Miksi ilmoitat lapsesi työhakemuksesi alussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku mies joskus ilmoittanut työhakemuksessa tai cv:ssä ekana (tai missään välissä) olevansa isukki?

Kymmeniä fyysikoiden ja matemaatikoiden työhakemuksia lukeneena voin kertoa, että hyvin monet miehet ainakin tällä alalla listaavat lastensa syntymävuodet CV:nsä alkupuolella. Useat jopa mainitsevat pitämänsä isäkuukaudet ja muut vanhempainvapaat. Hakukirjeessä lapsista ei tietenkään puhuta, mutta CV:ssä ne ovat alallani ihan rutiinistu.

Onpa outoa.

Miehille sehän on vain hyvä asia, he eivät ole kotona lasten sairastaessa. Asenne on kuitenkin vielä se, että lapset vaikuttavat ainoastaan naisten töiden tekoon. Kotiin jäävää miestä ihaillaan uhrautujana ja sankarina.

Vierailija kirjoitti:

Olen taas lukenut työhakemuksia. ”Hei, olen Leena, kahden lapsen äiti.”

Miksi?

Jotta työnantaja tajuaa, että luvassa on kolmen ihmisen verran sairauspoissaoloja ja palkkaa jonkun lapsettoman.

Ikimaailmassa en kirjoittaisi noin. En edes aloittaisi hei, olen se ja se. Mitä väliä nimellä, sukupuolella ja iällä? Aloitan hakemuksen lyhyellä ja ytimekkäällä lauseella, joka kuvaa minua työntekijänä ja sitä mitä tarjoan firmalle. Sitten avaan asiaa esimerkkien kautta lisää seuraavissa lauseissa ja kappaleissa. Juuri sitä paikkaa varten räätälöidysti tietenkin.

Monet ennen työssään vastuulliset ja omistautuneet muuttuvat äitiydyttyään joustamattomiksi ja välinpitämättömiksi.

Ennen kiinnostava työ on nyt vain rahanhankintakeino. Näin etenkin on jos nainen on ollut pitkään kotiäitinä.

Naiset käyttävät häikäilemättä hyväkseen sitä, että äitiysvapailta ei voi irtisanoa. Jotkut roikottavat työyhteisöään löysässä hirressä naureskellen, että nostetaan nyt kaikki raha mitä irti saa. Heillä ei ole aikomustakaan palata töihin. Sillä aikaa sijaiset jotka näiden mammojen duunin tekevät elävät epävarmuudessa saamatta ansaitsemaansa vakipaikkaa.

Vastenmielistä.

Mikäli äiti palaa töihin, lapsettomat saavat olla alituiseen paikkailemassa äiti.ihmisen poissaoloja milloin kenenkin sairastaessa.

arvostan ydinperhettä ja äitiyttä kirjoitti:

Minä olen aina aloittanut työhakemukseni juurikin noin.

Apua! Ei ole tullut mieleenkään, että se ei olisi hyvä asia. 

Päinvastoin, olen ajatellut, että kertomalla ikäni ja perhekuvioni 

työnantaja saa minusta heti jonkinlaisen käsityksen. 

Jos itse olisin palkkaamassa henkilöä, niin kyllä minua kiinnostaisi

että onko hän 25v sinkkutyttö kaupungin keskustasta vai 48v aviossa oleva kahden lapsen äiti syrjäkylältä, vaiko kenties 36v kolmesti eronnut kolmen lapsen (kaikki eri isälle) yksinhuoltaja.

Ei saisi olla, mutta kyllä tällä on merkitystä, henkilö profiloituu paljon selkeämmin.

Hah! Mä profiloin sut just idiootiksi.

Sä et ainakaan oo eronnut, sä oot vimpanpäälle äitsykkä joka liputtaa taaperoimettämisen puolesta 😙

Mammat olettavat saavansa etuilla itselleen parhaat loma-ajat.

Vuorotöissä mammat saavat ilman muuta esim joulun vapaaksi.

Siinä mielessä lastenteko kannattaa, että saa puristettua itselleen vastikkeetta etuja.

Joulun alla iskee yllättävä lastentautiepidemia. Mammat siellä puunaavat kotonaan joulusiivousta ja leipovat piparkakkuja, kun jasmiinijanilla on "vähän nuhaa" eikä voi viedä päikkyyn. Kätevää!

Kuulostanko vihaiselta?

Olenkin, koska jonkun nämä lapsisaikuttajien työtkin on tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Mammat olettavat saavansa etuilla itselleen parhaat loma-ajat.

Vuorotöissä mammat saavat ilman muuta esim joulun vapaaksi.

Siinä mielessä lastenteko kannattaa, että saa puristettua itselleen vastikkeetta etuja.

Joulun alla iskee yllättävä lastentautiepidemia. Mammat siellä puunaavat kotonaan joulusiivousta ja leipovat piparkakkuja, kun jasmiinijanilla on "vähän nuhaa" eikä voi viedä päikkyyn. Kätevää!

Kuulostanko vihaiselta?

Olenkin, koska jonkun nämä lapsisaikuttajien työtkin on tehtävä.

Kipeitä lapsia ei saa viedä päiväkotiin, eli haluat kollegasi ottavan esim. oksennustautisen lapsen mukaan töihin? Vai miten meinasit?

Minä hain pari vuotta sitten töitä, pääsin muutamaan haastatteluun ja aina hylky koska ei työkokemusta paljoa. (1v töitä, 4v kotiäitiyttä valmistumisen jälkeen) kunnes viimeisimmässä haastattelussa meni hermo, ihmetteli miksi haen töitä, olenko tosissani. Sanoin että olen ja ei olis mikään pakko hakea vielä koska nuorin 1v.

Sitten alkoi jankata että ei ole työkokemusta. Sanoin, että mistä meinaat minun sitä saavan ellei kukaan minua palkkaa.

Parin päivän päästä tuli puhelu, että pääsen nollasopimuksella alempaan työtehtävään mitä koulutus, suostuin, ajattelin että kyllä minä näytän.

Kahdwn päovän päästä pääsin koulutusta vastaavaan työhön, 3kk kuluttua vakipaikka täysillä tunneilla.

Jos olisin liikaa pelännyt alempaa työtehtävää ja nolla sopimusta, en tiedä olisinko töissä virläkään.

Tai "nöyristellyt" koska ei työkokemusta, sen virheen ensin tein.

Vierailija kirjoitti:

Minä hain pari vuotta sitten töitä, pääsin muutamaan haastatteluun ja aina hylky koska ei työkokemusta paljoa. (1v töitä, 4v kotiäitiyttä valmistumisen jälkeen) kunnes viimeisimmässä haastattelussa meni hermo, ihmetteli miksi haen töitä, olenko tosissani. Sanoin että olen ja ei olis mikään pakko hakea vielä koska nuorin 1v.

Sitten alkoi jankata että ei ole työkokemusta. Sanoin, että mistä meinaat minun sitä saavan ellei kukaan minua palkkaa.

Parin päivän päästä tuli puhelu, että pääsen nollasopimuksella alempaan työtehtävään mitä koulutus, suostuin, ajattelin että kyllä minä näytän.

Kahdwn päovän päästä pääsin koulutusta vastaavaan työhön, 3kk kuluttua vakipaikka täysillä tunneilla.

Jos olisin liikaa pelännyt alempaa työtehtävää ja nolla sopimusta, en tiedä olisinko töissä virläkään.

Tai "nöyristellyt" koska ei työkokemusta, sen virheen ensin tein.

Anteeksi kirjoitusvirheet. Nakki sormet ja älypuhelin.

Koska opiskeluaikana neuvottiin aloittamaan: Hei, olen 23-vuotias opiskelija Helsingistä. No, jotkut vain vaihtavat toisen sanan opiskelijan tilalle. Mikä se sana voisi olla? Hei, olen 30-vuotias nainen Helsingistä kuulostaa ihan treffi-ilmoitukselta!

Itse mainitsin lapset työhakemuksessa, sillä niitä on siunaantunut jopa neljä (lukumäärästä voisi helposti vetää johtopäätöksen että niitä ei enää tule, vaikka synnytysiässä vielä olenkin).

Lisäksi halusin olla rehellinen, enkä ”pimittää” noin tärkeää tietoa (juuri esimerkiksi poissaolojen ja tietynlaisen työajoissa joustamattomuuden kannalta).

Sain paikan, hatunnosto siitä työnantajalle. Mutta varmaan ajatteli että lasten sairastelujen vuoksi tapahtuvat satunnaiset poissaolot on pienempi paha kuin mahdollinen raskaus/raskaudet 😆

Mä kerron siksi että minut palkatessaan ei tule yllätyksenä että saatan joutua kesken päivän hakemaan kuumeista lasta päiväkodista tai voin joutua yllättäen jäämään kotiin koska pikkuinen oksentaa...

Minut palkatessaan ottaa sen tietoisen riskin. En pimitä tietoa vaikkei sitä tarvis kertoa. Ja töitä on riittänyt siittä huolimatta.

Ihmettelen samaa. Rekrytoin työkseni ja näitä näkee yllättävän paljon. Ihan turha väittää, että testaa esim. työnantajan lapsiystävällisyyttä tällä. Meidän asiantuntijaorganisaatiossa valtaosalla on lapsia, johtaja on jopa mummo. Meillä ei ole mitään ongelmaa yhdistää vanhemmuutta ja vaativaa duunia. Itselläni on kaksi.

Siksi tuntuu todella, todella kornilta nähdä näitä lapsialoitushakemuksia. Hetki, jolloin vaikutus kannattaisi tehdä väitöskirjalla tai muulla, lässäytetään ihan totaalisesti. Onko todella tärkeintä, mitä työnantajan tulee sinusta tietää, lapsesi? Enkä nyt edes mene siihen, että ”vuodet kotivanhempana ovat opettaneet minulle organisointia...” Juu, eivät ole.

Olen ollut tehtävässä, johon kuului usein rekrytointia. Lapsista ei kannata mainita hakemuksessa. Se ei ole ainakaan toimistotyön meriitti. Kerro asioita, joista on hyötyä haettavissa tehtävissä.

Mulla menee roskikseen saman tien nää äitylihakemukset. Meillä tehdään työtä kovalla ammattitaidolla eikä vanhempikortilla saa mitään huomiota eikä etuoikeuksia. Tarpeeksi osaavalla ihmisellä meidän duuniin riittää siihen cv:hen ja hakemukseen ihan oikeaa asiaakin. Siis sitä työhön ja koulutukseen liittyvää. Lapsiasiat eivät kuulu työnantajalle eivätkä kiinnosta meitä pätkän vertaa. Lasten mainitseminen antaa hyvin epäammattimaisen kuvan hakijasta.

Jollain toisella alalla voi sitten olla toisin, asiantuntijatehtävissä suosittelisin keskittymään asiaan.

"Lapsiasiat eivät kuulu työnantajalle eivätkä kiinnosta meitä pätkän vertaa."

Ja harvoin ketään muutakaan. Lapsi lapsi lapsi lapsi. Mikä siinä on niin erityislaatuista?? Tämä on vauvapalsta, mutta osio on aihe vapaa. Silti kaikki aiheet koskevat lapsialapsialapsialapsia. MIKÄ on se asia minkä pitäisi kiinnostaa noissa aiheissa??

En jaksa uskoa että kukaan vanhemmuutta pitää varsinaisena meriittinä, se on lähinnä fakta. Sama asia kun mainitsee vaikka työhakemuksessa harrastuksista, siinä avaa vähän omaa elämää ja yrittää rakentaa itsestään (ja ehkä jopa persoonastaan) jonkinlaista käsitystä.

Mutta onneksi olen itse lapset mainitsemalla saanut hyvän työpaikan, luulen että tuollaisesta lasten maininnasta mielensä pahoittavalle työnantajalle en missään nimessä edes haluaisi 😄

Ja joo, olen asiantuntijatehtävissä.

arvostan ydinperhettä ja äitiyttä kirjoitti:

Minä olen aina aloittanut työhakemukseni juurikin noin.

Apua! Ei ole tullut mieleenkään, että se ei olisi hyvä asia. 

Päinvastoin, olen ajatellut, että kertomalla ikäni ja perhekuvioni 

työnantaja saa minusta heti jonkinlaisen käsityksen. 

Jos itse olisin palkkaamassa henkilöä, niin kyllä minua kiinnostaisi

että onko hän 25v sinkkutyttö kaupungin keskustasta vai 48v aviossa oleva kahden lapsen äiti syrjäkylältä, vaiko kenties 36v kolmesti eronnut kolmen lapsen (kaikki eri isälle) yksinhuoltaja.

Ei saisi olla, mutta kyllä tällä on merkitystä, henkilö profiloituu paljon selkeämmin.

Oikeasti kuulostat supersäälittävältä ihmiseltä. Jos ainoa tapa profiloida itseäsi muita naisia paremmaksi on se että olet äiti ja jonkun vaimo niin voi voi.

Minä olen myla rekrytoinut useita töihin ja pahimmat hakemukset on alkaneet näin: Haen töitä koska tarvitsen rahaa laskujen maksuun ja toinen oli: Olen 38-vuotias nuori nainen...38v ei ole nuori ja onhan se toki fakta että rahaa tarvitseen elääkseen mutta ei sitä työhakemuksessa pidä esille tuoda.

Tietoisesti tekevät ettei vaan kukaan tarjoaisi töitä🤨