Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Rehellisesti: Suhtaudutko eri tavalla lihavaan kuin hoikkaan ihmiseen?
17.11.2018 |
Laihduttaneet toistuvasti kertovat siitä miten suhtautuminen heihin muuttui kun laihduttivat ylipainon pois.
Itse myönnän: Jos joku on tosi lihava, mulla todellakin on jonkinlainen oikeastaan tiedostamaton asenne tätä henkilöä kohtaan. Ehkei hän ole ihan yhtä pystyvä. Ehkä hänellä on jotain ongelmia. Ehkä hän ei ole ihan viisas kun on itsensä tuollaiseksi päästänyt. Laiska?
Ja ei, en ajattele näin kohtaamisessa, mutta kun itsekseni mietin olenko ajatellut alitajuisesti jotain tuon suuntaista, niin joo, olen saattanut.
Ja olen itse lihava!
Kommentit (183)
Kokonaisuus ratkaisee aina.
Esimerkiksi ikään liittyvät ajatukset ylipainoisista:
-lihava alle teini-ikäinen ja nuori teini: vanhemmat ovat epäonnistuneet
-nuori: laiska, vetelä, syö hyvin epäterveellisesti
-pienten lasten vanhemmat: pieni ylipaino on ymmärrettävää
-aikuinen lapseton/lapset jo vanhoja: mt-ongelmia, perussairas tai oman terveyden ylläpito unohtunut kiireisen elämäntyylin ohessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tämän itsessäni, kyllä. Esim. työyhteyksissä suhtaudun lihaviin ihmisiin lähtökohtaisesti negatiivisemmin, ja heidän täytyy jotenkin erikseen todistaa olevansa hyviä tyyppejä ennen kuin alan nähdä heidät sellaisina. Minulla kai on jonkinlainen ennakkoluulo, että lihavat ovat ärsyttäviä ja yksinkertaisia.
En osaa sanoa suhtaudunko samoin sukupuolesta riippumatta, sillä työskentelen naisvaltaisella alalla ja miettimäni henkilöt ovat kaikki olleet naisia. En tiedä mistä tämä ennakkoluuloni on alunperin lähtöisin.
Tämä riippuu kontekstista. En viehäty lihavista, en usko lihavien voittavan maratonijuoksua tai voimistelukilpailua, mutta sumopainissa tilanne on päinvastainen. Kaupan kassalla minulle on aivan sama minkä painoinen ihminen minua palvelee, samoin ystävänä.
Kaikkiin ihmisiin suhtaudutaan eri tavalla, halusimme sitä tai emme.
Vierailija kirjoitti:
Kokonaisuus ratkaisee aina.
Esimerkiksi ikään liittyvät ajatukset ylipainoisista:
-lihava alle teini-ikäinen ja nuori teini: vanhemmat ovat epäonnistuneet
-nuori: laiska, vetelä, syö hyvin epäterveellisesti
-pienten lasten vanhemmat: pieni ylipaino on ymmärrettävää
-aikuinen lapseton/lapset jo vanhoja: mt-ongelmia, perussairas tai oman terveyden ylläpito unohtunut kiireisen elämäntyylin ohessa
3. ja 4. kohta ei ole mikään selitys ylipainolle, ri todrllakan ymmärrettävää!
Kyllä se on oma käsi joka sipukkapussista sitä roskaa suuhun tunkee.
Tai on tunkematta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihasta tulee mieleen ettei ymmärrä hyvästä ruoasta mitään ja punnitsee itseään usein, imeskelee mieluummin kieltään kuin suklaakonvehtia.
😅😅 Itsellä ajatus juuri päinvastoin - ajattelen ettei lihava ymmärrä hyvän ruuan päälle mitään, määrä on tärkein.
Omassa perheessä ja ystäväpiirissä kaikki hoikkia - normaalipainoisia ja olemme todella ruokaorientoituneita!
2 laihinta 35-40v tytärtä kaapii tytekakun jämät perhepäivällisillä. Herkutellaan blineillä ja mädillä näin keväällä, leivotaan joka viikko jne. Jokainen ateria pitää olla nautinto, arkenakin
Tuo friikkisyöminen on sitten hairahdus toiseen suuntaan. Kalan munasoluilla herkuttelua, aah miten ihanaa. Kukaan täyspäinen ei edes katso tuollaista moskaa päin, vaikka olisi kuinka herrojen herkkua
Onko hyvä täysipainoinen terveellinen syöminen ja itsetehty ruoka friikkiä??
Kalaa, kanaa, nautaa, possua, äytiäidiä, kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä, täysrasvaisia juustoja, oliiviöljyä, pähkinöitä, palkokasveja, leipää yms herkkuja?? 80/20 suhteessa makeisiin herkkuihin kuten leivonnaisiin, kakkuihin, jäätelöön tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihmisen sukupuolesta, ihmisen genderiviosta, ihmisen iästä, ja usein tilanteesta.
Pääsääntöisesti suhtaudun kaikkiin nuoriin hoikkiin kaunottariin, jotka jo syntyessään olevat naisia, hellyydellä sekä himoiten. Muita inhoan.
Olen itse ollut pitkään reilusti ylipainoinen. Mitään läskiksi huutelua en ole kohdannut, mutta jotain epäluuloa kyllä. Olin esim. työpaikassa mikä sisälsi fyysistä liikkumista, niin tuli epäluuloja olenko tehnyt vaadittavat asiat, kutsuttiin isoluiseksi jne. Mulla on varmaan joku laihan ihmisen identiteetti vielä olemassa, koska joka kerta hämmästyn noita epäluuloja.
Yksi tuttu kyllä ottaa hermon päälle, kun tuntuu olevan niin ylpeä omasta laihuudestaan. Laihuudestaan huolimatta voi huonosti. Inhottaa se lihavien tuttujen kommentointi.
Ikävää sanoa näin, mutta toisaalta lihavana olo on myös jotenkin turvallista kun ei herätä samalla tapaa mielenkiintoa kuin hoikkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh lihavaa on vaikea ottaa vakavasti, koska lihavuus usein ilmentää laiskuutta, huonoa itsekuria, impulssikontrollin heikkoutta jne.
Esim. lihava lääkäri ei ole uskottava. Kerran oli hyvin lihava lääkäri, jonka vastaanottohuone haisi aivan järkyttävältä, siis hieltä ja märältä koiralta. Sellainen haju, kun vaatteet pesty matalalla lämpötilalla eivätkä ole tulleet raikkaiksi, vaan tunkkaisiksi, sekoittuneena todella voimakkaaseen hien hajuun. Niin hänen olisi sitten pitänyt mulle tehdä raskaudenjälkeinen sisätutkimus. En todellakaan suostunut, kuvottavaa. Kävin tuon jälkeen yksityisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suhtaudu eri tavalla. Muistan jo lapsuudesta, miten jotkut luokan tytöt kohteli meidän luokan vähän pullukampaa tyttöä kuin eläintä ja ihan vain painon takia. Mua tuo kohtelu häiritsi ja menin itse tytölle kaveriksi. Muistaakseni taisin kysyä ekalla kerralla, onko sillä tarroja, joita vaihdella. Ja seuraavaksi kerrottiinkin kilpaa vitsejä toisillemme ja naurettiin kuin hullut. Ja sainkin muuten elämänmittaisen, mahtavan ystävän. Ollaan edelleen ystäviä, nähdään vähintään kerran viikossa. Kolmekymppisiä bestiksiä ollaan ja voin vaan toivoa, että omat lapseni tulevaisuudessa myös näkevät painon taakse.
Tämä. Minä olin itse lapsena alipainoinen ja minulla oli lihava ystävä. En ymmärrä miksi ja miten painon pitäisi vaikuttaa ystävyyteen.
Ystävän painoa ei edes ajattele. Vuosia sitten ystäväni erosi miehestään, ja satuin sitten näkemään miehen uuden naisen kanssa kaupungilla. Olin jo kirjoittamassa ystävälleni naureskelevaa viestiä, että sun exä on nykyään hirveän läskin kanssa. Ennen lähettämistä minulle välähti, että ystävänihän on vielä lihavampi kuin tämä uusi nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut itsekin lihava. En mielestäni suhtaudu sen kummemmin, aina voi sanoa jotain vaikka kauniista silmistä tai hiuksista, jos ylipäänsä pitää kommentoida toisen ulkonäköä.
Kiinnitän huomiota jos joku on hoikka. Ehkä ajattelen että on liikunnallinen ja terveydestä kiinnostunut jos nyt noteeraamista enemmän ajattelen.
Suurin osa aikuisista on lihavia ja ei sitä enää huomaa kun silmä tottuu, joten en suhtaudu mitenkään. Joskus töissä kokouksessa tulin katselleeksi porukkaa ja totesin että suurin osa on lihonut vuosien aikana, joten kyllä ne tilastot vain totta ovat.
Olen itse normaalipainoinen ja kiipeilyharrastuksessa näen laihojakin treenaajia. Tämänkin vuoksi on vaikea hahmottaa kokonaistilannetta ja että olisin itse normaalipainoisena keskimääräistä keski-ikäistä hoikempi. Oletan että näytän samalta kuin muutkin, enkä ole huomannut mitään suhtautumista muuta kuin että vastaantulevat tai asiakaspalvelussa olevat miehet katsovat keski-ikäisen naisen läpi tai ohi. Enpä minäkään vanhoja setiä katsele vaikka olisivat hoikka, joten en ihmettele.
En ole ollut lihava, joten en vähättele kokemuksia. Silti tulee mieleen että laihtuneet entiset lihavat saattavat vain olla keskimääräistä kauniimpia, mikä korostuu hoikempana. Jos on nelikymppinen tavis kuten minä, niin ei kiinnitä huomiota. Kauniita ihmisiä kohdellaan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihasta tulee mieleen ettei ymmärrä hyvästä ruoasta mitään ja punnitsee itseään usein, imeskelee mieluummin kieltään kuin suklaakonvehtia.
😅😅 Itsellä ajatus juuri päinvastoin - ajattelen ettei lihava ymmärrä hyvän ruuan päälle mitään, määrä on tärkein.
Omassa perheessä ja ystäväpiirissä kaikki hoikkia - normaalipainoisia ja olemme todella ruokaorientoituneita!
2 laihinta 35-40v tytärtä kaapii tytekakun jämät perhepäivällisillä. Herkutellaan blineillä ja mädillä näin keväällä, leivotaan joka viikko jne. Jokainen ateria pitää olla nautinto, arkenakin
Juuri näin. Olen hedonisti. Nautin hyvästä, laadukkaista raaka-aineista tehdystä ruoasta ja myös liikunnasta. Sen tuomasta mielihyvästä, niin psyykkisestä kuin visuaalisesta. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
t. Terve, energinen, hyväntuulinen, normaalipainoinen, hyväkuntoinen 50 vee nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua marisevia saikuttajia töihin. Siksi en ota edes haastatteluun lihavia työnhakijoita.
En. Kun olen ihmisten kanssa tekemisissä voimavarani ja huomiokykyni menevät siihen sosiaaliseen tilanteeseen ja omaan toimintaani.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
En nyt mitenkään merkittävästi tai näkyvästi. Lähinnä se vaikuttaa silloin, jos arvioin toista mahdollisena seurustelukumppanina. Joskus katson että tuo olisi tosi nätti nainen normaalipainoisena.
Joskus ääritapauksissa mietin, että miten joku ihminen on päästänyt itsensä noin pitkälle. Eikö ole missään kohtaa peiliin katsoessa tullut ajatus että ei helvetti, nyt stoppi tähän hommaan. Itselleni tulee sellainen, jos pääsen tarpeeksi pulskistumaan ja sitten alan tehdä muutoksia että pääsen takaisin.
Joskus siitä saa pientä lohdutusta päivään jos oma elämä tuntuu ankealta, kun näkee jonkun ja ajattelee että no, ainakaan en näytä tuolta. Rumaa ja pikkumaista, mutta joskus sitä tarvitsee minkä tahansa valonsäteen.
Olin aiemmin ylipainoinen, en saanut positiivista huomiota. Laihdutin 20 kg ja treenasin, sain myönteistä huomiota hyvin paljon. Nyt olen taas ylipainoinen, olen nobody. Yritän taas laihduttaa.
T. M48.
Tämä ketju osoittaa, että lihavuuttakin vastenmielisempää ja rumempaa on ihmisten ruma sielu, sitä kun ei voi parantaa.
Hävetkää!
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju osoittaa, että lihavuuttakin vastenmielisempää ja rumempaa on ihmisten ruma sielu, sitä kun ei voi parantaa.
Hävetkää!
Eiköhän se ole ihan inhimillistä ja kaikenlaisille ajatuksille on omat syynsä. Kukaan ei ole enkeli, vaikka kuinka yrittää kieltää omia rumia ajatuksiaan ja vajavaisuuksiaan.
Sen sijaan että häpeäisimme ihmisyyttämme tai toimisimme ajatuspoliiseina muille, oleellisinta lienee se että miten kohtelemme toisia. Ajatuksille ei voi mitään, mutta sille voi että miten käyttäydymme.
Vain ja ainostaan seksi- ja seurustelukumppanin valinnassa. Muuten olette silmissäni kaikki yhdenvertaisia.