Köyhien perheiden ahdinko pahenee: lasten talvivaatteisiin ei ole rahaa, kirpputoreillakin liian kallista

Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö? 

Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa. 

Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.

Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää. 

Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.

Nettikirpputorilla on halpaa, mikäli viitsii ja voi käydä hakemassa tavaran.

Laadukkaat talvikengät ovat kalliita kaupoissa, muovisia saa halvalla.

Näistä "köyhistä" on esimerkkejä tuossa "pihi opiskelija"-ketjussa,vaikka rahaa ei ole ruoka hankitaan ravintolasta ja kotiinkuljetettuna.Mikähän pikavippikierre näillä on muutaman vuoden päästä?

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö? 

Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa. 

Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.

Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää. 

Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.

Näin! Mä tiedän että on aika monta maata, jonka asukkaat olisivat vaan kiilto silmissä tulossa Suomeen kun kuulevat että vaikka ei tienaa mitään, asunto maksetaan ja kaupan päälle n. 500€ käyttörahaa. Terveyskulut ja lääkkeet maksetaan myös. Täällä asuttuaan karu totuus iskee vähitellen. Sillä 500€ voi asua heidän maassaan kun hyvätuloinen ja täällä olet köyhä. Sama se on kun eri sukupolvien väliset käsitykset elämänlaadusta on niin erilaiset. Vanhan ihmisen aikoina sai olla ehkä tyytyväinen että ei joutunut syömään pettuleipää ja hyvä jos kengät oli. Totta kai tällainen henkilö voi pitää jopa pröystäilynä sitä, että ei halua lapsilleen vain pari numeroa liian isoja, kuluneita vaatteita tai kenkiä kirpparilta. Tai halua ostaa sitä 120€ likaista kulunutta sohvaa kirpparilta kun kaupasta saa uuden 160€.

Eikö ole ihanaa kun rikkaat ja/tai pihit voi päteä ja tuntea olonsa yleväksi antamalla täällä näitä vinkkejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö? 

Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa. 

Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.

Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää. 

Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.

Näin! Mä tiedän että on aika monta maata, jonka asukkaat olisivat vaan kiilto silmissä tulossa Suomeen kun kuulevat että vaikka ei tienaa mitään, asunto maksetaan ja kaupan päälle n. 500€ käyttörahaa. Terveyskulut ja lääkkeet maksetaan myös. Täällä asuttuaan karu totuus iskee vähitellen. Sillä 500€ voi asua heidän maassaan kun hyvätuloinen ja täällä olet köyhä. Sama se on kun eri sukupolvien väliset käsitykset elämänlaadusta on niin erilaiset. Vanhan ihmisen aikoina sai olla ehkä tyytyväinen että ei joutunut syömään pettuleipää ja hyvä jos kengät oli. Totta kai tällainen henkilö voi pitää jopa pröystäilynä sitä, että ei halua lapsilleen vain pari numeroa liian isoja, kuluneita vaatteita tai kenkiä kirpparilta. Tai halua ostaa sitä 120€ likaista kulunutta sohvaa kirpparilta kun kaupasta saa uuden 160€.

Tai ei tajuta miksei se näppäilypuhelin käy. Kyllä on nirsoja lapsia... puhelimeenhan puhutaan...

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö? 

Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa. 

Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.

Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää. 

Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.

Jännä juttu sinällään. Ei minullakaan ole rahaa matkustella, en polta, en juo, ei ole rahaa kalliisiin harrastuksiin, vaatteet ostan lähinnä kirppiksiltä. Ruokakin on halpaa, mutta terveellistä. En silti koe olevani köyhä. Olen terve, minulla on lämmin koti, ihana perhe ja ruokaa kaapissa ja lukemattomia ystäviä. Ei ainakaan itseäni onnelliseksi tee  se materia, jota muilla on vaan ihan muut asiat.  Ei matkustelu ja baareissa juokseminen ole mitään elämän perusasioita vaan sitä luksusta. Jos köyhyyttä mielestäsi mitataan sillä, että onko varaa matkustella tai käydä ulkona syömässä, niin lähestulkoon kaikki pienituloiset ovat sitten köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö? 

Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa. 

Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.

Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää. 

Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.

Näin! Mä tiedän että on aika monta maata, jonka asukkaat olisivat vaan kiilto silmissä tulossa Suomeen kun kuulevat että vaikka ei tienaa mitään, asunto maksetaan ja kaupan päälle n. 500€ käyttörahaa. Terveyskulut ja lääkkeet maksetaan myös. Täällä asuttuaan karu totuus iskee vähitellen. Sillä 500€ voi asua heidän maassaan kun hyvätuloinen ja täällä olet köyhä. Sama se on kun eri sukupolvien väliset käsitykset elämänlaadusta on niin erilaiset. Vanhan ihmisen aikoina sai olla ehkä tyytyväinen että ei joutunut syömään pettuleipää ja hyvä jos kengät oli. Totta kai tällainen henkilö voi pitää jopa pröystäilynä sitä, että ei halua lapsilleen vain pari numeroa liian isoja, kuluneita vaatteita tai kenkiä kirpparilta. Tai halua ostaa sitä 120€ likaista kulunutta sohvaa kirpparilta kun kaupasta saa uuden 160€.

Minusta alkaa tuntua, että käytetyn tavaran ostaminen on taitolaji. Jos joku antaisi minulle pari kymppiä käteen ja käskisi ostaa lapselle tai aikuiselle sopivan vaatekaapillisen talveksi, löytäisin aivan varmasti. Kerran löysin itselleni koko kesän vaatteet 10 eurolla. 0,50 sentin tai 1 euron uudenveroisia puseroita ja farkkuja.

Vai onko siinä jokin sellainen, että väheksytään lähtökohtaisesti kirpputorien tarjontaa, kaikki näyttää jotenkin ällöttävältä kun se on käytettyä, niin ei edes katsota kunnolla millaisia helmiä sieltä löytyy? Kannattaisi muistaa, että pyykkikonekin ON keksitty, jos kirppiksen pöpöjä pelkää...

Mistä kaupasta saa uuden sohvan 160 eurolla? Ikeassakin näkyvät olevan n. 300 euroa halvemman hintaluokan sohvat. Tori.fi:stä sen sijaan saisi 160 eurolla ja todella hienoja sohvia. 50 eurolla saa jo kivan sohvan, joskus ilmaiseksi (sohvia annetaan ilmaiseksi tosi paljon, monet niistä ovat tietysti vanhempaa mallia tai kuluneita, mutta jos malttaa odottaa niin tekee kyllä löytöjäkin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö? 

Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa. 

Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.

Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää. 

Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.

Näin! Mä tiedän että on aika monta maata, jonka asukkaat olisivat vaan kiilto silmissä tulossa Suomeen kun kuulevat että vaikka ei tienaa mitään, asunto maksetaan ja kaupan päälle n. 500€ käyttörahaa. Terveyskulut ja lääkkeet maksetaan myös. Täällä asuttuaan karu totuus iskee vähitellen. Sillä 500€ voi asua heidän maassaan kun hyvätuloinen ja täällä olet köyhä. Sama se on kun eri sukupolvien väliset käsitykset elämänlaadusta on niin erilaiset. Vanhan ihmisen aikoina sai olla ehkä tyytyväinen että ei joutunut syömään pettuleipää ja hyvä jos kengät oli. Totta kai tällainen henkilö voi pitää jopa pröystäilynä sitä, että ei halua lapsilleen vain pari numeroa liian isoja, kuluneita vaatteita tai kenkiä kirpparilta. Tai halua ostaa sitä 120€ likaista kulunutta sohvaa kirpparilta kun kaupasta saa uuden 160€.

Minusta alkaa tuntua, että käytetyn tavaran ostaminen on taitolaji. Jos joku antaisi minulle pari kymppiä käteen ja käskisi ostaa lapselle tai aikuiselle sopivan vaatekaapillisen talveksi, löytäisin aivan varmasti. Kerran löysin itselleni koko kesän vaatteet 10 eurolla. 0,50 sentin tai 1 euron uudenveroisia puseroita ja farkkuja.

Vai onko siinä jokin sellainen, että väheksytään lähtökohtaisesti kirpputorien tarjontaa, kaikki näyttää jotenkin ällöttävältä kun se on käytettyä, niin ei edes katsota kunnolla millaisia helmiä sieltä löytyy? Kannattaisi muistaa, että pyykkikonekin ON keksitty, jos kirppiksen pöpöjä pelkää...

Mistä kaupasta saa uuden sohvan 160 eurolla? Ikeassakin näkyvät olevan n. 300 euroa halvemman hintaluokan sohvat. Tori.fi:stä sen sijaan saisi 160 eurolla ja todella hienoja sohvia. 50 eurolla saa jo kivan sohvan, joskus ilmaiseksi (sohvia annetaan ilmaiseksi tosi paljon, monet niistä ovat tietysti vanhempaa mallia tai kuluneita, mutta jos malttaa odottaa niin tekee kyllä löytöjäkin).

Pakko sanoa, että lapsen talvivaatteiden osto kirppikseltä on riskipeliä. Jos haalaria on pesty usein, niin vedenpitävä ominaisuus heikkenee, samoin ei välttämättä kovin lämpimänä enää pidä.

Kengissä taas riski, että vetävät kasvavat jalat virheasentoon.

Uutena ostettuna eitosin tarvitse olla mitään huippumerkkiä, itse maksoin lapsen haalarista n. 45€, kun oli cittarissa plussatarjouksessa. Perushyvä, eli lämmin ja vedenpitävä. Kengiksi ostin Kuomat n. 35 €urolla.

Hanskoja löytyi jesperjuniorin -50% alelaarista. Pipoja ostin muutaman jo kesällä, kun eräässä kaupassa oli poistomyynti, maksoivat euron kappaleelta.

Villasukkia neulon itse, lankoja haalin alelaareista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö? 

Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa. 

Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.

Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää. 

Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.

Näin! Mä tiedän että on aika monta maata, jonka asukkaat olisivat vaan kiilto silmissä tulossa Suomeen kun kuulevat että vaikka ei tienaa mitään, asunto maksetaan ja kaupan päälle n. 500€ käyttörahaa. Terveyskulut ja lääkkeet maksetaan myös. Täällä asuttuaan karu totuus iskee vähitellen. Sillä 500€ voi asua heidän maassaan kun hyvätuloinen ja täällä olet köyhä. Sama se on kun eri sukupolvien väliset käsitykset elämänlaadusta on niin erilaiset. Vanhan ihmisen aikoina sai olla ehkä tyytyväinen että ei joutunut syömään pettuleipää ja hyvä jos kengät oli. Totta kai tällainen henkilö voi pitää jopa pröystäilynä sitä, että ei halua lapsilleen vain pari numeroa liian isoja, kuluneita vaatteita tai kenkiä kirpparilta. Tai halua ostaa sitä 120€ likaista kulunutta sohvaa kirpparilta kun kaupasta saa uuden 160€.

Minusta alkaa tuntua, että käytetyn tavaran ostaminen on taitolaji. Jos joku antaisi minulle pari kymppiä käteen ja käskisi ostaa lapselle tai aikuiselle sopivan vaatekaapillisen talveksi, löytäisin aivan varmasti. Kerran löysin itselleni koko kesän vaatteet 10 eurolla. 0,50 sentin tai 1 euron uudenveroisia puseroita ja farkkuja.

Vai onko siinä jokin sellainen, että väheksytään lähtökohtaisesti kirpputorien tarjontaa, kaikki näyttää jotenkin ällöttävältä kun se on käytettyä, niin ei edes katsota kunnolla millaisia helmiä sieltä löytyy? Kannattaisi muistaa, että pyykkikonekin ON keksitty, jos kirppiksen pöpöjä pelkää...

Mistä kaupasta saa uuden sohvan 160 eurolla? Ikeassakin näkyvät olevan n. 300 euroa halvemman hintaluokan sohvat. Tori.fi:stä sen sijaan saisi 160 eurolla ja todella hienoja sohvia. 50 eurolla saa jo kivan sohvan, joskus ilmaiseksi (sohvia annetaan ilmaiseksi tosi paljon, monet niistä ovat tietysti vanhempaa mallia tai kuluneita, mutta jos malttaa odottaa niin tekee kyllä löytöjäkin).

Taito laji varmaan onkin ja ennenkaikkea aikaavievää laji. Ne muutamat missä olen itse käynyt ei todellakaan one löytynyt juuri sitä mitä tarvitsisin ja oikeaa kokoa, suht koht sellaista joka myös miellyttää silmää kuten ei 25 vanhaa tai muuten silmin nähden kulahtanutta. Olisi itse asiassa mielenkiintoista jos antaisin sulle tehtäväksi löytää esim. lasten talvihaalari, ei kulahtanut, ei reikiä, paikkoja, pitää olla jotain veden- tuulenpitävyyttä, tietty koko, ei selvästi väärän sukupuolen kuosinen, ei yli 20 vuotta vanhaa mallia/kuosia, hinta max. 25€, niin kuinka nopeasti löydät? Ehkä löydätkin, mutta vasta kun olet kolunnut useamman kirpparin. Säästääkseni aikaa, ostan uuden 50€.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö? 

Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa. 

Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.

Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää. 

Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.

Näin! Mä tiedän että on aika monta maata, jonka asukkaat olisivat vaan kiilto silmissä tulossa Suomeen kun kuulevat että vaikka ei tienaa mitään, asunto maksetaan ja kaupan päälle n. 500€ käyttörahaa. Terveyskulut ja lääkkeet maksetaan myös. Täällä asuttuaan karu totuus iskee vähitellen. Sillä 500€ voi asua heidän maassaan kun hyvätuloinen ja täällä olet köyhä. Sama se on kun eri sukupolvien väliset käsitykset elämänlaadusta on niin erilaiset. Vanhan ihmisen aikoina sai olla ehkä tyytyväinen että ei joutunut syömään pettuleipää ja hyvä jos kengät oli. Totta kai tällainen henkilö voi pitää jopa pröystäilynä sitä, että ei halua lapsilleen vain pari numeroa liian isoja, kuluneita vaatteita tai kenkiä kirpparilta. Tai halua ostaa sitä 120€ likaista kulunutta sohvaa kirpparilta kun kaupasta saa uuden 160€.

Minusta alkaa tuntua, että käytetyn tavaran ostaminen on taitolaji. Jos joku antaisi minulle pari kymppiä käteen ja käskisi ostaa lapselle tai aikuiselle sopivan vaatekaapillisen talveksi, löytäisin aivan varmasti. Kerran löysin itselleni koko kesän vaatteet 10 eurolla. 0,50 sentin tai 1 euron uudenveroisia puseroita ja farkkuja.

Vai onko siinä jokin sellainen, että väheksytään lähtökohtaisesti kirpputorien tarjontaa, kaikki näyttää jotenkin ällöttävältä kun se on käytettyä, niin ei edes katsota kunnolla millaisia helmiä sieltä löytyy? Kannattaisi muistaa, että pyykkikonekin ON keksitty, jos kirppiksen pöpöjä pelkää...

Mistä kaupasta saa uuden sohvan 160 eurolla? Ikeassakin näkyvät olevan n. 300 euroa halvemman hintaluokan sohvat. Tori.fi:stä sen sijaan saisi 160 eurolla ja todella hienoja sohvia. 50 eurolla saa jo kivan sohvan, joskus ilmaiseksi (sohvia annetaan ilmaiseksi tosi paljon, monet niistä ovat tietysti vanhempaa mallia tai kuluneita, mutta jos malttaa odottaa niin tekee kyllä löytöjäkin).

Taito laji varmaan onkin ja ennenkaikkea aikaavievää laji. Ne muutamat missä olen itse käynyt ei todellakaan one löytynyt juuri sitä mitä tarvitsisin ja oikeaa kokoa, suht koht sellaista joka myös miellyttää silmää kuten ei 25 vanhaa tai muuten silmin nähden kulahtanutta. Olisi itse asiassa mielenkiintoista jos antaisin sulle tehtäväksi löytää esim. lasten talvihaalari, ei kulahtanut, ei reikiä, paikkoja, pitää olla jotain veden- tuulenpitävyyttä, tietty koko, ei selvästi väärän sukupuolen kuosinen, ei yli 20 vuotta vanhaa mallia/kuosia, hinta max. 25€, niin kuinka nopeasti löydät? Ehkä löydätkin, mutta vasta kun olet kolunnut useamman kirpparin. Säästääkseni aikaa, ostan uuden 50€.

No lasten talvihaalarit eivät ole erikoisalaani, se myönnettäköön. Mutta jos ne haalarit ostaa 50 eurolla uutena ja kaiken muun kirpputorilta, niin ei siinä kyllä pienituloisenkaan budjetti pauku.

Viestissä, johon vastasin, puhuttiin vain "liian isoista, kuluneista vaatteista" ikään kuin kirppikseltä ei muuta löytyisikään.

Minua ei kiinnosta vittuakaan jos jollain ei ole rahaa talvivaatteisiin. Menkööt töihin.

Näille kelan tuilla eläville ei kelpaa muu kuin merkkivaate. Eivät ota edes vastaan ilmaisia vaatteita, ellei ole tietynmerkkinen. Ja todella esim kelan työmarkkinatuella kyllä pärjää. Mutta silloin karsitaan kaikki muu turha elämästä. Juuri ihmettelin kun perheenäiti valitti ettei hänen alalla ole töitä. On lähihoitaja ja töitä on pilvin pimein. On vaan käyttänyt lapsiaan esteenä työnteolle. Kolme lasta ja kappas kaikki tietenkin erityislapsia. Sitten tämä äityli meni ja otti ison tauoinnin. Ja eipä mennyt kauaa kun valitti rahapulaa. Mutta tässäkin perheessä on kaikki kolme aikuista lastakin kasvatettu elämiseen kelan tuilla. Niin patalaiskoja ihmisiä, ja tietenkin kaikki on aina yhteiskunnan syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö? 

Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa. 

Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.

Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää. 

Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.

Näin! Mä tiedän että on aika monta maata, jonka asukkaat olisivat vaan kiilto silmissä tulossa Suomeen kun kuulevat että vaikka ei tienaa mitään, asunto maksetaan ja kaupan päälle n. 500€ käyttörahaa. Terveyskulut ja lääkkeet maksetaan myös. Täällä asuttuaan karu totuus iskee vähitellen. Sillä 500€ voi asua heidän maassaan kun hyvätuloinen ja täällä olet köyhä. Sama se on kun eri sukupolvien väliset käsitykset elämänlaadusta on niin erilaiset. Vanhan ihmisen aikoina sai olla ehkä tyytyväinen että ei joutunut syömään pettuleipää ja hyvä jos kengät oli. Totta kai tällainen henkilö voi pitää jopa pröystäilynä sitä, että ei halua lapsilleen vain pari numeroa liian isoja, kuluneita vaatteita tai kenkiä kirpparilta. Tai halua ostaa sitä 120€ likaista kulunutta sohvaa kirpparilta kun kaupasta saa uuden 160€.

Minusta alkaa tuntua, että käytetyn tavaran ostaminen on taitolaji. Jos joku antaisi minulle pari kymppiä käteen ja käskisi ostaa lapselle tai aikuiselle sopivan vaatekaapillisen talveksi, löytäisin aivan varmasti. Kerran löysin itselleni koko kesän vaatteet 10 eurolla. 0,50 sentin tai 1 euron uudenveroisia puseroita ja farkkuja.

Vai onko siinä jokin sellainen, että väheksytään lähtökohtaisesti kirpputorien tarjontaa, kaikki näyttää jotenkin ällöttävältä kun se on käytettyä, niin ei edes katsota kunnolla millaisia helmiä sieltä löytyy? Kannattaisi muistaa, että pyykkikonekin ON keksitty, jos kirppiksen pöpöjä pelkää...

Mistä kaupasta saa uuden sohvan 160 eurolla? Ikeassakin näkyvät olevan n. 300 euroa halvemman hintaluokan sohvat. Tori.fi:stä sen sijaan saisi 160 eurolla ja todella hienoja sohvia. 50 eurolla saa jo kivan sohvan, joskus ilmaiseksi (sohvia annetaan ilmaiseksi tosi paljon, monet niistä ovat tietysti vanhempaa mallia tai kuluneita, mutta jos malttaa odottaa niin tekee kyllä löytöjäkin).

Taito laji varmaan onkin ja ennenkaikkea aikaavievää laji. Ne muutamat missä olen itse käynyt ei todellakaan one löytynyt juuri sitä mitä tarvitsisin ja oikeaa kokoa, suht koht sellaista joka myös miellyttää silmää kuten ei 25 vanhaa tai muuten silmin nähden kulahtanutta. Olisi itse asiassa mielenkiintoista jos antaisin sulle tehtäväksi löytää esim. lasten talvihaalari, ei kulahtanut, ei reikiä, paikkoja, pitää olla jotain veden- tuulenpitävyyttä, tietty koko, ei selvästi väärän sukupuolen kuosinen, ei yli 20 vuotta vanhaa mallia/kuosia, hinta max. 25€, niin kuinka nopeasti löydät? Ehkä löydätkin, mutta vasta kun olet kolunnut useamman kirpparin. Säästääkseni aikaa, ostan uuden 50€.

Mulle jäi nyt vähän epäselväksi miksi sen pikkulapsen haalarin pitää olla 'oikean sukupuolen' kuosinen. Myöskin miksi se ei saa olla kulahtanut ja 20 v. vanha ja paikattu kunhan vielä toimii eli eristää lämpöä. Ei lapsen tarvitse näyttää hyvältä kunhan sillä on lämmin olla. Mulla oli aina lapsena todella kulahtaneita vaatteita, enkä edes itse huomannut ennen kuin vasta teini-iässä. Eikä mun perhe ole köyhä, ehkä juuri siksi että äitin mielestä ulkonäkö on toissijainen juttu kun vertaa käytettävyyteen ja ekologisuuteen. Eli siis jos laskisi vaatimustasoaan edes vähän niin voisi oikeasti riittää rahat aika paljon pidemmälle. Suomessa ei onneksi ole vielä niin kamalan ulkonäkökeskeistä kuin jossain jenkeissä missä poliitikkonaisetkin näyttää misseiltä. Meillä kunhan on puhtaat hiukset ja asialliset vaatteet niin voi päästä vaikka presidentiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti näiltä köyhiltä perheiltä löytyy mm. samaa teknologiaa, mitä löytyy hyvin toimeentulevilta. Ei osata elää "omassa kastissaan"

Köyhän pahin vika kun pyrkii elämään kuin paremmin toimeentulevat? Kun oikeasti heidän pitäisi ymmärtää elää valittamatta ja kitisemättä ja näyttää mahdollisimman "köyhältä"; ettei vaan kukaan erehtyisi pitämään pian fiksuna ja ihan oikein arvostettavalta kanssa ihmiseltä. Vai mikä oli pointtisi?  

Siis mitä ihmettä? Onko siis täysin kadonnut ajatus mitoittaa menot tulojen mukaan? Köyhä ei voi ostaa sitä mitä keskituloinen, eikä keskituloinen sitä mitä hyvätuloinen. Eikö se ole aivan itsestään selvää? Jos raha ei riitä jonkin ostamiseen, se ei riitä. Ei köyhän tietenkään tarvitse näyttää vaikkapa likaiselta, mutta on aika selvää, että vaatteet eivät ole silloin kalliita merkkivaatteita, vaikka siistejä olisivatkin. En minäkään itke niiden tavaroiden perään, joita minulla ei ole vara ostaa. Ovatko realiteetit todella näin hukassa?

En usko tarinaa. Halpoja, liki ilmaisia vaatteita saa vaikkapa kirppareilta. Jos rahat menevät muuhun kuin lasten hyvinvointiin, jotain on pielessä.

Lahjaksi saadusta elektroniikasta: Itse elän tällä hetkellä työmarkkinatuella, ja jos joku antaisi minulle lahjaksi iphonen tai telkkarin, kuten joillekin ketjun alussa, en todellakaan ottaisi sitä käyttöön itse. Myisin sen.

Vaikka saisikin jotain ilmaiseksi, ei välttämättä ole järkevää käyttää sitä asiaa itse. Esim. telkkaria ei nykyaikana kukaan tarvitse (koska tietokone ja netti), jos on rahat vähissä se kannattaa myydä. Ellei nyt sitten ole sellainen romu mistä ei mitään saa. Sellaista ei kannata ottaa vastaan, koska sitten on vaan edessä cer-romun kierrätykseen viemisen vaiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö? 

Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa. 

Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.

Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää. 

Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.

Näin! Mä tiedän että on aika monta maata, jonka asukkaat olisivat vaan kiilto silmissä tulossa Suomeen kun kuulevat että vaikka ei tienaa mitään, asunto maksetaan ja kaupan päälle n. 500€ käyttörahaa. Terveyskulut ja lääkkeet maksetaan myös. Täällä asuttuaan karu totuus iskee vähitellen. Sillä 500€ voi asua heidän maassaan kun hyvätuloinen ja täällä olet köyhä. Sama se on kun eri sukupolvien väliset käsitykset elämänlaadusta on niin erilaiset. Vanhan ihmisen aikoina sai olla ehkä tyytyväinen että ei joutunut syömään pettuleipää ja hyvä jos kengät oli. Totta kai tällainen henkilö voi pitää jopa pröystäilynä sitä, että ei halua lapsilleen vain pari numeroa liian isoja, kuluneita vaatteita tai kenkiä kirpparilta. Tai halua ostaa sitä 120€ likaista kulunutta sohvaa kirpparilta kun kaupasta saa uuden 160€.

Minusta alkaa tuntua, että käytetyn tavaran ostaminen on taitolaji. Jos joku antaisi minulle pari kymppiä käteen ja käskisi ostaa lapselle tai aikuiselle sopivan vaatekaapillisen talveksi, löytäisin aivan varmasti. Kerran löysin itselleni koko kesän vaatteet 10 eurolla. 0,50 sentin tai 1 euron uudenveroisia puseroita ja farkkuja.

Vai onko siinä jokin sellainen, että väheksytään lähtökohtaisesti kirpputorien tarjontaa, kaikki näyttää jotenkin ällöttävältä kun se on käytettyä, niin ei edes katsota kunnolla millaisia helmiä sieltä löytyy? Kannattaisi muistaa, että pyykkikonekin ON keksitty, jos kirppiksen pöpöjä pelkää...

Mistä kaupasta saa uuden sohvan 160 eurolla? Ikeassakin näkyvät olevan n. 300 euroa halvemman hintaluokan sohvat. Tori.fi:stä sen sijaan saisi 160 eurolla ja todella hienoja sohvia. 50 eurolla saa jo kivan sohvan, joskus ilmaiseksi (sohvia annetaan ilmaiseksi tosi paljon, monet niistä ovat tietysti vanhempaa mallia tai kuluneita, mutta jos malttaa odottaa niin tekee kyllä löytöjäkin).

Pakko sanoa, että lapsen talvivaatteiden osto kirppikseltä on riskipeliä. Jos haalaria on pesty usein, niin vedenpitävä ominaisuus heikkenee, samoin ei välttämättä kovin lämpimänä enää pidä.

Kengissä taas riski, että vetävät kasvavat jalat virheasentoon.

Uutena ostettuna eitosin tarvitse olla mitään huippumerkkiä, itse maksoin lapsen haalarista n. 45€, kun oli cittarissa plussatarjouksessa. Perushyvä, eli lämmin ja vedenpitävä. Kengiksi ostin Kuomat n. 35 €urolla.

Hanskoja löytyi jesperjuniorin -50% alelaarista. Pipoja ostin muutaman jo kesällä, kun eräässä kaupassa oli poistomyynti, maksoivat euron kappaleelta.

Villasukkia neulon itse, lankoja haalin alelaareista.

Minua välillä pienen lapsen vanhempana ihmetyttää nuo ”ominaisuudet” mitä ulkoiluvaatteilta vaaditaan. Omassa lapsuudessani leikittiin kunnes haalari kastui, sitten se pantiin kuivumaan ja vaihdettiin toinen. Eka oli käyttökunnossa taas huomenna. Nykyään lasten vaatteissa pitäisi olla kertoimia kuin naparetkelle lähtiessä. Vesipilarit ja biofinityt ja ties mitä. Välillä tuntuu että kuluttajaa viedään kuin pässiä narussa. Ihan hyvin mun muksuille riittää kirppishaalarit, vaikka olisi pariin kertaan pestykin. Tänä talvena molemmilla Reimatecit, toinen kirppikseltä 5€ ja toinen ilmaisena kierrätystapahtumasta. Ja juu, olen keskituloinen korkeakoulutettu.

Me on miehen kanssa vuorotellen käyty töissä ja hoidettu lapsia kotona. Ongelma on mielestäni juuri se, että työssäkäyväkään ei välttämättä saa kuin 1500€/kk käteen, jos lisäksi toinen on kotihoidontuella niin köyhiä olette ja sillä selvä. Tämä on kuitenkin usein tilapäinen ajanjakso johon tulisi, jos suinkin mahdollista, varautua jo ennen lasten saamista. Ja älkää naiset hankkiko lapsia ennen kuin on vakiduuni! Ihan sama mikä koulutus. Viimestään siinä vaiheessa, kun lapset menee tarhaan ootte kusessa niitten pätkätöidenne kanssa, kun koko ajan lapset on kipeenä, ei paljon jatketa sopimuksia. (itse olen nyt koko viikon kotona yhden ripulipotilaan kanssa)

Kesällä mun palkka oli nettona 1500€(kesämestarina kunnallisella). Mies sai kotihoidontukea 500€ ja lapsilisät kahdesta lapsesta 200€. Onneksi tilanne oli väliaikainen, koska perheen talous ei olisi pitkään pyörinyt noilla luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti näiltä köyhiltä perheiltä löytyy mm. samaa teknologiaa, mitä löytyy hyvin toimeentulevilta. Ei osata elää "omassa kastissaan"

Minä en välitä teknologiasta, mutta lapsi usein pyytää mummilta jotain laadukasta lahjaksi ja mummi mielellään ostaa. Pitäiskö mun myydä pojan lahjat ja vaihtaa halvempaan, niin oltaisiin kunnon vähävaraisia?

On teidänkin mummolla prioriteetit kunnossa, jos lapsen perhe niin köyhä että perusasioihin ei varaa mutta lapselle ostetaan kalliita puhelimia tmv. No ehkä se kallis teknologia tuo sitten jotain. iPhonen hinnalla lähtee kaksi ihmistä etelään lomalle äkkilähdöllä...

IPhone 6 tällä hetkellä n. 300€ ja IPhone se 200€. Ps. Se 1600€ on se uusin malli...

Jatketaan näistä puhelimista. Sille joka sanoi että iPhonen hinnalla menee 2 hlö etelään. No oletetaan että edellinen puhelin on rikki ja uusi on ostettava. Ostetaan halvin mahdollinen älypuhelin jolla teini jotenkin pärjää mutta joka ei ole ollenkaan mieluinen, 150€. Verrataan tilanteeseen että ostetaan se hyvillä ominaisuuksilla oleva IPhone 300€. Säästöä tulisi halvemman ostamisella 150€. Sillä lähtee ehkä yksi perheestä sinne etelään äkkilähdöllä...

Niinpä, älä osta IPhone (osta one plus) niin perhe pääsee etelään. Samoin se neljä vuotta sitten ostettu pleikka olisi pitänyt jättää ostamatta niin tänä vuonna etelän matka odottaa.