Lue keskustelun säännöt.
minä ja kaverit on tultu helposti raskaaksi nelikymppisinä
09.11.2018 |
Tätä ihmettelen, tunnen ihan todella monta aika helposti nelikymppisenä (plus miinus kaksi vuotta) raskaaksi tullut naista, toki muutaman hedelmöityshoitoihin turvautuneenkin. Eli mitähän hittoa taas, onko se puppua se myytti hedelmällisyyden laskusta 35-vuotiaana? Olemme toki perusterveitä, suht terveet elämäntavat omaavia keskiluokkaisia ihmisiä, ehkä se on yksi tekijä asiassa, mutta en usko että selittää koko asian. Ja muuten, tätini, isoäitini ja isoisoäitini ovat muuten myös saaneet lapsia +- 40-vuotiaana, eli on sitä ennenkin vähemmän terveillä elintavoilla (tai huonommalla terveydenhoidolla) onnistuttu.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saa nuorena lapsia, on mahdollisuus monen sukupolven yhtäaikaa elämiseen. Olin 10v ja minulla oli elossa 3 isoisovanhempaa. Oli kuin aikamatkustusta , kun käytiin kesäisin mummola reissulla myös isäni mummolassa.
Sitten kun vielä itse sain nuorena lapsia, oli meitä parin vuoden ajan viisi sukupolvea. Saipa siitä hienon kuvan. Se tietenkin vaatii myös vanhaksi elämistä, mutta suvussamme ei 100v ikä ole ihan tavatonta. Isäni täti kun täytti 100v, niin hän leipoi itse tarjottavia.
Koulussa vanhinta tytärtäni hieman kadehditaan , kun hänellä on niin nuoret vanhemmat. Ei me mitään teinejä oltu mutta 24v kumpikin kun esikoinen syntyi.
Onneksi olkoon sinulle tästä, meidän riitaisassa suvussa tästä olisi lähinnä haittaa... Niin ovat erilaisia nämä elämät ja tilanteet!
Ap
En oikein osaa nähdä itseäni riitelemässä vaikkapa isäni mummon kanssa. Kyllä sen ikäisen riidanhalut on vähissä:D siinä iässä jos pää pelaa on ihmisessä uskomatonta tyyneyttä ja viisautta.
Liikuttavaa oli nähdä kun 75v mummoni lähti äitiään ja isäänsä katsomaan. Isäni oli 56v minä 25v ja lapseni 1v. Siinä sukupuu ja juuret konkretisoituu.
Haluaisitko sinä tulla isoäidiksi sitten vasta 80v vai mielummin esim 60v. Minkä ikäisiä omat vanhempasi ovat?
Onko sinulla ymmärryksessä vikaa, ei meillä ole tuollaista lämmintä meininkiä kuin teillä on. Eli ei siitä olisi minulle ollut iloa että lapseni olisi saanut "nauttia" omien isoäitieni seurasta kauemmin kuin saa. Ja missään nimessä en haluaisi itse isoäidiksi 60-vuotiaana kun lapseni on parikymppinen, toivoisin että hän odottaisi pidempään.
Ap
Niin onko teillä sitten kykyä välittämiseen lainkaan, kun se tuntuu olevan kovin nihkeää se välittäminen ja taitaa kohdistua vain itseensä?
Kylläpä tämä aihe kävi nyt täällä tunteisiin. Sellaisilla ihmisillä, joiden elämä on kunnossa, ei ole tarvetta eikä aikaa arvostella muiden ihmisten elämiä ja tekemisiä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ainakaan kovin pitkälle opiskellut. 40v-15v ( rippikouluikä)=25v.
Millä tavalla nämä liittyvät toisiinsa? En ole viestin kirjoittaja, mutta sain ensimmäisen lapseni 23-vuotiaana ja olen nyt 27-vuotiaana maisteri. 25v. on hyvin voinut ehtiä valmistua yliopistosta ja vaikka ei olisikaan, myös lapsen syntymän jälkeen on mahdollista opiskella. Omalla kohdallani lapsen saaminen viivästytti opintoja vuodella.
Tietysti voisin jatkaa tohtoriksikin, mutten näe sitä järkevänä.
Tässä olisi pitänyt nähdä viestiä edeltänyt viesti. Eli ap vastasi , ettei häntä kiinnosta jos joku on saanut 20v lapsen , vaikka se jolle hän näin sanoi selvästi olevansa 40v ja rippikouluikäinen lapsen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saa nuorena lapsia, on mahdollisuus monen sukupolven yhtäaikaa elämiseen. Olin 10v ja minulla oli elossa 3 isoisovanhempaa. Oli kuin aikamatkustusta , kun käytiin kesäisin mummola reissulla myös isäni mummolassa.
Sitten kun vielä itse sain nuorena lapsia, oli meitä parin vuoden ajan viisi sukupolvea. Saipa siitä hienon kuvan. Se tietenkin vaatii myös vanhaksi elämistä, mutta suvussamme ei 100v ikä ole ihan tavatonta. Isäni täti kun täytti 100v, niin hän leipoi itse tarjottavia.
Koulussa vanhinta tytärtäni hieman kadehditaan , kun hänellä on niin nuoret vanhemmat. Ei me mitään teinejä oltu mutta 24v kumpikin kun esikoinen syntyi.
Onneksi olkoon sinulle tästä, meidän riitaisassa suvussa tästä olisi lähinnä haittaa... Niin ovat erilaisia nämä elämät ja tilanteet!
Ap
En oikein osaa nähdä itseäni riitelemässä vaikkapa isäni mummon kanssa. Kyllä sen ikäisen riidanhalut on vähissä:D siinä iässä jos pää pelaa on ihmisessä uskomatonta tyyneyttä ja viisautta.
Liikuttavaa oli nähdä kun 75v mummoni lähti äitiään ja isäänsä katsomaan. Isäni oli 56v minä 25v ja lapseni 1v. Siinä sukupuu ja juuret konkretisoituu.
Haluaisitko sinä tulla isoäidiksi sitten vasta 80v vai mielummin esim 60v. Minkä ikäisiä omat vanhempasi ovat?
Onko sinulla ymmärryksessä vikaa, ei meillä ole tuollaista lämmintä meininkiä kuin teillä on. Eli ei siitä olisi minulle ollut iloa että lapseni olisi saanut "nauttia" omien isoäitieni seurasta kauemmin kuin saa. Ja missään nimessä en haluaisi itse isoäidiksi 60-vuotiaana kun lapseni on parikymppinen, toivoisin että hän odottaisi pidempään.
Ap
Niin onko teillä sitten kykyä välittämiseen lainkaan, kun se tuntuu olevan kovin nihkeää se välittäminen ja taitaa kohdistua vain itseensä?
Kylläpä tämä aihe kävi nyt täällä tunteisiin. Sellaisilla ihmisillä, joiden elämä on kunnossa, ei ole tarvetta eikä aikaa arvostella muiden ihmisten elämiä ja tekemisiä.
-Ap
Olet vain niin "minäkeskinen". Esim. Vanhempasi olisivat voineet nauttia isovanhemmuudesta ja lapsesi heistä ja tulevat omat lapsenlapsesi voisivat olla mielissään, että tuntisivat sinut jo ennen kuin olet palvelutalossa. Ei se lapsenteko ole pakollista jos se on niin nihkeää ja tuntuu , että ei kestä jälkipolvia ennen kuin on jo haudanpartaalla.
Meillä kuopus sai alkunsa heti..aiempia lapsia yritetty pitkään..ja 40 olin kun raskauduin😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saa nuorena lapsia, on mahdollisuus monen sukupolven yhtäaikaa elämiseen. Olin 10v ja minulla oli elossa 3 isoisovanhempaa. Oli kuin aikamatkustusta , kun käytiin kesäisin mummola reissulla myös isäni mummolassa.
Sitten kun vielä itse sain nuorena lapsia, oli meitä parin vuoden ajan viisi sukupolvea. Saipa siitä hienon kuvan. Se tietenkin vaatii myös vanhaksi elämistä, mutta suvussamme ei 100v ikä ole ihan tavatonta. Isäni täti kun täytti 100v, niin hän leipoi itse tarjottavia.
Koulussa vanhinta tytärtäni hieman kadehditaan , kun hänellä on niin nuoret vanhemmat. Ei me mitään teinejä oltu mutta 24v kumpikin kun esikoinen syntyi.
Onneksi olkoon sinulle tästä, meidän riitaisassa suvussa tästä olisi lähinnä haittaa... Niin ovat erilaisia nämä elämät ja tilanteet!
Ap
En oikein osaa nähdä itseäni riitelemässä vaikkapa isäni mummon kanssa. Kyllä sen ikäisen riidanhalut on vähissä:D siinä iässä jos pää pelaa on ihmisessä uskomatonta tyyneyttä ja viisautta.
Liikuttavaa oli nähdä kun 75v mummoni lähti äitiään ja isäänsä katsomaan. Isäni oli 56v minä 25v ja lapseni 1v. Siinä sukupuu ja juuret konkretisoituu.
Haluaisitko sinä tulla isoäidiksi sitten vasta 80v vai mielummin esim 60v. Minkä ikäisiä omat vanhempasi ovat?
Onko sinulla ymmärryksessä vikaa, ei meillä ole tuollaista lämmintä meininkiä kuin teillä on. Eli ei siitä olisi minulle ollut iloa että lapseni olisi saanut "nauttia" omien isoäitieni seurasta kauemmin kuin saa. Ja missään nimessä en haluaisi itse isoäidiksi 60-vuotiaana kun lapseni on parikymppinen, toivoisin että hän odottaisi pidempään.
Ap
Niin onko teillä sitten kykyä välittämiseen lainkaan, kun se tuntuu olevan kovin nihkeää se välittäminen ja taitaa kohdistua vain itseensä?
Kylläpä tämä aihe kävi nyt täällä tunteisiin. Sellaisilla ihmisillä, joiden elämä on kunnossa, ei ole tarvetta eikä aikaa arvostella muiden ihmisten elämiä ja tekemisiä.
-Ap
Olet vain niin "minäkeskinen". Esim. Vanhempasi olisivat voineet nauttia isovanhemmuudesta ja lapsesi heistä ja tulevat omat lapsenlapsesi voisivat olla mielissään, että tuntisivat sinut jo ennen kuin olet palvelutalossa. Ei se lapsenteko ole pakollista jos se on niin nihkeää ja tuntuu , että ei kestä jälkipolvia ennen kuin on jo haudanpartaalla.
Ap on oikeassa siinä, että ihminen joka on tasapainossa omien valintojensa kanssa ei tuolla tavalla ärsyynny toisen erilaisista valinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kohta 40v ja tulin kolmannella yrittämällä raskaaksi. Saman ikäinen ysäväni ensimmäisellä. Ymmärrän silti todennäköisyyden, statistiikan ja biologian merkityksen tässä asiassa. Sehän vain on taivahan tosi että hedelmällisyys laskee iän myötä. Suurempi todennäköisyys on alle 30-vuotiaana kuin lähemmäs nelikymppisenä. Loput on monimutkaista ”tuuripeliä”. Osa ei ilman järkevää syytäkään raskaudu nuorenakaan ja osa saa lapsen luomusti reilusti yli 40-vuotiaana, kuten isoisoäitini (eli tuolloin ei mitään hoitoja ole ollut). Minusta tosiasioiden kertominen ei ole turhaa pelottelua vaan ne on järkevää tiedostaa. Itse kyllä kannustaisin aloittamaan nuorempana kuin minä, jos vain suinkin voi. Silloin on enemmän pelivaraa jos esim, asiat ei mene suunnitellusti. Pelkäsin itse että aika loppuu kesken, jos vaikka tulee keskenmenoja, joutuu hoitoihin tms. Silloin vuosikin vilahtaa nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saa nuorena lapsia, on mahdollisuus monen sukupolven yhtäaikaa elämiseen. Olin 10v ja minulla oli elossa 3 isoisovanhempaa. Oli kuin aikamatkustusta , kun käytiin kesäisin mummola reissulla myös isäni mummolassa.
Sitten kun vielä itse sain nuorena lapsia, oli meitä parin vuoden ajan viisi sukupolvea. Saipa siitä hienon kuvan. Se tietenkin vaatii myös vanhaksi elämistä, mutta suvussamme ei 100v ikä ole ihan tavatonta. Isäni täti kun täytti 100v, niin hän leipoi itse tarjottavia.
Koulussa vanhinta tytärtäni hieman kadehditaan , kun hänellä on niin nuoret vanhemmat. Ei me mitään teinejä oltu mutta 24v kumpikin kun esikoinen syntyi.
Onneksi olkoon sinulle tästä, meidän riitaisassa suvussa tästä olisi lähinnä haittaa... Niin ovat erilaisia nämä elämät ja tilanteet!
Ap
En oikein osaa nähdä itseäni riitelemässä vaikkapa isäni mummon kanssa. Kyllä sen ikäisen riidanhalut on vähissä:D siinä iässä jos pää pelaa on ihmisessä uskomatonta tyyneyttä ja viisautta.
Liikuttavaa oli nähdä kun 75v mummoni lähti äitiään ja isäänsä katsomaan. Isäni oli 56v minä 25v ja lapseni 1v. Siinä sukupuu ja juuret konkretisoituu.
Haluaisitko sinä tulla isoäidiksi sitten vasta 80v vai mielummin esim 60v. Minkä ikäisiä omat vanhempasi ovat?
Onko sinulla ymmärryksessä vikaa, ei meillä ole tuollaista lämmintä meininkiä kuin teillä on. Eli ei siitä olisi minulle ollut iloa että lapseni olisi saanut "nauttia" omien isoäitieni seurasta kauemmin kuin saa. Ja missään nimessä en haluaisi itse isoäidiksi 60-vuotiaana kun lapseni on parikymppinen, toivoisin että hän odottaisi pidempään.
Ap
Niin onko teillä sitten kykyä välittämiseen lainkaan, kun se tuntuu olevan kovin nihkeää se välittäminen ja taitaa kohdistua vain itseensä?
Kylläpä tämä aihe kävi nyt täällä tunteisiin. Sellaisilla ihmisillä, joiden elämä on kunnossa, ei ole tarvetta eikä aikaa arvostella muiden ihmisten elämiä ja tekemisiä.
-Ap
Olet vain niin "minäkeskinen". Esim. Vanhempasi olisivat voineet nauttia isovanhemmuudesta ja lapsesi heistä ja tulevat omat lapsenlapsesi voisivat olla mielissään, että tuntisivat sinut jo ennen kuin olet palvelutalossa. Ei se lapsenteko ole pakollista jos se on niin nihkeää ja tuntuu , että ei kestä jälkipolvia ennen kuin on jo haudanpartaalla.
Jokupa voi nauttia juuri vanhempana siitä vanhemmuudesta. Omat iäkkäät vanhemmat sanoivat aina että heille vanhemmuuden aika oli vasta silloin...suurperheen vanhimmaisina kantoivat vastuun sisaruksistaan aikana jolloin nykyistä sosiaaliturvaa ei ollut ja välissä piti saada elää itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saa nuorena lapsia, on mahdollisuus monen sukupolven yhtäaikaa elämiseen. Olin 10v ja minulla oli elossa 3 isoisovanhempaa. Oli kuin aikamatkustusta , kun käytiin kesäisin mummola reissulla myös isäni mummolassa.
Sitten kun vielä itse sain nuorena lapsia, oli meitä parin vuoden ajan viisi sukupolvea. Saipa siitä hienon kuvan. Se tietenkin vaatii myös vanhaksi elämistä, mutta suvussamme ei 100v ikä ole ihan tavatonta. Isäni täti kun täytti 100v, niin hän leipoi itse tarjottavia.
Koulussa vanhinta tytärtäni hieman kadehditaan , kun hänellä on niin nuoret vanhemmat. Ei me mitään teinejä oltu mutta 24v kumpikin kun esikoinen syntyi.
Onneksi olkoon sinulle tästä, meidän riitaisassa suvussa tästä olisi lähinnä haittaa... Niin ovat erilaisia nämä elämät ja tilanteet!
Ap
En oikein osaa nähdä itseäni riitelemässä vaikkapa isäni mummon kanssa. Kyllä sen ikäisen riidanhalut on vähissä:D siinä iässä jos pää pelaa on ihmisessä uskomatonta tyyneyttä ja viisautta.
Liikuttavaa oli nähdä kun 75v mummoni lähti äitiään ja isäänsä katsomaan. Isäni oli 56v minä 25v ja lapseni 1v. Siinä sukupuu ja juuret konkretisoituu.
Haluaisitko sinä tulla isoäidiksi sitten vasta 80v vai mielummin esim 60v. Minkä ikäisiä omat vanhempasi ovat?
Onko sinulla ymmärryksessä vikaa, ei meillä ole tuollaista lämmintä meininkiä kuin teillä on. Eli ei siitä olisi minulle ollut iloa että lapseni olisi saanut "nauttia" omien isoäitieni seurasta kauemmin kuin saa. Ja missään nimessä en haluaisi itse isoäidiksi 60-vuotiaana kun lapseni on parikymppinen, toivoisin että hän odottaisi pidempään.
Ap
Niin onko teillä sitten kykyä välittämiseen lainkaan, kun se tuntuu olevan kovin nihkeää se välittäminen ja taitaa kohdistua vain itseensä?
Kylläpä tämä aihe kävi nyt täällä tunteisiin. Sellaisilla ihmisillä, joiden elämä on kunnossa, ei ole tarvetta eikä aikaa arvostella muiden ihmisten elämiä ja tekemisiä.
-Ap
Olet vain niin "minäkeskinen". Esim. Vanhempasi olisivat voineet nauttia isovanhemmuudesta ja lapsesi heistä ja tulevat omat lapsenlapsesi voisivat olla mielissään, että tuntisivat sinut jo ennen kuin olet palvelutalossa. Ei se lapsenteko ole pakollista jos se on niin nihkeää ja tuntuu , että ei kestä jälkipolvia ennen kuin on jo haudanpartaalla.
Ap on oikeassa siinä, että ihminen joka on tasapainossa omien valintojensa kanssa ei tuolla tavalla ärsyynny toisen erilaisista valinnoista.
Ikivanhaa käänteispsykologiaa. Päteekö sama mitä tulee erimielisyyden politiikassa, uskonnossa ja muissa mielipiteissä. Ymmärtänet, että noin voi sanoa oikeastaan aina jos joku ei ole samaa mieltä. Ei se tarkoita mitään. Sanahelinää vain.
Vierailija kirjoitti:
Ja ei ole tarkoitus syyllistää ketään tai aiheuttaa pahaa mieltä, ymmärrän että lapsettomuus voi koskettaa missä iässä tahansa. Ihmettelen vaan tuota tilastoväittämää...
-Ap
Ensiraskaus on jostain syystä vaikeampaa, jos lapsentekoa lykätty 40 ikävuoteen.
Se joka aloitti 20 v ja on säännöllisesti tehnyt lapsia, raskautuu helpommin vielä vanhempanakin. Tämä minun havaintoni "kaveripiiristäni". :) Ei perustu mihinkään tilastoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme vihaketju tästäkin tullut... Ensinnäkin sanoin että tutut / kaverit ovat tulleet helposti raskaaksi plusmiinus nelikymppisinä, eli 38 - 42-vuotiaina. Eikä tuo "10 kaveria" ole mikään eksakti luku, ne ovat vain läheisiä ystäviä tai jotain vähemmän läheisiä, yksikin on tehnyt onnistuneesti ihan suurperhettä tässä neljänkympin kieppeillä.
Tarkoitin aiheeksi sitä että pitävätköhän hedelmällisyystilastot sittenkään paikkaansa (ja taitavatkin perustua niihin ikivanhoihin kirkonkirjoihin Ranskasta), enkä sitä että onko jonkun mielestä 40-vuotias liian vanha äidiksi. Eri asiat sopivat eri ihmisille. On tieteellisesti todistettu että vanhojen äitien lapset ovat tasapainoisempia kun äiditkin ovat iän myötä tasapainoisempia ja nykyäänhän nuo kromosomivirheet voidaan tutkia aika hyvin jo sikiöltä.
Olen itsekin seurannut aikoinaan parikymppisten äitien (20 - 27 v) tuskailua menetetyn nuoruutensa ja oman epäkypsyytensä kanssa! Ei se ehkä kaikkiin päde tämäkään, mutta tällaistakin on!
Ap
Hedelmällisyystilastot voivat pitää paikkansa, vaikka sinun lähipiiriisi osuisi kymmenisen nelikymppistä, joilla tärppää helposti. On totta, että hedelmällisyydestä liikkuu monia tilastoja ja aihetta on vaikea tutkia, mutta oman tuttavapiirin yleistäminen ei ole se tapa, jolla tutkimuksen voi kyseenalaistaa.
Suosittelen sulle Daniel Kahnemanin kirjaa Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Se ei liity hedelmällisyyteen sinänsä, vaan tapoihin, joilla sorrumme vääriin johtopäätöksiin kun yritämme hahmottaa monimutkaisia asioita intuitiolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saa nuorena lapsia, on mahdollisuus monen sukupolven yhtäaikaa elämiseen. Olin 10v ja minulla oli elossa 3 isoisovanhempaa. Oli kuin aikamatkustusta , kun käytiin kesäisin mummola reissulla myös isäni mummolassa.
Sitten kun vielä itse sain nuorena lapsia, oli meitä parin vuoden ajan viisi sukupolvea. Saipa siitä hienon kuvan. Se tietenkin vaatii myös vanhaksi elämistä, mutta suvussamme ei 100v ikä ole ihan tavatonta. Isäni täti kun täytti 100v, niin hän leipoi itse tarjottavia.
Koulussa vanhinta tytärtäni hieman kadehditaan , kun hänellä on niin nuoret vanhemmat. Ei me mitään teinejä oltu mutta 24v kumpikin kun esikoinen syntyi.
Onneksi olkoon sinulle tästä, meidän riitaisassa suvussa tästä olisi lähinnä haittaa... Niin ovat erilaisia nämä elämät ja tilanteet!
Ap
En oikein osaa nähdä itseäni riitelemässä vaikkapa isäni mummon kanssa. Kyllä sen ikäisen riidanhalut on vähissä:D siinä iässä jos pää pelaa on ihmisessä uskomatonta tyyneyttä ja viisautta.
Liikuttavaa oli nähdä kun 75v mummoni lähti äitiään ja isäänsä katsomaan. Isäni oli 56v minä 25v ja lapseni 1v. Siinä sukupuu ja juuret konkretisoituu.
Haluaisitko sinä tulla isoäidiksi sitten vasta 80v vai mielummin esim 60v. Minkä ikäisiä omat vanhempasi ovat?
Onko sinulla ymmärryksessä vikaa, ei meillä ole tuollaista lämmintä meininkiä kuin teillä on. Eli ei siitä olisi minulle ollut iloa että lapseni olisi saanut "nauttia" omien isoäitieni seurasta kauemmin kuin saa. Ja missään nimessä en haluaisi itse isoäidiksi 60-vuotiaana kun lapseni on parikymppinen, toivoisin että hän odottaisi pidempään.
Ap
Niin onko teillä sitten kykyä välittämiseen lainkaan, kun se tuntuu olevan kovin nihkeää se välittäminen ja taitaa kohdistua vain itseensä?
Kylläpä tämä aihe kävi nyt täällä tunteisiin. Sellaisilla ihmisillä, joiden elämä on kunnossa, ei ole tarvetta eikä aikaa arvostella muiden ihmisten elämiä ja tekemisiä.
-Ap
Olet vain niin "minäkeskinen". Esim. Vanhempasi olisivat voineet nauttia isovanhemmuudesta ja lapsesi heistä ja tulevat omat lapsenlapsesi voisivat olla mielissään, että tuntisivat sinut jo ennen kuin olet palvelutalossa. Ei se lapsenteko ole pakollista jos se on niin nihkeää ja tuntuu , että ei kestä jälkipolvia ennen kuin on jo haudanpartaalla.
Ap on oikeassa siinä, että ihminen joka on tasapainossa omien valintojensa kanssa ei tuolla tavalla ärsyynny toisen erilaisista valinnoista.
Ikivanhaa käänteispsykologiaa. Päteekö sama mitä tulee erimielisyyden politiikassa, uskonnossa ja muissa mielipiteissä. Ymmärtänet, että noin voi sanoa oikeastaan aina jos joku ei ole samaa mieltä. Ei se tarkoita mitään. Sanahelinää vain.
Enemmän kyse on tavasta jolla erimieltä olemisensa ilmaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saa nuorena lapsia, on mahdollisuus monen sukupolven yhtäaikaa elämiseen. Olin 10v ja minulla oli elossa 3 isoisovanhempaa. Oli kuin aikamatkustusta , kun käytiin kesäisin mummola reissulla myös isäni mummolassa.
Sitten kun vielä itse sain nuorena lapsia, oli meitä parin vuoden ajan viisi sukupolvea. Saipa siitä hienon kuvan. Se tietenkin vaatii myös vanhaksi elämistä, mutta suvussamme ei 100v ikä ole ihan tavatonta. Isäni täti kun täytti 100v, niin hän leipoi itse tarjottavia.
Koulussa vanhinta tytärtäni hieman kadehditaan , kun hänellä on niin nuoret vanhemmat. Ei me mitään teinejä oltu mutta 24v kumpikin kun esikoinen syntyi.
Onneksi olkoon sinulle tästä, meidän riitaisassa suvussa tästä olisi lähinnä haittaa... Niin ovat erilaisia nämä elämät ja tilanteet!
Ap
En oikein osaa nähdä itseäni riitelemässä vaikkapa isäni mummon kanssa. Kyllä sen ikäisen riidanhalut on vähissä:D siinä iässä jos pää pelaa on ihmisessä uskomatonta tyyneyttä ja viisautta.
Liikuttavaa oli nähdä kun 75v mummoni lähti äitiään ja isäänsä katsomaan. Isäni oli 56v minä 25v ja lapseni 1v. Siinä sukupuu ja juuret konkretisoituu.
Haluaisitko sinä tulla isoäidiksi sitten vasta 80v vai mielummin esim 60v. Minkä ikäisiä omat vanhempasi ovat?
Onko sinulla ymmärryksessä vikaa, ei meillä ole tuollaista lämmintä meininkiä kuin teillä on. Eli ei siitä olisi minulle ollut iloa että lapseni olisi saanut "nauttia" omien isoäitieni seurasta kauemmin kuin saa. Ja missään nimessä en haluaisi itse isoäidiksi 60-vuotiaana kun lapseni on parikymppinen, toivoisin että hän odottaisi pidempään.
Ap
Niin onko teillä sitten kykyä välittämiseen lainkaan, kun se tuntuu olevan kovin nihkeää se välittäminen ja taitaa kohdistua vain itseensä?
Kylläpä tämä aihe kävi nyt täällä tunteisiin. Sellaisilla ihmisillä, joiden elämä on kunnossa, ei ole tarvetta eikä aikaa arvostella muiden ihmisten elämiä ja tekemisiä.
-Ap
Olet vain niin "minäkeskinen". Esim. Vanhempasi olisivat voineet nauttia isovanhemmuudesta ja lapsesi heistä ja tulevat omat lapsenlapsesi voisivat olla mielissään, että tuntisivat sinut jo ennen kuin olet palvelutalossa. Ei se lapsenteko ole pakollista jos se on niin nihkeää ja tuntuu , että ei kestä jälkipolvia ennen kuin on jo haudanpartaalla.
Jokupa voi nauttia juuri vanhempana siitä vanhemmuudesta. Omat iäkkäät vanhemmat sanoivat aina että heille vanhemmuuden aika oli vasta silloin...suurperheen vanhimmaisina kantoivat vastuun sisaruksistaan aikana jolloin nykyistä sosiaaliturvaa ei ollut ja välissä piti saada elää itselle.
Niin eli taas keskiössä vain se, josta tulee vanhempi. Tätä tarkoitin sillä minäkeskisyydellä. Ei täällä yksin olla. Tärkeää on myös ja tärkeämpääkin on se lapsi. Lapsellakin oikeus isovanhempiin ja vanhempaan. Ei ole moraalisesti vain äidin oikeus olla vanha äiti.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kohta 40v ja tulin kolmannella yrittämällä raskaaksi. Saman ikäinen ysäväni ensimmäisellä. Ymmärrän silti todennäköisyyden, statistiikan ja biologian merkityksen tässä asiassa. Sehän vain on taivahan tosi että hedelmällisyys laskee iän myötä. Suurempi todennäköisyys on alle 30-vuotiaana kuin lähemmäs nelikymppisenä. Loput on monimutkaista ”tuuripeliä”. Osa ei ilman järkevää syytäkään raskaudu nuorenakaan ja osa saa lapsen luomusti reilusti yli 40-vuotiaana, kuten isoisoäitini (eli tuolloin ei mitään hoitoja ole ollut). Minusta tosiasioiden kertominen ei ole turhaa pelottelua vaan ne on järkevää tiedostaa. Itse kyllä kannustaisin aloittamaan nuorempana kuin minä, jos vain suinkin voi. Silloin on enemmän pelivaraa jos esim, asiat ei mene suunnitellusti. Pelkäsin itse että aika loppuu kesken, jos vaikka tulee keskenmenoja, joutuu hoitoihin tms. Silloin vuosikin vilahtaa nopeasti.
Tähän vielä lisäyksenä että tiedän myös ikäisiäni jotka ovat lapsettomuushoidoissa ja heillä munasoluja on enää muutamia jäljellä. Että molempia on, tahattomasta lapsettomuudesta vain puhutaan vähemmän.
Muuten mielestäni on aivan turhaa riidellä siitä minkä ikäinen on sopiva äidiksi ja miettiä asiaa isovanhepikuvioita myöten. Elämät menevät eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Kaikki tuntemani ihmiset ovat oululaisia. Miksi Oulu ei muka ole Suomen suurin kaupunki?”. Sama logiikka. Melko lapsellinen ajattelutapa jos vetää suurempia johtopäätöksiä sen perusteella minkälainen oma tuttavapiiri on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v:nä minulla on rippikouluikäinen lapsi..
Tämä on oikeasti hauska ikä, niin isoja eroja on elämäntilanteissa. Meillä on keväällä tuplajuhlat (minä 40, tytär 18) samoihin aikoihin kun ystävä saa ensimmäisensä.
Niin - mä ja kaverit ollaan vietetty railakasta nuoruutta ja paiskittu hommia, nyt on hyvä aika rauhoittua kotiin joksikin aikaa kun ei muutenkaan baarit ja palaverit vedä puoleensa eikä tunnu siltä että olisi jäänyt jostain paitsi...
-Ap
Hah ja häh. Minun railakas nuoruuteni sijoittui ikävuosien 17 ja 27 väliin ja se riitti. Sitten äidiksi. Nyt ehtii taas vähän mummotunneliin, kun lapset on isompia.
Muistakaa että niitä munasoluja vähenee ja ne myös huonontuvat joka kuukausi. Eli nelikymppisenä saattaa olla hyvin tilanne, että yhdessä kierrossa munasoli ei irtoa, toisessa ovulaatio on niin nopea ettei yhdyntään ehdi, kolmannessa munasolu on huono eikö hedelmöity, samoin neljännessä. Se on äkkiä puoli vuotta yrittämistä, ja samaan aikaan munasolut valuvat pois. Raskaaksi kun pääsee, keskenmeno on jo melko todennäköinen.
Yhden lapsen voi ehtiäkin, mutta sisaruksia sitten ei, jos se ketään enää haittaa. Ainakaan ei saa turhana rummuttaa, että ehtii, ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saa nuorena lapsia, on mahdollisuus monen sukupolven yhtäaikaa elämiseen. Olin 10v ja minulla oli elossa 3 isoisovanhempaa. Oli kuin aikamatkustusta , kun käytiin kesäisin mummola reissulla myös isäni mummolassa.
Sitten kun vielä itse sain nuorena lapsia, oli meitä parin vuoden ajan viisi sukupolvea. Saipa siitä hienon kuvan. Se tietenkin vaatii myös vanhaksi elämistä, mutta suvussamme ei 100v ikä ole ihan tavatonta. Isäni täti kun täytti 100v, niin hän leipoi itse tarjottavia.
Koulussa vanhinta tytärtäni hieman kadehditaan , kun hänellä on niin nuoret vanhemmat. Ei me mitään teinejä oltu mutta 24v kumpikin kun esikoinen syntyi.
Onneksi olkoon sinulle tästä, meidän riitaisassa suvussa tästä olisi lähinnä haittaa... Niin ovat erilaisia nämä elämät ja tilanteet!
Ap
En oikein osaa nähdä itseäni riitelemässä vaikkapa isäni mummon kanssa. Kyllä sen ikäisen riidanhalut on vähissä:D siinä iässä jos pää pelaa on ihmisessä uskomatonta tyyneyttä ja viisautta.
Liikuttavaa oli nähdä kun 75v mummoni lähti äitiään ja isäänsä katsomaan. Isäni oli 56v minä 25v ja lapseni 1v. Siinä sukupuu ja juuret konkretisoituu.
Haluaisitko sinä tulla isoäidiksi sitten vasta 80v vai mielummin esim 60v. Minkä ikäisiä omat vanhempasi ovat?
Onko sinulla ymmärryksessä vikaa, ei meillä ole tuollaista lämmintä meininkiä kuin teillä on. Eli ei siitä olisi minulle ollut iloa että lapseni olisi saanut "nauttia" omien isoäitieni seurasta kauemmin kuin saa. Ja missään nimessä en haluaisi itse isoäidiksi 60-vuotiaana kun lapseni on parikymppinen, toivoisin että hän odottaisi pidempään.
Ap
Niin onko teillä sitten kykyä välittämiseen lainkaan, kun se tuntuu olevan kovin nihkeää se välittäminen ja taitaa kohdistua vain itseensä?
Kylläpä tämä aihe kävi nyt täällä tunteisiin. Sellaisilla ihmisillä, joiden elämä on kunnossa, ei ole tarvetta eikä aikaa arvostella muiden ihmisten elämiä ja tekemisiä.
-Ap
Olet vain niin "minäkeskinen". Esim. Vanhempasi olisivat voineet nauttia isovanhemmuudesta ja lapsesi heistä ja tulevat omat lapsenlapsesi voisivat olla mielissään, että tuntisivat sinut jo ennen kuin olet palvelutalossa. Ei se lapsenteko ole pakollista jos se on niin nihkeää ja tuntuu , että ei kestä jälkipolvia ennen kuin on jo haudanpartaalla.
Jokupa voi nauttia juuri vanhempana siitä vanhemmuudesta. Omat iäkkäät vanhemmat sanoivat aina että heille vanhemmuuden aika oli vasta silloin...suurperheen vanhimmaisina kantoivat vastuun sisaruksistaan aikana jolloin nykyistä sosiaaliturvaa ei ollut ja välissä piti saada elää itselle.
Niin eli taas keskiössä vain se, josta tulee vanhempi. Tätä tarkoitin sillä minäkeskisyydellä. Ei täällä yksin olla. Tärkeää on myös ja tärkeämpääkin on se lapsi. Lapsellakin oikeus isovanhempiin ja vanhempaan. Ei ole moraalisesti vain äidin oikeus olla vanha äiti.
Tietty määrä minäkeskeisyyttä on vain hyväksi. Esimerkiksi äitiäni, jonka omaa sanomistani kommentissani lainasin, tuskin voi sanoa minä minä-ihmiseksi pahimmasta päästä. Hän oli vanhin lapsi perheessään ja hoiti 16- vuotiaana vuoden syöpää sairastunutta äitiään. Vanhempien pientila ei tarjonnut tulevaisuutta yhdellekään lapsista, joten äitinsä hautaan saatettuaan hän meni töihin. Palkasta osa meni kotitilalle ja nuorempien sisarusten koulutukseen (jotka siinä vaiheessa asuivat äitini taloudessa). Joten jos äitini sisarensa aikuiseksi kasvatettuaaan halusi elää itselleen, minusta hän oli sen enemmän kuin ansainnut. Ja jos äitini mielestä 40-vuotiaana oli oikea aika saada minut ja minä koin lapsuuteni hyväksi, kuka sinä olet sanomaan että se on väärin? Eiköhän me iäkkäiden vanhempien lapset itse paremmin tiedetä oliko se meitä kohtaan väärin vai ei. Itse en ole koskaan kärsinyt vanhempieni iästä ja olen iloinen siitä että he saivat minut hetkellä, jolloin olin heille ilo.
Me saatiin esikoinen puolison ollessa 36 vee ja toinen 39 vee. Kumpaakaan ei tarvinnu juuri tehdä. Yhdessä ollaan kyllä oltu jo yli 20 vuotta mutta lapselle sopiva aika antoi odottaa itseään.
M40
Öö...
Miksi ylipäänsä kerrot tämän ?
Kaikella sitä täytynee päästä "prassailemaan".
Millä tavalla nämä liittyvät toisiinsa? En ole viestin kirjoittaja, mutta sain ensimmäisen lapseni 23-vuotiaana ja olen nyt 27-vuotiaana maisteri. 25v. on hyvin voinut ehtiä valmistua yliopistosta ja vaikka ei olisikaan, myös lapsen syntymän jälkeen on mahdollista opiskella. Omalla kohdallani lapsen saaminen viivästytti opintoja vuodella.
Tietysti voisin jatkaa tohtoriksikin, mutten näe sitä järkevänä.