Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: Suhtaudutko eri tavalla lihavaan kuin hoikkaan ihmiseen?
17.11.2018 |
Laihduttaneet toistuvasti kertovat siitä miten suhtautuminen heihin muuttui kun laihduttivat ylipainon pois.
Itse myönnän: Jos joku on tosi lihava, mulla todellakin on jonkinlainen oikeastaan tiedostamaton asenne tätä henkilöä kohtaan. Ehkei hän ole ihan yhtä pystyvä. Ehkä hänellä on jotain ongelmia. Ehkä hän ei ole ihan viisas kun on itsensä tuollaiseksi päästänyt. Laiska?
Ja ei, en ajattele näin kohtaamisessa, mutta kun itsekseni mietin olenko ajatellut alitajuisesti jotain tuon suuntaista, niin joo, olen saattanut.
Ja olen itse lihava!
Kommentit (183)
En. Paitsi jos toinen on todella lihava, tai todella laiha. Sillä molempien olotilojen täytyy olla tosi hankalaa, sääliä ei pitäisi, mutta säälin, tämä ei kuitenkaan oikeuta alentuvaan käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti: Nään ihmisessä muutakin kun painon (kyllä, luit aivan oikein :) !!!)
Esim. jos nään lihavan ihmisen, en ajattele "vittu mikä tankki!!!!!!!!1, varmaan ihan täys idiootti"
Tai jos nään laihan, en ajattele et "wow, miten hoikka tyyppi!!!! varmaan tosi aktiivinen ja viisas ihminen!!!!!!"
Suhtaudun aikalailla yksilöllisesti erilaisiin ihmisiin, en kuvittele et kaikki jotka painaa vaikka 65 kiloa, on identtisiä kopioita toisistaan. Tai esim. 90 kilosiakaan en pidä täysin samanlaisina ja kohtele jokaista samalla tavalla. Ja ei: mulla ei ole vaakaa tai muita mittareita mukana jos tapaan uusia ihmisiä.
En. Tietysti jos on ihan valtavan lihava niin silloin ihmisessä täytyy olla jotain vialla joko fyysisesti tai psyykkisesti.
En suhtaudu eri tavalla. Suhtaudun kaikkiin ensisijassa yksilöllisesti, mutta seuraavaksi eniten perustan sukupuoleen, sitten etniseen ja kulttuuriseen taustaan. Ne kertovat paljon enemmän ihmisestä kuin paino.
Ja lisäys edelliseen et joo, jos vaikka on tyylii 40 kg ja 170 cm nii kyl mul tulee sellanen " :S hui...." -olo, jos on selkeesti joku anorektikko ja aattelen että toivottavasti paranee.
Tai sitte jos on joku 100 kg/ 150 cm nii ajattelen että okei, on koukussa syömiseen (häiriö sekin) ja aattelen että toivottavasti löytää "tasapainon" / sellasen painon ettei nivelet kuormitu ja että pystyy liikkumaan normaalisti.
Ja hoikasta en ajattele varmaan mitään erikoista, ehkä saatan miettii et "onkohan toi hoikka luonnostaan, vai onko jotain kontrollifriikkeytä tai häiriöö", ja sit lihavasta saatan aatella et harrastaakohan toi liikuntaa, ja et onkohan toi aina ollut lihava/onko joku syy miks paino on noussu jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Tietysti jos on ihan valtavan lihava niin silloin ihmisessä täytyy olla jotain vialla joko fyysisesti tai psyykkisesti.
Onko ihan pakko olla?
Minulla oli ongelmia kun aloin lihoa, mutta ne on selvitetty jo aikoja sitten. Syömisestä on kuitenkin tullut tapa, ja olen vaan niin kovatahtoinen, etten halua syödä toisin. En usko, että sitä luokitellaan psyykkiseksi viaksi.
Suhtaudun (hyvin) lihavaan kuin kehen tahansa sairaaseen. Ajattelen, että hänellä on rajoitteita jaksamisensa suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten en suhtaudu eri tavalla, mutta lihavalle tarjoan yleensä enemmän suklaata. Hoikille en kehtaa yhtä paljon koska ne on aina sillä ikuisella viiden kilon laihiksella.
Rehellisesti, en. Sen verran on sairastettu vakavasti, sekä vanhempani, mies että minä, että olen oppinut, ettei ulkokuorella ole mitään merkitystä, kunhan se toimii, eikä oikeastaan silläkään, muutenkin pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Tietysti jos on ihan valtavan lihava niin silloin ihmisessä täytyy olla jotain vialla joko fyysisesti tai psyykkisesti.
Ikiliikkujaa ei ole keksitty, ihmisenkään kohdalla. On teoriassakin mahdotonta muodostaa itseensä enemmän rasvaa kuin ruoka sisältää ylimääräistä energiaa.
Jos esimerkiksi bussissa vaihtoehdot on istua joko ylipainoisen tai hoikan viereen, kallistun jälkimmäisen puolelle. Jos joku on todella ylipainoinen, saatan ajatella hiljaa mielessäni miten on voinut syödä itsensä tuollaiseen kuntoon. Ystäviä mulla on ihan kaiken kokoisia ja näköisiä, mutta tuskin päätyisin seurustelemaan sairaalloisen ylipainoisen kanssa. Yksikin ystävä on oikeasti todella isokokoinen ja olen ehkä jo vähän huolissani... Nuoria ollaan kuitenkin ja ylipaino selkeästi vaikeuttaa hänen elämäänsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herättää kunnioitusta henkilön elämäntapoja kohtaan, mikäli vielä viisikymppisenä pystyy pitämään BMI:nsä alle 25:ssä.
Kyllä suhtaudun. Uskon, että lihavalla ihmisellä on huonompi autokontrolli. Kukaan ei ole itsestään lihava tai laiha, kyllä se on valintakysymys. Lihavat yksinkertaisesti syövät liikaa (sairauden takia lihavat ovat asia erikseen, mutta heitä on oikeasti aika vähän...) ja liikkuvat liian vähän. Ja kyllähän tämän näkee lihavien ystävien seurassa: aina on joku makeispussi jossain, käydään paljon ulkona syömässä ja annokset ovat isoja, liikutaan oikeasti vähän, limpparia kuluu ja alkoholia.
Laihat ystävät taas syövät järkevästi ja useimmiten harrastavat etenkin paljon hyötyliikuntaa (töihin kävellen/pyörällä, usealla on koira, yms).
Eihän paino vaikuta esim ystävyyssuhteisiin tai miten kohtelee ihmisiä, mutta kyllä näen lihavuuden ihan vaan oman elämän kontrollin puutteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suhtaudu. Muttq on koomisrq nähdä näiden omasta mielestään täydellisten suhtqutuminen ja alentuminen koomisesti olemalla muka hyvä ihminen kun sietää ylipainoajollakullq. Monellqhan se paino on monen asian summa. Sairaudetlääkitykset ja esim huomo kilpparitoiminta. Enkyllä koskaalaihanakqqn määritellyt ihmisiä koon mukaan suuntaan enkä toiseen. Eli perskysymys. Anaalit arvostelee aina. Ketätahansa.
Se kiinnittää huomion ja pistää miettimään lihavuuden syitä. En kuitenkaan halua heitä syyttää tai väheksyä.
Veikkaan vähän että ainakin osalla huono kohtelu on ihan pään sisällä. Ovat itsevarempia laihana niin luulevat muiden suhtautuvan paremmin vaikka suhtautuisivat samalla tavalla.
En muuten kuin romanttisessa/seksuaalisessa mielessä.
En pidä lihavia oletusarvoisesti tyhminä, laiskoina, itsekurittomina tai sairaina. Lihavuuteen on syitä yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Jokainen on yksilö ja kaikilla meillä on omat puutteemme ja vikamme ja hoikalla ihmisellä voi olla ihan samoja ongelmia kuin lihavallakin.
Paras ystäväni on ainakin 20 kiloa ylipainoinen. Ei vaikuta mitenkään suhtautumiseni häneen. Luonne on tärkein.
Itse ole normaalipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
En suhtaudu. Muttq on koomisrq nähdä näiden omasta mielestään täydellisten suhtqutuminen ja alentuminen koomisesti olemalla muka hyvä ihminen kun sietää ylipainoajollakullq. Monellqhan se paino on monen asian summa. Sairaudetlääkitykset ja esim huomo kilpparitoiminta. Enkyllä koskaalaihanakqqn määritellyt ihmisiä koon mukaan suuntaan enkä toiseen. Eli perskysymys. Anaalit arvostelee aina. Ketätahansa.
Onko tämä kirjoitus jotain ursus tai vastaavaa?
Ei järjen häivää.
Suhtaudun. Hoikat ihmiset suhtautuvat lihaviin jokseenkin alentuvasti, joten annan heidän kokea sen saman. Pullukoihin suhtaudun normaalisti.