Rehellisesti: Suhtaudutko eri tavalla lihavaan kuin hoikkaan ihmiseen?
Laihduttaneet toistuvasti kertovat siitä miten suhtautuminen heihin muuttui kun laihduttivat ylipainon pois.
Itse myönnän: Jos joku on tosi lihava, mulla todellakin on jonkinlainen oikeastaan tiedostamaton asenne tätä henkilöä kohtaan. Ehkei hän ole ihan yhtä pystyvä. Ehkä hänellä on jotain ongelmia. Ehkä hän ei ole ihan viisas kun on itsensä tuollaiseksi päästänyt. Laiska?
Ja ei, en ajattele näin kohtaamisessa, mutta kun itsekseni mietin olenko ajatellut alitajuisesti jotain tuon suuntaista, niin joo, olen saattanut.
Ja olen itse lihava!
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Laihasta tulee mieleen ettei ymmärrä hyvästä ruoasta mitään ja punnitsee itseään usein, imeskelee mieluummin kieltään kuin suklaakonvehtia.
😅😅 Itsellä ajatus juuri päinvastoin - ajattelen ettei lihava ymmärrä hyvän ruuan päälle mitään, määrä on tärkein.
Omassa perheessä ja ystäväpiirissä kaikki hoikkia - normaalipainoisia ja olemme todella ruokaorientoituneita!
2 laihinta 35-40v tytärtä kaapii tytekakun jämät perhepäivällisillä. Herkutellaan blineillä ja mädillä näin keväällä, leivotaan joka viikko jne. Jokainen ateria pitää olla nautinto, arkenakin
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun. Siis useinhan lihavat on mukavampia mutta myös kokemukseni mukaan laiskoja. Lihava ei ole mielestäni koskaan hyvännäköinen, sorry. Ja jos on nuorena on ylipainoinen niin mietin et miksi ihmeessä olet päästänyt itsesi tuohon kuntoon, mitä syöt (ja juot) jotta olet noin huonossa kunnossa..tikittävä aikapommi. Surullista että niin moni nuori (varsinkin nainen) on nykyään ylipainoinen, johtuukohan se osittain siitä että moni alkaa popsimaan ehkäisypillereitä jo teini-iässä..?
Ehkäisypillereitä on syöty vuosikymmeniä, ne ei lihota.
Itse painoin 52-55kg kun käytin pillereitä ja hormonikierukkaa
Suhtaudun ihmisiin yksilöllisesti riippumatta heidän painostaan.
En suhtaudu erilailla. Mutta olen huomannut kuinka hyväksikäyttäjät ja pahantahtoiset koittaa hyötyä lihavista pitäen heitä helppoina. Lihavuutta katsotaan että lihava on ihan kaikessa heikko haluten miellyttää eikä uskalla kieltäytyä kun pyydellään rahaa tai muita hyötyjä.
Todella noloa kun olen ollut hoikan ystäväni kanssa jossain niin minulta on tultu kerjäämään että onko antaa sitä ja sitä, ihan kuin olisin ylipainoisena kävelevä kyltti pummeille että täältä saa mitä vain kun pyytää.
Ylensyönti on addiktio siinä missä alkoholismikin. Ja kulkee käsi kädessä usein esim. Lääkeuskovaisuuden ja muiden ongelmallisten ajatushimmelien kanssa. Terve ihminen on hoikka ja/tai lihaksikas, liiallinen lihaksikkuuskin on mielestäni ruumiillista työtä tekemättömälle ylensyöntiä
Lihavuus kertoo itsekurin puutteesta. 99% lihavista on lihavia elintavoista johtuen ja liian laiskoja elämänmuutokseen. Suhtaudun heihin normaalisti työelämässä, mutta en koskaan huolisi kumppanikseni lihavaa ihmistä. Kavereissa mitään sairaanloisen lihavia ei ole myöskään.
Niin no. En ajattele mitään kummempaa tavispullukoista tai tavishoikista... Sairaalloisen lihavista ja laihoista kyllä. Ajattelen, että he ovat sairaita. Sairaalloisen lihavat myös haisevat ja tämä on fakta. Tulee paha olo heidän lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on todella lihava, niin ajattelen että geeneissä on se selitys tai mahdollisesti jokin sairaus. Muuten en ajattele lihavia lihavina, vaan ihan ihmisinä.
Hippo on geneettisesti "lihava". Ihminen ei. Toki samalla tavalla kuin lapsuudessa opittu päihteidenkäyttökin, ylensyönti ja huonot ruokailutottumukset periytyvät
Vierailija kirjoitti:
Ylensyönti on addiktio siinä missä alkoholismikin. Ja kulkee käsi kädessä usein esim. Lääkeuskovaisuuden ja muiden ongelmallisten ajatushimmelien kanssa. Terve ihminen on hoikka ja/tai lihaksikas, liiallinen lihaksikkuuskin on mielestäni ruumiillista työtä tekemättömälle ylensyöntiä
Ei sairauksilta ja addiktioilta ole yhtään sen enempää suojassa hoikatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on todella lihava, niin ajattelen että geeneissä on se selitys tai mahdollisesti jokin sairaus. Muuten en ajattele lihavia lihavina, vaan ihan ihmisinä.
Hippo on geneettisesti "lihava". Ihminen ei. Toki samalla tavalla kuin lapsuudessa opittu päihteidenkäyttökin, ylensyönti ja huonot ruokailutottumukset periytyvät
Täytyy sanoa, että tunnen pari tällaista oikein megalihavaa. Paino varmaan lähemmäs 200 kg, ellei jo ole ylikin. Ovat myös keskimääräistä pidempiä. Nämä olleet jo vauvoina ihan jättikokoisia. Mistähän johtuu? Toki ne elämäntavat vaikuttaa myös.
Vierailija kirjoitti:
En pysty suhtautumaan lihaviin ihmisiin samalla tapaa kuin laihoihin. Erityisesti siis lihaviin naisiin. Harmi, kun luonteensa puolesta läskit ovat usein leppoisia. Mutta romantillisesti en vain voisi kuvitella olevani minkään läskiämpärin kanssa.
Sinä vaikutat kyllä aika tyhjältä ämpäriltä myös. Luultavasti alhaisen äo:n takia harva haluaa olla lähelläsi.
Valitettavasti kyllä. Välittömästi yhdistän hänet syömishäiriöön, liikkumisrajoittunut, huono kunto ja suureen määrään poissaoloja töistä.
Laihduttaneilla itsellään muuttuu monesti asenne isosti positiiviseksi ja se tietenkin vaikuttaa myös kaikkeen ja myös itsetunto monesti paranee heillä ja se näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus kertoo itsekurin puutteesta. 99% lihavista on lihavia elintavoista johtuen ja liian laiskoja elämänmuutokseen. Suhtaudun heihin normaalisti työelämässä, mutta en koskaan huolisi kumppanikseni lihavaa ihmistä. Kavereissa mitään sairaanloisen lihavia ei ole myöskään.
Toivottavasti pystyt sen ankaran itsekurisi pitämään loppuiän, sen vaikeutuen varmasti eikä tulisi sairauksia, ettei tarvitse vaihtaa kaveripiiriä. Onnea vaan ahkeraan elämääsi kun et ole laiska. 🤣 Täydellisyydestäsi huolimatta sinua ei ole vielä näköjään huolinut kukaan hoikkakaan.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti kyllä. Välittömästi yhdistän hänet syömishäiriöön, liikkumisrajoittunut, huono kunto ja suureen määrään poissaoloja töistä.
Noista työpoissaoloista olen eri mieltä. T. Esihenkilö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on todella lihava, niin ajattelen että geeneissä on se selitys tai mahdollisesti jokin sairaus. Muuten en ajattele lihavia lihavina, vaan ihan ihmisinä.
Hippo on geneettisesti "lihava". Ihminen ei. Toki samalla tavalla kuin lapsuudessa opittu päihteidenkäyttökin, ylensyönti ja huonot ruokailutottumukset periytyvät
Täytyy sanoa, että tunnen pari tällaista oikein megalihavaa. Paino varmaan lähemmäs 200 kg, ellei jo ole ylikin. Ovat myös keskimääräistä pidempiä. Nämä olleet jo vauvoina ihan jättikokoisia. Mistähän johtuu? Toki ne elämäntavat vaikuttaa myös.
Olisiko kasvuhormonit. Eläinteollisuudessa niitä käytetään
Toki voi olla vaan pakkosyöttökin raskauden ja vauva-aikana. Tiedän yhden perheen, jossa kaikki vauvan ääntely tarkoitti sitä, että sitä pitää ruokkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihasta tulee mieleen ettei ymmärrä hyvästä ruoasta mitään ja punnitsee itseään usein, imeskelee mieluummin kieltään kuin suklaakonvehtia.
😅😅 Itsellä ajatus juuri päinvastoin - ajattelen ettei lihava ymmärrä hyvän ruuan päälle mitään, määrä on tärkein.
Omassa perheessä ja ystäväpiirissä kaikki hoikkia - normaalipainoisia ja olemme todella ruokaorientoituneita!
2 laihinta 35-40v tytärtä kaapii tytekakun jämät perhepäivällisillä. Herkutellaan blineillä ja mädillä näin keväällä, leivotaan joka viikko jne. Jokainen ateria pitää olla nautinto, arkenakin
Tuo friikkisyöminen on sitten hairahdus toiseen suuntaan. Kalan munasoluilla herkuttelua, aah miten ihanaa. Kukaan täyspäinen ei edes katso tuollaista moskaa päin, vaikka olisi kuinka herrojen herkkua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylensyönti on addiktio siinä missä alkoholismikin. Ja kulkee käsi kädessä usein esim. Lääkeuskovaisuuden ja muiden ongelmallisten ajatushimmelien kanssa. Terve ihminen on hoikka ja/tai lihaksikas, liiallinen lihaksikkuuskin on mielestäni ruumiillista työtä tekemättömälle ylensyöntiä
Ei sairauksilta ja addiktioilta ole yhtään sen enempää suojassa hoikatkaan.
Kehon terve metaboliikka suojaa häiriöiltä ja paastoaminen jopa palauttaa niitä. Addiktioilta suojaa itsekuri ja kyky etsiä ja saada mielihyvää muistakin asioista, kuin oraalisista
Joku alitajuinen suhtautuminen minussa on, joka ei ole rationaalisen tason asia. Se ilmenee esim. niin, että lapsuuden traumat käyvät mielessä, hankalat vanhemmat, hyväksikäyttö tms. Lisäksi helposti mieleen tulee ajatuksia "sitku-elämästä" tämän toisen puolesta: kunhan vain saisi asiat kuntoon, pääsisi toimivaan terapiaa, ottaisi laihdutuslääkettä tms. Sitten asiat voisivat olla hyvin ja kunnossa. Järjellä sitten torppaan nämä mieleen tulevat ajatukset.