Mies päättänyt lopettaa avioelämän vuoteenpuolella. Miten tästä eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne ja ollaan samanikäisiä. Kun ilmeni miksi mieheni ei kykene harrastamaan seksiä kannassani, sovittiin, että meidän talossa seksi ulkoistetaan. Nyt molemmilla on omat vakikumppanit.  Ei kuitenkaan haluttu erota, kun kaikki muu toimii. Mies ja minä ollaan nyt tyytyväisiä ja välit ovat taas parhaimmat kuin koskaan. 

*kannassani = kanssani

Et ole enää seksuaalisesti haluttava, joten miehesi ei pysty kanssasi kovin useasti, koska ei tunne halua. Muutos alkoi lapsen saamisen jälkeen pikku hiljaa. Päästit itsesi siihen kuntoon, että useimpien miesten silmissä et ole haluttava. Olisiko aika tarkastella itseäsi myös miehesi näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

älä luovuta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa nyt muu auta kuin miehen terapia!

Jos lohduttaa, minulla kokemusta samanlaisesta, minä tahdoin vuosikausia paljon enemmän seksiä. Onneksi terapia auttoi, ja omat lukuisat enemmän vähemmän itkuiset keskustelumme. Nyt haluamme suunnilleen yhtä paljon.

Ja sinulle vinkiksi, koita muistaa että muutakin tärkeää on kuin seksi. Kun on puutteessa, se helposti nousee liian suureen asemaan. Siitä puhe mistä puute, todellakin pätee... Mutta perspektiivi auttaa itsellekin!

Eli: älä vielä anna periksi, mutta voit edellyttää että mies oikeasti työstää kipukohtiaan itsessään. Siitähän se johtuu, kyllä avioseksi on ihan tärkeä ja normaali asia kuitenkin.

Tsemppiä <3

Hyvä neuvo, seksiterapeutti auttaa käsittelemään asiaa, antaa neuvoja ja ohjeita jne.

Toinen hyvä idea on tehdä masennustesti puolisolle jota seksi ei yhtään jaksa kiinnostaa, piilomasennus ja stressi vievät halut, ja jos tästä on kyse, näidenkin takia lekuriin.  Hyvä avioliitto on hieno asia, jota ei saisi liian helposti päättää.  Silti normaalit seksihalut ovat asia jonka puolesta kannattaa vähän taistella, että saa ne toimimaan ja tyydytettyä.

älä luovuta ap. Itsetunto ei korjaudu riitelemällä. Sinne seksiterapeutin luo voi mennä aluksi vaikka yksinkin, tosin yhdessä olisi parempi.  Sängyn siirtö voi auttaa ap,tä mutta se on hylkäys myös puolisolle, haluatko siis hylätä hänet?

Hylkääjä on kylläkin se haluton mies, joka ei halua tehdä tilanteelle mitään.

Molemmat voi olla hylkääjiä, eivät sulje toisiaan pois valitettavasti.

Ja kyllä, siksikin terapiaa, jotta ei olisi enää hylkääjä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne ja ollaan samanikäisiä. Kun ilmeni miksi mieheni ei kykene harrastamaan seksiä kannassani, sovittiin, että meidän talossa seksi ulkoistetaan. Nyt molemmilla on omat vakikumppanit.  Ei kuitenkaan haluttu erota, kun kaikki muu toimii. Mies ja minä ollaan nyt tyytyväisiä ja välit ovat taas parhaimmat kuin koskaan. 

Mikä parisuhde se tuommoinen sitten on? enemmänkin ystävyys- tai kämppissuhde. Kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi puolison kanssa tai niin että molemmat ovat ilman jos se on molemmille ok, mutta tuo että seksi pitää hakea muualta? miksi se oma rakas ei kelpaa, kun kerta seksiä kuitenkin on saatava? En ymmärrä. Eikö olis parempi etsiä toinen suhde jossa seksi vielä kiinnostaa ja muutkin asiat on hyvin. Yllätykseksesi varmaan, sellaisiakin liittoja on. Kuulostaa aika takertuvaiselta ja riippuvaisuudelta jos on pakko tuossakin tapauksessa olla "parisuhteessa" jos molemmat hakee seksin muualta... outo ajattelutapa mielestäni. Mutta noh, jokainen tyylillään.

Kuten jo täällä todettu, apua on saatavilla, terapiasta tai lääkäriltä. Jos apu ei kelpaa, silloin on valinnan tehnyt siten.  Avioliittoon kuuluu luottamus ja rehellisyys, siksi ei voi vakavissaan ehdottaa hae seksiä muualta. Parempi olisi saada muutos aikaan aviovuoteessa.  Jos mies ei kertakaikkiaan enää halua ja on niin päättänyt, silloin se on hylkäys, mutta jos siellä on syitä joille ei vain löydy ulospääsyä, on seksuaaliterapia mitä parhain paikka. Ja itsetyydytys ei korvaa avioseksin läheisyyttä ja iloa.  Seksi voi ja sen pitäisi olla iloa ja hyvää mieltä tuottavaakin.

iloa kirjoitti:

Kuten jo täällä todettu, apua on saatavilla, terapiasta tai lääkäriltä. Jos apu ei kelpaa, silloin on valinnan tehnyt siten.  Avioliittoon kuuluu luottamus ja rehellisyys, siksi ei voi vakavissaan ehdottaa hae seksiä muualta. Parempi olisi saada muutos aikaan aviovuoteessa.  Jos mies ei kertakaikkiaan enää halua ja on niin päättänyt, silloin se on hylkäys, mutta jos siellä on syitä joille ei vain löydy ulospääsyä, on seksuaaliterapia mitä parhain paikka. Ja itsetyydytys ei korvaa avioseksin läheisyyttä ja iloa.  Seksi voi ja sen pitäisi olla iloa ja hyvää mieltä tuottavaakin.

Miksei ap sitten ole sitä miehelleen?

Vierailija kirjoitti:

iloa kirjoitti:

Kuten jo täällä todettu, apua on saatavilla, terapiasta tai lääkäriltä. Jos apu ei kelpaa, silloin on valinnan tehnyt siten.  Avioliittoon kuuluu luottamus ja rehellisyys, siksi ei voi vakavissaan ehdottaa hae seksiä muualta. Parempi olisi saada muutos aikaan aviovuoteessa.  Jos mies ei kertakaikkiaan enää halua ja on niin päättänyt, silloin se on hylkäys, mutta jos siellä on syitä joille ei vain löydy ulospääsyä, on seksuaaliterapia mitä parhain paikka. Ja itsetyydytys ei korvaa avioseksin läheisyyttä ja iloa.  Seksi voi ja sen pitäisi olla iloa ja hyvää mieltä tuottavaakin.

Miksei ap sitten ole sitä miehelleen?

Siihen varmaan vastauksen tietää vaan ap:n mies joka ei kuitenkaan syytä rehellisesti kerro tästä ap:n turhautumisesta päätellen. Ongelma ois varmaan ratkennut jos mies rehellisesti kertois mistä tykkäis tai että miksi ei innosta. Mutta eipä kerro?

Ap, uskon, että olet yrittänyt mainitsemasi vuodet varmasti hyvällä ja ystävällisesti, mutta nyt mittasi on täysi. Itselläni on samanlainen tilanne, pitkä suhde, jossa aktiivisen alun jälkeen seksikerrat ovat vain harventuneet. Meillä on ollut omat vaikeudet, jotka ovat tuoneet stressiä ja haasteita mieheni sekä minun elämään, mutta silti välillä tuntuu, että tilannetta ei muutu seksin osalta, vaikka muut vaikeudet on selätetty. Puoliso ei halua terapiaan tai lääkäriin, ymmärrän että koko asia on arka, joten asian esille ottaminen vain lisää ongelmia & stressiä sekä tekee raskaan ilmapiirin. Olen sporttinen ja panostan itseeni, mutta vuosien varrella olen huomannut ettei puolisooni toimi mikään sellainen flirtti, mikä esim. aiemmassa suhteessa sai poikaystäväni villiksi. Minulle seksi on juuri sitä "liimaa" mikä pitää parisuhteen yllä, rentouttaa ja vähentää stressiä, itse haluan tehdä rakastamalleni ihmiselle hyvän olon. Olen myös joutunut usein tyytymään niillä harvoilla kerroilla siihen, että mies saa ja se oli sitten siinä. Mutta olen ajatellut, että parempi sekin kuin ei mitään. Meillä on arjessa suukkoja, hellyyttä ja halauksia, mutta siihen se sitten jääkin. Ehkä olemme eri paria, minä intohimoinen ja hän rauhallinen, viileämpi. Toivon, että tästä selvitään ja toivon myös sinulle parempia aikoja, jospa puolisosi nyt heräisi tilanteeseen ja suostuisi avamaan omaa sisintään seksiin liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

iloa kirjoitti:

Kuten jo täällä todettu, apua on saatavilla, terapiasta tai lääkäriltä. Jos apu ei kelpaa, silloin on valinnan tehnyt siten.  Avioliittoon kuuluu luottamus ja rehellisyys, siksi ei voi vakavissaan ehdottaa hae seksiä muualta. Parempi olisi saada muutos aikaan aviovuoteessa.  Jos mies ei kertakaikkiaan enää halua ja on niin päättänyt, silloin se on hylkäys, mutta jos siellä on syitä joille ei vain löydy ulospääsyä, on seksuaaliterapia mitä parhain paikka. Ja itsetyydytys ei korvaa avioseksin läheisyyttä ja iloa.  Seksi voi ja sen pitäisi olla iloa ja hyvää mieltä tuottavaakin.

Miksei ap sitten ole sitä miehelleen?

Siihen varmaan vastauksen tietää vaan ap:n mies joka ei kuitenkaan syytä rehellisesti kerro tästä ap:n turhautumisesta päätellen. Ongelma ois varmaan ratkennut jos mies rehellisesti kertois mistä tykkäis tai että miksi ei innosta. Mutta eipä kerro?

Onhan se nyt ap:n asia olla sitä iloa ja hyvää mieltä tuottava. Jos seksi sängyssä on nuolemisen vaatimista tai jotain muuta, mistä mies ei tykkää, mutta ap vaatii vaan, niin eihän sellaista arvotonta pillua kukaan halua nuolla. En itse esim. voisi kuvitellakaan nuolevani, tai ottavani suihin. Yököttävää homojen ja lesbojen hommaa. Ap on vain vastenmielinen vaatimuksineen eikä tuota miehelle iloa, valitettavasti.

Tämä on sinun näkökantasi. Aloittajan ei tarvitse täällä sen enempää avautua seksielämästään.

Mies voisi ja se olis miehen asia itse avata suunsa ja kertoa mikä miellyttää tai ei miellytä. Nyt mies pysyy mykkänä. Jos mies ilmoittaa ettei seksiä enää ole niin oikeudenmukaista olisihan ja rakentavaa myös kertoa miksei.

Jos mies haluaa, että aloittaja muuttaa jotain asioita, niin se tapahtuu ainoastaan siten, että mies ITSE kertoo mitä pitää muuttaa?

Ei voi tehdä korjauksia kun ei tiedä mitä pitää korjata. Ja se tieto on miehen takana. Eikä mies kerro, aloittajan on keinoton.

Aloittaja on kertonut miehelle mistä on tyytymätön, mies voisi kertoa oman mielipiteensä. Aloittaja on toiminut niinkuin pitää, mies ei. Puhumattomuus ei korjaa mitään.

Olen itse elänyt tuollaisessa suhteessa ja lopulta päätynyt eroon.

Ihan saman painoinen olin koko suhteen ajan, suhteen loppupuolella itseasiassa panostin ulkonäkööni enemmän kuin sen alussa.

Mies tuntui tykkäävän seksistä silloin, kun sitä oli. Oli vaan aivan tuskastuttavan harvoin. Kaikki muukin läheisyys oli kortilla ja usein halauksetkin olivat jotain, mikä piti erikseen kerjätä.

Mies ei osannut kertoa mitään syytä haluttomuudelleen. Läheisyyden puuttumista puolusteli sillä, ettei ehdi tehdä aloitetta, kun minä olen "koko ajan kiinni". Lopetin siis aloitteiden tekemisen ja kaikki kosketus loppui kokonaan. Mies ei edes huomannut.

Olin vielä aika nuori, 22-24 vuotias. Sain säännöllisesti iskuyrityksiä muilta miehiltä, mutta omalleni en kelvannut. Se sattui ja itkin usein iltaisin.

Aloin välttelemään kotia, koska siellä mies vain istui koneella luurit päässä. Kaikki normaali keskustelu mun kanssa oli sille kärsimystä ja jokin siellä pelissä vaati huomiota jatkuvasti ja koko ajan. Välillä kommunikointi tuntui miehelle niin raskaalta, että yritin puhua sen kanssa vain jos oli jotain oikeaa asiaa esim. mitä ruokaa teen tai onhan se lasku maksettu.

Eron jälkeen olen tajunnut, että mies oli suhteessa onneton. Se ei vain osannut käsitellä sitä tunnetta, ettei enää rakasta. Aina kun asioista yritti puhua, sain loputtoman määrän vakuuttelua siitä, että mies kyllä rakastaa ja haluaa jatkaa suhdetta. Ehkä se pelkäsi muutosta siksi valehteli myös itselleen?

Nyt olen jo pitkään ollut uudessa suhteessa, jossa on läheisyyttä ja seksiä paljon. Olen onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös kohtalotoveri. Seksiä ollut viimeksi melkein puoli vuotta sitten ja silloin harvoin kun sitä on niin tuntuu jotenkin todella kiusalliselta, ikäänkuin mies vetäisi jotain roolia että pystyy tuon suorituksen velvollisuudesta tehdä. Paljon on tullut mietittyä pitäisikö vaan lähteä suhteesta kun oma itsetunto alkaa hajota ihan täysin. Meillä ei onneksi ole lapsia, joten sinällään lähtö olisi ns. helpompi.

N29

Eikö olisi järkevämpää pohtia, mikä on mennyt vikaan. Milloin tämä asia on näin lähtenyt menemään ja miksi. En usko, etteikö puoliso itse sitä tietäisi, joten avoin puhe olisi paikallaan.

Onhan teillä seksiä. Tosin varmasti vähemmän kuin alkuhuumassa, mutta näemmä on kuitenkin.

Huono seksi ei kuitenkaan tuollaisessa tilanteessa auta, toisin kuin esimerkiksi hyvä itsetyydytys.

Seksihaluttomuus voi olla osa suhteen valtakamppailua, mutta voi myös olla että miehellä on joku suhteen ulkopuolinen syy haluttomuudelleen, esimerkiksi masennus, stressi, muu kiinnostuksen kohde.

Voi myös olla että himonne ovat tasoittuneet omille luonnollisille tasoilleen, ja sinä nyt tällä hetkellä satut olemaan se joka haluaa enemmän.

On käytännössä mahdotonta aina joka kerta haluta yhtä paljon. Jos sen tulkitsee itsestä johtuvaksi ei ole ihmekään että sellainen käy itsetunnon päälle. Mutta eikö se haluamisen tiheys arjessa ole enemmän haluajan/haluttoman ominaisuus?

Tilanne kannattaa joka tapauksessa ratkaista jotenkin. Esimerkiksi erilliset makuuhuoneet ovat ihan hyvä idea jos se toisen läheisyys ilman seksiä on liian turhauttavaa.

Taisteleminen ja riitely eivät kuitenkaan kannata: ne purkavat sitä teidän välistä jännitettä jota voisi käyttää seksiin, ja saattavat aiheuttaa toimenpiteitä jotka ovat suhteen jatkumiselle tuhoisia.

Tilanne on vaikea: kiintymyssuhteen ollessa uhattuna turvaudumme useimmiten ei-rakentaviin hätähuutoihin nimenomaan koska sen kiintymyssuhteen tarjoama turvallisuudentunne on se alusta jolle hyvä, kannatteleva suhde rakennetaan. On vaikea toimia järkevästi ilman sitä kannatusta, vaikka nimenomaan suhteen ollessa uhattuna ei kannattaisi tuhlata energiaa riitelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt tuollaisessa suhteessa ja lopulta päätynyt eroon.

Ihan saman painoinen olin koko suhteen ajan, suhteen loppupuolella itseasiassa panostin ulkonäkööni enemmän kuin sen alussa.

Mies tuntui tykkäävän seksistä silloin, kun sitä oli. Oli vaan aivan tuskastuttavan harvoin. Kaikki muukin läheisyys oli kortilla ja usein halauksetkin olivat jotain, mikä piti erikseen kerjätä.

Mies ei osannut kertoa mitään syytä haluttomuudelleen. Läheisyyden puuttumista puolusteli sillä, ettei ehdi tehdä aloitetta, kun minä olen "koko ajan kiinni". Lopetin siis aloitteiden tekemisen ja kaikki kosketus loppui kokonaan. Mies ei edes huomannut.

Olin vielä aika nuori, 22-24 vuotias. Sain säännöllisesti iskuyrityksiä muilta miehiltä, mutta omalleni en kelvannut. Se sattui ja itkin usein iltaisin.

Aloin välttelemään kotia, koska siellä mies vain istui koneella luurit päässä. Kaikki normaali keskustelu mun kanssa oli sille kärsimystä ja jokin siellä pelissä vaati huomiota jatkuvasti ja koko ajan. Välillä kommunikointi tuntui miehelle niin raskaalta, että yritin puhua sen kanssa vain jos oli jotain oikeaa asiaa esim. mitä ruokaa teen tai onhan se lasku maksettu.

Eron jälkeen olen tajunnut, että mies oli suhteessa onneton. Se ei vain osannut käsitellä sitä tunnetta, ettei enää rakasta. Aina kun asioista yritti puhua, sain loputtoman määrän vakuuttelua siitä, että mies kyllä rakastaa ja haluaa jatkaa suhdetta. Ehkä se pelkäsi muutosta siksi valehteli myös itselleen?

Nyt olen jo pitkään ollut uudessa suhteessa, jossa on läheisyyttä ja seksiä paljon. Olen onnellinen.

Ei se välttämättä noinkaan yksinkertaista ole. Tunteet, myös myönteiset, ovat ihmisille vaikeita käsitellä. Toiseen ihmiseen todella sitoutuminen aiheuttaa sen vaaran että se ihminen joskus todella menetetään.

On täysin mahdollista että joku rakastaa vaikka hän ei kykenekään sitä rakkautta suhteessa osoittamaan. Eri asia on kannattaako tällaisen ihmisen kanssa olla suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako jäädä tuollaiseen suhteeseen? Seksiä haluavia miehiä löytyy kyllä.

Makuuhuoneen muuttaminen toiseen huoneeseen on ihan hyvä idea.

Tää on tätä nykyajattelua. "Kannattaako", voihan vinde, miksi avioliiton tärkein asia on se, "kannattaako" se? Niin itsekästä ajattelua. 

Avioliitto on aika paljon enemmän kuin mikään yksittäinen asia, edes seksi. Oletko tosissasi sitä mieltä, että lapsen pitää kokea vanhempien ero äidin puutteen takia? En halua vähätellä sitä, mutta ei noin itsekäs saa olla, mies eikä nainen.

Sen sijaan paikoilleen ei voi jäädä, vaan asiaan täytyy yrittää muutosta. Ja miehenkin on se tajuttava. Seksi kuuluu avioliittoon ellei yhdessä ole toisin sovittu. Terapiaa saa ja se usein auttaa!

Aika naiivia. Entä jos se toinen puoliso ei halua muuttua? Entä jos hänen mielestään seksi ei kuulu avioliittoon? Kärsittävä on, koska erotakaan ei saa.

Itsekäs on se haluton osapuoli, jolla ei ole kykyä asettua oman puolisonsa, läheisimmän ihmisensä, saappaisiin. Hänen takiaan se ero tapahtuu, ei sen seksiä haluavan osapuolen.

Ap sanoi, että mies ei halua erota. Jos ei halua erota niin muututtava on. Vai onko vielä olemassa ihmisiä, jotak eivät ymmärrä, että meidän jokaisen on tehtävä kaikkemme, jopa muututtava, jos avioliitto on siitä kiinni?

Raamatussa lukee, että seksi kuuluu avioliittoon, siihen on hyvä vedota, ellei ole hindu tai ateisti ;) 

Jos mies ei halua erota ja ei halua seksiä eikä edes muuttua, niin miehen on sit hyväksyttävä, että vaimo käy muualla. Toinen jos ei halua ja toinen haluaa, niin ei kumpikaan voi määräillä toisten haluja. Mulla vaimo aikoinaan ilmotti selibaatistaan ja totesin ettei se selibaatti koske mua. Olen täysin toimintakunnossa oleva mies ja en lopeta seksielämää toisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne ja ollaan samanikäisiä. Kun ilmeni miksi mieheni ei kykene harrastamaan seksiä kannassani, sovittiin, että meidän talossa seksi ulkoistetaan. Nyt molemmilla on omat vakikumppanit.  Ei kuitenkaan haluttu erota, kun kaikki muu toimii. Mies ja minä ollaan nyt tyytyväisiä ja välit ovat taas parhaimmat kuin koskaan. 

No nyt tietysti kiinnostaa, miksi miehesi ei kykene harrastamaan seksiä kanssasi?

Täällä joku väitti seksiä perustarpeeksi. tiedoksi vain, seksi EI OLE perustarve.

Vierailija kirjoitti:

Et ole enää seksuaalisesti haluttava, joten miehesi ei pysty kanssasi kovin useasti, koska ei tunne halua. Muutos alkoi lapsen saamisen jälkeen pikku hiljaa. Päästit itsesi siihen kuntoon, että useimpien miesten silmissä et ole haluttava. Olisiko aika tarkastella itseäsi myös miehesi näkökulmasta.

En käsitä tätä. Olen edelleen samassa vaatekoossa kuin ennen raskautta. Alapää kunnossa, ei repeämiä tms. vikoja synnytyksestä. Treenaan salilla eli kroppa on kunnossa. Trimmaan ja huollan itseäni kaikin puolin. Pukeudun mielelläni hyvin. Ulkoisesti olen nätti, saan kehuja vierailtakin miehiltä. Itse asiassa kiusaannun töissä, kun jotkut asiakkaat pyytelevät treffeille. En usko, että olen ihan kamala. 

Mies: harmaantuvia hiuksia, ryhti heikkenee, lukulasit. Lihaskunto repsahtanut sitten avioliiton alun.

Silti rakastan häntä ja haluan häntä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku väitti seksiä perustarpeeksi. tiedoksi vain, seksi EI OLE perustarve.

Seksittömyys aiheuttaa masennusta. Masennus on sairaus. Perustarve on tarve, jota ilman ihminen sairastuu. --> Seksi ON perustarve.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tajunnut seksikiinnitteisiä ihmisiä. En vain tajua miten jokin seksi voi olla niin ihmeellisen tärkeää. Itse olen enemmän kuin miehesi. Seksi on minusta tylsää paitsi ihan uuden partnerin kanssa. Koska tiedän, että kyllästyn jossain vaiheessa seksiin hänelin kanssaan, en reiluuden vuoksi viitsi uusiakaan partnereita hakea.

Sääli että sulla on ollut noin hemmetin tylsiä partnereita. Seksissä on kyse muustakin kuin sisään-ulos-jumpasta, kyllä jokaisen tulisi tuntea itsensä suhteessa halutuksi.

Minulla on näitä juttuja lukiessa käynyt mielessä, että kun nainen etsii itselleen mahdollisimman täydellistä miestä, niin ei  ehkä mietitä onko itse miehelle yhtä täydellinen. Tällöin se miehen seksuaalinen kiinnostus ei alkuinnostuksen jälkeen enää jatkukaan, kun se vaimo/tyttöystävä ei olekaan enää kiinnostava ja se näkyy sitten seksinhimon hyytymisenä.