Mies päättänyt lopettaa avioelämän vuoteenpuolella. Miten tästä eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne ja ollaan samanikäisiä. Kun ilmeni miksi mieheni ei kykene harrastamaan seksiä kannassani, sovittiin, että meidän talossa seksi ulkoistetaan. Nyt molemmilla on omat vakikumppanit.  Ei kuitenkaan haluttu erota, kun kaikki muu toimii. Mies ja minä ollaan nyt tyytyväisiä ja välit ovat taas parhaimmat kuin koskaan. 

No nyt tietysti kiinnostaa, miksi miehesi ei kykene harrastamaan seksiä kanssasi?

Minunkin on mahdoton kuvitella että kaikki muu olisi todella hyvin kunnossa, jos yhtäkkiä loppuu kaikki seksuaalinen kiinnostus toista kohtaan.

Vähän samaa ongelmaa ollut. Olen hyväksynyt, että haluan enemmän seksiä kuin mieheni, mutta olemme yrittäneet pyrkiä jonkunlaiseen keskitiehen. Tyyliin koska minä haluaisin 2-3 kertaa viikossa ja hän 1-2 kertaa kuussa, niin kertaan viikossa tähtääminen on hyvä keskitie. Seksi ei vaan ole hänelle niin tärkeää.

Minulla mies vaikuttaa olevan myös tosi stressiherkkä. Jos töissä on yhtään stressiä niin seksi ei maistu. Loma-aikoihin seksiäkin on enemmän. Mutta vaikeaahan tällainen on. Joskus sitä niin kaipaa sitä fiilistä, kun joku eksä ei voinut pitää näppejään irti minusta. Kaipaan myös seksuaalista flirttiä, joka puuttuu suhteestamme lähes kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako jäädä tuollaiseen suhteeseen? Seksiä haluavia miehiä löytyy kyllä.

Makuuhuoneen muuttaminen toiseen huoneeseen on ihan hyvä idea.

Tää on tätä nykyajattelua. "Kannattaako", voihan vinde, miksi avioliiton tärkein asia on se, "kannattaako" se? Niin itsekästä ajattelua. 

Avioliitto on aika paljon enemmän kuin mikään yksittäinen asia, edes seksi. Oletko tosissasi sitä mieltä, että lapsen pitää kokea vanhempien ero äidin puutteen takia? En halua vähätellä sitä, mutta ei noin itsekäs saa olla, mies eikä nainen.

Sen sijaan paikoilleen ei voi jäädä, vaan asiaan täytyy yrittää muutosta. Ja miehenkin on se tajuttava. Seksi kuuluu avioliittoon ellei yhdessä ole toisin sovittu. Terapiaa saa ja se usein auttaa!

Aika naiivia. Entä jos se toinen puoliso ei halua muuttua? Entä jos hänen mielestään seksi ei kuulu avioliittoon? Kärsittävä on, koska erotakaan ei saa.

Itsekäs on se haluton osapuoli, jolla ei ole kykyä asettua oman puolisonsa, läheisimmän ihmisensä, saappaisiin. Hänen takiaan se ero tapahtuu, ei sen seksiä haluavan osapuolen.

Ap sanoi, että mies ei halua erota. Jos ei halua erota niin muututtava on. Vai onko vielä olemassa ihmisiä, jotak eivät ymmärrä, että meidän jokaisen on tehtävä kaikkemme, jopa muututtava, jos avioliitto on siitä kiinni?

Raamatussa lukee, että seksi kuuluu avioliittoon, siihen on hyvä vedota, ellei ole hindu tai ateisti ;) 

Jos mies ei halua erota ja ei halua seksiä eikä edes muuttua, niin miehen on sit hyväksyttävä, että vaimo käy muualla. Toinen jos ei halua ja toinen haluaa, niin ei kumpikaan voi määräillä toisten haluja. Mulla vaimo aikoinaan ilmotti selibaatistaan ja totesin ettei se selibaatti koske mua. Olen täysin toimintakunnossa oleva mies ja en lopeta seksielämää toisen takia.

Onko tämä vaimollesi ok? Aika monelle on, ja vielä usemmalle ei. Mutta esim. Kekkosilla (Urkki, jos muistat) se oli ok. Toki ajatkin oli eri.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näitä juttuja lukiessa käynyt mielessä, että kun nainen etsii itselleen mahdollisimman täydellistä miestä, niin ei  ehkä mietitä onko itse miehelle yhtä täydellinen. Tällöin se miehen seksuaalinen kiinnostus ei alkuinnostuksen jälkeen enää jatkukaan, kun se vaimo/tyttöystävä ei olekaan enää kiinnostava ja se näkyy sitten seksinhimon hyytymisenä. 

Kai se on sen miehen homma mennä yksiin itselleen ”täydellisen” ihmisen kanssa, ei naisen homma muokkaantua ukon mukaan. Ihme mielipide. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole enää seksuaalisesti haluttava, joten miehesi ei pysty kanssasi kovin useasti, koska ei tunne halua. Muutos alkoi lapsen saamisen jälkeen pikku hiljaa. Päästit itsesi siihen kuntoon, että useimpien miesten silmissä et ole haluttava. Olisiko aika tarkastella itseäsi myös miehesi näkökulmasta.

En käsitä tätä. Olen edelleen samassa vaatekoossa kuin ennen raskautta. Alapää kunnossa, ei repeämiä tms. vikoja synnytyksestä. Treenaan salilla eli kroppa on kunnossa. Trimmaan ja huollan itseäni kaikin puolin. Pukeudun mielelläni hyvin. Ulkoisesti olen nätti, saan kehuja vierailtakin miehiltä. Itse asiassa kiusaannun töissä, kun jotkut asiakkaat pyytelevät treffeille. En usko, että olen ihan kamala. 

Mies: harmaantuvia hiuksia, ryhti heikkenee, lukulasit. Lihaskunto repsahtanut sitten avioliiton alun.

Silti rakastan häntä ja haluan häntä.

Mutta oletko kysynyt häneltä: miksi näin on? Jos miehesi on täysjärkinen, täyty hänen tietää. Pelkääkö loukkaavansa sinua , koska ei kerro.

Hyvä parisuhde ja tyydyttävä seksielämä ovat parempi takuu terveydestä kuin tarkka ruokavalio ja parempi lääke vanhenemista vastaan kuin mikään vitamiinipilleri,

Avoin parisuhde tai polyamoria. Te jatkatte yhteistä toimuvaa elämää (mikäli siis suhde toimii muuten kuin seksin osalta) ja sinä otat itsellesi rakastajan. Näin homma on hoidettu vuosituhansien ajan eri kulttuureissa, kunnes 1800-luvulla keksittiin nykyaikainen romanttisen parisuhteen ihanne,

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näitä juttuja lukiessa käynyt mielessä, että kun nainen etsii itselleen mahdollisimman täydellistä miestä, niin ei  ehkä mietitä onko itse miehelle yhtä täydellinen. Tällöin se miehen seksuaalinen kiinnostus ei alkuinnostuksen jälkeen enää jatkukaan, kun se vaimo/tyttöystävä ei olekaan enää kiinnostava ja se näkyy sitten seksinhimon hyytymisenä. 

Ai että se mieskö siitä sitten vain valitaan ja otetaan? Mies ryhtyy suhteeseen itselleen epäsopivan kumppanin kanssa, koska hänellä ei ole sananvaltaa asiaan? Ei jeesus....

Vierailija kirjoitti:

Mulla on uusi mies, ollut nyt 2 viikkoa. Laskin äsken, että seksikertoja on ollut 19 tänä aikana. Tietenkään en oleta, että tahti ihan tällaisena säilyy, mutta enemmän uskon saavani tässä suhteessa kuin kahdessa aikaisemmassa:)

Tapailun alkuvaiheessa mulla oli miehen kanssa seksiä 3krr/vko. Nyt ehkä 1-2krt/kk jos sitäkään

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näitä juttuja lukiessa käynyt mielessä, että kun nainen etsii itselleen mahdollisimman täydellistä miestä, niin ei  ehkä mietitä onko itse miehelle yhtä täydellinen. Tällöin se miehen seksuaalinen kiinnostus ei alkuinnostuksen jälkeen enää jatkukaan, kun se vaimo/tyttöystävä ei olekaan enää kiinnostava ja se näkyy sitten seksinhimon hyytymisenä. 

Tämä menee varmasti molemmin päin. Itse miehenä olen kokenut tilanteita, joissa varsin epäviehättävä lady saa melkein raivarit kun minua ei kiinnosta mukaansa lähteä yhden illankaan hommiin. Toki naiset kokevat ihan samaa meidän miesten taholta.

Itsellä kävi yhdessä nuoruusajan suhteessa niin, että tyttöystävä alkoi heti ensimmäisestä vuodesta lähtien levitä kuin pullataikina. Häntä, jonka olin kuvitellut vähän enemmän kaltaisekseni, ei lopulta kiinnostanutkaan urheilu tai matkailu tai itsensä sivistäminen vaan ainoastaan kalja ja sipsit kotisohvalla löhöämässä saippuaoopperoita katselemassa. Itse jatkoin urheilua ja lisäksi kouluttauduin yliopistossa 3 tutkintoa suorittamalla. Ymmärrän, että ihmisillä on erilaiset tavoitteet, mutta en ymmärrä, että miksi pitää lihoa 40-50 kiloa (10 kg on ok) ainoastaan laiskana mässäilemällä ja miksi koko elämäntyyli pitää muuttaa kun puoliso on "saatu haaviin" sinkkumarkkinoilta. Sitten ei ulkonäköön, seksiin tai muuhunkaan enää jakseta panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on kaappihomo ja pelkää tulla ulos. Siksi ei uskalla lääkäriinkään mennä jos vaikka alkaa seisomaan eturauhastutkimuksen aikana.

Samalla logiikalla nainen, joka ei halua seksiä on... lesbo? Okei.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäriin mies ei suostu menemään, se ei ole hänelle kuulemma vaihtoehto.

Mielestäni olen ollut hyvinkin ymmärtäväinen ja kärsivällinen odottaessani miehen heräämistä jo ainakin 4vuotta.

Miksi hän ei halua seksiä? Se olisi selvitettävä.

Ap on jo aika vanha, nuoruuden hehkeys kadonnut yms. Ihan ymmärrettävää, että mies ei jaksa enää innostua samalla tavalla kuin vuosia sitten. Mun parisuhteessa samaa ongelmaa ja onneksi mies on ollut asian suhteen rehellinen, eikä mun tarvitse häpäistä itseäni haluttomassa miehessä kiehnäämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäriin mies ei suostu menemään, se ei ole hänelle kuulemma vaihtoehto.

Mielestäni olen ollut hyvinkin ymmärtäväinen ja kärsivällinen odottaessani miehen heräämistä jo ainakin 4vuotta.

Miksi hän ei halua seksiä? Se olisi selvitettävä.

No mutta jos ei mies puhu? eikä kerro. On vaan päättänyt olla seksittä ap:n kanssa, mutta erota ei kuitenkaan voi. Miten selvität sen miksei hän halua seksiä jos hän ei kerro syytä? Itse ainakin ap:n tilanteessa lähtisin. Jo tuo, ettei mies ole valmis keskustelemaan selkeästi tärkeästä asiasta joka on ap:n jo saanut miettimään jopa eroa, on aika iso juttu. Ja tuo että nukkumatilat pitää siirtää erihuoneisiin on kanssa aika iso juttu. Oisin jo ajat sitten lähtenyt tommosessa tilanteessa. Minkätakia ap roikkuu tommoisessa suhteessa? Ymmärrän toki, että rakastaa varmaan vielä miestään mutta pelkkä rakkaus ei aina riitä jos se uhkaa omaa hyvinvointia. Niin ja se klisee että on se lapsillekkin parempi että vanhemmat eroavat ja ilmapiiri on iloisempi kun se että vanhemmat ovat väkisin yhdessä ja ilmapiiri kotona on ahdistunut ja väkinäinen. kyllä se vaan välittyy heille vaikka kuinka yrittäisi esittää että kaikki on hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen kohtelee miestä kuin yhtä lapsista. Nalkuttaa, komentaa, vähättelee. Vaatii, komentaa, pilkkaa. Ei anna tilaa olla miehekäs mies. Sitten ihmettelee, kun mies ei enää tunne itseään mieheksi, eikä ota sängyssä kuin alphamies.

Itse ajatte ne miehet sinne tietokoneen syliin ja kilttien, halukkaitten ruutunaisten hellään huomaan.

En haluaisi myöntää tätä, mutta olet aivan oikeassa. Tämä tapahtui mulle. Lapsen saannin jälkeen alunperin vaikea persoonani muuttui vaikeammaksi. Oli stressiä ja unenpuutetta ja jos mitä, purin sen mieheen. Huusin, nalkutin, vaadin. Mies on yrittäjä ja painaa pitkää päivää, mutta jotenkin oletin, että se olin MINÄ joka oli väsyneempi osapuoli. Ei osattu kumpikaan arvostaa toisen panosta työhön/kotiin/lapseen/parisuhteeseen. Toki monet asiat, jotka mies tekee mielestäni ”väärin” vaikuttivat asiaan todella paljon.

Huomasin, että kun olin ”kiltimpi” ja tein asioita, mistä mies piti (ja erityisesti jos laittauduin), miehen aloitteet lisääntyivät.

Olen tuo, joka kirjoitti seksikertojen olleen alussa 3krt/vko. Tahti oli liian kova mulle joten piti välillä torjua miestä. Voi olla, että se myös vaikutti miehen itsevarmuuteen. Myös molempien lihominen varmasti vaikuttaa halukkuuteen...

Vierailija kirjoitti:

Et ole enää seksuaalisesti haluttava, joten miehesi ei pysty kanssasi kovin useasti, koska ei tunne halua. Muutos alkoi lapsen saamisen jälkeen pikku hiljaa. Päästit itsesi siihen kuntoon, että useimpien miesten silmissä et ole haluttava. Olisiko aika tarkastella itseäsi myös miehesi näkökulmasta.

Olet nyt tuota samaa mantraa spämmännyt useamman viestin verran.

Olisiko aika ottaa lääkkeet?

AP, ikävää ettei teidän seksihalut kohtaa. Uhkailu ja raivoaminen ei kuitenkaan auta, vaan mies lukkiutuu enemmän. Voisit keskustella asiasta rauhassa miehen kanssa. Jos mies ei halua mennä lääkäriin eikä hänelle sovi, että hankit rakastajan, vaihtoehdot ovat ero tai sinä masturboit. Kuitenkin ihmisellä on oikeus olla harrastamatta seksiä. Se oikeus menee omien halujesi yli. Nyt sitten teet päätöksesi, mutta lopeta tuo miehelle mököttäminen ja rähjääminen.

Vierailija kirjoitti:

Ap on jo aika vanha, nuoruuden hehkeys kadonnut yms. Ihan ymmärrettävää, että mies ei jaksa enää innostua samalla tavalla kuin vuosia sitten. Mun parisuhteessa samaa ongelmaa ja onneksi mies on ollut asian suhteen rehellinen, eikä mun tarvitse häpäistä itseäni haluttomassa miehessä kiehnäämällä.

Aika lohduton ajatusmaailma jos vain määrätyn ikäiset- ja näköiset ihmiset *haluaisivat* toisiaan. Ja muuten, jos ei nappaa enää puoliso, sitten elellään seksittömissä liitoissa, huh.

Varsinkin kun liittojen tarkoitus on kestää vuosikymmeniä? Ei se nyt niinkään voi olla, että se halukaampi osapuoli, oli sitten nainen tai mies *häpäisee* itsensä jos osoittaa haluaan läheisyyteen? Ei se ole häpeällistä, että halut ovat jäljellä, miehesi on sinut *aivopessyt*.

Ikävää, jos noin tunnet, sinuna lopettaisin liittoni ja silloin ei tarvitse ainakaan tuntea häpeää itsestään ja normaaleista haluistaan. Olen surullinen puolestasi jos naisena teki noin tunnet ja siihen tyydyt ja jäät.

Helposti tuollainen tilanne vie itsetunnon ja elämänhalun.

Onhan juttuja joissa vanhatkin ihmiset rakastuvat, jopa menevät naimisiin? Ja pariskuntia jotka rypistyvät ja vanhenevat, se on luonnollista, ja silti on seksielämää ja läheisyyttä.

Joskus toki halut ja kiinnostus toiseen vain loppuu ja kipinä sammuu, onhan se tosiasia. Mutta silloin ei pidä antaa toisen arvostella tai halveksia itseään, mikään liitto ei ole sen arvoinen, että toinen saa tuntemaan itsestään häpeää tai olonsa ala-arvoiseksi naisena tai miehenä.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tajunnut seksikiinnitteisiä ihmisiä. En vain tajua miten jokin seksi voi olla niin ihmeellisen tärkeää. Itse olen enemmän kuin miehesi. Seksi on minusta tylsää paitsi ihan uuden partnerin kanssa. Koska tiedän, että kyllästyn jossain vaiheessa seksiin hänelin kanssaan, en reiluuden vuoksi viitsi uusiakaan partnereita hakea.

Kyllä. Täytyy oikeasti olla elämässä vikaa jos on noin tärkeää saada täytettä sinne alapäähän.

Etsikää Jeesus elämäänne niin ei tule tällaisia ongelmia.

Minä olen lihonut parikymmentä kiloa avioliittomme aikana. Miehen seksihalut on vähentyneet sitä mukaa. Meillä on seksiä kerran, pari kuussa. Aina pimeässä makuuhuoneessa. Elämme niitä kuuluisia ruuhkavuosia, jossa koen että teemme varmasti aika saman verran asioita, eikä niin että toista voisi syyttää jonkun asian tekemättömyydestä. 

Ennen halusin seksiä vaikka joka päivä. Nykyään en oikeastaan enää ollenkaan. En koe itsekään itseäni niin haluttavaksi, ja huomaan että miehelle ei ole niin väliä, onko meillä seksiä vai ei ole. Ei sellainenkaan tunne hyvältä tunnu, joten huomaan että tukahdutan koko naisellisuuteni. En tiedä miksi erotakaan, en ole viehättävä, tiedän sen itsekin. Varmaan joku baarityyppi panisi pimeässä kuten miehinikin, mutta mitä kivaa siinä sitten olisi? 

Siinä rehellinen vastaus, lihavalta naiselta, joka ennen halusi enemmän mutta tajusi olevansa epäviehättävä ja vaativansa liikoja. Mies saattaa hakea seksinsä muualta, en tiedä. Väittää, että ei hae ja että rakastaa, mutta ei meidän liittomme eroa kämppiksistä mitenkään.