloudellisten odotusten täytyy usein luonnollisesti joustaa kun lapsia tehdään. Mutta en ihan tiedä, mikä olisi parempi tapa käyttää pennosensa kuin rakastamiensa ihmisten kanssa eläminen ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtiminen. En pidä sitä elintason pudotuksena millään tavalla - tai ainakaan elämän laadun.
Niin, no sinä puhut nyt siitä millaisilla perusteilla ihmisten pitäisi tehdä päätöksiä voidakseen pitää itseään hyvinä, hurskaina ja täydellisinä. Sillä on kuitenkin varsin rajallisesti tekemistä sen kanssa millä perusteilla niitä päätöksiä reaalimaailmassa tehdään. Jos meillä esimerkiksi neljännen lapsen hintalappu olisi ollut pienempään asuntoon muuttaminen, niin totta hitossa se on pakko ottaa huomioon, kun nykyisessä on ahdasta kolmenkin kanssa. Joku taas miettii onko varaa isompaan autoon jne. Kun niitä lapsia on jo perheeseen tehty, niin useimmat kokee että on joku vastuu niitä jo syntyneitä lapsiakin kohtaan miettiä mihin on varaa. Jos n:s äitiysloma tarkoittaa ettei asuntolainasta selvitä ja koti menee alta, niin ei niitä voi silloin enempää tehdä.
Kukaan ei varmaan ole erityisen huolissaan siitä, tekeekö sinun perheesi neljännen lapsen vai ei. Jos suurperheen haluaa niin sitten täytyy olla aika naiivi jos ajattelee, että se halvalla tulee. Huoli on siitä, että moni ei tee yhtäkään.
No mutta kun juuri tässä mennään minusta ihan metsään. Yritetään painostaa niitä jotka eivät edes halua lapsia tehdä sen sijaan, että hyväksyttäisiin se, että ok kaikki ei halua ja hyvä niin - ja panostetaan siihen että ne jotka jaksaa ja haluaa voi tehdä enemmän. Vaikka niiden velojenkin puolesta. Ja se tarkoittaa nimenomaan sitä, että isojen perheiden verotusta kohtuullistettaisiin. Jos ei verovähennyksillä, niin edes sillä perheverotuksella. Hyväksytään, että isoissa perheissä toinen joutuu tienaamaan kahden aikuisen edestä eikä siitä tarvitse erikseen rangaista isommalla veroprosentilla verrattuna niihin perheisiin, joissa taloudellinen taakka on jaettu kahdelle.
Lapsilisät kasvavat jo lapsimäärän mukaan. Se nyt vain on niin, että me muut veronmaksajat emme halua välttämättä taata sinulle ja lapsikatraallesi samanlaista elintasoa kuin mikä meillä lapsettomilla on, koska olemme osaksemme lapsettomuuden valinneet tai tahtomattamme saaneet. Sinä valitset lapset ja valitset käyttää taloudellisia resurssejasi heihin. Minä maksan sinkkuna ja lapsettomana ihmisenä kaikesta myös aika paljon suhteessa siihen, että elätän ihan itse itseni. Lapsia on syytä tehdä koska niitä haluaa ja sitten sopeuttaa taloutensa siihen.
Tämä on ihan okei siitä näkökulmasta, että lapset on ultimaattinen luksus"tuote" (pahoittelut sanamuodosta) josta sietääkin olla valmis maksamaan pienen asunnon verran per kappale. Mutta syntyvyysongelman näkökulmasta se ei ole ihan näin yksinkertaista.
Keskustelu tuntuu menevän rataa:
-"Jonkun pitäisi tehdä enemmän lapsia."
-"Hep! Minä haluan, mutta ei ole varaa tehdä vielä yhtä, jospa verotaakkaa voisi himpun keventää..?"
-"No mitäs menit hankkimaan lapsia, oma ongelma!"Huomaako joku tässä kenties ristiriidan?
Risririita on lähinnä siinä, että jos huutelet verotaakkaa syynä sille, ettet tee lapsia, niin verotaakkasi ei tule ikinä, ikinä, ikinä laskemaan sille tasolle, että ajattelisit lapsenteon yhtäkkiä olevan tarpeellisen paljon vähemmän kuormittavaa taloudellisesti. Lapsi on taloudellinen uhraus ja se on ja tulee sitä olemaan aina.
Mitä ihmeellistä te niissä naisissa näätte verratuna miehiin? Onhan ne kyllä paremman näkösiä enkä kyllä miesten kanssa petiin hyppäis koska olen hetero. Mun syy parisuhtettomuuteen ja lapsettomuuteen on siis se etten kiinnostu naisista, enkä saa heistä mitää "wau" tunnetta vaan ne on ihmisiä siinä missä miehetkin.
Alue: Aihe vapaa
Niin, no sinä puhut nyt siitä millaisilla perusteilla ihmisten pitäisi tehdä päätöksiä voidakseen pitää itseään hyvinä, hurskaina ja täydellisinä. Sillä on kuitenkin varsin rajallisesti tekemistä sen kanssa millä perusteilla niitä päätöksiä reaalimaailmassa tehdään. Jos meillä esimerkiksi neljännen lapsen hintalappu olisi ollut pienempään asuntoon muuttaminen, niin totta hitossa se on pakko ottaa huomioon, kun nykyisessä on ahdasta kolmenkin kanssa. Joku taas miettii onko varaa isompaan autoon jne. Kun niitä lapsia on jo perheeseen tehty, niin useimmat kokee että on joku vastuu niitä jo syntyneitä lapsiakin kohtaan miettiä mihin on varaa. Jos n:s äitiysloma tarkoittaa ettei asuntolainasta selvitä ja koti menee alta, niin ei niitä voi silloin enempää tehdä.