Lue keskustelun säännöt.
Miksi sinulla lapseton ei ole lapsia?
19.11.2018 |
Onko elämäntilanteesta johtuvaa, työstä patisuhteesta ym? Tai tahtomatonta lapsettomuutta. Itse olen 26v ja kovasti hakuaisimme mieheni kanssa jo lapsia mutta käytännössä tämä on mahdollista vasta vuoden kuluttua kun työsuhteeni toivottavasti vakinaistetaan.
Kommentit (163)
Ei ole ollut sopivaa äitiä. Pari kertaa meinannut tulla, mutta toisen sain taivuteltua aborttiin, ja toinen sai keskenmenon. Ymmärsin näistä läheltäpiti tilanteista, että on aika irrottautua suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo lapsena todennut itsekseni että en halua lapsia.
En muuttanut mieltäni.
En ole edelleenkään katunut että teetin sterin. Päinvastoin. Mitä enemmän olen lasten kanssa tekemisissä, sitä onnellisempi olen sitä että minun ei tarvitse sietää tuollaista elämää.
Ja sitten jotkut kateelliset äipät tulevat mussuttamaan että "Kai sä tiedät että sterilisaation voi purkaa?"
He varmasti toivovat että voisivat peruuttaa lastensa olemassaolon :DDD
Ei vaan ole merkityksellinen asia minulle. En pysty/halua suunnitella elämääni tarvittavan rutiininomaiseksi kun en tiedä missä olen edes vuoden päästä :D plus maailman epävarmuus, ylikansoitus, ja huonot geenit joilla omakin elämä muistuttaa lähinnä jatkuvaa selviytymistaistelua tässä ihan liian vaativassa yhteiskunnassa.
En halua. Minua ei kiinnosta yhtään lapsen tarpeiden hoito, synnyttäminen tai lapsen kanssa puuhastelu. Arvomaailmani ei sovi yhteen lapsen saannin kanssa. Nämä toiveet ja lapsi olisi mahdollista yhdistää, jos olisin työtätekevä naimisissa oleva mies menneillä vuosisadoilla, mutta kun olen nainen 2000-luvulla ja tiedostan, että jos lapsi tehdään, se hoidetaan yhdessä puoliksi eikä sysätä toisen niskoille jos itseä ei kiinnosta.
Tiedostan myöskin, että esim avioero ei ole mahdoton kenenkään suhteessa. En haluaisi lapsia mukaan sellaiseen kuvioon. Ei se "onneksi en tehnyt lapsia" erohetkellä välttämättä paljon lohduta, mutta mielikuva skenaariosta kyllä.
86 lisää vielä: en ole suinkaan lapsesta asti tiennyt, etten tahdo lapsia. Vielä yläasteikäisenä ja kai lukiossakin vauvakuumeilin silloin tällöin ja haaveilin, että sitten isompana hankin pari lasta. Sitten myöhemmin aloin miettiä elämän realiteetteja yliopistossa ja ajatussuuntani muuttui. Minusta tuli paljon kylmempi ja järkiperäisempi ja aloin nähdä ympärilläni niin paljon kärsimystä, että päätin, etten lapsia tahdo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tullut vielä mitään tarvetta tai halua hankkia lapsia. Hyvässä parisuhteessa viidettä vuotta, eletään hauskaa elämää kaksin. Sisarusten lapsiperhearkea seuratessa tulee vain vahva tunne, että ei kiitos, ei ainakaan vielä.
Ei meillä kyllä olisi varaakaan tällä hetkellä. Katsotaan sitten kolmenkympin toisella puolella, iskeekö vauvakuume. Ei olla sovittu myöskään, että ei koskaan hankittaisi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitä pitää erikseen perustella. No, itsellä siksi, että miehen tavara on niin heikkoa, että sillä on käytännössä mahdotonta laittaa uutta elämää alkuun.
Olen 33 ja mies 35. Molemmat olemme akateemisen koulutuksen uhreja elikkä työttömiä. Elämmeyhteiskunnan tuilla. Tähänkö lapsi? Ei tunnen sentään jonkinlaista vastuutakin vielä, joten ei kiitos lapsia tähän yhtälöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tullut tunnetta haluta lapsia. Kai se joku sisäinen kello pitäisi tikittää.
Niin paljosta jää paitsi jos ei saa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole niitä koskaan halunnut. Olen nyt 40-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kysyy toisin päin, että miksi jollain on lapsi tai lapsia. Ei tämä maapallo ainakaan lisää ihmisiä kaipaa, joten mitkä on ne yksilön omat motiivit lasten hankkimisessa? Yleensä tähän vastataan jotain epämääräistä jostain "seuraa vanhoilla päivillä" tai vastaavaa.
Mikään maailmassa ei ole niin tärkeää kuin oma lapsi.
Ei ole rahaa, kiinnostusta, energiaa, sopivaa elämäntilannetta lapseen. Epäilyttää oman persoonan soveltuminen äitiyteen. 100-prosenttisen varma ei voi olla, mutta uskon jääväni lapsettomaksi. Olen 31-v ja korkeakouluopinnot mm. edessä päin eikä tosiaan juuri lainkaan kiinnostusta perhe-elämään. Nuorempana haaveilin perheestä, mutta joskus 25+ tajusin realiteetit ja loppui haaveet.
Vierailija kirjoitti:
En halunnut kokea synnytystä. Siksi.
Voi saada sektionkin.
Koska en voi saada lapsia enkä ole niitä koskaan erityisesti toivonut saavanikaan.
Yksi ystäväni hankki lapsen, koska äitiys on jotain mitä hän halusi kokea. Minä en halua.
Olin juuri sukujuhlissa, jossa minulta kysyttiin neljästi, että jokos teillekin kohta tulee perheenlisäystä. Ilmoitin, että ei, pidän kyllä mielelläni näitä muita, ne kun voi aina palauttaa omistajalleen.
Minulla on myös tietty sairaus, joka ei tällä hetkellä rajoita elämääni juurikaan. Se voi kuitenkin pahentua, enkä halua toiselle ihmiselle sitä taakkaa - puolisolleni tai lapselle.
Puolisoni valitsi minut lasten sijaan ja olenkin hänelle sanonut, että jos se vauvakuume iskee, hän on vapaa lähtemään.
Voihan se kuuluisa mielenmuutos tapahtuakin, mutta siihen asti olemme onnellisia kaksin.
Tienaan vain pari tonnia kuussa käteen. Ei sillä rahalla lapsia kasvateta kun kaikkien tuotteiden hinnat vain nousee mutta palkka ei.
M34