Lue keskustelun säännöt.
Miksi sinulla lapseton ei ole lapsia?
19.11.2018 |
Onko elämäntilanteesta johtuvaa, työstä patisuhteesta ym? Tai tahtomatonta lapsettomuutta. Itse olen 26v ja kovasti hakuaisimme mieheni kanssa jo lapsia mutta käytännössä tämä on mahdollista vasta vuoden kuluttua kun työsuhteeni toivottavasti vakinaistetaan.
Kommentit (163)
En ole ehkä mielestäni sopiva äidiksi. Superherkkä ja muutenkin elämää stressaava ihminen kun olen, olisin luultavsti ihan ylisuojelevainen lasta kohtaan ja stressaisin ja ahdistuisin ihan hirveästi kun joutuisi siitäkin huolehtimaan ja miettimään hänen tulevaisuutta. Itseäni on esim. koulukiusattu koko lapsuus ja se ajatus että jos lapseni kokisi saman, on aika kurja. Mutta tietenkään nämä seikat ei ole ainoita syitä, en vaan muutenkaan usko että olisin kauhean onnellinen äitinä. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja unta, tuskin pienen lapsen kanssa näitä luksuksia enää kummemmin olisi. Haluan muutenkin keskittyä mielummin parisuhteeseeni kuin olemaan äiti ja koittaa tasapainoitella äitäelämän ja parisuhteen ylläpitämisen kanssa. Lisäksi ajatus raskauden aiheuttamista muutoksissa kehossa yms. pelottaa ja tuntuu kurjalta. (olen kärsinyt muutenkin riittävästi omasta kehostani tässä elämässä).
Vaikka jos nyt lapsen saisin, niin luultavasti sitä kuitenkin rakastaisin enemmän kuin yhtään mitään muuta koko maailmassa, ja senkin takia parempi on olla ilman oman mielenterveydenkin kannalta :) lapsista kyllä tykkään, minulle riittää sukulaislapset tässä elämässä. Tai jos joskus vaikka joudun uuden puolison etsimään niin jos hänellä olisi lapsia niin se ei olisi kuitenkaan ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-En koe saavani mitään lisää elämääni jos hankkisin lapsen, päin vastoin
-Koen että lapset rajoittaisivat elämääni liikaa, en pystyisi harrastamaan niin runsaasti
-Ahdistun jos en saa olla rauhassa ja omissa oloissani silloin kun haluan
-Tulisin 100% varmuudella hulluksi siinä oravanpyörässä (lapsi sitä lapsi tätä, töihin, kauppaan, ruokaa, lapsi lapsi, nukkumaan ja sama uudelleen)
-En koe tarvitsevani lapsen rakkautta ja ihailua
Tuossa joitakin perusteluja. Kaiken kaikkiaan en vaan tipan vertaa ole kiinnostunut hankkimaan lasta. Näen siinä valitettavasti aivan liikaa negatiivisia puolia. Samaan aikaan ymmärrän erittäin hyvin että suurin osa ihmisistä on kanssani täysin eri mieltä. Eli ei, en arvostele teidän muiden valintoja, älkää tekään minun :)
Olen pian 31 vuotias. Haaveilin teini-ikäisenä perheestä, mutta haaveeni ovat kokoajan siirtyneet ja nykyisen mieheni kanssa olemme puhuneet nyt että emme välttämättä lisäänny. Emme halua sanoa ei koskaan mutta tällä hetkellä molemmista tuntuu, että lapsi jää tekemättä. Olemme pohtineet sijaislasta tai adoptiota, mutta tätä vasta mietimme.
Olen rehellisesti sitä mieltä, että maailmassa on jo nyt liikaa ihmisiä. Yhtään lisää ei tarvita.
Olen silti itsekäs siinä mielessä, että haluan elää ns. täyden elämän. En halua ruveta vegaaniksi, lopettaa matkustamista tai autolla ajamista jne. Teen toki omantunnontuskissani viisaita valintoja kulutuksen suhteen ja syön kasvispainotteisesti.
En usko että ihminen onnistuu pysäyttämään ilmastonmuutosta, olemme siihen liian itsekkäitä. 50 vuoden päästä olen todennäköisesti kuollut tai hyvin lähellä sitä. Sen sijaan lapseni ja lapsen lapseni olisivat yhä täällä. Millaista heidän elämänsä olisi? Ilmasto on tuhottu ja todennäköisesti maailmassa on levottomampaa, ehkä sotia elintilan vuoski. Ehtisinkö ehkä kuolinvuotenani nähdä tuhon jota ihmiskunta on saanut aikaiseksi, ei tiedä.
Euroopassa on ylipäänsä pisin rauhan jakso läpi koko ihmiskunnan historian. Ei ole syttynyt kolmatta maailman sotaa, ihmisillä on historiaan verraten turvallista ja lääketiede on pitkälle kehittynyt. En rehellisesti jaksa uskoa että näin jatkuu enää kamalan kauaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole rahaa, kiinnostusta, energiaa, sopivaa elämäntilannetta lapseen. Epäilyttää oman persoonan soveltuminen äitiyteen. 100-prosenttisen varma ei voi olla, mutta uskon jääväni lapsettomaksi. Olen 31-v ja korkeakouluopinnot mm. edessä päin eikä tosiaan juuri lainkaan kiinnostusta perhe-elämään. Nuorempana haaveilin perheestä, mutta joskus 25+ tajusin realiteetit ja loppui haaveet.
Itselleni kävi juuri samalla tavalla. Nuorempana 18-24 ikäisenä olisinkin jopa ollut valmis saamaan lapsia ja oli vauvakuume.
Koska elämäntilanne ei ollut silloin sopiva, niin emme hankkineet siinä vaiheessa lapsia.
Nyt 28 ikäisenä, en edes haaveile/halua lapsia, koska haluan nauttia omasta elämästä. Jos saisimme lapsia, niin elämänlaatu laskisi huomattavasti. Nytkin kun tulee kausia kun rahallisesti menee välillä tiukille, niin sitten kun olisi lapsia..sitten se vasta tiukkaa tekisikin.
Olemme mieheni kanssa molemmat sitä mieltä, että lapsi ei antaisi meille mitään sellaista jota kaipaisimme. Molemmat nauttii tästä hetkestä ja siitä että voimme tehdä mitä haluamme.
Itse ainakin haluan opiskella, kehittää itseeni töissä, menestyä, matkustella ja elää itseäni varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua lapsia. Btw, halveksin kaltaisiasi loisia, jotka alkavat porsimaan heti vakityön saatuaan ja sinun kaltaisten ihmisten takia meitä muitakaan naisia ei oikein uskalleta palkata.
Ei ole vaihtoehtoja. Jos tekee lapsia tyhjän päälle, voi pudota työelämästä.
Nykyaikana ei välttämättä ole työtä mihin palata, vaikka työsuhde olisi ollut vakituinen.
Yt saattaa napsahtaa kohdalle jo raskausaikana.
Raskaana olevia ei saa irtisanoa yt-neuvotteluissa. Tämä on todella väärin muita kohtaan, koska muilla ei ole vastaavaa suojaa.
Saa irtisanoa. Irtisanominen ei vaan saa johtua raskaudesta, vaan siihen on oltava todellinen syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi olen itsekään olemassa, niin miksi laittaa vahinko kiertämään ?
Päätin, etten tee lapsia niin kauan kun Suomen kouluissa on pakko opiskella ruotsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon 26v nainen, opiskelua jäljellä on vähän yli 2 vuotta, tuolloin olen melkein 29. Siinä vaiheessa on pakko päästä vakitöihin, tässä ammatissa ei oo varaa päästä taitoja ruostumaan.
En oo ikinä seurustellut enkä oo koskaan kiinnostunut kunnolla kenestäkään miehestä eikä kukaan oo osottanu olevansa kiinnostunut musta. Olen ihmisten seurassa hiljainen useimmiten, aika moni ujoksi ja rauhalliseksi kutsuu. En käy baareissa, en harrasta mitään seuralajeja vaan pelkästään yksin metsässä juoksua, koulussa lähestulkoon kaikki ovat jo pariutuneet.
Varmaan kaikille itsestäänselvää, miksi mulla ei ole lapsia eikä varmaan koskaan tule olemaankaan.
Lasettomuuteni on seurausta ahkerasta ehkäisystä ja haluttomuudesta lasten saamiseen. Miksi hankkisin jotain mitä en halua tai tarvitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaako ap. nyt jotain 'puolusteluja', perusteluja ja tarkkoja selvityksiä ?
Mielestäni niitä ei tarvita, eli ei tarvitse kukaan ,eikä niitä tarvita mihinkään.
Lapsettomat ovat ihmisiä siinä missä muutkin ja se heidän osaltaan tämän yhteiskunnan hyväksi riittääkin.
Oma asiansa lisääntyvätkö vai eivätkö ja jolleivat lisäänny, niin miksi eivät.
Se ap:lle tiedoksi riittäköön, etteivät kaikki voi, vaikka kuinka haluaisivat ja etteivät aivan kaikki niistäkään joille sinänsä ei siihen mitään omia biologisia ja fyysisiä esteitä tai rajoitteita...
(siis joko raskaaksi tulemiselle, tai siittämiselle )
olisikaan, siltikään halua. (ja osaavat juuri sen takia käyttää ehkäisyvälineitä (...toisin kuin eräät, jotka ilmeisesti eivät ole niistä kai sitten kuulleetkaan )
Vaikean sairauden takia jouduin jäämään lapsettomaksi. Raskaus olis minulle vaarallinen ja sairaille ei myönnetä adoptiolupaa. Se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parisuhteessa, mutta en harrasta seksiä. En halua lapsia niin paljon että alkaisin oikein tekemällä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
En halua lapsia. Btw, halveksin kaltaisiasi loisia, jotka alkavat porsimaan heti vakityön saatuaan ja sinun kaltaisten ihmisten takia meitä muitakaan naisia ei oikein uskalleta palkata.
Kerrotko vielä, että miten sitten pitäisi tehdä? On vastuuton tuleva yh, jos tekee opiskelijana lapsen, on loinen, jos varmistaa ensin vakituisen työpaikan. Kerrotko sen ainoan oikean tavan saada perhettä? Kamala ajatusmaailma niin monella täällä, hyi. Taitaa olla katkeruutta ja pahoinvointia monella, kun on tarve tällaista suoltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on muutama geneettinen riskitekijä (ei näy päälle) jota en halua siirtää mahdolliselle jälkipolvelle. Muutenkin raskaus olisi minulle riski ja päättyisi todennäköisemmin keskenmenoon kuin verrokeilla. Vähän tekee kipeää ajatella lapsettomuutta mutta itse sentään en viitsi ehdoin tahdoin vääntää ns. heikompaa ainesta maailmaan.
Tästä ketjustapa sen suunnilleen näkee, ei nykynaisista suuri osa tekisi lapsia vaikka siitä maksettaisiin enemmän. Siksi kaikki toimenpiteet ovat turhia. En syytä ketään (en vaikka on lapsikin ja olen mies).
Olen työtön, mielenterveys pohjamudissa, masennusta, ahdistusta, ylipainoa, ihmispelkoa, paniikkihäiriö, syön montaa eri lääkettä, eikä ole ketään kenen kanssa lasta puuhata ja vaikka olisikin en tunne että olen soveltuva äidiksi näillä ongelmillani lapsi ei saisi arvoistansa elämää.
En ole koskaan halunnut lapsia, eikä ole koskaan kaduttanut päätökseni lapsettomuudesta. Palstan kielellä kai olen vela. Elän parisuhteessa, 50v nainen. Miehellä on 24v tytär. Tämän tyttären kanssa olemme hyvissä väleissä ja hän käy muutaman kerran vuodessa meillä kyläilemässä.
Ei oo miestä, ei rahaa enkä tiedä edes halunko lähetä siihen.. en nyt ainakaan vielä.
Olen 27-vuotias, opiskelen ja teen töitä kaiket päivät. Ei oo aikaa, tuntuu myös vieraalta ajatukselta ainakin toistaiseksi... tuntuu että opettelen vasta itse "aikuista elämää". Ehkä mietin lapsiasiaa sitten 30+, tosin sekin tuntuu liian aikaiselta... Miksi lisääntymisaika on niin lyhyt? Ei tässä kerkee miettiä kunnolla tehdäkö lapsia vai ei ja sitten ei enää pystykään!
En ole naisten ( enkä omasta ) mielestä sopiva isäehdokas sairauksineni ja työkyvyttömyyteni vuoksi. Haluaisin perheen, mutta en tähän tilanteeseen, jota en pysty muuttamaan. Joten todennäköisesti jään lapsettomaksi.