Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Köyhien perheiden ahdinko pahenee: lasten talvivaatteisiin ei ole rahaa, kirpputoreillakin liian kallista
13.11.2018 |
Mitä mieltä olette? Onko hätä ja kurjuus totta vai haetaanko lapsi-, ja eläinlauman keskellä "jouluapua.fi" tyyppistä kerjäämisavustusta? Yh jo monessa polvessa, isiä riittää ja osasta ei ole edes tietoa. Ja uutta mukulaa on tulossa. Ja juuri jouluksi pitää saada vaikka mitä kaikkea. Minun mielestä tässä haisee hoax! https://yle.fi/uutiset/3-10495016
Kommentit (407)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon lomalla Gambiassa ja tulin just hotellille kummiperheeni luota. Isä, äiti ja kolme lastaan asuvat muutaman neliön betonihuoneessa. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä, pari patjaa lattialla. Toin tuliaisiksi vähän uutta vaatetta (omilta lapsilta pieneksi jääneitä hyväkuntoisia vaatteita), riisisäkin, sokeria, öljyä ja saippuaa ja liikutuin kun näin miten onnelliseksi sain tehtyä nämä ihmiset vaatimattomilla tuomisillani.
Perheen vanhin poika aloittaa kohta koulun. Olen luvannut auttaa kustannuksissa, esimerkiksi koulupuvun hankinta on edessä. Koko perhe on todella onnellinen ja kiiitollinen että poika pääsee kouluun. Suomessa ihan itsestään selvä asia.
Ollaan onnellisia että ollaan synnytty hyvinvointivaltioon.
Keniassa muuten kaikilla ei ole kenkiä. Porukka päästelee flipflopeilla. Olkaa kiitollisia suomalaiset kengistänne.
Etiopiassa ihmiset taisteli jopa tyhjistä muovipulloista ja kerjäs niitä kaduilla. Tekivät niistä kenkiä itselleen.
Suomessa aikuiset ammattitaitoiset ihmiset saavat pienempää palkkaa kun lapsityövoimaa käyttävien tehtaiden riistetyt muksut. (saadakseen alle 500e TYÖTTÖMYYSkorvauksen jota varten ovat ennen työttömäksi jäätyään maksaneet korkeita veroja tuloistaan) perheelliset pakotetaan nyt "kuntouttaviin" orjatöihin 9 euron päivässä kulukorvauksella (kuukaudessa tämä tekee 180e).
Olkaa onnellisia suom.....eiku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Professorit huutaa lehdissä, että lapsia pitäs tehdä enemmän. Eka jokainen hallitus ajaa perheiltä kaiken alas ja silti köyhyyden keskelle pitäs vääntää uusia veronmaksajia. Sillähän ei ole väliä miten ihmiset pärjää, pääasia on että niitä tehtäis enemmän.
Aika harva täällä on köyhä. Ei köyhien syvntyvyyden lisääminen vaikuta mitään koko maan syntyväisyyden kannalta. Ongelma on, että työssäkäyvät ei enää tee lapsia, duunarimiehet ovat lopettaneet vissiin sänkyhommat kokonaan. Ei niiden lasten tekoa meille varakkaille yksinään kannata jättää, jos haluaa, että köyhistä pidetään jatkossakin huolta. Ja mitä tulee niihin toppavaatteisiin, niin toimeentulotukiperheet voivat hakea täydentävästä toimeentulotuesta rahaa lasten talvivaatteisiin.
Ei Suomessa ole todellista köyhyyttä. Sen vaikutelman on saanut kun on näytetty köyhien perheiden elämää vaikka tv:s. Muutama vuosi sitten oli jokin dokumentti nuoren perheen elämästä ja siinä köyhyys ei näkynyt. Oli hyvä asunto, oli iso telkkari ja emäntä oli silminnähden ollut ruuan äärellä. Pukki toi säkillisen lahjojakin. Moni hieraisi silmiään, että perhekö on köyhä. Todellinen köyhyys näkyy siinä, että kaikesta on puute, eikä ole varaa ruokaan, eikä kunnon asuntoon, ei vaatteisiin eikä mihinkään. Jos en väärin muista niin miehellä oli varaa polttaakin.
Tuollaiset TV-ohjelmien köyhät eivät ole köyhyyttä nähneet edes unissaan.
Kun on nälissään ja niin köyhä, että miettii pitääkö alkaa myydä itseään ruokaa vastaan niin silloin alkaa jo tunnistaa itsensä todelliseksi köyhäksi. Olen itse elänyt pelkällä hanavedellä monta päivää elämäni aikana rahapulan vuoksi. Kaurapuurollekin kun on riittänyt muita syöjiä jne eli aikuinen paastoaa halusi tai sitten ei.
Ihan oikeasti. Suomessa saa rahoilla kyllä makaronipusseja kaappiin jemmaan sen verran, että pelkällä vedellä ei tarvi elää. Joku muu syy on hanaveteen kuin tulojen vähyys
Kuule: jos on sattunut saamaan todella ruoka-aineallergisen lapsen, jonka ihoon ei tunnu mikään voide auttavan niin pitää olla aika julma ihminen etteikö hakisi Protopicia heti kun saa reseptin lääkäriltä ja olisi itse mieluummin vaikka nälissään sen sijaan, että antaisi lapsen piinan jatkua. Kaikki eivät pysty syömään sitä kaupan halvinta makaronia vaikka haluaisivat. Eivät edes tavallisia kaurahiutaleita. Eikä Kelakaan heti hyväksy lääkärintodistusta eikä myönnä hoitovoidekokeiluista alempia hintoja edes lapselle. Sen lisäksi hallitus on vienyt vähäisenkin tuen keliaakikoilta.
Sossuhan maksaa lääkkeet kokonaan, joten se siitä voiteesta
Sosiaalityöntekijällä on oikeus arvioida kuuluuko voide pakollisiin menoihin vaikka se olisikin lääkärin kirjoittama reseptilääke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti näiltä köyhiltä perheiltä löytyy mm. samaa teknologiaa, mitä löytyy hyvin toimeentulevilta. Ei osata elää "omassa kastissaan"
Minä en välitä teknologiasta, mutta lapsi usein pyytää mummilta jotain laadukasta lahjaksi ja mummi mielellään ostaa. Pitäiskö mun myydä pojan lahjat ja vaihtaa halvempaan, niin oltaisiin kunnon vähävaraisia?
On teidänkin mummolla prioriteetit kunnossa, jos lapsen perhe niin köyhä että perusasioihin ei varaa mutta lapselle ostetaan kalliita puhelimia tmv. No ehkä se kallis teknologia tuo sitten jotain. iPhonen hinnalla lähtee kaksi ihmistä etelään lomalle äkkilähdöllä...
"...lapsi usein pyytää mummilta jotain laadukasta lahjaksi..."
Vanhemmatko näin on neuvoneet lasta tekemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö?
Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa.
Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.
Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää.
Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.
Näin! Mä tiedän että on aika monta maata, jonka asukkaat olisivat vaan kiilto silmissä tulossa Suomeen kun kuulevat että vaikka ei tienaa mitään, asunto maksetaan ja kaupan päälle n. 500€ käyttörahaa. Terveyskulut ja lääkkeet maksetaan myös. Täällä asuttuaan karu totuus iskee vähitellen. Sillä 500€ voi asua heidän maassaan kun hyvätuloinen ja täällä olet köyhä. Sama se on kun eri sukupolvien väliset käsitykset elämänlaadusta on niin erilaiset. Vanhan ihmisen aikoina sai olla ehkä tyytyväinen että ei joutunut syömään pettuleipää ja hyvä jos kengät oli. Totta kai tällainen henkilö voi pitää jopa pröystäilynä sitä, että ei halua lapsilleen vain pari numeroa liian isoja, kuluneita vaatteita tai kenkiä kirpparilta. Tai halua ostaa sitä 120€ likaista kulunutta sohvaa kirpparilta kun kaupasta saa uuden 160€.
Minusta alkaa tuntua, että käytetyn tavaran ostaminen on taitolaji. Jos joku antaisi minulle pari kymppiä käteen ja käskisi ostaa lapselle tai aikuiselle sopivan vaatekaapillisen talveksi, löytäisin aivan varmasti. Kerran löysin itselleni koko kesän vaatteet 10 eurolla. 0,50 sentin tai 1 euron uudenveroisia puseroita ja farkkuja.
Vai onko siinä jokin sellainen, että väheksytään lähtökohtaisesti kirpputorien tarjontaa, kaikki näyttää jotenkin ällöttävältä kun se on käytettyä, niin ei edes katsota kunnolla millaisia helmiä sieltä löytyy? Kannattaisi muistaa, että pyykkikonekin ON keksitty, jos kirppiksen pöpöjä pelkää...
Mistä kaupasta saa uuden sohvan 160 eurolla? Ikeassakin näkyvät olevan n. 300 euroa halvemman hintaluokan sohvat. Tori.fi:stä sen sijaan saisi 160 eurolla ja todella hienoja sohvia. 50 eurolla saa jo kivan sohvan, joskus ilmaiseksi (sohvia annetaan ilmaiseksi tosi paljon, monet niistä ovat tietysti vanhempaa mallia tai kuluneita, mutta jos malttaa odottaa niin tekee kyllä löytöjäkin).
Pakko sanoa, että lapsen talvivaatteiden osto kirppikseltä on riskipeliä. Jos haalaria on pesty usein, niin vedenpitävä ominaisuus heikkenee, samoin ei välttämättä kovin lämpimänä enää pidä.
Kengissä taas riski, että vetävät kasvavat jalat virheasentoon.Uutena ostettuna eitosin tarvitse olla mitään huippumerkkiä, itse maksoin lapsen haalarista n. 45€, kun oli cittarissa plussatarjouksessa. Perushyvä, eli lämmin ja vedenpitävä. Kengiksi ostin Kuomat n. 35 €urolla.
Hanskoja löytyi jesperjuniorin -50% alelaarista. Pipoja ostin muutaman jo kesällä, kun eräässä kaupassa oli poistomyynti, maksoivat euron kappaleelta.Villasukkia neulon itse, lankoja haalin alelaareista.
Minua välillä pienen lapsen vanhempana ihmetyttää nuo ”ominaisuudet” mitä ulkoiluvaatteilta vaaditaan. Omassa lapsuudessani leikittiin kunnes haalari kastui, sitten se pantiin kuivumaan ja vaihdettiin toinen. Eka oli käyttökunnossa taas huomenna. Nykyään lasten vaatteissa pitäisi olla kertoimia kuin naparetkelle lähtiessä. Vesipilarit ja biofinityt ja ties mitä. Välillä tuntuu että kuluttajaa viedään kuin pässiä narussa. Ihan hyvin mun muksuille riittää kirppishaalarit, vaikka olisi pariin kertaan pestykin. Tänä talvena molemmilla Reimatecit, toinen kirppikseltä 5€ ja toinen ilmaisena kierrätystapahtumasta. Ja juu, olen keskituloinen korkeakoulutettu.
No ehkäpä juuri sen lapsen mukavuuden takia halutaan, että haalari on lämmin ja vedenpitävä.
Vai haluaisitko itse ulkoilla kylmissäsi kastuneella haalarilla? Esim. päiväkodissa jos jo heti ulkoilun aluksi pääsee vesi läpi haalarista, ja silti vaan on kestettävä ulkona se 1-2 -tuntia. Menepä itse kokeilemaan, että tuleeko "vähän" kylmä.
Itse olen tässä pienituloisuuden aikana karsinut omista menoista, jotta lapsella on hyvät ja lämpimät varusteet. Omia vaatteotani päivitän sitten kun on enemmän rahaa, lapsen tarpeet menevät kuitenkin prioriteeteissäni itseni edelle.
Ja juu, ja itse olen pian valmistuva korkeakoulu -opiskelija, vaikken tiedä mitä ihmettä tuo koulutustaso tähän nyt liittyi.
Vierailija kirjoitti:
Kirpparilla saa parilla eurolla toppapukuja kun merkillä ei ole väliä ja pieni naarmu polvessa ei haittaa. Mä en edes viitsi ostaa mitään parempia pukuja, pihalla se lapsi rymyää kuitenkin suurimman osan ajasta.
No tämäpä se onkin. Jostain syystä se pienituloinen haluaa lapsilleen kaikkein kalleimmat Molot. Monesti talous on ihan kuralla mutta lapsilla on joka vuosi uudet Molot ja Gugguut. Meillä oli naapurissa tällainen perhe, jotuivat sitten muuttamaan kaupungin vuokrakämppään kun ei ollut varaa asua. Ei ikinä niiden lapsilla olisi ollut mitään kirpputorikamaa todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen suuresti hämmästellyt kavereitani, joiden perheissä molemmat vanhemmat käyvät työssä ja silti tuntuu, että aina ollaan peeaa. No, toisen piti saada lasten kuskaamiseen 30 000€:n auto, rakennettu talot yli varojen (en edes tajua miten saa melkein 300 000€ lainaa 1700€x2 nettotuloilla...!) kaupasta ostetaan ihan joutavanpäiväistä tiluliluliita lapsille, alkoa kuluu viikoittain.... mä asun yksin kolmen kanssa, nettotulot 2000€, toki saan lapsilisät yh-korotuksella ja 160€x3 elatustuen, mutta elätän lapset pääsääntöisesti yksin, koska lasten isä tekee reissutyötä. Silti säästän joka kuukausi 600€ tilille ja rahastoon.
Mutta toisaalta, mun lapsilla ei oo pleikkaria, eikä kalliita harrastuksia tai IPhoneja. Mä en juo alkoholia, enkä tupakoi ja harrastan edullisesti, eli juoksulenkkejä ja lähikuntosalilla käyntiä, jossa vuosi maksaa alle 70€. Mutta koen, että eletään todella mukavasti ja on vara ostaa pesukone, jos se hajoaa jne. Eli osittain ainakin minun tuttavapiirissä köyhyyden syy on varmasti yli varojen eläminen. Ja juu, en koe olevani täydellinen, enkä eläväni mallikkaasti. Mutta jos vähän miettii arjen valintoja, niin säästää jo oivan summan.
Hieman pikkusieluinen kirjoitus. Pleikat ja iPhonet ei aja ketään perikatoon. Ei niitä joka vuosi ostella eikä IPhone ole välttämättä kalliimpi kun Huawei. Riippuu mallista. Autoa usein tarvitaan ja vanhat romutkin voi osoittautua hintapommeiksi. Voi olla että sisustus on välttämättömien huonekalujen ostoa rikkimenneiden tilalle, uutta elektroniikkaa rikkimenneen tilalle. Eri tietenkin on jos ihan huvikseen ostellaan kun edellisetkin on toimivia.
Ihanko pokilla väität että jos niiden köyhien tuki menisi vastuulliselle, järkevälle ja brandihehkutukselle immuunille ihmiselle, niin se vastuullinen ja järkevä ihminen ei saisi rahoja riittämään paremmin kuin köyhä?
Nimenomaan väitän, en ole brändihehkuttaja missään, en lasten vaatteissa enkä kännyköissä. Kriteereinä riittävän hyvä kapistus käyttöön ja vaatteissa esim. riittävän hyvät ominaisuudet esim. ulkoiluvaatteissa joka tarkoittaa sitä että en osta sitä halvinta haalaria ehkä halpahallista mutta sen hieman keskitasoa halvemman kuitenkin josa on myös hyvät ominaisuudet. Silti, tällaiseen ihan tavalliseen kulutukseen menee hirveästi rahaa lapsiperheillä. Se nyt vaan on faktaa.
Mä en ole samalla kannalla näiden kirpparihehkuttajien kanssa. Olen syvästi ihmetellyt kuka ostaa kirppareilta esim. huonekaluja. Ne mitä itse olen nähnyt ovat olleet selvästi kuluneita, likaisia ja hinta lähes sama kun uudet tarjouksessa. Samoin lastenvaatteet, jos saat halvalla, se on reikäinen tai todella kulunut haalari, jos hyvässä kunnossa hinta vaan parikymppiä uutta halvempi ehkä.
Kyllä tuo pleikka esimerkki olimielestäni huvittava. En tiedä onko sinulla poikaa mutta vaikka tähän tulee vastanapinoita niin lähes kaikilla pojilla on pleikkarit (ainakin minun poikani lähipiirissä, johon kuuluu vaikka mitä varallisuusluokkia) ja aika ulkopuoliseksi jää jos ei ole. Ja ei niitä uusia pleikkareita osteta joka vuosi. Eikös se nelosmalli tullut jo vuosia sitten ja en edes tiedä onko sen jälkeen tullut uutta.
Komppaan tätä.
Järkyttävän raakoja kommentteja joillakin kirjoitti:
Olipa raakaa tekstiä. Jos sairastut itse joku päivä sen verran, että joudut työkyvyttömäksi, niin ehkä et ajattele sitten enää noin itsekkäästi. Jos sairastut vakavasti, niin palkanmaksu loppuu 2-3 kk:ssa, vuoden päästä loppuu Kelan sairaspäivärahakin, ja tipahdat sossun luukulle. Vakuutuksilla voi yrittää ennakoida/turvata tulevaisuutta mahdollisen sairauden varalta, mutta jos selkä esim. menee, niin vakuutusyhtiön mielestä olet terve, tai kyseessä vanha vamma. Taloutesi voi kaatua myös kun puoliso tai lapsi sairastuu vakavasti. Näitä sattuu myös nuorille. Kukaan meistä ei ole teräksestä tehty. Vähän empatiaa huono-osaisemmille, kiitos!
Kyllä meistä kommentoijistakin on varmasti moni käynyt tuon polun läpi. Minä ainakin, sillä erotuksella että selkäni ei mennyt mihinkään vaan mielenterveys petti. Töissä en ole käynyt vuoden 2010 jälkeen. Olen sairaspäivärahalla, kuntoutustuella, työmarkkinatuella, millä nyt milloinkin sen mukaan mitä vakuutuslääkäri sattuu päättämään. Mieheni on pienituloinen.
Ja komiasti pärjätään kun osataan laskea. Matkustellaankin ihan, ajatelkaapa sitä. Kun itse elää noilla tulonsiirroilla, huomaa vaan entistä paremmin miten käsittämättömän huonoja rahankäyttäjiä on sekä työllisissä, että työttömissä. Työlliset eivät varaudu pahan päivän varalle (kuten itse aikanani tein) vaan otetaan naurettavan isoja asuntolainoja. Työttömät ja työkyvyttömät eivät vaivaudu budjetoimaan ja oikeasti seuraamaan mihin se raha menee ja sitten ollaan pulassa ja vingutaan netissä.
Budjetti on siitä metka, että siitä näkee heti mihin on varaa. On tiettyjä asioita, mitkä on pakko maksaa, kuten nyt asuminen, sähkö, puhelinlasku, ja rahaa säästöön joka kuukausi vaikka vaan 5 euroa. Sen jälkeen loppukuu pärjätään sillä mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö?
Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa.
Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.
Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää.
Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.
Näin! Mä tiedän että on aika monta maata, jonka asukkaat olisivat vaan kiilto silmissä tulossa Suomeen kun kuulevat että vaikka ei tienaa mitään, asunto maksetaan ja kaupan päälle n. 500€ käyttörahaa. Terveyskulut ja lääkkeet maksetaan myös. Täällä asuttuaan karu totuus iskee vähitellen. Sillä 500€ voi asua heidän maassaan kun hyvätuloinen ja täällä olet köyhä. Sama se on kun eri sukupolvien väliset käsitykset elämänlaadusta on niin erilaiset. Vanhan ihmisen aikoina sai olla ehkä tyytyväinen että ei joutunut syömään pettuleipää ja hyvä jos kengät oli. Totta kai tällainen henkilö voi pitää jopa pröystäilynä sitä, että ei halua lapsilleen vain pari numeroa liian isoja, kuluneita vaatteita tai kenkiä kirpparilta. Tai halua ostaa sitä 120€ likaista kulunutta sohvaa kirpparilta kun kaupasta saa uuden 160€.
Minusta alkaa tuntua, että käytetyn tavaran ostaminen on taitolaji. Jos joku antaisi minulle pari kymppiä käteen ja käskisi ostaa lapselle tai aikuiselle sopivan vaatekaapillisen talveksi, löytäisin aivan varmasti. Kerran löysin itselleni koko kesän vaatteet 10 eurolla. 0,50 sentin tai 1 euron uudenveroisia puseroita ja farkkuja.
Vai onko siinä jokin sellainen, että väheksytään lähtökohtaisesti kirpputorien tarjontaa, kaikki näyttää jotenkin ällöttävältä kun se on käytettyä, niin ei edes katsota kunnolla millaisia helmiä sieltä löytyy? Kannattaisi muistaa, että pyykkikonekin ON keksitty, jos kirppiksen pöpöjä pelkää...
Mistä kaupasta saa uuden sohvan 160 eurolla? Ikeassakin näkyvät olevan n. 300 euroa halvemman hintaluokan sohvat. Tori.fi:stä sen sijaan saisi 160 eurolla ja todella hienoja sohvia. 50 eurolla saa jo kivan sohvan, joskus ilmaiseksi (sohvia annetaan ilmaiseksi tosi paljon, monet niistä ovat tietysti vanhempaa mallia tai kuluneita, mutta jos malttaa odottaa niin tekee kyllä löytöjäkin).
Pakko sanoa, että lapsen talvivaatteiden osto kirppikseltä on riskipeliä. Jos haalaria on pesty usein, niin vedenpitävä ominaisuus heikkenee, samoin ei välttämättä kovin lämpimänä enää pidä.
Kengissä taas riski, että vetävät kasvavat jalat virheasentoon.Uutena ostettuna eitosin tarvitse olla mitään huippumerkkiä, itse maksoin lapsen haalarista n. 45€, kun oli cittarissa plussatarjouksessa. Perushyvä, eli lämmin ja vedenpitävä. Kengiksi ostin Kuomat n. 35 €urolla.
Hanskoja löytyi jesperjuniorin -50% alelaarista. Pipoja ostin muutaman jo kesällä, kun eräässä kaupassa oli poistomyynti, maksoivat euron kappaleelta.Villasukkia neulon itse, lankoja haalin alelaareista.
Minua välillä pienen lapsen vanhempana ihmetyttää nuo ”ominaisuudet” mitä ulkoiluvaatteilta vaaditaan. Omassa lapsuudessani leikittiin kunnes haalari kastui, sitten se pantiin kuivumaan ja vaihdettiin toinen. Eka oli käyttökunnossa taas huomenna. Nykyään lasten vaatteissa pitäisi olla kertoimia kuin naparetkelle lähtiessä. Vesipilarit ja biofinityt ja ties mitä. Välillä tuntuu että kuluttajaa viedään kuin pässiä narussa. Ihan hyvin mun muksuille riittää kirppishaalarit, vaikka olisi pariin kertaan pestykin. Tänä talvena molemmilla Reimatecit, toinen kirppikseltä 5€ ja toinen ilmaisena kierrätystapahtumasta. Ja juu, olen keskituloinen korkeakoulutettu.
Tämä. Sitäpaitsi jokainen vähänkin ulkona liikkuva tietää, että vedenpitävät vaatteet tarkoittaa enimmäkseen sitä, että kastutaan sisältäpäin hiestä. Kastuminen on melkein väistämätöntä, mistä suunnasta kosteus tulee on jossain määrin valittavissa. Lapset yleensä touhuaa ulkona hiki päässä, hiekkalaatikon reunalla istuva viluinen äiti ei tajua sitä.
Lapset ei mene rikki siitä jos ne vähän kastuu, vallankin jos aluskerrasto on hyvä. Eikä muuten aikuisetkaan. Mikäpä olisi ihanampaa kuin tulla märkänä sisään lämpimään, vaihtaa kuivat vaatteet ja ottaa vähän lämmintä juomaa?
Itselläni tekee pahaa katsella miten paksuja ja hautovia hanskoja lapset pakotetaan pitämään vaikka olisi plussakeli. Mutta kun on "märkää", on pidettävä vedenpitäviä hanskoja, vaikka lapsi luultavasti pärjäisi ilmankin hanskoja mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö?
Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa.
Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.
Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää.
Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.
Näin! Mä tiedän että on aika monta maata, jonka asukkaat olisivat vaan kiilto silmissä tulossa Suomeen kun kuulevat että vaikka ei tienaa mitään, asunto maksetaan ja kaupan päälle n. 500€ käyttörahaa. Terveyskulut ja lääkkeet maksetaan myös. Täällä asuttuaan karu totuus iskee vähitellen. Sillä 500€ voi asua heidän maassaan kun hyvätuloinen ja täällä olet köyhä. Sama se on kun eri sukupolvien väliset käsitykset elämänlaadusta on niin erilaiset. Vanhan ihmisen aikoina sai olla ehkä tyytyväinen että ei joutunut syömään pettuleipää ja hyvä jos kengät oli. Totta kai tällainen henkilö voi pitää jopa pröystäilynä sitä, että ei halua lapsilleen vain pari numeroa liian isoja, kuluneita vaatteita tai kenkiä kirpparilta. Tai halua ostaa sitä 120€ likaista kulunutta sohvaa kirpparilta kun kaupasta saa uuden 160€.
Minusta alkaa tuntua, että käytetyn tavaran ostaminen on taitolaji. Jos joku antaisi minulle pari kymppiä käteen ja käskisi ostaa lapselle tai aikuiselle sopivan vaatekaapillisen talveksi, löytäisin aivan varmasti. Kerran löysin itselleni koko kesän vaatteet 10 eurolla. 0,50 sentin tai 1 euron uudenveroisia puseroita ja farkkuja.
Vai onko siinä jokin sellainen, että väheksytään lähtökohtaisesti kirpputorien tarjontaa, kaikki näyttää jotenkin ällöttävältä kun se on käytettyä, niin ei edes katsota kunnolla millaisia helmiä sieltä löytyy? Kannattaisi muistaa, että pyykkikonekin ON keksitty, jos kirppiksen pöpöjä pelkää...
Mistä kaupasta saa uuden sohvan 160 eurolla? Ikeassakin näkyvät olevan n. 300 euroa halvemman hintaluokan sohvat. Tori.fi:stä sen sijaan saisi 160 eurolla ja todella hienoja sohvia. 50 eurolla saa jo kivan sohvan, joskus ilmaiseksi (sohvia annetaan ilmaiseksi tosi paljon, monet niistä ovat tietysti vanhempaa mallia tai kuluneita, mutta jos malttaa odottaa niin tekee kyllä löytöjäkin).
Pakko sanoa, että lapsen talvivaatteiden osto kirppikseltä on riskipeliä. Jos haalaria on pesty usein, niin vedenpitävä ominaisuus heikkenee, samoin ei välttämättä kovin lämpimänä enää pidä.
Kengissä taas riski, että vetävät kasvavat jalat virheasentoon.Uutena ostettuna eitosin tarvitse olla mitään huippumerkkiä, itse maksoin lapsen haalarista n. 45€, kun oli cittarissa plussatarjouksessa. Perushyvä, eli lämmin ja vedenpitävä. Kengiksi ostin Kuomat n. 35 €urolla.
Hanskoja löytyi jesperjuniorin -50% alelaarista. Pipoja ostin muutaman jo kesällä, kun eräässä kaupassa oli poistomyynti, maksoivat euron kappaleelta.Villasukkia neulon itse, lankoja haalin alelaareista.
Minua välillä pienen lapsen vanhempana ihmetyttää nuo ”ominaisuudet” mitä ulkoiluvaatteilta vaaditaan. Omassa lapsuudessani leikittiin kunnes haalari kastui, sitten se pantiin kuivumaan ja vaihdettiin toinen. Eka oli käyttökunnossa taas huomenna. Nykyään lasten vaatteissa pitäisi olla kertoimia kuin naparetkelle lähtiessä. Vesipilarit ja biofinityt ja ties mitä. Välillä tuntuu että kuluttajaa viedään kuin pässiä narussa. Ihan hyvin mun muksuille riittää kirppishaalarit, vaikka olisi pariin kertaan pestykin. Tänä talvena molemmilla Reimatecit, toinen kirppikseltä 5€ ja toinen ilmaisena kierrätystapahtumasta. Ja juu, olen keskituloinen korkeakoulutettu.
Me vietetään viikonloppuisin useita tunteja ulkona luonnossa. Lähdetään aamulla, tullaan iltapäivällä, tehdään ruokaa ulkona. Ympäri vuoden. Todellakaan ulkovaatteet eivät voi olla sellaiset, että ensimmäisen kerran maahan polvistuessa vesi imeytyy aluskerroksiin saakka taikka pieni tihkusade kastelee tunnissa.
Takit, housut, haalarit, kengät ja rukkaset ostetaan aina hyvillä ominaisuuksilla, jotka toki maksaa, mutta kestävät myös sisarukselta toiselle. Ja käytetytkin kirpparilta kelpaa, mutta vain hyvässä kunnossa.
Kyllä minäkin muistan miltä tuntui kastuneet ja tönköksi jäätyneet housun polvet ja rukkaset ja umpijäiset sormet ja varpaat, mutta jos on olemassa vaihtoehto kuivana pitäviin vaatteisiin, niin miksi ihmeessä en sitä tilaisuutta käyttäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö?
Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa.
Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.
Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää.
Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.
Jännä juttu sinällään. Ei minullakaan ole rahaa matkustella, en polta, en juo, ei ole rahaa kalliisiin harrastuksiin, vaatteet ostan lähinnä kirppiksiltä. Ruokakin on halpaa, mutta terveellistä. En silti koe olevani köyhä. Olen terve, minulla on lämmin koti, ihana perhe ja ruokaa kaapissa ja lukemattomia ystäviä. Ei ainakaan itseäni onnelliseksi tee se materia, jota muilla on vaan ihan muut asiat. Ei matkustelu ja baareissa juokseminen ole mitään elämän perusasioita vaan sitä luksusta. Jos köyhyyttä mielestäsi mitataan sillä, että onko varaa matkustella tai käydä ulkona syömässä, niin lähestulkoon kaikki pienituloiset ovat sitten köyhiä.
Samaa mieltä. Oikeasti jatkuva vertailu muihin tekee vain onnettomaksi, eikä lopulta riitä mikään. Tietysti kirjoittajan kuvailema tilanne on sellainen, että se erilaisuus muihin verrattuna iskee monesti mieleen ilman mitään tietoista vertailuakaan, jos ei ole varaa ostaa esim. perusvaatteita. Silti luulen, että olisi kannattavampaa ajatella sitä, mitä jo on, siis se tekisi mielelle parempaa. Moni viestissä kuvailtu asia on sellainen, että ei niitä kuitenkaan kaikki harrasta tai omista, kun ei ole rahaa, mutta ei niiden puuttumista myöskään murehdita. Tai sitten niihin olisi varaakin, muttei silti tehdä tai omisteta. Itse en esim. ole käynyt baareissa kymmeniin vuosiin ja tiedän kyllä aika monta muutakin samanlaista. Ystäviä voi kutsua kotiin vaikka pullakahville, jos haluaa jotain tarjota, ei siihen kahvilaa tarvita. Tai voi käydä vaikka kävelylenkillä yhdessä, ei siihen tarvitse mitään tarjoilua. Oikeasti rahattomuus ei ole mikään syy yrittää pysyä etäällä ihmisistä. Matkailua eivät kaikki harrasta, vaikka olisi mahdollisuuskin, joten sitäkään on turha jäädä suremaan.
En sano, etteikö viestissä kuvailtu tilanne olisi sinällään ikävä, mutta turha sitä on tehdä vielä ikävämmän tuntuiseksi vertailemalla muihin ihmisiin. Etenkin, kun moni varakkaan oloinen on korviaan myöten veloissa tai muuten ongelmainen. Eli ehkä se vertailu nigerialaisiin ei olisi mielenterveyden kannalta niinkään paha juttu, jos vertailla haluaa. Vaikka se vertailu muihin suomalaisiin voi tuntua tavallaan järkevältä, niin lopulta mitä mieltä on hankkia itselleen vain lisää pahaa mieltä - sitä rahaa kun ei sillä murehtimisella saa yhtään lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö?
Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa.
Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.
Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää.
Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.
Näin! Mä tiedän että on aika monta maata, jonka asukkaat olisivat vaan kiilto silmissä tulossa Suomeen kun kuulevat että vaikka ei tienaa mitään, asunto maksetaan ja kaupan päälle n. 500€ käyttörahaa. Terveyskulut ja lääkkeet maksetaan myös. Täällä asuttuaan karu totuus iskee vähitellen. Sillä 500€ voi asua heidän maassaan kun hyvätuloinen ja täällä olet köyhä. Sama se on kun eri sukupolvien väliset käsitykset elämänlaadusta on niin erilaiset. Vanhan ihmisen aikoina sai olla ehkä tyytyväinen että ei joutunut syömään pettuleipää ja hyvä jos kengät oli. Totta kai tällainen henkilö voi pitää jopa pröystäilynä sitä, että ei halua lapsilleen vain pari numeroa liian isoja, kuluneita vaatteita tai kenkiä kirpparilta. Tai halua ostaa sitä 120€ likaista kulunutta sohvaa kirpparilta kun kaupasta saa uuden 160€.
Minusta alkaa tuntua, että käytetyn tavaran ostaminen on taitolaji. Jos joku antaisi minulle pari kymppiä käteen ja käskisi ostaa lapselle tai aikuiselle sopivan vaatekaapillisen talveksi, löytäisin aivan varmasti. Kerran löysin itselleni koko kesän vaatteet 10 eurolla. 0,50 sentin tai 1 euron uudenveroisia puseroita ja farkkuja.
Vai onko siinä jokin sellainen, että väheksytään lähtökohtaisesti kirpputorien tarjontaa, kaikki näyttää jotenkin ällöttävältä kun se on käytettyä, niin ei edes katsota kunnolla millaisia helmiä sieltä löytyy? Kannattaisi muistaa, että pyykkikonekin ON keksitty, jos kirppiksen pöpöjä pelkää...
Mistä kaupasta saa uuden sohvan 160 eurolla? Ikeassakin näkyvät olevan n. 300 euroa halvemman hintaluokan sohvat. Tori.fi:stä sen sijaan saisi 160 eurolla ja todella hienoja sohvia. 50 eurolla saa jo kivan sohvan, joskus ilmaiseksi (sohvia annetaan ilmaiseksi tosi paljon, monet niistä ovat tietysti vanhempaa mallia tai kuluneita, mutta jos malttaa odottaa niin tekee kyllä löytöjäkin).
Pakko sanoa, että lapsen talvivaatteiden osto kirppikseltä on riskipeliä. Jos haalaria on pesty usein, niin vedenpitävä ominaisuus heikkenee, samoin ei välttämättä kovin lämpimänä enää pidä.
Kengissä taas riski, että vetävät kasvavat jalat virheasentoon.Uutena ostettuna eitosin tarvitse olla mitään huippumerkkiä, itse maksoin lapsen haalarista n. 45€, kun oli cittarissa plussatarjouksessa. Perushyvä, eli lämmin ja vedenpitävä. Kengiksi ostin Kuomat n. 35 €urolla.
Hanskoja löytyi jesperjuniorin -50% alelaarista. Pipoja ostin muutaman jo kesällä, kun eräässä kaupassa oli poistomyynti, maksoivat euron kappaleelta.Villasukkia neulon itse, lankoja haalin alelaareista.
Minua välillä pienen lapsen vanhempana ihmetyttää nuo ”ominaisuudet” mitä ulkoiluvaatteilta vaaditaan. Omassa lapsuudessani leikittiin kunnes haalari kastui, sitten se pantiin kuivumaan ja vaihdettiin toinen. Eka oli käyttökunnossa taas huomenna. Nykyään lasten vaatteissa pitäisi olla kertoimia kuin naparetkelle lähtiessä. Vesipilarit ja biofinityt ja ties mitä. Välillä tuntuu että kuluttajaa viedään kuin pässiä narussa. Ihan hyvin mun muksuille riittää kirppishaalarit, vaikka olisi pariin kertaan pestykin. Tänä talvena molemmilla Reimatecit, toinen kirppikseltä 5€ ja toinen ilmaisena kierrätystapahtumasta. Ja juu, olen keskituloinen korkeakoulutettu.
Me vietetään viikonloppuisin useita tunteja ulkona luonnossa. Lähdetään aamulla, tullaan iltapäivällä, tehdään ruokaa ulkona. Ympäri vuoden. Todellakaan ulkovaatteet eivät voi olla sellaiset, että ensimmäisen kerran maahan polvistuessa vesi imeytyy aluskerroksiin saakka taikka pieni tihkusade kastelee tunnissa.
Takit, housut, haalarit, kengät ja rukkaset ostetaan aina hyvillä ominaisuuksilla, jotka toki maksaa, mutta kestävät myös sisarukselta toiselle. Ja käytetytkin kirpparilta kelpaa, mutta vain hyvässä kunnossa.
Kyllä minäkin muistan miltä tuntui kastuneet ja tönköksi jäätyneet housun polvet ja rukkaset ja umpijäiset sormet ja varpaat, mutta jos on olemassa vaihtoehto kuivana pitäviin vaatteisiin, niin miksi ihmeessä en sitä tilaisuutta käyttäisi?
Suurin osa ei toimi näin ja "ominaisuuksia" pitää silti olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on tuskin kysymys siitä, että pitääkö/eikö pidä, lasten haalarit vettä yms. Juu tottakai jokainen ajattelee, että oma lapsonen pysyy leikkiessä mielellään kuivana, mutta siihen ei tarvita niitä satojen eurojen varusteita, kun niitä vedenpitäviä saa halvemmallakin. Se, että joku haalari on "vanhakuosinen", ei tarkoita sitä, etteikö se silti voi olla ominaisuuksiltaan hyvä. Kun jos ei sitä rahaa ole, niin sitten pitää tinkiä nimenomaan siitä merkistä/kuosista/väristä.
Vierailija kirjoitti:
Perheiden kanssa työskennellessä erottuu selvästi kaksi rahankäytön arkkityyppiä. Hyvätuloinen pihi perhe varjelee rahojaan paljon fiksummin kun köyhät vanhemmat. Pihit ostaa käytettyjä puhelimia, köyhät kytkyllä uusia. Pihit ostaa suojakuoret niihin käytettyihin puhelimiinsa, köyhät ostaa sitten uuden kytkyn kun puhelimen näyttö hajoaa. Pihit syö aamulla puuroa, köyhät jugurttia, leipää ja leikkeleitä, pihit tekee kotona nyhtöpossua, köyhät menee koko perheen kanssa Rossoon, pihit pitää yhtä maksukanavaa kerrallaan, köyhät kaikkea mitä vaan keksii pitää, pihit ostaa lastenvaatteet kirpparilta, köyhät tilaa merkkituotteita netistä. Pihit kävelee ja pyöräilee, köyhät autoilee osamaksuautolla. Pihit tekee kotona eväät töihin, köyhät käy lounaan snägäriltä. Pihit pitää samaa talvitakkia ja talvikenkiä muutaman vuoden, köyhät ostaa muodin mukaan. Pihi käy itse poimimassa marjat ja sienet, köyhät ostaa torilta (jos ostaa ollenkaan). Pihit ottaa kaupasta karkit elokuviin, köyhät sitten finnkinon paljon kalliimmeista laareista. Pihit myy tarpeettomia tavaroita pois jatkuvasti, köyhät hamstraa kaappeihin. Pihit leipoo itse sämpylät, köyhät ostaa valmiina. Pihit ostaa leluja lapselle tarpeen mukaan, köyhä heti kun löytää jotain mielenkiintoista. Pihit vie lapsia puistoon ja uimaan, köyhät hoploppiin. Mutta sitten kun pitäisi maksaa perheen asuminen tai lapselle harrastus, niin meneekin köyhällä sormi suuhun.
En vaan voi ymmärtää, miten voi hyvätuloisillakin ne menot olla pienemmän kun köyhällä. Välillä tuntuu että lapsilla pitäisi olla oma edunvalvoja pitämässä huolta, että vanhemmat eivät omalla rahankäytöllään aiheuta lapselle haittaa. Toistaiseksi lapset on kuitenkin vanhempiensa armoilla. Surullista.
Mutta onko se lapsen elämä parempaa jos syökin puuroa joka päivä tai ei saa jouluna vaikka leluja lahjaksi? Kuka äiti tekisi lapselleen niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmalla tilastoidaan ihmisten elintasoa ja tuloja neljän elintasoluokan avulla.
1 = äärimmäinen köyhyys
2 = köyhyys
3 = kohtalainen/hyvä elintaso
4 = hyvä/korkea eliontaso
Suomessa ja muissa pohjoismaissa jokainen kuuluu luokkaan 4 ja kansalliset köyhyysrajan alla elävätkin ovat vielä luokassa 4.
Hyvää ja tervettä elämää elääkseen ihminen ei tosiaan tarvitse kampaajaa, kummoista kosmetiikkaa, meikkejä, savukkeita, koriste-esineitä, montaa talvitakkia tai kenkäparia, televisiota, kallista puhelinta, ravintoloissa ja baareissa käymistä, merkkivaatteita, moccamasteria, astianpesukonetta, suoratoistopalvelua, lihaa joka päivä, takeaway-kahveja, lomamatkaa...
Ongelmamme on suhteellinen köyhyys ja se että tasa-arvoajattelu on viety liian pitkälle. Me opetamme lapsemme kiusaamaan niitä, joilla ei ole iPhonea tai Adidaksen verkkareita ja voimme myös opettaa toisin paitsi sanoin myös omalla esimerkillä. Omalla esimerkillämme opetamme lapsemme myös tavoittelemaan parempaa tai tyytymään osaansa sekä säästämään tai elämään kädestä suuhun.
Liian moni aikuinen suomalainen on opetettu elämään kädestä suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meitä oikeasti köyhiä lapsiperheitä on. Mieheni on rekkakuski, itse sairastuin reumaan ja nivelpsoriakseen ja olen sairauspäivärahalla toistaiseksi. Lääkkeet ovat todella kalliita. Lapsia meillä on 2. Me elämme vaatimattomasti, emme ostele turhia. En kerjää avustuksia mistään, en edes kuulu facebookiin. Lapsille kelpaavat halvatkin lahjat. Me aikuiset emme mitään tarvitse, joulun voi luoda vähemmälläkin. Onnellisuus on tärkeintä.
Mekin olemme "köyhiä" näillä yhteiskunnan mittareilla mitattuna. Mutta emme nosta tukia tai hae avustuksia. Pärjäämme omalla työllämme. Emme halua uhrata kaikkea aikaamme ja voimiamme paiskimalla töitä yhtään ylimääräistä, kuin on tarvis. Haluamme, että aikaa jää perheelle.
Perheemme nettotulot ovat 2100e/kk. 2 aikuista ja 2 lasta.
Asumme ok-talossa, joka on kohta velaton.
Asumme suuressa kaupungissa.
Omistamme uudehkon auton. Käymme muutaman kerran vuodessa ulkomailla.
Lapsemme harrastavat kumpikin yhtä harrastusta. Säästöjä on myös pahan päivän varalle.
En todellakaan ymmärrä tuota "ei oo rahaa" valittamista. Mihin nämä sitä tuhlaavat?
Meille on vallan hyvin riittänyt tuo summa.
Mielestämme elämme hyvää ja terveellistä elämää. Emme ole askeetteja. Pidän kauniista kodista, ja laadukkaista vaatteista. Mutta ostan kaikkea hyvin harkitsevasti ja harvoin.
Tänä syksynä tarvitsin merinovillaisen kaulahuivin, joka kestäisi vuosia. Sellainen olisi ollut kohtuu hinnalla Stockkan Hullareilla, mutta päätin etsiä kirpputoreilta.
Löysin Marja Kurjen beigen villahuivin 1e kierrätyskeskuksesta. Olin erittäin tyytyväinen.
Lomamatkamme suunnittelen mahdollisimman edullisesti, esim Thaimaan lomamme maksoi kaikkiaan 690e. Syömiset ja kuljetukset sekä lennot ja majoitus siis. Eli säästin n.70e/kk vuoden ajan.
Pienet tulot vaativat kekseliäisyyttä. Mutta kyllä niillä voi pärjätä.
Nämä ovat myös arvokysymyksiä.
ihmetyttää köyhien jatkuva tavaran tarve. Teen vapaaehtoistyötä hyväntekeväisyysjärjestössä ja moni vakioasiakas hankkii jatkuvasti lisää tavaraa sekä lahjoitusten että kirppisostosten muodossa.
oikeasti kiinostaisi nähdä, miltä näiden hamsterien kämpät näyttävät kun sinne raahataan pari-kolme kassillista vaatetta, pyyhettä, verhoa, lelua, kirjaa ja koriste-esinettä jopa useana päivänä viikossa
Hurstin jonossa muuten on kurjalla kelillä vain mummoja, hyvällä säällä jono ylettää parin korttelin mittaiseksi. Mielenkiintoinen ilmiönä että köyhillä on ruoka-avun tarvetta vain aurinkoisena, lämpimänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö?
Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa.
Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.
Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää.
Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.
Näin! Mä tiedän että on aika monta maata, jonka asukkaat olisivat vaan kiilto silmissä tulossa Suomeen kun kuulevat että vaikka ei tienaa mitään, asunto maksetaan ja kaupan päälle n. 500€ käyttörahaa. Terveyskulut ja lääkkeet maksetaan myös. Täällä asuttuaan karu totuus iskee vähitellen. Sillä 500€ voi asua heidän maassaan kun hyvätuloinen ja täällä olet köyhä. Sama se on kun eri sukupolvien väliset käsitykset elämänlaadusta on niin erilaiset. Vanhan ihmisen aikoina sai olla ehkä tyytyväinen että ei joutunut syömään pettuleipää ja hyvä jos kengät oli. Totta kai tällainen henkilö voi pitää jopa pröystäilynä sitä, että ei halua lapsilleen vain pari numeroa liian isoja, kuluneita vaatteita tai kenkiä kirpparilta. Tai halua ostaa sitä 120€ likaista kulunutta sohvaa kirpparilta kun kaupasta saa uuden 160€.
Minusta alkaa tuntua, että käytetyn tavaran ostaminen on taitolaji. Jos joku antaisi minulle pari kymppiä käteen ja käskisi ostaa lapselle tai aikuiselle sopivan vaatekaapillisen talveksi, löytäisin aivan varmasti. Kerran löysin itselleni koko kesän vaatteet 10 eurolla. 0,50 sentin tai 1 euron uudenveroisia puseroita ja farkkuja.
Vai onko siinä jokin sellainen, että väheksytään lähtökohtaisesti kirpputorien tarjontaa, kaikki näyttää jotenkin ällöttävältä kun se on käytettyä, niin ei edes katsota kunnolla millaisia helmiä sieltä löytyy? Kannattaisi muistaa, että pyykkikonekin ON keksitty, jos kirppiksen pöpöjä pelkää...
Mistä kaupasta saa uuden sohvan 160 eurolla? Ikeassakin näkyvät olevan n. 300 euroa halvemman hintaluokan sohvat. Tori.fi:stä sen sijaan saisi 160 eurolla ja todella hienoja sohvia. 50 eurolla saa jo kivan sohvan, joskus ilmaiseksi (sohvia annetaan ilmaiseksi tosi paljon, monet niistä ovat tietysti vanhempaa mallia tai kuluneita, mutta jos malttaa odottaa niin tekee kyllä löytöjäkin).
Pakko sanoa, että lapsen talvivaatteiden osto kirppikseltä on riskipeliä. Jos haalaria on pesty usein, niin vedenpitävä ominaisuus heikkenee, samoin ei välttämättä kovin lämpimänä enää pidä.
Kengissä taas riski, että vetävät kasvavat jalat virheasentoon.Uutena ostettuna eitosin tarvitse olla mitään huippumerkkiä, itse maksoin lapsen haalarista n. 45€, kun oli cittarissa plussatarjouksessa. Perushyvä, eli lämmin ja vedenpitävä. Kengiksi ostin Kuomat n. 35 €urolla.
Hanskoja löytyi jesperjuniorin -50% alelaarista. Pipoja ostin muutaman jo kesällä, kun eräässä kaupassa oli poistomyynti, maksoivat euron kappaleelta.Villasukkia neulon itse, lankoja haalin alelaareista.
Minua välillä pienen lapsen vanhempana ihmetyttää nuo ”ominaisuudet” mitä ulkoiluvaatteilta vaaditaan. Omassa lapsuudessani leikittiin kunnes haalari kastui, sitten se pantiin kuivumaan ja vaihdettiin toinen. Eka oli käyttökunnossa taas huomenna. Nykyään lasten vaatteissa pitäisi olla kertoimia kuin naparetkelle lähtiessä. Vesipilarit ja biofinityt ja ties mitä. Välillä tuntuu että kuluttajaa viedään kuin pässiä narussa. Ihan hyvin mun muksuille riittää kirppishaalarit, vaikka olisi pariin kertaan pestykin. Tänä talvena molemmilla Reimatecit, toinen kirppikseltä 5€ ja toinen ilmaisena kierrätystapahtumasta. Ja juu, olen keskituloinen korkeakoulutettu.
Me vietetään viikonloppuisin useita tunteja ulkona luonnossa. Lähdetään aamulla, tullaan iltapäivällä, tehdään ruokaa ulkona. Ympäri vuoden. Todellakaan ulkovaatteet eivät voi olla sellaiset, että ensimmäisen kerran maahan polvistuessa vesi imeytyy aluskerroksiin saakka taikka pieni tihkusade kastelee tunnissa.
Takit, housut, haalarit, kengät ja rukkaset ostetaan aina hyvillä ominaisuuksilla, jotka toki maksaa, mutta kestävät myös sisarukselta toiselle. Ja käytetytkin kirpparilta kelpaa, mutta vain hyvässä kunnossa.
Kyllä minäkin muistan miltä tuntui kastuneet ja tönköksi jäätyneet housun polvet ja rukkaset ja umpijäiset sormet ja varpaat, mutta jos on olemassa vaihtoehto kuivana pitäviin vaatteisiin, niin miksi ihmeessä en sitä tilaisuutta käyttäisi?
Suurin osa ei toimi näin ja "ominaisuuksia" pitää silti olla.
Sinunko lapsesi ei siis ulkoile lainkaan vai?
Pienituloisuus ja köyhyys vaatii suurta suunnitelmallisuutta, itsekuria ja kykyä luopua toiveistaan mainosrummutuksen keskellä. Tämä ei onnistu läheskään kaikilla. Lisäksi se vaatii kykyä tehdä itse mahdollisimman paljon, esim. ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Pienituloisuus ja köyhyys vaatii suurta suunnitelmallisuutta, itsekuria ja kykyä luopua toiveistaan mainosrummutuksen keskellä. Tämä ei onnistu läheskään kaikilla. Lisäksi se vaatii kykyä tehdä itse mahdollisimman paljon, esim. ruokaa.
Mä olen pienituloinen ja pakostakin sopeutunut. En toivo mitään eikä mulla ole mitään tarpeita jotka vaatisivat paljon rahaa. Täytyy teeskennellä olevansa tyytyväinen askeettiseen elämään ja osin sitä olenkin kun en ole koskaan paremmasta saanut tietää. Ruokaa teen itse ja välillä on puuropäivä jotta ruokalasku pysyy kurissa. Leipäjonoon ei ole tarvinnut turvautua mutta jos menettäisin työni tai elinkustanukset vielä nousevat tulee sekin vielä tutuksi.
Alue: Aihe vapaa
Samaa mieltä, mihin jotakin sukupuolikuosia tarvitaan, kun puhutaan sen ikäisistä jotka tarvitsevat haalareita. Lapsi ei osaa vaatia merkkejä, voi ommella vaatteeseen kangaskuvan joka miellyttää, vaikka jonkun eläimen kuvan, jos väri ei oikein ole se lempiväri. Lapsille on tyhmää opettaa jotakin sukupuolivärejä.
Teini sitten on erikseen, mutta heillekin voi opettaa että muotivaatteita saa jos tekee hieman töitä, tai ompelee itse.